Browsing Tag

jälkiruoka

Sticky toffee pudding eli pehmeä karamelli-taatelikakku

joulukuu 6, 2012

Viime keväänä Skotlannissa saimme tutustua jälkkäriin, joka kaikesta tuhtiudesta huolimatta vei kielen mennessään: sticky toffee pudding, mitä se suomeksi lieneekään – pehmeä karamelli-taatelikakku? Terveiset vaan Dornoch Castle -hotellin tarjoilijalle, joka sitä tajusi mainostaa 🙂 Muutenkin Dornochista ja hotellistamme jäi aivan ihanat muistot. Dornochin kylässä sinänsä ei ollut suuresti tekemistä, jollet ole golf- tai viskituristi, tai satu pitämään rantaelämästä muutaman asteen plusasteessa myrskytuulen puhaltaessa melkein pääsi irti. Mutta se hotelli. Jos joku sattuu eksymään Invernessistä reilun tunnin ajomatkan verran pohjoiseen, suosittelen lämpimästi kodikasta linnahotellia, missään muualla en ole saanut niin osaavaa mutta samalla lämminhenkistä palvelua. Vaikka hotelli oli tasokas, saivat asiakkaat olla siellä ihan omana hienona tai epähienona itsenään, ja jokaisen olo tehtiin hyvin kotoisaksi ilman, että ketään katsottiin nenänvartta pitkin. Juuri sellaista vieraanvaraisuutta arvostan!

Mutta takaisin sticky toffee puddingiin. Jälkkäri oli tuhti kuin mikä, mutta niin mehevä, että se hävisi raskaankin aterian jälkeen jäätelön kera parempiin suihin. Otin agendalleni selvittää reseptin ja valmistaa sitä kotioloissakin, mutta vasta syksyllä asia tuli taas mieleen – ja ihan sopivasti, koska maut jälkkärissä ovat meikäläisittäin ehdottomasti enemmän jouluiset kuin keväiset. Googlatessa reseptejä löytyi useita, ja jälkkärin kerrottiin olevan ”koko perheen perinteinen jälkiruoka” tai ”tuovan koulumuistot mieleen” (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin, hyvässä tai pahassa ;). Jostain löytyi myös tieto, että kyse ei olisi kuitenkaan vanhasta brittiläisestä reseptistä, vaan jonkun sikäläisen ravintoloitsijan 70-luvulla kehittämästä annoksesta. Tiedä sitten.

Jamien, Nigellan ja muiden ohjeiden joukosta päädyin tekemään puddingin Guardianin ohjeen mukaan, koska tykästyin siinä tehtyyn, sticky toffee pudding -maallikolle sopivaan analyysiin annoksen taustoista. Pähkinät jätin tosin pois, koska en muistanut niitä Skotlannissa syödystä versiosta.

Ja ah, kyllä siitä tulikin sitten hyvää! Juuri niin tuhtia, mehevää ja mausteista kuin Dornochissa nautittu esikuvansakin. Juuri sellaista, minkä kanssa kelpaa käpertyä sohvalle pällistelemään linnan juhlia. Ja niin makeaa, että silmät melkein menivät kieroon 😀 Valmistuskaan ei lopulta ollut vaikeaa, mutta mikään yhden pannun ruoka ei kyseessä kyllä ollut.

Mutta tietääkö joku, olenko vain aiemmin kulkenut onneni ohi – se kun ei olisi mikään ihme – ja tehdäänkö tätä Suomessakin enemmän? Millä nimellä?

Sticky toffee pudding

175g kuivattuja taateleita
3 dl vettä
1 tl ruokasoodaa

80g hienoa sokeria
80g muscovado-sokeria
2 munaa
50g voita
175g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa

kastike
115g voita
75g hienoa sokeria
40g muscovado-sokeria
1,5 dl kuohukermaa
ripaus suolaa

1. Voitele n. 24x24cm uunivuoka. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.

2. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset kattilassa. Lämmitä pienellä lämmöllä, kunnes voi on sulanut, sekoita, ja nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehua. Anna kiehua välillä sekoitellen nelisen minuuttia, kunnes kastike hieman sakeutuu ja jää kerrokseksi esim. lusikan selkäpuoleen. Kaada puolet kastikkeesta uunivuokaan, ja laita vuoka pakastimeen. Jätä toinen puoli kastikkeesta odottamaan syrjään.

3. Kiehauta vesi. Pilko taatelit ja laita ne kuumuutta kestävään astiaan yhdessä ruokasoodan kanssa. Kaada päälle kiehahtanut vesi ja jätä syrjään odottamaan.

4. Vatkaa munat kevyesti. Vatkaa toisessa astiassa sokeri ja voi kuohkeaksi seokseksi. Vatkaa joukkoon munat vähän kerrallaan. Siivilöi mukaan jauhot, sekoita, ja lisää vielä neilikka, leivinjauhe ja ripaus suolaa. Sekoita taikina hyvin.

5. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Ota uunivuoka pakastimesta ja kaada taikina vuokaan. Paista uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes pinta kiinteytyy.

6. Laita uunin grillivastus päälle keskilämmölle. Pistele puddingin pinta haarukalla ja kaada päälle loput kastikkeesta. Pidä grillivastuksen alla muutaman minuutin ajan, kunnes pinta hieman kuplii, mutta varo polttamasta pintaa.

4 Comments

Päärynä-briejuustotornit

elokuu 14, 2012

Minulle tuli jostain visio lämpimästä jälkkäristä, johon tulisi briejuustoa ja päärynää. Pikku suuruudenhulluuskohtauksessa päärynät siinsivät silmissäni vielä hienoina torneina niin, että ne olisi ensin viipaloitu ja sitten kasattu vuoroin päärynä-, vuoroin brieviipaleista uudestaan ”kokonaisiksi” päärynöiksi. Mopo ja lapaset ja niin edelleen…

Ihan kelpo jälkkäri ajatuksesta kehkeytyi, joskin tornit vaativat vähän uudelleenkasaamista uunista tullessa 😉 Sen saa kyllä seuraavan kerran korjattua pujottamalla vaikkapa tikun päärynän läpi pystysuunnassa ennen uuniin laittamista. Maku muistutti jo mieleen syksyn tummista illoista – ehkä näin elokuussa voi vielä hetkeksi laittaa reseptin kesäteloille, ja ottaa sen uudestaan esille ennen pikkujouluaikaa. Ennen kokkaamista ajatus kehittyi vielä sen verran, että lisäsin mukaan puolukoita ja kauramurua. Puolukan ajattelin tuovan vähän pirteyttä ja kontrastia, ja muutenkin puolukka on minusta ihanaa päärynän kanssa. Voin ja sokerin kanssa pannulla pyöräytetyt kaurahiutaleet toivat vähän tekstuuria jälkkäriin, jonka suutuntuma voisi muuten olla vähän niljakas. Ja kaurakin sopii minusta melkein mihin makeaan juttuun vaan.

Allaoleva resepti on hyvin summittainen, mutta kovin paljon ei kauraa, puolukkaa ja brietä tarvitse esim. neljälle hengelle varata. 

Uunipäärynät briejuustolla

1 päärynä per ruokailija
vajaan sentin paksuisia brieviipaleita
pakastepuolukoita
kaurahiutaleita
nokare voita
muutama rkl sokeria

1. Sulata voi paistinpannussa. Sekoita mukaan kaurahiutaleet ja n. ruokalusikallinen sokeria. Pyöräytä muutaman kerran mutta älä anna ruskistua.

2. Viipaloi päärynät. Ota päärynän leveämmässä päästä pieni ylimääräinen viipale pois, jotta päärynä pysyy uudelleenkoottaessa pystyssä.

3. Viipaloi brie. Kasaa  päärynät uudelleen kokoon matalaan, uunin kestävään astiaan latomalla vuoron perään päällekkäin päärynäviipale, brieviipale, puolukoita ja kauraseosta. Tue valmiit tornit pujottamalla esim. puinen varrastikku niiden läpi pystysuunnassa. Kaada ylimääräiset puolukat astian pohjalle ja  ripottele niiden sekä päärynöiden päälle sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, kunnes päärynäviipaleet pehmenevät.

0 Comments

Ahvenanmaan pannukakku

kesäkuu 17, 2012

Oho, tämähän on Kärähtäneiden sadas kirjoitus! Merkkipaalu tuli vastaan ihan yllättäen, joten en nyt ole keksinyt mitään erityisen juhlavaa tai hienoa kirjoitettavaa. Sen sijaan kerron vähän pannukakuksi menneistä Ahvenanmaan pannukakuistani ja niistä saaduista oppimiskokemuksista. Jos nyt oikeasti yhtään mitään opin, tai jos pannukakku edes on asia, jonka parissa kannattaa ruveta hifistelemään 😉

Tein ensimmäisen pannariyrityksen hiljattain ajatuksella, että eihän se voi mennä pieleen; tätä jälkkäriähän väännettiin jo esiteininä postikortin ohjeen perusteella, ja hyvää oli silloinkin. Nyt käytin ensimmäisellä kerralla pannariin mannapuuroa ja seurasin puuroa lukuunottamatta Visit Åland -sivuilta löytynyttä ohjetta. Pannari jäi vähän ohueksi ja mannaryynit pehmenivät koostumukseltaan turhan huomaamattomaksi, mutta mauiltaan pannari oli aivan loistavaa.

Toisella yrittämällä käytin riisipuuroa Ohjeita katselin mm. Hellapoliisin sivuilta, mutta sekoittelin siitä sitten oman versioni. Ei olisi varmaan pitänyt, koska lopputulos jäi mauiltaan pliisuksi – tämä ei missään tapauksessa ole ohjeen vaan soveltajan vika – ja jälleen täysin kypsän puuron koostumus oli liian pehmeä erottuakseen pannarimassasta. Jos ajatellaan, että puhuttiin pannarista eikä Ahvenanmaan pannarista, niin lopputulos oli kuitenkin tälläkin kertaa herkullinen.

Loppuanalyysini: Hyvää tuli molemmilla kerroilla, mutta seuraavan kerran käytän puuroon oikeasti puolikypsää riisipuuroa, kuten Visit Ålandin ohjeessa neuvotaan; tällöin ei kiva ajatus jämäpuuron käyttämisestä oikein toteudu, mutta pannariin tulee enemmän tekstuuria. Lisäksi käytän hieman pienempää paistovuokaa, jotta pannarista tulee oikein paksu – tämä on varmasti makuasia, mutta minusta Ahvenanmaan pannarin tulee olla paksua 🙂

Allaoleva resepti seuraa pääpiirteittäin Visit Ålandin versiota, mutta olen hieman tarkennellut sitä siellä sun täällä aiempien yritysten kompastuskiviä väistellen.

Ahvenanmaan pannukakku

6 munaa
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
8 dl riisipuuroa (keitetään puolikypsäksi edellisenä päivänä ja annetaan turvota yön yli)
3 tl kardemummaa
n. 1 litra maitoa
2 tl suolaa

1. Keitä riisipuuro riisipaketin ohjeen mukaan soveltaen ainemäärät määrät 1,5 dl:lle kuivaa riisiä. Koska puuron on tarkoitus jäädä puolikypsäksi, voi maitomäärää pienentää parilla desillä ja keittoaikaa lyhentää n. 15 min. Anna puuron jäähtyä ja vetäytyä jääkaapissa yön yli.

2. Sekoita munat ja sokeri hieman vatkaten. Lisää riisipuuro, vehnäjauho, kardemumma ja suola. Lisää lopulta maito ja sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Kaada valmis taikina uunipellille tai paistovuokaan ja paista 220 asteessa n. 25 minuuttia tai kunnes pannari on kullanruskeaa. Tarjoile marjojen, hillon ja/tai kermavaahdon kanssa.

2 Comments

Kymmenen minuutin jälkkäri

huhtikuu 18, 2012

…Jos sitäkään. Siskoni perhe toi tuliaisiksi pienen munajuustokiekon (ruska-juustoa), jota säästelin jääkaapissa pari viikkoa odottamassa sopivaa käyttöä. Olen joskus syönyt leipäjuustoa kanelikermassa paistettuna, joten halusin testata sitä myös munajuustoon. Tämä jälkkäri on varmasti kiireisen emännän toiseksi nopein vaihtoehto jäätelöpaketin avaamisen jälkeen, ja vaiva-palkintosuhde vielä paljon parempi (ooh, ihan itse tehtyä jälkkäriä 😉 Valehtelematta, paistettu juusto valmistui alusta loppuun alle kymmenessä minuutissa. Ja oli myös ihan sairaan hyvää. Ja mainitsinko, että juuston paistamisessa ei oikeastaan voi mitenkään edes epäonnistua? 🙂

Paistettu munajuusto (kahdelle)

n. 150g munajuustoa
1,5 dl kuohukermaa
pari hyppysellistä jauhettua kanelia
1-2 tl sokeria
ripaus suolaa
hilloa tai survottuja marjoja tarjoiluun
voita paistamiseen

1. Laita pannu kuumenemaan. Viipaloi munajuusto sopiviksi suupaloiksi (minä tein n. sentin paksuisia viipaleita) ja paista viipaleita kuumassa pannussa molemmin puolin, kunnes viipaleet hieman ruskistuvat.

2. Lisää kerma, sokeri, suola ja kaneli ja anna kiehua hieman kasaan. Tarjoile hillon tai survottujen marjojen kera.

2 Comments

Suklaamousse, pääsiäisen päätös

huhtikuu 10, 2012

Haluaisin kamalasti tykätä mämmistä, mutta kun en oikein tykkää. Enkä edes ihan tajua miksi, koska tykkään melkein kaikesta muusta maltaisesta, leivästä, oluesta ja niin edelleen. Ja ylipäänsä en juurikaan keksi ruokia, joista en välittäisi. Mämmistäkin tykkäsin aiemmin, mutta jossain kohtaa siihen on ilmeisesti tullut kyllästys, koska enää se ei uppoa. Mämmin sijaan valitsimmekin pääsiäiseen sitten toisen ruskean jälkiruuan (en ole enää varma, kuulostaako tämä kauhean hyvältä ;), suklaamoussen.

Ohje on Yhteishyvän, ja siitä riittää jälkiruuaksi kuudelle pienellä santsivaralla. Mousse oli helppo ja onnistui mielestäni hyvin, ainut hankala kohta oli, että jäähdytin keltuais-voi-suklaaseosta hieman liian kylmäksi ennen vaahtoihin sekottamista, tankeaa massaa piti vähän lämmitellä uudestaan ennen kuin se suostui sekoittumaan. Vatkaamalla olisi tietysti sekoittunut kylmempänäkin, mutta muistelen, että valkuaisvaahto vaan käännellään suklaan sekaan, eikä sitä saisi enää lopussa vatkailla. Niin, ja kehuinko jo, että mousse maistui ihan pirun hyvälle? 🙂

Suklaamousse

200 g tummaa suklaata
50 g voita tai margariinia
2 keltuaista
2 valkuaista
3 dl kuohukermaa

1. Paloittele suklaa ja voi kattilaan. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä, kunnes se sulaa. Nosta kattila pois liedeltä.

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Lisää keltuaiset suklaaseokseen yksitellen voimakkaasti vatkaten. Anna jäähtyä lähelle huoneenlämpöä, ei jääkaappikylmäksi.

3. Vatkaa kerma ja valkuaiset erikseen vaahdoksi.

4. Sekoita vaahdot varovaisesti suklaaseokseen. Jaa vaahto annosmaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin.

0 Comments

Guinness-suklaakakku

huhtikuu 1, 2012

Eilisille vieraille (nyt pääsimme viettämään seisojan synttäreiden jatko-osaa) tein kahvin kanssa guinness-suklaakakkua, jonka reseptiä olen kuolannut Viivin ja Wagnerin keittokirjasta jo pidemmän aikaa. Vieraita meillä nimittäin käy aika harvoin ja ihan niin ahne en vielä ole, että kehtaisin leipoa kakkuja vaan minulle ja isännälle, jolleivät tekosyyt ole kunnossa 😉

Kakku oli helppo, mutta ohjeeseen oli tainnut iskeä painovirhepaholainen. Sokeri puuttui ohjeen raaka-ainelistalta kokonaan, mutta löytyi kyllä valmistusohjeesta, joten lisäsin sitä summamutikassa desin verran itse. Lisäksi kuuden desin jauhomäärä teki kakusta hieman turhan jauhoisen, neljällä-viidellä desillä lopputulos olisi varmaan aika passeli. Jälkiviisaanan googlasin vielä, miten guinness-kakkua on muualla leivottu; ainakin Amalfin sitruunojen ohjeessa jauhoa tosiaan oli vähemmän. Niin tai näin, ei lopputulos nytkään maistunut pahalta.

Kakkuohjeisiin kuului myös kreemi kakun pinnalle luomaan tumman oluen ja vaalean vaahdon vaikutelmaa, mutta minä korvasin kreemin vaniljajäätelöllä, ja ripottelin kakun pinnalle vain tomusokeria koristeeksi.

Guinness-suklaakakku (ilman kuorrutetta)

2 1/2 dl guinness-olutta
80g tummaa suklaata
150g voita
1 dl kaakaojauhetta
1 dl sokeria
ripaus suolaa
1, 5 dl ranskankermaa
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
4-5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

1. Sulata suklaa ja voi pienellä lämmöllä kattilassa. Siirrä seos pois liedeltä, lisää joukkoon guinness, suola, kaakaojauhe ja sokeri ja sekoita hyvin.

2. Sekoita kulhossa munat, vaniljasokeri ja ranskankerma hyvin sekoittaen. Sekoita mukaan guinness-seos. Lisää lopuksi jauhot ja leivinjauhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada voideltuun, korppujauholla tai kaakaojauheella päällystettyyn tasapohjaiseen kakkuvuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa 45 min.

3. Koristele kakku sen jäähdyttyä esim. tomusokerilla ja marjoilla.

0 Comments

Mustikkainen vispipuuro

maaliskuu 19, 2012

Sovimme isännän kanssa jo ennen viime viikonloppua, että lauantain vieraskoreilun päälle emme sunnuntaina tee mitään hyödyllistä. Ja hyvin valitsimmekin ei-minkään-tekemispäivän, oli mukava ulkoilla seisojan kanssa auringonpaisteessa ja mennä sen jälkeen ulkoruokintalounaalle. Kävimme Lönnrotinkadun Emmyssä, joka on sinänsä ihan sympaattinen paikka ja listallakin on kaikkea mielenkiintoista moneen muuhun kiinalaiseen verrattuna, mutta joka kyllä jätti toisellakin käyntikerralla vähän kylmäksi. Ajatus hyvä, toteutus ontuu.

Anyway, illemmalla teki vielä jotain syötävää mieli, joten päätin pitkästä aikaa tehdä vispipuuroa. Pieni kriisi pukkasi kyllä siinä kohtaa, kun huomasin pakastimessa olevan vain puolisen desiä puolukoita. Idea oli kuitenkin jo iskostunut päähäni, joten vispipuuroa tein, muutamasta puolukasta sekä hieman useammasta mustikasta 🙂 Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ja tein pari pientä muutosta reseptiin: lisäsin marjojen määrää, sekoitin jämäpuolukat mukaan (antoivat mukavan puolukan happamuuden)  sekä laitoin vaniljasokerin jo puuroon, en maitoon. Helppoa kuin mikä ja hävisi nopeasti välipalana ja aamiaisena, mutta suosittelen seuraamaan mannaryynipaketin ohjetta – vatkaa ryynit ripotellen, älä lapa niitä kahtena könttänä desimitasta kattilaan ja palaa vatkaamiseen vasta, kun olet puuhannut jotain muutakin välissä 😉

Mustikkainen vispipuuro

0,5 dl puolukoita
4,5 dl mustikoita
1 dl sokeria
1 l vettä
1,5 dl mannaryynejä
1 rkl vaniljasokeria

1. Kiehauta marjat, sokeri ja vesi kattilassa. Vatkaa mannaryynit ripotellen sekaan (tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä tein 😉 ja anna muhia pienellä lämmöllä n. 10 min, kunnes seos on puuromaista. Mausta vaniljasokerilla ja jäähdytä.

2. Vatkaa puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi ja tarjoile maidon kera.

0 Comments

Gluteeniton sitruuna-marenkitorttu

maaliskuu 5, 2012

Seisoja täyttää ensi viikolla vuoden, ja parin viikon päästä viikonloppuna juhlitaan synttärikahveilla. Myönnetään, olemme niitä höperöperheitä, joissa vietetään koirien synttäreitä, ihmisten ei niinkään 🙂

Ihmisvieraiden tarjoilujen suhteen halusin jo viime lauantaina tehdä vähän etukäteistestailuja, koska juhlijoiden joukossa on gluteenitonta ruokavaliota, ja gluteenittomien jauhojen käyttö ei ole mennyt minulla aina ihan – köh – sujuvasti. Sitäpaitsi ostin elämäni ensimmäisen kakkuvuoan, joten nyt leivotaan, meni syteen tai saveen!

Testattavaksi valikoitui sitruuna-marenkitorttu. Ainakin Tee ite parempaa -blogin ja Kinuskikissan reseptit toimivat vakoilukierroksella inspiraation lähteinä, mutta lopullinen versio oli hybridi Pirkan piirakkaohjetta kopioituna ja isoäitini sitruunatahnaohjetta. Tahna kuuluu alun perin ehkä parhaaseen maistamaani täytekakkuun. Mikään selaamistani ohjeista ei ollut gluteeniton isoäidin sitruunatahnaa lukuunottamatta, mutta koska kyseessä oli ihan vain testikierros, päätin katsoa mitä tapahtuu, jos vain korvaan ohjeen torttupohjan vehnäjauhon gluteenittomalla.

Ihan nappiin ei gluteeniton toiminut suoraan vaihdettaessa, tai oikeastaan tortun pohja muistutti lähinnä hiekkaa esipaiston jälkeen. Se ei kuitenkaan haitannut, torttu pysyi riittävän hyvin kasassa kun sitä ei tarvinnut alustastaan siirtää – painelin halkeamat umpeen ja laitoin täytteet päälle, ja hyvin pysyivät. Allaolevaan ohjeeseen sovelsin myös pirkan versiosta taikinaa ja marenkia vähän suuremmaksi, koska ilmeisesti ohje on 24 cm vuoalle ja minun oli 27 cm. Ja tähän käytin tosiaan irtopohjakakkuvuokaa, en varsinaista piirakkavuokaa, se toimi hyvin ja torttu oli komea, kun reunat poisti ympäriltä. Pohjan ja kiisselin voi myös tehdä etukäteen, mutta marenki kannattaa tehdä vasta tarjoilupäivänä.

Sitruuna-marenkitorttu

3,5 dl gluteenittomia jauhoja
130g voita
1,5 rkl sokeria
2 kananmunankeltuaista
ripaus suolaa

sitruunatahna

2 sitruunan kuori
2-3 sitruunan mehu
1 rkl voita
1 1/4 dl sokeria
1 1/4 dl vettä
3 rkl perunajauhoja
1 kananmunankeltuainen

marenki

5 valkuaista
1 1/4 dl sokeria

1. Nypi jauhot, sokeri ja rasva sekaisin. Lisää keltuaiset ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina kakkuvuoan pohjalle (halkaisija 27 cm). Kypsennä pohjaa 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Taustalla mukana myös tuikitärkeä leivontaolut

2. Sekoita tahnaa varten kylmä vesi ja perunajauhot. Mittaa kattilaan sitruunamehu, sitruunankuori, sokeri ja voi. Kaada lopuksi sekaan vesi-perunajauhoseos ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen. Lisää lopuksi munankeltuainen ja sekoita hyvin. Tahnasta saa tulla hyvinkin tinttua, se pysyy silloin paremmin tortun päällä, eikä koostumus tunnu tortussa kuitenkaan liisteriltä.

3. Laita sitruunatahna hetkeksi kylmään jäähtymään ja valmista sillä aikaa marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on sileää ja kiiltävää.
4. Lusikoi haalea tahna torttupohjalle. Lusikoi tai pursota marenki tahnan päälle reunoja myöten. Painele suurimmat ilmakuplat pois ja koristele halutessasi vielä esim. lusikan avulla, jollet ole pursottanut marenkia.
5. Paista torttua 175 asteisessa uunissa noin 10-12minuuttia, kunnes marenki on kauniin vaaleanruskea. Varo ruskistamasta pintaa liikaa.
Tässä kaikki, mitä tortusta oli sunnuntaiaamuna jäljellä.

P.S. Olen tämän tortun tehtyäni bongannut sekä Kotona tehtyä -blogista sitruunatahnaohjeen että Sauvajyväseltä marenkipiirakan ohjeen (omenasellaisen). Kollektiivista älyä selvästi liikenteessä 😉

0 Comments

Suklaafondant, ensimmäinen laatuaan

tammikuu 22, 2012

Jälkkärit – joita meillä tehdään aika vähän – herättävät minussa pelonsekaista ihailua, ja niiden valmistamiseen tuntuu liittyvän samanlaista magiaa kuin leipomiseenkin. Oli rima sitten henkinen tai todellinen, niin joku hinku on se kuitenkin ylittää ja kokeilla silloin tällöin. Ja täytyyhän jälkkäreitä treenata jos joskus vaikka tulisi vieraita – jos nyt vaan ensin saataisiin uusittua meidän ruokailuryhmä ja kasvatettua ehjien tuolien määrää yli kahden 😉

Suklaafondant on ollut kokeilulistalla jo pidempään. Resepti on Gordon Ramsayn ja napattu BBC Good Food -sivustolta. Meillä on vain neljä annosvuokaa, joten puolitin määrän ja säädin lisäksi mittoja osittain grammoista desilitroiksi – vaikka kaiken voi punnita, on kuitenkin vähän helpompaa vaan nakella sokeria ja jauhoja desimitasta taikinakulhoon ilman, että tarvitsee kytätä vaakaa välissä.

Lopputuloksesta olin huikean iloinen, fondant oli juuri sellainen möllösydäminen kuin pitikin! Olin myös hieman yllättynyt kakkusen ilmavuudesta ja kuohkeudesta, vaikka odotin melko tiivistä ulkokuorta. Tällä neljän annoksen reseptillä annoksista tuli vähän liiankin soja, pienempiin vuokiin satsin voisi jakaa kuuteenkin osaan. Fondantin kaveriksi sopii erinomaisesti jäätelö tai sorbetti, mutta käyttämäni pakastepuolukat raikastivat annosta myös hienosti.

Suklaafondant (neljä annosta)

100g tummaa suklaata
100 g voita + voita vuokien voiteluun
1, 5 dl jauhoja
1, 25 dl sokeria (laitoin yhden kukkuraisen desimitan)
2 munaa + 2 munankeltuaista
kaakaojauhetta
neljä annosvuokaa

1. Valmistele ensin vuoat. Voitele jokainen annosvuoka ja siirrä ne hetkeksi pakastimeen. Kun voi on jähmettynyt, lisää toinen kerros voita. Lusikoi ensimmäisen vuoan pohjalle pari ruokalusikallista kaakaojauhetta ja pyörittele vuokaa niin, että jauhe tarttuu tasaisesti pohjaan ja reunoille. Kaada sitten yli jäänyt kaakaojauhe seuraavaan vuokaan ja toista käsittely, lisäten kaakaota tarvittaessa. Laita vuoat pakastimeen odottamaan.

2. Sulata suklaa ja voi kulhossa hiljalleen poreilevan vesikattilan päällä niin, ettei kulhon pohja osu veteen. Sekoita seosta sulamisen aikana. Kun suklaa on sulanut, sekoita vielä kertaalleen ja nosta syrjään jäähtymään noin kymmeneksi minuutiksi.

3. Vatkaa sokeri, munat ja munankeltuaiset tasaiseksi (minä käytin sähkövatkainta). Seos on valmis, kun vatkaimesta jää ’jälki’ ja kuplat ovat hävinneet seoksesta.

4. Siivilöi muna-sokeriseokseen jauhot ja vatkaa tasaiseksi taikinaksi.

5. Sekoita sulanut suklaa pienissä erissä taikinaan ja vatkaa tasaiseksi.

6. Jaa taikina neljään annosvuokaan ja siirrä kylmään vähintään 20 minuutiksi. Ramsayn mukaan fondantit voi tässä kohtaa myös pakastaa myöhempää paistoa varten.

7. Paista 180-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Fondantit ovat valmiit, kun niden pinta alkaa halkeilla ja yläosa irtoaa hieman vuoan reunasta. Huom. alkuperäisen ohjeen paistoaika oli lyhyempi, vain 10-12 min, mutta ilmeisesti oma annoskokoni oli hieman isompi, tai sitten uuni falskasi. Jos paistat pakastettua fondantia, paistoaika pitenee hieman.

0 Comments