Browsing Tag

joulu

Reseptit

Kuumat pikkujoulut, kylmä glögisangria

joulukuu 13, 2018
glögisangria

Pikkujoulukausi alkaa olla loppusuoralla, mutta vielä ehtii antamaan yhden drinkkivinkin: kokeile glögisangriaa! Hehkuvanpunaisessa juomassa maistuu joulu ja samalla se on raikas vaihtoehto perinteiselle kuumalle glögille, jonka itse koen juhlissa vähän turhankin lämmittäväksi. Sangrian etu on myös, ettei sitä tarvitse sekoitella erikseen jokaiselle juhlijalle, annostelu boolimaljasta lasiin riittää. Toimii erinomaisesti myös buffapöydässä itsepalveluperiaatteella.

Ohjeen annoksesta tulee reilun litran sangria, mutta määrät ovat helposti monistettavissa isommallekin porukalle. Sokerin määrää kannattaa maistella omaan suuhun sopivaksi, koska mehujen ja glögitiivisteiden makeudet vaihtelevat.

Glögisangria

1 pullo punaviiniä (750 ml)
1,5 dl glögitiivistettä (löytyy myös valmiina kaupasta)
1,5 dl puolukkamehua
(sokeria maun mukaan)
1 appelsiini
koristeeksi: 1-2 kanelitankoa ja muutama tähtianis
jäitä tarjoiluun

1. Sekoita kulhossa viini, glögi, mehu ja sokeri. Anna sokerin liueta.

2. Pese appelsiini huolellisesti ja lohko tai viipaloi se kuorineen kulhoon. Heitä koristeeksi mukaan kaneli ja tähtianis.

3. Lisää jäät ja tarjoile.

 

 

 

Reseptit

Joululeipä ja hyvän joulun toivotus

joulukuu 24, 2016
joululeipä

Leipomispuuhat kuuluvat jouluun, mutta en mielelläni toteuta niitä enää aivan h-hetkellä. Tämä joululimppu oli kuitenkin niin herkullinen ja helppo tehdä, että sille voi hyvin uhrata hetken vaikkapa välipäivinä. Leipää ei ole makeutettu sokerilla tai siirapilla, vaan se saa makeutta kuivatuista hedelmistä ja hunajasta ja suutuntumaa pähkinöistä. Chili tuo limppuihin pientä lisäsäväystä. Höyrypelti leivän alla paiston aikana takaa rapean kuoren.

Resepti on tuoreimmasta Glorian Ruoka & Viinistä (8/2016). Jouni Toivasen reseptit ovat mielestäni olleet yleensä toimivia, eikä tämäkään ohje tuottanut pettymystä. Joululimppu on pitkään ollut listallani asioita, jotka olen kuvitellut hankalaksi, mutta kokeiltuani tätä voin todeta huolehtineeni turhaan.

Maukasta joulua kaikille!

Hedelmäinen, pähkinäinen joululimppu (2 leipää)

3 dl saksan- ja/tai hasselpähkinöitä rouhittuna
2 dl taateleita paloiteltuna
1 dl kuivattuja aprikooseja paloiteltuna
1-2 cm pala punaista chiliä
6 dl täysmaitoa
1 tl tähtianista jauhettuna
1 tl jauhettua kanelia
30 g tuorehiivaa
1 rkl voita sulatettuna
3 rkl hunajaa
10 dl kokojyvävehnäjauhoja
1 rkl suolaa

  1. Rouhi pähkinät. Hienonna taatelit, aprikoosit ja chili.
  2. Kiehauta maito ja lisää pähkinät, hedelmät ja chili. Jauha tähtianis morttelissa ja lisää se ja kaneli maitoon. Anna maidon jäähtyä kädenlämpöiseksi (noin 30 minuuttia).
  3. Liuota hiiva maitoon. Sulata voi ja lisää se hunajan ja jauhojen kanssa taikinaan. Vaivaa yleiskoneessa taikinakoukulla noin 5 minuuttia tai käsin ainakin 10 minuuttia. Anna taikinan levätä 10 minuuttia. Lisää sitten suola ja vaivaa koneessa taas 5 minuuttia tai käsin 10 minuuttia. Anna taikinan kohota kulhossa peitettynä tunnin ajan.
  4. Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja paina ilmakuplat pois. Puolita taikina ja leivo kahdeksi leiväksi. Siirrä leivät pellille leivinpaperin päälle ja kohota liinalla peitettynä 45 minuuttia.
  5. Laita uunin pohjalle ylimääräinen pelti ja lämmitä uui 250 asteeseen. Kun laitat leivät uuniin, kaada pohjalla olevalle pellille 2-3 dl vettä. Pidä lämpötila 250 asteessa ensimmäisen paistominuutin ajan ja laske se sitten 200 asteeseen. Paista leipiä yhteensä 25-30 minuuttia.
  6. Sekoita siirappi ja vesi. Ota leivät uunista ja voitele ne seoksella. Paista leipiä sitten vielä ritilällä viiden minuutin ajan. Anna leipien jäähtyä ritilällä.
Reseptit

Joulun helpoin jälkkäri

joulukuu 6, 2016
jouluinen_trifle

Joulumieleni on tänä vuonna kaivannut hiukan virittelyä, vaikka yleensä rakastan joulujuttuja. Se, että suunnittelen valmisteluja ja ruokia excelissä, on normaalisti ilon eikä ahdistuksen aihe, eikä minua haittaa edes väsymys ja kiire joulun alla. Mitä enemmän tulee tehtyä, sitä mukavampaa on yleensä köllähtää aatonaaton iltana sohvalle viinilasi kädessä joulukuusta tuijottamaan. Ja valmistelut ovat osaltaan juuri sitä, mikä pidentää muuten niin nopeasti ohi vilahtavaa kautta!

Tämän vuoden penseys joulunaikaa kohtaan lienee viime vuoden peruja, emme silloin nimittäin juurikaan päässeet joulunvietosta nauttimaan. Koko perheen läpikäynyt, harvinaisen hankala flunssaputki alkoi noin viikon ennen joulua, huipentui aattoillan sairaalareissuun ja jatkui kaikkinensa loppiaisen kieppeille. Siinä välissä uudenvuodenaattona, juuri kun alkoi tuntua, että edes osa porukasta alkaa olla lähes normaalikunnossa, joutui vielä yksi koiristakin akuutisti leikkaukseen ja suunnitelmat menivät taas osaltaan vähän uusiksi. Tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat tietysti elämään, mutta hieman se saa jarruja tavalliseen innostukseeni. Entä jos tänä vuonna on sama tilanne? Osaan toki järkeillä ajatuksen syrjemmälle, mutta pelkojen huono puoli on se, etteivät ne yleensä kuuntele järkeilyä.

Pikku hiljaa yritän kuitenkin kaivella puhtia joulunodotukseen. Luotan siihen, että tunne seuraa liikettä: kun ryhtyy tekemään niin sieltä se joulutunnelmakin löytyy, vähän kerrallaan. Varmuuden vuoksi olen asettanut kynnyksen matalalle; joulupöytään ei tule mitään uusia kokeiluja eikä kunnianhimoisia viritelmiä, ainoastaan ne jo lapsuudesta tutut, jouluun kaikkein erottamattomimmin kuuluvat herkut, jotka osaan tehdä vaikka silmät kiinni. Niitä ovat erityisesti tietyt kalapöydän antimet, jouluni ei olisi joulu ilman esimerkiksi tujakoita sinappisilakoita. Monet muut asiat, kuten laatikot, voin kuitenkin aivan hyvin ostaa valmiinakin tai omasta puolestani jättää vaikka kokonaan pois.

Matalan kynnyksen teemalla tein viime viikonlopun jälkkäriksi tämän jouluisen triflen ajatustasolla pappilan hätävaraa mukaillen. Niin trifle – jota pidän nykyisin yleisnimenä melkein mille tahansa kerrosjälkkärille – kuin pappilan hätävarakin ovat määritelmiltään mukavan joustavia, niihin voi laittaa juuri sitä, mitä kaapissa on. Nyt jälkkäriin pääsivät puolukkahillon jämät, viimeiset piparkakut sekä hävikkiuhan alla oleva päärynä yhdessä kermavaahdon kanssa. Variointimahdollisuuksia olisi kuitenkin loputtomiin. Päärynöitä pehmensin ensin hieman liedellä ja lisäsin niihin mausteita, muutoin ainekset vain ladottiin kerroksittain kuppeihin. Jouluisen makuinen sunnuntaijälkkäri äärimmäisen pienellä vaivalla, ensimmäinen askel kohti joulumieltä.

Jouluinen trifle (4 annosta)

1 iso päärynä
2 tl sokeria
hyppysellinen vaniljajauhetta
hyppysellinen kanelia
2 dl kermaa
8 rkl puolukkahilloa
8 piparkakkua + pari koristeeksi

  1. Kuutioi päärynä. Laita kuutiot kattilaan yhdessä sokerin, kanelin ja vaniljan kanssa. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes päärynät hieman pehmenevät. Laita syrjään odottamaan.
  2. Vaahdota kerma ja murskaa piparkakut karkeaksi rouheeksi.
  3. Lado ainekset neljään annoslasiin: ensin hieman piparkakkurouhetta, päälle kerrokset puolukkahilloa, päärynää ja kermavaahtoa. Toista. Koristele halutessasi piparkakunpalasilla.

trifle

Reseptit

Kurkistus imellettyyn perunalaatikkoon

joulukuu 20, 2015
perunalaatikko
Tämän ruuan valmistamista ja ohjeen julkaisemista olen odottanut vähän kauhunsekaisella innolla. Imelletty perunalaatikko kun on monelle niin pyhä, ettei sen suhteen ole kuin yksi oikea ja monta väärää valmistustapaa. Eikä asiaa helpota juurikaan se, että ohjeita selaillessa se ainut oikea valmistustapa on joka ohjeessa erilainen. Hieman siis tuntuu siltä, että sohaisen muurahaispesää kun edes lähestyn aihetta, mutta yrittänyttä ei laiteta. Jouluni jännitysnäytelmä on katettu!

Porkkana- ja lanttulaatikkoon verrattuna imelletty perunaatikko vaatii hieman enemmän tarkkuutta ja vähemmän soveltamista, koska imellytyksessä pelataan keittiökemian kanssa. Aiemman kokemuksen pohjalta homma ei ole ylenpalttisen hankalaa, mutta edellisestä perunalaatikonvalmistuksestani on niin pitkä aika, etten muista, mistä ohjeeni poimin ja käytinkö esimerkiksi lämpömittaria imeltymisprosessin tarkkailuun. Nyt katsoin osviittaa valmistukseen muutamasta lähteestä, eniten Marttojen sivuilta sekä Siskot kokkaa ja Herkkusuun lautasella -blogeista, joissa perunalaatikon anatomiaan on pureuduttu seikkaperäisesti. En itse ole ollut aivan yhtä perusteellinen, vaan lähinnä kerännyt alle pähkinänkuoressa muutamat huomiot omasta laatikonvalmistuksestani.

  • Perunalajike: laatikkoperunaksi sopii mahdollisimman tärkkelyspitoinen, muusiperunaksi sopiva lajike (ns. punaisella etiketillä myytävät lajikkeet). Pito-perunaa suositaan monessa lähteessä sopivimpana, samoin puikula saa kehuja. Sanotaan myös, että alkusyksyn pienet perunat eivät vielä ole sopivia laatikkoon, vaan jättävät sen liisterimäiseksi. Silti, lajikkeen valinnasta huolimatta jää jotain kuitenkin onnen nojaan, sillä tärkkelyspitoisuuteen vaikuttaa myös perunan kasvualusta sekä kasvuympäristön sää.
  • Imeltyminen eli perunamassan makeutuminen: perunan imeltyminen tapahtuu Marttojen mukaan 55-75 asteessa, kun perunan tärkkelys pilkkoutuu sokereiksi. Optimilämpötila on Glorian Ruoka & Viinin (8/2012) mukaan 65-75 astetta. Imeltyminen tapahtuu amylaasientsyymien, joita löytyy perunamassaan lisättävästä viljasta, avulla.
  • Siirappi on kiistakapula. Monen mielestä se ei missään tapauksessa kuulu imellettyyn perunalaatikkoon vaan makeuden pitäisi tulla ainoastaan imeltymisprosessin kautta. Silti, jopa Marttojen ohjeessa laatikkoon laitetaan hieman siirappia. Itse tein kaksi laatikkoa, joista toisen maustoin ainoastaan suolalla ja toiseen lorautin vertailun vuoksi hieman siirappia.

Ja kuinkas sitten kävikään?

No se tärkein eli imeltyminen onnistui! Uunissa imellyttäminen lienee tavallisin metodi, mutta minä laitoin laatikon vesihauteeseen lieden päälle. Näin lämpötilan säätely oli helppoa ja suhteellisen nopeaa, mutta samalla riittävän hellävaraista. Toki aina lämpötilaa nostettaessa piti vesihaudetta pitää aika tarkasti silmällä, ettei lämpötila nouse liikaa, mutta riitti, kun levyä napsautteli silloin tällöin hieman isommalle hetkeksi, varsinkin alkuvaiheessa. Sopivan lämmön löydyttyä levy sai olla ykkösellä lähes koko ajan.

Miinuspuolelle hommassa taas meni perunavalintani ja työkaluliitännäiset ongelmat. Valitsemani pito oli kenties liian pientä, koska se ei muussautunut toivomallani tavalla, vaan pääsi käsipelilläkin survomalla hieman liisteriseksi ja sattumia jäi. Valmiissa laatikossa ei ongelmaa enää kuitenkaan huomannut. Paremmalla, perinteisen mallisella perunanuijalla olisin luultavasti päässyt jo muusivaiheessa parempaan lopputulokseen.

Isännän kanssa maistelimme valmiita laatikoita ja tulimme siihen lopputulokseen, että joulupöytään pääsee se siirapilla maustettu versio. Makeutta löytyi molemmista laatikoista ihan riittävästi, mutta sitä siirapin makua jäin toisesta laatikosta kaipaamaan. Väärin? Kenties. Hyvää? Ehdottomasti.

Imelletty perunalaatikko (määrästä tulee n. 1,5 l valmista laatikkoa)

n. 1,5 kg jauhoisia perunoita
4-5 rkl vehnäjauhoja
6 dl maitoa
1 tl suolaa
1-2 rkl siirappia
muutama nokare voita

1. Pese perunat ja keitä ne kuorineen. Kuori perunat vielä kuumana ja ota kuoret talteen. Survo perunat kattilassa mahdollisimman tasaiseksi massaksi, notkista sitä halutessasi hieman vedellä tai keitinliemellä ja sekoita joukkoon vehnäjauhot.

2. Laita perunankuoret kattilaan, kaada päälle maito ja kiehauta. Pidä perunankuoret maidossa ja anna jäähtyä.

3.  Kaada isoon kattilaan tai muuhun sopivaan astiaan kuumaa vettä vesihauteen pohjaksi (yleensä kuuminkaan hanasta tuleva vesi ei ole liian kuumaa, mutta varoiksi voi toki tarkistaa paistolämpömittarilla, että asteluku on sen 55-75 asteen haarukassa). Laita kattila levylle pienelle lämpötilalle. Tökkää paistomittari perunamuusiin, peitä muusikattila kannella ja laita se vesihaudeastiaan. Anna imeltyä vähintään nelisen tuntia tarkkaillen aika ajoin, että lämpötila pysyy 55 ja 75 asteen välillä, tarvittaessa voi napsauttaa liettä hieman kovemmalle vähäksi aikaa. Itse imellytin laatikoita noin kuusi tuntia. Alkuvaiheessa nostin välillä hieman lieden lämpötilaa, koska halusin saada perunamassan noin 65-asteiseksi, viimeiset tunnit levy oli ykkösellä. Imeltyessään perunamassa hieman löystyy.

4. Kaada maito imeltyneeseen perunaseokseen siivilän läpi niin, että kuoret jäävät siivilään. Kuoria voi hieman puristella, jotta kaikki maut tulevat niistä talteen. Lisää massaan suola (sekä siirappi, jos käytät). Valmiin massan paksuusasteen tulisi olla löysähkön puuron luokkaa.

5. Kaada massa voideltuun vuokaan. Paista 150-asteisessa uunissa noin kolme tuntia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Reseptit

Lanttulaatikko

joulukuu 14, 2015
lanttulaatikko

Laatikoista seuraavana vuorossa on lanttulaatikko. Se on laatikoista oma suosikkini ja luultavasti myös kaikkein suoraviivaisin valmistaa. Helppous ei kenties anna aineksia suureen blogieepokseen, mutta mitä siitä: se on ominaisuus, jota minä ja varmasti moni muu kotikokki osaa arvostaa.

Minun laatikkooni tuli mausteeksi siirappia, inkivääriä, muskottipähkinää sekä valkopippuria. Joissain resepteissä käytetään näistä osaa, joissain kaikkia, itse olen keskimäärin maustemyönteinen, joten laitoin kaikkea. Myös siirapin määrä on verrattain suuri, mutta sanottakoon, etteivät käyttämäni lantut olleet mitään makeinta mahdollista sorttia.

Kuorrutuksen korppujauho ei ole minusta välttämättömyys, laatikosta saa helposti gluteenittoman jättämällä jauhopinnan pois. Vaihtoehtona korppujauholle oli monissa resepteissä hapankorppumuru, jonka kuvittelisin tuovan mukavaa kontrastia makeahkolle laatikolle.

Tällä kertaa en muistanut punnita laatikoita, mutta tilavuudessa mitattuna reseptillä syntyy noin 1,2 litran laatikko. Myönnän tosin maistelleeni kuormasta valmistuksen aikana.

Vinkki: jos pakastat laatikon, kannattaa joko pakastaa maustettu sose ennen munan ja kerman lisäämistä, tai vaihtoehtoisesti paistaa laatikkoa noin 45 minuuttia, pakastaa se sitten ja paistaa laatikko loppuun juuri ennen h-hetkeä.

Lanttulaatikko

1,2 kg lanttuja
n. 1 tl suolaa
pieni ripaus jauhettua muskottipähkinää
hyppysellinen jauhettua valkopippuria
hyppysellinen jauhettua inkivääriä
1 dl siirappia
1 muna
1 dl kermaa
2-3 rkl korppujauhoa

1. Kuori ja lohko lantut. Höyrytä kypsiksi. Soseuta esim. sauvasekoittimella ja mausta sose siirapilla, suolalla, muskottipähkinällä, inkiväärillä ja valkopippurilla. Anna jäähtyä vähintään huoneenlämpöiseksi (muutoin soseeseen myöhemmin lisättävä kananmuna alkaa kypsyä ennen aikojaan).

2. Sekoita jäähtyneeseen soseeseen kerma ja kananmuna. Kauho massa uunivuokaan, taputtele tasaiseksi ja ripottele päälle korppujauhoa. Tee halutessasi pintaan koristekuvio lusikalla. Paista 150-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia.

Reseptit

Enemmän makua porkkanalaatikkoon

joulukuu 7, 2015
porkkanalaatikko

Joululaatikot ovat minulle vähän niin ja näin. Tykkään kyllä juureslisukkeista noin yleensä ja laatikoistakin pidän, varsinkin lanttulaatikosta, mutta joulupöydässä laatikot eivät vaan nouse tutkalleni kaiken muun syömisen keskeltä. Joitain laatikoita olen välillä tehnyt itse, mutta usein olen myös tyytynyt kaupan tarjontaan. Tänä vuonna lähdin varauksistani huolimatta laatikkosouviin, koska halusin perehtyä aiheeseen hieman aiempaa tarkemmin ja optimoida laatikoista enemmän oman makuni mukaiset.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi porkkanalaatikko. Katsoin ohjeita useasta lähteestä ja perusrakenne oli kaikissa melko sama, riisiä, maitoa ja/tai kermaa, porkkanoita keitettynä tai raastettuna, kananmunaa, muskottipähkinää. Metodit ja mittasuhteet vaihtelivat aika tavalla enkä osannut niistä suoraan sanoa, mikä niistä antaisi minulle mieluisimman lopputuloksen, joten laitoin reseptit syrjään ja päätin luottaa näppituntumaan.

Siinä porkkanoita kuoriessani mietin, miksi laatikkomuodossa porkkana on aina makuuni vähän pliisua, vaikka itse juures on kovasti mieleeni. Voisinko tehdä asialle jotain ilman, että tekemäni ruoka lakkaisi olemasta porkkanalaatikko? Ensimmäinen ajatukseni oli porkkanoiden höyryttäminen keittämisen sijaan, mutta sitten sain paremman idean: jospa kokeilisinkin tehdä laatikon paahdetuista porkkanoista? Tunnetusti porkkana saa ihanan, intensiivisen maun uunissa kypsyessään, eikä metodi ole yhtään keittämistä hankalampi.

Porkkanoiden paahtamisen lisäksi päätin minimoida laatikon miedontajat. Halusin lopputuloksen maistuvan porkkanoille enkä kermalle tai munamaidolle, joten keitin riisipuuron maidon sijaan mietoon kasvisliemeen. Kananmunia laitoin yhden ja kermaa tuli vain pieni määrä tuomaan laatikolle täyteläisyyttä. Lisäksi – ja nyt saa paheksua – korostin porkkanan makua ja makeutta maustamalla laatikkoa hieman korianterinsiemenillä sekä tirauksella hunajaa.

Jos kaipaat porkkanalaatikkoosi pientä nostetta, testaa tämä! Sama vaiva, parempi lopputulos.

Ohjeen määrillä syntyi noin 550-600 gramman laatikko. Kyllä, raaka-aineiden painomäärä on paljon suurempi, mutta porkkanasta syntyy jonkin verran hävikkiä kuorintavaiheessa sekä lisäksi nestettä haihtuu sekä porkkanoita paahdettaessa että itse laatikkoa paistettaessa.

Porkkanalaatikko paahdetuista porkkanoista 

700 g porkkanoita
n. 1 rkl rypsi- tai muuta miedonmakuista öljyä
1/2 tl korianterin siemeniä rouhittuna
pari hyppysellistä suolaa
0,75 dl puuroriisiä
0,75 dl vettä
3,5 dl mietoa kasvislientä
0,5 – 1 dl kermaa
1 rkl hunajaa
pieni nokare voita uunivuoan voiteluun.

1. Kuori porkkanat, leikkaa ne muutamaan osaan (minä halkaisin ne kerran pitkittäin ja kerran poikittain) ja laita uunivuokaan. Hieraise pintaan suola, korianterinsiemenet sekä öljy. Paahda 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

2. Porkkanoiden paahtuessa keitä riisi puuroksi: kiehauta vesi, lisää riisit ja anna kiehua pari minuuttia. Lisää sitten kasvisliemi ja keittele rauhallisella lämmöllä noin 40 minuuttia, kunnes seos muuttuu löysähköksi puuroksi. Vaihtoehtoisesti, tee puuro suoraan pakkauksen ohjeen mukaan, mutta korvaa maito kasvisliemellä.

3. Ota porkkanat uunista ja soseuta ne (minä käytin sauvasekoitinta). Sekoita keskenään porkkanat, hunaja ja riisipuuro. Jos haluat pakastaa laatikon myöhempää käyttöä varten, tämä on paras kohta tehdä se. Sekoita sitten mukaan muna ja kerma. Voitele uunivuoka nokareella voita, kaada laatikkomassa vuokaan ja paista 150-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia.

Reseptit

Joulumakkarat

joulukuu 4, 2015
joulumakkarat

Ennen verimakkarakokeiluun ryhtymistä halusin hieman treenata makkaranvalmistusta, koska en ole erityisen harjaantunut lajissa. Toisin sanoen olen aiemmin valmistanut makkaroita ainoastaan Marttojen makkarakurssilla – jota voin kyllä ilomielin suositella – ja siitäkin on jo kolmatta vuotta. Oli siis korkea aika ryhtyä puuhaan. Koska harjoittelussa enemmän on enemmän, tein samalla kertaa kaksi erilaista versiota, melko perinteistä sianlihamakkaraa sekä ajankohtaista, sherrystä ja kuivatuista luumuista makua saavaa joulumakkaraa, jonka reseptin olen kirjannut alle.

Valmistukseen käytin porsaan jauhelihaa sekä rasvaisia kylkiviipaleita. Jauhelihaa ei olisi periaatteessa tarvinnut käyttää lihamyllyn kautta, mutta koska kylkiviipaleet kaipasivat hienonnusta, ajoin samalla vaivalla koko massan myllyn läpi kahteen kertaan. Jauhelihan sijaan voisi hyvin käyttää myös kokolihaa (esim. lapaa), jolloin lisähommana olisi ollut lihan kuutiointi. Luumut silppusin veitsellä ja lisäsin ne tarkoituksella muutoin valmiiseen massaan vasta lopuksi, koska halusin siihen hieman sattumia.

Aika mukavasti sujui makkaranvalmistus aloittelijaltakin pitkästä harjoittelutauosta huolimatta. Vinkkejä katsoin mm. Muista syödä välillä -blogista, josta löytyy perusteellinen ohjeistus makkaranvalmistukseen. Hankalinta oli odotetusti makkaramassan pursotus, nyt pyörittelin makkarat jo sitä mukaa, kun massaa pursotin, mutta helpompi metodi on ehkä tehdä se vasta jälkikäteen, kuten verimakkaraa valmistaessa opin. Nyt osa makkaroista jäi selvästi ns. harjoittelukappaleiksi – jotain niiden ulkonäöstä kertonee se, että taaperomme katsoi lautasellaan olevaa makkaraa hetken ja totesi sitten, että ”ankka”. Kaikista makkaroista ei kuitenkaan tullut eläinkuva-arvoituksia, vaan osa näytti ihan siltä, miltä pitikin. Ja tärkein, eli maku oli hyvä, joten kehnommatkin yksilöt tulivat syödyksi.

Osa makkaroista valmistui uunissa ja osa sähkösavustimessa. Näistä uunitettuihin tuli parempi rakenne, koska rasva pysyi paremmin makkaran sisällä, mutta savustettuihin mukavaa makua. Joulumakkaran makumaailmaa voi tuunata omien mieltymysten mukaan, massaan voi sekoitella esimerkiksi muita kuivahedelmiä, korintteja, pähkinöitä tai oikeastaan melkein mitä vaan jouluista.

Joulumakkarat (8-10 keskikokoista makkaraa)

500g rasvaista porsaan jauhelihaa
350g porsaan kylkiviipaleita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
pieni hyppysellinen muskottipähkinää
5 neilikankukkaa rouhittuna
tuoreita salvian lehtiä silputtuna (n. 10 kpl)
pieni kourallinen kuivattuja luumuja
1/2 dl sherryä

suolta makkarankuoreksi

1. Leikkaa kylkiviipaleet pienehköiksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli ja sekoita kylkiviipaleiden sekä jauhelihan kanssa. Mausta suolalla, mustapippurilla, neilikalla, muskottipähkinällä ja salvialla. Aja seos kahteen kertaan lihamyllyn läpi.

2. Silppua massan joukkoon kuivatut luumut. Kaada mukaan sherry ja vaivaa massa tasaiseksi. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

3. Paista makkaramassasta pieni koepala ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Massa saa olla aika reilusti maustunutta, maku tuppaa miedontumaan kypsennettäessä.

4. Pursota makkarat: pujota suoli makkarasuppilon päälle ja laita päähän solmu. Pursota makkaramassa suoleen. Homma onnistuu yksinkin, mutta helpoiten se käy, jos saat avuksi toisen käsiparin; yksi auttaa makkaramassaa suppiloon ja toinen vastaanottaa pursottuvaa makkaraa. Varo täyttämästä makkarankuorta liikaa, jotteivät makkarat repeä kypsennettäessä.

5. Pyörittele pursotettu pötkylä makkaroiksi. Pyöritä joka toinen liitoskohta myötä- ja joka toinen vastapäivään.

6. Kypsennä makkaroita 180-asteisessa uunissa 20-30 minuutin ajan, tai vaihtoehtoisesti sähkösavustimessa, kunnes sisälämpötila on 71 astetta.

Muut mietteet

Joko jouluttaa?

joulukuu 1, 2015

Minua jouluttaa jo, oikeastaan on jouluttanut jo viikkoja. Nyt ei olekaan siis luvassa reseptiikkaa, vaan muuta joulu- ja jouluruoka-aiheista fiilistelyä sekä muutamia linkkivinkkejä arkistojen aarteisiin.

Vaikka aika menee vuosi vuodelta nopeammin ja koko ajan tuntuu olevan joko joulu tai juhannus, en valita. Tykkään joulusta kovasti ja nautin sesongista täysin rinnoin. Takavuosina naureskelin ihmisille, jotka laittoivat joulukoristeet mielestäni liian aikaisin esille, mutta nykyisin olen jo luovuttanut ja rupean ripustamaan jouluvaloja jo marraskuussa. Viimeisetkin koristeet ovat yleensä esillä jo itsenäisyyspäivän kieppeillä, ainoastaan joulukuusi odottaa lähemmäs aattoa.

Sanotaan, että jouluna pitäisi ottaa rennosti, mutta minusta jokainen hankkikoon joulutunnelmansa – ja jouluninhoajat sen puutteen – juuri siten, kuin haluaa. Minulle asiaan kuuluu pieni puurtaminen. Varsinaiset joulunpyhät menevät niin nopeasti ohi, että valmistelut ovat iso osa joulunaikaa, ja minusta kuuluu vain asiaan, että aatonaattona vähän väsyttää. Joulu on projekti, jonka hallintaan käytän exceliä. Sinne kirjaan jo syksyn mittaan menun, kauppalistan, budjetin sekä osto- ja valmistuspäivät eri tuotteille. Yleensä tiedostoon päätyvät myös muut jouluun liittyvät hankinnat ja sitä päivitetään sitä mukaa, kun jouluprojekti etenee. Saattaa jollekin kuulostaa vaivalloiselta, mutta minusta se on ihanaa. Kukkarollekaan ei tule yllätyksiä, kun menot ovat joltiseenkin tiedossa jo etukäteen.

Ruokien kanssa meillä on vuorovuosiperinne. Joka toinen vuosi teemme ne perinteiset jouluruuat ja kantakodista opitut kestosuosikit, joka toinen vuosi taas joulupöydässä on toisenlainen juhlamenu. Tällöin tulee kokeiltua uusia juttuja, joille ei muutoin joulupöydässä ja vatsoissamme olisi yksinkertaisesti tilaa.

Tänä vuonna teemme ne perinteiset suosikit – tai itse kunkin perheenjäsenen perinteiset suosikit. Minä tykkään eniten joulupöydän kaloista, joista kolme tekevät minulle sen oikean joulupöydän: tujakat sinappisilakat, graavikala sekä paras silli (joo, se on sen nimi). Isäntä taas pitää joltiseenkin kaikesta, joten pöytään päätyy myös laatikoita, vaikken itse niitä niin kaipaisi. Kinkusta tykkäämme kaikki, tulisen sinapin kera. Ja sinapin pitää olla nimenomaan tulista. Jälkkäriksi syömme sekä omaa lemppariani luumukiisseliä että isännän toiveesta juustoja. Melkoinen sekamelska, joka kieltämättä sotii juhlakattauksissa suosimani less is more -ajattelun kanssa, mutta jos joskus on syytä mennä ennemmin sekä että- kuin joko tai -mallilla, niin sitten jouluna.

Mitä teillä aiotaan syödä?

Joulu-kategorian alta löydät myös muita jouluaiheisia juttuja ja reseptejä aiemmilta vuosilta.

Riimiliha porosta

joulukuu 27, 2014

Tämä riimiliha sopii mainiosti uuden vuoden juhliin, mutta me söimme sitä joulupöydän alkupalana. Alkuperäinen, hirvenlihalle tehty resepti on hesarin ja se on odottanut jo syyskuun lopulta käyttöön pääsyä. Koska sopivaa hirvenpalaa ei pakastimessa tähän hätään ollut, nappasin kaupan pakastealtaasta kaksi poron ulkofilettä. Niistäkin sai aivan suussasulavat riimilihat. Minä käytin ohjeen mukaisia mausteita, mutta poronliha on itsessään niin maukasta, että pelkkä suolakin riittäisi, terveisin nimimerkki ”maistelin kuormasta”. Suolamäärää pienensin kuitenkin hieman alkuperäisestä, koska poronfile on kovin ohutta ja suolaantuu aika voimakkaasti jo vuorokaudessa.

Tarkoitukseni oli tehdä myös piparjuuri-konjakkikastiketta, joka oli hesarin ohjeessa tarkoitettu riimihirvelle. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että poron hieno maku ei kaipaa kastiketta, ja toisaalta lihan kanssa tarjotut sienisalaatti ja suolakurkut olisivat ihan riittävä lisuke. Ja tällä kertaa osuinkin oikeaan. ei tuollainen ohueksi viipaloitu, kielen päälle sulava liha kaivannut mitään ylimääräistä!

Jos teet poroa ainoana alkupalana, varaisin sitä n. 70g per syöjä, lisukkeiden kanssa riittänee vähän pienempikin määrä. Minä tein kaksi vajaa 200g filettä samalla kertaa, joista toisesta söimme kahdesti ja toinen odottaa vielä pakkasessa. Ohjeen määrä on siis aika reilu, kahdelle hengelle satsi kannattaa puolittaa.

Riimiporo

400g (n. 2 kpl) poron ulkofileetä
2 rkl karkeaa merisuolaa
5 oksaa timjamia
5 oksaa rosmariinia
3 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
10 katajanmarjaa
mustapippuria myllystä

1. Poista fileistä mahdolliset kalvot ja pyyhi ylimääräinen kosteus talouspaperilla. Hiero fileisiin suola, kääräise leivinpaperin sisään ja laita jääkaappiin painon alle vuorokaudeksi maustumaan. Käännä kerran maustumisen aikana.

2. Hienonna yrtit, murskaa katajanmarjat morttelissa ja sekoita ne leivinpaperin päällä. Ota poronfileet jääkaapista, pyyhi talouspaperilla ja pyörittele mausteissa. Rouhi vielä fileille mustapippuria. Laita pakastimeen, kunnes fileet muuttuvat kohmeisiksi (minä pidin kolmisen tuntia, mutta pakastusaika saattaa olla lyhyempikin jos fileet ovat ohuita tai pakastin kovin tehokas – kannattaa siis vilkuilla tilannetta aika ajoin). Leikkaa kohmeisista fileistä mahdollisimman ohuita viipaleita tarjolle.

The Christmas Sandwich ja muutama muu vinkki joulutähteiden käyttöön

joulukuu 26, 2014

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein nautinnollinen joulu, juuri sellaisessa muodossa kuin se paras joulu itse kullekin näyttäytyy! Me vietimme joulua ihan perinteisesti ja meille mieleiseen tapaan, aattona kyläilimme kantakodissani valmiissa pöydässä ja sen jälkeen ollaan lähinnä löysäilty kotona ja nautittu pakkaskeleistä ulkona. Omaan kotiin ei tullut tänä vuonna edes hankittua jouluruokia vaan vähän muunlaista juhlavaa syötävää (joista ainakin yhden reseptin laitan vielä ennen uutta vuotta jakoon), mutta laitan jakoon yhden rääppimisimieliteon sekä lähinnä muistutuksena ihan muutaman perusvinkin jouluruokien kierrätykseen, jos joku kylläisenä raapii päätään tähteiden äärellä ja miettii, mihin ihmeen vatsaan niitä laittaisi.

  • Kinkku: minun ykkössuosikkini kinkun jatkojalostukseen on perinteinen hernekeitto (tuon linkin takaa paljastuva kuva on muuten kerrassaan, öh, hurmaava), mutta pidän kinkusta myös muissa talvisissa keitoissa, suosittelen lämpimästi vaikkapa tätä isoäitini reseptillä tehtyä, lämmittävää paprikakeittoa, johon voi laittaa sitä lihaa, mitä kaapissa sattuu olemaan. Parasta soppaan on kinkun potka, mutta myös muuta lihaa voi hyvin käyttää, jos olet hankkinut kinkkusi luuttomana. Toki kinkusta saa muutakin, viime vuonna taisimme pilkkoa jämiä pitsaankin. 
  • Laatikot: Jos laatikoita on tullut  hankittua ylimääräisiä, ne laittaisin suosiolla pakastimeen odottamaan talviviikonloppuja, ne maistuvat hyvältä ainakin aika monenlaisten liharuokien lisukkeena. Itse olen esimerkiksi sulattanut perunalaatikkoa maksakastikkeen kaveriksi, ja yhdistelmä toimi hienosti.
  • Kalat: Kalojen uudelleenkäyttö on minusta kinkkisempää, koska meillä joulupöydässä suurin osa kalasta on raakakypsytettyä enkä kovasti fanita kylmäsavu- tai graavilohisiivujen lämminkypsennystä edes tähteissä. Sen sanottuani, mieluummin kiertoon kuin roskikseen, joten suosittelen kokeilemaan vaikkapa tätä fenkoli-lohilaatikkoa graavilohisiivuilla tavallisten sijaan. Lämminsavukalasta taas suosittelen lämpimästi tekemään pihvejä, jotka sopivat mainiosti vaikkapa burgerin väliin. Pari vuotta sitten teimme myös ihan perinteisiä, pieniä sormisyötäviä kaloista.

Mutta sitten siihen tämän vuoden rääppimisjuttuun. Nuorena tyttönä työskentelin Irlannissa muutaman vuoden kahvilassa, jonka listalla oli aina jouluisin The Christmas Sandwich – eli yksi versio kalkkunavoileivästä. Kyseinen voileipä oli hurjan hyvää, ja tänä vuonna olen muistellut sitä niin monesti, että päätin tehdä kotiversionkin. Makumaailmassa on hieman joulua, mutta myös raikkautta, ja tuhti leipä käy lounaasta tai myöhäisestä aamiaisesta, pitäen nälän poissa monta tuntia. Alkuperäisiin aineksiin kuului myös stuffing eli kalkkunan tai kanan leipäpohjainen, yrttinen täyte, mutta minä jätin sen pois ja korvasin timjamin ja salvian lehdistä tehdyllä silpulla. Koska kyse on voileivästä, on reseptiikka hyvin summittaista, määrät tarkentuvat sen mukaan, mitä tähteitä on käytettävissä ja millaisesta täyte-leipäsuhteesta itse kukin pitää. Leiväksi sopii joko ihan tavallinen paahtoleipä, josta saa nätit kolmioleivät, tai vaikkapa sesonkiin sopiva karpaloleipä, jota on ollut parilla leipomolla valikoimissa. Ainut täyte, jonka tätä leipää varten valmistin, oli coleslaw, kaikkea muuta löytyi jääkaapista jo valmiina.

The Christmas Sandwich

pari isoa paahtoleipäviipaletta
majoneesia
dijon-sinappia
karpalohilloa
reilu siivu kinkkua
reilu siivu kalkkunaa
pari lusikallista coleslawia
salvian ja timjamin lehtiä silputtuna
tavallista tai marinoitua punasipulia (minulla oli Mama G:n reseptillä tehtyä)
silputtua jäävuorisalaattia

Paahda leipäpalat ja voitele toinen pala majoneesilla ja dijonilla, toiselle levitä nokare coleslawia. Kasaa coleslawin päälle kalkkunaviipale, karpalosoosi, salaatti, sipulit, yrttisilppu ja kinkkuviipale. Laita majoneesilla ja sinapilla voideltu pala leivän kanneksi, paina hieman kasaan ja leikkaa kolmioiksi tai kääräise paperiin ja syö sellaisenaan.