Ravintolat

Yksi parhaista asioista Ouluun muuttamisessa on ollut saada tutustua oululaisiin ruokabloggaajiin. Tämän mutkattoman, vieraanvaraisen ja kaikin puolin mahtavan ruokahörhöporukan kanssa tapaamme vähintään muutaman kuukauden välein erilaisissa ruokaan ja syömiseen liittyvissä merkeissä; viime vuodelle mahtui mm. brunssia, piknikkiä, kokkauskurssia ja syyshippoja, sekä tietysti grillikierros, joka poiki ajatuksia muistakin kierroksista. Tänä vuonna toteutimme jokunen viikko sitten ajatuksista ensimmäisen: pizzakierroksen eli tour de kaenkyn. Onko parempaa tapaa viettää lauantai-iltaa kuin vaeltaa yhdeksän hengen seurueena pizzapaikasta toiseen, tilaten aina vain kaksi pizzaa (ja vettä)? Saatat vastata tähän eri tavalla, mutta minä sanon, että ei. ...

Kun maailma tammikuussa kevensi, lähtivät oululaiset ruokabloggaajat grillikierrokselle, makkaraperunoiden ja hampurilaisten äärelle. Eikä minua tarvinnut kahdesti houkutella mukaan! Perinteiset grillikioskimätöt kurkkusalaateillaan ja ketsupeillaan eivät ole aikoihin olleet mitään trendiruokaa, mutta niillekin on paikkansa ja tilanteensa. Ja kun grillin luukulle lähtee jonottamaan tammikuussa, voi kaupan päälle odottaa saavansa annoksen - noh, sanoisinko erityistä tunnelmaa. Minulle kierros oli uudehkona oululaisena toki myös kotiseutumatkailua, osa kierroksen kohteista oli täysin uusia tuttavuuksia ja osa sellaisia, jotka olin laittanut jonnekin takaraivoon testattavien paikkojen listalleni (joo, mun “must visit” -ravintolalistalla on grillejä), mutten vielä ehtinyt käydä. ...

 Blogissa on ollut hiljaista, koska viime viikon vietin lasten kanssa “etelänmatkalla” pääkaupunkiseudulla. Muuten ei reissun ruokapuolesta jäänyt kummempaa kirjoitettavaa, mutta pääsin isovanhempien suosiollisella lastenhoitoavulla vihdoin piipahtamaan Mama Gastron kanssa aidoksi meksikolaiseksi tituleeratussa Patronassa, joka on ehtinyt olla paikallaan jo muutaman vuoden. Rennon viihtyisässä ravintolassa riittää asiakkaita edelleen, koska salissa oli arki-iltanakin reilusti porukkaa jo heti avaamisen jälkeen. Saimme aluksi käsiimme ihanan kuuloisia cocktaileja täynnä olevat drinkkilistat, mutta (ehkä vähän tylsästi) valitsimme palanpainikkeeksi viiniä ja olutta. Ruokalistalta alkuruuat houkuttivat kovasti mutta pääruuat tuntuivat hieman turhan tukevilta lähes kesäisenä iltana, joten tarjoilijaa hieman konsultoituamme päädyimme tilaamaan jaettavaksi muutaman alkupalan koko alkuruokalistan alusta loppuun. Sitä valintaan suosittelen muillekin! Annokset olivat raikkaan makuisia, sopivat erittäin hyvin jaettavaksi ja kuudesta eri ruuasta riitti hyvin kahden naisen päivälliseksi. ...

Muuttotohinoiden lomassa ehdin toissa viikolla vielä testaamaan vanhan kotikaupungin ravintolatarjontaa, kun kävin kaveritreffien merkeissä Leppävaarassa Persian Ravintolassa (kyllä, tämä on kirjoitusasu, se piti pariin otteeseen tarkistaa). Olen pari vuotta sitten kuullut useammasta suunnasta kehuja paikasta ja ilmeisesti se on aiemmin tunnettu nimellä Vihreä Ravintola, mutta nyt siis vasta pääsin itse testaamaan, kiitos ystävättären, jolle paikka sattui juuri sopivasti muistumaan mieleen treffiemme alla. Ja kiitos myös kännykkäkamera-lainasta, itsehän olin taas vaihteeksi liikkeellä ilman kameraa - ja samalla pahoittelen kuvien laatua, joka ei tee ruualle oikeutta. Minä ja kosketusnäytöt emme vain sovi yhteen. ...

Nimekkäiden ravintoloitsijoiden ruokapaikkojen avajaiset herättävät lähes aina jonkin verran huomiota, mutta harvan ravintolan olen nähnyt keräävän yhtä paljon kiinnostusta, kuin Richard McCormickin ja Ville Relanderin uutukaisen. The Cock on konseptiltaan rento ruokapaikka ja baari, jossa tarjoillaan aamiaista, lounasta, pikkusyötäviä, a la cartea ja drinkkejä. Ravintola itse kuvailee olevansa “an eatery, rotisserie and bar”. Hintataso on perustajiensa filosofian mukaisesti kohtuullinen, ihastusta ovat herättäneet erityisesti kahden euron kappalehintaan myytävät osterit, joita en ole itse testannut, mutta joita on kehuttu oikeaoppisen tuoreiksi ja raikkaiksi. ...

 Viime viikolla piipahdimme panimoravintola Bryggerissä Sofiankadulla. Tarkoitus on ollut mennä jo pidemmän aikaa meillä olleen lahjakortin vuoksi, mutta vasta nyt vähän ennen lahjakortin vanhentumista pääsimme liikkeelle. Oikeastaan se oli hyväkin, koska ensilumen valaisema Senaatintorin seutu ja hieman jo jouluinen tunnelma sopi todella hyvin Bryggerissä vierailuun. Ravintolassa on yläkerrassa baari ja alakerrassa ravintola, jossa on sekä a la carte- että baariruokalista. Minusta yläkerran baari oli viihtyisä, isännästä hieman liian valoisa. Alakerrassa taas oli hieman hämyisempi tunnelma. Sisustukselle plussaa siitä, että panimotoiminta näkyy, portaiden ja toilettien lähellä on jos mitä oluenvalmistukseen käytettävää pömpeliä ja härveliä (anteeksi, minä en ole juurikaan perehtynyt panimotoimintaan, vaikka oluesta pidänkin). Alakerran sisustuksessa tilanjakajana toimivat valkoiset verhot olivat mielestäni hieman hassut; tilan jakaminen verhoilla sinänsä hyvä ajatus, mutta toisenlaisella värillä ja materiaalilla voisi tilasta saada vielä paljon viihtyisämmän. ...

Kimchi Wagonin lisukkeita. Kesällä ruokarekat kokoontuivat keskiviikkoisin Kasarmitorilla Street Food Carnivalin merkeissä, ja paikalla tuli itsekin kerran pyörähdettyä. Silloin mittarissa oli lähes kolmekymmentä lämpöastetta. Nyt, kun asteita oli noin kaksikymmentäviisi vähemmän, olivat ruokarekat siirtyneet viikonlopuksi Kaapelitehtaalle Nordic Street Food Carnivalin merkeissä. Kärähtäneiden perhe kävi tapahtumassa sunnuntailounaalla. Jos tällaisen tapahtuman siirtää sisätiloihin, on Merikaapelihalli varmaan parhaasta päästä vaihtoehtoja. Silti, sisään astellessamme iski vastaan melkoinen käry, mitä ei ehkä voi kuitata pelkästään autenttisen katuruokafiiliksen luomisella. En ole yleensä tuollaisille kovin herkkä, mutta lapsen kanssa liikkuessa asia tuntui vähän inhottavalta. Paikalla oli aika paljon vaunukansaa ja muutenkin lapsiperheitä (mikä sunnuntai-iltapäivänä on ihan oletettavaakin), joten tuskin olin mietteissäni yksin. Lisäksi kolmen euron pakollinen narikka tuntui vähän hullulta, kun kyseessä on katuruokatapahtuma. Kuinkahan moni jätti maksamatta? Jos narikka on pakko olla lainsäädäntösyistä (vaikka saahan ravintolaankin marssia takki päällä), voisi sen sitten rajata anniskelualueelle. Muilta osin tila itsessään toimi mielestäni ihan hauskasti rosoisine tiiliseinineen ja valoineen, joskin peräosa oli sen verran hämärä, että sinne sijoitetuilla rekoilla olisi kannattanut olla lisävalaistusta, nyt ne jäivät vähän paitsioon. ...

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista American Christmas Grill? Minulle tulee mieleen vähän erilainen joulupöytä sekä - kun kerran puhutaan mantereesta, jolla kaikki on suurempaa - ruokaöverit. Klaus K laittaa amerikkalaishenkisen joulupöydän koreaksi tänäkin vuonna, ja koska olen aiempina vuosina sen missannut, nyt oli ehdottomasti mentävä, kun kutsu tuli. Ok, minusta tekosyyni oli ainakin viime vuonna ihan hyvä, taisin nimittäin olla synnyttämässä. Joka tapauksessa, tänä vuonna pääsin. American Christmas Grillin konseptiin kuuluu runsas alkupalapöytä, pöytiin lautasannoksena tarjoiltava pääruoka sekä jälkiruokabuffet 65 euron hintaan, mikä on mielestäni linjassa Helsingin muiden joulubuffetien kanssa huomioiden, että Klaus K:ssa on tarjolla muuta, kuin sitä perinteistä silakkaa, mätiä ja kinkkua. Ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä pääsimme myös kurkistamaan hotellin tyylikkäitä Sky Lofts -huoneita sekä niiden asukkaiden käytössä olevaa ylimmän kerroksen kulmaterassia, josta avautuu komea näköala Helsingin keskustan yli. Huoneet olivat moderneja mutta huolellisen suunnittelun ja valaistuksen ansiosta myös kodikkaita. Jos en olisi ollut niin nälkäinen olisin mieluusti voinut jäädä yläkertaan päikkäreille :) ...

Linnanmäki on vielä vähän aikaa auki, ja juuri elokuun loppupuoli onkin mielestäni ihan paras ajankohta piipahtaa siellä, kun huvipuiston valot pääsevät hämärtyvissä illoissa oikeuksiinsa. Ah sitä nostalgiaa! Viikko takaperin kävimme Lintsillä kuitenkin ihan vain päiväkävelyllä, isäntä, ihmispoikanen ja minä. Joihinkin koko perheen laitteista ei ole pääsymaksua, joten kävimme muutamassa vekottimessa ja lisäksi lounaalla. Ravintolamaailma Kattilan vaihtoehdoista valitsimme lauantaibrunssia tarjoilevan buffetravintola Caruzellon, joka on tietääkseni samaa yritystä, kuin brunsseistaan tunnetut Dylanit eri puolilla Helsinkiä (jos olen tämän ymmärtänyt totaalisen väärin, niin korjatkaahan joku viisaampi). Normaalisti pidämme enemmän ravintoloista, joissa voimme istua ahtereillamme jonkun muun kantaessa ruokaa pöytään, mutta Caruzellon buffa oli laajahko ja ravintolasali väljä, joten rattaiden kanssa se tuntui mielekkäältä vaihtoehdolta. Lisäksi oli kiva mennä paikkaan, jonne ei ihmispoikasellekaan tarvitsisi viedä omia eväitä, vaan hän saisi ihan oikeaa ravintolaruokaa. ...

Asiakkaita riitti, tässä tilanne näyttää jopa väljältä ;) Jonkin verran kuulee raportteja siitä, kuinka Ravintolapäivä on jo niin nähty. Voi olla, että trenditietoinen linnoittautuu omaan kotiin päivän ajaksi ja korkeintaan käy salaa snacksilla, mutta minä en ole erityisen trendikäs, ja selviydyin eilen ihmettelemään pop-up ravintoloita vasta toista tai kolmatta kertaa koko tapahtuman historiassa. Jostain syystä kalenteriin on lähes jokaisena Ravintolapäivänä osunut jotain muuta, joten nyt kun päivä oli täysin vapaa ja ilmakin hieno, oli mukava lähteä isännän ja ihmispoikasen kanssa liikkeelle. ...