Valkosipuli

Olin aikeissa kirjoittaa otsikkoon tsatsikislaw, mutta totesin kielen menevän solmuun ajatuksestakin. Asian ydin tulee kuitenkin ilmi heti tuosta ensimmäiseltä riviltä: silputtu varhaiskaali ja tsatsiki sen kastikkeena, mikä mahtava yhdistelmä! Terveellisempi kuin tavallinen, majoneesiin tehty coleslaw ja niin täynnä makua. Ensimmäisellä kerralla tein salaatista ihan perusversion, ja sen huvettua nopeasti tein vielä toisen satsin, jota tuunasin parilla lisämaulla, omenalla ja tillillä. Vielä parempaa! Sellaisenaan. lihan kanssa, kalan kanssa, leivän päällä tai melkein missä vaan. Kenties ensi kerralla pinnalle voisi vielä murentaa fetaakin. ...

Vannon, että kuvan “surullinen hymynaama”-valkosipuli oli puhdas vahinko. Tämä on nyt ihan viimeinen, pikkuinen viime hetken resepti tarkan markan pääsiäiseen liittyen. Tämän jälkeen julkaisen enää jotain liittyen siihen, mitä meillä sitten pääsiäisenä ihan oikeasti syötiin, ja sen jälkeen lupaan vaieta aiheesta ensi vuoteen asti. Tämänkertainen ohje ei erityisesti vaadi juhlapyhää, vaan sopii mihin tahansa hetkeen (paitsi ehkä ensitreffeihin tai työpaikkahaastattelua edeltävään iltaan). Tykkään kovasti valkosipulista, sekä mausteena muussa ruuassa että ihan sellaisenaan. Terveellistäkin se tietysti on. Uunissa paahdettuna valkosipuli on ihan älyttömän hyvää, kun kynnet pehmenevät, pinta saa hieman väriä ja sipuli makua rosmariinista, hyvästä sormisuolasta ja yrteistä. Lisämakua kynsiin saa pikaisesta marinoinnista, joka tekee kynsistä hunajaisen lempeitä. Todella yksinkertaista, sopii tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi sopivan lammasruuan kylkiäisenä, tai vaikka salaattiin pilkottuna lisämaun antajana. ...

Leivontaa lukuunottamatta olen huono seuraamaan reseptejä. Etsin niitä kyllä mielelläni, saatan inspiroitua kuvasta ja lukea ohjeen, jonka jälkeen teen ulkomuistista jonkun oman sovellukseni. Eli enemmän käytän ehkä ideoita kuin reseptejä. Toisinaan reseptin käyttö taas on yksinkertaisesti liian hidasta, kun monia asioita kokkaa nopeammin selkäytimestä, puntissa (tai veitsilaatikolla…) roikkuvan taaperon kanssa ei tee mieli pysähtyä etsimään silmälaseja ja tarkistamaan, missä järjestyksessä mausteet olikaan tarkoitus lisätä. Sen sanottuani, minun pitäisi ehdottomasti käyttää enemmän reseptejä. Tiedättehän sen tunteen, kun syö vaihteeksi jonkun toisen tekemää (koti)ruokaa, miten se maistuu niin erilaiselta vaikka ruokalaji olisi täysin sama? Ja se on niin virkistävää. Saman tunteen saan myös silloin, kun teen ruokaa reseptiä käyttäen, koska silloin kyse on jonkun toisen ruuasta, enkä mene maustamaan sitä vapaalla kädellä. ...

Seisoja ja isäntä kotiutuivat vihdoin, ja minäkin sain aktivoiduttua. Säälittävää, mutta niin kauan kun olin yksin kotona, en oikein osannut ryhtyä mihinkään ja haahuilin vain tuhannen eri asian välillä tekemättä lopulta juuri mitään. Kokkaamaan en myöskään ryhtynyt, vaan savulohisalaattia lukuunottamatta elin maksamakkaravoileivillä Tänään oli kuitenkin taas kokkausinspiraatio, ja se kohdistui kauden ensimmäiseen simpukka-ateriaan. Simpukoita olen himoinnut koko kesän, mutta olen yrittänyt pysyä sanonnassa, jonka mukaan niitä tulisi ostaa vain sellaisina kuukausina, joissa on (ainakin enkuksi) r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun (joissa ei suomeksi ole kummassakaan r-kirjainta). ...

Sunnuntai oli siivouspäivä. Isäntä ja seisoja lähtivät koirapuistoon auringonpaisteesta nauttimaan, ja minä jäin puunaamaan kaikenlaista ällöttävää keittiöstä - ei erityisen fiksu työnjako nyt, kun jälkeenpäin asiaa ajattelen ;) Mutta olipahan mukava kokata sunnuntairuuat keittiössä, jossa ei tarvinnut raivata itselleen työskentelynurkkausta pöydillä lojuvien kippojen ja kuppien, koirankarvan ja ties minkä keskelle. Tunnustan, meillä kyllä siivotaan melko ahkerasti mutta sotketaan vielä ahkerammin! Ohjeesta riittää kahdelle kevyen lisäkkeen (meillä linssisalaattia, jonka ohjeen laitan jakoon lähipäivinä) kera, tai kolmelle jollain tuhdimmalla lisäkkeellä, esim. valkosipuliperunat toimivat hyvin. ...

Rakastan hurjasti valkosipulia, ja kaikki jotka minut tuntevat ovat varmasti sen jossain kohtaa huomanneet hajuhaittojen kautta. Harva tosin kehtaa asiasta mitään sanoa. Toinen, sosiaalisesti (mutta ei varmaan eettisesti) hyväksyttävämpi ruoka mistä kovasti pidän, on kokonaisena paistettu kana tai broileri, jota meillä tehdään about kerran kuussa. Tipu kypsyy uunissa vaivattomasti, ja valmistelutkin voi tehdä juuri niin helposti tai monimutkaisesti kuin haluaa. Loppiaiseksi marketista tarttui mukaan broileri juuri vaivattomuuden vuoksi. Podimme isännän kanssa huonoa omaatuntoa: vaikka edeltävä työviikko oli päivissä mitattuna normaalia lyhyempi, oli työtunteja tullut kerättyä niin paljon, että seisojaraukka oli saanut pärjätä koko viikon melkein minimihuomiolla ja -ulkoilulla. Vapaapäivän vihdoin koittaessa halusimme maksimoida ulkoiluajan seisojan kanssa, ja antaa ruuanlaiton hoitua ilman pidempiä hellan ääressä hikoiluja. ...