Suklaa

Jokunen päivä sitten päädyin korvieni välissä nostalgiatripille vaihto-opiskeluaikoihini Ruotsiin. Ei liene kuitenkaan yllätys, etten varsinaisesti miettinyt opintojani vaan ajatukseni keskittyivät ruokaan, tarkemmin ottaen kookospalloihin, jotka ovat tuttuja meillä Suomessakin mutta joita erityisesti länsinaapurissa on hyvinkin runsaasti tarjolla sekä kaupoissa että kahviloissa. Meidänkin opiskelijasolussamme kookospalloja ostettiin aina silloin tällöin makeanhimon yllättäessä. Nyt en ole niitä syönyt vuosikausiin, mutta nostalgisoinnista innostuneena päätinkin kokeilla valmistaa niitä itse. Netti on pullollaan kookospalloreseptejä, mutta löytämäni ohjeet olivat kaikki täyssuklaisten pallosten valmistukseen, kun taas itse halusin sellaisia, joiden sisällä olisi pehmeänmakea marenkitäyte. Lopulta tulin ajatelleeksi, että suomalaiset klassikot, suukot, ovat hyvin samantyyppisiä tuotteita ja suukkoreseptejä hakemalla löysinkin vinon pinon ohjeita. Tekemistäni saneli kuitenkin pieni kiire sekä raaka-aineiden rajautuminen siihen, mitä kaapista juuri tuolla hetkellä sattui löytymään. Pikaversion täyte on melko höttöinen, joten suklaassa ja kookoksessa pyörittely vaatii varovaisuutta, mutta onnistuu kyllä (jopa minulta) ja kookoshiutaleet peittävät kauneusvirheet. Oikeiden suukkojen valmistus saa vielä odottaa, mutta laitanpa tämän helpon pikaversion ohjeen teillekin vinkiksi. Tarjottava on myös gluteeniton, kunhan varmistat asian myös käyttämäsi suklaan osalta. ...

Mokkapalat tai -ruudut, kutsuu niitä kummalla nimellä hyvänsä, ovat ikisuosikkeja, joita on viime vuosina näkynyt taas paljon blogeissa ja lehtien sivuilla. Minulle ne tuovat mieleen yläastevuosien discot, joiden tarjoiluihin ne kuuluivat erottamattomasti popcornin ja pullolimsan ohella. Ilmeisesti jotkut asiat eivät koskaan muutu: osuin taannoin treenivuorollani eräälle koululle juuri discoiltana ja myyntipöydän tarjoilut näyttivät ihan samalta kuin - öö - ihan muutama vuosi takaperin, vaikka limsapullot eivät enää olleetkaan lasia. Yllättäen jopa illan viimeiset hitaat kuulostivat aika tutuilta. Oi niitä aikoja! ...

Suklaavanukas on melko arkinen jälkkäri, mutta minusta juuri siinä piileekin sen salaisuus: se on helppo valmistaa, ei suorastaan terveellinen muttei jälkiruuaksi mitenkään syntisimmästä päästä, ei vaadi mitään erityistä syytä tai juhlaa tarjoiluunsa, ja tykötarpeetkin löytyvät useimmiten kotoa valmiina. Viimeinen on toki myös vähän vaarallista. Ja siinä missä tuntisin oloni todella kummalliseksi, jos nostaisin tarjolle muovipikarilliset kaupassa valmiina myytävää teollista tavaraa , uskaltaa kotitekoista suklaavanukasta tarjota vieraillekin, se on jotenkin ihan eri juttu. ...

Tänäkään pääsiäisenä meillä ei syöty mämmiä, eikä sitä kukaan kaivannutkaan. Eikä kaipaamisen varaa jäänyt muutenkaan, paitsi että unohdimme hankkia pääsiäismunia. Muuten ollaan saatu syödä enemmän kuin tarpeeksi, vaikka blogiin saakka en ole vielä saanut mitään pääsiäisruokia. Aloitan julkaisut nyt jälkkäristä, ja lisään ne perinteiset lampaat sun muut sitten tulevina päivinä - ovatpahan sitten hyvissä ajoin odottamassa ensi pääsiäistä ;) Jälkkäristä halusin keväistä, mutta toisaalta suklaatakin teki mieli. Suklaamousse on muutamana pääsiäisenä syöty helppo herkku, jonka pohjalta syntyi nyt ajatus kokeilla tehdä myös sitruunaista moussea lemon curdia käyttäen. Myönnettäköön, että mitään hajua ei ollut siitä, miten lemon curd käyttäytyy moussea tehdessä ja olisiko lopputuloksena juoksettunut litku, mutta sehän ei tietenkään estänyt kokeilemasta ;) Ja kannatti kokeillakin, sillä moussesta tuli todella hyvää, keväisen raikasta ja väriltään hennon keltaista, juuri pääsiäiseen sopivaa! Paritin sitruunamoussen tarjolle suklaisen serkkunsa kanssa, ja yhdistelmä toimi mainiosti - sitruunamousse oli makeankirpeää, ja suklaamousse taas hyvin täyteläistä, mutta ei erityisen makeaa, joten maut tasapainottivat toisiaan kivasti. ...

Haluaisin kamalasti tykätä mämmistä, mutta kun en oikein tykkää. Enkä edes ihan tajua miksi, koska tykkään melkein kaikesta muusta maltaisesta, leivästä, oluesta ja niin edelleen. Ja ylipäänsä en juurikaan keksi ruokia, joista en välittäisi. Mämmistäkin tykkäsin aiemmin, mutta jossain kohtaa siihen on ilmeisesti tullut kyllästys, koska enää se ei uppoa. Mämmin sijaan valitsimmekin pääsiäiseen sitten toisen ruskean jälkiruuan (en ole enää varma, kuulostaako tämä kauhean hyvältä ;), suklaamoussen. Ohje on Yhteishyvän, ja siitä riittää jälkiruuaksi kuudelle pienellä santsivaralla. Mousse oli helppo ja onnistui mielestäni hyvin, ainut hankala kohta oli, että jäähdytin keltuais-voi-suklaaseosta hieman liian kylmäksi ennen vaahtoihin sekottamista, tankeaa massaa piti vähän lämmitellä uudestaan ennen kuin se suostui sekoittumaan. Vatkaamalla olisi tietysti sekoittunut kylmempänäkin, mutta muistelen, että valkuaisvaahto vaan käännellään suklaan sekaan, eikä sitä saisi enää lopussa vatkailla. Niin, ja kehuinko jo, että mousse maistui ihan pirun hyvälle? :) ...