Ravintolat

Manskulle on muutama kuukausi sitten avattu uusi thai-ruokapaikka Prikthai, johon suuntasimme testikierrokselle vapaapäivän kunniaksi samalla reissulla, kun lähdimme varta vasten Espoosta Hakaniemen torille ja halliin. Melkein ulkomaille siis. Prikthai on saanut loistavan sijainnin kisahallia vastapäätä ja ilmeisesti lähiseudun asukkaatkin ovat jo paikan löytäneet, mutta lieko syynä ollut kaunis ilma tai joku muu, me söimme lähestulkoon tyhjässä ravintolassa. Miljöö oli mukava, siisti ja ehkä keskivertothaimaalaista hieman yksinkertaisempi, vaikkei epäselväksi jäänyt, minkä maan ruokakulttuuria paikka edustaa. Olin etukäteen silmäillyt arvostelua, jossa kehuttiin ravintolan listaa hieman tavanomaisesta thaimaalaisesta poikkeavaksi, mutta en valitettavasti keksinyt, miten, vaan valitsimme perusvarmat annoksemme tuttujen suosikkien niinikään perusvarmasta joukosta. Tilaukset otettiin reippaasti, mutta ruokia odottelimme tovin - ei haitannut, koska keittiöstä kuului mukavaa kokkaamisen ääntä, luvaten tuoreeltaan tehtyä, hyvää ruokaa. ...

Surkuhupaisa kuva, kännykkäkameralla räpsäistyt melkein syödyt alkupalat… Hifistelijöiden ei ehkä kannata lukea tämän pidemmälle, nimittäin nyt vieraillaan ketjuravintolan tunnelmissa :) Viikinkiravintola Harald on niitä harvoja ravintolaketjuja, joita olemme isännän kanssa tykänneet silloin tällöin tukea; meille juuri sopivan juntti viikinkiteemoineen, mutta ketjupaikaksi hyvää ruokaa tarjoava. Varsinkin Kuopion Haraldista on mukavia muistoja taukopaikkana matkalla mökkireissuille. Nyt kun Helsinkiinkin saatiin Harald, säntäsimme oitis kokeilemaan - tai no, kyllähän me jo tiesimme, mitä saamme. ...

Kiitos ja anteeksi anoppi, varastin kesämökkisi pihalta kaksi korvasientä :) Lähdimme pitämään seisojalle uimakoulua anopin mökkirantaan, ja samalle reissulle nappasin mukaan sienikorin, jos matkan varrella olisi hyvännäköisiä korvasienipaikkoja. Pysähdyimme parillakin erilaisella hakkuualueella (kuivemmalla, kosteammalla, uudemmalla ja vanhemmalla hakkuulla), mutta en löytänyt sienen sientä. Myönnän tosin, olen aiemmin ollut vain syyssienihullu ja löysin korvasienten keruun vasta viime keväänä, joten voi hyvin olla, etten vain osaa katsoa oikeista paikoista. Perillä mökkipihassa kuitenkin tärppäsi, löysin kaksi komeaa korvasientä - tai oikeastaan puolitoista, koska seisoja innostui kaivamaan toisen sienen ulos kuopastaan ja tärveli sen prosessissa pieniksi paloiksi. Puolitoista sientä on aika vähän, mutta en millään raaskinut jättää niitä pilaantumaankaan. Varsinkaan, kun bongasin kotipihalta huhtasieniä, joilla saatoin korvasieniä jatkaa - illan hämärtyessä vältin naapureiden katseet ja kävin nyppimässä huhtasienet talteen ;) ...

Home sweet home. Skotlannissa reissaaminen oli antoisaa, mutta on kyllä kiva olla taas kotonakin, vaikken sinänsä loman loppumista kiiruhdakaan. Ennen kuin ryhdyn tänään taas itse kokkailemaan, (eilen ei yksinkertaisesti ollut virtaa), vielä yksi päivitys lomareissun ruuista. Meriherkkuloihin vinkkasin jo aiemmin Edinburghin syömisistä kertoessani, mutta paneudutaan niihin nyt vielä ihan oman tekstinsä verran; niin hyviä (ja tuoreita!) olivat simpukat, ravut ja kalat, varsinkin länsirannikolla. Fine dining -paikat jäivät testaamatta, mutta rentoja, kohtuuhintaisia kalapaikkojakin oli tarjolla aika mukavasti. ...

Hiljaista on ollut, mutta hengissä ollaan, lomilla vaan. Suuntasimme isännän kanssa Skotlantiin viikonvaihteessa, ja huomasimme, että hei, täältäkin saa ruokaa, ja paljon. Tai miltä kuulostaa neljän aterian päivätahti? :) Reissu on nyttemmin jatkunut pohjoisempaan maaseudun rauhaan, joten täältä käsin on hyvä jakaa hieman tunnelmia taakse jääneen Edinburghin syöttölöistä. Myönnän puutteellisen tietämykseni skotlantilaisesta ruuasta, mielessäni oli etukäteen lähinnä kylmäsavulohta ja pihviä. Niin, ja haggista. Olin sikäli oikeassa, että kaikkia näitä löytyi, ja raaka-aineissa oli laatu kohdallaan. Muutenkin, Britannian ruokakulttuuria parjataan paljon, mutta toisaalta, monipuolisuudessaan tarjonta voittaa kotimaan, eikä monien tuotteiden kohdalla ole laadussakaan valittamista. Tämä päti myös Edinburghissa, missä tarjontaa oli paljon enemmän kuin mitä parissa päivässä ehti tutkimaan. Reissussa syömme yleensä isännän kanssa ns. helpoissa paikoissa, millä en nyt tarkoita hotellin baaria, vaan sellaisia ruokaloita, minne voi kävellä ilman pöytävarausta, tuulitakissa ja kamera kaulassa kunnon turistin tapaan. Ehdimme parissa päivässä kokeilla yhden perusbistron, yhden pubihampurilaisen (paljon vähemmän komponentteja kuin hamppareissa meillä, mutta tehty ihanaan kotitekoiseen sämpylään paksun ja mehevän pihvin kera), yhden sämpyläbaarin, pari kahvilaa, yhden lähi-idän ravintolan ja yhden seafood-paikan. ...

Huh kiirettä! Tällä viikolla olemme melkein joka ilta olleet kotona vasta iltamyöhällä, milloin töissä, milloin mukavammissa koira- tai muissa menoissa. Olenkohan tehnyt lämmintä ruokaakaan kuin yhtenä päivänä? Eilinen iltameno, dinneri Murussa, on kuitenkin ruokaan liittyvää, ihanaa arjesta irrottautumista, joten siitä voi toki kirjoittaakin. Lupasin sitäpaitsi blogin aloittaessani huutelua myös vieraista pöydistä, mutta toistaiseksi sitä ei oikein ole ollut, koska olen laiska kantamaan kameraa ravintolaan (syömäänhän sinne mennään, right?). Tämänkään jutun kuvat eivät tee ruualle oikeutta, räpsin ne aika pikaisesti, jotta pääsisin keskittymään olennaiseen. ...