Ravintolat

Ruokatapahtumat tuntuvat ihan kokonaan vallanneen Helsingin, ja sehän meille syömisestä innostuneille sopii. Eilen kävin ystävättären, hänen taaperonsa ja oman ihmispoikasen kanssa testaamassa Kasarmitorin Street Food Carnivalin, joka kokoaa kaupungin food truckit samaan paikkaan. Tapahtuma on toistaiseksi järjestetty keskiviikkoisin klo 16-21 ja jatkuu tiettävästi samalla mallilla vielä elokuussa. Kameran unohdin valitettavasti kotiin (taas!!), joten pahoittelen kuvien puutetta tässä raportissa. Ainakin näin lämpimillä keleillä ihmisiä oli liikkeellä reilusti, jonoista päätellen ruokatapahtumia ei siis ole vielä liikaa. Me olimme paikalla vajaasta viidestä noin puoli seitsemään, ja porukkaa riitti tasaisesti ainakin koko sen ajan. Ruokarekkojen - onkohan food truckille jotain “oikeaa” suomenkielistä termiä? - valikoima taitaa hieman vaihdella viikoittain, koska muutamia ennalta odotettuja rekkoja ei tällä kertaa näkynyt. Silti, kymmenkunta rekkaa koristi torin laitoja joten valinnanvaraa oli ihan riittävästi, vaikka tarjonta oli aika burgerivoittoista. Me jonotimme ensin Richard McCormickin kioskille, jonka nopeasti vetävä jono oli siedettävän mittainen ja josta valitsimme korean bbq-sushiburritot. Sushiburrito oli vähän niinkuin leikkaamaton makirulla, lihaa, kurkkua, kastiketta ja sushiriisiä merileväarkin sisään kääräistynä. Kympin hinta tuntui suhteellisen kovalta, mutta rulla oli raikas ja maistuva, vaikkei isompi nälkä sillä olisi ehkä lähtenytkään. ...

Ravintolan vihreä huone on kaunis ja rauhallinen, tarjotin kannattaa kiikuttaa sinne. Pari vuotta sitten jäi hieman kaihertamaan, ettei tullut testattua Valamon luostarin lounaspöytää, vaikka olin reissannut ihan lähiseudulla. Viime viikolla liikuimme taas samoilla hoodeilla, joten päätin, että tällä kertaa on mentävä. Ja menimme. Luostari on varmasti Suomen tunnetuin ja ylläpitää hengellisen päätehtävänsä ohella monenlaista matkailu- ja yleisötoimintaa, houkutellen vierailijoita kansainvälisestikin. Ainakin meidän vierailupäivänämme parkkipaikalla oli vilkasta, mutta suurehkolle alueelle kyllä mahtuu. Koiria ei alueelle saa tuoda ja pukeutumisessa tulee luonnollisesti huomioida, missä ollaan, eli bikineissä ei Valamoon ole asiaa. Meidänkin koirakolmikkomme jäi toisaalle päivälepoa viettämään vierailumme ajaksi. ...

Perjantaina testasimme isännän kanssa ravintola Graniittilinnan. Hakaniemen Säästöpankinrannassa, komeassa, kivisessä HTY-talossa (tai mikä rakennus lieneekään nimeltään nykyisin) sijaitseva ravintola ei olisi ollut ihan ensimmäinen mieleen juolahtava vaihtoehto, kun illallispaikkaa mietittiin ajatuksella “nyt kun vielä jonnekin ulos ennen lapsen syntymää pääsee”, mutta minulla oli lahjakortti, jossa yksi hyödyntämisvaihtoehdoista oli juurikin illallinen Graniittilinnassa, ja paikan sivuja tutkittuamme päätimme lähteä koekäynnille. Komean ulkokuoren takana ravintolan sisämiljöö on lämpimän viihtyisä. Ei missään mielessä trendikäs tai edes välttämättä ihan 2010-lukuinen, mutta punaiset tiiliseinät yhdistettynä vaaleaan rappaukseen, mukavat tuolit ja hauskan näköiset kabinetit tekivät paikasta sellaisen, jonka näkisin hyvin houkuttelevan ainakin teatteri-, pikkujoulu- ja juhlaseurueita. Kaupunginteatteri sijaitsee vain kivenheiton päässä ja ikkunapöydistä on komeat maisemat Töölönlahdelle. ...

Kerroin aiemmin teetauostamme Juvan englantilaisella teehuoneella. Samaisella reissulla testasimme paluumatkalla myös Heinolan Heilan ruokapalvelut, mutta siitä jäi aiemmin kirjoittamatta (miten niin päivitykset lagaavat? ;). No, parempi myöhään… Itse olen toistaiseksi osunut paikalle vain aukioloaikojen ulkopuolella, mutta Heinolan ABC: kupeessa sijaitseva lähiruoka- ja luomukauppa/ravintola Heila on saanut säännöllisesti mainintoja ja kehuja kanssabloggaajien keskuudessa. Yleensä esiin nousee kuitenkin lähinnä myymäläpuolen tarjonta. Nyt kävimme jo menomatkalla tankkauksen yhteydessä pistämässä nenämme ovesta sisään ja toteamassa, että ravintolapuolen harmaahirsi - olkoonkin ehkä kliseistä - näytti huomattavasti ABC:n vastaavaa viihtyisämmältä, ja päätimme ottaa asiaksemme ehtiä takaisin aukioloaukojen puitteissa ja nimenomaan syömään. ...

Viikonloppuna tuli harrastettua hieman maakuntamatkailua viitostietä pitkin. Normaalisti teemme pitkätkin autoreissut aika määrätietoisesti kohteesta A kohteeseen B, mahdollisimman lyhyillä ja vähillä stopeilla. Olemme huomanneet, että sekä me että koirat väsymme tällä taktiikalla vähemmän, kuin silloin, jos pidämme reilut tauot mutta joudumme viipymään tien päällä pidempään. Määränpäässä on sitten mukava rentoutua. Tällä kertaa olimme kuitenkin harvinaisesti isännän kanssa ihan kahdestaan liikkeellä. Seisojat olivat päivähoidossa ja meillä ei ollut matkalla sellaista määränpäätä, johon tarvitsisi kiirehtiä jäädäkseen. Niinpä yksi retken ajatuksista oli poiketa muutamassa hyväksi kehutussa pysähdyspaikassa, kun reissun luonne hyvin sellaiseen sopi. ...

(pahoitteluni heti alkuun, kuvat ovat taattua kännykkäkameralaatua - kun kerrankin ravintolassa olisi helppo kuvausvalo, unohtui kamera kotiin…) Muistatteko Snellmanin Kunnon Lenkki -kisan, johon osallistuin helmikuussa? No, noin kuukausi takaperin sain aiheeseen liittyen hurjan mukavan sähköpostin, jossa kerrottiin minun lenkki-lehtikaalifrittatareseptini olleen raadin mielestä palkitsemisen arvoinen. Jee!! Ja vielä uudestaan, jee!! :) Hienoon palkintoon kuuluu muutakin - mistä lisää joskus hamassa tulevaisuudessa - mutta osana palkintoa pääsin myös mukavalle dinnerille uuteen ravintola Pastikseen. Mahtava yllätys, kiitokset kisan järjestäjille! ...

Terveisiä hiljaiselosta! Viime viikonloppuna oli tarkoitus nauttia ensimmäisestä ohjelmattomasta viikonlopusta aikoihin, kokkailla ja tehdä vähän kotihommia alkavaa kevättä silmällä pitäen. Vaan kuinkas kävikään, vatsatautipaholainen iski ja päätin viikkoni sängyn pohjalla. Muutamaan päivään ei tehnyt mieli kokata, syödä tai lukea / nähdä ruokaan liittyviä juttuja. Vasta nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että elämä voittaa ja ehkä minäkin joskus vielä teen ruokaa :) Vaikkei alustukseni tee varsinaiselle aiheelle nyt millään tavoin oikeutta, edellisellä viikolla ehdin kuitenkin tehdä mukavia ruokaan liittyviä juttuja, kun pääsin vihdoin nauttimaan Chef & Sommelierin antimia. Jo tässä kohtaa pahoittelen, että (ahneena) pikaisesti räpsityt kuvat eivät yhtään vastaa ruuan korkeaa tasoa. Olen jo pitkään hingunnut päästä testaamaan tuota kehuttua paikkaa, mutta jotenkin kaikki mahdolliset merkkipäivät sun muut sopivat tekosyyt ovat menneet muissa kuvioissa. Nyt, kun ravintola valittiin hiljattain vuoden ravintolaksi, tuli kuitenkin kiire; ehkä kohta sieltä ei saisi enää pöytiä ollenkaan! No, ainakin useamman viikon varoitusajalla arki-illaksi varatessani, tämä pelko oli turha ja sain pöydän ensimmäisellä yrittämällä haluamaani ajankohtaan. Pieni, vain 20-paikkainen ravintola tosin täyttyi kokonaan illan mittaan, eli varmasti ihan hyvissä ajoin kannattaa pöytänsä buukatakin. ...

Tänään kävin vihdoin ottamassa ensipuraisun Hietalahden uudelleen avatusta hallista, johon kauppiaat ovat hiljattain muuttaneet kauppahallin remontin alta. Hallilla on viime vuosina ollut jos jonkinlaista käyttöä mutta omat käyntini ovat olleet harvassa; luomuhalliaikana en tainnut käydä siellä kertaakaan, ja antiikkihalliaikana kaikki kojut tuntuivat aina käydessäni olevan kiinni. Päädyn ravintolassa taisin kuitenkin syödä pariin otteeseen. Edelliseltä varsinaiselta kauppahalliajalta muistoni ovat hieman hämäriä, mieleen tulee hallireissu jouluaaton aattona, viinirypäleitä, sekä karkkikauppias, jolla oli kalanmuotoisia karkkeja. Tästä voinee päätellä, ettei muistiini ehkä ole ollut tuohon aikaan luottamista :) ...

“Ollaanko me liian vanhoja lähtemään tällaiseen reissuun..?” Joulupukki oli lahjonut muutama viikko aiemmin keikka- ja lentolipuilla Lontooseen, ja lähtöä edeltävänä iltana yritin miettiä, mitä ihmettä pakkaisin matkalaukkuun. Seisoimme isännän kanssa vaatehuoneessa potemassa ikäkriisiä, kun hyllyistä löytyi työvaatteita ja koti/ulkoiluvaatteita, mutta hyvin vähän mitään siltä väliltä. Muutenkin matkaan lähtö oli harvinaisen hankalaa; kaksi tuntia ennen lähtöä to-do listallani oli vielä käydä suihkussa, pukea, hoitaa kotitoimistopäivä joten kuten pakettiin, pakata omat sekä hoitopaikkaan menevän seisojan matkatavarat ja koittaa saada huusholli sellaiseen jamaan, että kotiinkin olisi mukava palata. Keikkalippujamme ei ollut myöskään kuulunut, joten olimme viime hetkellä sopineet lippuyrityksen kanssa sähköpostitse, että voisimme lunastaa liput ovelta. Lisäksi Britanniaa kiusasivat lumisateet, ja lennot myöhästelivät pahasti, joten hirvitti, pääsemmekö ylipäänsä matkaan. Niin, ja lompakko meinasi unohtua lentokentän vessaan. ...

Mitään suurta ja ihmeellistä ei lomilla nähty, mutta muutamassa pienessä mutta mainitsemisen arvoisessa paikassa pysähdyttiin. Mökkeilimme siis Savossa Heinäveden suunnalla (teknisesti ottaen kuitenkin kunnanrajan toisella puolen), ilman erityisiä suunnitelmia nähdä mitään muuta mökin välittömän järviympäristön lisäksi. Matkalla kuitenkin piti pysähtyä ruokailemaan, ja myöhemminkin viikolla käväistiin kauppareissun yhteydessä parissa mukavassa taukopaikassa. Menomatkalla Varkaudessa päädyimme pienen ruokapaikan etsiskelyn jälkeen keskustan kauppakadun nepalilaiseen ravintolaan. Nepalilaista ruokaa ja suomalaista kahvia, kuului mainoslause. Paikan nimeä en muista, mutta hinta-laatusuhde oli erinomainen. Ruoka ei ollut Helsingin nepalilaisten tasolla, mutta se oli silti oikein hyvää, sitä oli erittäin paljon, ja pääruoka-annosten hinta oli haarukassa 8,50-11 euroa. Samaan hintaan sai salaatin noutopöydästä, naan-leivän sekä kahvin tai teen. Plussaa ihanasta, todistetusti uunituoreesta naan-leivästä, joka oli parhaasta päästä maistamiani. Nälkäisenä en muistanut kuvata syömisiäni, mutta tämä paikka tarjosi toisaalta enemmän vatsanruokaa kuin silmänruokaa. ...