EDIT: Rommirusinan verimakkararesepti on nyt myös saatavilla, suosittelen kurkistamaan sitäkin.
Kokonaisena paistettu karitsan maksa ja makeat sherrysipulit
lokakuu 16, 2015Olen kovasti ihastunut ihan perinteisiin maksaruokiin, paistettuun maksaan kera paistetun sipulin, puolukkahillon ja muusin sekä lapsuudenkodista tutun maksakastikkeeseen, jota teen edelleen äitini antamin ohjein. Nyt sain paikallisen REKO-ryhmän kautta kuitenkin pitkästä aikaa käsiini karitsan maksaa, joten päätin vaihteeksi kokeilla jotain (itselleni) uutta ja valmistaa maksan kokonaisena paahtopaistin tapaan. Paistetut sipulitkin saivat hieman uutta muotoa, kun lorautin niiden kanssa pannulle sekä sherryä että hunajaa.
Taaperolle ei maksa-ateria maittanut (asia, josta olen hieman pahoillani, koska olen itse tykännyt maksasta jo lapsena) mutta minusta se onnistui erinomaisesti; 61-asteiseksi lipsahtaneena maksa oli edelleen hieman punertava sisältä ja erittäin murea, olematta kuitenkaan yhtään verinen. Olin myös yllättynyt siitä, miten helppoa ja nopeaa valmistus oli, ainut temppu oli lämpötilan tarkkailun muistaminen. Muutenkin tykästyin jälleen karitsan maksaan ja suosittelen sitä muillekin, maku on naudan maksaa miedompi ja kalvoja tuskin nimeksikään. Kokonaisesta, n. 600g palasta riittää hyvin kolmelle ruokailijalle, vaikka kaksikin saa sen kyllä syötyä.
Kokonaisena paistettu karitsan maksa
1 karitsanmaksa (n. 600g)
mustapippuria
suolaa
nokare voita (paistamiseen)
loraus öljyä (paistamiseen)
1. Ota maksa huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. Poista mahdolliset kalvot ja hiero pintaan suolaa ja pippuria. Ruskista maksa sihisevän kuumalla pannulla voi/öljyseoksessa kaikilta pinnoiltaan.
2. Laita maksa paistoastiaan ja tökkää lämpömittari sen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä 125-asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 60-61 astetta. En ottanut kypsentäessä aikaa, mutta yli puolta tuntia siihen ei mennyt, muista siis tarkkailla mittaria.
Makeat sherrysipulit
1 keltasipuli
1 punasipuli
4 rkl voita
4 rkl vaaleaa sherryä
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen mustapippuria
tilkka öljyä
Lehdet muutamasta timjaminoksasta
1 rkl hunajaa
Kuori ja viipaloi sipulit. Lämmitä pannulla tilkka öljyä, lisää voi ja sipulit ja paista rauhallisella lämmöllä, kunnes sipulit hieman pehmenevät. Lisää suola, mustapippuri ja sherry, anna sen kiehahtaa ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat kunnolla pehmenneet ja keltasipuli alkaa muuttua kullanväriseksi. Lisää hunaja ja timjami, sekoita, ja anna vielä muhia hetken ajan.
Hirvensydäntä ja elämänmyllerrystä
toukokuu 12, 2015Me tyhjennämme nyt pakastinta melko kovalla kiireellä. Suurin osa tykötarpeista menee ihan arkiruokaan, mutta välillä käteen osuu jotain vähän erikoisempaa, nyt viimeksi hirven sydäntä. Tiesin kyllä, että sydän odottaa edelleen valmistamistaan, mutta vähän olen pelännyt, että onnistuisin pilaamaan sen. Possun sydäntä olen tehnyt joskus ja se olisi voinut olla parempaakin, poron sydäntä taas olen maistanut ja se on ollut ihan älyttömän hyvää. Hirvi on joka tapauksessa ihan oma elukkansa, enkä ole sen sydäntä maistanut missään muodossa, kuullut vain, että sekin on erinomaista. Siitä valmistuspaineet siis.
Kun pakko oli jotain kuitenkin keksiä, päätimme yksinkertaisesti laittaa puolet sydämestä savustimeen, katsoa, mitä tapahtuu, ja valmistaa loput sitten toisella kertaa keittämällä tai kuivaamalla. Isäntä ystävällisesti hoiti putsauksen ja savustuksen ja maistellessamme lopputulosta tulimme siihen tulokseen, että sydän olikin ihan yllättävän onnistunut. Vielä ilahtuneempia olimme kuitenkin seuraavana päivänä, kun viipaloimme jäähtynyttä ja jääkaapissa levännyttä sydäntä leivän päälle – tosi, tosi hyvää! Siitä inspiroituneena tein nuo alkukuvan naposteltavat, joihin tuli savustetun sydämen alle Myllyn Parhaan ruislastu (ruisnapit, hyvä näkkäri tai muutkin lastut sopivat, meillä nyt vaan sattui olemaan näitä) sekä piparjuurella maustettua voita, ja päälle kesäisenä komponenttina hieman makeaa, marinoitua retiisiä, jonka reseptin julkaisen täällä blogissa myöhemmin. Superyksinkertainen, sähkösavustimessa onnistuva sydämen savustusohje taas löytyy tämän tekstin lopusta.
Mutta mistä paine pakastimen tyhjennykseen? Pitkä juttu, mutta koittakaa kestää. Vuodenvaihteessa mainitsin täällä blogissakin, että elämä on ollut oudon tuulista viime aikoina, niin hyvässä kuin pahassakin. Varsinkin loppuvuoteen mahtui jos jonkinlaista pientä ja suurempaa mullistusta. Silti, vähänpä tiesin tuolloin siitä, että 2015 olisi vielä edellisvuottakin jännittävämpi.
Ensinnäkin, joulu-tammikuussa oli jo hyvin tiedossa, että saisimme perheenlisäystä tämän vuoden loppukesästä, ja nyt puhun siis ihmislisäyksestä, koiria meillä on tietääkseni ihan riittävästi nykyiseen elämäntilanteeseen. Yllätys oli kuitenkin suuri – ja ensikommenttini sairaalassa ultrausreissulla jotain sen suuntaista kuin ”et oo tosissas” – kun selvisi, että meille onkin tulossa kaksoset. Olimme isännän kanssa kyllä toivoneet ihmispoikaselle sisaruksia pienellä ikäerolla, mutta en kyllä rehellisesti ollut alkuunkaan varautunut siihen, että sisaruksia voisi tulla sillä samalla pienellä ikäerolla useampikin.
Toiseksi, kaikenlaisia kuvioita asumiseen ja töihin liittyen on ollut ilmassa jo kuukausikaupalla, eikä vähiten tuon edellämainitun perheenlisäyksen vuoksi. Asumme nykyisellään kaksiossa. Vaikkakin kohtuullisen suuressa sellaisessa, niin lievällä paniikilla mietimme ajatusta edes väliaikaisesta asumisesta nykyisessä huushollissa kolmen pienen lapsen ja kolmen koiran kanssa. Isompaan vuokra-asuntoon emme enää halunneet, koska tuntui hullulta maksaa reippaasti lisää vuokraa asuntolainan lyhentämiseen verrattuna. Talvikuukausina kiersimmekin ahkerasti asuntonäytöissä etsimässä sitä toivottavasti seuraavan parinkymmenen vuoden kotia, mutta ihan täydellistä paikkaa ei löytynyt, ja toisaalta pelotti myös sitoutua pitkän aikavälin asuntoon, kun perheen (tai siis lähinnä isännän, sattuneesta syystä minulla ei ole nyt lähitulevaisuudessa suunnitelmia tehdä palkkatöitä) työkuvioihin liittyi jos jonkinlaista avointa vaihtoehtoa.
Keväämmällä totesimme, että asunnonetsintä saa jäädä tauolle, lapset syntyköön ja asukoon alkuun kaksiossa, ja kun ollaan hieman alusta toivuttu, jatketaan etsintöjä. Mieli ehti juuri rauhoittua ajatukseen, kun työrintamalta kuuluikin muutama viikko sitten uutisia, jotka heittivät taas suunnitelmat päälaelleen. Eräs meidän kovasti jännittämämme työpaikka tärppäsi, ja sen myötä varmistui, että Kärähtäneiden talous joutuisi sittenkin muuttohommiin jo ennen kaksosten syntymää – eikä minnekään ihan naapuriin vaan pääkaupunkiseudulta kohti Oulua. Tiedämme jo ennestään olevamme hieman hulluja ja olimme myös etukäteen päättäneet, että lähdetään, jos tilaisuus tulee, mutta kieltämättä piti pari kertaa hengittää syvään ja arvioida järkensä määrää sen ajatuksen edessä, että kuukauden varoitusajalla tulisi löytää asunto, pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa aika monen sadan kilometrin päähän, varsinkin huomioiden viimeisellä kolmanneksella olevan raskauteni sekä arkielämäämme työllistävän puolitoistavuotiaan ja kolme koiraa.
Mutta nyt pari viikkoa myöhemmin meillä on asunto ja muuttofirma buukattuna, parin viikon kuluttua pakkaamme itsemme autoon yökamppeiden kera ja ajamme Ouluun sillä aikaa kun muuttomiehet tulevat kantamaan tavaramme pois nykyisestä asunnosta ja tuovat ne uuteen paikkaan seuraavaksi päiväksi. Neuvola- ja sairaala-asiat ovat hoidossa ja sukulaisten kanssa on jo ehditty pohtia turvaverkkojärjestelyjä tulevien tulokkaiden syntymää silmälläpitäen. Jotenkin asiat vaan lutviutuvat ja palaset tuntuvat loksahtelevan kohdalleen. Enää muutama pikku juttu, kuten pakkaaminen ja siivoaminen ja siirtyminen paikasta toiseen koirien ja taaperon kanssa, ja ja ja…
Silti tuntuu, että nyt aletaan olla voiton puolella. Jotenkin on aina hankalinta miettiä, mitä pitäisi tehdä, mutta sitten kun suunta on selvä, varsinainen tekeminen onkin yllättävän suoraviivaista. Sanon kuitenkin jo nyt, että jos vuodelle 2016 saa jo esittää toiveita, olisin tosi tyytyväinen ihan tylsän tavallisesta ja tasaisesta vuodesta. Kiitos.
Niin ja jos joku luki näin pitkälle, niin se lupaamani, helppo ohje hirvensydämen savustukseen – kas tässä, olkaa hyvät.
Savustettu hirvensydän
1/2 hirvensydän (sulatettuna, jos ollut pakkasessa)
suolaa
(mustapippuria)
1. Putsaa sydämestä kalvot ja isot suonet veitsellä leikaten. Leikkaa puolikas pitkittäin neljään osaan (ositusta voi tehdä jo putsatessa, jos se helpottaa työtä). Hiero osiin suolaa ja halutessasi mustapippuria ja anna levätä jääkaapissa yön yli tai esim. aamusta iltapäivään.
2. Laita savustimen alemmalle pellille kourallinen kevyesti kasteltuja puulastuja (meillä perinteistä leppälastua). Laita sydämen palat ylemmälle pellille / ritilälle ja savusta niitä noin 30 min. Anna valmiiksi savustetun lihan levähtää hetki ennen viipalointia, jos käytät lihan leikkeleenä, jäähdyttäisin sen kokonaan ja antaisin olla vaikka yön yli jääkaapissa vetäytymässä. Viipaloi liha poikkisyin (eli käsittele pitkulaisia paloja vähän kuin filettä) mahdollisimman ohuelti.
Kouluruokaklassikoita: veriletut
helmikuu 10, 2015Tykkäsitkö sinä lapsena veriletuista? No minä en todellakaan. Niitä ei meillä taidettu kotona edes valmistaa, ja koulussa ne menivät varmasti ”kiitos niin vähän kuin mahdollista” -osastolle. Aikuisena olen oppinut tykkäämään muista verta sisältävistä ruuista kuten veripaltusta tai peribrittiläisestä black puddingista, joten halusin antaa veriletuillekin mahdollisuuden. Ja onhan se hyvä, että teuraaksi kasvatettavasta eläimestä käytetään kaikki syömäkelpoinen. Nykyisin edullisemmat ruhonosat ovat nose to tail -hengessä jo tosi suosittuja, mutta – ei niin kovin yllättäen – tietyt sisäelimet, pää ja veri eivät edelleenkään nostata kovin lämpimiä tunteita. Ja myönnän, ei niitä meilläkään ihan alvariinsa valmisteta, kunhan silloin tällöin tehdään projektiluontoisia kokeita.
Tämänkertaisen päähänpiston saatuani nappasin puolen litran veripullon ostoskärryyni marketin pakastealtaasta. Koska veri myydään normaalisti pakasteena, sen saatavuus on hyvä verrattuna niihin aiemmin mainitsemiini sisuskaluihin, sorkkiin tai päihin. Lettureseptin taas otin helpoimman kautta eli pullon kyljestä ja muokkasin sitä hieman omiin tarpeisiini. Taikinan sekoittelu jännitti kyllä hieman, olisiko se veri tosi ällöttävää? Ei se oikeastaan ollut, ainakaan jos ajatteli paksua marjamehua. Myönnän kuitenkin auliisti, ettei taikina erityisemmin houkutellut maistamaan, ainakaan sen jälkeen, kun sinne oli sekoitettu olutta, maitoa, jauhoja ja pari munaa. Positiivinen yllätys oli, ettei veressä ollut mitään voimakasta ominaishajua kuten esim. maksassa, taikinakin tuoksui lähinnä oluelle.
Paistoin letut rautapannussa, jossa niistä tuli ihan kunnon pitsireunaisia räiskäleitä. Blinipannu tai lettupannu sopisi tarkoitukseen toki myös. Eikä niistä tullut mitään kauhuelokuvien tavaraa, vaan ihan hyviä – mutta sanon vain ihan hyviä, koska jouduin toteamaan, ettei verilettu ehkä sellaisenaan ole ihan minun juttuni vaan ehkä jopa hiukan pliisu, enemmän tykkään vaikka siitä mausteisemmasta black puddingista. Ehkä pitäisikin koittaa tehdä sitä. Lapsi taas söi tuoreeltaan paistettuja lettuja erittäin hyvällä ruokahalulla, mutta mikrolämpimät eivät enää maistuneet myöhemmin ollenkaan.
Arkistoista löytyy myös aiempia, omia ja muiden koulu- tai traumaruokia, esimerkiksi silakkapihvejä ja kanaviillokkia. Ja niitä koeprojekteja taas on tarjolla ainakin possun päästä ja sorkista.
Veriletut (15 melko suurta lettua)
0,5 l naudan verta (sulatettuna)
0,33 l tlk olutta (minulla vaalea lager)
2 dl maitoa
3 dl ruisjauhoja TAI
1,5 dl ruisjauhoja ja 1,5 dl vehnä- tai ohrajauhoja
2 pientä sipulia
2 kananmunaa
n. 1 tl suolaa
n. 1 tl kuivattua rakuunaa
n. 1 tl kuivattua meiramia
voita ja/tai öljyä paistamiseen
1. Sekoita keskenään veri, olut, maito ja jauhot ja anna turvota noin tunnin ajan.
2. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se rasvassa paistinpannulla. Sekoita taikinapohjaan paistettu sipuli, kananmunat ja mausteet. Paista taikinasta räiskäleitä tai pikkulettuja voissa tai öljyssä keskilämpöisellä pannulla (minä vaihtelin lämpötilaa kolmen ja neljän välillä hellalla, jonka asteikko on nollasta kuuteen). Tarjoa esim. perunamuussin ja puolukkahillon kera. Meillä oli myös tämäntapaista kaalisalaattia, joka sopi mielestäni kokonaisuuteen.
Joulua odotellessa: maksapatee
lokakuu 18, 2013Ihanasta luomupossun puoliskosta on maksa jäänyt pakastimeen, sattuneesta syystä etten kovasti saisi maksaa tällä hetkellä syödä. Ja sehän harmittaa, koska tykkään maksasta kovasti ja edellisestä possusta tehty maksakastike muutti ainakin minun ennakkoluulojani nimenomaan possunmaksaa kohtaan, se oli ihan sairaan hyvää. Ja kaunista 🙂
Seuraava possunpuolisko on tulossa taloon jo muutaman viikon päästä, joten halusin saada nykyisen maksan käyttöön omista väliaikaisista ruokarajoitteistani huolimatta. Innostuin kokeilemaan maksapateen tekemistä, osittain sen takia, että pienet määrät maksapasteijaa tai -makkaraa ovat ihan ok silloin tällöin, ja osittain sen takia, että kotitekoinen maksapatee voisi olla loistolisä joulupöytään – nyt olisi siis hyvä hetki tehdä koevedos. Ja kohtahan se joulukin on jo täällä, ainakin, jos kauppojen tarjontaa on uskominen.
Prinsessakeittiön arkistoista löytyi mielenkiintoisen ja helpon kuuloinen resepti, johon tuli paljon ihania makuja ja jonka mainostettiin olevan itkettävän hyvää. Päädyin käyttämään ohjetta hieman soveltaen; omaan versiooni käytin mainitsemaani possunmaksaa, ja alkoholina portviinin puutteessa konjakkia. Lisäksi nakkasin puolukoita myös pateemassaan koristelun lisäksi. Allaolevaan ohjeeseen olen tehnyt omat muokkaukseni, ja alkuperäinen versio löytyy siis täältä.
Ja kokeilun tulos? Pateen teko ei ollut vaikeaa, ja kyllä, siitä kannattaa ehdottomasti tehdä toinen otos joulupöytään, niin hyvää siitä tuli. Jälleen saatoin myös ilokseni todeta, että hyvä possunmaksa on hyvää eikä yhtään väkevää tai kitkerää. Ainut ongelma on enää pateen määrä, isäntä ei ole pieniruokainen ja hän mieluusti on pateeta veistellyt leivän päälle, mutta tavaraa on yli kilo… 😀 Osaako kukaan sanoa, josko pateeta voisi pakastaa?
800 g siivutettua (possun)maksaa
200 g pekonia
Savustettu possun sydän ja kieli
toukokuu 11, 2013Ensimmäiseen savustuskokeiluun kaivoin pakastimesta uuden ja edellisen luomupossunpuolikkaan kielet ja sydämet. Olen joskus syönyt savustettua poron sydäntä, ja se oli niin hyvää, että halusin päästä savustushommiin myös possun sydämen kanssa. Kielet otin mukaan bonuksena ajatuksella, että tulisivatpahan laitettua kuljeksimasta. Tykkään kielestä ja olen naudan kieltä joskus keitellytkin, mutta tulokset olivat vähän sinne päin (muuten ihan hyvää mutta huonon putsauksen vuoksi mukaan jäi suutuntumalta hieman ällöjä paloja), joten nyt odotukset eivät olleet erityisen korkealla.
En löytänyt ihan 100% osuvaa reseptiä possun sydämelle, mutta hirvensydämestä löytyi muutamia ohjeita, joista tulkkasin, että sydän usein keitetään ja toisinaan myös viipaloidaan ennen savustusta. Vinkkejä katsoin esim. Sauvajyväseltä. Halusin tehdä omat palani mahdollisimman kokonaisina, joten ainostaan puolitin sydämet ja lyhensin keittoaikaa reilusti, jotta savustuksen voisi tehdä vähän hitaammin. Kielet taas keittelin ihan sellaisenaan kypsiksi, siivosin sitten ”kuoren” ja roippeet ja heitin nekin savustumaan.
Molemmista paloista tuli hyvän makuisia, mutta sydän pääsi valitettavasti kuivahtamaan hieman, ensi kerralla koitan varmaan savustaa sen raa’asta. Allaolevaan ohjeeseen lyhensin keittoaikaa hieman. Kieli taas oli hurjan iloinen yllätys, siitä tuli pehmeää ja maukasta. Molemmat lihat syötiin pomminvarmojen sämpylöiden välissä ohuina viipaleina, kaverinaan yksinkertaisesti tulista, tomaattista soosia sekä herkkukurkkuja.
Savustettu porsaan sydän ja kieli
2 kpl possun sydämiä
2 kpl possun kieliä
suolaa
4 laakerinlehteä
muutama neilikka
muutama valkopippuri
lisäksi tarvitset savustimen ja sen tykötarpeet (meillä leppälastuja)
1. Huuhtaise kielet ja laita ne kattilaan runsaaseen veteen. Tuo kiehuvaksi ja kuori pinnalle kertyvä vaahto. Laske lämpö pienimmilleen ja mausta suolalla, laakerinlehdillä, neilikalla ja pippureilla. Keittele puolestatoista kahteen tuntiin.
2. Kielten päästyä kattilaan, puolita sydämet ja putsaa niistä ylimääräiset kalvot ja suonet pois. Minä lähinnä poistin valkoisena erottuvat osat, sekä kalvot, mutta ne olivat sen verran tiukassa kiinni, että vähän ylimääräistäkin varmaan lähti. Laita sydämet (erilliseen) kattilaan runsaaseen veteen, tuo kiehuvaksi ja kuori pinnalle kertyvä vaahto. Laske lämpö pienimmilleen ja mausta suolalla, laakerinlehdillä, neilikalla ja pippureilla. Keittele puolisen tuntia.
3. Ota sydämet kattilasta jäähtymään. Kun kielet ovat valmiit, ota nekin kattilasta ja anna jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä. Sen jälkeen ”kuori” nahka veitsellä auttaen. Edellistä kielikokemusta muistaen leikkasin myös kielen alapinnasta ihan reilusti roipetta pois, kunnes jäljellä oli vain siistiä lihaa.
4. Lämmitä savustin ja laita kielet ja sydämet sinne 15 minuutiksi. Anna vetäytyä hetki ja viipaloi sitten tarjolle. Hyvää leivällä, tai esim. perunamuussin ja etikkapunajuurten kanssa.
Mitä kaunein maksa: possunmaksakastike
marraskuu 21, 2012Ihan blogin alkutaipaleella kirjoitin vähän poskelleen menneestä maksakastikkeesta. Revanssia ei tullut otettua ennen kuin nyt, kun possunpuolikkaan mukana tuli liuta sisäelimiä, yksi niistä mitä kaunein maksa. Joo-o, on varmaan vähän sairasta todeta, että onpa kaunis maksa, mutta sellainen se vaan oli! Huokailin ihastuksissani sitä viipaloidessani, ja kerroin vielä isännällekin jälkikäteen, etten ole koskaan nähnyt niin nättiä maksaa 🙂
Maksakastike on tuttu ruoka, mutta possun maksaa en ole ennen tehnyt. Mieleen oli jämähtänyt mielikuvia liiallisista a-vitamiinipitoisuuksista, ja hieman mietitytti sekin, ettei possun maksaa näe kaupassa juuri koskaan. Silti, olin luottavainen siitä, ettei minulle olisi annettu possunpuolikkaan mukana mitään syömäkelvotonta, ja kannatti ollakin. Maksa oli juuri niin hyvää kuin miltä se näyttikin. Jälkikäteen tein kuitenkin pikaisen googlauksen, ja löysin sen verran lisätietoa, että vaikka maksa luontaisesti sisältää paljon a-vitamiinia, ei sitä tarvitse vältellä. Pääasia, ettei ihan jatkuvasti syö. A-vitamiinipitoisuuksista kohuttiin aikanaan toki enemmänkin ja possun maksa taisi olla jopa myyntikiellossa, mutta tämä johtui eläinten rehun liiallisista a-vitamiinipitkoisuuksista, ei maksasta itsestään. Lisätietoa asiasta löytyy esim. Eviran sivuilta. Toinen näkökulma maksan huonoon saatavuuteen oli, että possunmaksa olisi kamalan voimakkaan makuista. Se jakoi kuitenkin mielipiteitä eikä ainakaan tässä tapauksessa pitänyt paikkaansa. Maksa oli todella hyvää, enkä edes liottanut sitä maidossa tai missään muussakaan. Rohkeasti siis tekemään, jos possunmaksaa tulee vastaan!
Mutta miten se kastike onnistui tällä kertaa? Hyvin sekin, kun tein maltilla, enkä yrittänyt oikoa. Hosumatta paras. Ohje löytyy täältä edellisen kierroksen jäljiltä.
Maksa-sydänvartaat grillissä
toukokuu 17, 2012Välillä tulee olo, että voisin tehdä blogia varten tekstitemplaten, johon jättää vaan tyhjät kohdat muuttujille. Sitten vaan kirjoittaessani täyttäisin päivän ruokalajiin sopivat sanat. Template alkaisi: ”maistoin (täytä paikan/ravintolan nimi) joku aika sitten (täytä ruokalajin nimi), ja olihan sitä pakko päästä kokeilemaan kotonakin”.
No ei nyt sentään 🙂 Mutta kuinkas kävikään, maistoin seisojan pentutapaamisessa viime syksynä mainiota savustettua poron sydäntä, ja yllätys, yllätys, olihan mun päästävä jotain sydänjuttua tekemään kotonakin, olkoonkin, että aikaa ehti vierähtää toinenkin tovi. Kun vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen, tein sen niin hetken mielijohteesta, että jouduin tyytymään lähimarketin antimiin. Poron sydäntä en edes kuvitellut löytäväni, mutta ajattelin, että testataan possua, sen sydämiä löytyy yleensä vakuumistakin – jos ei muuta yhteistä poron kanssa, niin ainakin molemmat alkavat p:llä 😉
Kun kerran elinlinjalle lähdettiin, otin marketin hyllystä sydämen kaveriksi vielä tutumman raaka-aineen, maksapalan. Kotona päädyin tekemään molemmista raaka-aineista vartaita grilliin. Vähän varman päälle, mutta ajattelin, että kypsyyden säätely on vartaana helppoa. Pilkotut lihat päätyivät ennen grilliä joksikin aikaa yrttiseen marinadiin, ja lopputulos sai kaverikseen tuorejuustolla täytettyjä, pekoniin pyöräytettyjä herkkusieniä sekä grillattua tomaattia ja parsaa.
Lopputulos oli ”ihan hyvää”, ruoka onnistui ja upposi hyvin, mutta ei ehkä uhkaa entrecoten ja ribsien paikkaa lempigrillattavina 🙂 Seisoja saattaisi tosin olla eri mieltä, se suorastaan villiintyi sekä raa’an sydämen roippeista, että grillatusta lopputuloksesta 😉
Maksa-sydänvartaat grillissä (kahdelle-kolmelle syöjälle)
1 porsaan sydän
n. 300g pala naudan maksaa
marinadi
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tomaatti
1 sipuli
ripaus sokeria
suolaa
pippuria
silputtua basilikaa
2 valkosipulinkynttä puristettuna
oliiviöljyä
varrastikkuja
1. Laita varrastikut veteen likoamaan (eivät kärähdä niin helposti grillissä).
2. Tee marinadi. Pilko kulhoon pieneksi tomaatti ja sipuli, ja sekoita joukkoon muut ainekset öljyä lukuunottamatta. Lisää lopuksi öljy samalla sekoittaen.
3. Putsaa kalvot ja suonet sydämestä ja maksasta. Pilko sopiviksi varraspaloiksi ja laita marinadiin. Anna marinoitua ainakin tunti pari kertaa käännellen.
4. Grillaa kohtuullisella lämmöllä molemmin puolin n. 15 min. Lihoja ei tarvitse tappaa totaalisesti, vaan ne saavat olla hieman roseet sisältä – oman maun mukaan kuitenkin. Vartaat ovat siitä näppäriä, että testipalan kypsyyden tarkistamiseksi saa helposti irrotettua 🙂