Kimchi Wagonin lisukkeita. |
Kesällä ruokarekat kokoontuivat keskiviikkoisin Kasarmitorilla Street Food Carnivalin merkeissä, ja paikalla tuli itsekin kerran pyörähdettyä. Silloin mittarissa oli lähes kolmekymmentä lämpöastetta. Nyt, kun asteita oli noin kaksikymmentäviisi vähemmän, olivat ruokarekat siirtyneet viikonlopuksi Kaapelitehtaalle Nordic Street Food Carnivalin merkeissä. Kärähtäneiden perhe kävi tapahtumassa sunnuntailounaalla.
Jos tällaisen tapahtuman siirtää sisätiloihin, on Merikaapelihalli varmaan parhaasta päästä vaihtoehtoja. Silti, sisään astellessamme iski vastaan melkoinen käry, mitä ei ehkä voi kuitata pelkästään autenttisen katuruokafiiliksen luomisella. En ole yleensä tuollaisille kovin herkkä, mutta lapsen kanssa liikkuessa asia tuntui vähän inhottavalta. Paikalla oli aika paljon vaunukansaa ja muutenkin lapsiperheitä (mikä sunnuntai-iltapäivänä on ihan oletettavaakin), joten tuskin olin mietteissäni yksin. Lisäksi kolmen euron pakollinen narikka tuntui vähän hullulta, kun kyseessä on katuruokatapahtuma. Kuinkahan moni jätti maksamatta? Jos narikka on pakko olla lainsäädäntösyistä (vaikka saahan ravintolaankin marssia takki päällä), voisi sen sitten rajata anniskelualueelle. Muilta osin tila itsessään toimi mielestäni ihan hauskasti rosoisine tiiliseinineen ja valoineen, joskin peräosa oli sen verran hämärä, että sinne sijoitetuilla rekoilla olisi kannattanut olla lisävalaistusta, nyt ne jäivät vähän paitsioon.
Me teimme aluksi silmäilykierroksen, ja sen jälkeen siirryimme oikeasti syömään. Ensimmäisenä maistelimme Kimchi Wagonin nuudeleita bulgogi-possun kera. Maininta Kimchistä sekä vaunun edessä oleva valikoima lisukkeita kiinnosti niin paljon, että halusin kokeilla. Jonoa oli mutta se veti nopeasti, koska lisukkeet oli tosiaan laitettu kärryn viereen itsepalveluperiaatteella, mikä nopeutti annosten valmistelua itse kojussa. Lisukkeissa mukana oli paljon tuoretta esimerkiksi itujen ja yrttien muodossa, mikä teki annoskokonaisuudesta mukavan raikkaan. Tämä kärry jäikin tapahtumasta suosikikseni; vaikka nuudelit ja possu eivät olleet mitään poikkeuksellisia (vaikkei niissä mitään vikaa ollut), mutta kaikilla härpäkkeillä annos oli hauska.
Koska vähän lisääkin jaksettiin vielä syödä, haimme falafel-kioskilta meze-lautasen sekä kolmannelta myyjältä vielä naudan ribsit aasialaisella slawilla, kummatkin annokset jaettavaksi. Minä pidin meze-lautasella eniten falafelista, jonka rakenne oli mukavan rouhea. Ribsit oli maustettu hyvin miedosti, mutta suola oli sopiva ja liha ihanan suussasulavaa. Hauska idea oli antaa ruokailijalle syömähanska haarukan sijaan. Kriittisin yleisömme eli ihmispoikanen söi mielissään sekä falafelia että lihaa.
Naudankylkeä, heleää slawia sekä syömähanska. |
Meze-lautanen. |
Summatakseni, idea kiva, ruoka hyvä, toteutus kaipaa vielä hiomista. Vaikka ymmärrän, että tapahtuman tuominen sisätiloihin tuo paljon lisää kävijöitä, jotka eivät innostuisi marraskuisessa ulkoilmassa jonottamisesta, henkilökohtainen mielipiteeni on, että katuruuan fiilikseen tärkeä osansa tulee siitä, että sitä tarjotaan nimenomaan kadulla, eli ulkona. Eli kenties keväämmällä paremman sään aikaan uudestaan toisissa puitteissa? Vaikka trenditietoiselle katuruoka on ehkä jo aika nähty, ei suuri yleisö selvästi ole siihen kyllästynyt. Eli lisää vaan näitä tapahtumia, kiitos!
No Comments