Browsing Tag

edulliset

Bataattilaatikko

joulukuu 3, 2014

Suhteeni bataattiin on vähän ristiriitainen. En nyt mitenkään sitä inhoa, mutta kyse ei ole suosikkikasviksestakaan. Lisäksi nykyisin saan bataatista välittömän vauvanruoka-assosiaation. Silti, aika ajoin yritän sitä käyttää, jotta ruokapöytään tulisi vaihtelua, ja esimerkiksi grillatuista bataattilohkoista olen tykännytkin ihan tosi paljon.

Tällä kertaa olin ostanut muutaman bataatin jääkaappiin ja ennen kun ne itse kävelisivät ulos, halusin tehdä niistä jotain lisuketta possun ribseille. Ja kun joulunaikakin alkaa olla käsillä, niin päätin kokeilla jouluisen mausteista bataattilaatikkoa. Monellehan se on noussut joulupöydän suosikiksi perinteisten laatikoiden ohi, mutta minun pöytääni se ei ole jotenkin mahtunut, kun niissä vanhoissa suosikeissakin on niin paljon syötävää 🙂 Tämän kokeilun perusteella uskallan kuitenkin suositella bataattilaatikkoa minäkin, sekä joulupöytään että tällaisen bbq-maustetun possunlihan kaveriksi. Valitettavasti ribsini eivät onnistuneet niin hyvin tällä kertaa, maut olivat kohdillaan mutta lihasta ei tullut sellaista luusta putoavaa kuten yleensä, vaikka ihan tutulla ohjeella teinkin.

Laatikkoon katsoin suuntaa-antavaa ohjetta täältä, mutta maustoin vähän sen mukaan, mitä kaapissa  oli. Reseptejä selaillessani huomasin, että monessa käytettiin myös kardemummaa, mitä en olisi ihan ekana odottanut. Itse pidin vähän perinteisemmän linjan ja menin inkiväärillä, muskottipähkinällä ja neilikalla. Laatikkoa voisi hyvin makeuttaa siirapilla, mutta minun makuuni se oli ihan riittävän makea bataatin omalla makeudella, joten sillä mentiin.

Bataattilaatikko

3 bataattia (n. 1,5 kg)
2 dl kermaa
1 kananmuna
1/2 dl korppujauhoja + n. 2 rkl laatikon pinnalle
1/2 tl kuivattua inkivääriä jauhettuna
1/2 tl kuivattua neilikkaa jauhettuna
(1/2 tl kanelia)
(2-3 rkl siirappia)
ripaus muskottipähkinää
voilastuja

1. Kuori ja viipaloi bataatit. Keitä viipaleita suolalla maustetussa vedessä n. 15 min, kunnes ne pehmenevät. Kaada vesi pois ja soseuta bataatit.

2. Sekoita mukaan muut aineet pintaan tulevaa korppujauhoa ja voita lukuunottamatta. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi. Kaada massa voideltuun uunivuokaan, ripottele pintaan korppujauhoa ja vuole päälle muutama voilastu. Paista 175-asteisessa uunissa noin kaksi tuntia.

0 Comments

Yhden astian ruokaa: hitaasti kypsytetty possun potka ja lisukkeet

lokakuu 27, 2014

Maalaispossu? Sadonkorjuupotka? Dekonstruoitu (onkohan se edes oikea sana) hernekeitto? Aika monella nimellä voisi tätä ruokaa kutsua. Jotta lukija kuitenkin saisi helposti käsityksen siitä, mitä on kokattu, kutsuttakoon hitaasti kypsytettyä potkaa tässä yhteydessä nyt ihan vain hitaasti kypsytetyksi potkaksi. Sellaisia valmistin viime loppuviikosta, kun pakastimesta löytyi ilokseni vielä yksi potkapaketti.

Potka on suosikkiosiani possusta. Kypsennysaika on pitkä melkeinpä valmistustavasta riippumatta, mutta lopputulos lähes takuuvarmasti herkullinen hyvin minimaalisella vaivalla. Ja kitupiikki kiittää, kun kilohinta on kohdillaan. Tällä kertaa tein koko aterian samassa uunivuoassa, joten tiskiäkään ei juuri tullut. Possun kaveriksi lisäilin astiaan paiston aikana perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja linssejä, jotka saivat kaikki imaista itseensä herkullista lientä ja olivat uunista tullessaan ihan kirjaimellisesti täynnä makua. Etäisesti tuli ruuasta mieleen hernekeitto, linssit toivat siihen sitä samaa, muhevaa täyteläisyyttä. Jos jotain olisin lisännyt, olisi se ollut ruusukaali, ne olisivat mielestäni sopineet possun rinnalle samaan astiaan kuin nenä päähän. Mitään en kuitenkaan varsinaisesti jäänyt kaipaamaan, tämä oli aivan ihanaa juuri tällaisenaan, vaikka itse kehunkin.

Minä käytin ruokaan puoliksi sahattua potkaa, mutta kokonainenkin tähän toki sopii – kenties jopa vielä paremmin, kun liha ei pääse pinnaltakaan yhtään kuivahtamaan vaan saa muhia suussasulavaksi nahan turvissa. Uuni oli meillä 120-asteinen, mutta se voisi olla vielä vähän pienemmälläkin, jolloin kypsennysaika luonnollisesti voi olla vielä pidempi. Nälästä riippuen potka riittää kahdelle-kolmelle hengelle, meillä söi kaksi aikuista kertaalleen sekä vajaan vuoden ikäinen – mutta hyvällä ruokahalulla varustettu – ihmispoikanen kahteen kertaan. Lapsen ruokailusta johtuen lisäsin aikuisten annoksiin suolan vasta jälkikäteen, mutta ohjeeseen olen laittanut suolan niin, kuin sen normaalisti tekisin.

Seuraava possuprojektini onkin näillä näkymin siansorkat. Jos sinulla on hyviä sorkkavinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan!

Kasvisten kera haudutettu possun potka (kahdelle-kolmelle hengelle)

1 possun potka (puoliksi sahattuna)
2 sipulia
2-3 porkkanaa
8 valkosipulinkynttä
8 keskikokoista perunaa
200g punaisia linssejä (kuiva paino)
muutama laakerinlehti
muutama kokonainen, kuivattu neilikka
pari rouhaisua mustapippuria
muutama hyppysellinen suolaa
noin litra vettä

1. Ota potka huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen uuniin laittoa. Kuori ja pilko karkeasti sipulit ja porkkanat. Erottele valkosipulinkynnet toisistaan mutta älä kuori.

2. Pyyhkäise potkanpuolikkaat talouspaperilla ja hiero niihin suolaa ja mustapippuria kaikille pinnoille. Laita porkkanat, sipulit, valkosipulinkynnet ja potkanpuolikkaat (nahkapuoli ylöspäin) laakeahkoon uunivuokaan (minä käytin lasagnevuokaa, se toimi hyvin). Ripsaise halutessasi hieman suolaa ja pippuria myös kasviksille. Lisää astiaan laakerinlehdet ja neilikat, sekä sentin-parin kerros vettä niin, että potkien leikkuupinta jää veden alle ja laita 120-asteiseen uuniin muhimaan noin neljäksi-viideksi tunniksi. Potkat alkavat hieman taipua paiston aikana, jolloin leikkauspintaa tulee enemmän esiin. Lihaa kannattaa siksi valella ja käännellä silloin tällöin hieman niin, että osa leikkuupinnasta jää aina veden alle. Lisäksi vettä voi hiukan lisäillä paiston aikana, jos sitä tuntuu haihtuvan paljon.

3. Kuori perunat ja huuhtele linssit huolellisesti kylmällä vedellä. Lisää perunat uunivuokaan niin, että ne pääsevät kypsymään possuliemessä, joskaan niiden ei tarvitse peittyä kokonaan. Noin puolen tunnin kuluttua käännä perunat ja lisää linssit vuokaan. Anna kypsyä vielä puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat kypsät.

0 Comments

Kuukauden kasvis – lokakuu: kaali

lokakuu 2, 2014

Kuukauden kasviksia ei ole pariin kuukauteen näkynyt, parhaasta satokaudesta huolimatta. Siihen on olemassa ihan yksinkertainen syykin, en vaan ole onnistunut inspiroitumaan yksittäisestä raaka-aineesta niin paljon, että neljän reseptin kehittely pysyisi mukavana. Ja sitä minusta bloggaamisen pitää olla, mukavaa, jotta rakkaasta harrastuksesta ei mene maku. Nyt lokakuulle haluan kuitenkin taas tuoda kuukauden kasviksen, ja vielä sellaisen, joka oikeastaan on ajankohtainen ympäri vuoden, nimittäin kaalin. 

Kaali on yksi suosikkiraaka-aineistani: kesällä siitä saa ihanat, herkät salaatit ja grillattavat (joita erityisesti tänä kesänä näkyi blogeissa), talvella sopat, piirakat, kääryleet ja laatikot. Sitä voi säilöä monella tapaa, se taipuu jos jonkinmaalaiseen keittiöön, on terveellistä ja kaiken huipuksi edullistakin. Ja nyt puhun vain valkokaalista, joka myös tavallisen keräkaalin nimellä tunnetaan. Voisiko olla parempaa?

Lokakuussa teen siis parhaani kokatakseni kaalista. Muutama idea on jo kerääntynyt mieleeni muhimaan, toivottavasti niistä riittää teillekin iloa!

0 Comments

Merimiespihvi

syyskuu 16, 2014

Samaa ruokaa koko perheelle -ajatuksella tein tällä kertaa merimiespihviä. Yksinkertaisten ainestensa puolesta se sopii melkein kenelle tahansa eivätkä mausteetkaan hirvitä päätä, maku tulee suurimmaksi osaksi paistoliemestä sekä haudutuksesta. Olutta merimiespihvissä on, mutta alkoholi haihtuu siitä kypsennettäessä, tai sitten voi käyttää ihan alkoholitontakin vaihtoehtoa, kuten minä tällä kertaa tein. Tai siis, meillä oli jääkaapissa sekä alkoholiton olut että joku normaali, holillinen tuontiolut, ja kun ehdotin tuontioluen käyttöä merimiespihviin, isäntä aika napakasti sanoi, että ei. Hän sai pitää pullonsa.

Lapsen versio poikkesi allaolevasta ohjeesta niin, että viipaloituani perunat, ruskistettuani sipulit ja lihat ja sekoiteltuani liemen käytin osan materiaalista ensin erillisen lastenannoksen kasaamiseen, ja lisäsin vasta sitten suolan sipuliin, lihaan ja liemeen, joista kasasin aikuisten annoksen. Aikuisten satsiin ripottelin lisäksi suolaa perunakerroksiin.

Merimiespihviin liittyy meillä myös hauska, anopin kertoma tarina. Kertoman mukaan isäntä tykkäsi pikkuisena kovasti vauvanruokahyllystä saatavasta merimiespihvisoseesta, ja anoppi oli tuumannut, että tekisi ihan oikeaa merimiespihviä lapsilleen. Se ei ollutkaan vaan sitten isännälle oikein kelvannut, vaan se juttu oli nimenomaan se teollinen purkkiruoka. No, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kotitekoinenkin upposi ihan hyvin. Ihmispoikanenkin söi merimiespihvin ihan mielellään sormiruokana, varsinkin liemessä maustuneet perunaviipaleet olivat hänelle mieleen. Silti, vaikka meillä ei varsinaisesti syljetä valmiiseen vauvanruokaan, en luultavasti uskalla koskaan maistattaa ihmispoikaselle merimiespihviä, koska pelkään, etten kestäisi vertailua 😉

Merimiespihvi (neljälle)

600g naudanpaistia
1 kg kiinteitä perunoita
3 isoa sipulia
muutama laakerinlehti
n. 10 maustepippuria
2-3 dl vettä
0,33 l olut (minä käytin tummaa Nikolaita)
suolaa
mustapippuria
voita ja öljyä paistamiseen

1. Ota paisti huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistusta. Kuori ja viipaloi perunat n. puolen sentin viipaleiksi. Viipaloi lisäksi sipulit renkaiksi sekä paisti ohuiksi siivuiksi. Ruskista sipulit voi-öljyseoksessa ja laita syrjään odottamaan. Ruskista sitten lihaviipaleet muutamassa erässä molemmin puolin ja laita myös syrjään odottamaan sipulien kera. Mausta suolalla ja pippurilla, tai jos teet myös lastenannoksen, voit jättää maustamisen myöhemmäksi.

2. Kaada (pesemättömään) pannuun ruskistuksen jälkeen pari desiä vettä. Kaada mukaan olut ja lisää laakerinlehdet sekä pippurit. Sekoita puuhaarukalla pannun pohjaa myöten ja kiehauta. Mausta suolalla (paitsi jälleen, jos teet myös lastenannoksen, jätä maustaminen myöhemmäksi).

3. Lado lihaa, sipulia ja perunoita kerroksittain uunivuokaan, ripotellen hieman suolaa perunakerroksille. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi perunaa. Kaada liemi kerrosten päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia ja anna vetäytyä vielä parikymmentä minuuttia ennen tarjoilua.

4 Comments

Kuukauden kasvis – kukkakaali: kukkakaali-perunacurry

heinäkuu 3, 2014

Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin!

Minä söin curryn sellaisenaan, mutta perinteinen riisi, naan-leipä tai pitaleipä olisivat sille sopivia seuralaisia.

Kukkakaali-perunacurry

1 nippusipuli varsineen
1 sipuli
(huom. GRV:n ohjeessa sipuleiden tilalla yksi salottisipuli)
100g voita
8 uutta perunaa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl mietoa currya (esim. madras)
1 pieni kukkakaali
3 dl kasvislientä
muutama hyppysellinen suolaa (kasvisliemen suolaisuudesta riippuen)
1 dl maustamatonta jugurttia
1/2 ruukullista korianteria

1. Pese ja kuutioi perunat ja laita ne kylmään veteen sivuun odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulit Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa ja kuullota sipuleita (ei valkosipulia) hetki voissa. Valuta perunat, lisää ne valkosipulin ja curryn kera kattilaan ja kypsennä sekoitellen keskilämmöllä kymmenisen minuuttia.

2. Poista kukkakaalin kanta ja pilko kaali nupuiksi. Lisää kukkakaali, kasvisliemi ja suola kattilaan, tuo kiehuvaksi ja kypsennä sitten keskilämmöllä 5-10 minuuttia kunnes kukkakaalit ja perunat ovat kypsiä. Sekoita lopuksi mukaan jugurtti ja silppua korianteri joukkoon.

0 Comments

Mökkiläisen haukipullat

kesäkuu 26, 2014

Viime kesänä olin Marttojen kalakurssilla, jolla tehtiin hurjan hyviä haukipullia. Ohje on minulla kotona paperilla, jossain keskellä suurta tärkeiden paperin kasaa, jonka järjestän ”ihan tässä joku päivä” (hmm). Ja kuinkas kävikään, kalaonni kävi mökkireissulla tänä kesänä eikä haukipullareseptiä nyt ollutkaan käsillä. Ulkomuistista ja saatavilla olevia aineksia käyttäen askartelin hauestani pullat joka tapauksessa, ja ihan kelvot niistä tuli reseptittäkin. Hauki on viime vuodet nostanut profiiliaan ruokakalana, mutta jos ennakkoluuloisia vielä löytyy, niin mainittakoon, ettei tuollainen reilun kilon kala maistunut vielä yhtään puulta eikä mudalta. Helppojakin nämä pullat olivat, kummallisempia välineitäkään ei tarvita vaan lihan saa silputtua sauvasekoittimellakin. Tarkkana tarvitsee olla ainoastaan siinä, ettei pullia kypsennä liikaa, ne kuivahtavat herkästi.

Mökkiläisen haukipullat (neljälle)

kaksi pienehköä haukifilettä (n. kiloisesta kalasta)
1 kananmuna
1 nippusipuli varsineen
1 rkl limettimehua
3 rkl kermaviiliä
pari hyppysellistä suolaa
pari hyppysellistä mustapippuria

(voita ja öljyä paistamiseen)

1. Pilko haukifileet ohuiksi suikaleiksi ja hienonna edelleen ”jauhelihamaiseksi” monitoimikoneessa tai vaikka sauvasekoittimella. Aivan sileäksi soseeksi kalan ei tarvitse mennä. Silppua sipuli, ja sekoita se kalaan yhdessä kananmunan, kermaviilin, limettimehun, suolan ja pippurin kanssa. Vaivaa massa tasaiseksi taikinaksi.

2. Muotoile taikinasta pullia esim. kahden teelusikan avulla (käsinkin voi tehdä, mutta taikina on niin tarttuvaista, että minusta lusikalla oli helpompi operoida). Paista pullia paistinpannulla keskilämmöllä voi-öljyseoksessa molemmilta puolilta muutama minuutti, kunnes ne ovat kauniin ruskeat. Ota pannu pois levyltä, laita kansi päälle ja anna pullien vetäytyä vielä muutama minuutti ennen tarjoilua.

2 Comments

Kanaviillokki

huhtikuu 1, 2014

Ah, niin perinteistä. Jostain syystä intoni tehdä ns. koti- tai kouluruokaklassikoita sen kuin jatkuu. Itselleni tuli hiljattain ihan yllätyksenä, että kanaviillokki on kovasti mielipiteitä jakava ruoka; minusta se oli hyvää jopa koulussa ja muistelen, ettei sitä meidän koulussa yleisemminkään inhokkina pidetty. Toki ymmärrän, jos eineskanaviillokki lähinnä kääntää vatsaa siipikarjanlihajalosteineen (taimitäsenytolikaan), ajatus ei juuri houkuttele. Koska edellinen viillokkikokemukseni on kuitenkin noin viidentoista vuoden takaa, halusin kokeilla tehdä sitä ihan itse.

Reseptejä löytyi sekä kermaisena että ilman, mutta en ole niin hyvin perehtynyt kanaviillokin juuriin, että tietäisin kumpi on ”oikein”. Vaikkei sillä sinänsä ole edes väliä, arvelin, ettei ainakaan koulun kanaviillokissa mitään kermaa ollut. Ilman siis mentiin, ja reseptin nappasin Hellapoliisilta. En tiedä, oliko reseptissä käynyt painovirhepaholainen vai oliko oma pääni harvinaisen normaalin reikäinen tätä ruokaa tehdessäni, mutta ihan kuin resepti olisi vähän jättänyt tulkinnanvaraa kotikokille. No, täyttelin oikeat tai kuvitteelliset blankot mielessäni ja ihan hyvin onnistui niinkin. Suurustamisen kohdalla poikkesin hieman ohjeesta, jotta saisin varmasti sopivassa suhteessa kanaa ja soosia. Lisäksi en siivilöinyt lientä, vaan jätin siihen hieman sipulisattumia sekä porkkanan pilkottuna, toivottavasti se ei ole suuri rikos kanaviillokissa.

Viillokista tuli ihan onnistunutta, valmistaminen oli helppoa ja lopputulos luotettavaa lohturuokaa. Keitetty kana – ja tässä käyttäisin kyllä vain kanaa enkä broileria – itsessään oli aivan ihanaa, verrattain suuri määrä meni ohi kastikkeesta ja kokin suuhun. Silti, ehkä kuitenkin oma maku on hieman kehittynyt viidessätoista vuodessa, koska vähän mietoa se oli minun makuuni eikä curryjauhekaan mitään ihan järisyttäviä elämyksiä tuonut. Mutta kuten sanoin, ihan hyvää oli viillokki joka tapauksessa ja kannattaa tuota ehdottomasti kokeilla, varsinkin, jos on saanut kouluvuosina viillokkitraumoja!

Kanaviillokki

1 pakastekana
vettä
2 porkkanaa
1 iso sipuli
pari laakerinlehteä
muutama kokonainen maustepippuri
n. 3 tl curryjauhetta
n. 1 dl vehnäjauhoja
n. 1,5 dl vettä
suolaa

1. Ota pakastekana hyvissä ajoin jääkaappiin sulamaan, sekä huoneenlämpöön noin puolisen tuntia ennen kattilaan laittoa. Huuhtaise kana (myös sisuspuolelta), laita se isoon kattilaan ja lisää sen verran, että kana juuri peittyy. Tuo vesi kiehuvaksi, kuori pinnalle kertynyt vaahto ja laske lämpötila lähes pienimmilleen. Lisää mukaan kuorittu, pilkottu sipuli ja porkkana, laakerinlehdet, maustepippurit ja suola. Keittele pienellä lämmöllä noin kaksi tuntia.

2. Nosta kypsä kana kattilasta ja anna jäähtyä hieman. Riivi sitten lihat irti luista, revi suikaleiksi (voi jättää aika reiluiksi) ja laita sivuun odottamaan. Siirrä n. litra (hieman jäähtynyttä) keitinlientä keskikokoiseen kattilaan ja mausta curryjauheella. Siivilöi halutessasi liemi, minä jätin mukaan porkkana- ja sipulisattumiakin. Sekoita vehnäjauhot n. 1,5 desilitraan kylmää vettä, ja lisää suurus liemikattilaan samalla sekoittaen. Tuo kiehuvaksi. Jos seos on liian paksua, lisää lientä vähän kerrallaan, antaen kastikkeen aina kuplia hieman välissä. Lisää mukaan kananliha ja anna kuplia pienellä lämmöllä 10-15 min.

0 Comments

Yllättävän hyvät kaalikääryleet

maaliskuu 14, 2014

Mitä ruokaa ei ehkä kannata ruveta tekemään – ainakaan ensimmäistä kertaa – kun neljän kuukauden ikäinen pojankoltiainen on ruvennut tekemään hampaita, eikä puuhasta hieman ärtyneenä viihdy hetkeäkään itsekseen? Kaalikääryleitä. Ja mitä minä tein? No tietysti kaalikääryleitä, täytyyhän elämässä olla haasteita! Tai ihmisen typerä. Mutta kun olen niin haaveillut kääryleiden tekemisestä – mummojeni bravuureista – jo ikuisuuden ja ihana karitsan jauhelihakin on huudellut minulle pakkasesta vaikka miten pitkään, pakkohan se on joskus niitä saada tehdä. Eipä sillä, eiväthän kääryleet erityisen vaikeita ole, mutta jonkun verran aktiivista läsnäoloa ne vaativat. Tiesin sen etukäteen, mutta silti piti kokeilla. Ja näin siinä kävi.

Oppitunti numero 1: Harkitse ylläolevaa, äläkä edes aloita. No mutta minähän aloitin, vaikka oppitunti numero 2: tarkista, että kaikki tarveaineet löytyvät huushollista, oli hoitamatta. Ei se mitään, ohrasuurimot voi toki vaihtaa riisiin. Matka jatkui, vaikka kaalin kannan kovertaminen oli odotettua haastavampaa. Olisiko olemassa sellaista, kuin kaalipora, jolla uusavuton saisi kannan poistettua ilman, että oheistuotteena valmistuu ihmisnakkeja? Mutta, oppitunti numero 3: älä rupea keittelemään kaalia ja riisiä sillä oletuksella, että lapsesi käy päiväunille kuten kuvittelet hänen käyvän. Juuri, kun kaali alkoi olla kiehumispisteessä, totesin parhaaksi lähteä nukuttamaan ihmispoikasta vaunulenkille. Kokkauksen pariin pääsin palaamaan kolmisen tuntia myöhemmin, kun lenkin jälkeen piti vielä syödäkin, sekä äidin että lapsen. Kaali oli hieman pehmennyt päältä ja sain ensimmäiset lehdet poistettua heti, sitten jatkoin keittelyä. Riisi oli jäänyt raa’aksi joten lisäsin siihenkin vettä ja keitin kypsäksi.

Tämän jälkeen kokkaaminen sujuikin jonkin matkaa ihan hyvin, sain kunnialla irrotettua kaalinlehdet ja valmistettua täytteen ihmispoikasen seuratessa toimitusta vieressä. Vasta kääryleitä rullatessa alkoi ilmapiiri hieman kiristyä, mutta onneksi rullaaminen sujui vikkelästi, lukuunottamatta oppituntia numero 4: kääryleet eivät mahdukaan voitelemaani uunivuokaan. Lillukanvarsia, who cares. Ennen kääryleiden pääsyä uuniin sain kuitenkin vielä kertausta oppitunnista numero 2: kas, ei meillä olekaan siirappia. Pikainen tekstari kaupassa olevalle isännälle ja kääryleet uuniin, no problem. Ohjeet neuvovat voitelemaan kääryleet siirappivedellä aluksi, mutta kai asian voi korjata myöhemminkin. Oppitunti numero 5: Ei voi, jos isäntä ei muista tekstariasi ja tulee kaupastakin vasta puolitoista tuntia viestisi jälkeen. En antanut tämän pienen takapakin häiritä, vaan sivelin kokeeksi hieman hunajaa puoliin kääryleistä. Tämän jälkeen ei suurempia ongelmia enää ollut, vaan kääryleet saivat rauhassa valmistua uunissa. Ehkä olisin voinut kuitenkin huomioida, että uunivuokaa kannattaa käsitellä pannulapuilla, ei paljain käsin.

Mutta hei, loppu hyvin, kaikki hyvin. Jonkun ihmeen kaupalla kääryleet antoivat paljon töhöilyäni anteeksi ja niistä tuli kuin tulikin hyviä! Onneksi niin, koska juuri ennen niiden valmistumista (kello oli vähän vajaa 22) minulta nousi jo savua korvista, olisin saattanut ruveta syöksemään tulta, jos kääryleet olisivat olleet pahoja. Myönnän, että siirappia ne jäivät kaipaamaan – hunaja ei mitenkään häirinnyt osassa kääryleitä mutta ei se myöskään juuri tuonut makua – ja olisivathan ne voineet valmistua vähän aiemmin, mutta illan päätteeksi söimme niitä isännän kanssa ison kasan hyvällä ruokahalulla. Siispä uskallan jakaa ohjeenkin, se on oikein toimiva kun vaan välttää minun kohtaamani karikot 🙂

P.S. Jos kaalin ydintä tai täytettä jää yli, jämistä saa vaikka kaalipiirakan seuraavana päivänä 🙂

Kaalikääryleet (n. 20 kpl)

1 suurehko kaali
500g karitsan jauhelihaa
n. 1,5 dl puuroriisiä
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
0,5 tl meiramia
mustapippuria
suolaa
2-3 rkl siirappia
1-2 dl vahvaa lihalientä
vettä
voita ja/tai öljyä
(1-2 dl kermaa)

puolukkasurvosta tarjoiluun

1. Koverra kaalista kanta ja osa kovaa ydintä pois. Kaalin jääminen hieman ontoksi sisältä nopeuttaa sen kypsymistä. Huom. Jos kova kanta on kuitenkin hankala kovertaa ilman järeitä aseita, ei se ole mitenkään välttämätöntä, riittää kun leikkaat vain kannasta viipaleen pois.

2. Kiehauta kaali isossa kattilassa reilusti suolatussa vedessä. Keitä riisi paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Kun kaali on kiehahtanut, jatka keittämistä keskilämmöllä irrota siitä lehtiä varovasti keittiöpihdeillä sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Auta tarvittaessa leikkaamalla veitsellä lehti irti kaalin kannasta. Ohenna irrotettujen lehtien lehtiruotia veitsellä niin, että lehtiä voi kääriä rulliksi. Säästä keitinliemi ja hienonna ylijäävästä kaalinytimestä kourallinen-pari täytteen pohjaksi.

3. Valmista täyte. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla. Sekoita sitten jauheliha, kaalihake, sipuli ja riisi kulhossa. Purista valkosipulinkynnet joukkoon. Lisää kaalin keitinlientä, kunnes täytteen koostumus on löysähkö. Mausta pippurilla, meiramilla ja suolalla, sekä halutessasi pienellä määrällä siirappia.

4. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Levitä kaalinlehdet työtasolle, jaa täyte nokareina lehdille ja rullaa lehdet paketeiksi. Nosta paketit voideltuun, laakeahkoon uunivuokaan (esim. lasagnevuoka) saumapuoli alaspäin (mieluiten yhteen kerrokseen, ei päällekkäin). Sekoita siirappi noin 0,5 desilitraan lämmintä vettä ja voitele kaalikääryleet seoksella. Vuole vielä muutama voilastu kääryleiden pintaan. Laita kääryleet uuniin ja paista 225 asteessa, kunnes niiden pinta saa kauniin värin. Ota kääryleet sitten uunista ja kaada niiden päälle lihalientä ja kaalin keitinlientä sen verran, että kääryleet peittyvät n. puoliksi. Jos haluat, kaada päälle myös hieman kermaa. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja anna kääryleiden kypsyä vielä noin puolitoista tuntia, välillä liemellä valellen. Lisää lientä tarvittaessa vuokaan.Tarjoile puolukkasurvoksen ja vaikkapa perunamuusin kera.

0 Comments

Pekonilla höystetty linssikeitto

maaliskuu 5, 2014

Meillä ei ollut herneitä, joten laskiaisen kunniaksi ei tehty hernekeittoa. Sen sijaan linssejä oli, joten linssisopan saatoin tehdä. Joskus muinoin tein linssikeittoja enemmänkin, mutta viime vuosina ne ovat jääneet, ilmeisesti elämä on yltäkylläisempää kuin opiskeluaikoina 😉 Tykkään kuitenkin tietystä askeettisuudesta, mitä linssikeitossa on, se maistuu erityisesti silloin, kun kaipaa vastapainoa tukevammalle herkuttelulle. Paitsi ehkä tällä kertaa, koska jotenkin keittoon eksyi jääkaapista myös pekonia…

P.S. Hyvään liemeen kannattaa investoida, se antaa keitolle maun, joka ei hirveästi kaipaa lisämaustoa; minä käytin häränhäntien keittelystä saatua, paksua lientä, sekä vanhempaa possulientä sekaisin.

Pekonilla höystetty linssikeitto (kahdelle, santsivaralla)

4 dl oransseja linssejä
1l hyvää kasvis-, kana- tai lihalientä
n. 10 cm pätkä purjoa
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
1 palsternakka
pala mukulaselleriä
150g (tai 1 pkt) pekonia
mustapippuria
(suolaa)

1. Huuhtele linssit huolellisesti. Silppua sipuli ja valkosipuli, suikaloi purjo, kuutioi selleri, porkkana ja palsternakka ja kuullota niitä hetki öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää liemi ja kiehauta. Lisää linssit ja keittele pienehköllä lämmöllä kypsäksi (tarkista paketista keittoaika, yleensä n. 10 min), keitto saa hieman puuroutua. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

2. Suikaloi pekoni. Paahda suikaleet pannulla rapeaksi ja ripottele keiton päälle. Lisää pintaan halutessasi myös esim. krutonkeja ja parmesanlastuja. Tarjoile heti.

0 Comments

Kuukauden kasvis – tomaatti: meidän huushollin luottobolognese

maaliskuu 1, 2014

En ollut ajatellut ottaa tomaattikuukauden teemaresepteihin mukaan sellaisia ohjeita, joissa käytetään tomaattisosetta. Mieli kuitenkin muuttui, koska olen viime aikoina miettinyt arkisia luottoruokiani ja sitä, että ne pari meidän perheelle tyypillisintä – vihreä kanacurry ja spagetti ja jauhelihakastike – ovat jääneet kokonaan tämän blogin ulkopuolelle. Mitään suurempaa syytä siihen ei ole, paitsi se, etten ole vain saanut aikaiseksi blogata jostain, mitä syön varmaan kerran viikossa. Ja ehkä ihan pikkuisen se, että yleensä jommankumman ruuan valmistuessa on niin kova väsymys ja nälkä, ettei kameran esiin kaivaminen tule kuuloonkaan.

Pasta bolognese eli spagbol on kuitenkin melkoinen tomaattiklassikko, joten pääsköön se mukaan viimeiseksi tomaattireseptiksi, huolimatta siitä, että yleensä teen sen ihan tomaattipyreestä. Kastikkeen voi valmistaa myös pitkän kaavan mukaan ja suuremmalla pieteetillä, mutta maistuvaa arkiruokaa saa ihan yksinkertaisistakin aineksista. Meillä tyypilliseen, todennäköisesti sangen vääräoppiseen versioon, käytetään naudan sijasta maukasta (ja rasvaista…) possun jauhelihaa, savupaprikaa, chiliä ja paljon valkosipulia. Kastikkeen valmistuksen voi aloittaa, kun laittaa pastaveden tulille, jolloin soosi on valmista yhtä aikaa pastan kanssa.

Tämä viimeinen tomaattiresepti venähti nyt maaliskuun puolelle, anteeksi. Eilisiltana en vain enää venynyt kirjoittamaan yhtään koherenttia lausetta. Ensi viikolla paljastuukin sitten, mikä on maaliskuun kasvis!

Arki-illan bolognesekastike

400-500g porsaan jauhelihaa
1 suurehko sipuli
1/2 tuore paprika
1 porkkana
2-3 valkosipulinkynttä (tai enemmän 🙂
80g tomaattipyrettä
n. 2 dl vettä
1 rkl soijaa
1 tl savupaprikaa
1/2 tl chilihiutaleita
n. 1 tl sokeria
mustapippuria
suolaa

(spagettia kaveriksi ja parmesania tarjoiluun)

1. Hienonna sipulit, paprika ja porkkana. Kuori valkosipulinkynnet valmiiksi. Kuullota sipulia ja porkkanaa paistinpannulla muutama minuutti. lisää sitten jauheliha ja paista kypsäksi. Lisää vielä paprika ja purista valkosipulinkynnet joukkoon. Mausta soijalla, mustapippurilla, savupaprikalla ja chilihiutaleilla.

2. Lisää tomaattipyre ja sekoita. Lisää desi tai pari vettä niin, ettei pyre jää aivan tönköksi (kastikkeen ei kuitenkaan tarvitse muuttua löysäksi, vaan jauheliha saa sitoa sen suurimmaksi osaksi). Lisää sokeria sen verran, että tomaattisoseen hapokkuus taittuu (tarkka määrä riippuu pitkälti omasta maustasi ja käyttämästäsi soseesta) ja lisää vielä suolaa tarvittaessa. Anna muhia hetki pienellä lämmöllä, kunnes pasta on kypsää.

0 Comments