Browsing Tag

juhlat

Välipäivien rääppiäisiin

joulukuu 27, 2012
 

Nämä pienet naposteltavat sopivat omaksi ateriakseen kuten meillä joulupäivänä, mutta myös viimeisten jouluherkkujen jämien rääppimiseen välipäivinä. Ne toimivat myös nopeana vierastarjottavana, jos ovikello sattuu välipäivinä soimaan tai jos uudeksi vuodeksi kaipaa suolaista kuohuvan pariksi.

Oikeastaan leiville voi laittaa mitä tahansa jääkaapissa vielä olevaa jouluruokaa (paitsi ei ehkä lanttulaatikkoa ;), joten alla lähinnä muutamia suuntaa-antavia ideoita eri päällisistä. Minä tein kerralla isomman satsin, ja kaivelimme leipäsiä sitten jääkaapista aina suolaisen nälän yllättäessä.

Välipäivien rääppiäisleipäset

Poro-rieskarullat (n. 16 kpl)

2 rullarieskaa

porotahna:
100g kylmäsavupororouhetta
3 rkl majoneesia
2 rkl smetanaa
mustapippuria
1/punasipuli hienonnettuna
ruohosipulia silputtuna
persiljaa silputtuna

Sekoita tahnan ainekset keskenään. Sivele tahna kahdelle rieskalle tasaisesti, ja rullaa rieskat pötköiksi. Leikkaa pötköistä parin sentin paksuisia viipaleita.

Mätinapit

ruisnappeja
1 tl mätiä per nappi
smetanaa
punasipulisilppua
tilliä

Lohinapit

ruisnappeja
suikaloitua kylmäsavulohta
punasipulisilppua
ruohosipulisilppua

Maksapateepatongit

patonkiviipaleita
maksapasteijaa, makkaraa tai pateeta
hapahkoa marjahyytelöä (minulla pihlajanmarjahyytelöä)

Hyvää joulua!

joulukuu 24, 2012

Harvoin hankin uusia joulukuusenkoristeita, mutta tänä vuonna en voinut vastustaa stockalta löytynyttä joulukuusenrobottia 😀 Reppana oli kaikenkirjavassa tyylissään piilotettu nurkimmaiseen joulukoristehyllyyn pois tyylikkäämpien koristeiden alta, enhän mä voinut sitä vastustaa.

Meidän jouluvalmistelut ovat tänä vuonna tuntuneet olevan – ja olleetkin – normaalia vähäisemmät, mutta ihan yhtä jouluista on silti. Lähinnä ruokapuolta kevennettiin, tänään syömme äidin pöydässä ja tapanina kyläilemme anopilla. Huomenna teemme sitten jotain ”väliruokaa”, salaattia ja puolijouluisia paloja. Jälkkäriksi tein jo eilen puolukkaisen glögisemifreddon, laitan reseptin jakoon kunhan sitä on maistettu. Puolukkaglögiä keittelin Pumpkin Jamin glögiohjeella (tosin puolukkaa ompun tilalle), ja mausteisia pähkinöitä paahdoin ihan muuten vaan. Juomapuolelle olen hankkinut myös munatotin tykötarpeet, löysin reseptin Simply Delicious -blogista ja haluan kovasti päästä kokeilemaan.

Kyllä näillä aineksilla joulu syntyy 🙂 Hyvää joulua kaikille!

Joulupöytään

joulukuu 18, 2012
 

Minulla on jouluvalmistelujen kanssa parin vuoden sykli: joka toinen vuosi laitetaan pöytä koreaksi perinteisin jouluherkuin, ja joka toinen vuosi syödään jotain muuta. Ilman jouluruokaa ei tuolloinkaan kuitenkaan jäädä, koska yleensä joulun kolmesta ”pääpäivästä” kaksi vietetään äitien pöydissä. Oikeastaan sen takia olemmekin päätyneet tekemään jouluruokaa vain joka toinen vuosi; kahden hengen taloudessa hommassa ei vaan ole mitään järkeä, jos osa joulusta vietetään kuitenkin muualla, mutta toisaalta ruokien tekeminen ja syöminen on niin mukavaa, että haluan päästä rakentamaan oman joulupöydän edes joka toinen vuosi. Tällöin homma lähteekin ihan kunnolla lapasesta, suunnittelu alkaa suurin piirtein syyskuussa ja ostoslista, eri ruokien osto- ja valmistuspäivät ja budjetti rakennetaan exceliin, johon merkataan sitten myös lopulliset hinnat ja seurataan, mitä kaikkea on jo listalta hoidossa.  Jep, kyllä mulla varmaan viiraa päässä 🙂 Mutta kun joulun valmistelu on niin mukavaa!

Tänä vuonna on vuorossa jouluruuaton pöytä, vaikka jotain juhlavaa ruokaa syömme varmasti joka tapauksessa. Ja onneksi jouluruokia voi hehkuttaa ja mieliherkuistaan kirjoittaa, vaikkei niitä juuri jouluksi tekisikään 🙂 Vähän pääsin kyllä jo perinteisenkin joulun makuun, kun paistoin kinkun jo viime viikonlopun pikkujouluihin. Kalaherkkuja taas tulee valmistettua pitkin vuotta. Kantakodissani painotus on voimakkaasti kaloissa, ensin syödään notkuva kalapöytä/kylmien ruokien pöytä ja vasta vatsan jo huutaessa armoa katetaan pöytään vielä kinkku ja laatikot. Meilläkin kalaa on paljon (allekirjoittaneesta kalat ovat parasta jouluna), mutta isännälle tärkeintä on kinkku, joten katamme myös sen ja laatikot pöytään heti alusta saakka.

Perinteiseen joulupöytään katetaan meillä keitettyjä perunoita, kylmäsavu- ja graavilohta, graavisiikaa, tujakoita sinappisilakoita, parasta silliä, matjessilliä ja sipulia, smetanasilliä, mätiä kera sipulin ja smetanan, savukalaa (laji saattaa vaihdella), suolakurkkuja, sienisalaattia, rosollia (tai siis sillisalaattia), lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, kinkkua ja väkevää kotisinappia, voissa pyöräytettyjä höyrytettyjä ruusukaaleja ja herneitä. Tänä vuonna laittaisin mukaan myös lohipastramia, sen verran tykästyin siihen syksyllä kokeillessani.

Kuvat ovat muuten edellisinä jouluina pokkarilla otettuja, blogin myötä saadaan toivottavasti kauniimpia kuvia tämän joulun sapuskoista.

Miten teillä vietetään joulua?

Joulukinkun paisto-ohje

joulukuu 10, 2012

Varaslähtö jouluun on otettu 🙂 Juhlimme viikonloppuna seisojan emän ja veljen koemenestystä kasvattajan luona melkein koko seisojasisarusparven, omistajiensa sekä muidenkin voimin, ja nyyttäriviemisinä veimme isännän kanssa kinkun. Huulenheittona alkanut kinkkusuunnitelma oli oikeastaan ihan loistava, koska meillä möllötti pakastimessa kinkku, mutten ollut ajatellut tehdä kuitenkaan jouluruokia kotona. Kinkku hupeni mukavammin porukalla, kuin meillä isännän kanssa kahdestaan (vaikka jottei totuus unohtuisi, mainittakoon, että olemme monesti ennenkin pistelleet kinkun ihan kahdestaan). Laitan ohjeenkin nyt hyvissä ajoin jakoon.

Käyttämäni paisto ohje on jostain 80-luvulta, jolloin vanhemmillani oli tapana tilata kinkku aina samalta tietyltä hallikauppiaalta. Kyseinen kauppiaspariskunta taisi  siirtyä eläkkeelle jo samalla vuosikymmenellä, mutta punaiselle paperilapulle painettu ohje on säilynyt, nykyisin minun keittokirjani välissä. Olen käyttänyt sitä useimmiten verkossa olevaan, potkalliseen juhlakinkkuun, mutta nyt tein ihan perinteisen mallisen, luullisen kinkun. Molemmille versioille ohje toimii hyvin.

Kinkusta vielä, vaikka muuten teen ihan suvereenisti kompromisseja ruokani luomuuden suhteen, joulukinkun kanssa en tingi. Luomukinkussa on tavalliseen verrattuna mm. enemmän silavaa, mikä antaa kinkulle makua ja mehevyyttä.

Mutta arvatkaa mitä? Unohdin ottaa valmiista kinkusta kuvan – mukana siis pari räpsyä raa’asta kinkusta, sekä pokkarilla napattu menneiden joulujen kinkku.

Joulukinkun paisto-ohje

Jos käytät pakastekinkkua, ota se sulamaan hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Kotilieden ohje neuvoo antamaan 8-12 kilon kinkulle 3-5 vuorokautta sulamisaikaa, minä käytin n. 9kg kinkkuun täydet viisi vuorokautta, koska luullinen kinkku vaatii enemmän aikaa kuin luuton. Aika oli oikein sopiva.

Paistopäivänä ota kinkku huoneenlämpöön useita tunteja ennen uuniin menoa. Jos kinkkusi on verkossa, älä poista verkkoa. Jos haluat ylimääräisestä suolasta eroon, liota kinkkua vielä kylmässä vedessä pari tuntia. Itse jätin tämän vaiheen väliin, koska kinkkujen suolapitoisuudet vaihtelevat.

Vaikka jättäisit liotuksen väliin, pesaise kinkku vielä kylmällä vedellä ja pyyhi talouspaperilla kuivaksi. Laita odottamaan vaikkapa tiskipöydälle leivinpaperin päälle. Laita paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan niin, ettei se kuitenkaan kosketa luuta. Älä laita kinkkua uuniin, ennen kuin sen sisälämpötila on 5-10 astetta (minä odotan yleensä melkein siihen 10 asteeseen saakka).

Lämmitä uuni 100-asteiseksi. Paista kinkkua n. 1h 20 min / kg rasva- eli nahkapuoli ylöspäin, kunnes paistomittari näyttää 77-82 astetta. 77-asteinen kinkku on ehdottoman kypsä mutta liha on kiinteän mehevä, kun taas yli 80-asteinen kinkku on hieman kuivempi ja erittäin murea. Minä käytän yleensä suoraan uunin paistoritilää kinkun alustana. Laita uunin pohjalle puhdas uunipelti, jossa on pari-kolme desiä vettä – vesi estää kinkusta tippuvaa rasvaa palamasta, ja kerääntyvä neste muodostuu herkulliseksi liemeksi.

Huom. sekä uunit että paistomittarit vaihtelevat tarkkuudeltaan , joten molemmat kannattaa testata etukäteen – pilalle mennyt kinkku on ikävä yllätys! Havainnollistavana esimerkkinä, paistoin tämän vuoden kinkkua melkein neljä tuntia yli ohjeen arvioajan, koska luottoni paistomittariin oli uunia suurempi. Se kannatti, 16 tunnin paistoajallakin otin kinkun uunista vasta 77-asteisena, ja se oli juuri sopiva. 

Anna kinkun jäähtyä hetki sen tultua uunista – mutta ei paljon pidempään. Poista mahdollinen verkko sekä nahka heti, kun kinkku on jäähtynyt riittävästi käsiteltäväksi; jos kinkku ehtii jäähtyä liikaa, nahka jämähtää. Poistotyylejä on monia, minä käytän yleensä apuna saksia ja irrotan nahan useassa palassa, niin ei tarvitse repiä 🙂

Kun nahka on poistettu, sivele kinkun pintaan reilusti hyvää sinappia ja ropsuta päälle tasaisesti korppujauhoa. Lämmitä uuni 250 asteeseen ja paista kuorrutettua kinkkua vielä hetki, kunnes pinta saa kauniin värin. Pidä kinkkua silmällä, koska kuorrute palaa herkäksi. Jäähdytä valmis kinkku ja säilytä jatkossa kylmässä, niin se säilyy hyvin veisteltäväksi useita päiviä.

Lohipastrami isänpäivän alkupalaksi

marraskuu 10, 2012

Vanhempani viettävät isänpäivän reissaten, ja meilläkin kotona on viikonloppuna vain minä ja seisoja. Kokkaan siis isänpäiväaterian yhdelle, todennäköisesti läheiseltä bensa-asemalta saatavista raaka-aineista. Eilen tein kuitenkin tätä ihanaa lohipastramia, joka sopisi ihan loistavasti isänpäiväpöytään, tai oikeastaan mihin tahansa juhlapöytään. Tällä kertaa sain kuitenkin syödä kaiken ihan itse 🙂

Ruokatiedoissani on tunnetusti vakavia puutteita, mutta minulle lohipastrami on ollut vähän niin kuin kanan sisäfile, termi, joka ei tarkoita juuri mitään järkevää. Koitin vielä googlata, josko lohi- ja lihapastramilla olisi jotain yhteistä, mutta muuta en keksinyt kuin pinnalle tulevan mausteseoksen, joka ei sekään ollut mitenkään samanlainen eri ohjeiden välillä, olivat ne sitten lihaa tai kalaa.

Silti, lohipastrami on minusta ihan hurjan hyvää. Maistoin sitä ensimmäistä kertaa ystävien häissä viitisen vuotta sitten, ja minut saatettiinkin niissä juhlissa nähdä useampaan otteeseen buffetpöytää vaanimassa. Jostain syystä lohipastrami on kuitenkin jäänyt kotona tekemättä, kunnes eilen sain käsiini ihanan, tuoreen lohipalan.

Pastrami oli suussasulavaa ja osoittautui helpoksi tehdäkin. Oikeastaan ainut tärkeä juttu oli, että lohi on oikeasti tuoretta, eli kannattaa äänestää jaloillaan tai tehdä jotain muuta, jos kaupasta ei sellaista löydy. Reseptissä taisin mennä lähimmäksi tämän ohjeen metodia, joskin soveltelin aika paljonkin matkan varrella. Toisin sanoen unohdin katsoa koko reseptiä ja totesin jälkikäteen, että eihän se ihan näin mennytkään.

Jälkikäteen mietin, että seesaminsiemenilläkin voisi lohipötköt kuorruttaa. Kaveriksi tein tahnaa avokadosta ja limetistä, sekä wasabivoilla höystettyä hernesosetta. Jälkimmäinen oli ihan tolkuttoman hyvää, lupaan tehdä pian uudestaan ja laittaa reseptin tännekin. Lohta ostin yhteensä 600g palan, mutta käytin vain paksun selkäpuolen ja graavasin loput.

Lihapastrami on muuten reilusti monimutkaisempaa, tuli hirmuinen hinku kyllä kokeilla sitäkin joskus!


Lohipastrami (alkuruuaksi neljälle-kuudelle)

300g lohifileen selkäpuolta
suolaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 tl valkopippuria rouhittuna
1 tl viherpippuria rouhittuna
1 tl roseepippuria rouhittuna

ripaus juustokuminaa
(ripaus kuminaa)

1. Poista lohifileestä nahka, rasva ja harmaa liha. Leikkaa lohen selkäpuoli pitkittäin (kokonaiseen fileeseen nähden) noin parin-kolmen sentin paksuisiksi tasaisiksi viipaleiksi. Minulle materiaali riitti neljään pötkylään. Ripottele pinnalle tasaisesti suolaa.

2. Sekoita pippurit, juustokumina ja kumina, ja pyöräytä lohipötkylät mausteseoksessa esim. leivinpaperin päällä. Kääräise suikaleet tiukasti kelmuun – se tekee muodosta vähän pyöreämmän, mutta tässä kohtaa voi suikaleita myös varovasti painella vähän pyöreämmiksi – ja laita jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi.

2. Paahda maustuneet pötkylät nopeasti kuivassa pannussa kaikilta sivuiltaan. Kalan ei ole tarkoitus kypsyä kuin n. millin verran pinnalta, eli pannua todella vain näytetään kalalle. Anna jäähtyä hetken, kääräise uudestaan tiukasti kelmuun ja anna maustua jääkaapissa vielä viitisen tuntia tai vaikka yön yli. Leikkaa valmiit pötkylät noin sentin paksuisiksi viipaleiksi terävällä veitsellä.

Yksinkertainen syntymäpäivämenu

maaliskuu 18, 2012

Meillä vietettiin lauantaina synttäreitä – eikä siis tietenkään minun tai isännän, vaan koiran 😀 Myönnetään tosin, puoliksi käytin koiran synttäreitä tekosyynä pyytää joku meille kyläilemään, niin harvoin tulee tehtyä syötävää muille. Vaikka toki itse päivänsankarikin sai juhlapäivän kunniaksi huomiota ja lahjoja osakseen, vaikka kylään tulikin vain ihmisvieraita. Harmillisesti juhlia ehkä eniten odottanut seitsemänvuotias siskontyttöni – seisojan rakas leikkikaveri – ei sairastumiseltaan päässytkään mukaan, mutta kutsu on voimassa, eli uusi yritys heti kun vointi on parempi! 🙂

Tarjoilutkin sitten vähän pienenivät syöjien määrän muututtua yhdeksästä kuuteen. Lisäksi valmisteluihin vaikutti se, että ruokailijoiden joukossa ollessa gluteenitonta ja lihatonta ruokavaliota, halusin tehdä tarjoilut niin, että kaikki voisivat syödä suurin piirtein kaikkea, eikä niin, että isosta osasta tarjoiluja pitäisi olla useammat versiot. Päädyin yksinkertaiseen, salaatin ympärille rakennettuun tarjoiluun, jossa salaatti, leipä ja proteiinit olivat erikseen annosteltavissa. Jälkkäripuolella pääjälkkäritorttu oli gluteeniton, mutta pullaa oli sitten erikseen kahta sorttia. Leipä jäi hieman harmittamaan, koska sitä en tajunnut ottaa/leipoa kuin ihan tavallista.

Tykkäsin yksinkertaisten tarjoilujen helposta skaalattavuudesta – sama setti olisi toiminut isommallekin porukalle sillä muutoksella, että olisin tehnyt yhden pienen kakun lisää sekä ottanut salaatin rinnalle vielä yhden proteiinin, esim. paahtopaistia – ehkei ihan kaikille kaikkea, mutta jokaiselle ruokailijalle reilusti tarjottavaa.

Yksinkertainen synttärimenu

Fetalla, pinjansiemenillä ja basilikalla ryyditetty salaatti
sitruunalla ja ruohosipulilla koristeltua savulohta
täytettyjä kananmunia
hapanleipää
kattilaleipää

gluteeniton sitruuna-marenkitorttu
pikkupullia sekä gluteenittomia pullia