Salaatit

Olen pitkään jo hingunnut järjestelmäkameraa, ja vihdoin saimme sellaisen hankittua, ihanaa! Se ei tietenkään valokuvaajaa paranna, mutta mahdollistaa kuvien ottamisen vähän hankalammissa olosuhteissa. Jokainen digipokkarin käyttäjä tietää esimerkiksi, miten hankalaa on talviaikaan saada riittäviä valo-olosuhteita ruokakuviin. Ruuan lisäksi kuvaan paljon seisojaa touhuissaan, jolloin mukana on paljon vauhtia, liikettä ja pitkiä etäisyyksiä, tehden pokkarikuvaamisen melko hankalaksi. Kameraksi valikoitui Canon EOS 600D, joka jäi mieleeni ainakin Sitruunaruohon kehuista alkuvuodesta. Minua veti Canonissa puoleensa lisäksi sen tuttuus (olen digipokkareissakin ollut canonisti), sekä se, että kuulemani mukaan Canoniin pystyy (ilmeisesti) yhdistelemään geneerisiä filttereitä sun muita kikkuloita melko helposti, mikä sopii kitupiikin kukkarolle, kun lisärompetta pitää varmaan jossain kohtaa hankkia. Objektiiveja ei ole kuin vasta kamerapaketin mukana tullut 18-55 IS II, mutta jo sen kanssa on niiiin kiva kuvata! ...

Salaatti ennen nuijimista. Toivon asiaan paremmin paneutuneita hifistelijöitä sulkemaan nyt joko silmänsä tai ainakin katsomaan ohjetta sormien läpi, tässä reseptissä oiotaan sekä pää-raaka-aineen että vähän muunkin kanssa. Tämän varoituksen jaettuani haluan aloittaa kertomalla, että enemmän tai vähemmän autenttinen thairuoka on yksi taloutemme heikkouksista (olen kyllä varmaan jakanut tämän breaking newsin monesti ennenkin ;). Pakottava himo thairavintolaan iskee säännöllisin väliajoin, ja monesti kyseistä himoa lääkitään kotioloissakin. Erilaisten curryjen lisäksi olemme hurahtaneet thai-tyyppisiin keittoihin ja salaatteihin, joita nähdään joko aterian päätähtenä tai milloin minkäkin proteiinin lisäkkeenä. Papaijasalaatin löysin vuosia sitten thairuokakurssilla, mutta salaatin ongelmana kotioloissa on vihreän papaijan hankala saatavuus muualta kuin aasialaiseen ruokaan erikoistuneista kaupoista. Silloin tällöin teemme raaka-aine retken Hakaniemen ja Kallion puoteihin, mutta niistäkään ei aina tärppää, joten pääosin salaattia tehdään niin, että papaijan tilalle vaihdetaan iki-ihana supisuomalainen raaka-aine: kaali. Muista korvike-som tameista eri pääraaka-aineilla ovat bloganneet ainakin Ankerias Vipunen ja Pieni Vispiläkauppa. Mainioita ja minun versiotani huolellisempia ohjeita! ...

Keväisempien makujen etsintä jatkuu meidän taloudessa. Tällä kertaa niitä saatiin verigreippi-rucolasalaatista, jonka maut olivat jo keväisen raikkaita vaikka sitrukset varmaan tyypillisimmin talvisesongin hedelmiä. Itseni oli jo pidempään tehnyt mieli tämäntyyppistä salaattia, mutta tiesin isännän vierastavan sitruksia, jolleivät ne ole kiltisti menneet hänen mehulasiinsa :) Jottei salaatti aiheuttaisi kummallekaan syöjälle liian suurta sitrusshokkia, laitoin siihen greipin karvauden vastapainoksi makeaa hunajaa, suolaista pekonia ja lempeitä paistettuja leivänpaloja. Yhdistelmä toimi hienosti ja bonuksena tummanvihreän rucolan ja oranssin greipin kontrasti myös näytti kauniilta (olisin tietysti voinut asetella salaatin johonkin edustavampaan astiaan kuin pyrex-kulhon kanteen, mutta laiskan tiskaajan ei sovi olla nirso ;). Ohjeen mukaisesta määrästä riitti kahdelle broilerinkoipien ainoaksi lisäkkeeksi, mutta yhtään kevyempi pääraaka-aine olisi vaatinut varmaan vähän isomman salaatin. ...

Tulevan viikonlopun ruokatoivomuksia kysellessäni isäntä kiteytti tänään hyvin sen, mikä on ilmeisesti meillä molemmilla ollut ainakin alitajuisesti mielessä: “ei tekis mieli sellaisia raskaita makuja, voitaisko tehdä jotain vähän raikkaampaa?” Kyllähän meillä muutenkin syödään aika tuhdisti ja voi olla, että sikapainotteinen edellisviikonloppukin vaikutti asiaan, mutta jotenkin tuntuu, että haudutettua lihaa ja erilaisia keittoja alkaa tulla välillä korvistakin - olisikohan kohta jo kevään ja uuden ruokasesongin aika saapua? Kevättä odotellessa tein nopeaksi arki-illalliseksi lämpimän salaatin, johon tuli vihreän salaattipohjan lisäksi paistettuja vihanneksia ja juureksia, kanaa (siis broileria) ja hunajalla sipaistua vuohenjuustoa. Talvella salaattien ongelmana ovat usein olleet kelmeät, mauttomat vihannekset, mutta paistoksen muodossa maku piristyi kummasti. Sitruunainen salaatinkastike ja suolaisen vuohenjuuston ja makean hunajan yhdistelmä toivat vielä lisää pirteyttä ja makua kokonaisuuteen. Jälleen hieman kesää talven keskelle, puhumattakaan päivän kasvisannoksista! ...

Isännällä on ihmeellinen kyky elää hyvin monotonisella syömisellä. Joka päivä sama aamiainen, lounas, välipala ja päivällinen. Minulla ei ole vastaavaa kykyä. Kun syöminen uhkaa lähteä lapasesta, isäntä tukeutuu suunniteltuun, päivästä toiseen samanlaisena toistuvaan (vaikka ravintoteknisesti ottaen hyvinkin monipuoliseen) ruokavalioon, ja minä säntäilen erityyppisten, vastakohtaisten makujen perässä. Tämä rapu-nuudelisalaatti syntyi tällaisesta säntäilystä, kun mieleni teki raikkaan sitruksista, arki-iltaan sopivan nopeaa salaattia edellisviikkojen ylensyönnin jälkeen. Lisäksi jääkaapissa oleva purkillinen jokiravunpyrstöjä piti käyttää pois. Thairuokahulluna (noh, mihin ruokaan mä nyt en olisi hulluna) kalakastiketta, limettiä ja korianteria kuluu paljon, ja niitä upotin tähänkin annokseen. Jokiravun tilalle voisi hyvin laittaa myös katkarapua, simpukkaa tai miksei vaikka molempia :) ...