Browsing Tag

edulliset

Reseptit

Irlantilainen soodaleipä, se maailman helpoin

marraskuu 23, 2015
soodaleipä
Irlantilaisen soodaleivän makumuisto nuorentaa minua kymmenen-viisitoista vuotta ja vie mielen saarella vietettyihin vuosiin. Leivässä on ihan omanlaisensa maku ja rakenne, ja se on mielestäni myös yksi parhaita vaihtoehtoja suosikkileipääni BLT:hen. Monesti sitä on ollut tarkoitus kokeilla kotona ja muistan äitini napanneen jo vuosia sitten talteen yhden reseptin jostain suomalaisestakin ruokalehdestä. Aina on vaatimaton soodaleipä kuitenkin unohtunut listaltani.
Nyt leipä putkahti taas jostain mieleen – kenties loogisena (?) jatkumona edellisviikonlopun verimakkaroista, ja päätin hetken mielijohteesta kokeilla sitä. Ennakkoymmärrykseni oli, että soodaleipä on helppo valmistaa, mutta olin yllättynyt, kun selvisi, kuinka helppo: ei vaivausta, ei kohotusta, ei muotoilua, ainekset vaan sekaisin ja uuniin puoleksi tunniksi. Tällainen pikaleipä saattaa olla leivontahifistelijän kauhistus, jopa epäleipä, mutta minä voin erittäin hyvin elää sen kanssa. Leipä on alkujaan nimenomaan joka päiväksi leivottu arkileipä, joten silloin se saa ollakin yksinkertainen. Ja tuollaisen leivänhän voi pyöräyttää vaikka aamiaispöytään ilman, että tarvitsee herätä jo aamuyöstä, se on minusta ihan mahtavaa.
Soodaleivän resepti on poimittu The Guardianin ”How to cook the perfect…” -sarjasta, jonka olen varmasti maininnut ennenkin. Sarjassa tutkitaan suosikkiruokien anatomiaa ja haetaan niistä ns. täydellisiä versioita. Koska tein oman leipäni pitkälti hetken mielijohteesta, jouduin korvaamaan siirapin hunajalla ja piimän sitruunamehulla jatketulla maidolla. Leipä onnistui näinkin, mutta taikina kaipasi hieman ohjetta enemmän jauhoja, arvelen sen johtuneen piimää löysemmän maidon käytöstä.
Minun leivästäni tuli hieman vaaleampaa kuin siitä irlantilaisesta soodaleivästä, jota muistan aikanaan ostaneeni, mutta muistelen myös, että leivästä oli sekä ”white soda” että ”brown soda” -versiot, tämä minun hieman rouheinen soodaleipäni oli jotain siltä väliltä. Mutta tärkein, eli se soodaleivän maku löytyi kuitenkin. Leivän tultua uunista piti laittaa isännälle tekstiviesti: ”tarvitsisin yhden Guinnessin. Voisitko tuoda?”
Irlantilainen soodaleipä (yksi limppu)
 
450-550 g jauhoja
50 g kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl piimää (tai maitoa, johon on sekoitettu 1 rkl sitruunamehua)
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia (korvasin toisella ruokalusikallisella hunajaa)
n. 1 rkl voita sulatettuna
1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele pala leivinpaperia ja aseta uunipellille. Sekoita taikinan kaikki kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kolo.
2. Sekoita keskenään piimä (tai maito ja sitruunamehu), hunaja ja siirappi. Minä lämmitin maidon kädenlämpöiseksi, jotta hunaja sekoittuisi siihen paremmin. Kaada neste sitten jauhoseoksen keskelle tehtyyn koloon ja sekoita nopeasti käsin taikinaksi. Älä vaivaa. Taikinan tulisi olla niin kiinteää, että se säilyttää joltiseenkin muotonsa uunipellille siirrettäessä.
3. Kumoa taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja muotoile se varovasti käsin pyöreähköksi limpuksi. Todennäköisesti leipä asettuu pellille valmiiksi melko pyöreään muotoon. Leikkaa limppuun syvä ristiviilto (matala viilto häviää leivän kohotessa) niin, että se jakautuu ikään kuin neljään osaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Voitele uunista tullut leipä voisulalla ja anna hieman jäähtyä ennen leikkaamista. Syö pian, tämä leipä ei parane vanhetessaan!
0 Comments

Ihanan mehevät mustikkamuffinit ja outoja ongelmia

elokuu 18, 2015

Blogiani seuraavat tietävät, etten juurikaan puhu kaloreista tai kiloista, tai ylipäänsä erityisemmin keventele. Toki arvostan ruuan terveellisyyttä ja uskon sen olevan suuressa roolissa minun ja perheeni terveyteen, mutta siinäkin nojaan lähinnä monipuolisuuteen, ajatuksella kaikkea riittävästi muttei mitään liikaa, paitsi ehkä kasviksia. Kevyttuotteita en juuri harrasta ja tunnustan suhtautuvani niihin hieman skeptisesti, mutta en myöskään normaalioloissa ole voin, kerman ja sokerin suurkuluttaja. Pyrin käyttämään niitä harvakseen, mutta kun käytän, valitsen maku edellä ns. oikeaa tavaraa enkä kitalakeen kiinni liimautuvaa kevytversiota.

Nyt joudun kuitenkin hieman puhumaan myös kiloista, koska ne vaikuttavat melko paljon tämänhetkiseen syömiseeni. Minulla on nimittäin kummallinen ongelma; raskausajan ja synnytyksen myötä painoni putoaa kovaa vauhtia. Raskauskilot ovat jo hävinneet ja nyt huidellaan muutama kilo lähtötilanteesta miinuksella. Jep, tiedän, että se on ehkä yksi elämän hyviä ongelmia ja varmasti moni raskauskilojen kanssa taisteleva nainen saattaa olla asiasta jopa kateellinen. Mutta oikeasti, ei kannata kadehtia, nopea ja hallitsematon painonlasku jättää jälkeensä lähinnä luuta ja nahkaa.

Tiedän, että järkevää olisi nyt syödä tavallista, monipuolista ruokaa hieman normaalia enemmän, kiinnittää erityistä huomiota proteiinien ja rasvan laatuun, sekä harrastaa riittävästi lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa. Mutta mutta, pelkkä tavallinen ruoka ei tunnu kattavan tämänhetkistä energiankulutustani, tai sitten minusta ei ole syömään ihan niin suuria määriä tarpeeksi nopeasti – nälkä kun ehtii tulla ennen kuin yksi ateria on syöty alusta loppuun. Niinpä kaikenlaista vähemmänkin terveellistä mutta hyvin energiapitoista kuluu, eläinrasvaa, juustoja, makeaa, you name it. Ja sitä kaikkea kuluu yhteensä ihan valtavasti, niinkin paljon, että viikottainen kauppakuittimme on siirtynyt ihan uusiin lukemiin. Enkä halua enää kuulla yhtään kertaa, että imetys on ilmainen tapa ruokkia vauva (tai kaksi). Kolesterolia tai muita terveyskysymyksiä en edes uskalla ajatella…

Mutta liian huolissani en ole. Tiedän, että tilanne korjaa itse itsensä ajan mittaan, energiantarve tasaantuu ja ruokahalu sen myötä. Tai ainakin niin kävi esikoisen synnyttyä, joten miksei kävisi nytkin. Niinpä väliaikaisena ratkaisuna sallin itselleni normaaliruuan ohella myös sen kenties kohtuuttomankin määrän herkkuja – kuten nämä ihanat mustikkamuffinit, jotka paistoin joku ilta, kun koin akuuttia nälkää tarvetta leipoa jotain.

Näistä muffineista tuli todella hyviä, juuri sellaisia supermeheviä, kuin mustikkamuffinien minusta kuuluu ollakin. Reseptiin käytin pelkän maidon sijaan nesteenä myös kreikkalaista jugurttia, joka toi taikinaan hieman särmää, samoin osan vehnäjauhoista korvasin neljän viljan puurohiutaleilla. Lisäksi mustikoita halusin laittaa oikein paljon, mikä mehevöitti lopputulosta entisestään. Mutta älkää silti erehtykö kuvittelemaan, että muffinit olisivat terveellisiä!

Annoksesta saa n. 16-17 kpl pieniä muffineja, mutta minä tein keraamisissa annosvuoissa neljä isompaa versiota. Allaolevaan ohjeeseen olen merkannut paistoajat molempiin versioihin.

Mehevät mustikkamuffinit

4 dl vehnäjauhoja
1 dl neljän viljan puurohiutaleita (tai kaurahiutaleita)
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen vaniljajauhetta
hyppysellinen kardemummaa

2 dl maitoa
2 dl jugurttia (rasvaa 10%)
1 muna
100g voita sulatettuna
4 dl pakastettuja, jäisiä mustikoita

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Sulata voi ja anna jäähtyä hetken. Vatkaa toisessa kulhossa sekaisin maito, jugurtti, muna ja voi. Kaada sitten kosteat aineet kuivien sekaan vähän kerrallaan samalla sekoitellen. Lisää lopuksi jäiset mustikat ja sekoita vielä kevyesti.

2. Jaa taikina muffinivuokiin/papereihin tai muihin sopiviin, pieniin vuokiin. Jätä vuokiin hieman turpoamisvaraa. Paista muffineja 190-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min (pienet muffinit 16-17 kpl) tai 30-35 min (isot muffinit 4 kpl). Kauniinvärinen pinta on hyvä indikaattori muffinien kypsyydestä, mutta niitä voi halutessaan kokeilla hieman vaikka puutikulla; jos tikkuun jää taikinaa, kannattaa jatkaa paistamista hetken ajan.

2 Comments

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

elokuu 15, 2015

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua 🙂

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille – valitettavasti vähemmän isiltä pojille – kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään – vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.



0 Comments

Pasta puttanesca ja kysymys helposta ruuanlaitosta

kesäkuu 9, 2015

Luin taannoin hauskan artikkelin (valitettavasti en vain muista, mistä), jossa mainittiin, ettei pasta puttanescasta voi kirjoittaa ilman asiaankuuluvia tirskumisia nimelle ilotytön pasta. Siispä yritän nyt ohittaa aiheen ja sanon sen sijaan, että kyseessä on ihan mahtava ruoka sellaiseen päivään, kun kauppareissu on vasta edessä ja jääkaapista kaikki tuoretavara vähissä. Vaikka pastaan saa upotettua useammat kuiva- ja jääkaapin purkinpohjat eikä tuoreita tarvita periaatteessa ollenkaan, ei kyseessä ole mikään ummehtunut purkkiruoka vaan voimakas, tomaattinen, sekä kesään että talveen sopiva pasta. Tämä on myös niitä ruokia, joihin ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, edellisen kerran tehdessäni taisin vertailla tarkoitukseen muutamaa reseptiä mutta nyt tein ihan vapaalla kädellä. Yhteistä jokseenkin kaikille pasta puttanesca -ohjeille on kuitenkin tomaattipohjainen kastike, sardellifileet, kaprikset ja ripaus chiliä.

Ja mainitsinko jo, miten helppoa ja nopeaa pasta puttanescan valmistus on? Mistä saankin aasinsillan väittelyyn, jota kävimme isännän kanssa muutama päivä sitten. Pohdimme nimitttäin, mikä on helppoa ruuanvalmistusta, ja mitkä ovat vaivattomia ruokalajeja. Isännän mielestä helppoja juttuja ovat sellaiset, joita voi tehdä viikonloppuna suuren määrän kerralla ja kaivella sitten pakastimesta mikroon viikon mittaan. Minä taas pidän sellaista aika vaivalloisena, mutta taidankin olla yleensä se, joka pesee padat ja pannut suurtalousannosten valmistuksen jäljiltä. Omasta mielestäni helppoja juttuja taas ovat tietyt luottopastat ja nuudeliruuat, sekä monenlaiset, ruokaisat salaatit, jotka resonoivat suurtalousannoksia paremmin myös henkilökohtaisten syömämieltymysteni kanssa. Talviaikaan myös pitkään haudutettavat padat ja paistit, kesäaikaan ne eivät vaan oikein maistu eikä asuntoakaan viitsi turhaan kuumentaa. Isännän mielestä taas kuvailemani ruuat, jotka tehdään vasta ennen syömishetkeä ovat päivittäisessä käytössä vähän hankalia ja saattavat turhaan rasittaa minua ja pallomahaani, hän kun mietti, että suurtaloussapuskoja voisi hänkin puuhastella.

No, toki rasittavuus ja hankaluus on kovin subjektiivista, jokainen tavallaan ja kompromisseja voi aina tehdä. Mutta koska asia jäi nyt mietityttämään, kiinnostaisi minua kuulla, mikä on sinun helpporuokasuosikkisi? Vikkelä arjen pelastaja vai iso padallinen jotain tiettyä luottoruokaa? Vai jotain ihan muuta? Vinkkejä (ja reseptejä) otetaan mieluusti vastaan!

Allekirjoittaneen helppoihin ja nopeisiin suosikkeihin kuuluvat tämänpäiväisen pastaohjeen lisäksi mm. pähkinäinen nuudelisalaatti, laab gai sekä hiljattain tehty parsa-kylmäsavulohipasta. Lisää vinkkejä helppoihin ja nopeisiin ruokiin löytyy blogin nopeat-kategoriasta.

Pasta puttanesca (neljälle)

4 hlön annos (annostus paketin ohjeen mukaan) hyvää pastaa
reilu loraus oliiviöljyä
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
3-4 sardellifilettä
2 rkl kapriksia
2 purkkia tomaattimurskaa
n. 1 rkl sokeria (sopiva määrä riippuu paljon käyttämästäsi tomaattimurskasta)
pari hyppysellistä suolaa
n. 1 rkl mustapippuria
n. 1 rkl (tai maun mukaan) chilihiutaleita

parmesanlastuja ja oliiviöljyä annosten pintaan

1. Laita pastavesi kiehumaan. Vettä odotellessa silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Hienonna sardellifileet ja lisää ne ja kaprikset pannuun. Sekoita muutaman kerran. Lisää tomaattimurska, sokeri, suola, mustapippuria ja chili, sekoita ja jätä kastike hautumaan pienelle lämmölle.

2. Kun pastavesi kiehuu, keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja anna kastikkeen hautua keittoajan. Pastan ja kastikkeen voi tarjoilla erikseen tai yhteen sekoitettuna, jos sekoitat ainekset kannattaa pasta valuttaa jo pari minuuttia ennen ohjeen mukaista keittoaikaa ja antaa sen kypsyä loppuun kastikkeen seassa.

3 Comments

Hauduttamalla paras eli isännän chili con carne

toukokuu 20, 2015

Jonkinlainen versio chili con carnesta kuuluu varmaan lähes jokaisen lapsiperheen arkiruokarepertuaariin. Tämä meidän versiomme ei välttämättä kelpaisi puristille tai hifistelijälle purkkipapuineen, -tomaatteineen ja vaihtelevine lihoineen, mutta minusta se on vaan niin hyvää, että haluan laittaa ohjeen tännekin. Helppoja ja maukkaita arkiruokaideoita kun ei koskaan ole liikaa!

Minä hoidan taloutemme ruokahuollosta normaalisti noin 95% (no, viime aikoina vähän vähemmän sattuneesta syystä), mutta chili con carne on niitä ruokia, jotka isäntä yleensä tekee, usein vielä sellaisena bulkkiannoksena, että syötävää riittää useammaksi päiväksi. Hyvin yksinkertaisen ruuan kaksi salaisuutta ovat hitaasti kullankeltaiseksi kuullotettu sipuli sekä – kuten otsikostakin käy ilmi – haudutus, joka voi olla juuri niin pitkä, kuin aikaa on. Koska chili con carneen kuuluu nimensä mukaisesti chili mutta monen lapsiperheen ruokavalioon ei, voi ohjeesta poiketen antaa ruuan hautua vähän aikaa ensin ilman chiliä, ottaa sitten ”lastenversion” syrjään ja lisätä chilin haudutuksen loppuajaksi. Ihan loppuun en kuitenkaan lisäämistä jättäisi, koska silloin chili ei ehdi luovuttaa makuaan tasaisesti ruokaan vaan jää tulisiksi sattumiksi kastikkeeseen.

Chili con carne arkitarpeisiin (4-6 hengelle, useamman päivän tarpeisiin kannattaa tehdä tupla-annos)

500g jauhelihaa (meillä tällä kertaa possun)
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä

1 tlk kidneypapuja
muutama ripsaus suolaa
mustapippuria myllystä
2 tkl tomaattimurskaa
2-3 tl sokeria
2 rkl soijaa
2 tuoretta jalapenoa (muukin chili käy, meillä oli nyt mietoa punaista, jonka lajikkeesta ei ole tietoa)
ruukullinen tuoretta korianteria

öljyä paistamiseen

1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla öljytilkassa keskilämmöllä, kunnes sipuli alkaa muuttua kullankeltaiseksi. Vältä ruskistamista. Kippaa sipulit pannusta hetkeksi syrjään, lisää pannuun lämpöä ja paista jauhelihan siinä kypsäksi.

2. Huuhtaise ja valuta kidneypavut. Hienonna korianteri ja viipaloi chilit ohuelti. Lisää chili, pavut ja aiemmin paistetut sipulit jauhelihan joukkoon ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurska, sokeri ja soija ja laske lämpö pienimmilleen. Peitä kannella ja anna hautua pienellä lämmöllä paristakymmenestä minuutista kahteen tuntiin. Lisää korianterisilppu juuri ennen tarjoilua. 

4 Comments

Raparperimousse ja viime hetken äitienpäivävinkki

toukokuu 9, 2015

Yksi ehdottomista loppukevään ja alkukesän suosikkikasveistani on raparperi, ja tänä vuonna sitä kasvaa omallakin pihalla. Nyt, kun vähän varjoisassa nurkassa kasvava yksilöni on vihdoin tehnyt riittävän suuret varret muutaman kokkausjutun toteuttamiseen, laitan tänne blogiinkin vielä myöhäisenä äitienpäivän jälkkärivinkkinä raparperimoussen – raikasta ja hyvin helppoa, vaikka koko homman tekisi ihan alusta asti itse! Muutama kippo sotkeutuu, mutta mitään hankalaa tässä ei todellakaan ole. Päälle voi laittaa paahdettuja mantelilastuja (jos et unohda niitä uuniin, kuten minä tein), jotka tuovat kokonaisuuteen vähän tekstuuria ja täyteläisyyttä. Mousseannoksen alle taas voi kätkeä nökäreen raparperisosetta tai hilloa, jos sellaista jää yli.

Niin ja maistuuhan tällainen, kylmä jälkkäri myöhemminkin kesällä. Jos raparperisoseen tekee jo etukäteen, on aktiivinen valmistus melko nopeaa (lue: onnistuu taaperon roikkuessa puntissasi).

Vielä loppuun se viime hetken äitienpäivävinkki: jos haluat jotain enemmän kahvipöytään kuin jälkkäriksi sopivaa herkkua, mutta ajatus oikean kakun loihtimisesta ei innosta, suosittelen helpoksi vaihtoehdoksi tätä uunitonta torttua. josta olen tehnyt kesäisen ja pääsiäiseen sopivan rahkaversion aiemmin. Täytteeksi sopii hyvin myös tuo raparperimousse, ja tortusta saa helposti gluteenittoman vaihtamalla pohjakeksit gluteenittomaan versioon. Muutenkin tuon kyseisen tortun variointimahdollisuudet ovat aivan rajattomat!

Raparperimousse

1,5 dl sokeroitua raparperisosetta (ks. erillinen ohje alla) tai raparperihilloa
50 g voita tai margariinia
2 keltuaista
2 valkuaista
2 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta

(muutama rkl mantelilastuja)

1. Sulata voi kattilassa rauhallisella lämmöllä. Sekoita mukaan raparperisose ja ota kattila pois liedeltä.

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset raparperiseokseen yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita mukaan vaniljajauhe ja anna jäähtyä lähelle huoneenlämpöä. Vatkaa odotellessa kerma sekä munanvalkuaiset vaahdoksi erillisissä kulhoissa.

3. Sekoita ensin kerma- ja sitten valkuaisvaahto varovaisesti raparperiseokseen. Jaa annosmaljoihin (laita annoksen pohjalle halutessasi vähän rapaperihilloa tai -sosetta) ja anna vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin. Odotellessa paahda mantelilastuja uunissa 180 asteessa noin kymmenisen minuuttia, tai kunnes ne saavat kauniin värin. Ripottele lastuja viilennettyjen mousseannosten pintaan juuri ennen tarjoilua.

Helppo raparperisose (3-4 dl)

3 täysmittaista raparperinvartta (tai useampi pienempi pätkä)
1 dl sokeria
2-3 rkl vettä

Huuhdo ja pilko raparperinvarret ja laita ne kattilaan sokerin ja veden kanssa. Kiehauta, ota heti pois liedeltä ja sekoittele, kunnes sokeri on suurin piirtein liuennut. Kaada sauvasekoittimelle sopivaan astiaan (kapea, korkea astia, minä käytän usein mittakannua) ja surauta soseeksi.


2 Comments

Harissalla maustettu perunasalaatti

huhtikuu 12, 2015

Yritän tyhjentää pakastinta ennen kesää ja tulevaa syksyä. Toissailtana kaivelin kätköistä palan hirvenpaistia, jonka tein eilen helpoimman kautta ihan perinteiseksi paahtopaistiksi. Aurinkoinen sää ei kuitenkaan houkutellut tekemään paistille lämpimiä lisukkeita, joten päätin pikaisen jääkaappi-inventaarion pohjalta tehdä perunasalaattia.

Perunasalaatti on minusta tosi hyvää, ruokaisaa ja monikäyttöistä, ja sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Mikä parasta, se on ihan loistavaa hävikinupotusruokaa. Näin vappua edeltävinä viikkoina sitä voinee pitää myös jonkin sortin sesonkiruokana. Maitotuote-, majoneesi- ja öljypohjaiset kastikkeet ovat minusta kaikki toimivia, tärkeintä on, että salaatissa on perunan ohella tarpeeksi sekä raikkautta että purutuntumaa tuovia komponentteja. 
Eilen jääkaapista löytyi vihannesten ohella avattu purkki ruuanlaittojugurttia sekä avattu purkki harissaa, joista innostuin testaamaan, miten harissajugurttipohjainen kastike sopisi perunasalaatille. Muiksi aineiksi salaattiin valitsin raikasta varsiselleriä, tuorekurkkua, punasipulia sekä granny smith -omenaa, jota laitan perunasalaattiin lähes aina. Harmikseni oliiveja ei kotoa löytynyt, sillä ne olisivat sopineet joukkoon tosi hyvin myös. Harissajugurtti sopi perunoille mukavasti, salaattiin tuli hieman potkua ja lakritsaisuutta, joka pelasi hyvin sekä omenan että sellerin kanssa. Ja kun en käyttänyt perinteisiä pahiksia creme fraichea tai majoneesia salaatin maustamiseen, oli lopputulos lähes terveellinen!
Tätä kirjoittaessani tuli vilkaistua myös aiempia blogista löytyviä perunasalaattiohjeita. Koska niitä on ehtinyt kertyä, tein niille nyt oman perunasalaatti-kategorian, josta ne ovat helposti löydettävissä. 
Harissalla maustettu perunasalaatti (neljälle lisukkeeksi)

8 kiinteää perunaa
15 cm pätkä tuorekurkkua
2 varsisellerin vartta
1 suurehko granny smith -omena
1 suurehko punasipuli
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
pinnalle tuoretta persiljaa, minttua ja/tai korianteria
kastike:
2,5 dl maustamatonta jugurttia (n. 10% rasvapitoisuus)
1 reilu rkl harissaa (voi toki säätää oman maun mukaan)
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 limetin mehu
suolaa
1. Keitä perunat kuorineen kypsiksi, varo kypsentämästä yli. Ota keitetyt perunat syrjään jäähtymään ja valmistele muut ainekset; kuori ja pilko omena ja punasipuli ja viipaloi selleri. Kun perunat ovat jäähtyneet sen verran, että niitä voi käsitellä, kuori ja kuutioi ne kulhoon muiden ainesten kanssa. Mausta oliiviöljyllä, omenaviinietikalla, suolalla ja pippurilla perunoiden ollessa vielä lämpimiä ja sekoita varovaisesti.
2. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Hunajaa voi tarvittaessa notkistaa hieman esim. lämmittämällä sitä mikrossa tai sekoittamalla kuumaan vesitilkkaan. Kääntele kastike varovaisesti salaatin joukkoon. Anna vetäytyä jääkaapissa vähintään puolisen tuntia, mutta ota huoneenlämpöön jo hetki ennen tarjoilua.
0 Comments

Pääsiäinen budjetilla: mämmi

maaliskuu 30, 2015

Jos aikoo tehdä mämmiä täksi pääsiäiseksi kotona, nyt kannattaa kipaista tarveaineet kaupasta ja valmistaa mämmi keskiviikon tai viimeistään torstain kieppeillä, jotta se olisi pyhinä parhaimmillaan. Vaikkei mämmi ole kaupassakaan erityisen kallista, on kotitekoinen versio annoshinnaltaan vielä edullisempaa eikä raaka-aineita tarvita kuin muutama. Itse en ole edes mämmin ystävä, mutta luettuani viime vuosina useista eri ruokablogeista kotitekoisesta mämmistä, oli hauska kokeilla tekemistä. Ja ihan hauska oli syödäkin, kun kerran on ihan itse tehnyt.

Aikaa hommassa kuluu jonkun verran, mutta aktiivista työtä on hyvin vähän. Ohjeen otin Martoilta ja puolitin annoksen, mutta määrästä tuli silti aika suuri. Nyt kun noin viiden vuoden mämmikiintiö on omalta osaltani täynnä, meillä ihmetelläänkin, että kuka ne kaikki loput syö…

Mämmi

1. vaihe
7,5 dl vettä
125 g mämmimaltaita
200-250 g ruisjauhoja

2. vaihe
1 l vettä
125 g mämmimaltaita
200-250 g ruisjauhoja

3. vaihe

0,5-1 dl siirappia
1 rkl jauhettua pomeranssinkuorta
0,5 tl suolaa

Päälle

sokerivettä (0,5 dl vettä/ 0,25 dl sokeria)

1. vaihe

Kuumenna vesi poreilevaksi kattilassa (ei tarvitse kiehua kunnolla). Sekoita mukaan ruisjauhot ja mämmimaltaat. Ripottele päälle hieman ruisjauhoa kuorettumisen estämiseksi ja laita 50-asteiseen uuniin imeltymään noin kahdeksi tunniksi.

2. vaihe

Ota toinen kattila ja kuumenna vesi jälleen poreilevaksi. Sekoita vesi, jauhot ja maltaat aiempaan, hieman jo imeltyneeseen seokseen. Ripottele pintaan hieman ruisjauhoja ja laita jälleen uuniin imeltymään noin kahdeksi tunniksi.

3. vaihe

Seoksen pitäisi nyt olla löysähkön puuron vahvuista. Sekoita mukaan siirappi, pomeranssinkuori ja suola. Ja seos mämmituokkosiin tai sopiviin pikkuvuokiin (minä käytin paperisia leipävuokia, jotka falskasivat hieman mutta vain marginaalisesti, sotkua ei syntynyt) jättäen jokaiseen vuokaan n. 1/3 kuohuntavaraa.

Valmista sokerivesi kiehauttamalla ainekset ja antamalla sokerin sulaa, ja lusikoi se mämmivuokien pintaan. Paista 170-asteisessa uunissa n. 2,5 tuntia. Valmis mämmi kannattaa syödä aikaisintaan seuraavana päivänä, parhaimmillaan se on vetäydyttyään muutaman päivän. Tarjoile sokerin ja kerman, maidon tai kermamaidon kera.

1 Comments

Pääsiäinen budjetilla: lempeän pippurinen kotijuusto

maaliskuu 29, 2015

Minulla on ollut viime ajat hinku tehdä kaikennäköistä ihan alusta asti, ei ehkä erityisen järkevää mutta mielenkiintoista ja opettavaista. Kotijuusto menee tähän kategoriaan; en tiedä, voiko sitä laskea varsinaisesti pääsiäisruuaksi, mutta moni tuntuu sitä tekevän tähän aikaan vuodesta ja minusta se sopii erittäin hyvin sellaiseen talonpoikaishenkiseen pääsiäispöytään. Se sopii myös hyvin budjettiteemaan, koska perusaineksiin kuuluu vain maitoa, piimää, kananmunia ja suolaa, ja mausteita voi muunnella sen mukaan, mitä saatavilla on. Vaikka raaka-aineista osa jää heraksi eikä mene itse juustoon, voi ylijäävän nesteen käyttää vaikka sämpylätaikinaan hävikin minimoimiseksi.

Juuston perusohje on Kotilieden mutta mausteita muuntelin, koska kotona oli basilikaa ja minulla oli käyttöä pippurein maustetulle juustolle. Ja määrät ovat alkuperäistä ohjetta hieman pienemmät, koska talouspiimää ei myyty litran tölkeissä. Helppoa tekeminen kuitenkin oli, ja harsokankaalla vuorattu siivilä oli oikean juustomuotin puutteessa ihan pätevä väline juuston valutukseen. Lopputuloksena syntynyt juusto oli maukas mutta todella lempeä, eli suolaa ja pippuria voisi laittaa aika paljon reilummallakin kädellä. Prosessissa ehti syntyä muutama lisäidea maustamiseen, ehkä ensi kerralla voisi laittaa pähkinöitä, tai appelsiininkuorta ja kuivattuja karpaloita, tai piparjuurta… vain mielikuvitus on rajana!

Kotijuusto

7,5 dl punaista maitoa
1,5 l kevytmaitoa
7,5 dl (talous)piimää
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 rkl rosepippureita rouhittuna
1 tl viherpippureita rouhittuna
1-2 tl mustapippuria rouhittuna
pieni nippu basilikaa silputtuna

1. Ota piimä huoneenlämpöön pari tuntia ennen juustonteon aloittamista. Kuumenna maidot kattilassa lähes kiehuvaksi (85-90 astetta) lämpömittaria apuna käyttäen. Muista sekoitella, jottei maito pala kiinni.

2. Vatkaa isossa kulhossa kananmunien rakenne rikki ja sekoita mukaan piimä. Lisää kuuma maito, jolloin seos alkaa juoksettua. Sekoittele varovasti muutaman kerran. Nostele massa reikäkauhalla juustomuottiin tai esim. harsokankaalla vuorattuun siivilään ja mausta suolalla, yrteillä ja pippureilla. Vinkki: ainakin minulla massan nostelu kävi hankalammaksi loppua kohden, kun jäljellä oli enää pientä, ryynimäistä juoksettunutta ainesta ja hyvin paljon nestettä. Homman nopeuttamiseksi vuorasin vähän isomman lävikön harsokankaalla, kaadoin seoksen siihen ja annoin valua hetken, jonka jälkeen kippasin massan samaan astiaan aiemmin nostellun juuston kanssa ja sekoitin mausteet mukaan.

3. Jos haluat pehmeämmän juuston, valuta sitä muutama tunti, hieman kiinteämmän juuston saat valuttamalla sitä yön yli jääkaapissa.

0 Comments

Pääsiäinen budjetilla: hunajainen rahka-appelsiinitorttu ilman uunia

maaliskuu 21, 2015

Rahkajälkkärit ovat aika perinteisiä pääsiäisherkkuja, eivätkä yleensä kovin hintaviakaan. Pasha kuuluu erottamattomasti pääsiäiseen ja erilaisia rahkapiirakoitakin tarjotaan tulevina viikkoina taas paljon. Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, etten ole suuri makeiden leipomusten ystävä – vaikka joskus niillekin on paikkansa – ja muutenkin makean suhteen vähän valikoiva. Siksi meillä ei kovin usein leivotakaan, vaikka olen ihmispoikasen synnyttyä vähän koittanut tsempata lajissa. Tämä hunajainen appelsiini-rahkatorttu on nopea ja helppo vaihtoehto ”oikealle” leipomiselle, jos pääsiäisen aikaan saa yllättäviä kahvivieraita kylään. Leipomus syntyy aika perusaineista, keksejä, voita, rahkaa, kermaa, ja päälle voi laittaa vähän mitä kaapista löytyy. Ainakin meillä nuo perustarvikkeet löytyvät lähes aina kaapista. Mökkioloissa tai kirkkaan auringon lämmittäessä kotia vähän liiankin kanssa (noh, vielä sitä paistetta ei ole riittänyt ongelmaksi asti, paitsi silloin kun katse osuu kevätpesua odottaviin ikkunoihin…) torttu on myös ihan loistavaa tarjottavaa, koska siihen ei tarvita uunia.

Joskus aiemmin olen tehnyt kesähelteillä tortusta mansikkaisen version kaurakeksipohjalla, tämä syntyi joltiseenkin samalla metodilla mutta eri raaka-aineilla. Versiointi on siis myös helppoa! Ja gluteenittoman tortusta saa, kun vaihtaa keksit gluteenittomiin. Perinteisen piirakkavuoan sijaan tortun voi tarjota modernimmin annoslaseissa helppona jälkkärinä, eli painellen keksiseoksen lasin pohjalle tai ripotellen sen raidaksi rahkakerrosten väliin, ja päälle appelsiinilohko ja hunajaa koristeeksi.

Hunajainen rahka-appelsiinitorttu

150 g digestive-keksejä
3 rkl voita
200g maustamatonta rahkaa
1 dl kuohukermaa
ripaus vaniljarouhetta
2 tl sokeria
1 appelsiini
2 rkl hunajaa

(sitruunamelissan tai mintun lehtiä koristeluun)

1. Lämmitä voi huoneenlämpöiseksi. Murskaa keksit, sekoita ne voin kanssa ja painele massa piirasvuoan pohjalle.

2. Vaahdota kerma ja sekoita se rahkan, sokerin ja vaniljajauheen kanssa. Sekoita mukaan puolet (1 rkl) hunajasta.

3. Leikkaa appelsiinista navat, aseta se leikkuulaudalle tai lautasen päälle ja poista loput kuoresta veitsellä leikaten. ”Fileoi” appelsiinilohkot irti kalvoistaan terävällä veitsellä. Kaada lautaselle valunut mehu rahkatäytteen joukkoon.

4. Levitä rahkatäyte keksipohjan päälle ja koristele appelsiinilohkoilla. Valuta loput hunajasta (1 rkl) koristeeksi tortun päälle ja anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

0 Comments