Valipala

Kananmuna ja sriracha, täydellinen pari. Mausteinen ja aavistuksen karvas kastike komppaa juuri sopivasti täyteläistä kananmunaa, jonka keltuainen on jätetty keskeltä hieman valuvaksi. Ainekset löytyvät kaapeistani aina, myös silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään syötävää. Muna-srirachaleivät ovat viime aikoina pelastaneet useita iltoja, kun vapaa-ajanongelmia on ollut taas normaalia vähemmän. Pari viikkoa sitten tavaramme siirtyivät uuteen kotiin, ja heti muuttolaatikoiden keskeltä lähdimme kevätlomailemaan, palataksemme viikkoa myöhemmin takaisin laatikoiden keskelle. Äitienpäiväbrunssi nautittiin kotimatkalla huoltoasemalla. Purkamista riittää edelleen, mutta nyt ei onneksi ole enää kiire. Normaaliarjen eläminen tekee kaiken - sinänsä mukavan - erikoisohjelman jälkeen hyvää koko perheelle. ...

Vaput ovat muutamina viime vuosina menneet itseltäni hieman ohi. Viime vuonna pakkasin muuttolaatikoita ja tänä vuonna toivottavasti puran niitä - en siis niitä samoja, ainakaan suurimmaksi osaksi, vaan muutamien viime viikkojen aikana pakattuja, kun muuttohommat kutsuvat taas kuunvaihteessa. Tällä kertaa en onneksi muuta jättituplamahan kanssa eikä matkaakaan ole kuin muutama kilometri, mutta tekemistä riittää silti sen verran, että vapun juhlinta jää minimiin. Teille, jotka ennätätte brunsseille ja piknikeille itseäni paremmin, suosittelen evääksi tätä lohipiirakkaa, joka on ruokaisa ja helposti syötävä eväs vapun turuille ja toreille. Tosi perinteinen peltilohipiirakka, mutta ah niin hyvää! Itse tein piirakkaa muuttoevääksi, mutta sen kesäinen savukalan ja tillin tuoksu houkutteli minut jo syömään kuormasta palasen tai kaksi tai kolme. ...

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein nautinnollinen joulu, juuri sellaisessa muodossa kuin se paras joulu itse kullekin näyttäytyy! Me vietimme joulua ihan perinteisesti ja meille mieleiseen tapaan, aattona kyläilimme kantakodissani valmiissa pöydässä ja sen jälkeen ollaan lähinnä löysäilty kotona ja nautittu pakkaskeleistä ulkona. Omaan kotiin ei tullut tänä vuonna edes hankittua jouluruokia vaan vähän muunlaista juhlavaa syötävää (joista ainakin yhden reseptin laitan vielä ennen uutta vuotta jakoon), mutta laitan jakoon yhden rääppimisimieliteon sekä lähinnä muistutuksena ihan muutaman perusvinkin jouluruokien kierrätykseen, jos joku kylläisenä raapii päätään tähteiden äärellä ja miettii, mihin ihmeen vatsaan niitä laittaisi. ...

Minä tykkään puurosta. Useimmiten syön sitä ihan tavallista kaurahiutalepuuroa mitä keittelen ihmispoikasellekin, mutta ryynikaapin sisällön ja mieliteon mukaan tulee keiteltyä paljon muutakin. Kun on aikaa (odottaa, valmistukseenhan aikaa ei edes kulu), teen uunipuuroja. Viimeisin uunipuuroviritys oli jälleen ihan yliyksinkertainen, mutta siitä tuli niin hyvää, että halusin sen laittaa tännekin. Tuunasin normiuunipuuroa raastamalla sinne pari omenaa ja maustamalla hieman, jolloin puuroon tuli ihanan jouluinen tuntu. Tämä sopi hyvin hitaan viikonloppuaamun aamiaispuuroksi, mutta myös arkijälkkäriksi, varsinkin, jos päälle ripsauttaa vähän sokeria. Päärynä sopii tähän puuroon mainiosti myös, samoin ohran voisi vaihtaa riisiin. Jos puuron haluaa syödä aikaisin aamulla, sen voi laittaa uuniin jo edellisenä iltana ja antaa hautua pienemmissä asteissa (laittaisin noin 100-asteiseen uuniin) yön yli. ...

Ja samalla kysymys, MITEN mä en ole ennen tehnyt puuroa uunissa? Onneksi tämä aukko sivistyksessä tuli täytettyä, sillä uunipuuro on ihanan pehmeän makuista. Ja kun usein hehkutan helppojen juttujen perään, niin eivätpä ne jutut tästä enää helpotu. Anteeksi nyt siis teille, joille tällainen puuro on ihan peruskauraa ja resepti liian yksinkertainen jakoon, en vaan voi olla levittämättä uunipuuron ilosanomaa - olkoonkin, että resepti on napattu ohrasuurimopaketin kyljestä :) Kolmen tunnin kypsennys tarkoitti minulla sitä, että puuro valmistui aamiaisen sijaan lounaaksi, mutta aamupalaksi puuro valmistuu hauduttamalla sitä vaikka yön yli 100-asteisessa uunissa. Puurolisukkeina käytin ihanaa äidin tekemää vadelmahilloa sekä maitoa, ja toisella syönnillä voita, kanelia, sokeria ja maitoa. ...

Perässähiihtäjälinja jatkuu, sillä tätäkään tuotosta en ole itse keksinyt, vaan napannut sen Terveiset ravintoketjun huipulta -blogista, jossa kerrotaan leivän olevan metsästäjän eväs nimeltään shooter’s sandwich. Niin herkullisen näköistä! Perheemme on evästänyt roiskeläppäpitsoilla koko metsäkanalintukauden, joten kauden päätteeksi tein ihan oikeaa ruokaa - eli tällaisen leivän - retkieväiksi. Ei ollut kamalan yllättävää, että isäntäkin ilahtui lihalla täytetystä limpusta. Koska mitään saalista ei ollut käytettäväksi, päädyin tekemään täytteen paahtopaistista; tekeekö se leivästä dairy farmer’s sandwichin? ...

Välillä jotain muutakin kuin grilliruokaa, aamupalaakin on päivittäin syötävä. Eipä sillä, olemme kyllä joskus testanneet, miten onnistuu aamupalan teko alusta loppuun grillissä, ja ihan hyvin onnistui. Ehkä joskus vielä kokeillaan aamukahvinkin keittoa pallon yllä ;) Anyway, asiaan. Smoothieissa ei sinänsä ole varsinaisesti ohjeistettavaa - eikös ohje ole se, että summamutikassa otetaan marjoja, maitotuotteita, makeutusta ja mitä muuta haluaakaan, ja surautetaan sauva- tai tehosekoittimella pirtelöksi? Tässä smoothiessa on kuitenkin jujuna maapähkinävoi, joka antaa täyteläisyyttä makuun, ja rasvaa ja proteiinia sitä kaipaaville. Ohje on hyvin summittainen edellämainitun ohjeperiaatteen mukaisesti ;) ...

Sovimme isännän kanssa jo ennen viime viikonloppua, että lauantain vieraskoreilun päälle emme sunnuntaina tee mitään hyödyllistä. Ja hyvin valitsimmekin ei-minkään-tekemispäivän, oli mukava ulkoilla seisojan kanssa auringonpaisteessa ja mennä sen jälkeen ulkoruokintalounaalle. Kävimme Lönnrotinkadun Emmyssä, joka on sinänsä ihan sympaattinen paikka ja listallakin on kaikkea mielenkiintoista moneen muuhun kiinalaiseen verrattuna, mutta joka kyllä jätti toisellakin käyntikerralla vähän kylmäksi. Ajatus hyvä, toteutus ontuu. Anyway, illemmalla teki vielä jotain syötävää mieli, joten päätin pitkästä aikaa tehdä vispipuuroa. Pieni kriisi pukkasi kyllä siinä kohtaa, kun huomasin pakastimessa olevan vain puolisen desiä puolukoita. Idea oli kuitenkin jo iskostunut päähäni, joten vispipuuroa tein, muutamasta puolukasta sekä hieman useammasta mustikasta :) Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ja tein pari pientä muutosta reseptiin: lisäsin marjojen määrää, sekoitin jämäpuolukat mukaan (antoivat mukavan puolukan happamuuden) sekä laitoin vaniljasokerin jo puuroon, en maitoon. Helppoa kuin mikä ja hävisi nopeasti välipalana ja aamiaisena, mutta suosittelen seuraamaan mannaryynipaketin ohjetta - vatkaa ryynit ripotellen, älä lapa niitä kahtena könttänä desimitasta kattilaan ja palaa vatkaamiseen vasta, kun olet puuhannut jotain muutakin välissä ;) ...