Browsing Tag

aasialainen

Dagen efter -lihapullat

marraskuu 27, 2012

Olen nykyisin tosi ronkeli lähtemään iltarientoihin, mutta silloin kun lähden, on yleensä kyseessä joku pitkään ja hartaasti odotettu meno. Tähän aikaan vuodesta niitä saattaa olla jopa useampia :)Viime viikonloppuna kokoonnuimme vanhojen ystävien – ja vanhojen vain siis siinä mielessä, että olemme tunteneet toisemme parisenkymmentä vuotta – kanssa tuopin äärelle, kuten meillä kerran vuodessa tapana on. Ilta venähti sen verran, että sunnuntaina teki mieli jotain mausteista ja helppoa syötävää; päädyin tekemään mausteisia aasialaishenkisiä possupullia, jotka saivat makua samoista aineista kuin aiemmat dumplingit. Pullat pääsivät tarjolle yhtäläisen mausteisella nuudelipedillä. Helppoa ja voimistavaa dagen efter -ruokaa 😉

Aasialaiset possupullat mausteisella nuudelipedillä (kahdelle)

0,5 dl korppujauhoa
0,5 dl maitoa
400g porsaan jauhelihaa
pätkä purjoa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 valkosipulin kynsi murskattuna
chilirouhetta
soijaa

Nuudelipeti

2 annosta instant-munanuudeleita
1 porkkana
pätkä purjoa
1 valkosipulin kynsi
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl siirappia
chilirouhetta
soijaa

pähkinä- tai muuta mietoa öljyä

1. Sekoita korppujauhot ja maito ja anna turvota hetken. Raasta inkivääri, murskaa valkosipulinkynsi ja hienonna purjo pieneksi silpuksi, ja lisää ne maito-korppujauhoseokseen. Lisää chili, jauheliha ja muna, ja mausta soijalla sopivan suolaiseksi. Vaivaa ainekset taikinaksi.

2. Pyöritä taikinasta lihapullia ja ruskista ne pannulla öljyssä. Laita uuniin 175 asteeseen jatkokypsymään n. 15 minuutiksi.

3. Pullien kypsyessä valmista nuudelit. Suikaloi purjo ja porkkanat ja viipaloi valkosipulinkynsi. Kiehauta vesi, ota kattila pois levyltä ja lisää nuudelit 1-2 minuutiksi. Valuta ja jätä odottamaan. Paista vihannekset nopeasti kuumassa pannussa niin, että ne saavat hieman paistopintaa, mutta pysyvät rapeina. Mausta soijalla, siirapilla ja chilirouheella. Lisää nuudelit, ja pyöräytä vielä hyvin sekaisin kasvisten ja mausteiden kanssa. Lisää lopuksi seesamiöljy. Nosta uunista tulevat lihapullat nuudeleiden päälle ja tarjoile.

3 Comments

Dumplingit

lokakuu 28, 2012

Työpaikan lähelle nousi dumplingeihin erikoistunut lounasravintola, ja parissa muussakin paikassa olen niitä hiljattain syönyt. Nyt kokeilin niitä kotikeittiössä ensimmäistä kertaa. Dumplingeilla tarkoitan niitä raviolin vastikkeita, höyrytettyjä taikinanyyttejä, jotka kätkevät sisäänsä liha-, kala-, tai kasvistäytettä. Eri nyyttilaaduilla ja niiden valmistustavoilla on paljon tarkempiakin nimiä, mutta koska en ole ihan varma mitä minun tekemäni ovat, kutsun niitä nyt vaan dumplingeiksi. Ainakin Campasimpukalta ja Kaikki äitini reseptit -blogin Nannalta löytyy aiempia ohjeita samantapaisista jutuista.

En ollut yhtä rohkea kuin Nanna, joka teki oman taikinansa, vaan ostin Aseanic Tradingista valmiita taikinalevyjä, jotka piti vain sulattaa ja taitella. Pysyivät hyvin kasassa ja olivat helppoja käsitellä, en tosin raaskinut muotoilla levyistä pyöreitä vaan tein sitten kirjekuorimaisemman taittelun. Ostin myös pakastettua, kaulitsematonta won-ton taikinaa, se jäi nyt käyttämättä mutta ehkä uskallan ensi kerralla nostaa vaativuustasoa ja testata sitäkin. Täytteeksi laitoin reilusti rasvaista (23%) sika-nautajauhelihaa, johon sekoitin mm. purjoa, inkivääriä ja valkosipulia.

Vähän rumia niistä tuli, mutta varsin hyviä, varsinkin jauhelihatäyte onnistui ja meni jopa melko lähelle sitä, mitä olen ravintolassa maistanut. Dippikastiketta jäi yli, mutta jämät löysivät uuden elämän kurkkuviipaleiden kastikkeena seuraavalla aterialla.

Dumplingit ja seesamidippi (kahdelle)

1 pkt (n. 50 levyä) dumpling-kuoria (myynnissä useimmiten varmaan nimellä wonton-kuoret)

300g sika-nautajauhelihaa
15 cm pätkä purjoa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
chilisilppua tai kuivattuja chilihiutaleita
soijaa
(suolaa)
(2 rkl korppujauhoa)

Dippikastike

2 rkl seesamiöljyä
4 rkl soijaa
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl valkoviinietikkaa
(4 rkl vettä, jos käytät kovin tummaa soijaa)
ripaus kuivattuja chilihiutaleita
silputtua korianteria
paahdettuja seesaminsiemeniä

1. Sulata kuoret käsittelyvalmiiksi.

2. Valmista täyte. Silppua purjo, raasta inkivääri ja purista valkosipuli, ja vaivaa ne lihapullataikinamaisesti yhteen muiden ainesten kanssa. Minä lisäsin vähän korppujauhoa imeyttämään soijaa, mutta se ei ole varmasti välttämätön. Anna valmiin täytteen levähtää hetki.

3. Valmista dippikastike. Paahda seesaminsiemeniä hetki pannulla. Sekoita kaikki muut aineet keskenään ja lisää siemenet lopuksi mukaan.

4. Laita keitinvesi kiehumaan. Laita taikinakuoret leivinpaperin päälle riviin, ja nosta jokaiselle nokare täytettä. Kastele kuoren reunat, ja taittele kiinni haluamaasi tapaan.

5. Keitä kiehuvassa vedessä muutama minuutti, kuivata hetki vaikka leivinpaperin päällä (ei päällekkäin, koska tarttuvat kiinni) ja nosta tarjolle.

2 Comments

Ulkoruokintaa: Prikthai, Helsinki

heinäkuu 9, 2012

Manskulle on muutama kuukausi sitten avattu uusi thai-ruokapaikka Prikthai, johon suuntasimme testikierrokselle vapaapäivän kunniaksi samalla reissulla, kun lähdimme varta vasten Espoosta Hakaniemen torille ja halliin. Melkein ulkomaille siis.

Prikthai on saanut loistavan sijainnin kisahallia vastapäätä ja ilmeisesti lähiseudun asukkaatkin ovat jo paikan löytäneet, mutta lieko syynä ollut  kaunis ilma tai joku muu, me söimme lähestulkoon tyhjässä ravintolassa. Miljöö oli mukava, siisti ja ehkä keskivertothaimaalaista hieman yksinkertaisempi, vaikkei epäselväksi jäänyt, minkä maan ruokakulttuuria paikka edustaa. Olin etukäteen silmäillyt arvostelua, jossa kehuttiin ravintolan listaa hieman tavanomaisesta thaimaalaisesta poikkeavaksi, mutta en valitettavasti keksinyt, miten, vaan valitsimme perusvarmat annoksemme tuttujen suosikkien niinikään perusvarmasta joukosta. Tilaukset otettiin reippaasti, mutta ruokia odottelimme tovin – ei haitannut, koska keittiöstä kuului mukavaa kokkaamisen ääntä, luvaten tuoreeltaan tehtyä, hyvää ruokaa.

Mutta mitähän sanoisin ruuasta? Alkupalaksi otettu papaijasalaatti oli reiluhko alkupala-annos, mistä tietysti ahneet ruokailijat kiittävät. Plussaa myös siitä, että potkua oli salaattiin laitettu keskimääräistä isommalla kädellä, mutta valkosipulia jäin kaipaamaan. Tuomiona, ihan kelpo papaijasalaatti, muttei lajinsa mehevimmän kärjen edustaja.

Pääruokina otimme uppopaistettua kanaa thaimaalaisten yrttien kera sekä panang-curryn (iskipä muuten lukihäiriö tätä kirjoittaessani, piti googlata, mikä on suomeksi vakiintunut kirjoitustapa). Annokset olivat kauniit, varsinkin uppopaistetun kanan rapeaksi friteeratut valkosipulit, sitruunaruohot ja valkosipulilastut olivat hauska idea. Itse kanat olivat kuitenkin aika tavanomaisia, miedosti maustettuja wingsejä. Isäntä puolestaan kommentoi panangia hieman pliisuksi, sanoen sen olevan lähempänä kotona tehtyä, oikaistua versiota kuin normaalisti thai-ravintoloista saatavaa, paksua ja aromikasta panangia. No, ainahan voi argumentoida, että curryja on yhtä paljon kuin kokkeja, eli sinänsä tässä ei ole oikeaa eikä väärää, mutta meidän mieleemme tämä annos ei tällä kertaa niin ollut.

Palvelu oli ystävällistä mutta hieman haparoivaa, päälle näkyy ehkä, ettei ravintolatoiminnasta ole vielä juuri kokemusta. Pienet asiat, kuten juomatilausten ottaminen tai juomien tuominen ennen ruokaa, olivat vähän hakusessa. Sinänsä sellaisella ei ole edes väliä ja jossain hyvin rennossa paikassa voi tällainen kotikutoisuus kuulua konseptiinkin, mutta mielestäni sen pitäisi tulla silloin esiin kautta linjan – tällä kertaa rentous tai välittömyys eivät olleet ihan riittäviä tekemään ruokatarjoilun ja lapsuksista luontevia, vaan lopputulos oli vähän epävarman oloinen.

Pienestä kritiikistä huolimatta, toivon Prikthain löytävän jalkansa Helsingin ravintolatarjonnassa ja yrittäjien pääsevän tästä vielä vauhtiin. Pieni hionta kuuluu alkuvaiheessa asiaan, ja huomioiden kyseessä olevan ilmeisesti ensikertalaisravintoloitsijaperheen (mikä yhdyssana, huh), poppoo suoriutui ihan mallikkaasti. Jään mielenkiinnolla kuulolle, ja käyn testaamassa syksymmällä uudestaan, miten paikka on lähtenyt kehittymään. Lykkyä tyko!

1 Comments

Näyttää pahalta, maistuu hyvältä – chili-limettidippi

heinäkuu 1, 2012

Oho, nyt on jo heinäkuu. Ja Kärähtäneiden olemassaoloa on ehtinyt kulua puoli vuotta! Helppo muistaa, koska ensimmäisen tekstin hernekeitosta nakuttelin kasaan uudenvuodenpäivänä, kamalan rumalla (sinänsä herkullisen sopan) kuvalla varustettuna 😀 Muutenkin sormet ovat jo alkaneet syyhytä päästä vähän siistimään ulkoasua, ottaa rakeinen valokuva pois taustalta ja niin edelleen. Ja kategorisointikin voisi olla loogisempi… Mutta ne ovat varmasti ikuisuusprojekteja, innostun sitten jonain päivänä 🙂

Tämänpäiväisestä tekstistä tulee ihan eka kirjoitus sikäli mieleen, että lopputuotos on esteettisyydeltään vähän samaa luokkaa kuin hernekeitto tai vaikkapa raparperikiisseli 😉 Kummastakaan ei ole kuitenkaan kyse, vaan vihreästä thai-dipistä, jota muutaman vuoden takaisella Thaimaan-reissulla sai aina grillattujen merenelävien, sekä usein myös hot potien kaverina. Samaa soosia ei ole tullut kotimaassa vastaan, joten ostin tuliaisiksi pullollisen – se ei kuitenkaan yhtään vastannut ravintoloissa saatua tuoretta dippiä, joten käyttämättä jäi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ei reseptikään ole tullut aiemmin vastaan, mutta nyt siihen vihdoin törmäsin foodgawkerin kautta She Simmers -blogissa.

Hurjan helppo ohje, onnistui heti ekalla, ja oli hurjan hyvää ensin kanansiipien kaverina, ja myöhemmin illalla vielä pannulla paistetun ahvenen kera; grillatuille merenelävillehän soosi sopii parhaiten, mutta sopii oikeastaan kaiken muunkin grillatun kanssa. Ensi kerralla kokeilen jättää chilit kiehauttamatta jotta ne pitävät kauniin, tuoreen värinsä, mutta ohjeessa ne ovat vielä alkuperäisen version tapaan kiehautettuina (ja varmuuden vuoksi siemenet poistettuna) – en nimittäin uskalla luvata, että tulisuus pysyy aisoissa jos chilin heittää tuoreena kastikkeeseen, joten toimin koekaniinina ensin itse 😉

Vihreä chili-limettidippi

3 pientä vihreää chiliä
3 valkosipulinkynttä
3 rkl kalakastiketta
3 rkl sokeria
3 rkl vettä
limettimehua ja hedelmälihaa (käytin n. 1,5 limetin mehun ja hedelmälihan) maun mukaan.

1. Murskaa valkosipulinkynsi. Poista chileistä siemenet, pilko pieneksi ja muussaa vielä morttelissa, tai surauta monitoimikoneella pieneksi muhjuksi.

2. Kiehauta pienessä kattilassa kaikki ainekset limettiä lukuunottamatta, ja anna porista rauhallisesti n. 30 sekuntia. Nosta keitos liedeltä ja sekoita mukaan limettimehua ja hedelmälihaa oman maun mukaan. Jäähdytä ennen tarjoilua.

2 Comments

Grillisiivet

kesäkuu 30, 2012

Ostosreissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Isännän piti mennä parturiin, minun samalla kyydillä halliin ribsejä ostamaan. Herätysteknisten ongelmien vuoksi minä en selvinnytkään samalla ovenavauksella liikkeelle, joten sovimme, että isäntä tuo ribsit tullessaan. Mutta kuinkas kävikään, kauppias pakkasi ei-niin-kovin-lihapalasavvylle isännälle mukaan paksua grillikylkeä kylkiluiden sijaan. Ja tiukkapipoinen emäntä päästi muutaman huokauksen kotona, kun piti nyt ihan ruveta tekemään uusia suunnitelmia. Muuttuva tilanne, tuo suuren henkilökohtaisen kriisin paikka  😉

Onni onnettomuudessa, hallista oli tarttunut mukaan myös kanansiipiä, jotka sai vikkelästi grilliin. Kanansiivet ovat (ainakin meidän) perusruokakaupoissa lähes poikkeuksetta marinoituja, joten oli kiva päästä tekemään marinadi itse. Paitsi siinä kohdassa, kun marinadi alkoi kiehua ja jakaa hyvin tulisia chilihöyryjä, ja minä pääsin kuvittelemaan, millaista olisi olla pippurikaasun kanssa tekemisissä. Tai no, en yhtään tiedä millaista se olisi – enkä haluakaan tietää, kiitos vaan – mutta chilihöyryni saivat vedet valumaan silmistä ja nenästä, ja kunnon yskänkohtaukset ilmoille. Maltillistin chilin määrää tähän ohjeeseen, vaikkei minunkaan lopullinen marinadini ollut yhtään tulinen; ilmeisesti kaikki tulisuudet kaikkosivat höyryjen mukana 🙂

Kivaa oli myös, että siivet olivat kokonaisia, eikä niitä nivelistään katkottuja suupaloja, jotka putoilevat hiilille grillin ritilän välistä, ainakin, kun minä sählään puikoissa. Käyttöliittymän helpottamiseksi tuikkasin vielä siivet vartaisiin aina muutama siipi per varras, jotta siiven muotoa saisi hieman tasattua tikun avulla. Ensi kerralla kuitenkin muistettakoon, että varrastikut kannattaa liottaa ensin, niin eivät anna ylimääräistä väriä siiville syttyessään palamaan, ja ovat myös yhdessä palassa vielä grillistä noustessaan…

Hyvää siivistä tuli kuitenkin, lisukkeinaan yrttiöljyllä sivellyt herkkusienivartaat, vuohenjuustosalaattia ja paria erilaista dippiä. Toinen dipeistä oli thaimaalainen (?) vihreä soossi, johon hiljattain löysin kauan kaipaamani ohjeen – sen laitan jakoon toisen kerran erikseen.

Kanansiivet grillissä (kahdelle)

n. 800 g maustamattomia kanansiipiä
1 valkosipulinkynsi puristettuna

marinadi

2,5 kolajuomaa
1 chilipalko
1 rkl kalakastiketta
1/2 limetin mehu
2 rkl soijaa

1. Valmista marinadi: sekoita kaikki aineet keskenään kattilassa ja anna kiehua kasaan n. 10 min. Anna jäähtyä hieman. Sekoita marinadi kanansiipiin kulhossa tai pussissa, purista mukaan valkosipuli, ja anna maustua jääkaapissa ainakin tunnin.

2. Ota siivet huoneenlämpöön vähintään 30 min ennen grillaamista ja pujota ne liotettuihin varrastikkuihin (esim. kolme siipeä/varras). Grillaa kuumassa grillissä molemmin puolin n. 15 min, tai kunnes siivet ovat pinnalta ruskistuneet ja sisältä kypsät (jolloin lihasnesteet juoksevat kirkkaina). Siipiä voi voidella esim. öljyllä tai omalla marinadillaan grillauksen aikana, mutta itse en niin tehnyt tällä kertaa, ja siipipalan oma rasva riitti silti pitämään nahan ja lihat mehukkaana.

0 Comments

Lohisalaatti grillistä ja inkiväärivinaigrette

toukokuu 23, 2012

Missasin huhtikuun kurkkuhaasteen, mutta inkiväärihaasteen ohi en kulje. Inkivääri on vakiovieras wokeissa ja salaateissa, mutta nyt halusin keksiä haasteeseen jotain muuta kuin wokkiin pilkotun inkiväärin. Lopulta taivuin kuitenkin tähän inkiväärivinaigretteen, se kun vaan maistui niin hyvältä aasialaishenkisessä salaatissa grillatun lohen ja fenkolin kaverina.

Lohi ehti hieman kypsähtää kuumassa grillissä yli, mausteet ja inkiväärisoosi pelastivat sen. Annoksesta riittää kahdelle, mutta meillä olisi kyllä syöty enemmänkin. 🙂

Grillilohisalaatti ja inkiväärivinaigrette

300g lohifilettä
1 fenkoli
1/2 kurkku
nippu kevätsipulia tai 2-3 uuden sadon sipulia varsineen
1/2 paprika
nippu korianteria silputtuna

inkiväärivinaigrette

n. peukalonpään kokoinen inkiväärinpala raastettuna
1 valkosipulinkynsi puristettuna
3 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl siirappia
1 rkl vaaleaa soijaa
chilihiutaleita maun mukaan
1/2 dl maapähkinäöljyä tai muuta miedon makuista kasviöljyä

1. Aloita vinaigrettesta. Sekoita raastettu inkivääri, puristettu valkosipuli, chilihiutaleet, siirappi, vaalea soija ja riisiviinietikka. Valuta joukkoon öljy samalla reilusti sekoittaen.

2. Valmista salaattipohja. Suikaloi kurkku, sipuli ja paprika, ja sekoita ne kulhossa. Lisää korianterisilppu ja sekoita varovasti.

3. Poista lohifileestä mahdolliset ruodot (ja rasvat, jos et niistä välitä) ja pyyhkäise siistiksi talouspaperilla. Mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi fenkoli noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.

4. Grillaa lohta ja fenkoleita kuumassa grillissä kunnes ne ovat kauniin värisiä molemmin puolin (lohessa voi olla nahka tai ei). Minä sivelin lohta grillauksen aikana pari kertaa soija-öljy-sitruunaseoksella, mutta se ei mitenkään ole välttämätöntä.

5. Poista valmiiksi grillatusta lohesta nahka jos tarpeellista, ja revi lohi salaatille. Pilko fenkoleita hieman pienemmiksi suupaloiksi ja lisää nekin salaattiin. Kaada päälle inkiväärivinaigrettea ja tarjoile ennen kuin lohi ja fenkoli ehtivät täysin jäähtyä.

2 Comments

Maapähkinävoilla höystetyt nuudelit

toukokuu 5, 2012

Hävikintorjuntakampanja mielessä tyhjensin naama punaisena jääkaapin sisältöä loman jäljiltä – olkoonkin, että osa pöperöistä olisi varmasti mennyt kaupaksi jos emme olisi lomilla olleet, kuusi purkkia rahkaa, yksi melkein kokonainen salaatinkerä, sekä kokonaiset maito- ja piimätölkilliset olivat hieman turhan paljon. Vaikka en ”virallisiin” kampanjablogeihin lukeudu, olen niin kitupiikki, että inhoan aina tuhlata ruokaa roskiin. Ehkä nyt sitten uusin voimin ja puhtaalta pöydältä, toivottavasti 🙂

Onneksi joistain jämistä kuitenkin tulee tehtyä ruokaa, ja onneksi jotkut jämät säilyvät puoli elämää, vaikkei niitä jatkuvasti käyttäisikään. Campasimpukka kyseli taannoin blogissaan jämämaapähkinävoin käyttötapojen perään, ja meilläkin toisinaan lojuu avattu purkillinen jääkaapissa, tällä kertaa laskujeni mukaan viime vuoden puolella ostettu. Tähän nuudelireseptiin saa mukavasti tuhottua muutaman ruokalusikallisen maapähkinävoita, ja ruokakin valmistuu alta aikayksikön. Alkuperäinen inspiraatio on Noble Pigiltä, mutta en ole oikeastaan tehnyt samaa ruokalajia, vaan tarjoillut nuudelit lämpimänä ruokalajina.

Olen käyttänyt ruokaan ihan tavallisia pikanuudeleita, ja antanut niiden kypsyä suoraan pannulla, jolloin ne imaisevat mukavasti makuja itseensä; hitaammin kypsyvät nuudelit käyttäisin ensin kiehuvassa vedessä. Maapähkinävoin käsittelyä voisi varmaan helpottaa sekoittamalla siihen pienen tilkan vettä ja lämmittämällä sen jo etukäteen juoksevammaksi, mutta mielestäni se suli ja sekoittui nytkin riittävän tasaisesti. Annokseen saisi helposti upotettua myös muita jämiä, vaikkapa vähän jo nahistuneenpuoleisen chilipalon tai kokonaisen broilerin tai possupaistin rääppeet.

Maapähkinävoilla höystetyt nuudelit (kahdelle)

n. 300 g maustamatonta broilerin rintafilettä tai suikaletta
2 annosta munanuudeleita (nopeasti kypsyvää sorttia, annosohje paketin mukaan)
n. 3 dl vettä
2-3 rkl maapähkinävoita
3 kevätsipulia
2 valkosipulinkynttä
nippu korianteria
1 rkl siirappia
2 rkl soijaa
suolaa tai 1/2 kanaliemikuutio (tai vastaava määrä jauhetta – veden voi korvata myös suoraan kanaliemellä)
kuivattua tai tuoretta chiliä maun mukaan (laitoin kuivattua hiutaletta n. 1 tl

1. Suikaloi broileri, jollei se ole jo valmiiksi suikaleina. Viipaloi kevät- ja valkosipuli ja silppua korianteri.

2. Paista broilerinsuikaleita muutama minuutti kuumalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä molemmin puolin. Lisää chili, siirappi, soija, vesi ja kanaliemikuutio tai suola, sekä nuudelit. Painele nuudeleita hieman nesteen alle sekä kääntele niitä, kunnes ne alkavat irrota toisistaan. Lisää vettä vähän kerrallaan, jos se näyttää loppuvan heti alkuunsa (vesi saa kaikki imeytyä nuudeleihin, mutta jos se tapahtuu heti, on vettä liian vähän ja nuudelit jäävät koviksi könteiksi).

3. Lisää maapähkinävoi, anna pehmetä ja sekoita hyvin. Sekoita lopuksi mukaan vielä kevätsipuli- ja korianterisilppu, ja tarjoile samoin tein.

0 Comments

Paperikääreessä höyrytetyt kanankoivet

maaliskuu 21, 2012

Otsikon oli tarkoitus kuulua ”banaaninlehdessä höyrytetyt kanankoivet”, vähän samaan tyyliin kuin aiemmin tekemäni kuha, mutta kuinkas kävikään, pakastimesta kaivamani banaaninlehdet eivät enää tehneet yhteistyötä. Viikattua, jäistä lehdenjämää ei saanut avattua, vaan se hajosi liian pieniksi palasiksi minkään muun kuin herneen paketointiin. Onneksi lähimuistissa oli ihanan Siskot kokkaa -blogin paperiin kääritty kala, jonka innostamana paketoin koivet mausteineen leivinpaperiin banaaninlehden puutteessa 🙂

Vaikka lehti vaihtui paperiksi, makumaailma pysyi Aasiassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Harmillisesti Santa Marian extra creamy -kookosmaito ei ollut minun suuhuni kermaista, vaan maistui normaalia pliisummalle kookosmaidolle, jota on teollisesti saostettu. Lisäksi se juoksettui klönttiseksi uunissa, mitä en muista aiemmin tapahtuneen muiden merkkien kanssa. Jostain syystä kookosmaito on muutenkin sellainen tuote, että kalliimmat brändit ovat olleet minun makuuni melkein järjestäin kehnompia, ja parhaat tuotteet ovat löytyneet kaupan halpisbrändeistä tai – vähemmän yllättäen – aasialaiskauppojen hyllyistä. Mutta makuasioitahan nämä ovat, vika voi hyvin olla tässäkin kitupiikissä 😉

Lopputuloksesta vielä, siihen olen kuitenkin tyytyväinen vaikka valokuva ei kovin houkutteleva ole, koivista tuli lusikalla syötävän mureita. Vaikka aika uunissa olikin pitkähkö, ei se tehnyt koivista huonompaa arkiruokaa, koska alkuvalmistelut olivat hurjan nopeat tehdä (ainakin, kun laiskana käytin valmista currytahnaa enkä tehnyt lisäkkeeksi muuta kuin höyrytettyä riisiä) ja uunituksen aikana oli hyvää aikaa muulle puuhastelulle. Eikä tiskiäkään tullut paljon, koipien punainen currykastike kookosmaitoineen pysyivät siististi paperipaketissa.

Paperissa höyrytetyt kanankoivet punaisessa currykastikkeessa (2-3 hengelle)

1 pkt marinoimattomia broilerin koipia (yleensä 3 kpl)
1 tlk kookosmaitoa (350-400g)
2-3 rkl punaista currytahnaa
2-3 valkosipulinkynttä
1/2 limetin mehu
1/2 paprika
nippu tuoretta thai-basilikaa tai tavallista basilikaa
(suolaa, ripaus sokeria)

1. Laita uunivuoan pohjalle ristikkäin kaksi riittävän isoa leivinpaperipalaa, jotta ne saa taiteltua myöhemmin koiville paketiksiTässä kohtaa paperi saa tulla reilusti reunojen yli.

2. Poista koivista halutessasi nahat vetämällä ne reiden ”ylälaidasta” alkaen nilkkaa kohti pois. Nahka ei sinänsä haittaa, mutta höyryttäessä siitä ei tule ihanan rapeaa, siksi otin sen itse pois.

3. Hiero currytahna koipiin, sekä ripottele niille tarvittaessa hieman suolaa. Nosta koivet paketin pohjalle.

4. Pilko paprika, valkosipuli ja basilika ja nakkaa ne mukaan pakettiin. Kaada kookosmaito ja limettimehu koipien päälle ja ripauta halutessasi mukaan hyppysellinen sokeria.

5. Taittele paketti varovasti kiinni. Paista (pakettia siis, koivet höyrystyvät) 175-asteisessa uunissa puolitoista tuntia.

3 Comments

Uusi lelu ja thai-naudanlihasalaatti

maaliskuu 10, 2012

Olen pitkään jo hingunnut järjestelmäkameraa, ja vihdoin saimme sellaisen hankittua, ihanaa! Se ei tietenkään valokuvaajaa paranna, mutta mahdollistaa kuvien ottamisen vähän hankalammissa olosuhteissa. Jokainen digipokkarin käyttäjä tietää esimerkiksi, miten hankalaa on talviaikaan saada riittäviä valo-olosuhteita ruokakuviin. Ruuan lisäksi kuvaan paljon seisojaa touhuissaan, jolloin mukana on paljon vauhtia, liikettä ja pitkiä etäisyyksiä, tehden pokkarikuvaamisen melko hankalaksi.

Kameraksi valikoitui Canon EOS 600D, joka jäi mieleeni ainakin Sitruunaruohon kehuista alkuvuodesta. Minua veti Canonissa puoleensa lisäksi sen tuttuus (olen digipokkareissakin ollut canonisti), sekä se, että kuulemani mukaan Canoniin pystyy (ilmeisesti) yhdistelemään geneerisiä filttereitä sun muita kikkuloita melko helposti, mikä sopii kitupiikin kukkarolle, kun lisärompetta pitää varmaan jossain kohtaa hankkia. Objektiiveja ei ole kuin vasta kamerapaketin mukana tullut 18-55 IS II, mutta jo sen kanssa on niiiin kiva kuvata!

Mutta se mainoksista, ruuastahan täällä pitäisi puhua. Thaisalaattilinja jatkuu, tänään tein lauantailounaaksi naudanlihasalaattia. Olen ollut viime aikoina hieman pettynyt markettien pliisuihin chileihin, mutta halusin tähän oikein kunnolla potkua, joten käytin rakkauspihvien habanerokasviksia varten ostetuista habaneroista ylijääneen yksilön. Syödessä tuli juuri niin hiki, kuin toivoinkin 🙂

Jos muistini pelaa, tämä salaatti on yam nua, ja laab nua on sitten se sellainen salaatti, mihin tulee paahdettua riisiä. Mutta saatan olla väärässäkin. Takavuosina tämä salaatti oli palkkapäivän herkku, johon käytin naudan sisäfilettä (mikä olisikaan opiskelijalle parempi rahankäyttökohde ;). Sisäfileen pehmoisesta lihasta saa edelleen suussasulavan salaatin, mutta käytän nykyisin yleensä jotain kukkaroystävällisempää palaa, tällä kertaa paahtopaistia, ja hyvin toimii sekin.

Ohjeesta riittää alkuruuaksi neljälle tai riisin kanssa pääruuaksi kahdelle.

Thai-naudanlihasalaatti

300-400g paahtopaistia
pari kiinankaalin lehteä
1/2 kurkku
1 tomaatti
2-3 kevätsipulia
1/2 punasipuli
nippu tuoretta korianteria

suolaa
mustapippuria

kastike

2 limetin mehu
2 rkl kalakastiketta
1 habanero, tai mieleisesi määrä jotain muuta chiliä
1,5 rkl sokeria
1 valkosipulinkynsi

1. Leikkaa paahtopaisti pariksi-kolmeksi ”pihviksi” ja jätä huoneenlämpöön odottamaan paistoa.

2. Suikaloi kurkku, kiinankaali ja kevätsipuli salaattikulhoon. Kuutioi joukkoon tomaatti ja silppua päälle korianteri.

3. Tee kastike: sekoita keskenään limetin mehu, sokeri ja kalakastike. Lisää mukaan (hanskat kädessä) hienonnettu chili sekä puristettu valkosipulinkynsi. Sekoita salaattiin.

4. Kun liha on huoneenlämpöistä, ruskista pihvit nopeasti molemmin puolin kuumassa pannussa. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita foliokääreeseen vetäytymään 5-10 minuutiksi.

5. Viipaloi levänneet lihat salaatin joukkoon, lisää suolaa tarvittaessa ja laita tarjolle.

0 Comments

Thai-salaatti papaijasalaatista muunneltuna

maaliskuu 8, 2012



Salaatti ennen nuijimista.

Toivon asiaan paremmin paneutuneita hifistelijöitä sulkemaan nyt joko silmänsä tai ainakin katsomaan ohjetta sormien läpi, tässä reseptissä oiotaan sekä pää-raaka-aineen että vähän muunkin kanssa. Tämän varoituksen jaettuani haluan aloittaa kertomalla, että enemmän tai vähemmän autenttinen thairuoka on yksi taloutemme heikkouksista (olen kyllä varmaan jakanut tämän breaking newsin monesti ennenkin ;). Pakottava himo thairavintolaan iskee säännöllisin väliajoin, ja monesti kyseistä himoa lääkitään kotioloissakin. Erilaisten curryjen lisäksi olemme hurahtaneet thai-tyyppisiin keittoihin ja salaatteihin, joita nähdään joko aterian päätähtenä tai milloin minkäkin proteiinin lisäkkeenä.
Papaijasalaatin löysin vuosia sitten thairuokakurssilla, mutta salaatin ongelmana kotioloissa on vihreän papaijan hankala saatavuus muualta kuin aasialaiseen ruokaan erikoistuneista kaupoista. Silloin tällöin teemme raaka-aine retken Hakaniemen ja Kallion puoteihin, mutta niistäkään ei aina tärppää, joten pääosin salaattia tehdään niin, että papaijan tilalle vaihdetaan iki-ihana supisuomalainen raaka-aine: kaali. Muista korvike-som tameista eri pääraaka-aineilla ovat bloganneet ainakin Ankerias Vipunen ja Pieni Vispiläkauppa. Mainioita ja minun versiotani huolellisempia ohjeita!

Papaijan makeutta korvataan tässä ohjeessa hieman makeammalla kastikkeella, jos papaijaa olisi saatavilla voisi sokerin jättää kastikeohjeesta pois. Lisäksi kotikäytössä olemme turvautuneet muutenkin perusmarketin raaka-aineisiin, joten chilin määrä vaihtelee sopivan tulisten lajikkeiden saatavuuden mukaan, ja kuivattuja katkarapuja ei yleensä arkena näy.

Astiaksi salaatille sopii parhaiten puu- tai muu hieman lasikulhoa iskunkestävämpi astia. Ohjeesta riittää neljälle.

Thai-salaatti n. neljälle hengelle suomalaistettuna

¼ valkokaali
kaksi porkkanaa
pätkä kurkkua
kirsikkatomaatteja
suolapähkinöitä
nippu korianteria
Kastike
2 limetin mehu
kalakastiketta oman maun mukainen määrä
1 valkosipulin kynsi
1-2 pientä chilipalkoa
2 rkl sokeria
(suolaa)

Suikaloi valkokaali, porkkanat ja kurkku  pitkiksi suikaleiksi. Käytän tähän puuhaan Thaimaan tuliaistani ”Mr. Somtamia” (brändinimi ei ole keksitty :), joka on kuorimaveitsen näköinen härveli, jonka kuorimaterä on aaltoileva, pitkien suikaleiden tekoon tarkoitettu. Sivistyneemmät tietävät todennäköisesti muitakin vehkeitä vastaavien suikaleiden tekoon. Puolita kirsikkatomaatit ja sekoita ne salaattiin.

Tee kastike. Purista limetit esim. juomalasiin ja sekoita mehuun kalakastike, sokeri ja halutessasi suola, jos haluat pitää kalakastikkeen määrän hieman pienempänä. Purista valkosipulin kynsi ja hienonna chili pieneksi silpuksi, ja sekoita ne kastikkeeseen.  Kaada kastike salaatin sekaan.
Lopuksi salaatti vielä mehevöitetään nuijimalla sitä perunasurvimella tai vastaavalla, jotta raaka-aineet saataisiin mehukkaimmilleen niiden rakenteen hieman rikkoutuessa. Papaijan tullessa korvatuksi kaalilla tämä on erityisen tärkeää, kaali kaipaa toimintaa mehukkuutensa esiintuomiseksi 🙂 Samaa nuijimista harjoitan usein muisuikaloidusta kaalista tehdyissä salaateissa, joissa kastike on sitruuna- tai etikkapohjainen.

Sekoita salaattiin viimeisenä silauksena korianterisilppua ja ripottele päälle murskattuja suolapähkinöitä. Salaatti sopii erinomaisesti lisäkkeeksi esim. grillatun lihan tai kanan kaveriksi, meillä sitä käytetään usein keventämään esim. ribsien tai kanankoipien rasvaisuutta.

0 Comments