Browsing Tag

kala

Uncategorized

Kalatacot

helmikuu 7, 2021

Rakastan erilaisten tortillaruokien muunneltavuutta. Eri täytteillä jokainen ruokailija saa tuunattua lettusten väliin juuri makunsa mukaisen sisällön, ja ruoanlaittaja puolestaan voi valita, tehdäkö kaiken alusta saakka itse vai luottaako valmiina saatavilla oleviin aineksiin.

Viimeksi tein kalatacoja, joista voi niin ikään voi tehdä juuri niin helppoja tai vaikeita kuin haluaa. Pikaruokaversion saa kaupan tortillaletuista ja kalapuikoista, hardcore-version kotitekoisista tortilloista ja kuumassa öljyssä uppopaistetusta kalasta. Minä tein välimallia, ja oikein toimiva oli sekin. Lätyt valmistin pitkästä aikaa itse, samoin kuin punakaalisalaatin. Kalan kanssa valitsin kuitenkin helpon ja kevyen reitin, ja ainoastaan leivitin sen kevyesti vehnäjauhossa ennen paistamista. Ja arvatkaa mitä? Kalatacot eivät jääneet kaipaamaan mitään, vaan niissä oli juuri sopivasti raikasta, tuoretta kuhaa, rapeankirpeää kaalisalaattia, täyteläistä avokadoa, rouskuvia kasviksia sekä pikaversiona valmismajoneesista ja chipotletahnasta tehtyä kastiketta.

Kalatacot (neljälle)

Kaalisalaatti:
250g punakaalia
1,5 limetin mehu
1 rkl sokeria
pari hyppysellistä suolaa

Tomaattisalsa:
3 kypsää tomaattia
1/2 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 limetin mehu
1 tl sokeria
kourallinen silputtua korianteria
hyppysellinen suolaa
mustapippuria

Kastike:
1 dl majoneesia
2 rkl chipotletahnaa

600g tuoretta, ruodotonta kuhafilettä
2rkl vehnäjauhoja
pari hyppysellistä suolaa

12 pienehköä tortillaa (ohje on 10 normaalikokoiselle tortillalle, jakamalla taikinan 12 osaan saat hieman pienempiä) – kaupan tortillat tarjoavat vikkelämmän vaihtoehdon.

Tarjoiluun:
2 avokadoa viipaloituna
2 tuoretta jalapenoa
silputtua korianteria

(ituja tai versoja maun mukaan, meillä oli sekä mung-pavun ituja että auringonkukan versoja)

  1. Jos teet tortillat itse, valmistele taikina ohjeen mukaan ja jätä se jääkaappiin lepäämään.
  2. Valmista kaalisalaatti. Suikaloi punakaali esim. juustohöylällä ohuiksi suiruiksi. Sekoita keskenään lime, suola ja sokeri ja kääntele sekaisin kaalin kanssa. Jätä vetäytymään.
  3. Valmista tomaattisalsa. Kuutioi tomaatit ja valuta niitä hetki siivilässä. Hienonna sipuli, valkosipuli ja korianteri ja lisää tomaatin sekaan. Sekoita keskenään limetin mehu ja mausteet ja sekoita varovaisesti tomaattiseokseen. Jätä vetäytymään.
  4. Valmista kastike sekoittamalla majoneesi ja chipotletahna keskenään. Anna odottaa jääkaapissa tarjoilua.
  5. Valmistele mahdolliset muut lisukkeet: silppua korianteri ja viipaloi jalapeno ja avokadot. Huuhtaise ja valuta idut ja/tai auringonkukanversot. Laita tarjolle omiin kippoihinsa.
  6. Jos teet tortillat itse, kaulitse ja paista ne ohjeen mukaan. Kasaa valmiit tortillat vadille ja pidä peitettynä kelmulla, jotta ne pysyvät pehmeinä.
  7. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja pari hyppysellistä suolaa. Poista kuhafileistä ruodot ja paloittele se 12 ”kalapuikoksi”. Pyöräytä puikot jauhoseoksessa ja paista keskikuumalla paistinpannulla kullanvärisiksi.
  8. Nosta kaikki ainekset tarjolle. Jokainen ruokailija voi nostaa tortillojen väliin makunsa mukaan kalaa, kastiketta ja lisukkeita.

0 Comments
Reseptit

Keväinen chorizokala

huhtikuu 23, 2017
chorizokala

Blogihiljaisuudesta moi! Täällä ollaan edelleen. Kevät on ollut kiireinen ja ruoanlaitto tuntunut usein enemmän velvollisuudelta kuin virkistävältä harrastukselta, minkä vuoksi ei blogikaan ole päivittynyt kovin ahkeraan tahtiin. Olen onneksi luvannut itselleni, etten tämänhetkisessä elämäntilanteessa aseta blogille huikeita tavoitteita vaan pidän harrastuksen henkireikänä, josta saa ja pitää nauttia ilman suorituspaineita. Pitkä kirjoitustauko ei helpota hommaan ryhtymistä, mutta taannoin huomasin taas inspiraation pilkahduksia, jotka saivat minut palaamaan näppäimistön äärelle. Kevät! Parsaa! Kalaa! Kaikenlaisia ihanuuksia on maailma täynnä, kun niitä vaan muistaa katsoa.

Keväästä ja kaupan kalatiskin hyvästä tarjonnasta inspiroituneena tein lauantaipäivälliseksi kevyitä ja raikkaita ahvenfileitä, jotka saivat potkua mausteisesta chorizo-hapanleipämurusta. Kalojen kanssa tarjosin yksinkertaista, höyrytettyä parsaa ja annoksesta tuli mitä parhain; hyvine raaka-aineineen sen kehtaisi tarjota kenelle tahansa, mutta samaan aikaan valmistus oli ihan äärimmäisen yksinkertaista. Chorizoseoksen ainekset vain pilkotaan ja paahdetaan, jonka jälkeen kalat paistetaan samalla pannulla ja parsat höyrytetään. Raaka-aineitakaan ei montaa ole. Eetukäteen mietin, kaipaisiko maustaminen jotain isompaa twistiä, vaikkapa appelsiininkuorta ja -mehua, mutta lopulta ruoka oli hyvää juuri sellaisenaan, eikä ahvenen raikas maku tullut jyrätyksi. Tukevampaa ateriaa odottavalle olisi voinut seuraksi tehdä risoton tai uunissa paahdettuja perunoita, mutta en jäänyt niitä itse kaipaamaan. Jos ajatus nakeista perunasalaatin kaverina ei innosta vappuna, kokeile tätä ihanaa kalaa!

Chorizokala (neljälle)

100g chorizomakkaraa (kestomakkara, ei tuorechorizo)
2 viipaletta ruisleipää
800g ahvenfileitä
voita paistamiseen
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama rouhaisu suolaa
n. 1/2 sitruunan lohkoina

  1. Kuutioi chorizo ja ruisleipä mahdollisimman pieneksi. Minä käytin veistä, mutta kuutioinnin sijaan voi hyvin tehdä aineista rouhetta vaikka blenderissä. Paahda rapeaksi kuivalla, keskikuumalla pannulla. Laita talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois.
  2. (jos teet parsaa, ne kannattaa laittaa nyt kiehumaan) Kuumenna samaa pannua hieman lisää ja paista ahvenfileet voissa muutamassa erässä. Chorizoseos jättää pannuun myös hieman rasvaa ja makua. Älä jätä pannua, sillä fileet kypsyvät todella nopeasti. Mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Ripottele chorizo-leipäseos kalojen päälle ja tarjoile saman tien sitruunalohkojen kera.
0 Comments
Reseptit

Kepeää kuhaa aasialaisittain

maaliskuu 19, 2017
yrttikala

Perheemme aikuisten pitkän ajan kalaruokasuosikkeihin kuuluu thaimaalaisittain maustettu, höyrytetty valkoinen kala. Kala, aromaattiset yrtit ja riisi muodostavat yhdistelmän, joka tuntuu lähes puhdistavalta, ruoka on samaan aikaan täyttä tavaraa mutta jättää silti ruokailijalle keveän olon. Ruoka on myös ihastuttavan yksinkertainen, jollaisia parhaat kalaruoat mielestäni ovat. Niin tykästynyt olen tähän kalaan, että olin hyvin yllättynyt huomatessani, etten ollut koskaan kirjoittanut siitä. Onneksi otin edes pari pikaista kuvaa tämänkertaisesta vedoksesta ennen sen syömistä, sillä on korkea aika korjata tuo puute blogissani.

Olen valmistanut samantapaista kalaa useita kertoja vuosien varrella ja laittanut aina osan mausteista höyrytysvaiheessa mukaan antamaan kalalle makua. Vasta taannoin kuitenkin ymmärsin tavoittelemani annoksen jujun: kalaa ei mausteta kypsennysvaiheessa lainkaan pientä suolaamista lukuunottamatta, vaan kaikki mausteet sekoitetaan kastikkeeksi, joka kaadetaan valmiin kalan päälle. Tällöin annos saa sen tunnusomaisen raikkauden. Ohjeeseen sopii mikä tahansa valkoinen kala, mutta itse pidän kaikkein eniten miedosta ja raikkaasta kuhasta. Kalan voi höyryttää monella tapaa, mutta itse olen kokenut helpoksi tavaksi kääräistä sen leivinpaperiin ja kypsentää uunissa.

Mainittakoon vielä, että annos on myös lapsiyhteensopiva, sillä mausteiden määrää on helppo säätää tai jättää se vaikka kokonaan pois. Etukäteen on aina vaikea sanoa, miten mikäkin ruoka minäkin päivänä pikkuväkeen uppoaa, mutta kala on meillä yleensä kaikille mieleen ja sikäli turvallinen valinta. Nytkin se maistui, vaikka eräs perheenjäsenistä kuorikin huolellisesti kaikki hänelle osuneet yrtit kaloista ja syljeskeli ne muutamat suuhun saakka joutuneet pitkin seiniä hämmästyttävällä tarkkuudella, kun huomioi, ettei hän prosessissa hukannut muruakaan kalaa. Suurinta hämminkiä taisi kuitenkin aiheuttaa esikoiselle esittämäni toive siitä, että aikuisille voisi kattaa haarukan ja lusikan veitsen ja haarukan sijaan. Ajatus oli ilmeisen pöyristyttävä, sillä lapsi ei ainoastaan valistanut minua siitä, ettei niin voi tehdä, vaan kertoi myös olevansa päähänpistoni vuoksi minusta huolissaan ja muuttuvansa oravaksi. Jäin ilman lusikkaa.

Höyrytetty kuha thaimaalaisittain (neljälle)

800 g – 1 kg kuhafileitä
pari hyppysellistä suolaa

1,5 dl kalakastiketta
0,5 dl vettä
3 limen mehu
2 rkl tummaa sokeria
3-4 cm pala inkivääriä
1-2 sitruunaruohon vartta
3 kevätsipulin vartta
1 ruukullinen tuoretta korianteria
1 ruukullinen tuoretta thaibasilikaa

(1 tuore, punainen chili silputtuna – jätin lapsiruokailijoiden vuoksi pois ja korvasin hiutaleilla aikuisten annoksiin)

  1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Poista kuhafileistä ruodot leikkaamalla kapea v-viilto fileen paksun pään keskikohtaan (seuraten linjaa, jossa voi tuntea ruodot). Ripottele fileille hieman suolaa ja lado ne leivinpaperille. Paketoi leivinpaperi fileiden ympärille ja laita paketti pellillä tai vuoassa uuniin noin 20 minuutiksi. Käännä paketti kerran paiston aikana.
  2. Valmista maustekastike kalan kypsyessä. Sekoita keskenään kalakastike, vesi, sokeri ja lime. Hienonna mukaan inkivääri, sitruunaruoho, kevätsipuli sekä chili. Silppua lopuksi mukaan korianteri ja thaibasilika.
  3. Ota kala uunista, avaa paketti ja kaada päälle mausteliemi. Silppua halutessasi lisää yrttejä kalan päälle ja tarjoile mahdollisimman pian.
0 Comments
Reseptit

Savustetut, manteliset kalarullat

lokakuu 23, 2016
lohirullat

Grilliin tulee tuskin enää hankittua uutta kaasupulloa ennen ensi kevättä, mutta savustin pöhisee vielä tasaiseen tahtiin. Nyt innostuin väkertämään lohirullia, joiden täyte jäljitteli ajatukseltaan mantelikalaa. Samat ainekset olisi voinut toki laittaa savustimeen ilman rullaamistakin, mutta harvoin iskevä mieliteko askarteluun täytyi toki hyödyntää. Se kannatti, sillä rullat pysyivät kasassa yli odotusteni ja näyttivät oikein sieviltä. Eivätkä ne olleet vaikeitakaan; jos nyt ihan rehellinen olen niin rullat olisivat luultavasti jääneet tekemättä, jos niitä pitäisi pyöritellä kovin kieli keskellä suuta ja hiki otsalla.

Tosi hyvää oli. Pienenä miinuksena kuitenkin se, että kotimaisten kalojen soveltaminen rulliin voi olla hankalaa; en heti keksi vaihtoehtoa, joka olisi kokonsa ja rakenteensa puolesta tähän yhtä passeli kuin lohi.

Vinkki: Jos et pidä manteleista tai tarjoat ruokaa allergikolle, yrttinen täyte sopisi rulliin myös todella hyvin. Eli mantelit pois ja tilalle reilu kourallinen silputtua persiljaa, tilliä, korianteria tai vaikka sitruunankuorta.

Savustetut lohi-mantelirullat

800-1000g (ruodotonta) lohifilettä, mieluiten tasaisehkoa keskikohtaa
pari hyppysellistä suolaa

täyte:

1 dl korppujauhoja
1/2 dl rouhittuja manteleita tai mantelilastuja
1/2 dl auringonkukansiemeniä
3 rkl voita
muutama rouhaisu mustapippuria

Lisäksi tarvitset pitkiä cocktailtikkuja, varrastikkuja tai vastaavia.

  1. Laita käyttämäsi tikut hetkeksi likoamaan.
  2. Poista lohesta ruodot (jos ei valmiiksi poistettu) ja nahka. Ripottele hieman suolaa pintaan molemmille puolille.
  3. Sekoita keskenään korppujauho, mantelit ja auringonskukansiemenet. Nypi mukaan voi. Huom. seos saa jäädä kuivahkoksi. Rouhi sekaan hieman mustapippuria.
  4. Levitä täyte ohuelti lohipalalle. Rullaa lohi pyrstöstä paksumpaan päähän ja kiinnitä rulla n. viidellä tikulla. Viipaloi rulla niin, että jokaista palaa pitää kiinni yksi tikku.
  5. Nosta viipaleet savustuspellille. Savusta sähkösavustimella 10-15 minuuttia. Anna vetäytyä 5-10 minuuttia ennen tarjoilua.
2 Comments
Reseptit

Jugurttimarinoidut lohivartaat grillistä

heinäkuu 24, 2016
marinoidut_lohivartaat

Saatan muistaa väärin, mutta kun olin pieni, ei ainakaan meidän lähipiirissämme juuri grillailtu. Toki avotulella on kokattu, varsinkin kalaa, aiemminkin eikä nuotiomakkaraa nyt lasketa. Tarkoitan ennemmin, etten muista kenelläkään olleen edes pallogrilliä, nykyisistä komeammista hiili- tai kaasuvempaimista puhumattakaan. Ensimmäinen muistikuvani grillistä omalla kesämökillämme on vasta jostain 80-90 -taitteesta. Muistelen myös, että ensimmäisinä grillivuosina tehtiin aika paljon vartaita.

Vartaiden grillaamisessa on jotain hieman retroa ja jotain hieman nostalgista, mutta niistä saa myös täysin nykyaikaista purtavaa. Nämä lohivartaat olivat täynnä makua, ja jugurtilla ja sitruunalla marinointi tekivät niistä myös mukavan kirpsakat. Kaverina lohella oli aina hyvää punasipulia sekä fenkolia, joka on mielestäni parhaimmillaan nimenomaan grillattuna. Tällä kertaa hoidin näpertelyosuuden eli vartaiden rakentelun ja marinadiin laittamisen etukäteen lasten nukkuessa päiväunia, ja itse grillaamisen – joka on nopea toimitus – juuri ennen ruokailua. Vaikka itse kehunkin, vartaat olivat tosi hyvät, esikoinen tilasi kalaa lisääkin eivätkä nuorimmatkaan heitelleet ruokaa pitkin lattioita. Se on kehu se.

lohivartaat_grilli

Jugurttimarinoidut lohivartaat (neljälle)

600 g lohifilettä
1 fenkoli
1 punasipuli

marinadi:

1,5 dl ruoanvalmistusjugurttia (minulla kreikkalaistyyppistä, 10% rasvaa)
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 rkl valkoviinietikkaa
1/2 mehevän sitruunan mehu ja raastettu kuori
1/2 tl sokeria
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

  1. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita tikut veteen likoamaan hetkeksi. Kahdeksan tikkua riittänee, mutta ota pari varayksilöä, ainakin minä onnistun tikkuja välillä katkomaan.
  2. Kuutioi lohifile halkaisijaltaan muutaman sentin kuutioiksi. Paloittele fenkoli ja punasipuli vartaaseen sopiviksi suupaloiksi. Pujottele palat vartaisiin.
  3. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset hyvin keskenään. Kaada marinadi vartaille ja kääntele muutamaan kertaan. Anna maustua pari tuntia jääkaapissa.
  4. Grillaa keskilämmöllä 5-10 minuuttia, kunnes vartaat ovat kauniin väriset.
0 Comments
Reseptit

Taramosalata

heinäkuu 16, 2016
taramosalata

Kesäaikana meillä syödään paljon ikisuosikkeja, perinteisiä kausiherkkuja kuten uusia perunoita ja silliä, herneitä ja mansikoita tai varhaiskaalista tehtyä pataa, jonka resepti löytyy täältäkin. Niistä ei valitettavasti kerry kovin paljon uutta blogattavaa, mutta kesä on lyhyt ja haluan nauttia siitä täysin siemauksin. Usein katamme kesällä myös meze-pöydän. Muiden maiden makumuistot lämmittävät talvellakin, mutta kesällä auringon paistaessa ne pääsevät minusta parhaimmilleen. Toivoisin niiden myös lievittävän matkakuumetta, mutta usein ainakin itselleni käy kyllä toisin päin, koska viime vuosina emme ole juuri ulkomaanreissuja tehneet. Makuja saa onneksi toistettua myös kotioloissa.

Sen lisäksi, että enemmän on toisinaan enemmän ja monensorttisten suupalojen syöminen ihanaa, on yksi meze-pöydän hienouksista minusta siinä, että valmistelujen hankaluutta voi todella helposti säädellä ostamalla osan tarjottavista valmiina. Tälläkään kertaa en ollut se reipas ruokabloggaaja, joka askartelee viininlehtikääryleensä alusta saakka, mutta sain sentään aikaiseksi kokeilla taramosalatan valmistusta ensimmäistä kertaa ihan itse. Taramosalata on varmaan tsatsikin ohella niitä perinteisimpiä dippejä etelänmatkaajille, mutta jos et ole asiaan vihkiytynyt, niin kyse on pääosin mädistä, leivästä, oliiviöljystä ja sitruunasta surautetusta tahnasta, joka on loistopari erilaisille kasviksille ja leiville. Kreikkalaisversioon käytetään tietääkseni esimerkiksi karpin mätiä, mutta kotimainen kirjolohenmäti on tarkoitukseen aivan pätevää. Mieleni tekisi kokeilla myös, onnistuuko taramosalatan tekeminen merileväkaviaarista. Tämänkertainen ohje mukaili pitkälti Felicity Cloaken täydellistä taramosalataa, mutta koska minusta seos jäi liian löysäksi, lisäsin siihen lopuksi vielä noin 30g kuivaa leipää.

Jos olet traumatisoitunut shokkipinkistä purkkitaramosalatasta, saattaa kotitekoinen versio yllättää iloisesti!

Vinkki: Investoi hyvään oliiviöljyyn. Huono tuote pilaa helposti kitkeryydellään koko annoksen ja kaikki muutkin ruoat, joihin koskee. Blogiharrastuksesta huolimatta ruokasnobistelen aika vähän, mutta joihinkin asioihin kannattaa oikeasti satsata tai jättää kokonaan käyttämättä!

Taramosalata

1/2 pieni sipuli

100 g vaaleaa, kuoretonta leipää + tarvittaessa hieman lisää koostumuksen optimoimiseksi

200 g kirjolohenmätiä

2-3 rkl sitruunamehua + lisää maun mukaan

2 dl hyvää oliiviöjyä + loraus tarjoiluun

mustapippuria

(suolaa)

silputtua, litteälehtistä persiljaa tarjoiluun

  1. Kuori ja raasta sipuli. Ota sipulin mehu talteen kulhoon tai kannuun (minä käytin mittakannua) painelemalla raastetta siivilän läpi. Heitä pois kiinteä osa.
  2. Upota leipä kylmään veteen ja nosta heti pois. Purista ylimääräinen neste huolellisesti leipämassasta. Laita kulhoon sipulimehun kanssa ja lisää mäti. Surauta pari kertaa sauvasekoittimella.
  3. Lisää sitruunamehu ja surauta uudestaan, sitten öljy vähän kerrallaan ja samalla surautellen. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla (mäti on yleensä valmiiksi suolaista), ja lisää tarvittaessa hieman leipää kuivana. Maista ja lisää sitruunamehua maun mukaan. Tarjoile silputun, litteälehtisen persiljan kera.

 

0 Comments
Reseptit

Sunnuntailounas: poke

kesäkuu 15, 2016
lohi_poke

Viimeaikaisista ruokatrendeistä kulhoruoka ei ole oikein iskenyt minuun. Ei kulho tietenkään ruokaa pahenna, mutta sen kohoaminen tai kohottaminen trendiksi tuntuu jotenkin väkisin väännetyltä. Niinpä kun yhdessä jos toisessa lähteessä alkoi näkyä havaijilaista pokea kulhoversiona, se meni minulta aluksi täysin ohi. Kunnes hiljattain Silläsipulilan artikkelista koin ahaa-elämyksen: eihän sillä ole kulhoruoan kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. Äkkiä kokeilemaan!

Jos joku muu itseni lisäksi on jäänyt pokesta paitsi, kerrataan lyhyesti, mistä on kyse. Havaijilaisesta, sipulein maustetusta ja soijalla ja seesamiöljyllä marinoidusta kalasta, oikeaoppisimmin ymmärtääkseni tuoreesta tonnikalasta. Tämän eräänlaisen kalatartarin aasialaisia vaikutteita sisältävä makumaailma tarjoaa sushin ja muun raa’an kalan ystävälle herkullisen ja nopean vaihtoehdon, mitään isompaa väkertämistä ei pokeen nimittäin liity. Maustamisenkin kanssa voi ottaa reilusti vapauksia, netin syövereistä löysin lukuisia ja taas lukuisia versioita, joiden ainoat yhdistävät tekijät olivat soija, sipulit ja seesamiöljy. Itse seurailin löyhästi lähinnä Silläsipulilan ohjetta tehden muutamia omia lisäyksiä.

Meillä käytettiin pokeen tonnikalan sijasta lohta, kuten useimmissa kotimaisissa ohjeissa on tehty, ja lievästi sushinhimoisena tarjosin lisukkeena maustettua sushiriisiä, wasabia, kurkkua ja avokadoa. Yhdistelmä toimi vallan mainiosti ja yksinkertainen lounas meni viime aikojen kotiruokien kärkeen. Valmistuskin oli helppoa, sushiriisin keittely oli se hankalin osa ja kaikki muu valmistui riisiä odotellessa. Välillä ehdin myös hätistämään esikoista pois sisarustensa kimpusta ja kaksosia pois pistorasioilta, roskiskaapilta, tiskikoneelta tai minne ne nyt milloinkin keksivätkään mennä. Olen hieman vierastanut mainintoja itkettävän ihanista ruoista, mutta niinhän se välillä on: jos on hankala päivä eikä mikään tunnu onnistuvan, saa yllättäen superherkulliseksi osoittautunut ruoka ihmisen lähestulkoon liikuttumaan. Kokeile vaikka!

Lohi-poke

800 g ruodotonta lohifilettä
1 dl vaaleaa soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 iso, makea sipuli (esim. hopeasipuli) tai 2 pientä
1 valkosipulinkynsi
nopan kokoinen pala inkivääriä
3 kevätsipulia tai nuorta nippusipulia varsineen

tarjoiluun:

seesaminsiemeniä
chilihiutaleita

1. Sekoita kulhossa keskenään seesamiöljy ja soija. Hienonna sipulit, valkosipuli ja inkivääri, lisää seokseen ja anna marinoitua noin kymmenen minuuttia.

2. Paahda seesaminsiemeniä kuumalla pannulla noin minuutin ajan. Kääntele siemeniä välillä, jotteivat ne pala.

3. Poista kalafileestä nahka. Kuutioi kala noin nopan kokoisiksi kuutioiksi ja sekoita kuutiot hyvin soija-sipuliseoksen kanssa. Anna jälleen marinoitua kymmenisen minuuttia. Laita tarjolle ja ripottele pintaan paahdettuja seesaminsiemeniä sekä chilihiutaleita.

4 Comments
Reseptit

Fetalla höystetyt muikut

toukokuu 20, 2016
fetamuikut

Edulliset, terveelliset ja yleensä helposti saatavilla olevat muikut ovat suosikkikalojani, mutta teen ne turhan usein samalla vanhalla tavalla, ruisjauhoissa pyöritellen ja voissa paistaen. Hyviä ne ovat niinkin, mutta vaihtelu virkistää ja usein unohtuu, että varsinkin vähän isompaa muikkua voi oikeastaan käyttää kaikin samoin tavoin kuin silakkaakin. Fetan ja smetanan kanssa hautuessaan muikuista ei tule erityisen terveellisiä, mutta todella, todella maukkaita. Helpompaa kalaruokaa saa hakea: ainekset sekoitetaan uunivuoassa, päälle lusikoidaan hieman smetanaa ja koko komeus laitetaan uuniin kypsymään.  Varsinaista muikkusesonkia saa vielä odottaa, mutta tämä ohje kannattaa ottaa talteen jo nyt!

Feta-smetanamuikut

500g tuoreita muikkuja
muutama hyppysellinen suolaa
1 dl tilliä silputtuna + hieman valmiin ruoan pintaan
n. 10 cm pätkä purjoa silputtuna
1/2 sitruunan mehu
rouhaisu mustapippuria
100g salaattijuustoa (fetaa)
1 prk (120g) smetanaa

1. Laita muikut uunivuokaan, ripottele päälle suola ja kääntele sekaisin. Silppua tilli ja purjo, purista sitruunan mehu ja murusta feta. Sekoita kaikki ainekset kalojen kanssa.

2. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Lusikoi kalojen päälle smetana. Paista kaloja uunissa n. 25 minuuttia, kunnes ne ovat kypsyneet (tarkka kypsennysaika riippuu paljon käyttämäsi vuoan muodosta). Ripottele valmiin vuoan päälle lisää tilliä.

0 Comments
Muut mietteet Reseptit

Isojen, pienten ja vielä pienempien ruokailua

toukokuu 16, 2016
savulohi-avokadopasta

Mietin jossain kohtaa, jos kirjoittaisin jatkoa parin vuoden takaiseen vauvan ja vanhemman ruokailua käsittelevään tekstiin. Varmastihan nuorempien lasten kiinteisiin siirtymisen myötä syntyisi myös uusia, kivoja, koko perheen ruokaideoita jaettavaksi. Syntyisihän? Valitettava totuus on kuitenkin, että siinä missä esikoisen vauvavuonna ruokailuun suhtautui tutkimusmatkan kaltaisesti ja innoissaan, en ole kaksosten kanssa kyennyt samaan. Toki he ovat saaneet opetella kiinteän ruoan syömistä samaan tapaan kuin isoveljensäkin eikä raaka-ainerepertuaarikaan varmasti ole huonompi, mutta itselleni vaihe kiinteiden aloituksesta jonnekin sinne yhden vuoden kieppeille, kun koko perhe pääsee syömään samoja ruokia, on ollut ja on edelleen pakkopullaa. Samalla kun tiedän, että monipuolinen, ajatuksella toteutettu ruokavalio on vauvoille arvokas ja petaa tulevaisuuden ruokailutottumuksia ja hyvinvointia, en voi olla ajattelematta, että jokainen soseutus ja ylimääräinen mutka eri ruokien valmistamisessa eri perheenjäsenille, on pois siitä, että söisimme koko perhe hyvää ruokaa.

Parempi minäni tietää kuitenkin, että kyseessä on itselleni ohikiitävän lyhyt ajanjakso, jolla on suuri merkitys perheen pienimmille, ja sillä ajatuksella jaksankin niellä jupinani ja miettiä päivästä toiseen, missä raaka-aineissa niitä nitraatteja taas olikaan. Kuten esikoisenkin kanssa, yritän päästä mahdollisimman helpolla: enimmäkseen pyrin tekemään ruokia, jotka joko sopivat sellaisenaan koko perheelle tai joista voi sopivassa valmistusvaiheessa eristää vauvaystävällisen osan ennen loppujen ainesten lisäämistä. Metodeissakin olen joustava, kaksoset saavat sekä soseita että sormiruokaa, vaikka tätä kirjoittaessani huomaan, että jälkimmäinen on vallannut alaa enkä ole enää aikoihin kaivanut sauvasekoitinta kaapista. Sormiruokailun puolesta on todettava, että se helpottaa huomattavasti omaa syömistä samalla aterialla, varsinkin jos pöydän ääressä ei ole yksi vaan kaksi vauvaa, sekä sokerina pohjalla taapero, joka syö kyllä itse mutta saattaa toisinaan tarvita apuakin. Joskus, varsinkin matkustaessa, turvaudun pienimpien kanssa myös valmiisiin lastenruokiin.

Taapero heittää omat kierrepallonsa ruokailuun. Olen sikäli erittäin onnekas, että ainakaan esikoisemme ei ole toistaiseksi osoittanut merkkejä ruoka-aineherkkyyksistä, ja hän myös syö monipuolisesti, usein hyvinkin rohkeasti kokeillen. Älkää silti erehtykö kuvittelemaan, että meillä asuisi täydellinen ruokailija; lapsella on kyllä nirsoilunsa, mutta ne eivät noudata mitään ennakoitavaa kaavaa. Luulen toisinaan valmistavani lapseni mieliruokia havaitakseni hetkeä myöhemmin vain, ettei vaikkapa kalakeitto nyt sitten ollutkaan mieleen juuri tänään. Samaan tapaan saattavat jonkin ruoan raaka-aineet maistua kaikki lapselle sellaisenaan, mutta sekoitapa ne yhteen, niin pikkuvanha ääni antaa palautetta, ”äiti, tämä ei ole syötävää”.

Savukala-avokadopasta(salaatti) – ah, mikä nimikehirviö – on ruoka, joka tuntuu uppoavan suurin piirtein kaikille ja jota voi muokata ja osittaa ruokailijoiden iän ja tottumusten mukaan. Salaatin käsite on tässä väljähkö ja ruokaa voi yhtä hyvin kutsua pastaksi. Idea on kuitenkin, ettei ruoka ole lämmin muttei kylmäkään, parhaimmillaan se on huoneenlämpöisenä. Pasta on helppo ja nopea tehdä, sopii etukäteen valmistettavaksi ja tarvittaessa sormisyötäväksi, eikä aiheuta hirveitä tunnontuskia terveellisyytensäkään puolesta, kunhan kylkeen jaksaa pilkkoa vielä ne perinteiset, pikaiset tuorekurkut ja -tomaatit. Tätäkin ruokaa tehdessä otan vauvaystävällisen annoksen syrjään tietyssä kohtaa ja lisään vasta sitten voimakkaimmat mausteet ja suolan. Lopuksi maustamisen huono puoli on, etteivät mausteet ehdi kunnolla välttämättä imeytyä eikä maku näin ole parhaimmillaan, mutta arkikäytössä tapa on minusta riittävän hyvä kompromissi. Alle 1-vuotiaan ruokaan ei suositella lisättäväksi suolaa, joten savulohen voi tarvittaessa korvata vaikkapa suolattomalla uunilohella, esimerkiksi edellispäivän uunikalan tähteillä. Jos tarvittavat välineet löytyvät kotoa, voi kalan savustaa itse ilman suolaa, kuten minä tein tällä kertaa. Ohjeen annos on  neljälle aikuiselle, itselleni ja kolmelle pienelle lapselle pastasalaatista riittää useammalle istumalle.

P.S. Toinen suosikkini lasten kanssa arkisyötäväksi on laab gai -kanasalaatti höyrytetyn riisin kera. Jos valmistusjärjestystä muokkaa hieman, voi pienimmille ottaa kanat ja kasvikset erilleen ennen kalakastikkeen (suolaisuuden) lisäämistä. Isomman lapsen lautaselle salaatti menee muuten ihan sellaisenaan, mutta tulisuus jätetään siitä pois ja chilit ripotellaan vasta aikuisten lautasille. Jos riisijauhetta ei ole valmiiksi tehtynä, voi sen jättää pikaversiosta poiskin. Voisin syödä salaattia melkein joka päivä!

Lohi-avokadopasta

250g (kuiva paino) täysjyväpastaa
3 avokadoa
1  pieni valkosipulinkynsi
2 limetin mehu
600g (suolatonta) savulohta tai muuta kypsennettyä lohta
2 limen mehu
rouhaisu mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
1 dl parmesanraastetta (väljästi mitattuna)
muutama hyppysellinen suolaa
muutama hyppysellinen chilihiutaleita

  1. Keitä ja valuta pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Jätä hetkeksi syrjään jäähtymään. Koverra avokadoista hedelmäliha ja muussaa se lulhossa karkeasti haarukalla. Purista joukkoon valkosipulinkynsi.
  2. Riivi lohi käsin pienemmiksi paloiksi ja lisää kulhoon avokadon kanssa. Purista joukkoon limen mehu. Sekoita mukaan pasta ja oliiviöljy ja rouhaise mukaan hieman mustapippuria. Jos teet ruokaa vauvaikäiselle, ota vauvan annos syrjään tässä kohtaa.
  3. Lisää ruokaan parmesanraaste sekä suola. Tarkista maku ja lisää suolaa vielä tarvittaessa. Annostele ja ripottele annosten pintaan vielä chilihiutaleita niille ruokailijoille, joille ne sopivat.
0 Comments
Reseptit

Peltilohipiirakka vappupiknikille

huhtikuu 27, 2016
lohipiirakka

Vaput ovat muutamina viime vuosina menneet itseltäni hieman ohi. Viime vuonna pakkasin muuttolaatikoita ja tänä vuonna toivottavasti puran niitä – en siis niitä samoja, ainakaan suurimmaksi osaksi, vaan muutamien viime viikkojen aikana pakattuja, kun muuttohommat kutsuvat taas kuunvaihteessa. Tällä kertaa en onneksi muuta jättituplamahan kanssa eikä matkaakaan ole kuin muutama kilometri, mutta tekemistä riittää silti sen verran, että vapun juhlinta jää minimiin.

Teille, jotka ennätätte brunsseille ja piknikeille itseäni paremmin, suosittelen evääksi tätä lohipiirakkaa, joka on ruokaisa ja helposti syötävä eväs vapun turuille ja toreille. Tosi perinteinen peltilohipiirakka, mutta ah niin hyvää! Itse tein piirakkaa muuttoevääksi, mutta sen kesäinen savukalan ja tillin tuoksu houkutteli minut jo syömään kuormasta palasen tai kaksi tai kolme.

Käyttämäni hesarin resepti toimi suurimmaksi osaksi, mutta taikina jäi niin löysäksi, että se oli lähes mahdoton kaulittava jääkaappikylmänäkään, vaikka jauhotin reilusti lähes kaikki ympäröivät pinnat, itseni ja apuna häärineen taaperon mukaanlukien. Toki jauhoissa ja rahkoissa on eroja, mutta lisäisin seuraavalla kerralla taikinaan vielä 1 dl jauhoja, jolloin niitä olisi 5 dl. Nyt kaulinta onnistui lopulta leivinpaperia apuna käyttäen: kaulitsin ensin pohjan paperin päällä ja nostin laidalliseen uunivuokaan (perinteinen pelti toimisi myös). Sitten ripottelin hieman jauhoa toiselle leivinpaperinpalalle ja kaulitsin vielä kansipalan, jonka kumosin pohjan päälle paperia kääntämällä ja autoin reunoilta käsin paikoilleen. Konstit on monet. Muutoin seurailin reseptiä paria pientä muutosta lukuunottamatta, alla piirakka niin kuin itse sen tein.

Vinkki: valmistusta voi nopeuttaa vaihtamalla taikinaksi kaupan valmiin lehtitaikinan. Ei ole sama juttu, mutta toimii kyllä.

Lohipiirakka

Rahkavoitaikina:
250 g voita
4-5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
250 g rahkaa

Täyte:
3 kananmunaa
1 dl puuroriisiä
2 1/2 dl kalalientä
1 tl suolaa
2 sipulia hienonnettuna
1 rkl voita  + 1 rkl öljyä
1 dl silputtua tilliä
400 g savustettua lohta

Voiteluun:
1 kananmuna

  1. Keitä kananmunat koviksi (n. 7 minuuttia). Kiehauta kalaliemi, laske lämpö pienimmilleen ja lisää puuroriisi. Kypsennä, kunnes neste on haihtunut ja riisi pehmeää. Anna jäähtyä.
  2. Valmista taikina. Nypi sekaisin voi, vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää sitten rahka ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee yhtenäinen. Älä vaivaa. Muotoile taikinasta suorakaide, kääräise se kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa täytteen valmistuksen ajan.
  3. Hienonna sipuli ja kuullota sitä voin ja öljyn seoksessa miedolla lämmöllä, kunnes se alkaa muuttua kullankeltaiseksi. Kuori ja hienonna keitetyt kananmunat. Sekoita kulhossa riisi, sipuli kala, tilli ja munat.
  4. Ota taikina jääkaapista ja leikkaa se kahteen palaan. Kaulitse toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle. Lusikoi päälle täyte mutta jätä reunoja hieman näkyviin. Kaulitse sitten toinen pala samanlaiseksi levyksi ja nosta kanneksi piirakan päälle. Sulje reunat tiiviisti haarukalla.
  5. Riko kananmuna lasiin ja vatkaa sen rakenne kevyesti rikki. Voitele piirakka munalla ja pistele pintaan vielä haarukalla reikiä. Paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes piirakan pinta on kauniin värinen. Pienennä lämpöä tarvittaessa.
0 Comments