Browsing Tag

keitto

Keltainen gazpacho meksikolaisvivahteella

kesäkuu 26, 2015

Kesä ja kylmät keitot, ihan lyömätön yhdistelmä! Ensimmäisestä merkkeinä ovat kyllä enemmän hyttyset kuin helteet, mutta en valita. Aina auringon vähänkin näyttäytyessä lämpötilat kipuavat ihan miellyttäviin lukemiin, ja joku päivä ehdin jo tuskailla kesävaatteiden puutetta, mikä on mielestäni pelkästään positiivinen ongelma. Jälkimmäisiä, eli niitä rakastamiani kylmiä keittoja, taas voi valmistaa kelistä huolimatta, eli ei ongelmia silläkään sektorilla.

Tänään kesäaurinkoa löytyi lounaslautaseltani keltaisen gazpachon muodossa. Idea on varastettu täältä, mutta resepti kehitelty omaan makuun sopivaksi, saatavilla olevien raaka-aineiden puitteissa. Värimuunnelman lisäksi pieni meksikolainen ulottuvuus korianterin, limen ja jalapenon muodossa vie sopan jo melko kauaksi espanjalaisesta esikuvastaan. Lisäksi annoksen kanssa voi tarjota vaikka maissilastuja perinteisen leivän tai krutonkien sijaan.

Valmistuksessa ei ole mitään varsinaisesti vaikeaa, lähinnä pilkkomista riittää ja siihen kannattaa varata aikaa. Ja veitsen täytyy olla terävä, jotta vihannekset saa oikeasti kuutioitua todella pieniksi ilman, että kuutioi mukaan sormensa. Toki hommaa voi nopeuttaa huomattavasti hienontamalla ainekset koneellisesti, mutta henkilökohtainen preferenssini tekstuurille ovat pikkuruiset mutta ehjät, veitsellä leikatut vihanneskuutiot. Sileäksi soseeksi ajettu gazpacho taas ei minulle yksinkertaisesti käy, mutta sekin on makuasia. Joka tapauksessa tämä keitto tuo aurinkoa sadepäivään sekä hieman vaihtelua perinteiseen gazpachoon!

Keltainen gazpacho (alkupala-annos neljälle)

4 keltaista tomaattia
1 keltainen paprika
2/3 keskikokoisesta kurkusta
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 1 rkl sokeria (jos kasviksesi oikein makeita, vähempikin riittää)
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 dl kiehautettua tai alkoholitonta valkkaria
2 dl mietoa kasvislientä (tai vettä)
1 limetin mehu
1/2 dl oliiviöljyä

annosten pintaan:

1 jalapeno silputtuna
1/2 punasipulia silputtuna
pieni nippu korianteria silputtuna

(maissilastuja tarjoiluun)

1. Kuori ja kuutioi kurkku pieniksi kuutioiksi. Huuhtaise ja kuutioi tomaatit ja paprika. Kuori ja silppua sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita kasvikset kulhossa tai kannussa ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Lisää sitten valkoviini, liemi tai vesi, limettimehu ja öljy. Sekoita ja anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

2. Sopan vetäytyessä hienonna jalapeno, punasipuli ja korianteri. Jaa keitto kulhoihin ja ripottele chili-sipuli-korianteriseos pintaan. Tarjoile esimerkiksi maissilastujen kanssa.

0 Comments

Savoijinkaali-lammaspata

helmikuu 3, 2015

Viime viikolla tein taas vaihteeksi yhtä luottoarkiruuistani, kaalipataa eli tuttavallisemmin kaalimössöä. Tuhti ja edullinen keiton ja pataruuan välimuoto on monella tapaa kiitollista valmistettavaa; kunhan kaalia, porkkanaa ja sipulia löytyy, voi loppureseptiä varioida vaikka miten. Karitsan jauhelihan voi vaihtaa esimerkiksi possuun, nautaan tai makkaraan ja hiilarina voi käyttää perunaa tai vaikka papuja, jos riisi ei kokkauspäivänä satu maistumaan. Näitä listoja voisi jatkaa ihan loputtomiin.

Soppaa lusikoidessani mietin, että lopputulos oli onnistunut mutta kaipaisin ehkä sitä hienompaa kaalin suutuntumaa ja mehevyyttä, mikä kesällä syntyy, kun samaa ruokaa tekee varhaiskaalista. Koska varhaiskaalia ei näin tammikuussa tahdo olla tarjolla, päätin kokeilla seuraavan sopan tekemiseen savoijinkaalia. Kaunista savoijinkaalia en muutenkaan ole koskaan tainnut kotioloissa valmistaa, joten tein uuden kaalipadan heti tällä viikolla. Padan ollessa jo liedellä päätin vielä korvata normaalisti ruokaan käyttämäni kaurariisin linsseillä, ja kas, minulla olikin jo ihan eri ruoka kuin edellisviikolla. Jos olisin tajunnut, olisin voinut ottaa kaupasta vielä vähän lehtikaalia savoijinkaalin jatkeeksi, sen tumma vihreys olisi sopinut hyvin mukaan.

Variointi kannatti, mittasuhteet menivät tällä kertaa nappiin ja savoijinkaali oli juuri niin mehevää, kuin toivoinkin. Kun koskaan ei voi tietää; vaikka joitain ruokia tekee joltiseenkin selkäytimestä, tulee niistä joka kerta ihan eri makuisia.

P.S. Kärähtäneet löytyy vihdoin myös facebookista. Vaikken tänne blogin puolelle ole vielä ehtinyt logoa askartelemaan, voit käydä jo tykkäämässä!

Savoijinkaali-lammaspata

1/2 keskikokoista savoijnkaalia
2 sipulia
1-2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
400g karitsan jauhelihaa
1 1/2 dl punaisia linssejä
n. 1 l liha- tai kasvislientä
1/2 sitruunan mehu
1 tl meiramia
muutama rouhaisu mustapippuria
(ripsaus suolaa)

voita  ja/tai öljyä kasvisten kuullottamiseen

1. Silppua sipuli ja valkosipuli, viipaloi porkkana ja suikaloi kaali sopiviksi suupaloiksi. Kuullota sipulia, valkosipulia ja porkkanaa hetki pannulla öljytilkassa, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Kaada seos pannulta kattilaan, lisää lihaliemi ja tuo kiehuvaksi. Mausta sitruunamehulla, meiramilla, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (riippuen käyttämäsi liemen suolaisuudesta). Pienennä lieden lämpötila pienimmilleen ja jätä hautumaan.

2. Liemen kiehahtamista odotellessa kuullota savoijinkaalia hetki keskilämmöllä voissa tai öljyssä. Kaalin ei tarvitse kypsyä, kunhan se hieman pehmenee ja imaisee rasvaa itseensä. Kaada sitten myös kaali kattilaan ja keittele pienellä lämmöllä kymmenisen minuuttia.

3. Huuhtele ja valuta linssit. Lisää ne liemeen ja anna kypsyä pakkauksen ohjeen mukaisesti (minulla n. 10 min pienellä lämmöllä). Jos linssit tuntuvat imaisevan liikaa padan nesteestä, lisää siihen hieman vettä.

2 Comments

Pho-keiton jäljillä

tammikuu 5, 2015

Jos jonkinlaista nuudelisoppaa on vuosien varrella tullut sekä syötyä että tehtyä, mutta myönnän, että tietämykseni vietnamilaisesta pho-keitosta on perustunut täysin omiin mielikuviini. Kuvaani on kuulunut lähinnä riisinuudeleita ja kasviksia, joiden päälle kauhotaan maukasta lientä ja mahdollisesti lihaa. Viimeisen vuoden-parin aikana on pho-keittoa kuitenkin tehty vähän joka suunnalla, joten väkisinkin on takaraivoon jäänyt ajatus ainakin siitä, että soppa on nimenomaan naudanlihasta tehtyä ja hyvistä, luuta sisältävistä paloista pitkään haudutettua, supermaistuvaa lientä. Ja tähän se kuvani pho-keitosta onkin sitten jäänyt.

Hiljattain ostin sopivasti pitkästä aikaa naudan häntiä soppatarpeiksi, ja vaikka tein jotain ihan muuta kuin nuudelikeittoa, jäi minulle mieliteko ostaa pian häntiä uudestaan ja niin teinkin, tällä kertaa mielessä kokeilla juurikin phon tekemistä. Sopivasti testasin omaa sopantekoani edeltävänä päivänä vielä Hämeentien uudehkon vietnamilaisen, Lie Mi:n pho-keiton, joka todellakin oli maukasta. Paikka oli muuten hauskan sympaattinen kestomuovisine puikkoineen ja astioineen ja ruoka hyvää, vaikka odotin monesta suunnasta kuultujen kehujen perusteella ruualta ehkä vieläkin enemmän.

Mutta, sivupoluilta takaisin asiaan. Lähinnä makumuistiin ja aiemmin mainitsemiini hatariin mielikuviin perustuen lähdin hauduttamaan lientäni ostamistani häntäpaloista. Muuten ihan hyvä, mutta itselleni vähän turhan tyypilliseen tapaan rupesin etsimään aiheeseen liittyviä reseptejä vasta, kun hännät olivat olleet uunissa jo muutaman tunnin. Milloinkohan sitä oppisi? Liemestä tuli kyllä tosi herkullista, mutta pho-keittoon ymmärtääkseni oleellisesti kuuluva, lähestulkoon hiillostettu sipuli ja inkivääri jäivät makumaailmasta pois. Lisäksi, kun olosuhteiden pakosta (lue: minulla on pieni lapsi) soppa tuli valmiiksi vasta iltamyöhällä, ei energia enää riittänyt liemen siivilöimiseen tai lihojen riipimiseen luista, vaan kauhoin liemen sellaisenaan lautasille häränhäntäkiekkojen kanssa, ja riivimme lihat luusta vasta lautasella. Sinänsä homma oli kyllä helppo, koska lihat ehtivät kypsyä yli kahdeksan tuntia, eli luut pystyi käytännössä nyppimään pois liemestä lihojen pudotessa niiden ympäriltä ja jäädessä soppalautaselle. Ennen loppumaustamista kalakastikkeella, chilillä ja limetillä pidin soppaa vähän valjuna tuhdista liemestä huolimatta, mutta mausteiden kera se heräsi ihan eri tavalla eloon ja olikin yhtäkkiä ihan uskomattoman maukasta. Tunnustan, että me söimme neljän hengen annoksen isännän kanssa kaksin, mutta jälkikäteen olo olikin sitten sen mukainen…

Summatakseni, soppani poikkesi jonkun verran pho-polulta ja mutkia oiottiin aika reilusti matkalla, mutta lopputulos oli todella, todella onnistunut. Uskallan siis suositella tätäkin keitontekotapaa, tai padan, jos ajatellaan, että uunissahan tuo kypsyi – hellalla onnistuu toki yhtä hyvin. Jos aikaa on, voisi lihat riipiä luista jo etukäteen ja liemen toki siivilöidä hienon, kirkkaan version aikaansaamiseksi. Ja jos häränhännän reilu rasvamäärä hirvittää, voi siivilöidyn liemen jopa jäähdyttää välissä, kuoria kovettuneen rasvan pinnalta ja kuumentaa liemen ja lihat uudestaan, jolloin lopputulos on vähärasvaisempi mutta edelleen hyvin maukas.

Jos haluat perehtyä pho-keittoon kunnolla pitkän kaavan mukaan, suosittelen kurkistamaan esimerkiksi Hannan Sopan tai Truly Kiran ohjeita aiheesta. Minäkin niitä tutkiskelin, mutta kuten sanottu, ensi kerralla voisin lukea reseptit jo ennen kokkauksen aloittamista.

Pho-tyylinen naudanhäntäkeitto (neljälle)

n. 1kg naudanhäntäpaloja
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 5 cm pätkä inkivääriä
2 tähtianista
1 kanelitanko
n. 5 kokonaista neilikankukkaa
kokonaisia mustapippureita (minä laitoin n. teelusikallisen)
mustapippuria myllystä
muutama hyppysellinen suolaa
n. litra vettä

tarjoiluun:

leveitä riisinuudeleita
kalakastiketta
limetinlohkoja
salottisipulia
tuoretta basilikaa (tai thai-basilikaa, jos kaupassa on)
tuoretta korianteria
tuoretta minttua
mieleisiä vihanneksia (minulla kevätsipulia ja mungpavunitu-porkkanasekoitusta, myös esim. paksoi sopisi tosi hyvin)
kuivattuja chilihiutaleita
(srirachaa)

1. Ota lihat huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta. Silppua sipuli ja valkosipuli ja pyyhkäise häntäkiekot talouspaperilla mahdollisten luunsirujen poistamiseksi. Ruskista häntiä kuumalla pannulla kaikilta puoliltaan, mausta suolalla ja pippurilla ja laita uuninkestävään pataan. Kuullota vielä sipulia ja valkosipulia samalla pannulla hetken ja lisää pataan lihojen kanssa. Laita pataan myös kanelitanko, inkivääripätkä, tähtianikset, neilikat ja mustapippurit.

2. Lisää vettä sen verran, että lihat peittyvät juuri ja juuri ja mausta varovaisesti suolalla (koska suolaa tulee reippaasti lisää, kun käytät kalakastiketta). Anna hautua 120-asteisessa uunissa välillä käännellen vähintään neljä tuntia, mutta mitä kauemmin, sen parempi (minä haudutin yli kahdeksan tuntia). Kanelitangon voi nyppäistä pois jo parin tunnin jälkeen, sen maku voi muuten tulla melko hallitsevaksi.

3. Kun liemi alkaa olla valmista, keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan, jäähdytä kylmällä vedellä ja jätä valumaan. Lohko limetit, silppua salottisipuli, yrtit ja vihannekset tarjoiluvalmiiksi ja ota kalakastike ja sriracha käden ulottuville. Annostele soppakulhoon nuudeleita, yrttejä ja vihanneksia ja kauho päälle lientä sekä häntäkiekko tai pari. Mausta lautasella chilihiutaleilla, limetillä ja kalakastikkeella sekä halutessasi srirachalla.

2 Comments

Kolme blogivuotta ja yksi häränhäntäsoppa

tammikuu 2, 2015

Vuosi vaihtui ja samalla Kärähtäneet täytti kolme vuotta, hui miten aika vierii! Toissapäivänä yhtä vanhaa valokuvaa etsiessäni selasin kansioitani vuodesta 2012 alkaen ja oli aika huikeaa nähdä, miten paljon sisältöä on blogiin ehtinyt jo kertyä. Vaikka välillä tuleekin sellainen olo, ettei mitään oikein saa aikaiseksi, löytyy vanhoista arkistoista onneksi runsaasti päinvastaista todistusaineistoa.

Vuodenvaihteen syömisistä ei jäänyt juuri raportoitavaa jälkipolville, olimme seisojien kanssa fasaanihommissa oikeastaan koko päivän, joten tein jo edellisenä päivänä ison vadin lasagnea, josta söivät sekä ihmispoikanen, lapsenvahtina ystävällisesti toiminut äitini sekä minä ja isäntä sitten kotiin päästyämme salaatin kera. Muitakin herkkuja olin varannut jääkaappiin, mutta aikainen aamu vaati veronsa ja nukahdin sohvalle ennen vuoden vaihtumista. Riittipä herkkuja sitten uudenvuodenpäivällekin ja kuohuvatkin saatiin kilistellä vasta vuoden ensimmäisenä iltana.

Uudenvuodenruokien sijaan aloitankin tammikuun talvisella sopalla, jota itse ehdin jo joulukuun puolella tekemään. En ollut aikoihin ostanut häränhäntää – tai naudan hännästähän se kai on oikeaoppista puhua – ja nyt laitoin pitkästä aikaa reilun kilon verran kiekkoja hautumaan. Mitään erityistä luottoreseptiä minulla ei ollut valmiina, mutta sain inspiraatiota paljon sekä Onko Nälkä? -blogin häränhäntäpadasta sekä erityisesti Siskot kokkaa -blogin laziolaisesta häränhännästä, jonka aineksista ne tärkeimmät eli selleri ja tomaatti löytyivät sopivasti omista varastoista. Loput aineet lisäsin mukaan omasta päästäni ja pidensin kypsennysaikaa viiteen tuntiin, jonka jälkeen liha oli superpehmeää ja liemi ihan ylimaukasta ja hieman tahmeaa, niin kuin häntäpaloja haudutellessa kuuluukin. Selleri ei maistunut yhtään hallitsevalta suuresta määrästään huolimatta. Minä keittelin kenties hieman kerettiläisesti perunaa lihan kaveriksi, mutta soppa olisi mahtavaa ihan sellaisenaankin. Sen verran nopeasti söimme ison padallisen loppuun, että nyt ostin jo uudet hännät odottamaan keittelyä. Katsotaan, mitä niistä keksitään!

Tomaattinen häränhäntäpata

n. 1kg naudanhäntäpaloja
2 keskikokoista sipulia
4 valkosipulinkynttä
250g varsiselleriä lehtineen
4-5 tomaattia
2 rkl valkoviinietikkaa
1 kanelitanko
pari laakerinlehteä
2 tl sokeria
n. litra vettä
mustapippuria myllystä
muutama hyppysellinen suolaa
voita tai muuta mieleistä rasvaa (kuten laardia) paistamiseen

1. Ota häntäpalat huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen kypsennystä. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, viipaloi selleri ja silppua sen lehdet erikseen sekä kuutioi tomaatti. Pyyhkäise häntäpalojen pinta talouspaperilla mahdollisten irrallisten luunsirujen poistamiseksi, hiero palojen pintaan suolaa ja pippuria, ja ruskista kuumalla pannulla. Siirrä uuninkestävään pataan.

2. Kuullota samalla pannulla sipuli, valkosipuli ja selleri lehtiä lukuunottamatta, ja lisää hetken kuluttua vielä tomaatti. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kaada seos pataan, lisää valkoviinietikka, laakerinlehdet, kanelitanko sekä sellerinlehdet ja kaada päälle vettä sen verran, että lihat peittyvät. Paista 130-asteisessa uunissa viitisen tuntia käännellen pari kertaa paiston aikana. Vesi haihtuu hieman, mutta se ei haittaa vaan päällimmäiset lihat saavat hieman ”kurkistaa” liemestä.

Kuvassa pata parin tunnin haudutuksen jälkeen – valo ei riittänyt valmiin padan kuvaamiseen, mutta ainekset lähestulkoon sulivat lopulliseen versioon herkulliseksi, tummaksi liemeksi.
4 Comments

Pekonilla höystetty linssikeitto

maaliskuu 5, 2014

Meillä ei ollut herneitä, joten laskiaisen kunniaksi ei tehty hernekeittoa. Sen sijaan linssejä oli, joten linssisopan saatoin tehdä. Joskus muinoin tein linssikeittoja enemmänkin, mutta viime vuosina ne ovat jääneet, ilmeisesti elämä on yltäkylläisempää kuin opiskeluaikoina 😉 Tykkään kuitenkin tietystä askeettisuudesta, mitä linssikeitossa on, se maistuu erityisesti silloin, kun kaipaa vastapainoa tukevammalle herkuttelulle. Paitsi ehkä tällä kertaa, koska jotenkin keittoon eksyi jääkaapista myös pekonia…

P.S. Hyvään liemeen kannattaa investoida, se antaa keitolle maun, joka ei hirveästi kaipaa lisämaustoa; minä käytin häränhäntien keittelystä saatua, paksua lientä, sekä vanhempaa possulientä sekaisin.

Pekonilla höystetty linssikeitto (kahdelle, santsivaralla)

4 dl oransseja linssejä
1l hyvää kasvis-, kana- tai lihalientä
n. 10 cm pätkä purjoa
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
1 palsternakka
pala mukulaselleriä
150g (tai 1 pkt) pekonia
mustapippuria
(suolaa)

1. Huuhtele linssit huolellisesti. Silppua sipuli ja valkosipuli, suikaloi purjo, kuutioi selleri, porkkana ja palsternakka ja kuullota niitä hetki öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää liemi ja kiehauta. Lisää linssit ja keittele pienehköllä lämmöllä kypsäksi (tarkista paketista keittoaika, yleensä n. 10 min), keitto saa hieman puuroutua. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

2. Suikaloi pekoni. Paahda suikaleet pannulla rapeaksi ja ripottele keiton päälle. Lisää pintaan halutessasi myös esim. krutonkeja ja parmesanlastuja. Tarjoile heti.

0 Comments

Kuukauden kasvis – tomaatti: siiderilllä maustettu tomaatti-chorizokeitto

helmikuu 12, 2014

Kyselin kavereilta reseptejä 48 tomaattini tuhoamiseksi, ja sain vinkin tehdä tomaattista chorizo-papusoppaa, jonka liemeen tulisi omppusiideriä. Siideriliemi kuulosti sikäli mielenkiintoiselta, että tottahan tuota soppaa oli tehtävä. Hyvää siitä tulikin ja kokkaus hoitui yhdessä kattilassa, suuri kiitos vinkin antajalle!

Kohtasin myös pieniä haasteita tarveaineiden hankinnassa, kuten kuvastakin ehkä näkyy; olisin halunnut tuorechorizoa, mutta sitä ei peruskaupoista näin grillikauden ulkopuolella löytynyt. Seuraava vaihtoehtoni oli kestochorizo ja siskonmakkara, mutta kas, eipä löytynyt siskonmakkaroitakaan. Bratwurstia sentään löytyi, joten sillä mentiin chorizon kaverina.

Makkaran rooli oli kuitenkin lähes toissijainen valmiissa sopassa, sen ytimeksi muodostui ehdottomasti ihanan tomaattinen liemi. Tomaattimurska olisi sopinut tarkoitukseen myös hyvin, mutta koska en varsinaisesti kärsinyt tuoretomaattien puutteesta, kalttasin ja soseutin niitä sen verran, että sain litran tomaattilientä. Yllätyksen tarjosi kuitenkin siideri – en olisi ikinä tullut ajatelleeksi käyttää siideriä tällaiseen soppaan, mutta se sopi mukaan ihan älyttömän hyvin ja maistui lempeästi liemessä. Ja järkeähän se tekee kun asiaa ajattelee, possu ja omena ovat hyvä makupari.

Varsinaista reseptiä minulla ei soppaan ollut, joten en tiedä, kuinka kauas se jäi alkuperäisestä. Allaoleva versioni on myös hieman summittainen, tuollaisen keiton kun ei tarvitse olla mitään tarkkaa tiedettä.

Siiderillä maustettu tomaatti-chorizokeitto

n. 200g kestochorizoa (eli sitä salamin tyylistä, kuivaa chorizoa – pelkkä tuorechorizo sopii myös)
n. 500g tuorechorizoa tai muuta tuoremakkaraa
2-3 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
1 l tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
5 dl vahvaa lihalientä
1 tlk kidneypapuja
1 tlk tai pakastepussillinen maissia
1 tl savupaprikaa
1 tl chilihiutaleita
ripsaus sokeria
mustapippuria
(suolaa)
tuoretta korianterisilppua ja creme fraichea tarjoiluun
öljyä paistamiseen

Kuori ja silppua sipulit ja valkosipulit ja kuullota ne öljyssä isossa kattilassa. Sipulien kuullottuessa pilko makkarat, lisää ne kattilaan ja paista pieni hetki välillä sekoitellen. Lisää tomaattimurska, lihaliemi ja siideri, mausta savupaprikalla, chilillä, pippurilla ja sokerilla ja kiehauta. Lisää maissi ja pavut ja anna hautua pari minuuttia. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Tarjoile creme fraichen ja korianterisilpun kera.

0 Comments

Kuukauden kasvis – porkkana: paras porkkanakeitto

tammikuu 16, 2014

Koska aina kannattaa mainostaa oman tekeleensä olevan paras 🙂 Vaikka ihan vakavasti ottaen, tästä sopasta tuli tosi hyvää, huolimatta siitä, että track recordini sosekeittojen kanssa ei ole paras mahdollinen. Ajattelin kuukauden kasvis -teemaani sisällyttää jonkinlaisena klassikkona pidetyn porkkana-korianterikeiton ohjeen ja lähdin Foodgawkerista sopivaa sellaista pällistelemään; vastaan tuli kuitenkin alkuperäisen ajatuksen sijaan ohje paahdetuista porkkanoista tehdylle keitolle ja siitä se idea sitten lähti. Lopulta en käyttänyt mitään ohjetta vaan laitoin keittoon kaikenmoista, mikä itselle oli mieluista ja minkä ajattelin sopivan mukaan. Keiton porkkanat saivat paahdosta intensiivisen maun ja kokonaisuudesta tuli mausteisen lämmittävä. Korianteriakin soppaan meni, tosin vain siemenmuodossa. Tuoreet korianterin lehdet olisivat tehneet hienon silauksen valmiiseen keittoon!

Keitto paahdetuista porkkanoista

10-15 porkkanaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 sipuli
loraus oliiviöljyä
1/2 tl curryjauhetta
1/2 tl jauhettuja korianterin siemeniä
1/2 tl paprikajauhetta tai jauhettua cayennepippuria
n. 0,5 l kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa
(vettä)
(tuoretta korianteria)

1. Pese porkkanat, mutta jätä kuorimatta. Irrota valkosipulinkynnet toisistaan, mutta jätä kuori. Kuori ja lohko sipulit muutamaan palaan. Laita kaikki kasvikset uunivuokaan ja mausta suolalla, currylla, korianterinsiemenillä ja paprikalla. Lorauta mukaan oliiviöljyä ja pyöräytä kasviksia sen verran, että ne saavat öljyä kauttaaltaan pintaansa. Paahda 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Anna jäähtyä hieman.

2. Purista valkosipulinkynnet pois kuoristaan. Pilko porkkanat muutamaan palaan, laita kaikki kasvikset kattilaan ja surauta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kasvislientä, kunnes keitto on sakeudeltaan mieleisesi. Lisää suolaa tarvittaessa. Kuumenna, ripottele pintaan tuoretta korianteria, jos sellaista sinulla on, ja tarjoile.

0 Comments

Hidas, hitaampi, hirvikeitto

marraskuu 25, 2013

Kokeilut hirvenpalojen kanssa jatkuvat. Hirvisoppa tuntuu olevan jotain, mitä moni hirvenlihaa käsiinsä saava tuntuu tekevän, eikä Kärähtäneiden keittiössä toki haluta tehdä poikkeusta. Ensikertalaisen ujosti ihan sellaista peruslihasoppaa, ilman mitään twistejä. Keittolihaksi pääsi pala hirven pohjetta eli kinnertä. Järkeilyni mukaan se on samaa lihanpalaa kuin ossobucco, joskaan leikkausteknisistä syistä käytössäni ei ollut noita luullisia kiekkoja, vaan luun ympäriltä leikattua lihaa. Erilaisia luita oli pakastimessa erikseen.

Halusin soppaan kunnon liemen, joten keittelin sen alusta saakka pakastimen luita hyödyntäen (ja köh, pakastin on niin turvoksissa, että tavaraa on pakko saada välillä uloskin ;). Samalla kypsensin kinnerpalan, joka vaatii pitkän haudutuksen. Tiesin, että nopea projekti ei keittoni ole, mutta olisin toki voinut sen verran käyttää matikkapäätä, että jos iltapäivällä laittaa liemen tulille ja haluaa keitellä sitä kymmenen tuntia, ei ole kovin todennäköistä saada hirvisoppaa päivälliseksi. Onneksi on pizzapalvelut. Soppa oli hyvää seuraavanakin päivänä, ja lientä jäi yli vielä tuleviin tarpeisiin 🙂

Hirvikeitto (kahdelle-kolmelle)

n. 700g hirvenlihaa paloiteltuna (haudutusta kestävää palaa, ns. arvopaloja en soppaan laittaisi)

4 isoa perunaa
2 isoa porkkanaa
1 palsternakka
2 sellerinvartta
1/2 purjo
1,5 l lihalientä
maustepippureita
(suolaa)

liemeen:

pala lihaisaa luuta
pari sipulia
pari porkkanaa
pari sellerinvartta
n. 10 maustepippuria
pari laakerinlehteä
vettä
suolaa
tilkka voita/öljyä paistamiseen

1. Valmistele liemi (jos liemesi on valmiina, voit ignoorata kasvisten käytön tässä kohtaa ja hypätä suoraan kappaleen kahteen viimeiseen lauseeseen): kuumenna iso kattila ja ruskista luuta hetki voi-öljyseoksessa. Lisää porkkanat, sipulit ja sellerinvarret kokonaisina (myös kuorineen) pataan ja pyöräytä pariin kertaan. Lisää vielä keittoon tulevat lihanpalat ja ruskista. Peitä lihat ja kasvikset vedellä (tai liemellä, jos se on sinulla valmiina), lisää laakerinlehdet, suola ja maustepippurit, kiehauta ja laske lämpö sitten pienimmilleen. Hauduttele 8-10 tuntia.

2. (voit hypätä tämän kohdan yli, jos käytit valmista lientä) Siivilöi liemi ja nakkaa pois vihannekset sekä luu (josta kannattaa riipiä irti soppalihat). Ota talteen soppalihat. Kaada n. 1,5 l lientä kattilaan ja lisää lihat takaisin liemeen.  

3. Kuori ja pilko perunat, porkkanat, palsternakka, purjo ja sellerinvarret, ja lisää ne purjoa lukuunottamatta liemeen. Tuo jälleen kiehuvaksi ja pienennä sitten lämpöä. Anna muhia kymmenisen minuuttia, kunnes perunat ovat pehmenneet. Lisää vielä purjo ja anna kypsyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

4 Comments

Kitupiikin yllättävän hyvä linssikeitto

huhtikuu 16, 2013

Olenkin jo valitellut, että kitupiikkeilylläni ei pyyhi kovin hyvin (eli kauppalasku on aina isompi, kuin mitä soisin sen olevan), mutta toisinaan sentään tulee tehtyä budjettiruokiakin. Yksi niistä, linssikeitto jää minulla usein tekemättä, koska ajattelen sen aina olevan niin kovin tylsää. Silloin kun kuitenkin sitä teen, se yllättää joka kerta sillä, ettei ole ollenkaan tylsää, vaan täyttävää, maukasta ja lämmittävää.

Tämänkertainen ohje on pitkästi hatusta taiteiltu vanhojen muistikuvien pohjalta; linssien kanssa sitruunaa, juustokuminaa ja tomaattimurskaa. Löytyipä jääkaapista vielä avattu paketti fetaakin, joka sopan päälle murusteltuna kohotti aterian arkisuudestaan mukavaksi viikonloppulounaaksi 🙂

Kitupiikin yllättävän hyvä linssikeitto (kahdelle)

2 dl kuivattuja, punaisia linssejä
6 dl vettä

2 valkosipulinkynttä
1 sipuli

1 prk tomaattimurskaa
1/2 sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1/2 tl juustokuminaa
ripaus kuivattua oreganoa
suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria
oliiviöljyä
100g fetaa murusteltuna

1. Huuhtele linssit. Hienonna sipuli ja valkosipuli, ja kuullota niitä hetki paksupohjaisessa kattilassa öljytilkan kera. Kaada mukaan vesi ja kiehauta. Lisää linssit ja keitä kypsiksi.

2. Mausta linssit suolalla, pippurilla, oreganolla ja juustokuminalla. Lisää tomaattimurska, sitruuna ja ripaus sokeria. Jos keitto on liian paksua, lisää myös vettä. Anna muhia kymmenisen minuuttia pienellä lämmöllä. Annostele kulhoihin, murustele päälle fetaa ja lorauta mukaan vielä hyvää oliiviöljyä.

3 Comments

Liemen keittely linnusta

maaliskuu 31, 2013

Osana säästäväisyysteemaa olen pyrkinyt entistä tarkemmin säästämään tähteeksi jääviä luita sun muita roippeita, joista voi myöhemmin keitellä liemen. Kunnon kitupiikki säästäisi myös vihannesten ja juuresten kuoret samaan tarkoitukseen, mutta tuntien juuresten muutenkin edullisen kilohinnan sekä oman taipumukseni hukata asioita pakastimeen, en ole ihan niin täysillä heittäytynyt säästämiseen. Liha- ja lintuliemiä tykkään kuitenkin tehdä, niistä saa kotona ihanan maukkaita ja vaivaa ei ole nimeksikään.

Pussillinen fasaaninluita pääsi viime viikonloppuna kuitenkin pakastimesta liemikäyttöön, kun tein kanalientä khao man kaihin. Olin joka tapauksessa keittämässä samaan tarkoitukseen muutaman broilerinkoiven, joten jatkamalla keitinlientä fasaanilla sain aikaan kunnon satsin lientä, josta riitti myös pakastimeen. Fasunluihin kuului aiemmin paahdettu kokonaisen linnun lihaisa ranka sekä parin erillisen koipisetin luut. Halusin liemestä aika yksinkertaisen, joten en käyttänyt mausteena kuin pari porkkanaa, yhden sipulin sekä suolaa. Fasaani ei ole kovin voimakkaan makuinen lintu, joten en sinänsä huomannut eroa ”pelkän” kanaliemen ja tällaisen sekoituksen välillä, mutta siitä huolimatta liemestä tuli erittäin maukas, ja se sopi ihanasti ryystettäväksi keitetyn koipilihan kanssa.

Mutta mitä kuuluu kitupiikkiasioille muuten? Sikäli ei kovin hyvää, että kauppalasku ei ole pysynyt näpeissä alkuunkaan. Kiiteisellä maaliskuulla oli varmasti osansa asiaan, leivänleipomissuunnitelmat jäivät haaveeksi ja useana iltana noutoruoka vaan oli kotitekoista houkuttelevampi vaihtoehto, kun kaupasta ei tajunnut ostaa riittävän nopeaa evästä. Pitkänperjantain henkilökohtaisena kärsimysnäytelmänä nakkelinkin jääkaapista roskikseen isot kasat hävikkiruokaa. Hyi minua!

Tasapainottavana tekijänä kuitenkin maaliskuun muut menot jäivät ilmeisesti melko pieniksi – kenties juurikin kiireen vuoksi, eihän sitä edes ehtinyt mihinkään – koska säästöön kertyi kuitenkin muutama lantti.

Lintuliemi

n. 2 linnun lihaisat luut tai luista lihaa (minulla yksi fasaaninranka, muutamat koipiluut sekä kaksi broilerinkoipea)
n. 2,5-3 l kylmää vettä
2 porkkanaa
1 sipuli
suolaa
pieni tilkka öljyä

(halutessasi muita mausteita, juureksia, laakerinlehteä, maustepippuria jne.)

1. Pese porkkanat ja leikkaa muutamaan osaan. Puolita sipuli (ei tarvitse kuoria, jollet välttämättä halua).

2. Kuumenna isossa kattilassa tilkka öljyä. Nakkaa kananluut ja juurekset mukaan, pyöräytä pariin otteeseen ja kaada päälle kylmä vesi. Lisää suolaa maun mukaan. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, koska sen maku voimistuu, kun lientä keittelee myöhemmin kasaan. Lisää vielä broilerinkoivet kattilaan ja tuo kiehuvaksi. Kuori mahdollinen pinnalle kertyvä vaahto reikäkauhalla.

3. Kun liemi kiehahtaa, laske lämpö pienimmilleen ja anna koipien kypsyä rauhallisella tulella 35-45 min. Koivet ovat kypsät, kun lihasneste on kirkasta, ei punaista, reiden paksuimpaan kohtaan veitsellä pistettäessä. Nosta kypsät koivet pois kattilasta, anna jäähtyä sen verran, että koipia voi käsitellä, ja irrota lihat luusta. Ota lihat talteen ja nakkaa luut takaisin kattilaan. Nosta lämpö uudestaan korkeaksi, ja kiehuttele lientä kasaan, kunnes liemi on tiivistynyt voimakkaan makuiseksi. Anna jäähtyä sen verran, ettet polta itseäsi.

4. Siivilöi liemi isoon kannuun tai muuhun sopivaan astiaan. Jäähdytä jääkaapissa, ja kuori halutessasi kylmästä liemestä pinnalle kertynyt rasva. Pakasta annosrasioissa tai pusseissa.

2 Comments