Joulumieleni on tänä vuonna kaivannut hiukan virittelyä, vaikka yleensä rakastan joulujuttuja. Se, että suunnittelen valmisteluja ja ruokia excelissä, on normaalisti ilon eikä ahdistuksen aihe, eikä minua haittaa edes väsymys ja kiire joulun alla. Mitä enemmän tulee tehtyä, sitä mukavampaa on yleensä köllähtää aatonaaton iltana sohvalle viinilasi kädessä joulukuusta tuijottamaan. Ja valmistelut ovat osaltaan juuri sitä, mikä pidentää muuten niin nopeasti ohi vilahtavaa kautta!
Tämän vuoden penseys joulunaikaa kohtaan lienee viime vuoden peruja, emme silloin nimittäin juurikaan päässeet joulunvietosta nauttimaan. Koko perheen läpikäynyt, harvinaisen hankala flunssaputki alkoi noin viikon ennen joulua, huipentui aattoillan sairaalareissuun ja jatkui kaikkinensa loppiaisen kieppeille. Siinä välissä uudenvuodenaattona, juuri kun alkoi tuntua, että edes osa porukasta alkaa olla lähes normaalikunnossa, joutui vielä yksi koiristakin akuutisti leikkaukseen ja suunnitelmat menivät taas osaltaan vähän uusiksi. Tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat tietysti elämään, mutta hieman se saa jarruja tavalliseen innostukseeni. Entä jos tänä vuonna on sama tilanne? Osaan toki järkeillä ajatuksen syrjemmälle, mutta pelkojen huono puoli on se, etteivät ne yleensä kuuntele järkeilyä.
Pikku hiljaa yritän kuitenkin kaivella puhtia joulunodotukseen. Luotan siihen, että tunne seuraa liikettä: kun ryhtyy tekemään niin sieltä se joulutunnelmakin löytyy, vähän kerrallaan. Varmuuden vuoksi olen asettanut kynnyksen matalalle; joulupöytään ei tule mitään uusia kokeiluja eikä kunnianhimoisia viritelmiä, ainoastaan ne jo lapsuudesta tutut, jouluun kaikkein erottamattomimmin kuuluvat herkut, jotka osaan tehdä vaikka silmät kiinni. Niitä ovat erityisesti tietyt kalapöydän antimet, jouluni ei olisi joulu ilman esimerkiksi tujakoita sinappisilakoita. Monet muut asiat, kuten laatikot, voin kuitenkin aivan hyvin ostaa valmiinakin tai omasta puolestani jättää vaikka kokonaan pois.
Matalan kynnyksen teemalla tein viime viikonlopun jälkkäriksi tämän jouluisen triflen ajatustasolla pappilan hätävaraa mukaillen. Niin trifle – jota pidän nykyisin yleisnimenä melkein mille tahansa kerrosjälkkärille – kuin pappilan hätävarakin ovat määritelmiltään mukavan joustavia, niihin voi laittaa juuri sitä, mitä kaapissa on. Nyt jälkkäriin pääsivät puolukkahillon jämät, viimeiset piparkakut sekä hävikkiuhan alla oleva päärynä yhdessä kermavaahdon kanssa. Variointimahdollisuuksia olisi kuitenkin loputtomiin. Päärynöitä pehmensin ensin hieman liedellä ja lisäsin niihin mausteita, muutoin ainekset vain ladottiin kerroksittain kuppeihin. Jouluisen makuinen sunnuntaijälkkäri äärimmäisen pienellä vaivalla, ensimmäinen askel kohti joulumieltä.
Jouluinen trifle (4 annosta)
1 iso päärynä
2 tl sokeria
hyppysellinen vaniljajauhetta
hyppysellinen kanelia
2 dl kermaa
8 rkl puolukkahilloa
8 piparkakkua + pari koristeeksi
- Kuutioi päärynä. Laita kuutiot kattilaan yhdessä sokerin, kanelin ja vaniljan kanssa. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes päärynät hieman pehmenevät. Laita syrjään odottamaan.
- Vaahdota kerma ja murskaa piparkakut karkeaksi rouheeksi.
- Lado ainekset neljään annoslasiin: ensin hieman piparkakkurouhetta, päälle kerrokset puolukkahilloa, päärynää ja kermavaahtoa. Toista. Koristele halutessasi piparkakunpalasilla.
No Comments