Pikkusyotavat

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään. Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi… Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi - vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan - ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole. ...

Korealainen gochujang-chilitahna taitaa olla tämän vuoden sriracha, niin paljon sitä näkyy nyt ruokaohjeissa. Eikä ihme, fermentoidussa tahnassa on ihan omanlaisensa maku ja se taisi meillä rantautua isoihin marketteihin alkuvuodesta. Meidänkin jääkaappiin on eksynyt (nyt ahkerassa käytössä) oleva purkillinen, vaikken aiemmin ole blogissa asti tahnaa käyttänytkään. Taannoin kokeilin sekoittaa tahnaa majoneesiin ja sain siitä onnistuneen makulisän lohen ja kurkun kaveriksi makirulliin, nyt savustin raakapakasteena ostamiani tiikerirapuja ja valmistin tahnasta samantyyppisen, erittäin yksinkertaisen dipin. ...

Verrattuna esikoisen vauva-aikaan, arki kahden vauvan ja yhden taaperon kanssa on kieltämättä haastavaa. Välillä on hiljaisiakin hetkiä, mutta ne loppuvat usein arvaamattomasti täyteen kolmen lapsen kakofoniaan, tilanteet kiihtyvät nollasta sataan silmänräpäyksessä. Lastenhoidon lomassa suurin osa muista asioista tehdään joko yhdellä kädellä tai juosten niinä lyhyinä hetkinä, jolloin molemmat kädet sattuvat olemaan vapaina. Sama sääntö pätee tietysti myös ruuanlaittoon. Siitä huolimatta yritän tehdä ruokaa mahdollisimman paljon, vaikka välillä saankin kommentteja, että miksi ihmeessä minä hullu rasitan itseäni ruuanlaitolla. No siksi, että minulle se on henkireikä. Siinä missä joku stressaa siitä, että ruokaa pitäisi tehdä, minun mieleni saa matalaksi einesten tuijottelu, se, etten pääse tekemään ruokaa. Ja siinä missä joku virkistyy pienistä tupluureista, minä virkistyn onnistumisista keittiössä. Oman toipumisenkin kannalta on parempi pysyä liikkeessä kuin maata sohvannurkassa, siitä se arki sitten lähtee. ...

Saatan hieman toistaa itseäni, kun ehdotan tänäkin vappuna piknikille shooter’s sandwichia eli suomeksi sanottuna täytettyä limppua, mutta kun edellisessä Glorian Ruoka & Viinissä oli kovin kivanoloinen vegevariaatio, joka testatessa osoittautui tosi hyväksikin, en oikein voinut itselleni mitään. Koska minulla on täytettyjen limppujen kanssa jo jonkin verran historiaa (mm. tämä perinteinen malli ja toissavapun sisäänrakennettu voileipäkakku), voin toki myös pitää itseäni edelläkävijänä, täytetyt limput kun ovat kuulemma trendikkäitäkin. Minulle ja pikavilkaisulla Googlellekin on hieman epäselvää, onko leivän konsepti amerikkalainen vai brittiläinen, vai jotain ihan muuta. GRV sijoittaa juuret amerikkaan, itse olin mieltänyt sen brittiläiseksi, muodostaen mielikuvia yläluokan herroista siemailemassa teetä ja maistelemassa leipiä fasaanijahdin lomassa. Niin tai näin, leipää kannattaa kokeilla, eri versioita on testattu myös piknikolosuhteissa! ...

Viimeisen viikon teemakasvis meillä on tainnut olla varsiselleri. Ostin sitä alkujaan kalakeittoa varten, mutta jämistä on tehty salaatti jos toinenkin. Monelle ajatus selleristä on aika vastenmielinen, mutta minun tulee siihen himo. Tällä erää viimeiset sellerinvarret menivät tähän katkarapusalaattiin, joka mielestäni jälleen kerran todistaa, että yksinkertainen se vaan on kaunista. Ihana, raikas salaatti sopii kevyeksi lounaaksi sellaisenaan tai vaikka tacon (tai kuten kuvassa, rieskan) väliin jemmattuna. Minä laitoin salaatin päälle omenan ja sellerin kanssa mahtavalta maistuvaa, paahdettua saksanpähkinärouhetta, mutta hyvä muunnos olisi vaikkapa korianterisilpulla maustettu ja valkosipuli- tai srirachamajoneesin kanssa tarjottu salaatti. Jos taloudessasi asuu sellerinvihaajia, tämä salaatti saattaa olla omiaan käännytystyössä. Minä tosin söin koko salaattikulhollisen ihan itse. ...

Lupasin tai uhkasin vielä tehdä jotain tiliä siitä, mitä meillä syötiin pääsiäisenä. Totta puhuen en ole moneen vuoteen tehnyt näin vähän ruokaa pääsiäiseksi, emme oikeastaan edes valmistaneet varsinaista pääsiäisateriaa. Pitkä viikonloppu tuntui lähinnä häviävän jonnekin, kotona oli enemmän ja vähemmän tärkeää tehtävälistaa mietittävänä ja hoidettavana ja toisaalta oli tarkoitus vähän rentoutuakin. Lopputuloksena en ole ihan varma, teimmekö kunnolla kumpaakaan. Tein kuitenkin mielestäni yhden erittäin hyvän ratkaisun, kun päätin olla menemättä ruokakauppaan lauantaina. Olimme nimittäin viikolla käyneet hakemassa perjantain ruokavieraille kasvisvoittoisen meze-tarjoilun raaka-aineet, ja kun perjantailta jäi ruokaa reilusti yli, arvelin, ettei nälkäkuolema meitä korjaisi vaikka en juuri tänä viikonloppuna hakisikaan ylimääräistä jääkaapin täytettä, päinvastoin saattaisimme onnistua hieman pienentämään potentiaalista hävikkiä. Ja niin varmasti kävikin, pakastimen antimiin yhdistämällä ruokaa riitti koko pääsiäiseksi. Tietysti kokkaamisen ilo jäi pitkälti väliin, mutta se ei ollut täysin huono asia sekään, koska ikivanha ja uskollinen tiskikoneemme sattui sanomaan sopimuksensa irti juuri lauantaina. ...

Vannon, että kuvan “surullinen hymynaama”-valkosipuli oli puhdas vahinko. Tämä on nyt ihan viimeinen, pikkuinen viime hetken resepti tarkan markan pääsiäiseen liittyen. Tämän jälkeen julkaisen enää jotain liittyen siihen, mitä meillä sitten pääsiäisenä ihan oikeasti syötiin, ja sen jälkeen lupaan vaieta aiheesta ensi vuoteen asti. Tämänkertainen ohje ei erityisesti vaadi juhlapyhää, vaan sopii mihin tahansa hetkeen (paitsi ehkä ensitreffeihin tai työpaikkahaastattelua edeltävään iltaan). Tykkään kovasti valkosipulista, sekä mausteena muussa ruuassa että ihan sellaisenaan. Terveellistäkin se tietysti on. Uunissa paahdettuna valkosipuli on ihan älyttömän hyvää, kun kynnet pehmenevät, pinta saa hieman väriä ja sipuli makua rosmariinista, hyvästä sormisuolasta ja yrteistä. Lisämakua kynsiin saa pikaisesta marinoinnista, joka tekee kynsistä hunajaisen lempeitä. Todella yksinkertaista, sopii tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi sopivan lammasruuan kylkiäisenä, tai vaikka salaattiin pilkottuna lisämaun antajana. ...

Kun on tällainen kitupiikki kuin minä, haluaa tehdä falafelitkin itse sen sijaan, että tilaisi ne lähimmästä känkkylästä ja maksaisi seitsemisen euroa pullista, jotka ovat nähneet parhaat päivänsä jo ennen kuljetusastiaan joutumista. Kuulostaa vaivalloiselta? No ei se oikeastaan ole, mutta ihan akuuttiin falafelinhimoon eivät kotitekoiset pullat sovi, koska kuivattuja kikherneitä pitää liottaa vähintään kahdeksan tuntia. Säilykekikherneitä en ole tässä yhteydessä vielä kokeillut, joten en osaa sanoa, miten ne toimisivat. Mutta sinänsä siis aika helppoa puuhaa, minusta ainoat tempukkaat vaiheet olivat paistaminen ja vanhan monitoimikoneeni uhkailu, jotta se suostuisi toimimaan. ...

Blinien ja kaalipatojen lomassa alkoi taas tehdä mieli vähän raikkaampia makuja. Kaupasta keräilin kärryymme salaattiainekset sekä Naapurin maalaiskananpoikaa, jota on kehuttu useammassa lähteessä. Minäkin olen sitä pari kertaa jo kokeillut ja mieltynyt tuotteisiin, mutta valokuvien kanssa on ollut sellaista epäonnea (esim. joku söi ruuat ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan), ettei mitään ole vielä päätynyt tänne blogiin asti. Ainakin yksi hyväksi havaittu resepti odottelee kuitenkin hihassa parempaa luonnonvaloa tai pitkään ostoslistalla roikkuneen kirkasvalo- tai raksalampun hankkimista. ...

Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista - check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken - check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta - check. Blinien aika! Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista. ...