Tahteet

Hyvää uutta vuotta! Ja hyvää syntymäpäivää Kärähtäneille, blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Suurempia juhlamenoja ei kuitenkaan ole, vaikkei blogi edes ole matkoilla, kuten synttärisankareiden on tapana ilmoittaa. Tapana on tehdä jonkinlainen katsaus menneen vuoden blogikohokohtiin ennen siirtymistä alkaneen vuoden maalailuun, mutta tänä vuonna en taida niin tehdä. Älkää käsittäkö väärin, mennyt vuosi oli elämän kokonaisuuden kannalta mitä parhain ja antoi hurjasti asioita, joista on syytä olla onnellinen. Blogin kannalta tämä kuitenkin tarkoitti vähän hiljaisempaa vuotta; talouden kasvaminen kahdella koiralla ja yhdellä ihmispoikasella verottivat vuorokauden tunteja. Lisäksi raskausaikana ruoka ei maistunut normaaliin tapaan ja ennen äitiyslomalle jäämistä työkiireet osaltaan minimoivat ajan keittiössä. Ja nykyiselläänkin arki on usein kaoottista, vaikka jonkinlainen tasapaino on jo alkanut löytyä. ...

Hävikkiviikon kunniaksi tai kenties siksi, että olemme isännän kanssa olleet molemmat pääosin kotosalla, ruokahävikkiä on alkuviikosta kertynyt ilahduttavan vähän. Enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että viikoittainen kauppareissu ei olekaan riittävä muonittamaan meitä kuin osaksi viikkoa. Lisäksi talouden karvajaosto Biojäte, Jätemylly ja Se-joka-tykkää-kaikesta-ällöttävästä pitävät hyvää huolta siitä, ettei ihan roskikseen asti joudu heittämään kovin paljoa. Toki tarkoituksella ei jätetä ns. ihmisten ruokia koiranruuiksi, mutta onhan se mukavaa, kun tietää, ettei rahkapurkkien pohjia tai porkkanankuoriakaan tarvitse aina heittää pois. ...

Edellisen kerran paahtopaistia tehdessäni viipaloin sen jämät leikkeleeksi ja rakentelin viipaleista yhdessä muiden tykötarpeiden kanssa smörrebröd-tyyppisiä voileipiä. Sanon tyyppisiä, koska nämä olivat nyt varsinaisia kotismörrejä - leivänpalat kovin pieniä ja muut päälliset vähän sellaisia “mitä kaapissa sattui olemaan” -henkisiä. Paahtopaistiyksilöiden lisäksi tein variaatioksi pari katkarapuversiota. Smörreissä ei sen kummempaa reseptiikkaa ole, mutta ne ovat jälleen yksi maistuva tapa päästä eroon tähteistä, voihan päällisiä varioida ihan mielin määrin. Minun päälliseni olivat aika yksinkertaisia, mutta eri tavoin maustetut majoneesit antoivat molempiin leipiin kivasti potkua. ...

Juhannuksesta on vierähtänyt kohta kaksi viikkoa, ja vielä on jotain reseptejäkin jakamatta, olenpa saamaton! Jos vielä yhden reseptin kuitenkin kehtaan juhannuksesta julkaista, niin se on tämä tulimunien ohje. Löysin juhannusaattona jääkaapista kaksi puoliksi tyhjennettyä munapakettia, joista toinen oli lähiaikoina menossa vanhaksi. Keitin vanhenevat yksilöt ajatuksena tarjota ne seisojille, mutta ruokaa laittaessa innostuin täyttämään ne meille ihmisille alkupalaksi. Täytteeseen sekoittelin jos jotakin jääkaapin uumenista löytynyttä, minkä arvelin sopivan munien kanssa. Ja halusin ehdottomasti muniin vähän potkua, joten annostelin hot saucea (meillä oli Poppamiehen Ahjo-kastiketta, mutta esim. tabasco sopii hyvin) aika reilulla kädellä. Täytteessä saattoi yhdistyä vähän hassujakin aineita, mutta nimenomaan tulisuus oli se, mikä teki munista herkullisia ja sai ne hupenemaan pöydästä alta aikayksikön. ...

Tiedetään - kaikki ja niiden kaverit ovat jo tehneet nyhtöpossupurilaisia ja kirjoittaneet niistä blogissaan, olen niin jälkijunassa! Mutta en voi vastustaa kiusausta, koska ensinnäkin, purilaiset olivat erittäin edulliset eli täydellistä säästökuuriruokaa, ja toiseksi, koska ne olivat niin hyviä, että pidimme niitä isännän kanssa ihan erityisen onnistuneena ruokana. Ei siis hyvänä eikä onnistuneena ruokana, vaan sellaisena, jota syödessään on ihan haltioissaan ja kokee ylittäneensä itsensä Edullisuus tuli kolmesta asiasta: tein sämpylät itse (käytin pakastimesta punajuuripurilaisesta ylijääneet sämpylät), possun luullisissa paloissa oli hinta kohdillaan, ja kaali oli niinikään kohtuuhintainen pääraaka-aine hampurilaisen väliin tulleeseen salaattiin. Ja se salaatti oli HYVÄÄ! Jätin perinteisen coleslawin tekemättä ja tein slawistani nyt aasialaistyyppisen, inkiväärillä ja chilillä höystetyn majoneesittoman version. Majoneesia turautin sämpylän väliin sitten ihan muuten vaan, ja ylläpidin aasialaislinjaa myös turauksella sriracha-kastiketta. Muuta ei hamppari väliinsä kaivannut! ...

Ensimmäisessä säästöhenkisessä tekstissä viime viikolla mainitsin perunan yhtenä mainioista säästöraaka-aineista, ja ilokseni bongasin vielä lauantaina foodgawkeria selaillessa uuden idean perunan käyttöön, yrttiset lyttypotut, jotka saavat pehmeyttä jugurtista. Ruokaisa lisuke on melko edullinen toteuttaa, vaikka ostaisi kaikki aineet kaupastakin, mutta vielä tähän aikaan vuodesta monen pihalla tursuaa jos jonkinlaista yrttiä mukaan laitettavaksi. Minun pihallani ei, mutta onneksi on olemassa siskoja, jotka pakkaavat muovikassiin minullekin hyvinvoivat taimet :) Jugurttiakin oli sopivasti tullut ostettua jääkaappiin jo reilu viikko takaperin, joten alkoi olla hyvä hetki huolehtia, ettei siitä tule hävikkiä vaan herkkua. ...

Eilen en tehnyt mitään ruokaa. Sen sijaan suhasin rautakaupassa, lemmikkieläintarvikeliikkeessä, kahdessa puutarhaliikeessä, tuin ravintolapäivää (lounastin Parsalaiturilla kelpo parsa-entrecote -setin, harmi, että kamera unohtui matkasta!), kaivelin pihamaata ja vein koiran kahdesti pitkälle lenkille. Ja tilasin pitsaa, kun en jaksanut enää lähteä etsimään ravintolapäivän puitteissa iltasyötävää keskustasta, lähiseudun pop-up ravintolat ehtivät lopettaa tarjoilunsa ennen illallisaikaani. Toissapäivänä kannoin kuitenkin korteni kekoon hävikistä herkuksi -hengessä, ja tyhjensin jääkaapista kasan jämiä perunasalaattiin. Tällä kertaa sangen perinteiseen kermaviilipohjaiseen. Yleensä komponentit ovat peruna, omena, maustekurkku, purjo tai punasipuli ja kaprikset, sekä sinappinen kermaviilikastike. Nyt vaihdoin jääkaapin tarjonnan pohjalta maustekurkun tuorekurkkuun, ja paistoin sekaan vielä pari siivua jämäpekonia. Hauskaa oli, että kaikki käytetyt aineet olivat tähteitä (ok, kermaviili oli avaamaton, mutta olin unohtanut käyttää sen toiseen ruokaan). Kunnollista valokuvaa en salaatista valitettavasti saanut otettua, mutta voi tuollainen epämääräisen näköinen mössökin maistua ihan hyvältä! ...

Lisään tämän reseptin myötä tunnisteisiin oman kategorian “tähteet”, koska viime aikoina niistä on raavittu kasaan muitakin juttuja monenlaisiin tilanteisiin. Tämä päivä oli kokonaisuudessaan yhtä tilannetta: ensin nukuin makeasti pommiin, minkä seurauksena päätin säästää työmatkoihin kuluvan ajan ja jäädä kotitoimistolle. Aamiainen jäi väliin kuroessa kiinni asioita, joita olin kuvitellut ehtiväni tehdä heti aamun alkajaisiksi (kuuluisia viimeisiä sanoja…). Työpäivä osoittautui kakofoniseksi, ja venähti vielä liian pitkäksikin. Ja mikä pahinta, en ollut etukäteen osannut varata mitään lounasta jääkaappiin! ...

Tein jääkaapin pohjalle unohtuneille punajuurille nopean omenaviinietikka-hunajamarinadin, josta tulikin oikein hyvä yksinkertaisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen takia :). Tarkoitushan oli tehdä juurista jo viikonloppuna kasvispäällinen blineille, mutta toisin kävi. Siskoni blinikesteille - yksi ylensyöjän vuoden kohokohdista - lähtiessä juuret olivat edelleen raakana jääkaapissa. Sama pää ja niin edelleen, mutta onneksi toimi näinkin, juuret maistuivat vuohenjuustosalaatin komponenttina. Ja jos jotain jää yli, niin marinoidut punajuuret paranevat vanhetessaan. Hunajamarinoidut punajuuret ...