Browsing Tag

alkupalat

Reseptit

Riimiliha hirvestä, helppo juhlaherkku

joulukuu 8, 2018
riimihirvi

Ihana, aromikas hirvenliha ei läheskään aina kaipaa kypsennystä. Eläimen arvostetuimmista paloista syntyvä riimiliha on lautasella kuin punaisena hohtava jalokivi, joka kantaa itsensä hienommassakin juhlapöydässä. Suussasulavan herkun valmistuminen ottaa aikansa maustuessaan, mutta aktiivista työtä ei juurikaan ole.

Resepti on alkujaan hesarin ja olen sitä hieman muokannut omana suuhun sopivammaksi. Vastaava riimiliha on keittiössäni syntynyt jouluherkuksi myös porosta. Jos lihan haluaa tehdä etukäteen, sen voi pakastaa yrteissä käyttämisen jälkeen ja sulattaa leikkauskohmeiseksi vasta ennen käyttöä.

Riimiliha hirvestä

300 g hirven ulko- tai sisäfileetä
2,5 rkl karkeaa merisuolaa
1 rkl rouhittua mustapippuria
2 rkl kuivattua rosmariinia
10 katajanmarjaa

1. Poista lihasta mahdolliset kalvot ja pyyhi ylimääräinen kosteus talouspaperilla. Hiero fileisiin suola, kääräise leivinpaperin sisään ja laita jääkaappiin painon alle vuorokaudeksi maustumaan. Käännä kerran maustumisen aikana.

2. Hienonna yrtit, murskaa katajanmarjat morttelissa ja sekoita ne leivinpaperin päällä. Ota poronfileet jääkaapista, pyyhi talouspaperilla ja pyörittele mausteissa. Rouhi vielä fileille mustapippuria. Laita pakastimeen, kunnes fileet muuttuvat kohmeisiksi (minä pidin kolmisen tuntia). Leikkaa kohmeisista fileistä mahdollisimman ohuita viipaleita tarjolle.

riimihirvi2

Reseptit

Paahteinen myskikurpitsakeitto

lokakuu 30, 2016
kurpitsakeitto

Tänä viikonloppuna ruokamedia täyttyy halloweenin tavaramerkkikasviksista kurpitsoista. Pyhäinpäivää vietetään meillä vasta marraskuun ensimmäisenä lauantaina, mutta monessa maassa halloween on aina lokakuun viimeisenä päivänä ja pyhäinpäivä marraskuun ensimmäisenä. Tämä vaihtelu antaa hyvän tilaisuuden juhlia vaikka molempina ajankohtina.

Minäkin hyppäsin kurpitsakelkkaan ja valmistin syysväreissä hehkuvan keiton myskikurpitsasta. Totta puhuen muiden toiveesta, koska  1) yrityksistäni huolimatta en ole mikään kurpitsafani (käännytystyö jatkuu), 2) en ole myöskään suuri sosekeittofani, enkä ylipäänsä sosefani – jauhelihan ohella olen valmistanut viime vuosina niin paljon eri soseita ja pyyhkinyt niiden rippeitä esimerkiksi ikkunaverhoista ja seiniltä, että tulen aika monta vuotta toimeen ilman. Ja sokerina pohjalla, 3) parin vuoden takaisissa raskauden alkupahoinvoinneissa erehdyin tekemään (sinänsä erittäin hyvää) kurpitsapiirakkaa, jonka pääraaka-aineesta tietyt kuvotuksen tunteet tulevat edelleen voimakkaasti mieleen. Tosi kummallista, koska itse piirakka suinkaan ei jäänyt syömättä.

Jotta keitto maistuisi myös itselleni, päätin paahtaa kasvikset – siten ne ovat lähes aina keitettyjä lajitovereitaan maukkaampia – ja tehdä sopan päälle rouskuvan pähkinä-krutonkiseoksen purutuntumaa tuomaan. Loppujen lopuksi soppa ei ollut alkuunkaan pahaa, päinvastoin. Jos jatkan tällä parin kurpitsaruoan vuosilinjalla, en ehkä enää kymmenen vuoden päästä mainitse joka reseptin kohdalla erikseen, että vierastan kyseistä raaka-ainetta. Ja onhan täällä ennenkin kokattu hyviä juttuja kurpitsasta; kurkkaa vaikkapa sitä pahamaineista kurpitsapiirasta tai viime syksyn ihanaa kurpitsapastaa.

Kurpitsa-porkkanakeitto (noin neljän litran kattilallinen)

2 myskikurpitsaa
1 kg porkkanoita
2 tl korianterinsiemeniä
2 tl juustokuminaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 tl curryjauhetta
2 tl rouhittua valkosipulia
muutama hyppysellinen suolaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 1 l mietoa lihalientä
(1-2 dl kuohukermaa)

ripotteeseen pinnalle:

8-10 viipaletta paahtoleipää
2 rkl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
(1 dl pähkinöitä, esim cashew)
ripaus suolaa
2 valkosipulinkynttä puristettuna
3 rkl oliiviöljyä

  1. Kuori ja lohko porkkanat. Lohko kurpitsat kuorineen. Laita kurpitsat ja porkkanat pellille ja sekoita mukaan mausteet, suola ja oliiviöljy. Lado pellille leivinpaperin päälle. Paahda 180-asteisessa uunissa, kunnes kasvikset ovat kunnolla pehmenneet (minä pidin yli puolitoista tuntia).
  2. Koverra lusikalla kurpitsalohkot kuoristaan kattilaan. Pilko porkkanat hieman pienemmiksi ja lisää nekin kulhoon. Soseuta.
  3. Kaada mukaan lihalientä vähän kerrallaan, kunnes koostumus on mieluisa. Kuumenna keitto hiljalleen kiehuvaksi ja lisää halutessasi kermatilkka. Laita levy pois päältä tai pienimmälle lämmölle ja jätä keitto hetkeksi kannen alle odottelemaan.
  4. Kuutioi paahtoleipä. Sekoita uunipellillä leivinpaperin päällä leipäkuutiot, auringonkukan- ja kurpitsansiemenet, pähkinät, suola ja oliiviöljy. Paahda 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes leipäkuutiot saavat hieman väriä.
  5. Jaa keitto lautasille ja ripottele pinnalle siemen-leipäseosta.
Reseptit

Pomelosalaatti

lokakuu 17, 2016
pomelosalaatti

Olemme tulleet siihen kohtaan syksyä, kun sitrukset alkavat vallata alaa kauppojen hedelmätiskeissä. Nyt ostoskärryyn pakattiin satsumoiden ja greippien lisäksi pari paksukuorista pomeloa, jotka ovat mielestäni parhaimmillaan salaatissa.

Inspiraationa salaattiin on thaimaalainen pomelosalaatti yum som o, josta tein kotikaappien sisältöön sopivan version. Omasta mielestäni autenttiseen salaattiin kuuluvat ehdottomasti pikkuiset, kuivatut katkaravut, mutta niitä ei itselläni ollut joten paistoin salaatin päälle tavallisia pakastekatkarapuja. Yksinkertaistin salaattia myös hieman jättämällä usein käytetyn kookoksen kokonaisuudesta pois.

Saman salaatin voi tehdä myös greipistä, mutta pomelon etuna on, että se isosyisenä ja hieman greippiä kuivempana hedelmänä sietää paremmin käsittelyä ilman, että salaatti menee muhjuiseksi. Nettireseptejä selaillessani sattui silmiin myös versio, missä oli käytetty avokadoa, se olisi varmasti herkullista myös!

Pomelosalaatti (neljälle lisukkeeksi)

2 pomeloa
1/2 punasipuli
1/2 kurkku
1-2 punaista chiliä hienonnettuna
2 ruukullista tuoretta korianteria (+ hieman lisää koristeluun)
1 ruukullinen minttua
3 rkl kalakastiketta
1 limen mehu
1 rkl tummaa siirappia (tai enemmän maun mukaan)
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 kourallista paahdettuja maapähkinöitä (suolapähkinät käyvät hyvin)
2 kourallista sulatettuja pakastekatkarapuja

  1. Kuori pomelo ja irrota hedelmäliha kalvoista. Helpoiten homma tapahtuu pääosin käsin, välillä veitsellä auttamalla. Laita hedelmäliha salaattikulhoon.
  2. Hienonna sipuli, chili, korianteri ja minttu ja lisää kulhoon.
  3. Sekoita keskenään kalakastike, limettimehu ja siirappi. Lisää valkosipuli.
  4. Rouhi maapähkinät morttelissa. Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja paista rapuja noin minuutin ajan välissä sekoittaen.
  5. Kaada salaatinkastike salaatin joukkoon. Kääntele salaatti sekaisin ja jaa annoksiin. Lisää valmiiden annosten päälle maapähkinärouhetta, katkarapuja ja silputtua korianteria.
Reseptit

Syökää salaattia! Soijatäytteiset salaattikääröt

elokuu 12, 2016
soija-salaattirullat

Nyt se on taas, paras satokausi. Juoksen kaupassa lähes maanisena ja tuskailen, kun aika ja vatsa eivät millään anna myöten syödä kaikkea, mitä kärryihini haluaisin kerätä. Moni talvella valjulta maistuva kasvis herää henkiin aivan eri tavalla, kun siitä saa nauttia mahdollisimman tuoreena, parhaan satokauden aikana.

Edellämainittuun kategoriaan kuuluu myös perinteinen jäävuorisalaatti, jota jokainen lienee nähnyt nahistumassa lounasruokaloiden salaattilaareissa aivan riittämiin. Nyt kesällä, kun kotimaista jäävuorisalaattia on saatavilla ja se oikeasti on parhaimmillaan, kannattaa sille kuitenkin antaa tilaisuus. Hyvä jäävuorisalaattikerä on paitsi rapea, myös kevyt ja ilmava, toisin kuin saattaisi kuvitella. Jäävuorisalaatti rakastaa majoneesia ja on ehkä parhaimmillaan silputtuna majoneesilla höystetyn leivän väliin; ajatelkaapa vaikka klassista BLT:tä.

Sellaisenaan lehdet sopivat mainiosti myös erilaisten salaattiveneiden ja -rullien raaka-aineeksi. Erilaisia variaatioita löytyy pilvin pimein ja täältäkin yksi jos toinenkin, tällä kertaa käytin salaatin soijatäytteisiin kääröihin. En ole alkuunkaan mukavuusalueellani soijarouheen kanssa, mutta itseni haastamisen hengessä halusin pitkästä aikaa kokeilla sen valmistusta. Kasvikunnan proteiineja olisi kuitenkin ihan mukava käyttää; puuttumatta sen kummemmin eettisiin tai ekologisiin argumentteihin voi ruuhkavuosiaan elävä perheenäiti vähintään perustella soijarouheen tarjoilua sillä, että kuivatuotteena sen säilyvyys on jotain aivan muuta kuin vaikkapa jauhelihan. Helppoa melkein yhden pannun ruokaa!

Soijatäytteiset salaattikääröt

1 sipuli
1 nippusipuli varsineen
2 valkosipulin kynttä
1-2 varsisellerin vartta
1 porkkana
2 rkl öljyä paistamiseen
3 dl soijarouhetta
n. 5 dl kasvislientä
1 limen mehu
3 rkl soijakastiketta
2 tl siirappia
2 tl chilirouhetta
muutama rouhaisu mustapippuria
1 rkl seesamiöljyä
1 kerä jäävuorisalaattia
pieni lohko punakaalia
1 ruukullinen korianteria silputtuna
srirachaa tarjoiluun

  1. Silppua sipulit, valkosipuli ja selleri. Kuori ja raasta porkkana. Kuullota hetki öljytilkassa keskilämmöllä ja lisää sitten soijarouhe sekä kasvisliemi. Hämmennä.
  2. Lisää limemehu, soija, siirappi, chilirouhe, mustapippuri ja seesamiöljy. Sekoita, laita lämpä pienimmilleen ja anna maustua hetken.
  3. Soijarouheen maustuessa leikkaa salaatista kanta ja irrota lehdet. Silppua punakaali ja korianteri. Täytä lehdet sitten parilla lusikallisella soijarouhetta ja lisää mukaan silputtua korianteria ja punakaalia. Jokainen ruokailija voi pöydässä lisätä srirachaa makunsa mukaan ja kietaista omat salaatinlehtensä rullalle. Voit myös jättää lehdet kokonaan erikseen ja näperrellä rullat alusta loppuun vasta ruokapöydässä.
Reseptit

Yltiöhyvät gochujang-kanansiivet

elokuu 7, 2016
gochujang-kanansiivet

Kanansiivet maistuvat meillä naposteltavana tai iltapalana lähes milloin vain. Kelpuutan mukisematta myös tietyt teolliset variaatiot, mutta mielelläni teen siipiä itsekin. Siinä missä valmissiivet syödään yleensä salaa lasten käytyä nukkumaan, kestävät kotitekoiset hieman paremmin päivänvaloa. Nyt tein niitä viikonloppulounaaksi korealaisella gochujang-chilitahnalla maustettuna. Mukaan vihannestikkuja sekä pari dippiä, ja kasassa oli sormiruokaa koko perheelle!

Gochujangia on viime aikoina näkynyt resepteissä melkein kyllästymiseen saakka, mutta hyvin koukuttava tuo happaman ja tulisen yhdistävä tahna on. Sen ilmestyttyä suomalaistenkin markettien hyllyihin on sitä löytynyt myös minun jääkaapistani. Viikolla jäi valokuvausteknisten haasteiden vuoksi julkaisematta toinenkin resepti, jossa gochujang on oleellisessa osassa. Erityisen ihanaa tahnassa on mielestäni se, että se tarjoaa oikomismahdollisuuksia, kun vaikkapa mieliteko saada kimchiä iskee (täysin mahdollinen skenaario). Tulisuus ei ole ylenpalttinen, mutta lapsille sekoitin pikaisesti kuitenkin oman, lempeämmän marinadiversion, johon tuli mm. hunajaa ja seesamiöljyä. Yllätyksekseni kaksi kolmasosaa talouden lapsista söi kuitenkin myös mausteisempia siipiä hyvällä ruokahalulla. Se on onnistuminen, sanon minä.

Allaolevan ohjeen määristä riitti kahdelle suuriruokaiselle aikuiselle ja kolmelle pienelle lapselle, kun lisukkeena ei ollut mitään erityisen täyttävää (keitin lapsille myös riisiä, mutta sen menekki jäi selvästi siipien ja kasvistikkujen varjoon). Huomautettakoon tosin, että söimme itsemme ähkytäyteen. Dippejä voisi siiville keksiä monenlaisia, mutta tämänkertainen, hunajainen valkosipulimajoneesi toimi niin hyvin, että kirjaan senkin ohjeen mukaan. Minulla on muuten tapana käyttää majoneesiin aina koko kananmuna, jolloin rakenne on hieman löysempi, pelkkää keltuaista käyttämällä saa jähmeämpää tavaraa.

Gochujang-kanansiivet

2 rkl gochujang -tahnaa
2 rkl kalakastiketta
3 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl hunajaa
1 rkl seesamiöljyä
peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä puristettuna
1,6 kg maustamattomia kanansiipiä (minulla kaksi 800g pakkausta)

koristeluun: ruukullinen silputtua korianteria, pari silputtua kevätsipulin vartta sekä seesaminsiemeniä

  1. Sekoita isossa kulhossa keskenään gochujang, kalakastike, riisiviinietikka, hunaja ja seesamiöljy. Raasta inkivääri ja purista valkosipulinkynnet mukaan. Kaada mukaan kanansiivet ja kääntele sekaisin niin, että siivet saavat marinadia kauttaaltaan pintaansa. Anna marinoitua vähintään pari tuntia.
  2. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Nostele siivet yhteen kerrokseen uunipellille leivinpaperin päälle. Paista noin 30-40 minuuttia, kunnes siivet ovat saaneet kauniin paistopinnan ja suurin osa pellille kertyvästä nesteestä on haihtunut.  Siivet kannattaa kääntää kerran paiston loppupuolella. Jos näyttää, että siivet tummuvat liikaa jo ennen aikojaan, kannattaa lämpöä laittaa pienemmälle, hunaja muuttuu kitkeräksi, jos se pääsee palamaan.
  3. Nosta valmiit siivet kulhoon ja koristele silputulla korianterilla ja kevätsipulin varsilla.

Hunajainen valkosipulimajoneesi

2 munaa
pari hyppysellistä suolaa
n. 2 dl rypsi- tai oliiviöljyä
2 tl valkoviinietikkaa
1 rkl hunajaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

  1. Ota munat hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Riko munat kannuun tai syvään kulhoon. Lisää suola. Vinkki: jos teet pienemmän annoksen ja käytät vain yhden munan, suuri kahvikuppi on oiva astia tarkoitukseen.
  2. Riko munien rakenne sauvasekoittimella. Valuta mukaan öljy ohuena norona vähän kerrallaan samalla sauvasekoittimella sekoittaen. Huomaat, kun rakenne muuttuu vaahtomaisesta majoneesimaiseksi, silloin öljyä on tarpeeksi.
  3. Lisää mukaan valkoviinietikka, hunaja ja hienonnettu valkosipuli ja surauta seos vielä kertaalleen. Anna majoneesin vetäytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

 

Reseptit

Ajo blanco -mantelikeitto blogipiknikille

heinäkuu 31, 2016
ajo_blanco

Kesään, varsinkin hellesäihin, sopivat kaikenlaiset kylmät keitot. Ikisuosikkini gazpachon lisäksi tulee välillä tehtyä muitakin kokeiluja, nyt sain loputtomalta tekemättömien ruokien listaltani ruksittua yli ajo blanco -mantelikeiton. Koska kylmät keitot eivät varsinaisesti herätä ihastusta muussa perheessä, valitsin koekaniinijoukokseni bloggaajia ja tein ämpärillisen soppaa oululaisten ruokabloggaajien perinteiselle piknikille, jolle minun oli ilo osallistua ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa piknik oli muuntunut puutarhajuhlaksi, jota emännöi Kokit ja Potit -blogin Hannele kauniilla pihamaallaan. Kiitokset emännälle sekä kanssabloggaajille Pastanjauhantaa-, Kokkeillaan-, Makuja kotoa, Muista syödä välillä sekä Aina nälkä -blogeista, seura oli hilpeää ja ruoka herkullista (kyllä, söin liikaa)!

Käytin keiton tekemisen perustana The Guardianin ruokatoimittajan Felicity Cloaken ohjetta. Ilmeisesti käytän kuitenkin erityyppistä leipää kuin hän, koska samoin kuin taramosalatan kanssa, soppa uhkasi mennä turhan ohueksi. Muutoinkin ohje muuttui käsissäni niin paljon, etten voi oikein sanoa tehneeni Felicityn täydellistä keittoa. Pidin kuitenkin lopputuloksesta, raikkaasta ja täyteläisestä keitosta, jossa oli hieman muutakin suutuntumaa kuin pinnalle ripotellut mantelimurut. Suolan kanssa olisin jatkossa hieman varovaisempi, lopullinen voimakkuus selvisi vasta, kun keitto on saanut levätä aikansa ja tämänkertainen versio oli itselleni hieman ylärajalla, kun enimmäkseen pyrin suolaamaan ruoat taaperoystävällisesti. Allaoleva ohje keitosta on sellaisena, kuin itse sen tein.

Vinkki: nyt käytin keittoon ihan tavallista punaviinietikkaa, mutta jos kaupasta saat, alkuperäisohjeen sherryviinietikka olisi varmasti vielä parempi vaihtoehto.

Ajo blanco -mantelikeitto (8-10 alkuruoka-annosta)

400g kuorittuja manteleita
200g vaaleaa edellispäivän leipää ilman kuorta
tilkka maitoa (tai mantelimaitoa)
1 kurkku
8,5 dl jääkylmää kivennäisvettä
6 pienehköä valkosipulinkynttä
3-4 dl neitsytoliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa (sherryviinietikkaa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
pari hyppysellistä suolaa

  1. Paahda manteleita keskilämmöllä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat juuri saada väriä. Anna jäähtyä ja ota pari ruokalusikallista syrjään koristelua varten.
  2. Kastele leipä maidossa ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. Purista kuivaksi.
  3. Kuori ja paloittele kurkku sekä valkosipulinkynnet.
  4. Laita mantelit ja leipä tehosekoittimeen, monitoimikoneeseen tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon tai kannuun. Lisää tilkka vedestä ja surauta n. minuutin ajan, kunnes mantelit ovat rouhiintuneet. Lisää vähän kerrallaan loput vedestä samalla tasaisesti surautellen, sitten valkosipuli, kurkku, etikka ja öljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna keiton vetäytyä ja jäähtyä kylmässä ainakin pari tuntia.
  5. Puolita viinirypäleet ja murskaa karkeasti koristeluun tarkoitetut mantelit. Jaa viilennyt keitto kuppeihin tai kulhoihin ja koristele viinirypäleenpuolikkailla, mantelimurskalla ja lorauksella oliiviöljyä.
Reseptit

Taramosalata

heinäkuu 16, 2016
taramosalata

Kesäaikana meillä syödään paljon ikisuosikkeja, perinteisiä kausiherkkuja kuten uusia perunoita ja silliä, herneitä ja mansikoita tai varhaiskaalista tehtyä pataa, jonka resepti löytyy täältäkin. Niistä ei valitettavasti kerry kovin paljon uutta blogattavaa, mutta kesä on lyhyt ja haluan nauttia siitä täysin siemauksin. Usein katamme kesällä myös meze-pöydän. Muiden maiden makumuistot lämmittävät talvellakin, mutta kesällä auringon paistaessa ne pääsevät minusta parhaimmilleen. Toivoisin niiden myös lievittävän matkakuumetta, mutta usein ainakin itselleni käy kyllä toisin päin, koska viime vuosina emme ole juuri ulkomaanreissuja tehneet. Makuja saa onneksi toistettua myös kotioloissa.

Sen lisäksi, että enemmän on toisinaan enemmän ja monensorttisten suupalojen syöminen ihanaa, on yksi meze-pöydän hienouksista minusta siinä, että valmistelujen hankaluutta voi todella helposti säädellä ostamalla osan tarjottavista valmiina. Tälläkään kertaa en ollut se reipas ruokabloggaaja, joka askartelee viininlehtikääryleensä alusta saakka, mutta sain sentään aikaiseksi kokeilla taramosalatan valmistusta ensimmäistä kertaa ihan itse. Taramosalata on varmaan tsatsikin ohella niitä perinteisimpiä dippejä etelänmatkaajille, mutta jos et ole asiaan vihkiytynyt, niin kyse on pääosin mädistä, leivästä, oliiviöljystä ja sitruunasta surautetusta tahnasta, joka on loistopari erilaisille kasviksille ja leiville. Kreikkalaisversioon käytetään tietääkseni esimerkiksi karpin mätiä, mutta kotimainen kirjolohenmäti on tarkoitukseen aivan pätevää. Mieleni tekisi kokeilla myös, onnistuuko taramosalatan tekeminen merileväkaviaarista. Tämänkertainen ohje mukaili pitkälti Felicity Cloaken täydellistä taramosalataa, mutta koska minusta seos jäi liian löysäksi, lisäsin siihen lopuksi vielä noin 30g kuivaa leipää.

Jos olet traumatisoitunut shokkipinkistä purkkitaramosalatasta, saattaa kotitekoinen versio yllättää iloisesti!

Vinkki: Investoi hyvään oliiviöljyyn. Huono tuote pilaa helposti kitkeryydellään koko annoksen ja kaikki muutkin ruoat, joihin koskee. Blogiharrastuksesta huolimatta ruokasnobistelen aika vähän, mutta joihinkin asioihin kannattaa oikeasti satsata tai jättää kokonaan käyttämättä!

Taramosalata

1/2 pieni sipuli

100 g vaaleaa, kuoretonta leipää + tarvittaessa hieman lisää koostumuksen optimoimiseksi

200 g kirjolohenmätiä

2-3 rkl sitruunamehua + lisää maun mukaan

2 dl hyvää oliiviöjyä + loraus tarjoiluun

mustapippuria

(suolaa)

silputtua, litteälehtistä persiljaa tarjoiluun

  1. Kuori ja raasta sipuli. Ota sipulin mehu talteen kulhoon tai kannuun (minä käytin mittakannua) painelemalla raastetta siivilän läpi. Heitä pois kiinteä osa.
  2. Upota leipä kylmään veteen ja nosta heti pois. Purista ylimääräinen neste huolellisesti leipämassasta. Laita kulhoon sipulimehun kanssa ja lisää mäti. Surauta pari kertaa sauvasekoittimella.
  3. Lisää sitruunamehu ja surauta uudestaan, sitten öljy vähän kerrallaan ja samalla surautellen. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla (mäti on yleensä valmiiksi suolaista), ja lisää tarvittaessa hieman leipää kuivana. Maista ja lisää sitruunamehua maun mukaan. Tarjoile silputun, litteälehtisen persiljan kera.

 

Reseptit

Sunnuntailounas: poke

kesäkuu 15, 2016
lohi_poke

Viimeaikaisista ruokatrendeistä kulhoruoka ei ole oikein iskenyt minuun. Ei kulho tietenkään ruokaa pahenna, mutta sen kohoaminen tai kohottaminen trendiksi tuntuu jotenkin väkisin väännetyltä. Niinpä kun yhdessä jos toisessa lähteessä alkoi näkyä havaijilaista pokea kulhoversiona, se meni minulta aluksi täysin ohi. Kunnes hiljattain Silläsipulilan artikkelista koin ahaa-elämyksen: eihän sillä ole kulhoruoan kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. Äkkiä kokeilemaan!

Jos joku muu itseni lisäksi on jäänyt pokesta paitsi, kerrataan lyhyesti, mistä on kyse. Havaijilaisesta, sipulein maustetusta ja soijalla ja seesamiöljyllä marinoidusta kalasta, oikeaoppisimmin ymmärtääkseni tuoreesta tonnikalasta. Tämän eräänlaisen kalatartarin aasialaisia vaikutteita sisältävä makumaailma tarjoaa sushin ja muun raa’an kalan ystävälle herkullisen ja nopean vaihtoehdon, mitään isompaa väkertämistä ei pokeen nimittäin liity. Maustamisenkin kanssa voi ottaa reilusti vapauksia, netin syövereistä löysin lukuisia ja taas lukuisia versioita, joiden ainoat yhdistävät tekijät olivat soija, sipulit ja seesamiöljy. Itse seurailin löyhästi lähinnä Silläsipulilan ohjetta tehden muutamia omia lisäyksiä.

Meillä käytettiin pokeen tonnikalan sijasta lohta, kuten useimmissa kotimaisissa ohjeissa on tehty, ja lievästi sushinhimoisena tarjosin lisukkeena maustettua sushiriisiä, wasabia, kurkkua ja avokadoa. Yhdistelmä toimi vallan mainiosti ja yksinkertainen lounas meni viime aikojen kotiruokien kärkeen. Valmistuskin oli helppoa, sushiriisin keittely oli se hankalin osa ja kaikki muu valmistui riisiä odotellessa. Välillä ehdin myös hätistämään esikoista pois sisarustensa kimpusta ja kaksosia pois pistorasioilta, roskiskaapilta, tiskikoneelta tai minne ne nyt milloinkin keksivätkään mennä. Olen hieman vierastanut mainintoja itkettävän ihanista ruoista, mutta niinhän se välillä on: jos on hankala päivä eikä mikään tunnu onnistuvan, saa yllättäen superherkulliseksi osoittautunut ruoka ihmisen lähestulkoon liikuttumaan. Kokeile vaikka!

Lohi-poke

800 g ruodotonta lohifilettä
1 dl vaaleaa soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 iso, makea sipuli (esim. hopeasipuli) tai 2 pientä
1 valkosipulinkynsi
nopan kokoinen pala inkivääriä
3 kevätsipulia tai nuorta nippusipulia varsineen

tarjoiluun:

seesaminsiemeniä
chilihiutaleita

1. Sekoita kulhossa keskenään seesamiöljy ja soija. Hienonna sipulit, valkosipuli ja inkivääri, lisää seokseen ja anna marinoitua noin kymmenen minuuttia.

2. Paahda seesaminsiemeniä kuumalla pannulla noin minuutin ajan. Kääntele siemeniä välillä, jotteivat ne pala.

3. Poista kalafileestä nahka. Kuutioi kala noin nopan kokoisiksi kuutioiksi ja sekoita kuutiot hyvin soija-sipuliseoksen kanssa. Anna jälleen marinoitua kymmenisen minuuttia. Laita tarjolle ja ripottele pintaan paahdettuja seesaminsiemeniä sekä chilihiutaleita.

Reseptit

Vihreä paprikatahna

huhtikuu 17, 2016
vihreä_paprikatahna

Kirjoitin jo aiemmin munakoisotahnasta, jota tein pääsiäisenä. Samaan pöytään valmistin toisenkin tahnan, vihreän paprikatahnan, josta tuli mielestäni todella onnistunut. Ajatuksissani oli jotain muhammara-tahnan tai paprika-fetatahnan kaltaista, mutta en kumpaankaan ehtinyt vilkaista erikseen reseptiä, joten säveltelin tämänkin ruoan sitten ulkomuistin ja senhetkisten mielitekojen mukaan. Jonkinlainen välimallin ratkaisu siis; paahdettua paprikaa, hunajaa, kanelia, fetaa, saksanpähkinöitä ja lehtipersiljaa. Ja reippaasti oliiviöljyä ja sitruunaa. Yleensä välimallin ratkaisut eivät oikein ota tuulta alleen, mutta tämä tahna hupeni viimeiseen pisaraan.

Jos kaipaat tahnasta hieman lempeämpää, valitse vihreän paprikan sijaan punaista. Itse tykkäsin kuitenkin vihreän paprikan pienestä kitkeryydestä yhdistettynä hunajan lempeyteen. Ja väri oli kovasti keväinen!

Vinkki: Tämä tahna ei alun perin sisältänyt valkosipulia (koska samassa pöydässä oli muita, valkosipulisia kastikkeita), mutta halutessasi se sopii sekaan erinomaisesti!

Vihreä paprikatahna

2 vihreää paprikaa
75-100 g fetajuustoa
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
ruukullinen sileälehtistä persiljaa silputtuna
1 sitruunan mehu
1-2 rkl hunajaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
n. 1/2 dl oliiviöljyä

(ripaus suolaa)

  1. Laita uunin grillivastus kuumenemaan 225 asteeseen. Puolita paprikat ja laita ne pellille leivinpaperin päälle sisäpuoli alaspäin. Paahda grillivastuksen alla n. 15 minuuttia, kunnes kuori on tummunut. Anna vetäytyä kulhossa keittiöpyyhkeen tai kelmun alla n. 15 minuuttia. Kuori.
  2. Laita paprika ja kaikki muut ainekset oliiviöljyä ja suolaa lukuunottamatta kannuun tai syvään kulhoon. Lisää oliiviöljy vähän kerrallaan ja surauttele samalla tahnaksi. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos kaipaat sitä fetan tuoman suolaisuuden lisäksi.
Reseptit

(Hirvi)carpaccio

joulukuu 17, 2015

Vajaat kymmenen vuotta sitten carpacciota löytyi paljon ravintoloiden alkupalalistoilta. Sittemmin trendit lienevät pyyhkäisseen sen ohitse, mutta laadukas, viipaloitu raaka liha on minusta edelleen kaikessa yksinkertaisuudessaan ylevä alkupala.

Meillä syötiin hiljattain hirvenlihasta tehtyä carpacciota, koska olimme onnekkaita ja saimme tänä vuonna pakastimeen myös hieman hirven sisäfilettä, jota en millään raaskinut kypsentää. Hirvi sopi minusta hyvin carpaccioon eikä riistaliha sotinut italialaistyylisten komponenttien kanssa. Silti, ehkä naudan hieman rasvaisempi liha on edelleen suosikkini tässä ruokalajissa ja hirvi pääsisi parhaimmilleen riimilihana. Vaikka oli se hyvää näinkin. Nyt mentiin hyvin perinteisellä versiolla ja liha sai kumppanikseen vain hieman parmesania ja rucolaa, mutta annokseen voisi hyvin laittaa myös pohjoisempia sävyjä, vaikkapa marinoituja suppilovahveroita ja västerbotten-juustoa.

Carpaccion resepti on hyvin yksinkertainen, jopa siinä määrin, etten ole varma voiko sitä reseptiksi kutsua. Vähintään se on kuitenkin hyvä muistilappu siitä, että välillä kannattaa tehdä myös näitä hienoja klassikoita!

Carpaccio (kahdelle alkupalaksi)

150-200 g sisä/ulkofilettä (minulla hirven, mutta nauta on se oikeaoppinen raaka-aine)
pari hyppysellistä hyvää sormisuolaa
mustapippuria myllystä
pieni loraus oliiviöljyä
pieni nippu rucolaa
pieni kourallinen parmesanlastuja
(balsamicoreduktiota)

1. Laita liha pakastimeen. Kun se on kohmeinen mutta ei vielä jäässä, leikkaa se mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Viipaleita voi ohentaa ja mureuttaa entisestään levittämällä ne leikkuulaudalle kahden kelmun väliin ja kaulitsemalla niitä kevyesti.

2. Nosta viipaleet tarjoiluastialle ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Norota lihoille varovasti muutama tippa oliiviöljyä sekä halutessasi balsamicoreduktiota. Sirottele päälle hieman parmesanlastuja ja rucolaa.