Riista

Osana säästäväisyysteemaa olen pyrkinyt entistä tarkemmin säästämään tähteeksi jääviä luita sun muita roippeita, joista voi myöhemmin keitellä liemen. Kunnon kitupiikki säästäisi myös vihannesten ja juuresten kuoret samaan tarkoitukseen, mutta tuntien juuresten muutenkin edullisen kilohinnan sekä oman taipumukseni hukata asioita pakastimeen, en ole ihan niin täysillä heittäytynyt säästämiseen. Liha- ja lintuliemiä tykkään kuitenkin tehdä, niistä saa kotona ihanan maukkaita ja vaivaa ei ole nimeksikään. Pussillinen fasaaninluita pääsi viime viikonloppuna kuitenkin pakastimesta liemikäyttöön, kun tein kanalientä khao man kaihin. Olin joka tapauksessa keittämässä samaan tarkoitukseen muutaman broilerinkoiven, joten jatkamalla keitinlientä fasaanilla sain aikaan kunnon satsin lientä, josta riitti myös pakastimeen. Fasunluihin kuului aiemmin paahdettu kokonaisen linnun lihaisa ranka sekä parin erillisen koipisetin luut. Halusin liemestä aika yksinkertaisen, joten en käyttänyt mausteena kuin pari porkkanaa, yhden sipulin sekä suolaa. Fasaani ei ole kovin voimakkaan makuinen lintu, joten en sinänsä huomannut eroa “pelkän” kanaliemen ja tällaisen sekoituksen välillä, mutta siitä huolimatta liemestä tuli erittäin maukas, ja se sopi ihanasti ryystettäväksi keitetyn koipilihan kanssa. ...

Se tunne, kun on juuri hakenut pitkäripaisesta pullon rieslingiä ja kuulee oman äänensä sanovan marketissa miehelleen: “haluatko risottoa fasaanin vai jonkun muun kanssa?” Ilmeisesti isäntä teki saman havainnon, koska tuijotimme hetken toisiamme kauhunsekaisin tuntein ja purskahdimme sitten nauruun; apua, kuinka keskiluokkaisilta ja aikuisilta kuulostimmekaan! Vaikka monessa asiassa olemmekin lipsahtaneet ihan sujuvasti aikuisuuden puolelle, niin ilmeisesti emme vieläkään ole valmiit nielemään sitä ihan purematta. Onneksi meistä löytyy riittävästi sekä lapsellisia että himpun verran kylähulluja piirteitä identiteettikriisin lääkitsemiseen :D ...

Vähän tuntuu tekopyhältä puhua eilen taloudellisuudesta ja tänään fasaanin kokkaamisesta, mutta olkoon tekosyyni se, että niitä on nyt pakastimessa jonkun verran, sekä seisojalle noutoharjoituksiin että meille ihmisille syötäväksi. Tein muutama viikko takaperin parin siivekkään rintalihat pekoniin kietaistuna, ja nyt olivat vuorossa fasaanin koivet. Kokkausmielessä fasaanin sanotaan olevan kaksi lintua samassa paketissa, rintalihat pitäisi kypsyttää kovin nopeasti ja varoa ylikypsymistä, kun taas koivet vaativat rauhallisemman tahdin, siksi olin ne aiemmin pakastanut omaan pussiinsa odottamaan sopivaa käyttöhetkeä. ...

Metsäkanalintukausi päättyi jo lokakuun lopussa, mutta saimme viime viikonloppuna osallistua fasaanijahtiin, jossa seisoja teki hienosti neljä pudotukseen johtanutta riistatyötä. Vaikka linnut olivat peräisin tarhasta, olivat ne kovia juoksemaan ja jaksoivat myös lentää ihan kunnolla, joten seisoja sisaruksineen sai hyvää treeniä. Isäntä ja minä saimme kotiinviemisiksi muutaman linnun, jotka päätimme käyttää kokkaamiseen, koska pakastimessa oli jo ennestään pari seisojan noutolinnuksi varattua entistä kotkottajaa. Tämänkertaisista linnuista isäntä perkasti irti rintalihat ja koivet. Koska fasaanin sanotaan olevan kaksi lintua sikäli, että rintalihat ja koipilihat vaativat hyvin erilaisen kypsytyksen, koivet pääsivät eri pussissa pakastimeen, ja rintalihat jäivät kokattavaksi ensin. Tein ne yksinkertaisiksi paketeiksi, joissa rintafile laitettiin muutaman yrtinoksan kera pekonikääreeseen. Hurjan yksinkertaista, mutta silti ihan juhlavaakin ruokaa. Tämä oli sopiva ratkaisu myös siksi, että parissa rintapaloista oli hauleja, eivätkä ne olleet ihan kauneimmillaan sen jälkeen, kun haulit oli kaiveltu pois ;) ...

Isäntä esittää silloin tällöin vienoja toiveita siitä, mitä ruokaa hän mielellään näkisi pöydässä (ja lisättäköön nyt vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että kyllä hän siihen ruuanlaittoon myös osallistuu, vaikka minä omin yleensä kaikki kivat tehtävät ;) Yksi toisinaan mainittu ruoka on poronkäristys, johon tartuin pari päivää sitten, kun seisoin vähän neuvottomana kaupassa ja yritin miettiä, mitä ruokaa tekisin. Kitupiikkeys iski kuitenkin pakastealtaalla, ja otin kuitenkin saksanhirvikäristystä, joka oli lentänyt meille Uudesta-Seelannista asti. Todellista lähiruokaa… Ja kun kerran poronkäristys muuttui lennossa eri ruokalajiksi, päätin vielä lisätä mukaan vähän enemmän pekonia, sipulia ja timjamia. Ruokaa ei voinut enää venyvälläkään omallatunnolla kutsua poronkäristykseksi (poronkäristyksessä pitäisi varmasti lähtökohtaisesti olla sitä poroa ;), joten siitä tuli saksanhirvipannu. ...

Minulle tuli yllättäen tilaisuus kokata fasaania, kun seisoja sai viikonlopun treeneissä ensimmäisen saaliinsa hienosti onnistuneen riistatyön päälle. Vaikka emme olleetkaan metsällä, vaan kasvattajan kanssa ihan kontrolloiduissa treeniolosuhteissa fasaanipelloilla, olimme sekä minä, isäntä että erityisesti seisoja haljeta ylpeydestä :) Olen aiemmin tehnyt riistalinnuista vain sorsaa, ja kanalinnuista vain kalkkunaa, helmikanaa ja kanaa, josta suurin osa tietysti broileria. Uuden raaka-aineen kanssa en halunnut lähteä näin ensimmäisellä yrityksellä kikkailemaan, vaan pitää paketin yksinkertaisena tutustumalla sen omaan makuun ja tekstuuriin. Homma oli sikäli tehty minulle helpoksi, että linnusta oli otettu lihat valmiiksi irti ennen sen saapumista keittiöön, joten minun ei tarvinnut puuttua perkaamiseen. ...