Browsing Tag

hitaat

Pho-keiton jäljillä

tammikuu 5, 2015

Jos jonkinlaista nuudelisoppaa on vuosien varrella tullut sekä syötyä että tehtyä, mutta myönnän, että tietämykseni vietnamilaisesta pho-keitosta on perustunut täysin omiin mielikuviini. Kuvaani on kuulunut lähinnä riisinuudeleita ja kasviksia, joiden päälle kauhotaan maukasta lientä ja mahdollisesti lihaa. Viimeisen vuoden-parin aikana on pho-keittoa kuitenkin tehty vähän joka suunnalla, joten väkisinkin on takaraivoon jäänyt ajatus ainakin siitä, että soppa on nimenomaan naudanlihasta tehtyä ja hyvistä, luuta sisältävistä paloista pitkään haudutettua, supermaistuvaa lientä. Ja tähän se kuvani pho-keitosta onkin sitten jäänyt.

Hiljattain ostin sopivasti pitkästä aikaa naudan häntiä soppatarpeiksi, ja vaikka tein jotain ihan muuta kuin nuudelikeittoa, jäi minulle mieliteko ostaa pian häntiä uudestaan ja niin teinkin, tällä kertaa mielessä kokeilla juurikin phon tekemistä. Sopivasti testasin omaa sopantekoani edeltävänä päivänä vielä Hämeentien uudehkon vietnamilaisen, Lie Mi:n pho-keiton, joka todellakin oli maukasta. Paikka oli muuten hauskan sympaattinen kestomuovisine puikkoineen ja astioineen ja ruoka hyvää, vaikka odotin monesta suunnasta kuultujen kehujen perusteella ruualta ehkä vieläkin enemmän.

Mutta, sivupoluilta takaisin asiaan. Lähinnä makumuistiin ja aiemmin mainitsemiini hatariin mielikuviin perustuen lähdin hauduttamaan lientäni ostamistani häntäpaloista. Muuten ihan hyvä, mutta itselleni vähän turhan tyypilliseen tapaan rupesin etsimään aiheeseen liittyviä reseptejä vasta, kun hännät olivat olleet uunissa jo muutaman tunnin. Milloinkohan sitä oppisi? Liemestä tuli kyllä tosi herkullista, mutta pho-keittoon ymmärtääkseni oleellisesti kuuluva, lähestulkoon hiillostettu sipuli ja inkivääri jäivät makumaailmasta pois. Lisäksi, kun olosuhteiden pakosta (lue: minulla on pieni lapsi) soppa tuli valmiiksi vasta iltamyöhällä, ei energia enää riittänyt liemen siivilöimiseen tai lihojen riipimiseen luista, vaan kauhoin liemen sellaisenaan lautasille häränhäntäkiekkojen kanssa, ja riivimme lihat luusta vasta lautasella. Sinänsä homma oli kyllä helppo, koska lihat ehtivät kypsyä yli kahdeksan tuntia, eli luut pystyi käytännössä nyppimään pois liemestä lihojen pudotessa niiden ympäriltä ja jäädessä soppalautaselle. Ennen loppumaustamista kalakastikkeella, chilillä ja limetillä pidin soppaa vähän valjuna tuhdista liemestä huolimatta, mutta mausteiden kera se heräsi ihan eri tavalla eloon ja olikin yhtäkkiä ihan uskomattoman maukasta. Tunnustan, että me söimme neljän hengen annoksen isännän kanssa kaksin, mutta jälkikäteen olo olikin sitten sen mukainen…

Summatakseni, soppani poikkesi jonkun verran pho-polulta ja mutkia oiottiin aika reilusti matkalla, mutta lopputulos oli todella, todella onnistunut. Uskallan siis suositella tätäkin keitontekotapaa, tai padan, jos ajatellaan, että uunissahan tuo kypsyi – hellalla onnistuu toki yhtä hyvin. Jos aikaa on, voisi lihat riipiä luista jo etukäteen ja liemen toki siivilöidä hienon, kirkkaan version aikaansaamiseksi. Ja jos häränhännän reilu rasvamäärä hirvittää, voi siivilöidyn liemen jopa jäähdyttää välissä, kuoria kovettuneen rasvan pinnalta ja kuumentaa liemen ja lihat uudestaan, jolloin lopputulos on vähärasvaisempi mutta edelleen hyvin maukas.

Jos haluat perehtyä pho-keittoon kunnolla pitkän kaavan mukaan, suosittelen kurkistamaan esimerkiksi Hannan Sopan tai Truly Kiran ohjeita aiheesta. Minäkin niitä tutkiskelin, mutta kuten sanottu, ensi kerralla voisin lukea reseptit jo ennen kokkauksen aloittamista.

Pho-tyylinen naudanhäntäkeitto (neljälle)

n. 1kg naudanhäntäpaloja
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 5 cm pätkä inkivääriä
2 tähtianista
1 kanelitanko
n. 5 kokonaista neilikankukkaa
kokonaisia mustapippureita (minä laitoin n. teelusikallisen)
mustapippuria myllystä
muutama hyppysellinen suolaa
n. litra vettä

tarjoiluun:

leveitä riisinuudeleita
kalakastiketta
limetinlohkoja
salottisipulia
tuoretta basilikaa (tai thai-basilikaa, jos kaupassa on)
tuoretta korianteria
tuoretta minttua
mieleisiä vihanneksia (minulla kevätsipulia ja mungpavunitu-porkkanasekoitusta, myös esim. paksoi sopisi tosi hyvin)
kuivattuja chilihiutaleita
(srirachaa)

1. Ota lihat huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta. Silppua sipuli ja valkosipuli ja pyyhkäise häntäkiekot talouspaperilla mahdollisten luunsirujen poistamiseksi. Ruskista häntiä kuumalla pannulla kaikilta puoliltaan, mausta suolalla ja pippurilla ja laita uuninkestävään pataan. Kuullota vielä sipulia ja valkosipulia samalla pannulla hetken ja lisää pataan lihojen kanssa. Laita pataan myös kanelitanko, inkivääripätkä, tähtianikset, neilikat ja mustapippurit.

2. Lisää vettä sen verran, että lihat peittyvät juuri ja juuri ja mausta varovaisesti suolalla (koska suolaa tulee reippaasti lisää, kun käytät kalakastiketta). Anna hautua 120-asteisessa uunissa välillä käännellen vähintään neljä tuntia, mutta mitä kauemmin, sen parempi (minä haudutin yli kahdeksan tuntia). Kanelitangon voi nyppäistä pois jo parin tunnin jälkeen, sen maku voi muuten tulla melko hallitsevaksi.

3. Kun liemi alkaa olla valmista, keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan, jäähdytä kylmällä vedellä ja jätä valumaan. Lohko limetit, silppua salottisipuli, yrtit ja vihannekset tarjoiluvalmiiksi ja ota kalakastike ja sriracha käden ulottuville. Annostele soppakulhoon nuudeleita, yrttejä ja vihanneksia ja kauho päälle lientä sekä häntäkiekko tai pari. Mausta lautasella chilihiutaleilla, limetillä ja kalakastikkeella sekä halutessasi srirachalla.

2 Comments

Kolme blogivuotta ja yksi häränhäntäsoppa

tammikuu 2, 2015

Vuosi vaihtui ja samalla Kärähtäneet täytti kolme vuotta, hui miten aika vierii! Toissapäivänä yhtä vanhaa valokuvaa etsiessäni selasin kansioitani vuodesta 2012 alkaen ja oli aika huikeaa nähdä, miten paljon sisältöä on blogiin ehtinyt jo kertyä. Vaikka välillä tuleekin sellainen olo, ettei mitään oikein saa aikaiseksi, löytyy vanhoista arkistoista onneksi runsaasti päinvastaista todistusaineistoa.

Vuodenvaihteen syömisistä ei jäänyt juuri raportoitavaa jälkipolville, olimme seisojien kanssa fasaanihommissa oikeastaan koko päivän, joten tein jo edellisenä päivänä ison vadin lasagnea, josta söivät sekä ihmispoikanen, lapsenvahtina ystävällisesti toiminut äitini sekä minä ja isäntä sitten kotiin päästyämme salaatin kera. Muitakin herkkuja olin varannut jääkaappiin, mutta aikainen aamu vaati veronsa ja nukahdin sohvalle ennen vuoden vaihtumista. Riittipä herkkuja sitten uudenvuodenpäivällekin ja kuohuvatkin saatiin kilistellä vasta vuoden ensimmäisenä iltana.

Uudenvuodenruokien sijaan aloitankin tammikuun talvisella sopalla, jota itse ehdin jo joulukuun puolella tekemään. En ollut aikoihin ostanut häränhäntää – tai naudan hännästähän se kai on oikeaoppista puhua – ja nyt laitoin pitkästä aikaa reilun kilon verran kiekkoja hautumaan. Mitään erityistä luottoreseptiä minulla ei ollut valmiina, mutta sain inspiraatiota paljon sekä Onko Nälkä? -blogin häränhäntäpadasta sekä erityisesti Siskot kokkaa -blogin laziolaisesta häränhännästä, jonka aineksista ne tärkeimmät eli selleri ja tomaatti löytyivät sopivasti omista varastoista. Loput aineet lisäsin mukaan omasta päästäni ja pidensin kypsennysaikaa viiteen tuntiin, jonka jälkeen liha oli superpehmeää ja liemi ihan ylimaukasta ja hieman tahmeaa, niin kuin häntäpaloja haudutellessa kuuluukin. Selleri ei maistunut yhtään hallitsevalta suuresta määrästään huolimatta. Minä keittelin kenties hieman kerettiläisesti perunaa lihan kaveriksi, mutta soppa olisi mahtavaa ihan sellaisenaankin. Sen verran nopeasti söimme ison padallisen loppuun, että nyt ostin jo uudet hännät odottamaan keittelyä. Katsotaan, mitä niistä keksitään!

Tomaattinen häränhäntäpata

n. 1kg naudanhäntäpaloja
2 keskikokoista sipulia
4 valkosipulinkynttä
250g varsiselleriä lehtineen
4-5 tomaattia
2 rkl valkoviinietikkaa
1 kanelitanko
pari laakerinlehteä
2 tl sokeria
n. litra vettä
mustapippuria myllystä
muutama hyppysellinen suolaa
voita tai muuta mieleistä rasvaa (kuten laardia) paistamiseen

1. Ota häntäpalat huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen kypsennystä. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, viipaloi selleri ja silppua sen lehdet erikseen sekä kuutioi tomaatti. Pyyhkäise häntäpalojen pinta talouspaperilla mahdollisten irrallisten luunsirujen poistamiseksi, hiero palojen pintaan suolaa ja pippuria, ja ruskista kuumalla pannulla. Siirrä uuninkestävään pataan.

2. Kuullota samalla pannulla sipuli, valkosipuli ja selleri lehtiä lukuunottamatta, ja lisää hetken kuluttua vielä tomaatti. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kaada seos pataan, lisää valkoviinietikka, laakerinlehdet, kanelitanko sekä sellerinlehdet ja kaada päälle vettä sen verran, että lihat peittyvät. Paista 130-asteisessa uunissa viitisen tuntia käännellen pari kertaa paiston aikana. Vesi haihtuu hieman, mutta se ei haittaa vaan päällimmäiset lihat saavat hieman ”kurkistaa” liemestä.

Kuvassa pata parin tunnin haudutuksen jälkeen – valo ei riittänyt valmiin padan kuvaamiseen, mutta ainekset lähestulkoon sulivat lopulliseen versioon herkulliseksi, tummaksi liemeksi.
4 Comments

Sikaa sorkista

marraskuu 6, 2014

Olen kerran aiemmin käyttänyt siansorkkia ruuanvalmistukseen, tuolloin tein lihahyytelöä eli aladoobia päästä ja sorkista. Se oli hyvää, mutta sen verran työlästä, että tarvitsin hieman pidemmän tuumaustauon ennen seuraavaa sorkkakokeilua. Nyt oli pakastimeen ehtinyt kuitenkin kertyä 12 kpl sorkanpuolikkaita, joten poishan ne oli käytettävä, ennen kuin kävelisivät itsekseen pakastimesta ulos. Kysymys olikin, mitä ihmettä niistä tekisi?

Sorkkien liha on herkullista, mutta ne ovat sikäli haastavaa valmistettavaa, että kunnon lihaa on hyvin vähän, ja loput palasta on rasvaa, luuta, hyytelöityvää kudosta ja kamaraa. Koska edellisellä valmistukerralla jalostin sorkkia pidemmälle, halusin nyt testata Nose to Tail at Home -saitin inspiroimana jotain yksinkertaista valmistustapaa, joka hyödyntäisi sorkkien perusominaisuuksia, ajatuksena saada possunjaloista saatavasta liemestä myös maukasta kastike- ja pataruokapohjaa. Ja rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, etten kokenut tällä kertaa olevani valmis haastamaan itseäni vaikka Pierre Koffmannin täytettyjen sorkkien tekemiseen (olen nähnyt niistä muutamassa suomalaisessakin blogissa version, mutten taaskaan muista missä – jos joku tunnistaa tästä itsensä, niin käsi pystyyn!).

Päädyin marinoimaan sorkat vähän kiinalaiseen vivahtavassa marinadissa ajatuksena hauduttaa ne sitten uunissa, mutta viime tingassa tajusin suurimmankin uunivuokani olevan aivan liian pieni kahdelletoista sorkkapalalle. Kahta sorkille sopivaa vuokaa taas en saanut mahdutettua uuniin samaan aikaan, joten päätin keittää osan, tulisipahan sitten vertailtua eri kypsennystapojakin.

Ja tulos? Keitetyt sorkat olivat helpommin käsiteltäviä, uunissa tehtyjen maku taas oli intensiivisempi ja liemessä enemmän potkua. Ulkonäön paremmuutta en osaa päättää, uunitetut sorkat saivat kauniin värin, mutta niiiden muoto kärsi sorkkien ruvetessa hieman ”irvistämään” kypsyessään. No, tuskin sorkat mitään varsinaista esteetikon ruokaa ovat muutenkaan.

Hurjasti syötävää ei näinkään isossa sorkkamäärässä ollut, mutta jo oheistuotteena saatava hyytelöityvä liemi on valmistusvaivan arvoista. Eikä se vaivakaan mikään järin suuri ollut. Minä riivin sorkista lihaa ja vähän sitä muutakin tavaraa yksinkertaisesti dijonilla voidellun, tuoreen ruisleivän päälle, ja söin kylkiäisenä sorkkien rasvaisuutta tasoittavaa kaalipikkelsiä. Syödessä tuli mieleen, että perinteinen etikkapunajuuri olisi ollut oiva kaveri sorkille myös.

Keitetyt ja/tai uunissa haudutetut siansorkat

12 puolikasta siansorkkaa
ripsaus suolaa
vettä

marinadi

1/2 dl soijaa
1/2 dl riisiviinietikkaa
2 rkl siirappia
3 rkl tomaattipyrettä
1 sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattuja chilihiutaleita
2 tähtianista
10 neilikankukkaa
muutama rouhaisu mustapippuria
2 rkl rypsiöljyä

1. Liota sorkkia hetki vedessä ja harjaa sitten puhtaiksi. Varsinkin varpaiden välissä saattaa olla hiekkaa, possuthan tykkäävät tonkimisesta. Kuivaa sorkat talouspaperilla ja ripottele pinnalle suolaa.

2. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Laita sorkat vaikkapa isoon muovipussiin, kaada marinadi päälle ja laita jääkaappiin yön yli tai noin työpäivän mittaiseksi ajaksi maustumaan, pussia välillä käännellen. Minä käytin kahta neljän litran minigrip-pussia. Ota sorkat huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen kypsennystä..

2 a. Jos keität sorkat, laita ne kattilaan ja lisää vettä niin, että sorkat juuri ja juuri peittyvät. Kiehauta ja kuori pinnalta mahdollinen kertyvä vaahto. Laske lämpötila pienimmilleen ja anna muhia noin neljä tuntia, kunnes luut lähestulkoon putoavat sorkista niitä nosteltaessa. Anna jäähtyä hieman ja riivi lihat sorkista, kun ne ovat vielä lämpimät.

2 b. Jos haudutat sorkat uunissa, laita ne uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin ja kaada päälle vettä niin, että sorkat peittyvät osittain. Anna kypsyä viitisen tuntia tai enemmänkin. Anna jäähtyä ja riivi liha sorkista vielä lämpimänä.

3. Laita (keitin- tai uunisorkkien) liemi kattilaan ja tuo kiehuvaksi. Anna kiehua reippaasti kokoon, jäähdytä hieman mutta siivilöi vielä lämpimänä. Anna liemen jäähtyä sen jälkeen jääkaappikylmäksi, kuori ylimääräinen rasva pinnalta ja pakasta sopivissa annoksissa tulevaa käyttöä odottamaan.

2 Comments

Yhden astian ruokaa: hitaasti kypsytetty possun potka ja lisukkeet

lokakuu 27, 2014

Maalaispossu? Sadonkorjuupotka? Dekonstruoitu (onkohan se edes oikea sana) hernekeitto? Aika monella nimellä voisi tätä ruokaa kutsua. Jotta lukija kuitenkin saisi helposti käsityksen siitä, mitä on kokattu, kutsuttakoon hitaasti kypsytettyä potkaa tässä yhteydessä nyt ihan vain hitaasti kypsytetyksi potkaksi. Sellaisia valmistin viime loppuviikosta, kun pakastimesta löytyi ilokseni vielä yksi potkapaketti.

Potka on suosikkiosiani possusta. Kypsennysaika on pitkä melkeinpä valmistustavasta riippumatta, mutta lopputulos lähes takuuvarmasti herkullinen hyvin minimaalisella vaivalla. Ja kitupiikki kiittää, kun kilohinta on kohdillaan. Tällä kertaa tein koko aterian samassa uunivuoassa, joten tiskiäkään ei juuri tullut. Possun kaveriksi lisäilin astiaan paiston aikana perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja linssejä, jotka saivat kaikki imaista itseensä herkullista lientä ja olivat uunista tullessaan ihan kirjaimellisesti täynnä makua. Etäisesti tuli ruuasta mieleen hernekeitto, linssit toivat siihen sitä samaa, muhevaa täyteläisyyttä. Jos jotain olisin lisännyt, olisi se ollut ruusukaali, ne olisivat mielestäni sopineet possun rinnalle samaan astiaan kuin nenä päähän. Mitään en kuitenkaan varsinaisesti jäänyt kaipaamaan, tämä oli aivan ihanaa juuri tällaisenaan, vaikka itse kehunkin.

Minä käytin ruokaan puoliksi sahattua potkaa, mutta kokonainenkin tähän toki sopii – kenties jopa vielä paremmin, kun liha ei pääse pinnaltakaan yhtään kuivahtamaan vaan saa muhia suussasulavaksi nahan turvissa. Uuni oli meillä 120-asteinen, mutta se voisi olla vielä vähän pienemmälläkin, jolloin kypsennysaika luonnollisesti voi olla vielä pidempi. Nälästä riippuen potka riittää kahdelle-kolmelle hengelle, meillä söi kaksi aikuista kertaalleen sekä vajaan vuoden ikäinen – mutta hyvällä ruokahalulla varustettu – ihmispoikanen kahteen kertaan. Lapsen ruokailusta johtuen lisäsin aikuisten annoksiin suolan vasta jälkikäteen, mutta ohjeeseen olen laittanut suolan niin, kuin sen normaalisti tekisin.

Seuraava possuprojektini onkin näillä näkymin siansorkat. Jos sinulla on hyviä sorkkavinkkejä, otan niitä mielelläni vastaan!

Kasvisten kera haudutettu possun potka (kahdelle-kolmelle hengelle)

1 possun potka (puoliksi sahattuna)
2 sipulia
2-3 porkkanaa
8 valkosipulinkynttä
8 keskikokoista perunaa
200g punaisia linssejä (kuiva paino)
muutama laakerinlehti
muutama kokonainen, kuivattu neilikka
pari rouhaisua mustapippuria
muutama hyppysellinen suolaa
noin litra vettä

1. Ota potka huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen uuniin laittoa. Kuori ja pilko karkeasti sipulit ja porkkanat. Erottele valkosipulinkynnet toisistaan mutta älä kuori.

2. Pyyhkäise potkanpuolikkaat talouspaperilla ja hiero niihin suolaa ja mustapippuria kaikille pinnoille. Laita porkkanat, sipulit, valkosipulinkynnet ja potkanpuolikkaat (nahkapuoli ylöspäin) laakeahkoon uunivuokaan (minä käytin lasagnevuokaa, se toimi hyvin). Ripsaise halutessasi hieman suolaa ja pippuria myös kasviksille. Lisää astiaan laakerinlehdet ja neilikat, sekä sentin-parin kerros vettä niin, että potkien leikkuupinta jää veden alle ja laita 120-asteiseen uuniin muhimaan noin neljäksi-viideksi tunniksi. Potkat alkavat hieman taipua paiston aikana, jolloin leikkauspintaa tulee enemmän esiin. Lihaa kannattaa siksi valella ja käännellä silloin tällöin hieman niin, että osa leikkuupinnasta jää aina veden alle. Lisäksi vettä voi hiukan lisäillä paiston aikana, jos sitä tuntuu haihtuvan paljon.

3. Kuori perunat ja huuhtele linssit huolellisesti kylmällä vedellä. Lisää perunat uunivuokaan niin, että ne pääsevät kypsymään possuliemessä, joskaan niiden ei tarvitse peittyä kokonaan. Noin puolen tunnin kuluttua käännä perunat ja lisää linssit vuokaan. Anna kypsyä vielä puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat kypsät.

0 Comments

Kanaviillokki

huhtikuu 1, 2014

Ah, niin perinteistä. Jostain syystä intoni tehdä ns. koti- tai kouluruokaklassikoita sen kuin jatkuu. Itselleni tuli hiljattain ihan yllätyksenä, että kanaviillokki on kovasti mielipiteitä jakava ruoka; minusta se oli hyvää jopa koulussa ja muistelen, ettei sitä meidän koulussa yleisemminkään inhokkina pidetty. Toki ymmärrän, jos eineskanaviillokki lähinnä kääntää vatsaa siipikarjanlihajalosteineen (taimitäsenytolikaan), ajatus ei juuri houkuttele. Koska edellinen viillokkikokemukseni on kuitenkin noin viidentoista vuoden takaa, halusin kokeilla tehdä sitä ihan itse.

Reseptejä löytyi sekä kermaisena että ilman, mutta en ole niin hyvin perehtynyt kanaviillokin juuriin, että tietäisin kumpi on ”oikein”. Vaikkei sillä sinänsä ole edes väliä, arvelin, ettei ainakaan koulun kanaviillokissa mitään kermaa ollut. Ilman siis mentiin, ja reseptin nappasin Hellapoliisilta. En tiedä, oliko reseptissä käynyt painovirhepaholainen vai oliko oma pääni harvinaisen normaalin reikäinen tätä ruokaa tehdessäni, mutta ihan kuin resepti olisi vähän jättänyt tulkinnanvaraa kotikokille. No, täyttelin oikeat tai kuvitteelliset blankot mielessäni ja ihan hyvin onnistui niinkin. Suurustamisen kohdalla poikkesin hieman ohjeesta, jotta saisin varmasti sopivassa suhteessa kanaa ja soosia. Lisäksi en siivilöinyt lientä, vaan jätin siihen hieman sipulisattumia sekä porkkanan pilkottuna, toivottavasti se ei ole suuri rikos kanaviillokissa.

Viillokista tuli ihan onnistunutta, valmistaminen oli helppoa ja lopputulos luotettavaa lohturuokaa. Keitetty kana – ja tässä käyttäisin kyllä vain kanaa enkä broileria – itsessään oli aivan ihanaa, verrattain suuri määrä meni ohi kastikkeesta ja kokin suuhun. Silti, ehkä kuitenkin oma maku on hieman kehittynyt viidessätoista vuodessa, koska vähän mietoa se oli minun makuuni eikä curryjauhekaan mitään ihan järisyttäviä elämyksiä tuonut. Mutta kuten sanoin, ihan hyvää oli viillokki joka tapauksessa ja kannattaa tuota ehdottomasti kokeilla, varsinkin, jos on saanut kouluvuosina viillokkitraumoja!

Kanaviillokki

1 pakastekana
vettä
2 porkkanaa
1 iso sipuli
pari laakerinlehteä
muutama kokonainen maustepippuri
n. 3 tl curryjauhetta
n. 1 dl vehnäjauhoja
n. 1,5 dl vettä
suolaa

1. Ota pakastekana hyvissä ajoin jääkaappiin sulamaan, sekä huoneenlämpöön noin puolisen tuntia ennen kattilaan laittoa. Huuhtaise kana (myös sisuspuolelta), laita se isoon kattilaan ja lisää sen verran, että kana juuri peittyy. Tuo vesi kiehuvaksi, kuori pinnalle kertynyt vaahto ja laske lämpötila lähes pienimmilleen. Lisää mukaan kuorittu, pilkottu sipuli ja porkkana, laakerinlehdet, maustepippurit ja suola. Keittele pienellä lämmöllä noin kaksi tuntia.

2. Nosta kypsä kana kattilasta ja anna jäähtyä hieman. Riivi sitten lihat irti luista, revi suikaleiksi (voi jättää aika reiluiksi) ja laita sivuun odottamaan. Siirrä n. litra (hieman jäähtynyttä) keitinlientä keskikokoiseen kattilaan ja mausta curryjauheella. Siivilöi halutessasi liemi, minä jätin mukaan porkkana- ja sipulisattumiakin. Sekoita vehnäjauhot n. 1,5 desilitraan kylmää vettä, ja lisää suurus liemikattilaan samalla sekoittaen. Tuo kiehuvaksi. Jos seos on liian paksua, lisää lientä vähän kerrallaan, antaen kastikkeen aina kuplia hieman välissä. Lisää mukaan kananliha ja anna kuplia pienellä lämmöllä 10-15 min.

0 Comments

Yllättävän hyvät kaalikääryleet

maaliskuu 14, 2014

Mitä ruokaa ei ehkä kannata ruveta tekemään – ainakaan ensimmäistä kertaa – kun neljän kuukauden ikäinen pojankoltiainen on ruvennut tekemään hampaita, eikä puuhasta hieman ärtyneenä viihdy hetkeäkään itsekseen? Kaalikääryleitä. Ja mitä minä tein? No tietysti kaalikääryleitä, täytyyhän elämässä olla haasteita! Tai ihmisen typerä. Mutta kun olen niin haaveillut kääryleiden tekemisestä – mummojeni bravuureista – jo ikuisuuden ja ihana karitsan jauhelihakin on huudellut minulle pakkasesta vaikka miten pitkään, pakkohan se on joskus niitä saada tehdä. Eipä sillä, eiväthän kääryleet erityisen vaikeita ole, mutta jonkun verran aktiivista läsnäoloa ne vaativat. Tiesin sen etukäteen, mutta silti piti kokeilla. Ja näin siinä kävi.

Oppitunti numero 1: Harkitse ylläolevaa, äläkä edes aloita. No mutta minähän aloitin, vaikka oppitunti numero 2: tarkista, että kaikki tarveaineet löytyvät huushollista, oli hoitamatta. Ei se mitään, ohrasuurimot voi toki vaihtaa riisiin. Matka jatkui, vaikka kaalin kannan kovertaminen oli odotettua haastavampaa. Olisiko olemassa sellaista, kuin kaalipora, jolla uusavuton saisi kannan poistettua ilman, että oheistuotteena valmistuu ihmisnakkeja? Mutta, oppitunti numero 3: älä rupea keittelemään kaalia ja riisiä sillä oletuksella, että lapsesi käy päiväunille kuten kuvittelet hänen käyvän. Juuri, kun kaali alkoi olla kiehumispisteessä, totesin parhaaksi lähteä nukuttamaan ihmispoikasta vaunulenkille. Kokkauksen pariin pääsin palaamaan kolmisen tuntia myöhemmin, kun lenkin jälkeen piti vielä syödäkin, sekä äidin että lapsen. Kaali oli hieman pehmennyt päältä ja sain ensimmäiset lehdet poistettua heti, sitten jatkoin keittelyä. Riisi oli jäänyt raa’aksi joten lisäsin siihenkin vettä ja keitin kypsäksi.

Tämän jälkeen kokkaaminen sujuikin jonkin matkaa ihan hyvin, sain kunnialla irrotettua kaalinlehdet ja valmistettua täytteen ihmispoikasen seuratessa toimitusta vieressä. Vasta kääryleitä rullatessa alkoi ilmapiiri hieman kiristyä, mutta onneksi rullaaminen sujui vikkelästi, lukuunottamatta oppituntia numero 4: kääryleet eivät mahdukaan voitelemaani uunivuokaan. Lillukanvarsia, who cares. Ennen kääryleiden pääsyä uuniin sain kuitenkin vielä kertausta oppitunnista numero 2: kas, ei meillä olekaan siirappia. Pikainen tekstari kaupassa olevalle isännälle ja kääryleet uuniin, no problem. Ohjeet neuvovat voitelemaan kääryleet siirappivedellä aluksi, mutta kai asian voi korjata myöhemminkin. Oppitunti numero 5: Ei voi, jos isäntä ei muista tekstariasi ja tulee kaupastakin vasta puolitoista tuntia viestisi jälkeen. En antanut tämän pienen takapakin häiritä, vaan sivelin kokeeksi hieman hunajaa puoliin kääryleistä. Tämän jälkeen ei suurempia ongelmia enää ollut, vaan kääryleet saivat rauhassa valmistua uunissa. Ehkä olisin voinut kuitenkin huomioida, että uunivuokaa kannattaa käsitellä pannulapuilla, ei paljain käsin.

Mutta hei, loppu hyvin, kaikki hyvin. Jonkun ihmeen kaupalla kääryleet antoivat paljon töhöilyäni anteeksi ja niistä tuli kuin tulikin hyviä! Onneksi niin, koska juuri ennen niiden valmistumista (kello oli vähän vajaa 22) minulta nousi jo savua korvista, olisin saattanut ruveta syöksemään tulta, jos kääryleet olisivat olleet pahoja. Myönnän, että siirappia ne jäivät kaipaamaan – hunaja ei mitenkään häirinnyt osassa kääryleitä mutta ei se myöskään juuri tuonut makua – ja olisivathan ne voineet valmistua vähän aiemmin, mutta illan päätteeksi söimme niitä isännän kanssa ison kasan hyvällä ruokahalulla. Siispä uskallan jakaa ohjeenkin, se on oikein toimiva kun vaan välttää minun kohtaamani karikot 🙂

P.S. Jos kaalin ydintä tai täytettä jää yli, jämistä saa vaikka kaalipiirakan seuraavana päivänä 🙂

Kaalikääryleet (n. 20 kpl)

1 suurehko kaali
500g karitsan jauhelihaa
n. 1,5 dl puuroriisiä
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
0,5 tl meiramia
mustapippuria
suolaa
2-3 rkl siirappia
1-2 dl vahvaa lihalientä
vettä
voita ja/tai öljyä
(1-2 dl kermaa)

puolukkasurvosta tarjoiluun

1. Koverra kaalista kanta ja osa kovaa ydintä pois. Kaalin jääminen hieman ontoksi sisältä nopeuttaa sen kypsymistä. Huom. Jos kova kanta on kuitenkin hankala kovertaa ilman järeitä aseita, ei se ole mitenkään välttämätöntä, riittää kun leikkaat vain kannasta viipaleen pois.

2. Kiehauta kaali isossa kattilassa reilusti suolatussa vedessä. Keitä riisi paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Kun kaali on kiehahtanut, jatka keittämistä keskilämmöllä irrota siitä lehtiä varovasti keittiöpihdeillä sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Auta tarvittaessa leikkaamalla veitsellä lehti irti kaalin kannasta. Ohenna irrotettujen lehtien lehtiruotia veitsellä niin, että lehtiä voi kääriä rulliksi. Säästä keitinliemi ja hienonna ylijäävästä kaalinytimestä kourallinen-pari täytteen pohjaksi.

3. Valmista täyte. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla. Sekoita sitten jauheliha, kaalihake, sipuli ja riisi kulhossa. Purista valkosipulinkynnet joukkoon. Lisää kaalin keitinlientä, kunnes täytteen koostumus on löysähkö. Mausta pippurilla, meiramilla ja suolalla, sekä halutessasi pienellä määrällä siirappia.

4. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Levitä kaalinlehdet työtasolle, jaa täyte nokareina lehdille ja rullaa lehdet paketeiksi. Nosta paketit voideltuun, laakeahkoon uunivuokaan (esim. lasagnevuoka) saumapuoli alaspäin (mieluiten yhteen kerrokseen, ei päällekkäin). Sekoita siirappi noin 0,5 desilitraan lämmintä vettä ja voitele kaalikääryleet seoksella. Vuole vielä muutama voilastu kääryleiden pintaan. Laita kääryleet uuniin ja paista 225 asteessa, kunnes niiden pinta saa kauniin värin. Ota kääryleet sitten uunista ja kaada niiden päälle lihalientä ja kaalin keitinlientä sen verran, että kääryleet peittyvät n. puoliksi. Jos haluat, kaada päälle myös hieman kermaa. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja anna kääryleiden kypsyä vielä noin puolitoista tuntia, välillä liemellä valellen. Lisää lientä tarvittaessa vuokaan.Tarjoile puolukkasurvoksen ja vaikkapa perunamuusin kera.

0 Comments

Härkää hännästä

maaliskuu 2, 2014

Ihminen osaa kyllä olla melkoinen tuuliviiri, tai ainakin minä osaan. Olin jo pitkällä keittelemässä häränhäntiä hiljalleen sopaksi, kun mieli muuttui. Haluankin uunissa paistettua häränhäntäpaistia. Ja jossain lempeän yrttisessä liemessä, kiitos. Mikäs siinä. Ongin jo kypsät, luusta irtoavat häränhäntäpalani  kattilasta uunivuokaan, lappasin vähän keitinlientä päälle, kaadoin mukaan purkin tomaattimurskaa sekä mausteita, ja tuuppasin vuoan uuniin. Muutamaa tuntia myöhemmin kauhoin ihanan meheviä lihoja tomaattisesta kastikkeestaan pastan seuralaiseksi.

Mitä tästä opin? Luultavasti en mitään, mutta ehkä sen, että häränhäntiä voisi ostaa vähän useammin (en kehtaa edes sanoa, milloin olen niitä viimeksi tehnyt), niin ei tarvitsisi alkaa kesken kokkauksen sekoilemaan. Sikäli hyviä hännistä tuli kuitenkin, että kehtaa laittaa reseptin ylös 🙂

Tuuliviirin häränhännät

n. 1,5 kg häränhäntäpaloja
2-3 sipulia
2 isoa porkkanaa
n. 100g pala mukulaselleriä
n. 15 cm pätkä purjoa
n. 1,5l vettä
suolaa
muutama maustepippuri
pari laakerinlehteä
voita ja/tai öljyä ruskistukseen

uuniin lisäksi:

1 prk tomaattimurskaa
pari ripsausta sokeria
mustapippuria
pieni nippu timjamia
2-3 valkosipulinkynttä
mustapippuria

1. Kuori sipulit, porkkana (jos haluat, minä yleensä jätän liemeen kuorimatta) ja selleri ja paloittele ne karkeasti. Putsaa ja viipaloi purjo. Ruskista häränhäntäpalat öljyssä isossa kattilassa, lisää vihannekset ja anna kuullottua hieman. Lisää suola, laakerinlehdet ja maustepippurit. Kaada päälle vesi, tuo vielä kiehuvaksi ja pienennä lieden lämpötila sitten pienimmilleen. Keittele hymyillen viitisen tuntia tai vaikka yön yli.

2. Nosta lihanpalat varovasti liemestä uunivuokaan. Kauho päälle lientä ja sattumia sen verran, että lihat peittyvät n. puoliksi. Lisää mukaan tomaattimurska, sokeri, mustapippuri, valkosipulinkynnet ja timjami ja kääntele sen verran, että liemi ja tomaatti sekoittuvat. Paista 120-130 -asteisessa uunissa kolmisen tuntia. Kääntele lihoja ja valele niitä kastikkeellaan pari kertaa paiston aikana.

0 Comments

Karitsanpotkaa rautapadassa

tammikuu 28, 2014

Vanhempainvapaan paras juttu on se, että voi viikollakin tehdä hitaasti valmistuvia ruokia näkee aitiopaikalta lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Ja niinhän se ihan tosissaan puhuen on, mutta en pane pahaksi sitäkään, että saan tehdän enemmän ruokia, jotka vaativat vähän enemmän aikaa. Enkä tarkoita nyt, että ne vaatisivat minun aikaani, vaan enemmän sitä, että kypsymisessä kestää. Oma aikani ei ole merkittävästi lisääntynyt, siitä pitävät ihmispoikanen ja karvainen kolmen kopla huolen. Sitä suuremmalla syyllä, on mukava haudutella uunissa hitaasti valmistuvia ”cheap cutseja” ja lihapatoja, joiden aktiivinen esivalmistelu on kuitenkin hyvin nopeaa. Kun viettää aiempaa enemmän aikaa kotona ja lähiympäristössä, se on mahdollista, vaikka omat kädet olisivat kiinni muissa asioissa suuren osan ajasta.

Viime viikolla hauduttelin sekä possun-, että karitsanpotkia rautapadassa, eri kerroilla siis. Possut hupenivat parempiin suihin niin nopeasti, että jäivät kuvaamatta eivätkä siitä syystä nyt pääse blogiin, mutta lampaanpotkista muistin räpsäistä pikaiset otokset. Potkat saivat tällä kertaa punaviinisen, tomaattisen liemen, joka sai makunsa valkosipulista, sipulista, kanelista ja timjamista. Rinnalleen potkat saivat palsternakasta tehdyn muusin.

Tarkoitukseni oli jalostaa karitsan jämät pastakastikkeeksi tai couscousin kanssa syötäväksi, mutta meillä mitään jämiä jäänyt 🙂 Muusia sen sijaan jäi. Minä tykkäsin voilla ja punaisella maidolla höystetystä muusista kovasti, mutta isännän makuun palsternakka oli liian voimakas yksinään. Jämät käytin rieskantyyppisiin leipäsiin, joiden reseptin apinoin ihan googlaamalla perunarieskan ohjeesta.

Tein muuten possut ihan samalla metodilla ja samanlaisessa liemessä kuin lampaatkin, sopi niillekin hyvin!

Rautapadassa haudutetut karitsanpotkat (4:lle)

4 karitsanpotkaa
2 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
2 lasia punaviiniä
(vettä)
1 kanelitanko
muutama timjamin oksa
pari laakerinlehteä
ripsaus sokeria
suolaa
mustapippuria

1. Pyyhkäise mahdolliset luunsirut potkista talouspaperilla ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Kuori valkosipulinkynnet, lohko sipulit muutamaan osaan ja laita ne uuninkestävän padan tai vuoan pohjalle. Kaada päälle viini ja tomaattimurska, ripsauta mukaan sokeri ja mausta suolalla, pippurilla, laakerinlehdillä ja kanelitangolla. Nosta potkat pataan niin, että ne peittyvät osittain (lisää vettä tarvittaessa)

2. Paista potkia 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia niin, että ne saavat hieman väriä. Käännä potkat, ja anna olla vielä kymmenisen minuuttia kuumassa uunissa. Laske sitten lämpö n. 130 asteeseen, ja hauduta potkia nelisen tuntia, käännellen niitä muutaman kerran paiston aikana.

4 Comments

Stifado possusta ja hirvestä

tammikuu 15, 2014

Säät kylmenivät sopivasti lihapatalukemiin. Tällä tarkoitan, että yksi parhaista ruuista juuri nyt on lämmittävä, höyryävä lihapata, jonka voi tyrkätä viikonloppuaamuna uuniin, lähteä itse ulos ja saapua takaisin syömään muutamia tunteja myöhemmin, kun pata on valmistanut itse itsensä. Ovat lihapadat muulloinkin hyviä, ne kuuluvat viileään vuodenaikaan samalla tavalla, kuin grillaus kesään.  Aiemmin Kärähtäneissä on tehty ainakin karjalanpaistia, lammaspataa, oluessa haudutettua hirveä sekä palapaistia.

Stifado on kreikkalainen, kanelilla maustettu lihapata, tuttu varmasti kaikille etelänmatkalaisille. Reseptit vaihtelevat, mutta tyypillisesti pataan kuuluu punaviinistä, tomaatista ja salottisipulista tehty soossi sekä murea liha. Koska lihana ollen nähnyt kaikenlaisia variaatioita naudasta kaniin, uskaltauduin laittamaan tämänkertaiseen stifadoon myös hirveä. Lisäksi käytin possua mehevöittäjänä, kun sitäkin meillä jo valmiina oli.

Stifadoa syötiin meillä melkein kuin kreikkalaisessa tavernassa, eriparituoleilta ja -lautasilta. Lisukkeeksi tein ensisyömällä pastaa ja seuraavalla riisiä, ne maistuivat vaikka peruna olisi ehkä se suurin suosikkini.

Vinkki: Vaikka tein stifadon uunissa, se tehdään usein padassa liedellä. Pataversiosta saa nopeamman viikkoruuan, kun käyttää lihana jauhelihaa, se toimii yllättävän hyvin!

Stifado (neljälle)

800g-1kg pataan sopivaa lihaa (esim. kassler tai lapapalat, minulla tällä kertaa possun lapaa ja hirven kinnertä)
8 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
400g tomaattimurskaa
2 lasia punaviiniä
1-2 kanelitankoa
pari laakerinlehteä
suolaa
pippuria
vettä

1. Kuori salottisipulit ja valkosipulinkynnet, mutta jätä kokonaisiksi. Kuutioi liha suupaloiksi. Laita lihat, salotit ja valkosipulit laakeahkoon uunivuokaan ja mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Kaada päälle tomaattimurska ja punaviiini ja kääntele sekaisin. Huom. lihojen ei kuulu peittyä kokonaan. Tökkää mukaan laakerinlehdet ja kanelitangot.

2. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista stifadoa n. 30 min uunissa, laske lämpö sitten 130 asteeseen, ja jatka kypsentämistä n. 6 tuntia (kauemminkin sopii). Lisää vettä tarvittaessa kypsennyksen aikana, jos liemi tuntuu käyvän liian vähiin.

0 Comments

Routapaisti hirvenlihasta

joulukuu 7, 2013

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää. Juhlan kunniaksi isäntä kaivoi pakastimesta palan hirvenpaistia, sen ainoan palan, joka oli riittävän suuri kokonaisena kypsytettäväksi. Ei taaskaan mitään paineita arvolihan pilaamisesta 😉 Normaalisti teen paistit aina samalla luottoreseptillä (yleensä ilman jälkimarinointia), mutta nyt Campasimpukan taannoisesta kommentista oli mielessä routapaisti, se on ollut to-do -listalla mutta jäänyt aina tekemättä. Routapaistihan on sinänsä todella vaivatonta tehtävää vaikka valmistusaika on pitkä (n. 8-10 tuntia uunissa + marinointi) ”tavalliseen” paistiini verrattuna, mutta olen jotenkin vierastanut ajatusta lihan kypsyttämisestä jäisestä kökkäreestä alkaen, miten siitä voi mitenkään tulla hyvää? Niin paljon olin kuitenkin lukenut kehuja routapaisteille, että uskaltauduin sellaisen nyt tekemään. Netti oli ohjeita pullollaan, minä katsoin eniten vinkkejä Pastanjauhajilta sekä Herkkusuun Lautasella -blogista ja sovelsin sitten vielä vähän omiani. Ja ta-daa, tässä se on 🙂

Lihasta tuli totisesti myös hyvää, ihan älyttömän mureaa ja 63-asteisena uunista tulleena sellaista kauniin punaista, mistä tykkäämme. Ja isäntä kun vielä pohti, että pala saattaa olla vähän sekundakin… Suola oli melko töpäkkä, arvelisin, että jos lihan käyttää leikkeleenä määrä on varmasti hyvä, mutta muutoin olisin ehkä voinut ottaa sen mausteliemestä jo hieman aiemmin. nyt se ehti tekeytyä 10 tuntia. Joku makea komponentti, esim. marjahyytelö taittanee suolaisuutta mukavasti myös. Routapaistin ohjeella saa muuten tehtyä isommankin paistin, tai tarvittaessa mausteliemen määrän voi esim. tuplata.

Itsenäisyyspäivän juhla-ateriallamme syötiin lisäksi alkupalaksi lohipastramia, jonka kanssa tällä kertaa huijasin ja käytin kirjolohta. Muutoin juhlintamme koostui ulkoilusta perinteisessä itsenäisyyspäivän räntäsateessa (säällä kuin säällä, huoh ;), joulukoristeiden kaivelusta sekä samaisen räntäsateen katselusta ikkunan läpi ateriaa odotellessa. Ihanan rentoa!

Routapaisti (neljälle)

n. 800-1kg pala pakastettua hirvenpaistia

mausteliemi

200g karkeaa merisuolaa
1 dl sokeria
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 mustapippuria
pari laakerinlehteä
muutama valkosipulinkynsi kuorineen
pari laakerinlehteä
1 l vettä

1. Lämmitä uuni 75-80 asteeseen. Laita paistipala kypsymään ritilälle täysin jäisenä. Parin tunnin päästä, kun liha on hieman sulanut, laita paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan.

2. Lihan kypsyessä sekoita mausteliemen ainekset kattilassa, kiehauta, kunnes suola ja sokeri sulavat, ja jäähdytä.

3. Ota paisti uunista, kun mittari näyttää 60-70 astetta (haluamastasi kypsyysasteesta riippuen). Laita paisti mausteliemeen (minä laitoin paistin ja liemen pussiin) ja anna maustua jääkaapissa vielä toiset 8-10 tuntia. Valuta paisti ja pyyhi kuivaksi ennen tarjoilua.

2 Comments