Ravintolan vihreä huone on kaunis ja rauhallinen, tarjotin kannattaa kiikuttaa sinne. |
Pari vuotta sitten jäi hieman kaihertamaan, ettei tullut testattua Valamon luostarin lounaspöytää, vaikka olin reissannut ihan lähiseudulla. Viime viikolla liikuimme taas samoilla hoodeilla, joten päätin, että tällä kertaa on mentävä. Ja menimme. Luostari on varmasti Suomen tunnetuin ja ylläpitää hengellisen päätehtävänsä ohella monenlaista matkailu- ja yleisötoimintaa, houkutellen vierailijoita kansainvälisestikin. Ainakin meidän vierailupäivänämme parkkipaikalla oli vilkasta, mutta suurehkolle alueelle kyllä mahtuu. Koiria ei alueelle saa tuoda ja pukeutumisessa tulee luonnollisesti huomioida, missä ollaan, eli bikineissä ei Valamoon ole asiaa. Meidänkin koirakolmikkomme jäi toisaalle päivälepoa viettämään vierailumme ajaksi.
Älkääkä käsittäkö väärin, vaikka luostarin kotiruokatyyppinen noutopöytä konseptitasolla tuo mieleeni mummolatyylisiä kirppisastioita ja Savon ja Karjalan alueen paikallisruokia, tiedän ruokamielikuvitukseni olevan vilkas enkä oikeasti odota luostarin pitävän ravintolaa lippulaivanaan. En myöskään odota ravintolan olevan fiini tai ainakaan trendikäs. Mutta silti ensimmäinen mieleen tuleva tunne oli todellakin sääli, mielestääni hienoja puitteita lähes halvensi se laitosmaisuus, mikä ravintolasta huokui. Ja onko ihan oikeasti pakko tarjota niin paljon teollista? Edullisia kotiruokavaihtoehtojakin löytyy, varsinkin perinneruuista, muutamina esimerkkeinä erilaiset perunaruuat, karjalanpaisti, lihapullat ja muikut. Myös yksinkertaiset keitot toimisivat hyvin. Kotitekoisesta voisin maksaa enemmänkin, nyt neljätoista euroa tuntui aika paljolta siihen nähden, mitä asiakas sai. En väitä olevani ravintola-alan kulurakenteiden asiantuntija ja tiedän kilpailun olevan kovaa ja työvoiman kallista, mutta vertailun vuoksi ajatus: pääkaupunkiseudulla lounaasta pulittaa kympin, mutta kympillä saa silloin vähintään saman kuin Valamossa, myös niissä paikoissa, jotka eivät ole ketjuuntuneita. Luostarin ravintolan tuotto menee luostaritoiminnan tukemiseen, ja mielelläni voin sillä ajatuksella antaa lounaastani muutaman rovon enemmän kuin tavallisessa lounasruokalassa. Mutta vielä mieluummin antaisin vaikka pari rahaa lisääkin, jos sillä saisin parempaa ruokaa. Se, mihin ravintolan tuotto menee, ei minusta saa olla syy tarjota huonompaa, kuin neljä euroa halvemmissa paikoissa.
Luostarissa on myös viinimyymälä, mutta ruokaa testattuamme emme halunneet maistaa viinejä. Alue sinänsä on hieno ja mielenkiintoista nähtävää riittää. Jos paikan päälle menee, niin miksei toki myös täyttäisi vatsaansa samalla, vaikkei kokemus mikään kummoinen olisikaan. Nyt olimme valmiiksi liikkeellä lähiseudulla ja lounas oli lähes matkan varrella kauppareissulla, joten olin iloinen, että tuli käytyä, vaikkemme mitään elämystä saaneetkaan. Jos kuitenkin pidemmän mutkan Valamoon tekee, ei ehkä kannata mennä vain ravintolan takia.
No Comments