Browsing Tag

alkupalat

Reseptit

Grillatut sinisimpukat yrttisalaatissa

marraskuu 29, 2015
grillatut_sinisimpukat
Jos grilli on jäänyt laittamatta talviteloille, tässä on erinomainen syy käyttää sitä vielä yhden kerran. Tai vaikka avata grillikausi uudestaan tai hyvissä ajoin ensi kesää ajatellen. Minä sain eilen vihdoin aikaiseksi puunata kesän jäljiltä isoimmat kökkäreet kaasugrillin rasvapelliltä ja kokeilla jo pari vuotta to-do -listalla ollutta sinisimpukoiden grillausta. Idean sain alkujaan Fergus Hendersonin kirjasta The Whole Beast: Nose to Tail Eating, jonka resepteistä jostain syystä on mieleen jäänyt juuri tämä simpukkaohje, vaikka kirjassa enemmän käsitelläänkin niitä edullisia ja ainakin takavuosina vähemmän käytettyjä ruhonosia. Valitettavasti kirjani majailee edelleen jossain muuttolaatikoiden uumenissa, joten tarkan reseptin puutteessa jouduin tyytymään samantapaista ideaa noudattavaan salaattiin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä grillatut sinisimpukat, tuoreet yrtit ja hapan vinaigrette ovat niin hyvä yhdistelmä, että sitä on vaikea mennä pilaamaan.
Salaatti sopii alkupalaksi tai pääruuaksi, kuten se meillä syötiin. Lisukkeena simpukoille oli ranskanpottuja sekä dijonilla ja valkosipulilla ryyditettyä majoneesia, johon saattoi dipata sekä simpukoita että perunoita. Dippi ei kuitenkaan ole salaatin kanssa mikään välttämättömyys, se toimii oikein hyvin ilmankin.
Jos kyseessä on sinulle uusi raaka-aine, olen aiemmin kirjannut blogiin tarkemmat käsittelyohjeet sinisimpukoille.

Grillatut sinisimpukat yrttisalaatissa
 
1 kilon pussi sinisimpukoita, josta huonot putsattu pois
1 tuuhea ruukullinen lehtipersiljaa
1 tuuhea ruukullinen basilikaa
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä puristettuna
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
0,5 dl punaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
(koristeeksi lisää silputtuja yrttejä juuri ennen tarjoilua)
1. Silppua isoon kulhoon salottisipuli, persilja ja basilika. Purista mukaan valkosipuli ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää punaviinietikka ja oliiviöljy.
2. Harjaa simpukat juoksevan, kylmän veden alla puhtaiksi nyhdä pois niiden selkäpuolelta mahdollisesti löytyvät ”parrat”. Koputtele auki olevia simpukoita kevyesti tiskipöytää vasten. Jos ne eivät sulkeudu, heitä ne pois.
3. Kuumenna grilli (meillä kaasugrillin mittari näytti 200 astetta ennen simpukoiden laittamista tulille). Kaada simpukat grilliin ja kypsennä kannen alla 5-10 minuuttia, kunnes simpukat ovat auenneet. Homma sujuu helpoiten eivätkä simpukat putoile, jos grilliritilän päälle asettaa toisen, tiheäsilmäisemmän ritilän tai esim. pariin kertaan taitellun palan foliota.
4. Sekoita simpukat yrttisalaatin kanssa ja anna maustua hetken ennen tarjoilua. Poimi viimeistään lautasella pois ne yksilöt, jotka eivät ole auenneet kypsennettäessä.
4 Comments
Reseptit

Ceviche kylmäsavulohesta

marraskuu 1, 2015
ceviche_kylmasavulohi

Suosikkini ceviche, voisin syödä sitä varmaan ämpärillisen kerralla. Se sitruksen, suolaisen ja tulisen yhdistelmä kalan kanssa on vaan niin koukuttava. Erilaisia versioita on tullut tehtyä vaikka kuinka, tällä kertaa kiinnosti kokeilla, kuinka kylmäsavustettu kala istuisi cevicheen perinteisen raa’an valkoisen kalan sijaan. Laitoin tähän versioon myös fenkolia, johon sain joskus ajatuksen tästä Jamie Oliverin ohjeesta.

Ilokseni annoksesta tuli oikein hyvänmakuinen, eikä kylmäsavustettu kala riidellyt muiden makujen kanssa. Oikeastaan sen käyttö oli aika näppärää; siinä missä riittävän tuoreen kalan saatavuus vaihtelee, on kylmäsavua aina tarjolla. Jos käyttää vakumoitua kalaa, on säilyvyyskin parempi, kauppaan ei tarvitse ehtiä juuri samana päivänä, kun annoksen tekee. Suosisin tässä kuitenkin hyvälaatuista kylmäsavulohta ja nimenomaan lohta, ei kirjolohta.

Valmistuksessa tarkkana tarvitsee olla vain ajoituksen kanssa, kalaa ei kannata sekoittaa marinadiin kuin vasta viime tipassa ennen tarjoilua. Muutenhan ceviche on helppoa, pelkkää pilkkomista ja sekoittamista.

Aiempia cevichekokeiluja blogissa ovat testaamani täydellisen cevichen ohje sekä hieman toisenlainen kuhaceviche.

Kylmäsavulohiceviche (kahdelle alkupalaksi)

150g kylmäsavulohta (mieluiten palana, mutta viipaloitukin käy)
1 pienehkö punasipuli
1 pieni fenkoli
2 punaista chiliä
2 limetin mehu ja hedelmäliha
1 pienen appelsiinin mehu ja hedelmäliha
ruukullinen korianteria silputtuna
hyppysellinen suolaa

1.  Pilko punasipuli pieniksi kuutioiksi ja uita kuutioita hetki jääkylmässä vedessä (vie sipulin väkevyydeltä suurimman terän).

2. Viipaloi fenkoli ja chili kulhoon ohuiksi viipaleiksi. Purista mukaan limetin ja appelsiinin mehu ja lusikoi mukaan mahdollisimman paljon hedelmälihaa. Valuta sipuli ja lisää se seokseen. Mausta suolalla ja anna seoksen tekeytyä noin viisitoista minuuttia.

3. Silppua korianteri ja ja kuutioi kylmäsavulohi pienehköiksi kuutioiksi. Lisää sitrusseokseen ja tarjoile heti.

0 Comments

Lämmittävä kalakeitto chilillä ja appelsiinilla

elokuu 29, 2015

Tähän saakka on ollut lämmintä, mutta pitkän aurinkoisen jakson jälkeen viime päivien sateet heittivät pihanurmikolle jo keltaisia lehtiä saaden ajatukset syksyn suuntaan. Vähän kuin tämä reseptikin; kalakeitto on minusta itsessään kesäinen ruokalaji ja tämän version tuoreet yrtit ja chili tuovat siihen aurinkoa, mutta samaan aikaan appelsiini ja keiton lämmittävä täyteläisyys antavat selvästi talvista vivahdetta. Ihan täydellistä keittoa juuri nyt.

Ohje on hieman muokattuna jälleen Lantliv mat o vin -lehdestä (5/2015), josta olen löytänyt kovasti inspiraatiota. Kalakeittoon otin itse tällä kertaa siikaa, mutta luulenpa, että lohi, kirjolohi tai joku kiinteälihaisempi valkoinen kala olisi sopinut paremmin. Ja jos sopan oikeasti haluaa tehdä todella nopeasti – sehän on ohjeen mukaan nopea valmistaa, mutta tämä edellyttää, että raaka-aineet on prepattu valmiiksi – valitse ruodotonta, nahatonta kalafilettä ja valmiiksi kuorittuja, kypsiä katkarapuja (toisin kuin eräät). Ehkä edelläolevasta arvaattekin, että minulle tuli hieman hoppu saada keittoa valmiiksi. Todella hyvää se oli silti ”vääristä” kala- ja äyriäisvalinnoista huolimatta, mausteinen mutta pehmeä liemi on tässä keitossa se juttu. Uskon, että simpukat sopisivat hienosti samaan liemeen myös!

Chilillä ja appelsiinilla ryyditetty kala-äyriäiskeitto

400g kalafilettä
suolaa
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä paistamiseen
5 dl kalalientä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 rkl sambal oelek -chilitahnaa
2 dl kuohukermaa
3 tl maizenaa
1/2 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
200g kuorittuja katkarapuja
tuoreita yrttejä silputtuna (minulla persiljaa ja korianteria)

1. Poista kalafileestä nahka ja ruodot tarvittaessa ja kuutioi se suupaloiksi. Ripottele kuutioille suolaa. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyssä pari minuuttia. Lisää kattilaan liemi, tomaattimurska, paseerattu tomaatti ja sambal oelek, tuo kiehuvaksi ja keittele muutaman minuutin ajan.

2. Tomaattiliemen keittyessä raasta appelsiinin kuori ja silppua yrtit sivuun odottamaan. Purista appelsiinimehu kulhoon ja vatkaa mukaan kerma sekä maizena. Kaada seos tomaattiliemen sekaan samalla vatkaten. Tuo jälleen kiehuvaksi ja keittele vielä pari minuuttia samalla sekoitellen.

3. Lisää kalakuutiot ja ota keitto pois liedeltä. Sekoita keskenään katkaravut, appelsiininkuori sekä yrtit. Annostele keitto syville lautasille ja nosta annosten päälle rapu-yrttiseosta ennen tarjoilua.

2 Comments

Keltainen gazpacho meksikolaisvivahteella

kesäkuu 26, 2015

Kesä ja kylmät keitot, ihan lyömätön yhdistelmä! Ensimmäisestä merkkeinä ovat kyllä enemmän hyttyset kuin helteet, mutta en valita. Aina auringon vähänkin näyttäytyessä lämpötilat kipuavat ihan miellyttäviin lukemiin, ja joku päivä ehdin jo tuskailla kesävaatteiden puutetta, mikä on mielestäni pelkästään positiivinen ongelma. Jälkimmäisiä, eli niitä rakastamiani kylmiä keittoja, taas voi valmistaa kelistä huolimatta, eli ei ongelmia silläkään sektorilla.

Tänään kesäaurinkoa löytyi lounaslautaseltani keltaisen gazpachon muodossa. Idea on varastettu täältä, mutta resepti kehitelty omaan makuun sopivaksi, saatavilla olevien raaka-aineiden puitteissa. Värimuunnelman lisäksi pieni meksikolainen ulottuvuus korianterin, limen ja jalapenon muodossa vie sopan jo melko kauaksi espanjalaisesta esikuvastaan. Lisäksi annoksen kanssa voi tarjota vaikka maissilastuja perinteisen leivän tai krutonkien sijaan.

Valmistuksessa ei ole mitään varsinaisesti vaikeaa, lähinnä pilkkomista riittää ja siihen kannattaa varata aikaa. Ja veitsen täytyy olla terävä, jotta vihannekset saa oikeasti kuutioitua todella pieniksi ilman, että kuutioi mukaan sormensa. Toki hommaa voi nopeuttaa huomattavasti hienontamalla ainekset koneellisesti, mutta henkilökohtainen preferenssini tekstuurille ovat pikkuruiset mutta ehjät, veitsellä leikatut vihanneskuutiot. Sileäksi soseeksi ajettu gazpacho taas ei minulle yksinkertaisesti käy, mutta sekin on makuasia. Joka tapauksessa tämä keitto tuo aurinkoa sadepäivään sekä hieman vaihtelua perinteiseen gazpachoon!

Keltainen gazpacho (alkupala-annos neljälle)

4 keltaista tomaattia
1 keltainen paprika
2/3 keskikokoisesta kurkusta
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 1 rkl sokeria (jos kasviksesi oikein makeita, vähempikin riittää)
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 dl kiehautettua tai alkoholitonta valkkaria
2 dl mietoa kasvislientä (tai vettä)
1 limetin mehu
1/2 dl oliiviöljyä

annosten pintaan:

1 jalapeno silputtuna
1/2 punasipulia silputtuna
pieni nippu korianteria silputtuna

(maissilastuja tarjoiluun)

1. Kuori ja kuutioi kurkku pieniksi kuutioiksi. Huuhtaise ja kuutioi tomaatit ja paprika. Kuori ja silppua sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita kasvikset kulhossa tai kannussa ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Lisää sitten valkoviini, liemi tai vesi, limettimehu ja öljy. Sekoita ja anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

2. Sopan vetäytyessä hienonna jalapeno, punasipuli ja korianteri. Jaa keitto kulhoihin ja ripottele chili-sipuli-korianteriseos pintaan. Tarjoile esimerkiksi maissilastujen kanssa.

0 Comments

Vinkkejä juhannusruokiin

kesäkuu 13, 2015

Löysin itseni tänään ajattelemasta joulua. Sitä, että tänä vuonna saatamme viettää joulun ihan keskenämme kotona, ensimmäistä kertaa koskaan. Mistä juontui mieleeni mukava ajatus: silloinhan voin tehdä joulupöytään entistä useampaa sorttia tarjottavaa, aiemmin kun olen koittanut toppuutella sen takia, että osa pyhistä on mennyt valmiissa pöydissä. Mistä taas juontui  mieleeni, että isäntä saa varmaan taas harmaita hiuksia kuullessaan suuruudenhullut suunnitelmani, mutta se ei liene ensimmäinen kerta…

Mutta saatamme tietysti hyvin päätyä vielä valmiisiinkin pöytiin ja jouluun on onneksi joka tapauksessa aikaa. Hieman ajankohtaisempi juhla onkin juhannus. Me olemme viimeiset juhannukset viihtyneet parhaiten kotona leppoisasti grillaillen ja ruuhkia vältellen, ja lisäksi kolmeen päivään on mahtunut ainakin jonkin sortin perinteistä kalapöytää ja usein myös mezejä. Tuleva juhannus kuluu luultavimmin samoissa merkeissä, vaikka ihan tarkkaa ajatusta ei menusta vielä ole. Edellisvuosilta on kuitenkin kertynyt niin paljon kivoja ja rennon vaivattomia reseptejä, että halusin jakaa muutamia suosikkejani teille jo etukäteen!

Kalapöytään

Suomessa juhlapyhiin tuntuu melkein aina kuuluvan jossain muodossa silli, eikä juhannus ole mikään poikkeus. Ja onhan se silli hyvää uusien perunoiden kera! Reseptejä on lukemattomia, mutta haluan suositella ihan hiljattain testaamiani sherrysilliä ja sitruuna-kaprissilliä. Ja kuten aina, tätä perheen perinteistä parasta silliä. Eikä omena-smetanasilliäkään sovi unohtaa.

Toki kaiken kalan kanssa on oltava tarkkana kylmäketjun suhteen, mutta silli kestää yleensä graaveja ja silakoita paremmin. Jos kylmäsäilytys ei kuitenkaan ole ongelma, suosittelen myös näitä ihan parhaita sinappisilakoita, jotka erottuvat tujakkuudellaan lajitovereistaan. Ja jos graavaat, tämä aikanaan GRV:stä napattu (muistaakseni) Jouni Toivasen ohje jääkellarin kalalle on pomminvarma onnistuja. Vähemmän perinteistä juhannuskalaa saa puolestaan nopeasti valmistuvasta cevichestä.

Grilliin ja savustimeen

Näin katuruuan kulta-aikana on maustamattomia kanansiipiä ilmestynyt mukavasti kauppojen valikoimiin, ja yksi suosikkiohjeistani niille ovat nämä hieman makeat, seesamiset siivet. Muita Aasiasta inspiraationsa hakevia, mutta siipiä kevyempiä ja todella helppoja juttuja ovat rapuvartaat sekä tulisessa, inkiväärillä maustetussa liemessä marinoitu lohi. Toinen superyksinkertainen lohiherkku, seesamilohi taas kannattaa laittaa savustimeen, missä seesaminsiemenet saavat ihanan, paahteisen maun. Ja sitten se ultimate grillisuosikkini, jonka kanssa ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan: kassler. Valmistusvaihtoehtoja on loputtomiin, rubilla hierotut kasslerpihvit ovat yksi toimivaksi havaittu versio.

Käy kurkistamassa myös joskus aiemmin yhteen keräämiäni kastikevinkkejä grillisapuskalle.

Lisukkeeksi ja palanpainikkeeksi

Minusta juhannuspöytään sopii oikeastaan mikä tahansa raikas perussasalaatti sekä uudet perunat, kikkailua ei missään nimessä tarvita. Ihana, kotimainen varhaiskaali on nyt saapunut kauppoihin ja siitä tehdyt salaatit ovat ihan mainioita grilliruokien rinnalla. Jos kuitenkin haluat jotain muuta kuin ns. tavallisia salaatteja, tämän kevään suosikkejani ovat ainakin linssi-tabbouleh sekä mausteinen kikhernesalaatti. Ja voivathan ne perunatkin muuntua perunasalaatiksi, miksei vaikka grillin kautta.

Viini- ja olutvinkit jätän tänä vuonna muille, mutta juomapuolella kannattaa kokeilla alkoholittomaksi vaihtoehdoksi tätä raikasta, viilentävää hellejuomaa.

Rentoa juhannusta kaikille lukijoille!

0 Comments

Sitruuna-kaprissilli

kesäkuu 3, 2015

Sherrysillin lisäksi tein toisenkin sillikokeilun viime viikonlopun kalapöytään, ja laitoin kevytsuolattuja fileitä marinoitumaan ikisuosikkieni sitruunan ja kapristen kanssa. Ilokseni tälläkin tapaa valmistetusta sillistä tuli todella hyvää ja raikasta, joten molemmat uudet sillireseptit pääsevät meillä varmaan vakiorepertuaariin. Kunhan pääsen eroon pötsiliitännäisistä ruokarajoitteista,  taidan kokeilla jotain samantapaista myös silakoille.

Marinadin pohjana käytin helposti muistettavaa 3-2-1 suhteella tehtyä vesi-sokeri-etikkaseosta, jonka olen alun perin oppinut perheessämme ikiajat tehdystä ”parhaasta sillistä” (joka muuten on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja perinteisyydessään todella, todella hyvää). Saman liemen voi maustaa lukemattomin eri tavoin, joten se on todella monikäyttöinen. Tällä kertaa en laittanut marinadiin ollenkaan perinteisiä sillimausteita kuten maustepippuria, neilikoita tai laakerinlehtiä, vaan käytin niiden sijaan reilusti mustapippuria, joka on mielestäni ihanaa sitrusten kanssa. Sopi hyvin silliinkin!

Sitruuna-kaprissilli

3 dl vettä
2 dl sokeria
1 dl etikkaa

2 pkt (n. 300g) kevytsuolattuja sillifileitä
1 sipuli
1 (luomu) sitruuna
4 rkl kapriksia
1-2 rkl rouhittua mustapippuria

1. Sekoita kattilassa keskenään vesi, sokeri ja etikka ja kiehauta sen verran, että sokeri liukenee. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaappikylmäksi.

2. Viipaloi silli suupaloiksi. Pese sitruuna huolellisesti ja viipaloi se ja sipuli ohuelti. Lado lasipurkkiin tai kulhoon kerroksittain silliä, sipulia, kapriksia ja sitruunaviipaleita, ja rouhi sitruunaviipaleiden päälle aina reilusti mustapippuria. Kaada päälle jäähtynyt etikkaliemi ja anna vetäytyä jääkaapissa vähintään vuorokauden, mieluiten kaksi.

1 Comments

Syksyinen lintu, keväinen salaatti

tammikuu 27, 2015

”Mitäs jos tehtäisiin teerestä jotain salaattia?” Hmmm. Isännän kysymyksestä mieleeni juolahti välittömästi rucolapohjainen salaatti, jossa voisi olla ruokaisuuden vuoksi vähän jotain lämpimiä, paahdettuja juureksia ja pähkinöitä. Mutta meillä olikin hieman eri ajatukset salaatista, isäntä halusi nimittäin kokeilla jotain kevyttä, sanoisinko keväistä salaattia, joka sopisi alkupalaksi. Jouduin hieman pyörittelemään suunnanmuutosta mielessäni, koska olin jo ehtinyt muodostaa oman suunnitelmani, mutta sitten ajattelin, että miksipä ei. Riistan kanssa yksinkertainen ja varma ei ole koskaan väärin, mutta toisaalta minusta raaka-aineen kunnioittaminen ei poissulje kokeilujakaan. Tällä kertaa itse pääraaka-aine valmistettiin hyvin yksinkertaisesti pannulla, niin, että sen oma maku pääsee esiin. Teeren ympärille tehty salaatti oli kuitenkin aurinkoisen kevyt, kuten sanottu, enemmän keväinen kuin syksyinen. Mutta hauska yhdistelmä tummasta lihasta ja raikkaasta salaatista tuli, salaatin keveys ehkä jopa korosti linnun makua ja toisin päin. Krutongit ja raikas yrttiöljy tasoittivat makuja niin, etteivät salaatti ja lintu tuntuneet kuitenkaan olevan eri paria vaan toimivat yhtenä kokonaisuutena. Jos pakastimessa köllöttää vielä keväällä tummalihaista lintua (tai miksei tätä voisi tehdä vaikka naudanlihalla), suosittelen kokeilemaan!

Alkupalaksi salaattiin kannattaa varata 1/2 teeren rintafilettä per syöjä, pääruoka/lounassalaatiksi kokonainen file jokaiselle. Meillä samassa paketissa oli neljä teeren rintapalaa joten sulatimme ja valmistimme ne kaikki, mutta se oli kahdelle liian paljon, kun pääruokakin odotti vielä syömistään. Toisaalta ei haitannut, salaatista sai sitten myös lounasta seuraavalle päivälle. Allaolevaan ohjeeseen olen puolittanut määrän, joten ohjeen annoksesta tulee alkuruoka neljälle. Yrttiöljyä on helpompi tehdä vähän isompi määrä kerralla, loput voi käyttää salaatinkastikkeena tai vaikka dippinä leivälle.

Meillä ei riistalintujenkaan rintapaloista tehdä läpikypsiä, vaan ne saavat jäädä hiukan roseeksi. 65-68 -asteiset rintapalat (hieman erikokoiset palat eivät kypsyneet täysin tasaisesti) olivat vielä hieman punertavia ja meheviä sisältä. Mutta jokainen tavallaan ja omaa mukavuusaluettaan kunnioittaen tässä asiassa.

Alkusalaatti teerestä (neljälle)

2 teeren rintafilettä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

pari kourallista salaattisekoitusta, mielellään versopitoista
1 porkkana
10 cm pätkä kurkkua
n. 1 rkl pinjansiemeniä
1-2 rkl parmesanlastuja
3-4 viipaletta vaaleaa (mielellään vähän kuivahtanutta) leipää
1 valkosipulinkynsi puristettuna
0,5 dl oliiviöljyä

yrttiöljy:

1 ruukullinen sileälehtistä persiljaa
1 ruukullinen basilikaa
1rkl valkoviinietikkaa
n- 0,5 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

1. Ota teerenpalat huoneenlämpöön noin 30 min ennen paistamista. Pilko leipäviipaleet kuutioiksi. Sekoita niihin oliiviöljy, ripsaus suolaa sekä puristettu valkosipulinkynsi. Levitä leipäkuutiot pellille leivinpaperin päälle ja paista noin 200-asteisessa uunissa 5-10 min (tarvittaessa välillä kerran kääntäen), kunnes kuutiot muuttuvat kullanruskeiksi krutongeiksi.

2. Krutonkien ollessa uunissa paista teeren rintapaloja kuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääräise palat sitten folioon vetäytymään siksi aikaa, kun valmistat salaattipohjan ja yrttiöljyn.

3. Pilko karkeasti persilja ja basilika. Sekoita mukaan suola, mustapippuri ja valkoviinietikka. Surauta sauvasekoittimella karkeaksi soseeksi, lisää öljy ja surauta vielä uudemman kerran hieman hienommaksi.

4. Kokoa salaatti. Kuori porkkana ja suikaloi siitä esim. kuorimaveitsellä pitkiä nauhoja. Viipaloi kurkku. Sekoita keskenään salaattisekoitus, kurkku ja porkkana. Ripottele päälle krutonkeja, pinjansiemeniä ja parmesanlastuja. Viipaloi teerenpalat salaatin päälle ja viimeistele muutamalla lorauksella yrttiöljyä.

2 Comments

Riimiliha porosta

joulukuu 27, 2014

Tämä riimiliha sopii mainiosti uuden vuoden juhliin, mutta me söimme sitä joulupöydän alkupalana. Alkuperäinen, hirvenlihalle tehty resepti on hesarin ja se on odottanut jo syyskuun lopulta käyttöön pääsyä. Koska sopivaa hirvenpalaa ei pakastimessa tähän hätään ollut, nappasin kaupan pakastealtaasta kaksi poron ulkofilettä. Niistäkin sai aivan suussasulavat riimilihat. Minä käytin ohjeen mukaisia mausteita, mutta poronliha on itsessään niin maukasta, että pelkkä suolakin riittäisi, terveisin nimimerkki ”maistelin kuormasta”. Suolamäärää pienensin kuitenkin hieman alkuperäisestä, koska poronfile on kovin ohutta ja suolaantuu aika voimakkaasti jo vuorokaudessa.

Tarkoitukseni oli tehdä myös piparjuuri-konjakkikastiketta, joka oli hesarin ohjeessa tarkoitettu riimihirvelle. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että poron hieno maku ei kaipaa kastiketta, ja toisaalta lihan kanssa tarjotut sienisalaatti ja suolakurkut olisivat ihan riittävä lisuke. Ja tällä kertaa osuinkin oikeaan. ei tuollainen ohueksi viipaloitu, kielen päälle sulava liha kaivannut mitään ylimääräistä!

Jos teet poroa ainoana alkupalana, varaisin sitä n. 70g per syöjä, lisukkeiden kanssa riittänee vähän pienempikin määrä. Minä tein kaksi vajaa 200g filettä samalla kertaa, joista toisesta söimme kahdesti ja toinen odottaa vielä pakkasessa. Ohjeen määrä on siis aika reilu, kahdelle hengelle satsi kannattaa puolittaa.

Riimiporo

400g (n. 2 kpl) poron ulkofileetä
2 rkl karkeaa merisuolaa
5 oksaa timjamia
5 oksaa rosmariinia
3 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
10 katajanmarjaa
mustapippuria myllystä

1. Poista fileistä mahdolliset kalvot ja pyyhi ylimääräinen kosteus talouspaperilla. Hiero fileisiin suola, kääräise leivinpaperin sisään ja laita jääkaappiin painon alle vuorokaudeksi maustumaan. Käännä kerran maustumisen aikana.

2. Hienonna yrtit, murskaa katajanmarjat morttelissa ja sekoita ne leivinpaperin päällä. Ota poronfileet jääkaapista, pyyhi talouspaperilla ja pyörittele mausteissa. Rouhi vielä fileille mustapippuria. Laita pakastimeen, kunnes fileet muuttuvat kohmeisiksi (minä pidin kolmisen tuntia, mutta pakastusaika saattaa olla lyhyempikin jos fileet ovat ohuita tai pakastin kovin tehokas – kannattaa siis vilkuilla tilannetta aika ajoin). Leikkaa kohmeisista fileistä mahdollisimman ohuita viipaleita tarjolle.

2 Comments

Punajuurihummus

syyskuu 28, 2014

Tämän postauksen piti käsitellä jotain ihan muuta kuin punajuurihummusta. Mutta kun en muista mitä, muistan vain, että jotain oli mielessä kun punajuuria ostin. Ja kun punajuurihummusta päätin tehdä, oli tarkoitus tehdä sitä ihan eri tavalla kuin lopulta tein.

Niin tai näin, punajuurihummus vilahtelee juuri nyt vähän joka puolella. Stocka mainosti sitä katuruokateemansa yhteydessä, ruokalehdissä on reseptejä toisensa perään ja blogeissakin sitä esiintyy säännöllisesti. Eikä se ole mikään uusi keksintö, vaan sitä on tehty jo vuosikaudet, vanhempia postauksia aiheesta löytyy esimerkiksi Kaikki Äitini Reseptit tai Siskot Kokkaa -blogeista. Tunnustan siis olevani täysi perässähiihtäjä.

Mutta tosiaan, olin ehtinyt unohtaa mitä olin alun perin aikeissa tehdä punajuuristani, kun Glorian Ruoka & Viinin kannessa olleesta punajuurihummuksesta tuli mieleen, että sitähän voisi nyt testata, kun ajatus on joskus ennenkin päässä pyörinyt. Noin keskimäärin reseptejä tuntuu olevan kahdenlaisia, kikherneillä tai ilman, ja ajattelin tehdä jälkimmäistä sorttia. Mutta kuinkas kävikään, ruokakauppatilaukseni tahini jäi saapumatta, ja jouduin etsiskelemään lähikaupasta vastaavaa tuotetta. Tuotetta ei kuitenkaan (muutoin ihan yllättävän hyvästä) lähiöpikkukaupastammekaan löytynyt, ja jouduin ajattelemaan pikaisesti jaloillani väsyneen ihmispoikasen kurotellessa lasipurkkeja kapeita kaupankäytäviä reunustavista hyllyistä ja koiran odottaessa enemmän tai vähemmän kärsivällisesti kaupan ulkopuolella. Koska kaupasta löytyi valmista hummusta lasipurkissa, päätin ottaa sitä sekoiteaineeksi, ja tehdä jonkinlaisen hybridihummuksen.

Lasipurkkihummus oli muuten ihan yllättävän hyvää tavaraa, ja luulen, että oli lopulta ihan hyvä valinta tuoda hummukseen hieman myös sitä perinteistä kikherneen makua ja koostumusta. Silti, mittasuhteiden ja maustamisen ansiosta hummus ei jäänyt punajuurella maustetuksi kaupan hummukseksi, vaan muuttui ihan omaksi, mehevän punajuuriseksi kokonaisuudekseen. Punajuuri on maultaan sen verran hallitseva, että mausteita kannattaa laittaa ihan kunnolla, allaolevassa on nyt resepti sellaisena kuin sen itse tein, mutta esimerkiksi sitruunaa ja suolaa voisi laittaa enemmänkin. Lisäksi korianteri (tai minttu) sopisi hyvin myös hummuksen sekaan, ei vain pinnalle koristeeksi.

Punajuurihummus

4 keskikokoista punajuurta
2 dl valmista hummusta (tai 1/2 dl tahinia)
1/2 sitruunan mehu
1/2 dl oliiviöljyä
1 iso valkosipulinkynsi puristettuna
pari ripsausta suolaa
pari ripsausta mustapippuria
(muutama tuore korianterinoksa)
(seesaminsiemeniä)

1. Harjaa punajuurista suurimmat mullat ja keitä kypsiksi kuorineen. Anna jäähtyä, poista kannat ja rapsuttele kuori pois. Viipaloi punajuuret, laita syvään kulhoon tai esim. kannuun ja soseuta sauvasekoittimella.

2. Lisää hummus, sitruunamehu, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja pippuri ja surauta vielä sauvasekoittimella sileämmäksi tahnaksi (huom. toki tämän voi tehdä myös monitoimikoneessa, jolloin laittaisin suoraan kaikki ainekset sekaisin ennen surautusta). Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Koristele halutessasi seesaminsiemenillä sekä korianterin lehdillä.


0 Comments

Kuukauden kasvis – porkkana: paras porkkanakeitto

tammikuu 16, 2014

Koska aina kannattaa mainostaa oman tekeleensä olevan paras 🙂 Vaikka ihan vakavasti ottaen, tästä sopasta tuli tosi hyvää, huolimatta siitä, että track recordini sosekeittojen kanssa ei ole paras mahdollinen. Ajattelin kuukauden kasvis -teemaani sisällyttää jonkinlaisena klassikkona pidetyn porkkana-korianterikeiton ohjeen ja lähdin Foodgawkerista sopivaa sellaista pällistelemään; vastaan tuli kuitenkin alkuperäisen ajatuksen sijaan ohje paahdetuista porkkanoista tehdylle keitolle ja siitä se idea sitten lähti. Lopulta en käyttänyt mitään ohjetta vaan laitoin keittoon kaikenmoista, mikä itselle oli mieluista ja minkä ajattelin sopivan mukaan. Keiton porkkanat saivat paahdosta intensiivisen maun ja kokonaisuudesta tuli mausteisen lämmittävä. Korianteriakin soppaan meni, tosin vain siemenmuodossa. Tuoreet korianterin lehdet olisivat tehneet hienon silauksen valmiiseen keittoon!

Keitto paahdetuista porkkanoista

10-15 porkkanaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 sipuli
loraus oliiviöljyä
1/2 tl curryjauhetta
1/2 tl jauhettuja korianterin siemeniä
1/2 tl paprikajauhetta tai jauhettua cayennepippuria
n. 0,5 l kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa
(vettä)
(tuoretta korianteria)

1. Pese porkkanat, mutta jätä kuorimatta. Irrota valkosipulinkynnet toisistaan, mutta jätä kuori. Kuori ja lohko sipulit muutamaan palaan. Laita kaikki kasvikset uunivuokaan ja mausta suolalla, currylla, korianterinsiemenillä ja paprikalla. Lorauta mukaan oliiviöljyä ja pyöräytä kasviksia sen verran, että ne saavat öljyä kauttaaltaan pintaansa. Paahda 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Anna jäähtyä hieman.

2. Purista valkosipulinkynnet pois kuoristaan. Pilko porkkanat muutamaan palaan, laita kaikki kasvikset kattilaan ja surauta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kasvislientä, kunnes keitto on sakeudeltaan mieleisesi. Lisää suolaa tarvittaessa. Kuumenna, ripottele pintaan tuoretta korianteria, jos sellaista sinulla on, ja tarjoile.

0 Comments