naudanliha

Ajattelin tehdä lihapataa, ja lähetin isännän kauppaan speksillä ’jotain lammasta’. Ilmeisesti mitään lammasta ei löytynyt, koska hän palasi kahden naudan t-luupihvin kanssa 😀 Ei sinänsä kyllä mikään huono valinta; t-luu ollut sellainen lihanpala, jota olemme monesti pyöritelleet, mutta emme ole raaskineet pakastimesta ostaa; nyt sitä oli tarjolla ihan tuoretiskissäkin, joten ostopäätös oli helpompi (varsinkin kun kitupiikki emäntä oli kotona eikä pyörittelemässä silmiään milloin minkäkin tuotteen kilohinnalle).

En ollut oikeastaan aikeissa kirjoittaa pihvistä mitään, mutta sen verran kaivelin itse ohjeita – en halunnut turmella hyvää lihapalaa – että ajattelin kerrata vielä itsekin, jos muitakin t-luunoviiseja on. Itselleni oli uutta oikeastaan sekin, että t-luupihvissä on käytännössä ulkofile ja sisäfile samassa pihvissä luun eri puolilla. Normaalisti pihvi on 4-6 cm paksuinen. Yli 8 cm paksuista t-luupihviä taas kutsutaan porterhouse-pihviksi, ainakin interwebin mukaan ja siellähän kaikki on totta. Näin hyvin on mulla hallussa lihan paloittelu 😀

Aiemmista ohjeista ainakin Kokkeillaan-blogin ja Sillä Sipulin pihveihin oli hierottu valkosipulia ja mausteita, ja ne oli paistettu pannulla. Makustelijat taas olivat testanneet sous vide -menetelmää ja viimeistelyä pannussa tasaisen kypsyyden saavuttamiseksi. Sellaiseen ei meillä kuitenkaan ollut välineitä, joten lähdin tekemään ihan tavallista pihviä pannulla. Otin lihan huoneenlämpöön jo noin tuntia ennen paistamista. Mausteet lisäsin vasta paistettuun lihaan, koska ajattelin niiden kärähtävän helposti pannuun kiinni. Sihisevän kuumalla rautapannulla paistossa mediumiksi meni n. 7 minuuttia, eli kolmen ja neljän minuutin välillä per puoli. Vähemmän ärhäkällä teflonpannullani olisin pitänyt vielä pari minuuttia pidempään. Paistossa luotin kuitenkin aikaa enemmän silmämääräiseen arvioon, juurikin siitä syystä, että pannut ovat erilaisia. Lihapala oli sen verran suuri, että se sai ruskistua molemmin puolin ihan kunnolla pinnasta, eikä silti ollut läpikypsä. Paistoaikojen kanssa varoiteltiin, että liha kypsyy usein epätasaisesti ja jää helposti luun läheltä raa’aksi. Meidän pihveissä ei sitä ongelmaa oikeastaan ollut, mutta ne painoivat reilut 400g kappale eli eivät olleet aivan suurimmasta päästä t-luupihviksi. Paksuutta en mitannut.

Johtopäätökseni on, että t-luu varmaan kestää pienen liikakypsymisen (ja sillä tarkoitan mediumista hieman läpikypsempään päin) paremmin kuin esim. sisäfile, koska luu ja melko suuri määrä rasvaa pitävän lihan mehukkaana. Tämä selvisi yrityksen ja erehdyksen kautta, kun unohdin toisen pihveistä liian pitkäksi aikaa pannuun 😉 Ja sanottakoon vielä, että mieluisin pihvin kypsyysaste on minulla medium miinuksen ja raa’an välissä, eli siitä näkökulmasta huutelen.

Pihvin kanssa teimme valkosipuli-korianterimaustevoita, se toi mukaan niitä yrttisiä ja valkosipulisia makuja, mitä en raakaan lihaan hieronut. Pelkäsin, että maustevoi olisi liian raskas, mutta se toimikin oikein hyvin. Lisäksi tarjolla oli maalaisranskalaisia ja herneitä, molemmat suoraan kaupan pakastealtaasta!