Salaatit

Maistelin taannoin jossain ravintola-annoksessa savustettuja juureksia ja tykästyin niihin kovasti, minun kun yleensä tulee savustettua lähinnä kalaa ja lihaa. Erityisesti innostuin ajatuksesta savustaa punajuuria. Olin ajatellut niitä lämpimäksi lisukkeeksi johonkin tukevaan liharuokaan, mutta näin jouluherkuttelun lomassa (ja apua, vastahan ne oikeat jouluherkut odottavat nurkan takana) tekikin mieli jotain vähän raikkaampaa. Niin innostuin tekemään savustetuilla punajuurilla höystetyn yrttisalaatin, josta tulikin lähes kesäinen. Salaatti oli myös ihan superhelppo tehdä, ainut valmistusta vaativa komponentti olivat itse punajuuret. Jos kotonasi ei ole savustinta, voi punajuuret paahtaa uunissakin savustetun suolan kera, paahtoaika 180 asteessa on puolisen tuntia lohkojen koosta riippuen. Punajuuret voi käyttää lämpiminä tai kylminä oman maun mukaan. ...

Isäntä on joltiseenkin kaikkiruokainen, ja monia asioita hän on myös oppinut syömään yhteiselomme aikana. Ihailen ja arvostan suuresti tuota avoimuutta maistaa kaikkea, mitä nenän eteen keksin kiikuttaa (toivottavasti kyseessä ei ole vain joku perhesopuun liittyvä asia :D). Sinihomejuustosta isäntä ei ole kuitenkaan ryhtynyt tykkäämään, joten sitä tulee ostettua harvemmin, ja kun ostan, niin se on vain itselleni. Nyt olin suunnitellut tekeväni lounaaksi jonkun yksinkertaisen, loppusyksyisen salaatin, johon tulisi viikunaa ja sinihomejuustoa, mutta tuoreita viikunoita ei sitten meidän nurkilla tai nettikaupoissa ollutkaan saatavilla. Niinpä pikaisen harkinnan jälkeen ajattelin, että persimon voisi olla sopiva kaveri sinihomejuustolle, ja miksei sekin salaattiin sopisi. Niin syntyi tämä superyksinkertainen mutta tosi hyvä lounassalaattini, joka sopisi varmasti hyvin myös vaikka naposteltavaksi pikkujouluihin pipareiden ja glögin kera. Ja kuten etukäteen arvelin, persimon oli tosi hyvä kaveri juustolle. Tunnustan käyttäneeni puolet juustopaketista salaattiin ja syöneeni toisen puolen juustosta vielä samana iltana sellaisenaan persimonin kera, niin hyvää se oli. ...

Olen valehtelematta tehnyt niin montaa erilaista kaalisalaattia, että resepteistä saisi varmaan kasattua keittokirjan. Tai ainakin keittokirjan korkuisen pinon reseptilappuja, koska ehkä pelkkiä kaalisalaatteja käsittelevä keittokirja olisi, no, vähän köyhä. Sen sanottuani, kaalista, tai oikeammin kaaleista, on kyllä kirjoitettu keittokirjoja, esimerkiksi Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali (WSOY, 2011), jossa käsitellään monipuolisesti erilaisia kaaleja ja niiden valmistustapoja. Mutta palatakseni ihan nöyrään kaalisalaattiin, mietin hiljattain täälläkin ääneen, että ihan sitä peruskaalisalaatin reseptiä en ole blogissa tainnut julkaista. Korjattakoon se aukko siis. Tämä salaatti on siitä kiitollinen, että peruskonseptia (kaali, happo, öljy, makeutus, suola, mausteet) on helppo muunnella, happamuutta voi hakea välillä etikalla, välillä sitruunalla tai limetillä, makeutta hunajalla tai sokerilla, salaatin muita raaka-aineita jääkaapin sisällön mukaan ja niin edelleen. Näin siitä saa helposti muunneltavan kaverin milloin lihalle ja milloin kalalle, ja toisinaan vaikkapa pitaleivän täytettä. Allaoleva versio on vain yksi muunnelma, mutta sellainen, jota aika usein teen. Jujuna on, että kaalia ei pilkota veitsellä vaan juustohöylällä, jolloin suikaleista tulee todella ohuita ja meheviä (toki paremmatkin aseet sallitaan, sellaisten puutteessa minä vain satun käyttämään juustohöylää). ...

Lomaruokailuista jäi lievästi sanoen täysi olo, mökkioloissa syötiin aika raskaasti ulkoilupäivien päälle ja muutenkin mentiiin tekeminen edellä niin, että ruoka oli aina jotain nopeaa, helppoa ja aivotonta, kuten jauheliha-makaroonimössöä. Suklaatakin saattoi upota ihan muutama patukka. Ulkoruokintaa harrastettiin sen verran, että matkan kulinaarinen tavoite oli käydä muutaman kilometrin päässä olevalla, sympaattisen näköisellä grillillä. Ja käytiinkin, hyvin maistui. Toki välillä syötiin hyvinkin ja nautittiin esimerkiksi paikan päältä saaduista marjoista, sienistä ja linnuista, mutta joka tapauksessa, kotiin tullessa mieli teki taas vähän keveämpiä, raikkaita makuja. Ja paljon kasviksia. Siinä hengessä tein avokado-lohisalaatin, tuoreeltaan savustettua kalaa, limettiä, chiliä ja paljon kaikkea ihanaa vihreää. Kastikkeen olisi voinut tehdä erikseenkin, mutta halusin käyttää osan salaatista uuniperunan täytteenä, joten sekoitin kastikeaineet suoraan kalaan ja kasviksiin. Käytin tällä kertaa jugurttia, jotta kokonaisuus pysyisi kevyen raikkaana, ja se toimikin hyvin. Sitä tosin lorahti vähän liikaa, joten ohjeeseen olen pienentänyt määrää. Sekoittamisessa kannattaa olla varovainen, jottei käy niin kuin minulle ja kala muhjaannu liikaa. Tai ei muhjussa sinänsä ole vikaa, mutta olisin halunnut ennemmin paloja kuin tahnaa. Maussa ei silti ollut moittimista, varsinkin tuoreet jalapenot koukuttivat ottamaan lisää pariinkin otteeseen. ...

Syöttekö joka vappu perunasalaattia? Niin mekin, milloin minkäkinlaista. Tänä vuonna päätin vaihteeksi muuntaa perunasalaatin bataattisalaatiksi, mikä olikin ihan oiva ratkaisu. Vappu tuli ja meni (jep, tänäkin vuonna), mutta makeansuolainen bataattisalaatti maistuu pitkin grillikautta suolaisten ruokien parina. Tällä kertaa käytin salaatin suolaisena tasapainoittajana fetaa, mutta mieleen juolahti, että pekonikin olisi tosi passeli kaveri bataatille. Limetti ja korianteri (jonka muistin lisätä vasta valokuvan jälkeen) pitävät kokonaisuuden raikkaana, ja värit ovat tosi, tosi kauniit! ...

Ihan ensimmäisenä pahoittelut Kääpiölinnan Anulle saamattomuudestani (ja hitaasta vastaamisesta!), arkihaastetta lensi tähän suuntaan mutta tyydyn tällä kertaa ihailemaan toisten arkikuvia. Toki sikäli arkea kuuluu täältäkin, että suurin osa blogimateriaalistani ylipäänsä on juurikin sitä, ja hiljattain (ruoka-)arki näyttäytyi vielä yksityiskohtaisemmin ruokapäiväkirjojen muodossa. Meanwhile, vappua odotellessa sima on laitettu käymään (jos et ole niin jo tehnyt, kannattaa laittaa viimeistään tänään), grillikausi jatkuu ja parsakausi paranee. Jälkimmäistä kahta yhdisteltiin eilen grillatuista perunoista ja vihreistä parsoista tehdyssä salaatissa, josta tuli ihan tosi hyvää. Grillaus on suosikkitapani valmistaa parsaa, eikä maku hävinnyt salaattiin, kun kastike ja muut komponentit olivat riittävän miedot. Tällainen salaatti sopisi myös vappuaan grillauksen merkeissä viettävälle - vaikka ainakaan täällä etelässä ei säätiedotus oikein suosi, harmi - ja itselleni korvamerkkasin salaatin kesän uusia perunoita ajatellen, nehän vasta hyviä grillattuna ovatkin! ...

Foodgawkerissa fenkoli-inspiksiä etsiessäni huomasin, että ihan ylivoimaisesti yleisin fenkolinkäyttötapa näytti olevan fenkoli-sitrussalaatti. On täällä joskus ennenkin tehty sitrus-fenkolisalaattia, mutta halusin nyt tehdä salaatin ihan yksinkertaisimman kautta. Käytin tällä kertaa valmistukseen pelkkää appelsiinia ja jätin pois kaiken “ylimääräisen”, vain fenkolia, appelsiinia ja kastike. Parasta tämä olisi lohen kanssa, mutta maistui keväisen raikkaalta ja hyvältä myös broiskun fileiden parina. Sinapin käyttö kastikkeessa epäilytti, mutta se olikin yllättävän toimiva yhdistelmä fenkolin kanssa. Jos sinulla on tuoretta minttua, kastike hunajasta ja tuoreesta mintusta on varmempi, yhtä lailla herkullinen vaihtoehto. ...

Kaali on ihanaa. Coleslaw on ihanaa. Ja kaikki muut ohuesta kaalinsuikaleesta tehdyt salaatit; ehkä vielä coleslawiakin enemmän tykkään kaalisalaateista, joissa on viinietikka- tai sitruunapohjainen kastike. Tomaatista saa myös loistavan kastikepohjan kaalisalaatille. Paseerattu tomaatti kävisi tähän myös, mutta minä käytin kaltattuja tuoretomaatteja, jotka surautin sauvasekoittimella soseeksi. Inkivääri, valkosipuli ja chili antavat soosille potkua. Tällainen salaatti sopii grillatun lihan pariksi kuin nenä päähän, ja grillikaudenhan voi hyvin aloittaa jo helmikuussa! ;) ...

Kuukauden viimeistä päivää viedään, mutta vielä ehti kokkailla porkkanasta. Tämä tammikuun osalta viimeinen kuukauden kasvis -resepti voisi finglishillä vääntäen olla rumasti sanottuna glorified porkkanaraaste, mutta hyvää ja raikasta tämä on, vaikka niin yksinkertaista onkin. Juju on tällä(kin) kertaa paahdetut seesaminsiemenet sekä makeahko riisiviinietikka, ne tekevät kokonaisuudesta enemmän kuin osiensa summan tai ainakin korottavat sitä summaa mukavasti. Harmikseni oli taloudesta taas kerran tuore korianteri loppu, se on ihan mieliyrttejäni ja sopisi tähän mainiosti, mutta minkäs teet kun kaupat hoidetaan kerran viikossa eikä korianteri säily kuin muutaman päivän; loppuviikosta sitä ei vaan enää ole. Laitoin sen kuitenkin tuohon reseptiin, niin hyvin se tähän salaattiin istuisi. Nyt heitin salaatin päälle vähän rucolaa, ihan vain kivan värin vuoksi :) ...

Jälkikäteen julkaisen vielä pari näitä lupaamiani nimiäistarjoilureseptejä; tämä riisisalaatti/kylmä lisuke ei tosin ole mitenkään erityisesti juhlakonteksteihin sidonnainen, vaan se toimii normaalina arkenakin. Lisukkeen juju on runsas yrttien käyttö, joilla tylsähköön riisiin saa reippaasti eloa. Pääraaka-aine eli riisi käyttäytyy parhaiten, kun sen keittää etukäteen ja jäähdyttää esim. yön yli jääkaapissa, tai jos käyttää edellispäivän riisintähteitä. Kaffirlimetin lehtiä löytyy etnokaupoista pakasteena, olen joskus ostanut kuivattunakin, mutta pakasteen laatu on mielestäni ollut parempi ja maku voimakkaampi. Tuoreenakin saattaisi saada, mutta lehdet ovat niin riittoisia, että tuorepuskasta jäisi turhaa hävikkiä (paitsi jos siitä tekisi saunavihdan :). ...