Sienet

Risotto on ruokalaji, jota en ole koskaan ennen kokeillut tehdä itse. En ole kovin montaa kertaa sitä syönytkään, enkä vertauskohtien puutteessa oikein osaa edes sanoa, millaista sen pitäisi olla. Päähäni on iskostunut ajatus, että risotto on kamalan vaivalloista, epäonnistuu helposti, eikä hieman puuromainen tekstuurikaan - jollaiseksi olen risoton ajatellut - ole ollut suuri houkutin. Silti, olen niin kaikkiruokainen, etten suostu uskomaan, että joku ruoka jättäisi kylmäksi, jos vaan pääsen maistamaan muutaman kerran. Olen myös niin itsepäinen, etten suostu uskomaan, etten jotain ruokaa saisi onnistumaan, jos vaan muutaman kertaa yritän (toim. huom., tässä olen kyllä ihan todistetusti väärässä ;). Lopputuloksena, uteliaisuus vei voiton epäluulosta ja kiikutin eilen kotiin paketin arborioriisiä ja pullon valkkaria. ...

Sadekelistä valittamisen sijaan äiti on usein todennut, että sienet kasvaa. Totta se näköjään on, ensimmäiset kanttarellit saatiin jo juhannuksena, ja eilen löytyi luottosienimetsästä jo hyvä korillinen kanttarellia ja vaaleaorakasta (onkohan tuo sienikirjan kirjoitusasu oikein..?). Kai ne sienet lämpöäkin kaipaavat sateen lisäksi (kukapa ei), mutta ainakin viimeaikaiset kelit ovat tarjonneet molempia elementtejä riittämiin - eikä nytkään tarvitse kuin katsoa ikkunasta todetakseen, että sienet kasvavat, edelleen. Kesän ensimmäiset sienisatsit tykkään syödä melkein sellaisenaan, ihan vaan pannulla sipulin kanssa paistettuna ja ruisleivän päällä tarjoiltuna. Vaaleaorakkaasta ja lampaankäävästä olen toisinaan tehnyt myös “pihvejä”, samaan tyyliin kuin iki-ihanassa Kaikki äitini reseptit -blogissa. Seuraavassa ohjeessa on sieniin lisätty myös vähän yrttejä ja sitruunaa, mutta minun makuuni sienen oma maku on edelleen riittävästi pääosassa. ...

Kiitos ja anteeksi anoppi, varastin kesämökkisi pihalta kaksi korvasientä :) Lähdimme pitämään seisojalle uimakoulua anopin mökkirantaan, ja samalle reissulle nappasin mukaan sienikorin, jos matkan varrella olisi hyvännäköisiä korvasienipaikkoja. Pysähdyimme parillakin erilaisella hakkuualueella (kuivemmalla, kosteammalla, uudemmalla ja vanhemmalla hakkuulla), mutta en löytänyt sienen sientä. Myönnän tosin, olen aiemmin ollut vain syyssienihullu ja löysin korvasienten keruun vasta viime keväänä, joten voi hyvin olla, etten vain osaa katsoa oikeista paikoista. Perillä mökkipihassa kuitenkin tärppäsi, löysin kaksi komeaa korvasientä - tai oikeastaan puolitoista, koska seisoja innostui kaivamaan toisen sienen ulos kuopastaan ja tärveli sen prosessissa pieniksi paloiksi. Puolitoista sientä on aika vähän, mutta en millään raaskinut jättää niitä pilaantumaankaan. Varsinkaan, kun bongasin kotipihalta huhtasieniä, joilla saatoin korvasieniä jatkaa - illan hämärtyessä vältin naapureiden katseet ja kävin nyppimässä huhtasienet talteen ;) ...