Browsing Tag

hitaat

Mausteinen pata naudan etuselästä

syyskuu 11, 2015

Varma syksyn merkki on se, kun pataruuat alkavat maistua pitkän tauon jälkeen. Syvät, muhevat maut ja pitkään kypsyttämisen helppous houkuttavat kerta toisensa  jälkeen, eikä ainakaan itseäni haittaa myöskään se, että padassa kypsentämiseen sopivat yleensä hieman edullisemmat ruhonosat, kuten tällä kertaa testaamani limousin-naudan etuselkä. Pala oli vähärasvaisempi kuin odotin, mutta muuttui siitä huolimatta pitkän haudutuksen aikana mureaksi ja suussasulavaksi.

Vaikka patojen kypsennys on kaukana rakettitieteestä, voi mausteilla leikitellä mielin määrin. Nyt inspiroiduin Pohjois-Thaimaan makumuistoista ja maustoin padan currytahnalla, inkiväärillä ja sipuleilla, jolloin mausta tuli mausteinen muttei varsinaisesti tulinen. Tuore thaibasilika ja minttu valmiin padan päälle silputtuna raikastivat kokonaisuutta mukavasti. Tervetuloa viileät syyskelit, tätä pataa syödessä ei ihan heti ala paleltaa.

Mausteinen pata naudan etuselästä (6-8 hengelle)

n. 1,5 kg pala luutonta naudan etuselkää
n. 3 x 3 cm pätkä inkivääriä
4 valkosipulinkynttä
3-4 sipulia
1 rkl punaista tai panaeng-currytahnaa
1 prk (80g) tomaattipyrettä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl kalakastiketta
3 rkl tummaa siirappia
loraus öljyä
3-4 desiä vettä (sekä tarvittaessa lisää paiston aikana)

tarjoiluun: tuoretta thaibasilikaa, minttua ja korianteria

1. Kuutioi naudan etuselkä. Lohko sipuli ja viipaloi valkosipuli sekä inkivääri.

2. Sekoita keskenään tomaattipyre, currytahna, soija, riisiviinietikka, kalakastike ja siirappi. Lisää vesi vähän kerrallaan samalla sekoitellen.

2. Laita lihat, sipuli, valkosipuli ja inkivääri rautapataan tai korkealaitaiseen paistovuokaan (minä käytin pyöreää pyrex-vuokaa), Kaada päälle maustekastike ja kääntele sekaisin. Nesteen tulisi peittää lihat suurimmaksi osaksi, tarvittaessa voit vielä sekoittaa mukaan hieman lisää vettä. Hauduta 120-asteisessa uunissa 10 tuntia. Lisää välillä vettä ja/tai peitä kannella, jos neste tuntuu kovasti vähenevän padasta. Silppua pinnalle reilusti tuoretta thaibasilikaa, minttua ja/tai korianteria.

6 Comments

Pizzapohja taikinajuureen

syyskuu 1, 2015

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään.

Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi… Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi – vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan – ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole.

Ohjeen juju on leipoa pizza käyttäen taikinajuurta, mikä antaa pohjalle makua ja rapeutta samalla, kun seuraavan päivän uusi taikina tuo mukaan sitkoa. Vaikka ohjeessa puhutaan taikinajuuresta, ei kannata säikähtää – kyse on sellaisesta yön yli lepäävästä pikajuuresta, ei otuksesta, joka muuttaisi jääkaapin nurkkaan pysyvästi ja vaatisi jatkuvaa huolenpitoa ja ruokkimista. Eli helppo tämä ohje on, lähinnä tarvitaan vain aikaa. Tätä pizzaa ei siis aloiteta silloin, kun on jo nälkä, vaan juuri kannattaa tehdä jo edellisenä iltana.

Minä tein vain pohjan GRV;n ohjeella ja sovelsin täytteet oman pääni mukaan, kuten tavallista; uuniin pohjan kanssa meni vain tomaattikastike ja mozzarella, pintaan laitoin uunin jälkeen ilmakuivattuja kinkkusiivuja ja basilikaa, sekä toiseen pizzaan mm. tuoretta avokadoa. Mutta täytteissähän on vain mielikuvitus rajana!

Pizzapohja taikinajuureen

taikinajuuri

1 dl kylmää vettä
1/10 pkt tuorehiivaa
2 1/4 dl (pizza)jauhoja
1/2 tl suolaa
1/4 tl sokeria

taikina

5 dl pizzajauhoja
2 dl kädenlämpöistä vettä
1/3 pkt tuorehiivaa
1 tl  suolaa
oliiviöljyä voiteluun

1. Aloita taikinajuuresta. Sekoita kulhossa vesi ja hiiva. Mittaa mukaan jauhot ja pyöritä yleiskoneen taikinakoukuilla (tai sähkövatkaajan, kuten minä) 5 minuuttia. Anna taikinan levätä vähintään 10 minuuttia, mielellään vaikka tunnin. Mitä pidempi lepo, sen parempi maku ja rakenne.

2. Lisää suola ja sokeri taikinajuureen. Vaivaa vielä koneella 5 minuuttia ja laita jääkaappiin lepäämään 12 tunniksi (minä pidin 15, eikä taikina siitä tuntunut kärsivän).

3. Tee taikina. Laita jauhot kulhoon. sekoita keskenään vesi ja hiiva ja lisää neste jauhojen sekaan. Vaivaa koneella 5 minuuttia ja anna taas levätä 10 minuutista tuntiin.

4. Lisää taikinajuuri ja suola. Vaivaa taas koneella 5 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Jos taikina ei ole yhtenäinen, lisää tilkka vettä ja sekoita lisää.

5. Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä palloiksi, älä kuitenkaan painele taikinaa liikaa, jotta se jäisi ilmavaksi. Laita pallot väljästi voidellulle leivinpaperille. Voitele tuorekelmu öljyllä, laita se pallojen päälle ja anna kohota kaksi tuntia.

6. Laita uuni kuumenemaan täydelle teholle (275-300 asteiseksi). Laita pellit uuniin kuumenemaan. Jauhota työpöytä ja ota taikinapallo kerrallaan käsittelyyn. Pyöritä taikinaa jauhotetulla alustalla sormenpäillä noin 2 cm taikinan reunasta välillä kääntäen, kunnes siitä muodostuu halkaisijaltaa noin 25 cm lätty. Nosta taikina varovasti leivinpaperille.

7. Levitä pizzan päälle tomaattikastike (tai vastaava, jos teet ns. valkoisen pizzan) ja haluamasi täytteet. Varo täyttämästä pizzaa liikaa. Vedä pizza leivinpaperin avulla kuumalle pellille ja paista 3-6 minuuttia alustan kuumuudesta ja uunin tehosta riippuen. Kiertoilmauunissa voit tehdä useamman pizzan kerrallaan. Lisää valmiin pizzan päälle halutessasi suolaa, pippuria ja yrttejä.

2 Comments

Kasslerpaisti aika perinteiseen tapaan

heinäkuu 23, 2015

Nykyään tulee useimmiten tehtyä liharuuat joko jossain määrin raakana tai vaihtoehtoisesti ylikypsänä, sellaiset perinteiset, ”normikypsät” lihat ovat jääneet vähän paitsioon. Jokin aika sitten oli kuitenkin hetki, jolloin ylikypsät, revityt lihat tulivat jo korvista ulos ja samaan aikaan pakastimesta ottamani kassler ei ymmärrettävistä syistä oikein sopinut raakanakaan syötäväksi. Tajusin, ettei blogissakaan ollut yhtään ihan perinteisen kasslerpaistin ohjetta (okei, yksi epäonnistunut nyhtöliha josta tuli kuitenkin oikein hyvä paisti), joten päätin tehdä vaihteeksi sellaisen. Paisto-ohjetta googlatessa oli jännä huomata, että lihatalojen reseptejä lukuunottamatta hittejä oli ensimmäisillä sivuilla yllättävän vähän, suurin osa tämän hetken ohjeista todella keskittyy ylikypsään ja usein revittyyn lihaan.

Minä yhdistelin paisto-ohjeita muutamasta eri lähteestä ja sain aikaan oikein kelpo paistin – luonnostaan rasvaisena palana kassler kestää hyvin kypsennyksen keskilämmölläkin, eli vaikka pitkään ja matalalla lämmöllä hautunut liha onkin tosi hyvää, ei tämä pala mene pilalle vähän nopeammallakaan aikataululla tehtäessä. Jälkiviisaana olisin kuitenkin voinut laittaa lihan suolaantumaan jo vaikka pari päivää etukäteen ja antanut sen sitten vielä marinoitua aikansa, nyt sille sai riittää ihan muutaman tunnin marinadikylpy. Suosittelen lihalle joka tapauksessa vähintään vuorokauden marinointia.

Perinteinen kasslerpaisti

porsaan kasslerpala (minulla n. 1,5 kg)
n. 2 rkl suolaa

marinadi

3 rkl hunajaa
3 rkl dijon-sinappia
3 rkl omenaviinietikkaa
2-3 valkosipulinkynttä tai 2 rkl kuivattua, rouhittua valkosipulia
mustapippuria myllystä
pari rosmariininoksaa
reilu loraus öljyä

1. Pyyhkäise lihan pinta talouspaperilla ja hiero siihen suolaa. Valmista marinadi; hienonna valkosipuli ja sekoita sitten kaikki ainekset keskenään. Kaada marinadi esim. muovipussiin, laita lihanpala mukaan ja kääntele niin, että liha saa marinadia kauttaaltaan pintaansa. Anna tekeytyä jääkaapissa noin vuorokauden.

2. Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen paistamista. Lämmitä uuni 125-150 asteiseksi ja paista, kunnes paistomittarin lukemat ovat 82 astetta (minä vaihtelin vähän lämpötilaa paiston aikana ja aikaa taisi mennä 2,5-3 tuntia). Kääräise valmis liha folioon ja anna levähtää 15 min ennen leikkaamista.

0 Comments

Rikkinäinen puhelin -ribsit

heinäkuu 15, 2015

En ole aikoihin julkaissut yhtään reseptiä ribseille. Ja syykin siihen on: jostain syystä olen onnistunut ne sössimään kerta toisensa jälkeen, vaikka kyseessä on ruoka, jota olen tehnyt vuosikaudet ja jonka pitäisi valmistua selkäytimestä, yhdellä kädellä ja silmät kiinni. Rehellisyyden nimissä on toki tunnustettava, että vikaa saattaa olla myös minussa (voiko se olla mahdollista?!), kun ruuanlaitto niin usein on moniajoa useamman muun homman kanssa, tai sitä, että asiat vaan jäävät viime tinkaan.

Koska perheessämme kuitenkin kovasti tykätään ribseistä, haen niistä nyt revanssia. Jos kerran olen todistettavasti tehnyt meheviä, luusta putoavia kylkiä vuodesta toiseen, ei voi olla mahdollista, että homma vaan yhtäkkiä tyssäisi. Eli nyt meillä tehdään aika ajoin treeniribsejä ja harjoitellaan samalla vain yhteen asiaan keskittymistä niin, että ruoka saa tarvitsemansa ajan ja huomion. Koska enimmäkseenhän ribsit tarvitsevat vain aikaa, ja bonusta on, jos muistan tarkistaa etukäteen, että kaapeista löytyvät tarvittavat ainekset niiden maustamiseen. Bbq-hifistelijä en kuitenkaan ole, vaan kelpuutan myös esikeitetyt tai -haudutetut kylkirivit. Myönnettäköön tosin, että ehdin jo viikonloppuna pohtia kaihoisasti rautakaupassa, mahtuisiko meidän kuistille sellainen hiiligrilli/höyrysavustinyhdistelmä…

Revanssiprojektista kirjoitan vielä joskus erikseen, mutta keskityn nyt ribseihin, joita teimme kotona viikonloppuna. Taannoin bongasin Pata porisee -blogista herkullisen kuuloisen ohjeen, joka oli muokattu Glorian Ruoka & Viinin (4/2015) julkaisemasta Jouni Toivasen ohjeesta. Minä säilytin metodin joltiseenkin (mutta vain joltiseenkin) ennallaan, mutta muokkasin jälleen mausteita oman kaapin sisältöön sopivammaksi. En ole lukenut alkuperäisohjetta, joten en tiedä, kuinka kauas olen ehtinyt liikkua, mutta mieleen tuli, että tämähän on vähän kuin rikkinäistä puhelinta. Muistatteko leikin?

Nämä ribsit olivat oikein passelit, jolleivat ihan vielä täydelliset. Liha oli mehevää, mureaa ja irtosi luusta, mutta ei pudonnut siitä, mistä muutama miinuspiste. Kenties olisi pitänyt varata vielä vähän lisää aikaa? Saattaa myös olla, että uunihaudutuksessa oli lämpötila- tai astiaongelmia, tai molempia. Käyttämäni resepti oli kuitenkin toimiva ja erityisesti cola-omppumehuyhdistelmä haudutusliemenä herkullinen. Suosittelen lämpimästi keittämään liemen kokoon glaseerauskastikkeeksi tai ihan vaan valmiiden lihojen päälle valutettavaksi, se oli minusta se juttu, joka teki tämän reseptin!

P.S. Minusta aika on avain täydellisiin ribseihin, mutta muitakin onnistumisen salaisuuksia saa vinkata suuntaani!

Cola-omenamehuliemessä haudutetut ribsit (5-6 hengelle)

2,5 kg ribsejä kokonaisina riveinä

marinadi

2 rkl sipulirouhetta
1 rkl paprikajauhetta tai savupaprikaa
1 tl jauhettua neilikkaa
1 rkl korianterin siemeniä rouhittuna
2-3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl suolaa (tai maun mukaan, mutta aloittaisin varovaisesti)
1 rkl mustapippuria
2 rkl soijaa
3 rkl öljyä

haudutusliemi

3 dl colajuomaa
5 dl omenamehua

pintaan chili- ja korianterisilppua (jälkimmäinen unohtui minulta kauppaan…)

1. Pyyhkäise ribsien pinta talouspaperilla. Valmista mausteseos  sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään, hiero ribseihin ja laita esim. muovipussiin marinoitumaan 12-24 tunniksi.

2. Ota ribsit huoneenlämpöön noin tuntia ennen haudutusta. Laita isoon, kannelliseen pataan tai uunivuokaan (minä tein isossa vuoassa folion alla) ja kaada päälle cola ja omenamehu. Hauduta 150-asteisessa uunissa 2,5-3 tuntia ja anna lihojen vielä vetäytyä liemessä puolisen tuntia.

3. Kaada haudutusliemi kattilaan ja keitä ilman kantta kokoon, kunnes jäljellä on siirappimainen kastike. Lämmitä grilli keskilämmölle ja grillaa ribsejä molemmin puolin viitisen minuuttia välillä kastikkeella sivellen. Jos kastiketta jää yli, sen voi kaataa valmiiden ribsien päälle tai tarjota kylkiäisenä. Viimeistele ribsit chili- ja korianterisilpulla.

0 Comments

Pääsiäinen budjetilla: mämmi

maaliskuu 30, 2015

Jos aikoo tehdä mämmiä täksi pääsiäiseksi kotona, nyt kannattaa kipaista tarveaineet kaupasta ja valmistaa mämmi keskiviikon tai viimeistään torstain kieppeillä, jotta se olisi pyhinä parhaimmillaan. Vaikkei mämmi ole kaupassakaan erityisen kallista, on kotitekoinen versio annoshinnaltaan vielä edullisempaa eikä raaka-aineita tarvita kuin muutama. Itse en ole edes mämmin ystävä, mutta luettuani viime vuosina useista eri ruokablogeista kotitekoisesta mämmistä, oli hauska kokeilla tekemistä. Ja ihan hauska oli syödäkin, kun kerran on ihan itse tehnyt.

Aikaa hommassa kuluu jonkun verran, mutta aktiivista työtä on hyvin vähän. Ohjeen otin Martoilta ja puolitin annoksen, mutta määrästä tuli silti aika suuri. Nyt kun noin viiden vuoden mämmikiintiö on omalta osaltani täynnä, meillä ihmetelläänkin, että kuka ne kaikki loput syö…

Mämmi

1. vaihe
7,5 dl vettä
125 g mämmimaltaita
200-250 g ruisjauhoja

2. vaihe
1 l vettä
125 g mämmimaltaita
200-250 g ruisjauhoja

3. vaihe

0,5-1 dl siirappia
1 rkl jauhettua pomeranssinkuorta
0,5 tl suolaa

Päälle

sokerivettä (0,5 dl vettä/ 0,25 dl sokeria)

1. vaihe

Kuumenna vesi poreilevaksi kattilassa (ei tarvitse kiehua kunnolla). Sekoita mukaan ruisjauhot ja mämmimaltaat. Ripottele päälle hieman ruisjauhoa kuorettumisen estämiseksi ja laita 50-asteiseen uuniin imeltymään noin kahdeksi tunniksi.

2. vaihe

Ota toinen kattila ja kuumenna vesi jälleen poreilevaksi. Sekoita vesi, jauhot ja maltaat aiempaan, hieman jo imeltyneeseen seokseen. Ripottele pintaan hieman ruisjauhoja ja laita jälleen uuniin imeltymään noin kahdeksi tunniksi.

3. vaihe

Seoksen pitäisi nyt olla löysähkön puuron vahvuista. Sekoita mukaan siirappi, pomeranssinkuori ja suola. Ja seos mämmituokkosiin tai sopiviin pikkuvuokiin (minä käytin paperisia leipävuokia, jotka falskasivat hieman mutta vain marginaalisesti, sotkua ei syntynyt) jättäen jokaiseen vuokaan n. 1/3 kuohuntavaraa.

Valmista sokerivesi kiehauttamalla ainekset ja antamalla sokerin sulaa, ja lusikoi se mämmivuokien pintaan. Paista 170-asteisessa uunissa n. 2,5 tuntia. Valmis mämmi kannattaa syödä aikaisintaan seuraavana päivänä, parhaimmillaan se on vetäydyttyään muutaman päivän. Tarjoile sokerin ja kerman, maidon tai kermamaidon kera.

1 Comments

Leipäkokeiluja: ruisleipä taikinajuuresta ilman hiivaa

maaliskuu 15, 2015

Leipää en ole leiponut aikoihin, jollei nopeita sämpylöitä tai vastaavia lasketa. Inspiraatio iski kuitenkin Mama Gastron pähkinäisestä ruisleivästä, ja innostuin tekemään leipäjuuren hänen ohjeellaan, aiemmat ruisleipäni olen tehnyt sellaiseen parin päivän ”pikajuureen”, jonka pohjana on ollut muutama hapanleipäviipale. Itse pähkinäleipää en kuitenkaan (vielä) leiponut vaan halusin kokeilla ihan perinteistä ruisreikäleipää, joka on ollut isännän toivomuslistalla jo pitkään. Itseäni kiinnosti, miten leipätaikina kohoaisi pelkän hapatusprosessin kautta ilman hiivaa, isäntä taas vaan sattuu kovasti tykkäämään länsisuomalaiseen tyyliin tehdystä ruisleivästä. Opin prosessissa, että ruisreikäleivät ovat länsisuomalainen tapa, kun taas limput ovat tyypillisemmin itäsuomalaista tavaraa.

Leivän reseptin päädyin ottamaan Ruoka.fi -sivustolta, joskin vasta valmistusvaiheessa huomasin, että ohjeessa olisi voinut olla vähän enemmän suuntaa-antavia arvioita siitä, kuinka kauan taikinan pitää seistä ja heräillä jokaisen jauhojen lisäämiskerran jälkeen, vaikka juuri selvästi toimikin ihan niin kuin piti. Mutta, tiedostan, että eri leipäjuurilla ja eri keittiöiden huonelämpötiloissa tehtäessä, että voi vapaalla kädellä tehdä erilaisia leipiä, on varmasti kokeiltava kokeilun perään. Ja jauhoissakin on suuria eroja.

Ehkä arvaattekin, ettei leivästä siis tullut ensiyrittämällä mitään täydellistä; luulen, että pidempi kohotusaika olisi tehnyt sille hyvää ja / tai taikina olisi saanut kuitenkin olla vähän löysempi, tosin silloin se olisi pitänyt lähestulkoon vain kaataa pellille. Mutta ei siitä tullut huonoakaan, vaan sellaista, joka maistui seuraavanakin päivänä hyvältä, oikeastaan yllättäen vielä paremmalta kuin suoraan uunista tullessaan, siksi laitan ohjeenkin jakoon sellaisena kuin minä leivän tein, vaikka ensin epäröin. Ja suosittelen leipäjuuresta leipomista muutenkin, on kummallisen palkitsevaa katsoa, kun juuri alkaa elää ja antaa elämän taikinallekin. Toki vuosikymmeniä äidiltä pojille ja tyttärille kulkeviin juuriin on meillä vielä matkaa.

Ja miksei kuvan leipä nyt sitten olekaan reikäleipä? No… tein myös yhden vähän kauniimman, pyöreän reikäleivän mutta laitoin sen uuniin ensimmäisenä joten se tuli myös syötyä, ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvat. Koska leivän paisto jäi iltamyöhään ja tajusin, että pyöreitä leipiä tulisi taikinasta viisi ja ne pitäisi laittaa uuniin yksi kerrallaan, päätin tehdä lopun taikinan pellille isoksi leiväksi, josta voisi leikata ruispalatyylisiä paloja. Jos nyt ei kaunista, niin ihan kätevää.

Hiivaton ruisleipä taikinajuuresta

n. 1/2 dl taikinajuurta (minulla Mama G:n ohjeella tehty)
1 l vettä
8-9 dl ruisjauhoja taikinaan
1 rkl suolaa
10- 12 dl ruisjauhoja leivontaan

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja murenna taikinajuuri siihen. Lisää 2 dl ruisjauhoista, sekoita löysäksi velliksi ja anna taikinan heräillä rauhassa, esimerkiksi yön yli.

2. Vatkaa mukaan loput taikinaan tulevista jauhoista parissa-kolmessa erässä (suola mukaan ensimmäiseen erään) ja anna sen tekeytyä muutama tunti välissä, peitettynä huoneenlämmössä (minä lisäsin jauhoja neljän tunnin välein, kolmessa erässä). Taikina on leivontavalmis, kun se kuplii ja on selvästi kohonnut.

3. Alusta leivontaan tulevat ruisjauhot taikinaan ja leivo taikinasta 4-5 pyöreää kiekkoa, joihin voi halutessaan painaa reiät esim. juomalasin avulla. Myös suorakulmaista, koko pellin kokoista leipää kannattaa kokeilla! Aseta leivät pellille leivinpaperin päälle, peitä pyyhkeellä ja anna kohota vähintään tunnin ajan. Piirrä taikinapyörällä tai veitsellä leipiin taitto/leikkauskohdat valmiiksi ja pistele vielä haarukalla reikiä pintaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia per leipä.

6 Comments

Janssonin kiusaus pitkällä kaavalla

maaliskuu 12, 2015

Nyt ollaan sellaisen aiheen äärellä, etten ollut ihan varma uskallanko kajota siihen ollenkaan. Janssonin kiusaus on nimittäin anoppini bravuuri. Hänelle se on vaivattomasti syntyvää luottoruokaa, jonka hän saa poikkeuksetta maistumaan hyvältä. Minä taas en koskaan onnistu tekemään janssonin kiusauksesta vaivattomasti hyvää sitten millään. Siksi meillä tehdään janssonia aika harvoin, mutta silloin kun teen, teen sen sitten pidemmän kaavan kautta, jolloin onnistumista ei tarvitse jännittää.

Pidemmän kaavan mukaan tehtynä homman jujuna on kullankeltaiseksi ja ihanan makeaksi kuullotettava sipuli, josta on vaikea olla tykkäämättä. Ja nesteenä käytän kuohukermaa. Kolmas juttu on kiinteän perunalajikkeen käyttäminen, mutta se taitaa aika lailla päteä kaikkiin kiusauksiin. Aktiivista työtä tulee pilkkomisen myötä mukaan aika paljon, joten tuplasatsin tekeminen on harkitsemisen arvoista, kun työn kerran aloittaa. Mutta vaivannäkö ei sinänsä haittaa, kun ei niitä perunoita ja sipuleita tarvitse joka päivä pilkkoa yhtä paljon, ja lopputuloskin palkitsee. Siskot Kokkaa -blogista bongasin muuten vielä yhden jansson-vinkin, possunkylkisiivujen lisäämisen kiusauksen pintaan. En ole kokeillut, mutta rapeaksi paahtuneet viipaleet paistovuoan päällä kuulostavat todella, todella herkullisilta!

Tiesitkö muuten, että hyvän kiusauksen saa tehtyä myös hienoksi pilkotusta matjessillistä liemineen? Mausteet ovat hyvin samankaltaiset jansson-fileiden kanssa. Teknisesti kiusaus ei ehkä ole silloin janssonia, mutta makunsa puolesta pystyy ruokailijoita kyllä huijaamaan ja hyvä hävikintorjuntatapakin tuo on.

Janssonin kiusaus

750 g sipulia
voita ja öljyä paistamiseen
1,5 kg kiinteää perunaa
1 prk jansson-fileitä tai anjovisfileitä liemineen
3 dl kuohukermaa
(silputtua tilliä)

1. Kuori ja viipaloi sipulit. Paista sipuleita runsaassa voi-öljyseoksessa rauhallisella keskilämmöllä silloin tällöin sekoitellen, kunnes ne ovat menneet aika paljon kasaan, rakenne on pehmeä ja väri muuttunut kullankeltaiseksi. Mitä kauemmin jaksat paistaa, sen parempi – vähän kuten sipulikeittoa tehdessä. Ei haittaa, jos sipulit saavat paiston aikana ihan himpun väriä, mutta vältä varsinaisesti ruskistamasta niitä.

2. Sipulien paistuessa kuori ja suikaloi perunat. Minä tein suikaloinnin ihan veitsellä, mutta siistimmän lopputuloksen saa esim. monitoimikoneen sopivalla leikkuuterällä.

3. Voitele uunivuoka ja lado pohjalle kerros perunasuikaleita ja niiden päälle paistettua sipulia. Lado sitten päälle jansson-fileet (säästä liemi) ja päälle loput perunat ja sipulit (sekä halutessasi silputtua tilliä) niin, että vuoan päälle jää kerros perunaa. Kaada vuoan päälle kuohukerma ja liemi (voit myös sekoittaa ne keskenään ensin, mutta minusta suolaisuudesta tulee tasainen, vaikka ei sekoittaisikaan.

4. Paista 180-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, nosta lämpö sitten 200 asteeseen ja paista vielä noin 20 minuuttia tai kunnes päällimmäiset perunat saavat hieman kaunista väriä. Tarjoile raikkaan salaatin ja/tai etikkakurkkujen ja punajuurten kera.

2 Comments

Ylikypsä, luullinen naudanrinta

helmikuu 25, 2015
Naudanrinnan sivuprofiili

Kaikenlaiset, suussasulavilta vaikuttavat Texas BBQ brisket -reseptit ovat vilisseet netissä taajaan viime vuosina, mutta minun on kestänyt ryhtyä tuumasta toimeen. Taannoin ostin palan luullista naudanrintaa ajatuksena kypsentää se hitaasti grillissä ja/tai savustimessa. Luullinen naudanrinta ei teknisesti ottaen ole sama asia kuin brisket, joka ymmärtääkseni tarkoittaa naudanrinnan palaa, joka on leikattu luun yläpuolelta ja jossa yleensä kai tulisi olla mukava rasvakerros päällä (köh, minähän alkujaan luulin, että brisket viittaa ruokalajiin, mutta se viittaakin siis siihen lihanpalaan). Joka tapauksessa, ajattelin, että kokeillaan luullista rintapalaa, kun sellaista sattui tulemaan vastaan.

Kävi kuitenkin niin, että lihani päätyi pakastimeen; grillaus ei kehnoilla syyssäillä houkuttanutkaan ja pimeimpään vuodenaikaan se houkutti vielä vähemmän, vaikka löytyisi meiltä kai otsalamppukin. Lisäksi vauhtiaan kovasti lisännyt, vauvasta taaperoksi muuttunut mukula ei varsinaisesti rohkaissut ryhtymään hommaan ihan tuosta vaan, eikä sitä sopivaa hetkeä vaan tuntunut tulevan vastaan. Nyt minusta oli kuitenkin korkea aika kaivaa pala pakastimesta, joten päätin tehdä ylikypsää naudanrintaa vähän helpomman kautta uunissa – sitähän voisi tarvittaessa jatkojalostaa vaikkapa lisämaustamalla ja savustamalla jo kypsennettyä lihaa.

Nyt kysymys kuuluukin, että mitä ihmettä odottelin tuon lihan kanssa? Ainakin noin uunissa tehtynä se oli ihan älyttömän helppoa ja hyvää. Aamulla mausteet pintaan, illalla uuniin, hetki kovempaa lämpöä pinnalle (voisi toki myös ruskistaa pannulla mutta uunissa vielä helpompaa) ja sitten pienellä lämmöllä folion alla aamuun saakka. Aamulla kurkistetaan folion alle ja ruvetaan riipimään suussasulavaksi muuttunutta, käsiin hajoavaa lihaa. Tämän välttämättömän maistelun jälkeen voidaankin unohtaa kauniiden valokuvien ottaminen…

Ylikypsää naudanrintaa uunissa

n. 2 kg pala luullista naudanrintaa
n. 1 rkl suolaa
mustapippuria
2-3 sipulia
vettä

maustetahna:

1 rkl kuivattua valkosipulia rouhittuna
1 rkl sipulirouhetta
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl cayennepippuria
2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
2-3 rkl öliiviöljyä

1. Sekoita kaikki maustetahnan aineet öljyä lukuunottamatta. Lisää lopuksi öljy vähän kerrallaan, kunnes koostumus on tahnamainen.

2. Mausta lihanpala kauttaaltaan suolalla ja mustapippurilla, ja hiero lopuksi päälle maustetahna. Anna marinoitua n. vuorokausi. Ota liha huoneenlämpöön tunti-pari ennen uuniin laittoa.

3. Kuori ja lohko sipulit uuninkestävään vuokaan. Laita myös liha vuokaan ja kaada pohjalle parin sentin kerros vettä. Lämmitä uuni 200-asteiseksi ja paista lihaa noin puoli tuntia, kunnes sen pinta saa hieman väriä. Ota liha pois uunista ja peitä foliolla. Laske uunin lämpötila n. 110-120 asteeseen ja laita foliolla peitetty liha muhimaan noin kymmeneksi tunniksi, tai vaikkapa yön yli.

0 Comments

Kausiherkkua: blinit (gluteeniton)

helmikuu 2, 2015

Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista – check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken – check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta – check. Blinien aika!

Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista.

Säätöä oli vielä lettujen valmistusvaiheessakin, mutta jätettäköön se omaan arvoonsa, sillä kaikesta sohlingista huolimatta saimme blinit tehtyä ihan ajallaan ja tosi hyviäkin niistä tuli. Koska kaikki vieraista eivät voineet syödä vehnää, tein ensimmäistä kertaa taikinan kokonaan tattarijauhosta. Mielestäni hiukan happaman makuinen tattari kuuluu ehdottomasti blinitaikinaan, mutta yleensä sekoitan saman verran vehnä- ja tattarijauhoa, jolloin lopputuloksesta tulee hieman vaaleampi ja hienojakoisempi. Tattarijauhon tuntuma taikinan valmistusvaiheessa oli lähempänä leipäkaliiperin ruisjauhoa kuin vehnäjauhoa, ja valmiit blinit olivat vähän kuin grahamtaikinaan tehtyjä. Mutta yhtä kaikki, erittäin maukkaita. Gluteenittomiinkin lettuihin osan tattarijauhosta voisi varmasti korvata gluteenittomalla jauhoseoksella jolloin lopputulos olisi ehkä lähempänä vehnä-tattarijauhosekoitusta, mutta itse en ole sellaista versiota vielä kokeillut.

Lisukkeet olivat aika perinteisiä, valitsimme ruokailijoiden preferenssien mukaan lihattoman kattauksen allaolevin eväin. Linkitin aiempiin resepteihin osan täytteistä sen mukaan, miten vastaavanlaisiin löytyy ohjeita.

smetanaa
suolakurkkua ja hunajaa
mateen- ja kirjolohenmätiä
cavi-artia (kasvisvaihtoehdoksi mädille)
sipulisilppua
sienisalaattia
katkarapuja
matjessilliä
omena-smetanasilliä
graavikirjolohta
savusiikaa
keitettyä kananmunaa
salaattia

Ja lopuksi vielä se tärkein, eli blinitaikinan ohje. Minä katsoin ohjeita muutamastakin lähteestä, mutta lopullinen versio tuli taas tehtyä hieman soveltaen. Suosittelen lämpimästi käyttämään paistossa kirkastettua voita sekä useampaa pannua, minulla oli käytössä yksi oma ja kaksi lainapannua ja silti tuntui, että paistamisessa kesti ja kesti ja kesti… Mutta iso on tuo taikinakin, määrästä tuli kolmisenkymmentä paksuhkoa bliniä. Useamman blinipannun käyttö samaan aikaan ei oikeastaan ollut hankalaa, lähinnä pitää olla tarkkana siitä, että laittaa uudet letut aina samaan aikaan paistumaan, niin saa ne samaan aikaan myös käännettyä ja valmiiksi eikä tarvitse olla koko ajan ronkkimassa pannuja.

Tattariblinit (gluteeniton)

8 dl maitoa
50g hiivaa
9-10 dl tattarijauhoja
0,33l tölkillinen gluteenitonta olutta (esim. Kukko)
n. 2 tl suolaa
400g (2 prk) kermaviiliä tai creme fraichea
1 dl voisulaa
6 munankeltuaista
6 munanvalkuaista

(kirkastettua voita paistamiseen)

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota maitoon hiiva ja sekoita mukaan jauhot. Anna kohota lämpimässä paikassa 4-5 tuntia (yön ylikin on hyvä).

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Sulata (ja kirkasta) voi. Sekoita loput aineet taikinaan munanvalkuaisia lukuunottamatta. Juuri ennen paistoa vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita ne varovasti taikinaan. Paista taikina paksuhkoiksi letuiksi keskilämmöllä kirkastettua voita paistorasvana käyttäen (tavallinen voi käryää, kirkastettu kestää paiston paremmin). Blinit voi myös paistaa etukäteen ja lämmittää 150-asteisessa uunissa ennen ruokailua.

0 Comments

Porsaankyljykset, nuo yhden astian arjenpelastajaihmeet

tammikuu 30, 2015

Pari päivää ovat olleet jotenkin hässäkkäpitoisia ilman, että mitään olisi varsinaisesti tullut edes tehtyä. Eilen juostiin aamulla asioille, sitten suoraan leikkipuistoon, hölkäten kotiin samalla toivoen, ettei lapsi nukahtaisi ennen kotiinpääsyä ja lounasta (ei onnistunut), sitten pikaiset ja pakolliset kotihommat ja omat syömiset (lapsi kenties nukahti mutta äidillä oli sudennälkä), lapsi herää, syö lounaansa, lähdetään koiria ulkoiluttamaan, tullaan kotiin, kas onkin taas ruoka-aika, syödään, puetaan päälle ja lähdetään kauppaan. Kotona ollaan puolisen tuntia ennen mukulan iltapuuroa. Sarkastisesti voi toki todeta, että yhyy, onpa hoitovapaalla rankkaa, kun piti selvitä sekä leikkipuistoon että kauppaan, mutta kyse ei oikeastaan ole siitä. Enemmän vaan hämmentää, että johonkin tyhjiöön se päivä hävisi, ja muistikuvat siitä sisältävät enimmäkseen ulkovaatteiden pukemista ja riisumista.

Onneksi ei tarvinnut miettiä, mitä syödään, vaan edellispäivältä sai lämmittää maukkaita, ylikypsäksi hautuneita porsaankyljyksiä. Eivätkä nämä kyljykset olisi paljon aikaa vieneet vaikka ne olisi kokattu samana päivänä, etukäteisvalmistelut veivät 10-15 minuuttia aamulla ja sen jälkeen koko ateria hautui itsekseen uunissa, ollen valmista lounaaksi. Eivät tällä tapaa valmistetut kyljykset mitään pikaruokaa ole enkä ryhtyisi niitä tekemään työpäivän jälkeen nälkäisenä, mutta kotitoimistopäivään ne sopivat hyvin, koska aktiivista työtä on niin vähän eikä kypsennysaikakaan ole niin justiinsa. Tiskiä kertyy ilahduttavan vähän, vaikka vielä vähemmällä pääsisi jos hauduttaisi kyljykset liedellä kannen alla samassa pannussa, jossa ne ruskistetaan.

Raaka-aineluettelo on lyhyt, mutta maukkaat kyljykset eivät mitään ylimääräistä edes kaipaa. Jos olet allerginen läskille, leikkaa kyljyksen reunusrasva toki lautasella pois, mutta älä poista sitä ennen valmistusta.

P.S. Vielä tämä päivä aikaa äänestää tammikuun ruokahaasteessa!

Porsaankyljykset ja lisukkeet yhdessä astiassa (3-4 annosta)

4 luullista porsaankyljystä
2 keskikokoista sipulia
2 hapahkoa omenaa
8 perunaa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
2 rkl dijon-sinappia
2 tl kuivattua valkosipulia rouhittuna (tuorekin toki käy)
n. 0,5 l vettä
voita ja/tai öljyä paistamiseen

1. Ota porsaankyljykset huoneenlämpöön n. 30 minuuttia ennen valmistusta. Kuori ja lohko perunat, omenat ja sipulit.

2. Ruskista kyljykset molemmin puolin voissa tai öljyssä kuumalla pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita kyljykset laidallisen pellin tai uunivuoan pohjalle, sivele niille dijon-sinappia, lado päälle kasvikset ja ripsauta päälle valkosipuli sekä muutama hyppysellinen suolaa ja mustapippuria.

3. ”Huuhtele” käyttämäsi paistinpannu vedellä niin, että kaadat veden edelleen kuumaan pannuun ja rapsuttelet pannusta irti kyljysten ruskistuksessa irronneet nesteet (neste ja rasva muuttuu tahmeaksi ja tarttuu nopeasti hieman pannuun kiinni, mistään varsinaisesti palaneen aineen irrottamisesta ei ole kyse). Kaada vettä kyljysten päälle niin, että ne peittyvät lähes kokonaan. Paista 150-asteisessa uunissa vähintään kaksi tuntia, kunnes liha on muhevan ylikypsää. Jos aikaa on enemmän, pienennä vielä uunin lämpöä ja hauduttele lihoja pidempään, mitä kauemmin ne saavat olla uunissa, sen parempia niistä tulee.

0 Comments