Browsing Tag

sisäelimet

Reseptit

Verimakkaraharjoitukset

marraskuu 19, 2015
verimakkarat
 Eräänä sunnuntaipäivänä löysin itseni istumasta bussista mukanani kertakäyttöhanskoja sekä kulhollinen veristä massaa. Saattaa kuulostaa hieman huolestuttavalta, mutta kun kaksi ruokabloggaajaa ryhtyy johonkin, voi lopputuloksena olla ihan mitä vaan. Kuten verta ja suolenpätkiä, kirjaimellisesti.
Ei kuitenkaan tarvitse huolestua, niin kuin otsikosta käy ilmi, viittaan verimakkaraan, jota innostuimme askartelemaan yhdessä Muista Syödä Välillä -blogin Rommirusinan kanssa. Verimakkara ja veriruuat ylipäänsä jakavat mielipiteitä; omassa lapsuudenkodissani en muista koskaan syödyn esimerkiksi verilettuja eikä ajatus niistä ollut koulussakaan mieleen. Olen kuitenkin kasvanut mielestäni melko ennakkoluulottomaksi ruokailijaksi ja oppinut tykkäämään veriruuista black pudding -tyylisten makkaroiden kautta. Ja nyt ovat veriruuat ilmeisesti nosteessakin, tiesi internet kertoa.
Toteutimme verimakkaraharjoitukset Rommirusinan luona niin, että molemmat valmistimme oman makkaramassamme etukäteen ja yhdessä pursotimme, kypsensimme ja maistelimme vedokset. Minun makkarani alkuperäisohje löytyi The Paupered Chef -blogista. Kyseessä on amerikkalaisessa blogissa joitain vuosia sitten julkaistu virolaisen verimakkaran ohje, mutta myönnän, etten ole tutustunut aiheeseen niin perusteellisesti, että osaisin arvioida ohjeen autenttisuutta. Minua kiinnosti reseptissä runsas ryynisyys jauhon käytön sijaan, koska ajattelin sillä pääseväni lähelle black pudding -tyylistä makkaraa, jolle en ollut suoraan löytänyt riittävän mieleistä reseptiä. Tätäkin ohjetta muokkailin vielä jonkin verran eteenpäin mieleisekseni sekä määrien, mausteiden että metodin suhteen. Alkuperäisohjeessa makkara ensin keitetään ja sitten paistetaan uunissa, mutta minusta parhaan lopputuloksen saa ensin keittämällä makkarat ja paistamalla ne sitten pannulla viipaleina, mieluiten voita käyttäen.
Koemakkarat onnistuivat hyvin, niinkin hyvin, että ainakin minuun iski pieni kipinä kokeilla verimakkaran valmistusta pian uudestaan. Muitakin verikokkausideoita syntyi prosessissa, saa nähdä, jos joku niistä pääsee vielä blogiin saakka. Pieniä kommelluksia kuului kuitenkin harjoituksiin: ensin osa makkaroistani hajosi kattilassa jättäen joka puolelle makkaramassamuhjua ja sittemmin makkarat murenivat vielä viipaloidessani niitä pannulle paistettavaksi. Syynä tähän oli epäilemättä se, ettei massassa ollut ollenkaan jauhoa, sekä se, että kuoret saattoivat päästä hieman liian täyteen. Jälkikäteen kuitenkin opin, että kunhan makkarat saavat keittämisen jälkeen kunnolla jäähtyä ja vetäytyä, ne pysyvät kasassa paremmin. Jääkaappikylmä makkara on helppo viipaloida siististi ennen paistamista.
Sanoinko muuten, että verimakkaran valmistus oli lopulta verrattain helppoa eikä alkuunkaan ällöttävää? Ja ainakin tuo minun käyttämäni resepti sikäli kiitollinen, että se antaa anteeksi pienet suurpiirteisyydet, eli sitä voi helposti soveltaa omaan makuun sopivaksi. Valitettavasti pursotusvaiheesta ei tullut juuri valokuvia, koska kädet olivat varattuina itse työhön, mutta jos perusidea ei ole tuttu, löytyy netistä pilvin pimein kuva- ja video-ohjeita pursottamiseen. Yleiskoneen  tai lihamyllyn makkaraosa on hyvä apuväline, mutta ilmankin pärjää, pursottimesta tai vaikka suppilosta saa askarreltua ihan pätevän hätäratkaisun. Kannattaa rohkaistua kokeilemaan!
Rommirusinalle vielä suuri kiitos emännöinnistä, oli ilo päästä keittiöösi sotkemaan kokkaamaan!

EDIT: Rommirusinan verimakkararesepti on nyt myös saatavilla, suosittelen kurkistamaan sitäkin.

Virolaistyyppinen verimakkara
 
4 dl naudan verta (alkuperäisohjeessa sian verta, mutta sitä ei tahdo saada)
350g rikottuja ohrasuurimoita (kuiva paino)
280g rasvaista porsaan savukylkeä
2 pientä sipulia
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama hyppysellinen valkopippuria
1-2 tl meiramia
suolta makkaran pursottamiseen (löytyy kauppahalleista ja isojen kauppojen lihatiskeistä kysymällä)
1. Ota suoli likoamaan hyvissä ajoin ennen makkaran valmistusta.
2. Keitä ohrasuurimot suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsiksi (ottaisin pakkauksen ohjeajasta pois noin viisi minuuttia). Valuta pois ylimääräinen vesi.
3. Suurimoiden kypsyessä hienonna sipulit ja savukylki. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla, lisää savukylki ja paista vielä hetki. Sekoita sipulit ja liha keitettyihin ohrasuurimoihin, mausta pippureilla ja meiramilla sekä tarvittaessa lisäsuolalla, ja anna jäähtyä vähintään huoneenlämpöiseksi.
4. Sekoita jäähtyneeseen ryyniseokseen veri ja anna vetäytyä vähintään tunnin ajan. Paista massasta pieni koepala paistinpannulla maun tarkistamiseksi. Jos mausteita ja suolaa tuntuu olevan sopivasti, lisää niitä vielä vähän, maku miedontuu makkaroita keitettäessä.
5. Pujota suoli kokonaan makkarasuppilon päälle ja laita päähän solmu. Pursota massa suppilon (lihamyllyn, makkarakoneen tai minkä vaan) läpi suolikuoreen. Jos mahdollista, kannattaa tämä homma tehdä kahdella käsiparilla niin, että toinen syöttää massaa pursottimeen ja toinen auttaa sen pursottimen toisesta päästä siististi suoleen niin, ettei suoli hajoa tai irtoa pursottimesta. Varo täyttämästä kuorta liian täyteen, tällöin makkara hajoaa herkästi. Pyörittele suoleen pursotettu massa sopivan kokoisiksi makkaroiksi pyörittämällä vuoroin itseesi päin ja vuoroin poispäin. Makkarat voi pyöritellä myös suoraan pursotuksen aikana, mutta minusta pyörittely oli helpompi tehdä jälkikäteen.
6. Kiehauta kattilassa (halutessasi suolalla maustettua) vettä ja keitä makkaroita väljässä vedessä miedohkolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen voit halutessasi jäähdyttää makkarat ja säilyttää ne syömishetkeen saakka jääkaapissa.
7. Paista makkarat pannulla voissa rauhallisella lämmöllä ennen syömistä. Itse paistan makkarat mieluiten viipaloituna, jolloin ne saavat paljon ihanaa, rapeaa paistopintaa, mutta myös kokonaisena paistaminen onnistuu. Alkuperäisohjeessa makkaroiden loppukypsennys tapahtuu silavan kanssa 180-asteisessa uunissa noin tunnin paistoajalla.
4 Comments

Kokonaisena paistettu karitsan maksa ja makeat sherrysipulit

lokakuu 16, 2015

Olen kovasti ihastunut ihan perinteisiin maksaruokiin, paistettuun maksaan kera paistetun sipulin, puolukkahillon ja muusin sekä lapsuudenkodista tutun maksakastikkeeseen, jota teen edelleen äitini antamin ohjein. Nyt sain paikallisen REKO-ryhmän kautta kuitenkin pitkästä aikaa käsiini karitsan maksaa, joten päätin vaihteeksi kokeilla jotain (itselleni) uutta ja valmistaa maksan kokonaisena paahtopaistin tapaan. Paistetut sipulitkin saivat hieman uutta muotoa, kun lorautin niiden kanssa pannulle sekä sherryä että hunajaa.

Taaperolle ei maksa-ateria maittanut (asia, josta olen hieman pahoillani, koska olen itse tykännyt maksasta jo lapsena) mutta minusta se onnistui erinomaisesti; 61-asteiseksi lipsahtaneena maksa oli edelleen hieman punertava sisältä ja erittäin murea, olematta kuitenkaan yhtään verinen. Olin myös yllättynyt siitä, miten helppoa ja nopeaa valmistus oli, ainut temppu oli lämpötilan tarkkailun muistaminen. Muutenkin tykästyin jälleen karitsan maksaan ja suosittelen sitä muillekin, maku on naudan maksaa miedompi ja kalvoja tuskin nimeksikään. Kokonaisesta, n. 600g palasta riittää hyvin kolmelle ruokailijalle, vaikka kaksikin saa sen kyllä syötyä.

Kokonaisena paistettu karitsan maksa

1 karitsanmaksa (n. 600g)
mustapippuria
suolaa
nokare voita (paistamiseen)
loraus öljyä (paistamiseen)

1. Ota maksa huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. Poista mahdolliset kalvot ja hiero pintaan suolaa ja pippuria. Ruskista maksa sihisevän kuumalla pannulla voi/öljyseoksessa kaikilta pinnoiltaan.

2. Laita maksa paistoastiaan ja tökkää lämpömittari sen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä 125-asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 60-61 astetta. En ottanut kypsentäessä aikaa, mutta yli puolta tuntia siihen ei mennyt, muista siis tarkkailla mittaria.

Makeat sherrysipulit

1 keltasipuli
1 punasipuli
4 rkl voita
4 rkl vaaleaa sherryä
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen mustapippuria
tilkka öljyä
Lehdet muutamasta timjaminoksasta
1 rkl hunajaa

Kuori ja viipaloi sipulit. Lämmitä pannulla tilkka öljyä, lisää voi ja sipulit ja paista rauhallisella lämmöllä, kunnes sipulit hieman pehmenevät. Lisää suola, mustapippuri ja sherry, anna sen kiehahtaa ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat kunnolla pehmenneet ja keltasipuli alkaa muuttua kullanväriseksi. Lisää hunaja ja timjami, sekoita, ja anna vielä muhia hetken ajan.

4 Comments

Hirvensydäntä ja elämänmyllerrystä

toukokuu 12, 2015

Me tyhjennämme nyt pakastinta melko kovalla kiireellä. Suurin osa tykötarpeista menee ihan arkiruokaan, mutta välillä käteen osuu jotain vähän erikoisempaa, nyt viimeksi hirven sydäntä. Tiesin kyllä, että sydän odottaa edelleen valmistamistaan, mutta vähän olen pelännyt, että onnistuisin pilaamaan sen. Possun sydäntä olen tehnyt joskus ja se olisi voinut olla parempaakin, poron sydäntä taas olen maistanut ja se on ollut ihan älyttömän hyvää. Hirvi on joka tapauksessa ihan oma elukkansa, enkä ole sen sydäntä maistanut missään muodossa, kuullut vain, että sekin on erinomaista. Siitä valmistuspaineet siis.

Kun pakko oli jotain kuitenkin keksiä, päätimme yksinkertaisesti laittaa puolet sydämestä savustimeen, katsoa, mitä tapahtuu, ja valmistaa loput sitten toisella kertaa keittämällä tai kuivaamalla. Isäntä ystävällisesti hoiti putsauksen ja savustuksen ja maistellessamme lopputulosta tulimme siihen tulokseen, että sydän olikin ihan yllättävän onnistunut. Vielä ilahtuneempia olimme kuitenkin seuraavana päivänä, kun viipaloimme jäähtynyttä ja jääkaapissa levännyttä sydäntä leivän päälle – tosi, tosi hyvää! Siitä inspiroituneena tein nuo alkukuvan naposteltavat, joihin tuli savustetun sydämen alle Myllyn Parhaan ruislastu (ruisnapit, hyvä näkkäri tai muutkin lastut sopivat, meillä nyt vaan sattui olemaan näitä) sekä piparjuurella maustettua voita, ja päälle kesäisenä komponenttina hieman makeaa, marinoitua retiisiä, jonka reseptin julkaisen täällä blogissa myöhemmin. Superyksinkertainen, sähkösavustimessa onnistuva sydämen savustusohje taas löytyy tämän tekstin lopusta.

Mutta mistä paine pakastimen tyhjennykseen? Pitkä juttu, mutta koittakaa kestää. Vuodenvaihteessa mainitsin täällä blogissakin, että elämä on ollut oudon tuulista viime aikoina, niin hyvässä kuin pahassakin. Varsinkin loppuvuoteen mahtui jos jonkinlaista pientä ja suurempaa mullistusta. Silti, vähänpä tiesin tuolloin siitä, että 2015 olisi vielä edellisvuottakin jännittävämpi.

Ensinnäkin, joulu-tammikuussa oli jo hyvin tiedossa, että saisimme perheenlisäystä tämän vuoden loppukesästä, ja nyt puhun siis ihmislisäyksestä, koiria meillä on tietääkseni ihan riittävästi nykyiseen elämäntilanteeseen. Yllätys oli kuitenkin suuri – ja ensikommenttini sairaalassa ultrausreissulla jotain sen suuntaista kuin ”et oo tosissas” – kun selvisi, että meille onkin tulossa kaksoset. Olimme isännän kanssa kyllä toivoneet ihmispoikaselle sisaruksia pienellä ikäerolla, mutta en kyllä rehellisesti ollut alkuunkaan varautunut siihen, että sisaruksia voisi tulla sillä samalla pienellä ikäerolla useampikin.

Toiseksi, kaikenlaisia kuvioita asumiseen ja töihin liittyen on ollut ilmassa jo kuukausikaupalla, eikä vähiten tuon edellämainitun perheenlisäyksen vuoksi. Asumme nykyisellään kaksiossa. Vaikkakin kohtuullisen suuressa sellaisessa, niin lievällä paniikilla mietimme ajatusta edes väliaikaisesta asumisesta nykyisessä huushollissa kolmen pienen lapsen ja kolmen koiran kanssa. Isompaan vuokra-asuntoon emme enää halunneet, koska tuntui hullulta maksaa reippaasti lisää vuokraa asuntolainan lyhentämiseen verrattuna. Talvikuukausina kiersimmekin ahkerasti asuntonäytöissä etsimässä sitä toivottavasti seuraavan parinkymmenen vuoden kotia, mutta ihan täydellistä paikkaa ei löytynyt, ja toisaalta pelotti myös sitoutua pitkän aikavälin asuntoon, kun perheen (tai siis lähinnä isännän, sattuneesta syystä minulla ei ole nyt lähitulevaisuudessa suunnitelmia tehdä palkkatöitä) työkuvioihin liittyi jos jonkinlaista avointa vaihtoehtoa.

Keväämmällä totesimme, että asunnonetsintä saa jäädä tauolle, lapset syntyköön ja asukoon alkuun kaksiossa, ja kun ollaan hieman alusta toivuttu, jatketaan etsintöjä. Mieli ehti juuri rauhoittua ajatukseen, kun työrintamalta kuuluikin muutama viikko sitten uutisia, jotka heittivät taas suunnitelmat päälaelleen. Eräs meidän kovasti jännittämämme työpaikka tärppäsi, ja sen myötä varmistui, että Kärähtäneiden talous joutuisi sittenkin muuttohommiin jo ennen kaksosten syntymää – eikä minnekään ihan naapuriin vaan pääkaupunkiseudulta kohti Oulua. Tiedämme jo ennestään olevamme hieman hulluja ja olimme myös etukäteen päättäneet, että lähdetään, jos tilaisuus tulee, mutta kieltämättä piti pari kertaa hengittää syvään ja arvioida järkensä määrää sen ajatuksen edessä, että kuukauden varoitusajalla tulisi löytää asunto, pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa aika monen sadan kilometrin päähän, varsinkin huomioiden viimeisellä kolmanneksella olevan raskauteni sekä arkielämäämme työllistävän puolitoistavuotiaan ja kolme koiraa.

Mutta nyt pari viikkoa myöhemmin meillä on asunto ja muuttofirma buukattuna, parin viikon kuluttua pakkaamme itsemme autoon yökamppeiden kera ja ajamme Ouluun sillä aikaa kun muuttomiehet tulevat kantamaan tavaramme pois nykyisestä asunnosta ja tuovat ne uuteen paikkaan seuraavaksi päiväksi. Neuvola- ja sairaala-asiat ovat hoidossa ja sukulaisten kanssa on jo ehditty pohtia turvaverkkojärjestelyjä tulevien tulokkaiden syntymää silmälläpitäen. Jotenkin asiat vaan lutviutuvat ja palaset tuntuvat loksahtelevan kohdalleen. Enää muutama pikku juttu, kuten pakkaaminen ja siivoaminen ja siirtyminen paikasta toiseen koirien ja taaperon kanssa, ja ja ja…

Silti tuntuu, että nyt aletaan olla voiton puolella. Jotenkin on aina hankalinta miettiä, mitä pitäisi tehdä, mutta sitten kun suunta on selvä, varsinainen tekeminen onkin yllättävän suoraviivaista. Sanon kuitenkin jo nyt, että jos vuodelle 2016 saa jo esittää toiveita, olisin tosi tyytyväinen ihan tylsän tavallisesta ja tasaisesta vuodesta. Kiitos.

Niin ja jos joku luki näin pitkälle, niin se lupaamani, helppo ohje hirvensydämen savustukseen – kas tässä, olkaa hyvät.

Savustettu hirvensydän 

1/2 hirvensydän (sulatettuna, jos ollut pakkasessa)
suolaa
(mustapippuria)

1. Putsaa sydämestä kalvot ja isot suonet veitsellä leikaten. Leikkaa puolikas pitkittäin neljään osaan (ositusta voi tehdä jo putsatessa, jos se helpottaa työtä). Hiero osiin suolaa ja halutessasi mustapippuria ja anna levätä jääkaapissa yön yli tai esim. aamusta iltapäivään.

2. Laita savustimen alemmalle pellille kourallinen kevyesti kasteltuja puulastuja (meillä perinteistä leppälastua). Laita sydämen palat ylemmälle pellille / ritilälle ja savusta niitä noin 30 min. Anna valmiiksi savustetun lihan levähtää hetki ennen viipalointia, jos käytät lihan leikkeleenä, jäähdyttäisin sen kokonaan ja antaisin olla vaikka yön yli jääkaapissa vetäytymässä. Viipaloi liha poikkisyin (eli käsittele pitkulaisia paloja vähän kuin filettä) mahdollisimman ohuelti.

6 Comments

Kouluruokaklassikoita: veriletut

helmikuu 10, 2015

Tykkäsitkö sinä lapsena veriletuista? No minä en todellakaan. Niitä ei meillä taidettu kotona edes valmistaa, ja koulussa ne menivät varmasti ”kiitos niin vähän kuin mahdollista” -osastolle. Aikuisena olen oppinut tykkäämään muista verta sisältävistä ruuista kuten veripaltusta tai peribrittiläisestä black puddingista, joten halusin antaa veriletuillekin mahdollisuuden. Ja onhan se hyvä, että teuraaksi kasvatettavasta eläimestä käytetään kaikki syömäkelpoinen. Nykyisin edullisemmat ruhonosat ovat nose to tail -hengessä jo tosi suosittuja, mutta – ei niin kovin yllättäen – tietyt sisäelimet, pää ja veri eivät edelleenkään nostata kovin lämpimiä tunteita. Ja myönnän, ei niitä meilläkään ihan alvariinsa valmisteta, kunhan silloin tällöin tehdään projektiluontoisia kokeita.

Tämänkertaisen päähänpiston saatuani nappasin puolen litran veripullon ostoskärryyni marketin pakastealtaasta. Koska veri myydään normaalisti pakasteena, sen saatavuus on hyvä verrattuna niihin aiemmin mainitsemiini sisuskaluihin, sorkkiin tai päihin. Lettureseptin taas otin helpoimman kautta eli pullon kyljestä ja muokkasin sitä hieman omiin tarpeisiini. Taikinan sekoittelu jännitti kyllä hieman, olisiko se veri tosi ällöttävää? Ei se oikeastaan ollut, ainakaan jos ajatteli paksua marjamehua. Myönnän kuitenkin auliisti, ettei taikina erityisemmin houkutellut maistamaan, ainakaan sen jälkeen, kun sinne oli sekoitettu olutta, maitoa, jauhoja ja pari munaa. Positiivinen yllätys oli, ettei veressä ollut mitään voimakasta ominaishajua kuten esim. maksassa, taikinakin tuoksui lähinnä oluelle.

Paistoin letut rautapannussa, jossa niistä tuli ihan kunnon pitsireunaisia räiskäleitä. Blinipannu tai lettupannu sopisi tarkoitukseen toki myös. Eikä niistä tullut mitään kauhuelokuvien tavaraa, vaan ihan hyviä –  mutta sanon vain ihan hyviä, koska jouduin toteamaan, ettei verilettu ehkä sellaisenaan ole ihan minun juttuni vaan ehkä jopa hiukan pliisu, enemmän tykkään vaikka siitä mausteisemmasta black puddingista. Ehkä pitäisikin koittaa tehdä sitä. Lapsi taas söi tuoreeltaan paistettuja lettuja erittäin hyvällä ruokahalulla, mutta mikrolämpimät eivät enää maistuneet myöhemmin ollenkaan.

Arkistoista löytyy myös aiempia, omia ja muiden koulu- tai traumaruokia, esimerkiksi silakkapihvejä ja kanaviillokkia. Ja niitä koeprojekteja taas on tarjolla ainakin possun päästä ja sorkista.

Veriletut (15 melko suurta lettua)

0,5 l naudan verta (sulatettuna)
0,33 l tlk olutta (minulla vaalea lager)
2 dl maitoa
3 dl ruisjauhoja TAI
1,5 dl ruisjauhoja ja 1,5 dl vehnä- tai ohrajauhoja
2 pientä sipulia
2 kananmunaa
n. 1 tl suolaa
n. 1 tl kuivattua rakuunaa
n. 1 tl kuivattua meiramia
voita ja/tai öljyä paistamiseen

1. Sekoita keskenään veri, olut, maito ja jauhot ja anna turvota noin tunnin ajan.

2. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se rasvassa paistinpannulla. Sekoita taikinapohjaan paistettu sipuli, kananmunat ja mausteet. Paista taikinasta räiskäleitä tai pikkulettuja voissa tai öljyssä keskilämpöisellä pannulla (minä vaihtelin lämpötilaa kolmen ja neljän välillä hellalla, jonka asteikko on nollasta kuuteen). Tarjoa esim. perunamuussin ja puolukkahillon kera. Meillä oli myös tämäntapaista kaalisalaattia, joka sopi mielestäni kokonaisuuteen.

0 Comments

Joulua odotellessa: maksapatee

lokakuu 18, 2013

Ihanasta luomupossun puoliskosta on maksa jäänyt pakastimeen, sattuneesta syystä etten kovasti saisi maksaa tällä hetkellä syödä. Ja sehän harmittaa, koska tykkään maksasta kovasti ja edellisestä possusta tehty maksakastike muutti ainakin minun ennakkoluulojani nimenomaan possunmaksaa kohtaan, se oli ihan sairaan hyvää. Ja kaunista 🙂

Seuraava possunpuolisko on tulossa taloon jo muutaman viikon päästä, joten halusin saada nykyisen maksan käyttöön omista väliaikaisista ruokarajoitteistani huolimatta. Innostuin kokeilemaan maksapateen tekemistä, osittain sen takia, että pienet määrät maksapasteijaa tai -makkaraa ovat ihan ok silloin tällöin, ja osittain sen takia, että kotitekoinen maksapatee voisi olla loistolisä joulupöytään – nyt olisi siis hyvä hetki tehdä koevedos. Ja kohtahan se joulukin on jo täällä, ainakin, jos kauppojen tarjontaa on uskominen.

Prinsessakeittiön arkistoista löytyi mielenkiintoisen ja helpon kuuloinen resepti, johon tuli paljon ihania makuja ja jonka mainostettiin olevan itkettävän hyvää. Päädyin käyttämään ohjetta hieman soveltaen; omaan versiooni käytin mainitsemaani possunmaksaa, ja alkoholina portviinin puutteessa konjakkia. Lisäksi nakkasin puolukoita myös pateemassaan koristelun lisäksi. Allaolevaan ohjeeseen olen tehnyt omat muokkaukseni, ja alkuperäinen versio löytyy siis täältä.

Ja kokeilun tulos? Pateen teko ei ollut vaikeaa, ja kyllä, siitä kannattaa ehdottomasti tehdä toinen otos joulupöytään, niin hyvää siitä tuli. Jälleen saatoin myös ilokseni todeta, että hyvä possunmaksa on hyvää eikä yhtään väkevää tai kitkerää. Ainut ongelma on enää pateen määrä, isäntä ei ole pieniruokainen ja hän mieluusti on pateeta veistellyt leivän päälle, mutta tavaraa on yli kilo… 😀 Osaako kukaan sanoa, josko pateeta voisi pakastaa?

Maksapatee

800 g siivutettua (possun)maksaa
200 g pekonia

1 sipuli
2 omenaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl timjaminlehtiä
15 salvianlehteä
2 dl kermaa
1 dl konjakkia
1 tl roseepippureita
2 dl puolukoita
mustapippuria myllystä
suolaa
1. Esivalmistele ainekset; kuori ja pilko sipuli, lohko omenat ja viipaloi pekoni. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Paista pannussa pekonia, silputtua sipulia ja murskattuja valkosipulinkynsiä sekä kuorittuja, lohkottuja omenoita. Lisää timjami, roseepippurit ja silputut salvian lehdet. Kaada pannuun kerma ja keitä kunnes omenat ovat pehmenneet. Kaada isoon kulhoon odottamaan jatkokäsittelyä.
2. Viipaloi maksa. Laita pannuun 2 rkl voita ja paista maksasiivut kummaltakin puolelta. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada pannuun konjakki pian maksat käännettyäsi ja anna kiehua kannen alla kaksi minuuttia. Jos kaikki ei mahdu kerralla pannuun, paista ensin osa ja laita tämä osa takaisin pannuun seuraavan erän käännettyäsi ja lisää konjakki vasta sitten.
3. Kaada maksat ja portviini kermaseoksen joukkoon ja anna jäähtyä hieman (ihan vain sen verran, ettet polta itseäsi jos soseutusvaiheessa roiskuu) ja soseuta sitten tasaiseksi. Sekoita puolet puolukoista massaan. Vuoraa pateevuoka kelmulla ja peitä pohja lopuilla puolukoilla sekä esim. laakerinlehdillä, jos haluat lisäkoristelua. Lusikoi pateemassa vuokaan ja anna jäähtyä. Laita jääkaappiin tekeytymään yön yli.
2 Comments

Savustettu possun sydän ja kieli

toukokuu 11, 2013
”Voidaanko savustaa sämpylätkin”, kysyi isäntä eilen kun kasasi sähkösavustinta ja minä kohotin sämpylätaikinaa. No ehkä ei, mutta kysymys kuvastaa hyvin sitä, miten innoissamme olimme pitkään toivotusta, vastahankitusta savustimesta. Kohta sinne menisi ihan kaikkea!

Ensimmäiseen savustuskokeiluun kaivoin pakastimesta uuden ja edellisen luomupossunpuolikkaan kielet ja sydämet. Olen joskus syönyt savustettua poron sydäntä, ja se oli niin hyvää, että halusin päästä savustushommiin myös possun sydämen kanssa. Kielet otin mukaan bonuksena ajatuksella, että tulisivatpahan laitettua kuljeksimasta. Tykkään kielestä ja olen naudan kieltä joskus keitellytkin, mutta tulokset olivat vähän sinne päin (muuten ihan hyvää mutta huonon putsauksen vuoksi mukaan jäi suutuntumalta hieman ällöjä paloja), joten nyt odotukset eivät olleet erityisen korkealla.

En löytänyt ihan 100% osuvaa reseptiä possun sydämelle, mutta hirvensydämestä löytyi muutamia ohjeita, joista tulkkasin, että sydän usein keitetään ja toisinaan myös viipaloidaan ennen savustusta. Vinkkejä katsoin esim. Sauvajyväseltä. Halusin tehdä omat palani mahdollisimman kokonaisina, joten ainostaan puolitin sydämet ja lyhensin keittoaikaa reilusti, jotta savustuksen voisi tehdä vähän hitaammin. Kielet taas keittelin ihan sellaisenaan kypsiksi, siivosin sitten ”kuoren” ja roippeet ja heitin nekin savustumaan.

Molemmista paloista tuli hyvän makuisia, mutta sydän pääsi valitettavasti kuivahtamaan hieman, ensi kerralla koitan varmaan savustaa sen raa’asta. Allaolevaan ohjeeseen lyhensin keittoaikaa hieman. Kieli taas oli hurjan iloinen yllätys, siitä tuli pehmeää ja maukasta. Molemmat lihat syötiin pomminvarmojen sämpylöiden välissä ohuina viipaleina, kaverinaan yksinkertaisesti tulista, tomaattista soosia sekä herkkukurkkuja.

Savustettu porsaan sydän ja kieli

2 kpl possun sydämiä
2 kpl possun kieliä

suolaa
4 laakerinlehteä
muutama neilikka
muutama valkopippuri

lisäksi tarvitset savustimen ja sen tykötarpeet (meillä leppälastuja)

1. Huuhtaise kielet ja laita ne kattilaan runsaaseen veteen. Tuo kiehuvaksi ja kuori pinnalle kertyvä vaahto. Laske lämpö pienimmilleen ja mausta suolalla, laakerinlehdillä, neilikalla ja pippureilla. Keittele puolestatoista kahteen tuntiin.

2. Kielten päästyä kattilaan, puolita sydämet ja putsaa niistä ylimääräiset kalvot ja suonet pois. Minä lähinnä poistin valkoisena erottuvat osat, sekä kalvot, mutta ne olivat sen verran tiukassa kiinni, että vähän ylimääräistäkin varmaan lähti. Laita sydämet (erilliseen) kattilaan runsaaseen veteen, tuo kiehuvaksi ja kuori pinnalle kertyvä vaahto. Laske lämpö pienimmilleen ja mausta suolalla, laakerinlehdillä, neilikalla ja pippureilla. Keittele puolisen tuntia.

3. Ota sydämet kattilasta jäähtymään. Kun kielet ovat valmiit, ota nekin kattilasta ja anna jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä. Sen jälkeen ”kuori” nahka veitsellä auttaen. Edellistä kielikokemusta muistaen leikkasin myös kielen alapinnasta ihan reilusti roipetta pois, kunnes jäljellä oli vain siistiä lihaa.

4. Lämmitä savustin ja laita kielet ja sydämet sinne 15 minuutiksi. Anna vetäytyä hetki ja viipaloi sitten tarjolle. Hyvää leivällä, tai esim. perunamuussin ja etikkapunajuurten kanssa.

0 Comments

Mitä kaunein maksa: possunmaksakastike

marraskuu 21, 2012

Ihan blogin alkutaipaleella kirjoitin vähän poskelleen menneestä maksakastikkeesta. Revanssia ei tullut otettua ennen kuin nyt, kun possunpuolikkaan mukana tuli liuta sisäelimiä, yksi niistä mitä kaunein maksa. Joo-o, on varmaan vähän sairasta todeta, että onpa kaunis maksa, mutta sellainen se vaan oli! Huokailin ihastuksissani sitä viipaloidessani, ja kerroin vielä isännällekin jälkikäteen, etten ole koskaan nähnyt niin nättiä maksaa 🙂

Maksakastike on tuttu ruoka, mutta possun maksaa en ole ennen tehnyt. Mieleen oli jämähtänyt mielikuvia liiallisista a-vitamiinipitoisuuksista, ja hieman mietitytti sekin, ettei possun maksaa näe kaupassa juuri koskaan. Silti, olin luottavainen siitä, ettei minulle olisi annettu possunpuolikkaan mukana mitään syömäkelvotonta, ja kannatti ollakin. Maksa oli juuri niin hyvää kuin miltä se näyttikin. Jälkikäteen tein kuitenkin pikaisen googlauksen, ja löysin sen verran lisätietoa, että vaikka maksa luontaisesti sisältää paljon a-vitamiinia, ei sitä tarvitse vältellä. Pääasia, ettei ihan jatkuvasti syö. A-vitamiinipitoisuuksista kohuttiin aikanaan toki enemmänkin ja possun maksa taisi olla jopa myyntikiellossa, mutta tämä johtui eläinten rehun liiallisista a-vitamiinipitkoisuuksista, ei maksasta itsestään. Lisätietoa asiasta löytyy esim. Eviran sivuilta. Toinen näkökulma maksan huonoon saatavuuteen oli, että possunmaksa olisi kamalan voimakkaan makuista. Se jakoi kuitenkin mielipiteitä eikä ainakaan tässä tapauksessa pitänyt paikkaansa. Maksa oli todella hyvää, enkä edes liottanut sitä maidossa tai missään muussakaan. Rohkeasti siis tekemään, jos possunmaksaa tulee vastaan!

Mutta miten se kastike onnistui tällä kertaa? Hyvin sekin, kun tein maltilla, enkä yrittänyt oikoa. Hosumatta paras. Ohje löytyy täältä edellisen kierroksen jäljiltä.

5 Comments

Maksa-sydänvartaat grillissä

toukokuu 17, 2012

Välillä tulee olo, että voisin tehdä blogia varten tekstitemplaten, johon jättää vaan tyhjät kohdat muuttujille. Sitten vaan kirjoittaessani täyttäisin päivän ruokalajiin sopivat sanat. Template alkaisi: ”maistoin (täytä paikan/ravintolan nimi) joku aika sitten (täytä ruokalajin nimi), ja olihan sitä pakko päästä kokeilemaan kotonakin”.

No ei nyt sentään 🙂 Mutta kuinkas kävikään, maistoin seisojan pentutapaamisessa viime syksynä mainiota savustettua poron sydäntä, ja yllätys, yllätys, olihan mun päästävä jotain sydänjuttua tekemään kotonakin, olkoonkin, että aikaa ehti vierähtää toinenkin tovi. Kun vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen, tein sen niin hetken mielijohteesta, että jouduin tyytymään lähimarketin antimiin. Poron sydäntä en edes kuvitellut löytäväni, mutta ajattelin, että testataan possua, sen sydämiä löytyy yleensä vakuumistakin – jos ei muuta yhteistä poron kanssa, niin ainakin molemmat alkavat p:llä 😉

Kun kerran elinlinjalle lähdettiin, otin marketin hyllystä sydämen kaveriksi vielä tutumman raaka-aineen, maksapalan. Kotona päädyin tekemään molemmista raaka-aineista vartaita grilliin. Vähän varman päälle, mutta ajattelin, että kypsyyden säätely on vartaana helppoa. Pilkotut lihat päätyivät ennen grilliä joksikin aikaa yrttiseen marinadiin, ja lopputulos sai kaverikseen tuorejuustolla täytettyjä, pekoniin pyöräytettyjä herkkusieniä sekä grillattua tomaattia ja parsaa.

Lopputulos oli ”ihan hyvää”, ruoka onnistui ja upposi hyvin, mutta ei ehkä uhkaa entrecoten ja ribsien paikkaa lempigrillattavina 🙂 Seisoja saattaisi tosin olla eri mieltä, se suorastaan villiintyi sekä raa’an sydämen roippeista, että grillatusta lopputuloksesta 😉

Maksa-sydänvartaat grillissä (kahdelle-kolmelle syöjälle)

1 porsaan sydän
n. 300g pala naudan maksaa

marinadi

2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tomaatti
1 sipuli
ripaus sokeria
suolaa
pippuria
silputtua basilikaa
2 valkosipulinkynttä puristettuna
oliiviöljyä

varrastikkuja

1. Laita varrastikut veteen likoamaan (eivät kärähdä niin helposti grillissä).

2. Tee marinadi. Pilko kulhoon pieneksi tomaatti ja sipuli, ja sekoita joukkoon muut ainekset öljyä lukuunottamatta. Lisää lopuksi öljy samalla sekoittaen.

3. Putsaa kalvot ja suonet sydämestä ja maksasta. Pilko sopiviksi varraspaloiksi ja laita marinadiin. Anna marinoitua ainakin tunti pari kertaa käännellen.

4. Grillaa kohtuullisella lämmöllä molemmin puolin n. 15 min. Lihoja ei tarvitse tappaa totaalisesti, vaan ne saavat olla hieman roseet sisältä – oman maun mukaan kuitenkin. Vartaat ovat siitä näppäriä, että testipalan kypsyyden tarkistamiseksi saa helposti irrotettua 🙂

0 Comments