Browsing Tag

juhlat

Reseptit

Enemmän makua porkkanalaatikkoon

joulukuu 7, 2015
porkkanalaatikko

Joululaatikot ovat minulle vähän niin ja näin. Tykkään kyllä juureslisukkeista noin yleensä ja laatikoistakin pidän, varsinkin lanttulaatikosta, mutta joulupöydässä laatikot eivät vaan nouse tutkalleni kaiken muun syömisen keskeltä. Joitain laatikoita olen välillä tehnyt itse, mutta usein olen myös tyytynyt kaupan tarjontaan. Tänä vuonna lähdin varauksistani huolimatta laatikkosouviin, koska halusin perehtyä aiheeseen hieman aiempaa tarkemmin ja optimoida laatikoista enemmän oman makuni mukaiset.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi porkkanalaatikko. Katsoin ohjeita useasta lähteestä ja perusrakenne oli kaikissa melko sama, riisiä, maitoa ja/tai kermaa, porkkanoita keitettynä tai raastettuna, kananmunaa, muskottipähkinää. Metodit ja mittasuhteet vaihtelivat aika tavalla enkä osannut niistä suoraan sanoa, mikä niistä antaisi minulle mieluisimman lopputuloksen, joten laitoin reseptit syrjään ja päätin luottaa näppituntumaan.

Siinä porkkanoita kuoriessani mietin, miksi laatikkomuodossa porkkana on aina makuuni vähän pliisua, vaikka itse juures on kovasti mieleeni. Voisinko tehdä asialle jotain ilman, että tekemäni ruoka lakkaisi olemasta porkkanalaatikko? Ensimmäinen ajatukseni oli porkkanoiden höyryttäminen keittämisen sijaan, mutta sitten sain paremman idean: jospa kokeilisinkin tehdä laatikon paahdetuista porkkanoista? Tunnetusti porkkana saa ihanan, intensiivisen maun uunissa kypsyessään, eikä metodi ole yhtään keittämistä hankalampi.

Porkkanoiden paahtamisen lisäksi päätin minimoida laatikon miedontajat. Halusin lopputuloksen maistuvan porkkanoille enkä kermalle tai munamaidolle, joten keitin riisipuuron maidon sijaan mietoon kasvisliemeen. Kananmunia laitoin yhden ja kermaa tuli vain pieni määrä tuomaan laatikolle täyteläisyyttä. Lisäksi – ja nyt saa paheksua – korostin porkkanan makua ja makeutta maustamalla laatikkoa hieman korianterinsiemenillä sekä tirauksella hunajaa.

Jos kaipaat porkkanalaatikkoosi pientä nostetta, testaa tämä! Sama vaiva, parempi lopputulos.

Ohjeen määrillä syntyi noin 550-600 gramman laatikko. Kyllä, raaka-aineiden painomäärä on paljon suurempi, mutta porkkanasta syntyy jonkin verran hävikkiä kuorintavaiheessa sekä lisäksi nestettä haihtuu sekä porkkanoita paahdettaessa että itse laatikkoa paistettaessa.

Porkkanalaatikko paahdetuista porkkanoista 

700 g porkkanoita
n. 1 rkl rypsi- tai muuta miedonmakuista öljyä
1/2 tl korianterin siemeniä rouhittuna
pari hyppysellistä suolaa
0,75 dl puuroriisiä
0,75 dl vettä
3,5 dl mietoa kasvislientä
0,5 – 1 dl kermaa
1 rkl hunajaa
pieni nokare voita uunivuoan voiteluun.

1. Kuori porkkanat, leikkaa ne muutamaan osaan (minä halkaisin ne kerran pitkittäin ja kerran poikittain) ja laita uunivuokaan. Hieraise pintaan suola, korianterinsiemenet sekä öljy. Paahda 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

2. Porkkanoiden paahtuessa keitä riisi puuroksi: kiehauta vesi, lisää riisit ja anna kiehua pari minuuttia. Lisää sitten kasvisliemi ja keittele rauhallisella lämmöllä noin 40 minuuttia, kunnes seos muuttuu löysähköksi puuroksi. Vaihtoehtoisesti, tee puuro suoraan pakkauksen ohjeen mukaan, mutta korvaa maito kasvisliemellä.

3. Ota porkkanat uunista ja soseuta ne (minä käytin sauvasekoitinta). Sekoita keskenään porkkanat, hunaja ja riisipuuro. Jos haluat pakastaa laatikon myöhempää käyttöä varten, tämä on paras kohta tehdä se. Sekoita sitten mukaan muna ja kerma. Voitele uunivuoka nokareella voita, kaada laatikkomassa vuokaan ja paista 150-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia.

4 Comments
Reseptit

Joulumakkarat

joulukuu 4, 2015
joulumakkarat

Ennen verimakkarakokeiluun ryhtymistä halusin hieman treenata makkaranvalmistusta, koska en ole erityisen harjaantunut lajissa. Toisin sanoen olen aiemmin valmistanut makkaroita ainoastaan Marttojen makkarakurssilla – jota voin kyllä ilomielin suositella – ja siitäkin on jo kolmatta vuotta. Oli siis korkea aika ryhtyä puuhaan. Koska harjoittelussa enemmän on enemmän, tein samalla kertaa kaksi erilaista versiota, melko perinteistä sianlihamakkaraa sekä ajankohtaista, sherrystä ja kuivatuista luumuista makua saavaa joulumakkaraa, jonka reseptin olen kirjannut alle.

Valmistukseen käytin porsaan jauhelihaa sekä rasvaisia kylkiviipaleita. Jauhelihaa ei olisi periaatteessa tarvinnut käyttää lihamyllyn kautta, mutta koska kylkiviipaleet kaipasivat hienonnusta, ajoin samalla vaivalla koko massan myllyn läpi kahteen kertaan. Jauhelihan sijaan voisi hyvin käyttää myös kokolihaa (esim. lapaa), jolloin lisähommana olisi ollut lihan kuutiointi. Luumut silppusin veitsellä ja lisäsin ne tarkoituksella muutoin valmiiseen massaan vasta lopuksi, koska halusin siihen hieman sattumia.

Aika mukavasti sujui makkaranvalmistus aloittelijaltakin pitkästä harjoittelutauosta huolimatta. Vinkkejä katsoin mm. Muista syödä välillä -blogista, josta löytyy perusteellinen ohjeistus makkaranvalmistukseen. Hankalinta oli odotetusti makkaramassan pursotus, nyt pyörittelin makkarat jo sitä mukaa, kun massaa pursotin, mutta helpompi metodi on ehkä tehdä se vasta jälkikäteen, kuten verimakkaraa valmistaessa opin. Nyt osa makkaroista jäi selvästi ns. harjoittelukappaleiksi – jotain niiden ulkonäöstä kertonee se, että taaperomme katsoi lautasellaan olevaa makkaraa hetken ja totesi sitten, että ”ankka”. Kaikista makkaroista ei kuitenkaan tullut eläinkuva-arvoituksia, vaan osa näytti ihan siltä, miltä pitikin. Ja tärkein, eli maku oli hyvä, joten kehnommatkin yksilöt tulivat syödyksi.

Osa makkaroista valmistui uunissa ja osa sähkösavustimessa. Näistä uunitettuihin tuli parempi rakenne, koska rasva pysyi paremmin makkaran sisällä, mutta savustettuihin mukavaa makua. Joulumakkaran makumaailmaa voi tuunata omien mieltymysten mukaan, massaan voi sekoitella esimerkiksi muita kuivahedelmiä, korintteja, pähkinöitä tai oikeastaan melkein mitä vaan jouluista.

Joulumakkarat (8-10 keskikokoista makkaraa)

500g rasvaista porsaan jauhelihaa
350g porsaan kylkiviipaleita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
pieni hyppysellinen muskottipähkinää
5 neilikankukkaa rouhittuna
tuoreita salvian lehtiä silputtuna (n. 10 kpl)
pieni kourallinen kuivattuja luumuja
1/2 dl sherryä

suolta makkarankuoreksi

1. Leikkaa kylkiviipaleet pienehköiksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli ja sekoita kylkiviipaleiden sekä jauhelihan kanssa. Mausta suolalla, mustapippurilla, neilikalla, muskottipähkinällä ja salvialla. Aja seos kahteen kertaan lihamyllyn läpi.

2. Silppua massan joukkoon kuivatut luumut. Kaada mukaan sherry ja vaivaa massa tasaiseksi. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

3. Paista makkaramassasta pieni koepala ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Massa saa olla aika reilusti maustunutta, maku tuppaa miedontumaan kypsennettäessä.

4. Pursota makkarat: pujota suoli makkarasuppilon päälle ja laita päähän solmu. Pursota makkaramassa suoleen. Homma onnistuu yksinkin, mutta helpoiten se käy, jos saat avuksi toisen käsiparin; yksi auttaa makkaramassaa suppiloon ja toinen vastaanottaa pursottuvaa makkaraa. Varo täyttämästä makkarankuorta liikaa, jotteivät makkarat repeä kypsennettäessä.

5. Pyörittele pursotettu pötkylä makkaroiksi. Pyöritä joka toinen liitoskohta myötä- ja joka toinen vastapäivään.

6. Kypsennä makkaroita 180-asteisessa uunissa 20-30 minuutin ajan, tai vaihtoehtoisesti sähkösavustimessa, kunnes sisälämpötila on 71 astetta.

0 Comments
Muut mietteet

Joko jouluttaa?

joulukuu 1, 2015

Minua jouluttaa jo, oikeastaan on jouluttanut jo viikkoja. Nyt ei olekaan siis luvassa reseptiikkaa, vaan muuta joulu- ja jouluruoka-aiheista fiilistelyä sekä muutamia linkkivinkkejä arkistojen aarteisiin.

Vaikka aika menee vuosi vuodelta nopeammin ja koko ajan tuntuu olevan joko joulu tai juhannus, en valita. Tykkään joulusta kovasti ja nautin sesongista täysin rinnoin. Takavuosina naureskelin ihmisille, jotka laittoivat joulukoristeet mielestäni liian aikaisin esille, mutta nykyisin olen jo luovuttanut ja rupean ripustamaan jouluvaloja jo marraskuussa. Viimeisetkin koristeet ovat yleensä esillä jo itsenäisyyspäivän kieppeillä, ainoastaan joulukuusi odottaa lähemmäs aattoa.

Sanotaan, että jouluna pitäisi ottaa rennosti, mutta minusta jokainen hankkikoon joulutunnelmansa – ja jouluninhoajat sen puutteen – juuri siten, kuin haluaa. Minulle asiaan kuuluu pieni puurtaminen. Varsinaiset joulunpyhät menevät niin nopeasti ohi, että valmistelut ovat iso osa joulunaikaa, ja minusta kuuluu vain asiaan, että aatonaattona vähän väsyttää. Joulu on projekti, jonka hallintaan käytän exceliä. Sinne kirjaan jo syksyn mittaan menun, kauppalistan, budjetin sekä osto- ja valmistuspäivät eri tuotteille. Yleensä tiedostoon päätyvät myös muut jouluun liittyvät hankinnat ja sitä päivitetään sitä mukaa, kun jouluprojekti etenee. Saattaa jollekin kuulostaa vaivalloiselta, mutta minusta se on ihanaa. Kukkarollekaan ei tule yllätyksiä, kun menot ovat joltiseenkin tiedossa jo etukäteen.

Ruokien kanssa meillä on vuorovuosiperinne. Joka toinen vuosi teemme ne perinteiset jouluruuat ja kantakodista opitut kestosuosikit, joka toinen vuosi taas joulupöydässä on toisenlainen juhlamenu. Tällöin tulee kokeiltua uusia juttuja, joille ei muutoin joulupöydässä ja vatsoissamme olisi yksinkertaisesti tilaa.

Tänä vuonna teemme ne perinteiset suosikit – tai itse kunkin perheenjäsenen perinteiset suosikit. Minä tykkään eniten joulupöydän kaloista, joista kolme tekevät minulle sen oikean joulupöydän: tujakat sinappisilakat, graavikala sekä paras silli (joo, se on sen nimi). Isäntä taas pitää joltiseenkin kaikesta, joten pöytään päätyy myös laatikoita, vaikken itse niitä niin kaipaisi. Kinkusta tykkäämme kaikki, tulisen sinapin kera. Ja sinapin pitää olla nimenomaan tulista. Jälkkäriksi syömme sekä omaa lemppariani luumukiisseliä että isännän toiveesta juustoja. Melkoinen sekamelska, joka kieltämättä sotii juhlakattauksissa suosimani less is more -ajattelun kanssa, mutta jos joskus on syytä mennä ennemmin sekä että- kuin joko tai -mallilla, niin sitten jouluna.

Mitä teillä aiotaan syödä?

Joulu-kategorian alta löydät myös muita jouluaiheisia juttuja ja reseptejä aiemmilta vuosilta.

0 Comments

Pehmeä omena-vaniljapiirakka gluteenilla ja ilman

syyskuu 15, 2015

Ei syyskuuta ilman omenapiirakkaa! Toissaviikonlopun nimiäisiin tilasin täytekakun valmiina, mutta tämän sesongin kestosuosikin halusin leipoa itse. Etäisesti päässäni oli ajatus vaniljaisesta täytteestä, mutta olin hiukan pettynyt löytäessäni googlen avulla lähinnä reseptejä, joissa oli käytetty valmisvaniljakastikejauhetta. Uskon, että siitäkin saa aikaiseksi hyvää mutta halusin tehdä itse, joten rakentelin täytteen vaniljavanukkaan ohjetta soveltaen. Maukas tuli piirakasta näinkin.

Juhliin tein kaksi versiota, tavallisen vehnäjauhoista leivotun piirakan sekä gluteenittoman vedoksen, johon sekoitin Semperin Finmix -jauhoa ja maizenaa. Ylimääräisten piirakkavuokien puutteessa tein gluteenittoman piirakan kertakäyttövuokaan enkä juhlissa uskaltanut nostaa sitä kauniimmalle tarjoiluastialle, koska pelkäsin piirakkapohjan hajoavan, niin kuin gluteenittomille leivonnaisille usein käy. Pelkoni oli kuitenkin turha, leikatessa yön yli levännyt piirakka pysyi oikein hyvin kasassa. Ohje sopii halkaisijaltaan 26 cm piirakkavuoalle.

Pehmeä omena-vaniljapiirakka

pohja

150g voita
3,5 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl gluteenittomia jauhoja ja 1,5 dl maissitärkkelystä)
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa

täyte

n. 5 kotimaista omenaa
3-4 munaa
4 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta
0,5 dl sokeria + hieman omenoiden päälle piirakan pintaan
muutama ripaus kanelia

1. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Sekoita keskenään pohjan kuivat aineet ja nypi pehmennyt voi mukaan. Lisää maitoa, ja sekoita vain sen verran, että taikina tasoittuu. Laita jääkaappiin hetkeksi vetäytymään.

2. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti sen pohjaan ja reunoille. Varo jättämästä reikiä. Anna jälleen viiletä jääkaapissa sen aikaa, kun valmistelet täytteen.

3. Pese ja leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, vaniljajauhe ja kerma. Kaada seos piirakkavuokaan taikinan päälle ja lado omenaviipaleet varovaisesti seoksen päälle. Ripottele viipaleille kanelia ja sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 min kunnes piirakan reunat ja pinta ovat kauniin väriset.

2 Comments
Muut mietteet

Nimiäismenu

syyskuu 13, 2015

Valokuva nimenantojuhlista kotimme pihalta: on siististi pukeutunut isä, jolla on aamutossut jalassa. Äiti, joka on unohtanut meikata (ja jolla on myös aamutossut jalassa). Taapero, jonka uudessa, sinisessä paidassa on suklaata ja joka pysyy kuvassa vain paidankauluksesta pitämällä, hän seisoo totisena kädessään äsken maasta löytämänsä keppi. On kolme koiraa, jotka ovat kaikki jotenkin päin kaikki aloillaan, eivät kuitenkaan kameraan päin. Ja kaksi pientä vauvaa, joiden kasvoja ei oikein kuvassa edes näy.

Mutta on myös jälleennäkemisen iloa ja ihanaa yhdessäoloa kaukana asuvien perheenjäsenten kanssa. On rento ja lämminhenkinen ilmapiiri. Lapsia, jotka leikkivät keskenään ja nauttivat serkkujen ja isovanhempien seurasta. Uusia pieniä juhlavaatteita ja kauniita lahjoja. Koiria, jotka ilahtuvat rapsuttavista käsistä ja lattialle toisinaan putoavista kakunpaloista. Ja on hyvää ruokaa, paljon hyvää ruokaa!

Siinä kaksostemme nimiäiset kiteytettynä; ajoissa aloitetusta suunnittelusta huolimatta kiire tuli ja kaikkea aiottua ei millään ehditty tekemään. Hässäkkää riitti myös juhlapäivänä aamusta iltaan. Silti juhlat olivat todella onnistuneet. Juhlamieltä eivät päässeet pilaamaan kuistille unohtuneet roskapussit tai koristelematta jäänyt savukala, vaan kaikilla oli mukavaa ja tarjottavatkin saatiin pöytään saakka. Jos pihalla otettu perhepotrettimme ei kenties ollutkaan täysin sliipattu (ja todettakoon tässä, että vika ei todellakaan ollut kuvaajassa), oli se ainakin meidän näköisemme.

Tarjoilupuolen pidin tarkoituksella yksinkertaisena. Koska vieraana oli pitkänmatkalaisia, joista osa saapui ja osa lähti juhlapäivänä, päätin kahvisuolaisten sijaan tehdä ns. oikeaa ruokaa. En ole suuri leipuri, joten ratkaisu oli myös itselleni helppo ja lisäksi pystyin näin helposti huomioimaan vieraiden erityisruokavaliot. Ruokalajien tuli myös olla vähäisellä työllä ja pääosin edellisenä päivänä valmistuvia. Samasta syystä päädyin tilaamaan kakut valmiina, vaikka kakuntekoharjoituksetkin olisivat kutkuttaneet. Pienelle porukalle valmistui lopulta klassisia makuja sisältävä buffet, jota uskallan suositella kiireisillekin emännille ja isännille. Resepteihin lisään linkkejä sitä mukaa, kun niitä ehdin blogiin kirjaamaan.

Jos kaipaat eksoottisempia tarjoiluja, esikoisen nimiäisiin teimme aasialaistyylisen salaattipöydän, josta vieraat pitivät myös kovasti. Keväämmällä kirjoitin ylös myös vinkkejä stressittömiin juhlajärjestelyihin, käy tutustumassa niihinkin!

Nimiäismenu

Leipää sekä gluteenitonta leipää
Vihreää salaattia
Saksalaistyylistä perunasalaattia
Kananmuna-kasvissalaattia

Punaviinimarinoitua paahtopaistia ja marinoituja punasipuleita
Kokonaisena savustettua kirjolohta

Makeat:

Suklaamoussekakku (tilattu Huovisen leipomosta) / sacher-leivokset (Huoviselta, gluteeniton)
Omena-vaniljapiirakka (myös gluteeniton versio)

0 Comments

Vinkkejä juhannusruokiin

kesäkuu 13, 2015

Löysin itseni tänään ajattelemasta joulua. Sitä, että tänä vuonna saatamme viettää joulun ihan keskenämme kotona, ensimmäistä kertaa koskaan. Mistä juontui mieleeni mukava ajatus: silloinhan voin tehdä joulupöytään entistä useampaa sorttia tarjottavaa, aiemmin kun olen koittanut toppuutella sen takia, että osa pyhistä on mennyt valmiissa pöydissä. Mistä taas juontui  mieleeni, että isäntä saa varmaan taas harmaita hiuksia kuullessaan suuruudenhullut suunnitelmani, mutta se ei liene ensimmäinen kerta…

Mutta saatamme tietysti hyvin päätyä vielä valmiisiinkin pöytiin ja jouluun on onneksi joka tapauksessa aikaa. Hieman ajankohtaisempi juhla onkin juhannus. Me olemme viimeiset juhannukset viihtyneet parhaiten kotona leppoisasti grillaillen ja ruuhkia vältellen, ja lisäksi kolmeen päivään on mahtunut ainakin jonkin sortin perinteistä kalapöytää ja usein myös mezejä. Tuleva juhannus kuluu luultavimmin samoissa merkeissä, vaikka ihan tarkkaa ajatusta ei menusta vielä ole. Edellisvuosilta on kuitenkin kertynyt niin paljon kivoja ja rennon vaivattomia reseptejä, että halusin jakaa muutamia suosikkejani teille jo etukäteen!

Kalapöytään

Suomessa juhlapyhiin tuntuu melkein aina kuuluvan jossain muodossa silli, eikä juhannus ole mikään poikkeus. Ja onhan se silli hyvää uusien perunoiden kera! Reseptejä on lukemattomia, mutta haluan suositella ihan hiljattain testaamiani sherrysilliä ja sitruuna-kaprissilliä. Ja kuten aina, tätä perheen perinteistä parasta silliä. Eikä omena-smetanasilliäkään sovi unohtaa.

Toki kaiken kalan kanssa on oltava tarkkana kylmäketjun suhteen, mutta silli kestää yleensä graaveja ja silakoita paremmin. Jos kylmäsäilytys ei kuitenkaan ole ongelma, suosittelen myös näitä ihan parhaita sinappisilakoita, jotka erottuvat tujakkuudellaan lajitovereistaan. Ja jos graavaat, tämä aikanaan GRV:stä napattu (muistaakseni) Jouni Toivasen ohje jääkellarin kalalle on pomminvarma onnistuja. Vähemmän perinteistä juhannuskalaa saa puolestaan nopeasti valmistuvasta cevichestä.

Grilliin ja savustimeen

Näin katuruuan kulta-aikana on maustamattomia kanansiipiä ilmestynyt mukavasti kauppojen valikoimiin, ja yksi suosikkiohjeistani niille ovat nämä hieman makeat, seesamiset siivet. Muita Aasiasta inspiraationsa hakevia, mutta siipiä kevyempiä ja todella helppoja juttuja ovat rapuvartaat sekä tulisessa, inkiväärillä maustetussa liemessä marinoitu lohi. Toinen superyksinkertainen lohiherkku, seesamilohi taas kannattaa laittaa savustimeen, missä seesaminsiemenet saavat ihanan, paahteisen maun. Ja sitten se ultimate grillisuosikkini, jonka kanssa ei yksinkertaisesti voi mennä vikaan: kassler. Valmistusvaihtoehtoja on loputtomiin, rubilla hierotut kasslerpihvit ovat yksi toimivaksi havaittu versio.

Käy kurkistamassa myös joskus aiemmin yhteen keräämiäni kastikevinkkejä grillisapuskalle.

Lisukkeeksi ja palanpainikkeeksi

Minusta juhannuspöytään sopii oikeastaan mikä tahansa raikas perussasalaatti sekä uudet perunat, kikkailua ei missään nimessä tarvita. Ihana, kotimainen varhaiskaali on nyt saapunut kauppoihin ja siitä tehdyt salaatit ovat ihan mainioita grilliruokien rinnalla. Jos kuitenkin haluat jotain muuta kuin ns. tavallisia salaatteja, tämän kevään suosikkejani ovat ainakin linssi-tabbouleh sekä mausteinen kikhernesalaatti. Ja voivathan ne perunatkin muuntua perunasalaatiksi, miksei vaikka grillin kautta.

Viini- ja olutvinkit jätän tänä vuonna muille, mutta juomapuolella kannattaa kokeilla alkoholittomaksi vaihtoehdoksi tätä raikasta, viilentävää hellejuomaa.

Rentoa juhannusta kaikille lukijoille!

0 Comments

Alaston caesar-voileipäkakku

kesäkuu 7, 2015

Lakkiais- ja valmistujaispäivä meni jo, mutta saattaa kesän mittaan olla rippi- sun muitakin juhlia, joissa voileipäkakku maistuu. Minä tein menneellä viikolla tällaisen voileipäkakun tyylisen jutun, joka on vähän kuin välimuoto täytetystä leivästä ja voileipäkakusta. Ja tunnustan olevani voileipäkakkujen ystävä muutenkin; välillä kuulee, että voileipäkakut ovat ummehtunut jäänne 80-luvulta ja muutenkin leipätuotteet ovat monella pannassa, mutta kummasti nuo muinaisjäänteet kerta toisensa jälkeen ovat juhlapöydän suosikkeja, tehden kauppansa usein makeita kakkuja paremmin.

Ajatus tehdä voileipäkakku ilman kuorrutusta tuli alun perin Nannan taannoisesta kakkupostauksesta, jossa muiden ihanien kakkujen lomassa esiintyi luomus nimeltä alaston kakku. Innostuin siitä sitten miettimään, toimisiko sama ajatus voileipäkakussa, ja  niin syntyi alaston voileipäkakku. Koska kuorrutetta ei ole, on kakku hieman perinteistä mallia kevyempi ja rennompi, mutta minusta myös tosi hauskan näköinen erivärisine leipä- ja täytekerroksineen. Toisin kuin täytekakussa, voileipäkakun virheitä ei valitettavasti voi peittää tomusokerilla – tai en ainakaan suosittele sitä – mutta paloista koostuvan kakun käsittely on onneksi niin helppoa, ettei edes minun kakkuni kaivannut suurempaa maskeerausta koristeiden lisäksi.

Olen myös pidempään miettinyt, miten caesar-salaatti yhdistyisi voileipäkakun täytteeksi, joten samalla tuli kokeiltua sitäkin. Ei ollut kovin yllättävää, että sehän toimii ihan loistavasti, kakku on samaan aikaan voimakkaan makuinen ja sitruunaisen raikas. Minä lisäsin kakkuun vähän rapeaksi paahdetulla pekonimurulla höystettyä tuorejuustoa, mutta yhtä hyvin voisi käyttää pelkkää caesar-täytettä tai sekoittaa johonkin kerroksista hieman vaikkapa kanaa tai savulohta. Suolaa tulee sekä caesar-kastikkeesta että pekonista, joten suosittelen käyttämään kostutukseen suolatonta tai vähäsuolaista lientä, enkä lisäisi yhtään suolaa täytteisiin.

Tällaiseen kakkuun oikeastaan kuuluu, että kerrosten välistä pilkistää hieman valuvaa täytettä, joten turhantarkkaa homma ei ole. Myös koristeiden suhteen voi ottaa aika vapaat kädet, minä  koristelin ihan vain salaatilla, parmesanilla ja yli jääneellä pekonimurulla ja ne toimivatkin ihan hyvin jos koristelun tekee viime tipassa ennen tarjoilua, mutta juhlapöytään suosittelen ennemmin rapsakoista vihanneksista leikattuja koristeita, jotka eivät nahistu kovin helposti. Itse kakku kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin, vaikkapa edellisenä päivänä. Ja kuten muidenkin kakkujen kanssa, pitää kylmäsäilytyksen kanssa olla tarkka – usein parempi tehdä muutama pienehkö kakku ja ottaa niitä yksi kerrallaan esiin jääkaapista, kuin pitää yhtä valtavaa kakkua lämpenemässä juhlapöydässä. Kakkuun suosittelen myös valmista majoneesia, koska se pitää rakenteensa usein hieman kotitekoista paremmin.

Ohje on 12 isosta leipäviipaleesta tehdylle pitkulaiselle pikkukakulle (kolme palaa peräkkäin, neljä kerrosta), josta riittää neljälle voileipäkakun ystävälle tai kuudelle pieniruokaisemmalle. Huom. ohje on kakkuun ilman koristeita.

Alaston caesar-voileipäkakku

12 isoa, nelikulmaista täysjyväpaahtoleipäviipaletta, ei ihan tuoreita
2,5  dl vähäsuolaista (tai suolatonta) kana- tai kasvislientä

caesar-kastike ja salaattitäyte:

1 dl majoneesia
1/2 sitruunan mehu
1 tl dijon-sinappia
1 tl worcestershirekastiketta
1 valkosipulinkynsi
3-4 öljyyn säilöttyä sardellifilettä
3-4 rkl parmesanraastetta
mustapippuria
1-2 romaine-salaattia (minulle riitti yksi, tuuhea ja terhakka yksilö)

pekonitäyte:

3-4 viipaletta pekonia
3-4 kevätsipulin vartta
100g maustamatonta tuorejuustoa

Koristeluun esim:

1-2 viipaletta ylimääräistä pekonia, yli jääviä salaatinlehtiä, parmesanlastuja

1. Valmista pekonitäyte. Paahda pekoni rapeaksi kuumalla pannulla, laita hetkeksi lepäämään talouspaperin päälle (jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois ja pekonista tulee kunnolla rapeaa) ja riko mureniksi. Silppua kevätsipuli ja sekoita se, pekoni ja tuorejuusto. Laita jääkaappiin odottamaan.

2. Valmista caesar-kastike ja salaattitäyte. Sekoita keskenään majoneesi, worcestershirekastike, sitruunamehu ja sinappi ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Hienonna sardellifileet mahdollisimman pieneksi muhjuksi ja lisää kastikkeeseen. Raasta mukaan vielä parmesania (kastike saa olla kakkuhommiin hieman paksumpaa kuin normaali caesar-salaatin kastike, parmesan sitoo muita aineksia hyvin) ja rouhi joukkoon mustapippuria myllystä. Pilko salaatti suupaloiksi ja sekoita osa kastikkeesta siihen vähän kerrallaan (sanoisin, että yhteensä korkeintaan puolet kastikkeesta). Laita salaatti ja yli jäänyt kastike jääkaappiin odottamaan.

3. Kiehauta lihaliemi, kaada se laakeaan kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois.

4. Ota täytteet kaapista ja kasaa kakku. Kostuta ensin yhden kerroksen leipäpalat (kolme palaa) joko lusikalla valellen tai liemikulhossa nopeasti dipaten (kannattaa hieman testata, kumpi metodi on parempi, tiiviimpi leipä sietää dippausta höttöleipää paremmin), ja asettele ne kakkuvadille suorakulmioksi. Sivele päälle hieman caesar-kastiketta ja nostele sen päälle vielä kastikkeessa pyöräytettyä salaattia. Rakenna sitten seuraava kerros samaan tapaan, mutta laita leipien päälle pekonitäyte. Pekonitäyte on jähmeähköä, joten kannattaa olla varovainen, etteivät leipäpalat repeä. Rakenna taas seuraava kerros ja täytä se samaan tapaan kuin ensimmäinen. Rakenna sitten viimeinen kerros kakun kanneksi. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin muutaman tunnin, mielellään yön yli.

5. Koristele ennen tarjoilua haluamallasi tavalla, esim. ylijääneillä salaatinlehdillä, pekonimurulla ja parmesanlastuilla.

2 Comments

Raparperimousse ja viime hetken äitienpäivävinkki

toukokuu 9, 2015

Yksi ehdottomista loppukevään ja alkukesän suosikkikasveistani on raparperi, ja tänä vuonna sitä kasvaa omallakin pihalla. Nyt, kun vähän varjoisassa nurkassa kasvava yksilöni on vihdoin tehnyt riittävän suuret varret muutaman kokkausjutun toteuttamiseen, laitan tänne blogiinkin vielä myöhäisenä äitienpäivän jälkkärivinkkinä raparperimoussen – raikasta ja hyvin helppoa, vaikka koko homman tekisi ihan alusta asti itse! Muutama kippo sotkeutuu, mutta mitään hankalaa tässä ei todellakaan ole. Päälle voi laittaa paahdettuja mantelilastuja (jos et unohda niitä uuniin, kuten minä tein), jotka tuovat kokonaisuuteen vähän tekstuuria ja täyteläisyyttä. Mousseannoksen alle taas voi kätkeä nökäreen raparperisosetta tai hilloa, jos sellaista jää yli.

Niin ja maistuuhan tällainen, kylmä jälkkäri myöhemminkin kesällä. Jos raparperisoseen tekee jo etukäteen, on aktiivinen valmistus melko nopeaa (lue: onnistuu taaperon roikkuessa puntissasi).

Vielä loppuun se viime hetken äitienpäivävinkki: jos haluat jotain enemmän kahvipöytään kuin jälkkäriksi sopivaa herkkua, mutta ajatus oikean kakun loihtimisesta ei innosta, suosittelen helpoksi vaihtoehdoksi tätä uunitonta torttua. josta olen tehnyt kesäisen ja pääsiäiseen sopivan rahkaversion aiemmin. Täytteeksi sopii hyvin myös tuo raparperimousse, ja tortusta saa helposti gluteenittoman vaihtamalla pohjakeksit gluteenittomaan versioon. Muutenkin tuon kyseisen tortun variointimahdollisuudet ovat aivan rajattomat!

Raparperimousse

1,5 dl sokeroitua raparperisosetta (ks. erillinen ohje alla) tai raparperihilloa
50 g voita tai margariinia
2 keltuaista
2 valkuaista
2 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta

(muutama rkl mantelilastuja)

1. Sulata voi kattilassa rauhallisella lämmöllä. Sekoita mukaan raparperisose ja ota kattila pois liedeltä.

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset raparperiseokseen yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita mukaan vaniljajauhe ja anna jäähtyä lähelle huoneenlämpöä. Vatkaa odotellessa kerma sekä munanvalkuaiset vaahdoksi erillisissä kulhoissa.

3. Sekoita ensin kerma- ja sitten valkuaisvaahto varovaisesti raparperiseokseen. Jaa annosmaljoihin (laita annoksen pohjalle halutessasi vähän rapaperihilloa tai -sosetta) ja anna vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin. Odotellessa paahda mantelilastuja uunissa 180 asteessa noin kymmenisen minuuttia, tai kunnes ne saavat kauniin värin. Ripottele lastuja viilennettyjen mousseannosten pintaan juuri ennen tarjoilua.

Helppo raparperisose (3-4 dl)

3 täysmittaista raparperinvartta (tai useampi pienempi pätkä)
1 dl sokeria
2-3 rkl vettä

Huuhdo ja pilko raparperinvarret ja laita ne kattilaan sokerin ja veden kanssa. Kiehauta, ota heti pois liedeltä ja sekoittele, kunnes sokeri on suurin piirtein liuennut. Kaada sauvasekoittimelle sopivaan astiaan (kapea, korkea astia, minä käytän usein mittakannua) ja surauta soseeksi.


2 Comments

Vappupiknikille: amerikkalainen vegevoileipäkakku

huhtikuu 25, 2015

Saatan hieman toistaa itseäni, kun ehdotan tänäkin vappuna piknikille shooter’s sandwichia eli suomeksi sanottuna täytettyä limppua, mutta kun edellisessä Glorian Ruoka & Viinissä oli kovin kivanoloinen vegevariaatio, joka testatessa osoittautui tosi hyväksikin, en oikein voinut itselleni mitään. Koska minulla on täytettyjen limppujen kanssa jo jonkin verran historiaa (mm. tämä perinteinen malli ja toissavapun sisäänrakennettu voileipäkakku), voin toki myös pitää itseäni edelläkävijänä, täytetyt limput kun ovat kuulemma trendikkäitäkin.

Minulle ja pikavilkaisulla Googlellekin on hieman epäselvää, onko leivän konsepti amerikkalainen vai brittiläinen, vai jotain ihan muuta. GRV sijoittaa juuret amerikkaan, itse olin mieltänyt sen brittiläiseksi, muodostaen mielikuvia yläluokan herroista siemailemassa teetä ja maistelemassa leipiä fasaanijahdin lomassa. Niin tai näin, leipää kannattaa kokeilla, eri versioita on testattu myös piknikolosuhteissa!

Leipäni poikkesi hieman reseptistä ja alle olen laittanut ohjeen sellaisena, kuin itse tein. Käytin alkuperäisohjeen herkkusienten sijaan sieninä kaapeista vielä löytyneitä, viime syksynä kuivattuja herkkutatteja ja olin unohtanut pinaatin kauppaan, joten sen korvasin rucolalla, sipulia taas paistoin mukaan hiukan ekstraakin. Mutta pääpiirteissään mentiin alkuperäisen mukaan. Tehdessä tajusin, että toki täytteiden määrä riippuu ihan siitä, millaisen limpun on ”kakkupohjaksi” hankkinut, pelkäsin nimittäin omien täytteideni loppuvan kesken, mutta hyvin niitä riitti. Vaikka yleensä mietin aina, mitä seuraavalla kerralla tekisin vähän eri tavalla, en tähän kakkuun tekisi suuria muutoksia. Sivuilta olisin voinut kovertaa leivän piirun verran ohuemmaksi (kuten kuvasta näkyy) ja ehkä ihan himpun verran pidempään olisi leipä saanut joko maustua – minä annoin leivän vetäytyä huoneenlämmössä  tai vaihtoehtoisesti saada jotain lisäkostuketta, vaikka vähän jotain sopivaa vinaigrettea tai yhden, ohuen kerroksen marinoitua punasipulia paistetun lisäksi. Mutta vain tosi vähän, koska ei kakku mitenkään kuiva ollut nytkään, vaan aika onnistunut. Sitä oli myös ilo syödä – koska mukana ei ollut majoneesipohjaisia täytteitä, oli lopputulos ruokaisa, mutta raikas. Ja kevään piknikeille se kulkee erittäin näppärästi omassa kuoressaan – suosittelen lämpimästi!

Amerikkalainen voileipäkakku eli shooter’s sandwich vegeversiona

1 vaalea, pyöreä maalaisleipä (minulla Fazerin kestileipä)
150g kuivattuja, viipaloituja herkkutatteja liotettuna ja valutettuna (reilu kourallinen kuivia)
2 punasipulia
1 valkosipulinkynsi
1+1 rkl oliiviöljyä
1 tl kuivattua timjamia
1 rkl sitruunamehua
2-3 tomaattia (tai 1 pihvitomaatti)
1 pkt (125g) mozzarellaa
1+1 rkl dijon-sinappia (saatoin käyttää hieman enemmänkin)
1 pkt rucolaa
1 ruukku basilikaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
suolaa
mustapippuria

1. Liota ja valuta herkkutatit. Halkaise leipä yläosasta ja säästä hattupala kanneksi. Kaavi leivän sisus pois (ja ota talteen vaikka lihapullataikinaa varten). Kuori ja suikaloi sipuli ja valkosipuli.

2. Kuumenna 1 rkl öljyä pannussa ja kuullota sipuleita hetki. Mausta suolalla ja pippurilla ja siirrä sivuun. Lisää pannuun toinen rkl öljyä ja paista sieniä muutama minuutti. Mausta timjamilla, sitruunamehulla ja suolalla.

3. Viipaloi mozzarella ja tomaatit ja nypi basilikaruukusta käyttöön lehdet sekä nuorimmat varret (varret kannattaa silputa).  Aloita leivän täyttäminen voitelemalla limpun pohja ja sivut puolella dijon-sinapista. Nosta pohjalle kuullotetut sipulit, asettele niiden päälle tomaattiviipaleet sekä n. 3/4 rucolasta, joka kannattaa painella tiiviiiksi kerrokseksi. Lisää sitten omiksi kerroksikseen paistetut sienet, mozzarellaviipaleet, basilika, aurinkokuivatut tomaatit sekä loput rucolasta. Voitele leivän kansi sisäpuoleltaan sinapilla ja paina leivän päälle. Kääräise leipä tiiviisti folioon ja jätä painon alle vetäytymään. Huoneenlämmössä leipä saa vetäytyä 4-5 tuntia, jääkaapissa esimerkiksi yön yli.

5. Jos leipä on ollut jääkaapissa, ota se huoneenlämpöön jo vähän ennen tarjoilua. Voit myös lämmittää leipää 180-asteisessa uunissa 15 minuuttia (en kokeillut). Leikkaa leipä ”kakkuviipaleiksi” eli sektoreittain ja tarjoile.

0 Comments

Vinkkejä stressittömiin kodin juhliin

huhtikuu 19, 2015

Kevät ja kesä ovat kodin juhlien sesonkia. On pääsiäistä, vappua ja muita juhlapyhiä, äitienpäivää, sekä usein lakkiaisia, valmistujaisia, rippijuhlia ja kokoontumisia ihan muutenkin vaan. Usein kuitenkin homma on vähän ylösalaisin vielä viime tipassa jollei h-hetkelläkin, emäntä hikikarpalot otsalla (ja jos emäntä olen minä, niin usein vielä verkkarit jalassa ja hiukset kampaamatta) ja verenpaine koholla. En ole kovin harjaantunut juhlien järjestäjä, mutta viime vuosina meillä on kuitenkin vietetty perhejuhlia aiempaa enemmän, ja muutenkin kokoonnuttu vähän useammin porukalla pienen ruokapöytämme ääreen.

Alle olen koonnut muutamia, vasta lyhyehkön matkan varrella kertyneitä ajatuksia syömäpuolen suunnitteluun ja toteutukseen liittyen. Eihän se ruoka tietenkään ole juhlien (ainut) pointti, mutta itse keskityn niin paljon tarjoiluihin, että ne näyttelevät aika merkittävää osaa järjestelyissä. siksi niitä on mukava myös pohtia. Muut järjestelyvinkit ja etikettiasiat jätän suosiolla muille, ainakin Marttojen sivuilta löytyy kelpo lista. Minun listani pätee parhaiten pienehköihin kodin tilaisuuksiin, joihin tulee korkeintaan se parisenkymmentä henkeä.

  • Vältä tarjoilujen sekamelskaa! Minusta tämä on juhlastressin välttämiseksi kenties se oleellisin juttu ymmärtää. Mieluummin joko tai kuin sekä että. Yritä saada tarjoiluista yhteensopiva kokonaisuus ennemmin kuin ruotsinlaivan seisova pöytä – onhan siinäkin ehdottomasti oma viehätyksensä, mutta sekava runsaus on ehkä enemmän aiheuttamaan vieraissa hämmennystä kuin ihastusta. Tarkoitan, että tarjolla ei tarvitse olla lämmintä ruokaa JA suolaisia piirakoita JA voileipäkakkua JA salaattibuffaa (toki esim. suolaisia piirakoita tarjottaessa vihreä salaatti lisukkeena on täysin toimiva juttu). Kapasiteettiongelmiakin tulee vähemmän, kun mopo pysyy hanskassa. On ehkä kulunut sanonta, että yksinkertainen on kaunista, mutta totta se kuitenkin on. 
  • Ruokaa vai pientä syötävää? Vaikka pikkunaposteltava saattaa tuntua helpommalta ajatuksena, voi ns. oikea ruoka olla usein lopulta kuitenkin näppärämpi (ja monesti edullisempi) toteuttaa eikä lajejakaan tarvita kovin montaa. Varsinkin kauempaa saapuvat vieraat arvostanevat, jos saavat vatsansa täyteen eikä päivän ruokailu matkojen jälkeen jää pullan ja voileipäkakun varaan. Lohikeiton tai karjalanpaistin kaltaiset klassikot ovat edelleen ihan toimivaa juhlaruokaa, kesälämpimillä taas voi toimia etukäteen valmistuva kalapöytä tai kylmänä tarjoiltava paahtopaisti. 
  • Tee sitä, mihin kapasiteettisi riittää. Jos normaalisti kokkaa korkeintaan neljälle hengelle, voivat jo kymmenen hengen tarjoilut vaatia vähän erilaista varustusta. Löytyykö taloudesta tarpeeksi suuria ruuanvalmistusastioita? Entä riittävätkö hellan levyt ja uuni? Esimerkiksi useampaa uuniruokaa voi olla hankala tehdä samaan aikaan. Varustelukapasiteetin puolesta käännyn salaattien puoleen, niihin kun ei tarvita juuri muuta kuin leikkuulautoja, veitsiä ja kulhoja. Jos taas kortilla on aika, ovat etukäteen valmistettavat ja/tai pakastettavat ruuat näppäriä. Varmista kuitenkin, miten tarjottavat kestävät pakastusta, esim. tavallinen leipä pakastuu yleensä hyvin mutta monet makeat leipomukset lässähtävät ja imaisevat itseensä ”pakastepussin maun”.
  • Selvitä huomioitavat ruokavaliot etukäteen ja suunnittele sen mukaan. Pienissä perhejuhlissa nämä ovat usein tiedossakin, joten on helppo miettiä, miten tarjoilut saisi optimoitua koko porukalle. Riippuen rajoitteista, joskus voi olla helpointa tehdä kaikille sopivaa, yhteistä apetta, joskus taas varata erityisruokavalioille omat herkkunsa. Kaikkien tarjottavien ei tarvitse sopia kaikille, mutta jokaiselle tulisi olla riittävästi sopivaa suolaista ja makeaa. Minun patenttiratkaisuni tähän on usein salaattipöytä, jossa on muutama erilainen, kaikille sopiva salaattipohja sekä liha-, kala-, ja kasviskomponentteja valittavana erillisissä astioissa. 
  • Tee muistilista tai useampikin. Kun olet päättänyt, mitä tarjoat, kirjoita ylös, mitä tarvitsee ostaa ja kuinka paljon etukäteen (älä unohda servettejä), samoin laita kalenteriin, mitä valmisteluja aiot milloinkin tehdä. Ainakaan teoriassa mikään ei estä tekemästä esim. koristeluita jo hyvissä ajoin. Jos siis olet riittävän järjestelmällinen – minä harvemmin olen, siksi meillä ei juuri koristella. 
  • Pyydä apua ja lainaa. Minä olen keskimäärin huono pyytämään apulaisia keittiööni, mutta yleensä muistan sentään viime tingassa tarkistaa, onko kahvilusikoita riittävästi. Yleensä ei ole, jolloin soitan joko äidilleni tai siskolleni ja pyydän lisävarusteita lainaksi. 
Stressitöntä juhlasesonkia kaikille!
6 Comments