Browsing Tag

juhlat

Aasialaisin yrtein höystetty jasmiiniriisisalaatti

tammikuu 24, 2014

Jälkikäteen julkaisen vielä pari näitä lupaamiani nimiäistarjoilureseptejä; tämä riisisalaatti/kylmä lisuke ei tosin ole mitenkään erityisesti juhlakonteksteihin sidonnainen, vaan se toimii normaalina arkenakin. Lisukkeen juju on runsas yrttien käyttö, joilla tylsähköön riisiin saa reippaasti eloa. Pääraaka-aine eli riisi käyttäytyy parhaiten, kun sen keittää etukäteen ja jäähdyttää esim. yön yli jääkaapissa, tai jos käyttää edellispäivän riisintähteitä.

Kaffirlimetin lehtiä löytyy etnokaupoista pakasteena, olen joskus ostanut kuivattunakin, mutta pakasteen laatu on mielestäni ollut parempi ja maku voimakkaampi. Tuoreenakin saattaisi saada, mutta lehdet ovat niin riittoisia, että tuorepuskasta jäisi turhaa hävikkiä (paitsi jos siitä tekisi saunavihdan :).

Yrttinen jasmiiniriisisalaatti (lisukkeeksi neljälle)

Neljän hengen annos jasmiiniriisiä (paketin ohjeen mukaan) ja keitinvettä
4 dl vettä (tai paketin ohjeen mukainen neljän hengen keitinvesiannos)
1 ruukku korianteria silputtuna
1 ruukku thai-basilikaa silputtuna
5 kaffirlimetin lehteä
2 salottisipulia
1 pkt (n. 200g) kirsikkatomaatteja
1 valkosipulinkynsi
2-3 limetin mehu
2-3 rkl kalakastiketta
1 rkl fariinisokeria
sormenpään kokoinen pala inkivääriä
1 tai useampi tuore chilipalko, oman sietokyvyn mukaan

1. Keitä riisi edellisenä päivänä kypsäksi (varo ylikypsentämästä) ja jäähdytä. Anna vetäytyä jääkaapissa mielellään yön yli.

2. Valmista kastike: viipaloi ohuelti salottisipuli, murskaa valkosipulinkynsi ja hienonna chili, ja laita ne salaattikulhoon. Lisää limettimehu, kalakastike ja sokeri ja sekoita, kunnes sokeri on suurin piirtein sulanut.

3. Sekoita kylmä riisi vähän kerrallaan kastikkeeseen ja riko mahdolliset kökkäreet varovasti. Riisi muuttuu irtonaisemmaksi, kun saa kosketusta kastikkeeseen. Hienonna kaffirlimetinlehdet ja inkivääri, lisää ne riisiseokseen. Pilko mukaan vielä kirsikkatomaatit ja silputut yrtit. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ja koristele esim. thaibasilikan lehdillä ennen tarjoilua.

0 Comments

Nimiäisten tarjoilut

tammikuu 22, 2014


Kuten jo savulohen jämäkäyttöön liittyen kerroin, taannoin vietimme ihmispoikasen nimiäisiä. Emme ole isännän kanssa kovin suuria juhlaseremonioiden ystäviä silloin, kun kyse on omista juhlista, joten nämäkin juhlat menivät pienellä porukalla ja hyvin vähällä ”virallisella” ohjelmalla – ja se toimikin hyvin, enempää porukkaa ei olisi kaksioomme saanut ängettyä, ja mukavaa oli keskittyä ihan vaan seurusteluun ja ihmispoikasen ihasteluun 🙂

Tarjoiluja kuitenkin oli, totta kai. Osasta löytyy linkit aiempiin teksteihin, ja jotain linkitän vielä myöhemmin, kun saan ohjeet kirjoitettua ylös. Koska juhlat osuivat niin lähelle vuodenvaihteen juhlakautta, ajattelimme, että kaiken jouluruuan mässäämisen jälkeen ei kenties vieraidenkaan tee vielä mieli raskaita voileipäkakkuja tai suolaisia piirakoita, vaan voisimme tehdä jotain salaattipohjaista, kevyttä lounasta, vaikkapa aasialaishengessä. Suhtauduin tähän kyllä lievällä haikeudella, koska kuitenkin olen voileipäkakkujen ystävä. Tarjoiluajatus toimi kuitenkin hyvin; Aasiaan vivahtava ruoka ei aiheuttanut vierastusta juhlijoissa ja salaattien kanssa oli helppo huomioida erilaiset ruoka-ainerajoitukset, kun salaatit, pähkinät, lihat ja kalat tarjottiin erikseen, ja ruoka oli luonnostaan laktoositonta ja gluteenitonta. 
Makean puolen kanssa olin mukavuudenhaluisempi, tein ainoastaan porkkanakakun itse, täytekakku tilattiin Kakkugalleriasta (mustaherukka-suklaakakku, joka oli ihanaa), piparkakut olivat kaupasta ja isäntä haki gluteenittomat makeat Keliapuodista. Yritin muuten etsiä täytekakkua, joka olisi 1) gluteeniton, 2) pähkinätön ja 3) liivatteeton, mutta tällaista yhtälöä ei mistään löytynyt. Jos joku tietää, mistä saisi sellaisen tilattua tai hallussapitää hyvää reseptiä, saa kertoa! 
Kuviin en emännöidessäni ehtinyt panostaa, mutta onneksi isäntä räpsäisi pikaiset otokset suurimmasta osasta sapuskoja. 
Nimiäisten menu

Aasialaisin yrtein höystettyä jasmiiniriisisalaattia
Vietnamilaista salaattia (goi ga -tyyliin mutta ilman kanaa)
Kasvis-nuudelisalaattia
Vietnamilaisittain marinoitua broileria (goi ga -salaatin kanan marinadilla)
Cashew- ja suola(maa)pähkinöitä
Mustaherukka-suklaakakku (gluteeniton vaihtoehto Ellen Svinhufvud -leivokset)
Porkkanakakku (gluteeniton vaihtoehto korvapuustit)
Piparkakkuja (+ gluteenittomia versioita)
0 Comments

Taas yksi joulu takana päin

joulukuu 28, 2013

Taas ovat yhdet joulunpyhät takana päin, vaikka minusta joulu vielä jatkuu näin välipäivinäkin, nythän se joulusta nauttiminen on parhaimmillaan kun valmistelut on tehty ja voi vain ottaa rennosti sohvannurkassa. Vaikka joulut tuntuvat tupsahtavan eteen nopeammin ja nopeammin joka vuosi, tästä vuodesta teki erityisen se, että kyseessä oli ihmispoikasen ensimmäinen joulu. Useampi onnen kyynel tuli tirautettua, kun tunteellinen äiti herkistyi vähän väsyneenä tuon tuosta ajattelemaan asiaa 🙂

Koska kädet eivät samaan tapaan olleet vapaana kuin aiempina vuosina, tuli jouluväsymystä ja -stressaamistakin mietiskeltyä. Naureskelin juuri isännälle joku päivä, etten enää edes muista miltä tuntui, kun sai joulun alla keskittyä ihan rauhassa jouluvalmisteluihin, toista se on kolmen koiran ja pikkuvauvan kanssa. Toisaalta, niin sairaalta kun se kuulostaakin, tykkään vähän nähdä vaivaa joulujuttuja tehdessä; kun tekeminen sitten pysähtyy joulunpyhien koittaessa, tuntuu joulunvietto kahta suloisemmalta kun sen eteen on hieman tehnyt hommia. Vaikka pyöritänkin jouluruokia, niiden raaka-aineita, osto- ja valmistusaikatauluja excelissä, en koe silti stressaavani. Päin vastoin, joulu on ihana projekti jonka valmistelu on aina yhtä mukavaa!

Tämän vuoden joulumenu löytyy alta, halusin sen dokumentoida itsellenikin muistilapuksi. Olen lisännyt linkit sellaisiin ruokiin, jotka jo täältä blogista löytyvät ja muutaman muun reseptin lisään ja linkitän tänne tulevina viikkoina. Näin jälkikäteen tajusin valitettavasti, etten kuvannut ruokia juuri ollenkaan; kuvan joulutähteä emme sentään syöneet. Linkitettyjen reseptien ruokakuvat löytyvät toki alkuperäisteksteistä.

Kuten listasta näkyy, ruokapuolella mentiin tänä vuonna hyvin perinteisillä jouluruuilla. Rajallinen ehtimiseni ja sangen varatut käteni mielessä olin päättänyt karsia lajeja mutta tehdä sitten enemmän itse, mutta allaolevaa listaa katsoessa en kyllä tiedä, oliko mitään sitten lopulta vähemmän (ok, maksalaatikkoa ei otettu omaan joulupöytään ja  matjessillifileitä en tarjonnut sellaisenaan vaan ”ainoastaan” matjessillistä valmistettua smetanasilliä). Laatikoita en vielä tänäkään vuonna jaksanut alkaa tekemään itse vaan ne olivat kaupasta samoin kuin kylmäsavukala, muutoin tarjottavat olivat omatekoisia sikäli, kuin niissä tehtävää oli.

Joulumenu 2013

graavisiika
korianteri-limegraavattu lohi ja avokadokastike
(kirjolohen) mäti sipulin ja smetanan kera
sinappisilakat
paras silli
omenainen smetanasilli
kylmäsavukirjolohi
savustettu nieriäfile
rosolli (sillisalaatti)
yrttinen sienisalaatti
marinoidut punasipulit
maksapatee

perinteinen joulukinkku ja kotitekoinen sinappi
lanttulaatikko
porkkanalaatikko
perunalaatikko
kastike kinkun liemestä
keitetyt perunat
voissa mehevöityneet ruusukaalit

0 Comments

Onko kinkku joulupöydän kunkku? Muutama vaihtoehtoinen proteiinivinkki

joulukuu 17, 2013

Todettakoon heti aluksi, että meillä kinkku totisesti on joulupöydän kunkku, ja se tehdään ihan perinteisellä joulukinkun reseptillä. Tosin joka joulu ei meilläkään kinkkua valmisteta, vaan joka toinen vuosi syömme jouluna jotain muuta hyvää kuin perinteisiä jouluruokia, ja hyvä niin – muuten emme varmasti koskaan varioisi joulumenuamme.

Moni ei kuitenkaan kinkusta niin välitä, vaan etsii jotain muuta ihan perinteisenkin joulupöydän päätähdeksi. Tässä muutama vinkki liharuuista, jotka itse voisin nähdä joulupöydässä, jos vaan kinkusta malttaisin luopua 🙂

Hyvät riistapalat ansaitsevat tulla syödyksi nimenomaan juhlapöydässä ja monet riistan kanssa usein yhdistettävät mausteet, kuten timjami, rosmariini ja katajanmarjat, sopivat myös jouluun. Meidän viimeisin riistasta tehty juhlaruoka on hirvenlihasta tehty routapaisti eli jääpaisti, jota nautimme itsenäisyyspäivänä. Paisti oli suussasulavaa, ja se valmistetaan etukäteen ja syödään jäähdytettynä niinkuin joulukinkkukin. Hirveä saa myös kauppatavarana, joten sen syöminen ei ole kiinni omasta tai tuttavapiirin jahtionnesta. Hyvä vaihtoehto hirvelle on naudan paahtopaisti, jonka voi tehdä samaan tapaan routapaistina tai ihan perinteiseen malliin (marinadilla tai ilman).

Routa- eli jääpaisti
Perinteinen paahtopaisti

Jos olet niitä onnekkaita, jotka saavat käsiinsä metson, on metsopaisti hieno – tosin isännän mielestä liian pieni – vaihtoehto kinkulle. Muistakin linnuista, ovat ne riistaa tai vaikka ihan tavallista broileria, saa komean juhlavia, kun ne valmistaa kokonaisena. Jos kokonainen lintu on liikaa, voisi pienempään talouteen harkita vaikka näitä meheviä ankankoipia.

Metsopaisti
Ankankoivet

Vaikka jotenkin miellän joulupöydän tähtiproteiinin olevan joku isompi lihanpala, ei missään tietenkään määritellä, että asian pitäisi olla juuri näin. Karjalanpaisti tai lihapullat kuuluvat monelle perinteiseen joulupöytään, yleensä kinkun lisäksi, mutta mikseivät ne toimisi ilmankin. Lihapullista saa halutessaan tehtyä myös vähän jouluisemman version.

Karjalanpaisti

Valitsi pöytään sitten kinkun tai ei, jouluruokia tai jotain ihan muuta, toivottavasti kaikilla on toiveidensa mukainen joulu, mitä se itse kullekin ikinä tarkoittaakin!

0 Comments

Routapaisti hirvenlihasta

joulukuu 7, 2013

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää. Juhlan kunniaksi isäntä kaivoi pakastimesta palan hirvenpaistia, sen ainoan palan, joka oli riittävän suuri kokonaisena kypsytettäväksi. Ei taaskaan mitään paineita arvolihan pilaamisesta 😉 Normaalisti teen paistit aina samalla luottoreseptillä (yleensä ilman jälkimarinointia), mutta nyt Campasimpukan taannoisesta kommentista oli mielessä routapaisti, se on ollut to-do -listalla mutta jäänyt aina tekemättä. Routapaistihan on sinänsä todella vaivatonta tehtävää vaikka valmistusaika on pitkä (n. 8-10 tuntia uunissa + marinointi) ”tavalliseen” paistiini verrattuna, mutta olen jotenkin vierastanut ajatusta lihan kypsyttämisestä jäisestä kökkäreestä alkaen, miten siitä voi mitenkään tulla hyvää? Niin paljon olin kuitenkin lukenut kehuja routapaisteille, että uskaltauduin sellaisen nyt tekemään. Netti oli ohjeita pullollaan, minä katsoin eniten vinkkejä Pastanjauhajilta sekä Herkkusuun Lautasella -blogista ja sovelsin sitten vielä vähän omiani. Ja ta-daa, tässä se on 🙂

Lihasta tuli totisesti myös hyvää, ihan älyttömän mureaa ja 63-asteisena uunista tulleena sellaista kauniin punaista, mistä tykkäämme. Ja isäntä kun vielä pohti, että pala saattaa olla vähän sekundakin… Suola oli melko töpäkkä, arvelisin, että jos lihan käyttää leikkeleenä määrä on varmasti hyvä, mutta muutoin olisin ehkä voinut ottaa sen mausteliemestä jo hieman aiemmin. nyt se ehti tekeytyä 10 tuntia. Joku makea komponentti, esim. marjahyytelö taittanee suolaisuutta mukavasti myös. Routapaistin ohjeella saa muuten tehtyä isommankin paistin, tai tarvittaessa mausteliemen määrän voi esim. tuplata.

Itsenäisyyspäivän juhla-ateriallamme syötiin lisäksi alkupalaksi lohipastramia, jonka kanssa tällä kertaa huijasin ja käytin kirjolohta. Muutoin juhlintamme koostui ulkoilusta perinteisessä itsenäisyyspäivän räntäsateessa (säällä kuin säällä, huoh ;), joulukoristeiden kaivelusta sekä samaisen räntäsateen katselusta ikkunan läpi ateriaa odotellessa. Ihanan rentoa!

Routapaisti (neljälle)

n. 800-1kg pala pakastettua hirvenpaistia

mausteliemi

200g karkeaa merisuolaa
1 dl sokeria
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 mustapippuria
pari laakerinlehteä
muutama valkosipulinkynsi kuorineen
pari laakerinlehteä
1 l vettä

1. Lämmitä uuni 75-80 asteeseen. Laita paistipala kypsymään ritilälle täysin jäisenä. Parin tunnin päästä, kun liha on hieman sulanut, laita paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan.

2. Lihan kypsyessä sekoita mausteliemen ainekset kattilassa, kiehauta, kunnes suola ja sokeri sulavat, ja jäähdytä.

3. Ota paisti uunista, kun mittari näyttää 60-70 astetta (haluamastasi kypsyysasteesta riippuen). Laita paisti mausteliemeen (minä laitoin paistin ja liemen pussiin) ja anna maustua jääkaapissa vielä toiset 8-10 tuntia. Valuta paisti ja pyyhi kuivaksi ennen tarjoilua.

2 Comments

Tulimunat

heinäkuu 4, 2013

Juhannuksesta on vierähtänyt kohta kaksi viikkoa, ja vielä on jotain reseptejäkin jakamatta, olenpa saamaton! Jos vielä yhden reseptin kuitenkin kehtaan juhannuksesta julkaista, niin se on tämä tulimunien ohje. Löysin juhannusaattona jääkaapista kaksi puoliksi tyhjennettyä munapakettia, joista toinen oli lähiaikoina menossa vanhaksi. Keitin vanhenevat yksilöt ajatuksena tarjota ne seisojille, mutta ruokaa laittaessa innostuin täyttämään ne meille ihmisille alkupalaksi.

Täytteeseen sekoittelin jos jotakin jääkaapin uumenista löytynyttä, minkä arvelin sopivan munien kanssa. Ja halusin ehdottomasti muniin vähän potkua, joten annostelin hot saucea (meillä oli Poppamiehen Ahjo-kastiketta, mutta esim. tabasco sopii hyvin) aika reilulla kädellä. Täytteessä saattoi yhdistyä vähän hassujakin aineita, mutta nimenomaan tulisuus oli se, mikä teki munista herkullisia ja sai ne hupenemaan pöydästä alta aikayksikön.

Tulimunat eli mausteiset täytetyt munat

kananmunia (me taidettiin tehdä 4 mutta jokainen tarpeensa mukaan)
hieman majoneesia
mätitahnaa
hot saucea (tabasco tai muu)
ripaus sokeria
rouhaisu mustapippuria
savustettua paprikajauhetta
(suolaa)
(ruohosipulia)

1. Keitä kananmunat koviksi. Koverra varovasti keltuaiset pois ja murskaa ne pienessä kulhossa. Lisää  kulhoon muut aineet kananmunan valkuaisia lukuunottamatta, ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Sopivat mittasuhteet saat maistelemalla ja tunnustelemalla.

2. Lusikoi tahna varovasti munanvalkuaisten koloihin, ja koristele esim. ruohosipulilla ja savupaprikajauheella.

0 Comments

Juhannusherkut

kesäkuu 24, 2013
Tässä postauksessa ei varsinaisesti ole reseptiikkaa, ihan vaan fiilistelyä ja syöpöttelyiden kertaamista 🙂 Reseptejä tulee julkaisuun ja linkitän niitä tähän tekstiin sitä mukaan, kun ehdin.

Me vietimme juhannusta kotinurkissa, mikä oli sinänsä onnellinen sattuma, koska allekirjoittaneeseen iski ensin viikolla kesäflunssa ja juhannusaatoksi epämääräinen – luultavasti osaltaan flunssan kylkiäisenä tullut – selkäjumi. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut heittää koko viikonloppua hukkaan, vaan saimme kaupungissakin nautittua hyvästä ruuasta, jota teimme aika yksinkertaisen kaavan mukaan.

Juhannusaattona nautimme uusien perunoiden, voikastikkeen ja matjessillin kera pakastimesta löytynyttä siikaa, jonka pahoinpitelin leikkasin fileiksi ja paistoin pannulla. Sopivasti sattui, että jääkaapissa oli liuta pian vanhenevia kananmunia, jotka keitin ja täytin tulisiksi juhannusmuniksi. Yllättäen pakastimesta ja tähteistä saikin ihan herkullisen ja odotettua runsaamman aterian!

Juhannuspäivänä olin jo sen verran hyvävoimainen toipilas, että isäntä kärräsi minut ja seisojat kyläilemään valmiin pöydän ääreen. Tai no, melkein valmiin, sen verran huushollasin, että tein viemisiksi kasslerklöntistä leikatut pihvit tulisessa marinadissa, sekä pari riviä karitsan ribsejä. Kun nenä oli tukossa ja selkä vihoitteli, oli mukavaa vaan istua ahterillaan ja antaa toisten hoitaa grillimestarin tehtäviä. En edes ottanut yhtään valokuvaa.

Tänään sunnuntaina me mattimyöhäiset söimme ensimmäisen ”oikean” juhannusaterian, vaikka itse juhla tuli ja meni jo. Uusia perunoita, salaattia, parasta silliä ja smetana-tilli-sipulisörsseliin sekoitettua matjessilliä. Lisäksi edellispäivänä marinoituja karitsan ribsejä, maissintähkiä sekä grilliklassikkona tuorejuustotäytteisiä herkkusieniä – pekoni oli kaupasta aiemmin loppu, joten sienet oli tällä kertaa kääräisty siivuihin ylikypsää possunkylkeä. Palanpainikkeeksi raikkaan sitruunaista kesäjuomaa.

Mukavasti meni siis juhannus kaupungissakin. Eikä tarvinnut istua ruuhkassa 🙂

2 Comments

Voileipäkakku, joka onnistuu aina

toukokuu 26, 2013

Meillä ei ole tänä keväänä mitään omia juhlia vietettäväksi, mutta nyt kun monessa paikassa näkyy ajankohtaisia voileipäkakku- ja juhlatarjoiluvinkkejä, minullekin on iskenyt voileipäkakun himo. Niinpä innostuin muutama ilta sitten tekemään kakun ihan muuten vaan, ja nyt se alkaa olla jo syötykin 🙂

Kakun resepti taitaa alun perin olla erään sukulaisrouvan, ja äitini on tehnyt sitä meidän perheemme juhliin jo varmasti viimeiset parikymmentä vuotta. Resepti on niin yksinkertainen, että kakku saattaa tuntua jopa liian arkiselta, mutta samalla se on kuitenkin todella herkullinen ja toiminut joka ikisissä juhlissa, missä sitä on tarjoiltu. Tämä kakku on ollut se, joka hupenee juhlapöydästä ensimmäisenä, riippumatta porukasta tai siitä, mitä muuta on tarjolla. Suosittelen erityisesti voileipäkakkunoviiseille!

Tällä ohjeella tehty kakku sopisi juhlatarjoiltavana n. kahdeksalle hengelle muiden pöydän antimien ohessa. Resepti on kuitenkin helppo tuplata isommallekin porukalle. Koristeluun voi käyttää melkein mitä mieli tekee, meillä on yleensä suosittu ”pääkoristeina” katkarapuja sekä graavilohirullia. Koska kakun täyte on yksinkertainen, kannattaa kakun päällinen koristella kauttaaltaan – makuja ei tule silti liikaa ja samalla arkisuuden pelon saa selätettyä, kun joka palalle riittää muutakin kuin leipää ja täytetahnaa.

Kakku kannattaa rakentaa juhlia edeltävänä päivänä ja antaa vetäytyä jääkaapissa yön yli. Koristelunkin voi tehdä jo edellisenä päivänä, jos kakun saa hyvin suojattua, mutta jos aikaa riittää, kannattaa koristelu jättää mahdollisimman lähelle tarjoiluhetkeä.

Kalaisa voileipäkakku (kahdeksalle)

(kakun mitoiksi tulee tällä ohjeella yhteensä viisi kerrosta, joista kolme on vaaleaa leipää ja mitoiltaan 3 x 1 1/2 palaa, ja kaksi tummaa leipää, mitoiltaan 2 x 3 palaa)

14 palaa paahtoleipää, mielellään eilisen päivän eikä niitä ihan pienimpiä paloja (esim. Reilu tai Rainbow-paahtis sopivat hyvin)
12 palaa ruisvuokaleipää (palat yleensä vähän pienempiä kuin paahtispalat)
4 dl kalalientä

täyte:

3 prk tonnikalaa öljyssä
100-150g majoneesia
2-3 rkl mätitahnaa
ripaus sitruunapippuria
nippu tilliä hienonnettuna

koristeeksi esim:

200g katkarapuja
graavi- tai kylmäsavulohiviipaleita
tilliä
kurkkuviipaleita
sitruunaa

1. Valuta tonnikalasta suurimmat öljyt pois, mutta jätä se kuitenkin meheväksi. Valmista täyte sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään tahnaksi. Anna vetäytyä pari tuntia ja lisää sitten tarvittaessa majoneesia ja/tai mausteita niin, että täyte on helposti levitettävissä. Maustamisen kanssa kannattaa olla aluksi varovainen, koska maut tulevat esiin vasta tahnan vetäytyessä.

2. Kiehauta kalaliemi ja jätä se hetkeksi jäähtymään. Leikkaa sillä välin leipäviipaleista ohuelti reunat pois. Kaada liemi laakeaan, reunalliseen astiaan.

3. Rakenna kakku. Aloita kerrosten rakentaminen vaalealla, 1 1/2 x 3 palan leipäkerroksella. Kasta leipäviipaleet nopeasti liemeen (vaalealle leivälle riittää yleensä kastaminen toiselta puolelta, tiiviimmän/tumman leivän voi kastaa molemmin puolin) ja asettele ne tarjoiluastian pohjalle kasteltu puoli ylöspäin. Levitä päälle kerros täytettä ja rakenna päälle uusi, 2 x 3 palan kerros tummaa leipää. Jatka leipä- ja täytekerrosten rakentamista yhteensä viiden kerroksen verran. Kun kerrokset ovat valmiit, levitä loppu täyte kakun sivuille ja päälle.

4. Anna kakun vetäytyä yön yli jääkaapissa. Koristele se ennen tarjoilua mieleiseesi tapaan esim. katkaravuilla, graavilohisiivuista tehdyillä ruusukkeilla, kurkkuviipaleilla ja tillillä.

0 Comments

Sisäänrakennettu ”voileipäkakku”

toukokuu 2, 2013

Muistatteko shooter’s sandwichin, jonka arvelin löytävän paikkansa myös tämän kesän piknikeväissä (onhan vappuna toki jo kesä)? Ennustukseni osui sikäli oikeaan, että tein leivästä version heti kauden ensimmäiselle piknikille. Alkuperäisen, lihaisamman vedoksen sijaan lähdin hakemaan voileipäkakuille tyypillisiä makuja; tuorejuustoa, majoneesia, kinkkua, maksamakkaraa, paprikaa, maustekurkkua ja juustoraastetta. Lopputuloksesta tulikin sitten enemmän eräänlainen sisäänrakennettu voileipäkakku kuin se alkuperäinen ampujanleipä.

Leipä toimi odotusten mukaan loistavasti piknikillä; miettikääpä, miten hyvältä voileipäkakku maistuu ulkoilmassa, mutta miten hankala se on kuljettaa ehjänä takapihaa kauemmas suuntautuvalle retkelle. Oman leipäkuoren sisällä matkustava malli sen sijaan on todella vaivaton, ja paperiin käärityn leivän voi jopa leikata avaamatta itse pakettia, paperista on kiva pitää syödessä kiinni niin sormetkaan eivät suttaannu.

Ainut miinus leivälle oli se, että omasta mielestäni huolellisesti rakennetut kerrokset eivät millään pysyneet kasassa valmiissa leivässä, vaan sekoittuivat keskenään, mikä teki – yhdessä kännykällä räpsäistyn kuvan kanssa –

leivästä vähän ruman näköisen. Tähän ratkaisuna toimisi varmasti osittain kovempien täytemateriaalien käyttäminen, niin kerrokset pysyisivät ryhdikkäinä. Lisäksi lämpimämmille kesäkeleille suosisin vielä sitä perinteistä ampujanleipää, koska tuorejuustot ja majoneesit eivät ehkä säily ihan parhaalla tavalla helteillä; kevätsäällä ja kylmälaukussa ne kuitenkin pysyivät ihan sopivan vilpoisina.

Miinusta leivän tekijälle oli puolestaan se, että järjestellessäni kotiin päin lähtiessä piknikkamoja takaisin pakettiin, järjestin hyvän leipäveitseni roskapussiin ja sille tiellehän se jäi…

Sisäänrakennettu ”voileipäkakku” (n. 8 annosta)

(mitat ovat summittaisia, kannattaa soveltaa käyttämäsi leivän mukaan – minä käytin isoa, pyöreää maalaisleipää)

1 täytettäväksi sopiva leipä (pyöreä maalaisleipä, ruislimppu, vuokaleipä jne.)
1-1,5 dl liha- tai kasvislientä
300g pala kinkkua
muutama kevätsipulin varsi
1/2 pkt maksamakkaraa
200g tuorejuustoa (käytin valmiiksi maustettua paprika-chilijuustoa)
3 rkl kermaviiliä
1 pienehkö maustekurkku
1/2 paprika
1 dl juustoraastetta
3 rkl majoneesia
(suolaa)
mustapippuria

1. Valmistele täytteet. Kinkkutäytteeseen, pilko kinkku ja kevätsipuli pieniksi kuutioiksi ja sekoita se tuorejuuston ja kermaviilin kanssa. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Juustotäytteeseen, sekoita juustoraste ja majoneesi.

2. Leikkaa leivästä päälliosa, ”kansi” pois ja koverra sisus tyhjäksi. Valele liemi lusikalla kostukkeeksi samalla leipää käännellen niin, että kostuke tarttuu siihen kauttaaltaan.

3. Valmistele loput täytteet; pilko paprika ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi ja viipaloi maksamakkara.

4. Täytä leipä eri täytteillä kerroksittain. Minä laitoin pohjimmaiseksi kinkkutäytettä, sitten paprikaa, sitten juustotäytettä, maksamakkaraviipaleita ja maustekurkkua. Lopuksi lusikoin päälle vielä hieman kinkkutäytettä.

5. Sulje leipä aiemmin poisleikkaamallasi kannella, ja paina sitä hieman kasaan. Kääri voi- tai leivinpaperiin ja sido kiinni narulla. Anna vetäytyä jääkaapissa painon alla yön yli.

5 Comments

Isännän donitsit

toukokuu 1, 2013

Hauskaa vappua! Työpäivän ja tulevien piknikeväiden kokkaamisen jälkeen sammuin eilen sohvalle klo 21.30, joten onneksi en ollut vastuussa donitseista, jotka tuossa kohtaa odottivat vielä pellillä liinan alla paistoon pääsyä. Isäntä toimi donitsimestarina, joten ne valmistuivat minun näkökulmastani kuin itsestään, ja söin niitä juuri aamupalaksi. Toim. huom. tosin, raahauduin kuitenkin vielä klo 22 jälkeen sohvalta muristen reippaasti pyöräyttämään osan rinkuloista sokerissa ja pihistin muutaman samalla myös iltapalaksi, ennen kuin sammuin uudestaan.

Donitsit tehtiin Pastanjauhajien reseptillä, joka taisi olla alkujaan Jamielta lainattu. Ainakin lopputuloksesta päätellen resepti toimi ihan mainiosti. Koska teimme – tai siis isäntä teki – donitseja ekaa kertaa, halusimme niistä ihan perusversioita, joten sitruunaisuus jäi tällä kertaa pois. Valmiista rinkuloista pyöräytimme osan ihan sokerissa ja osan kastoimme suklaakuorrutukseen. Kuorrutuksen teossa oli kuitenkin hieman komplikaatioita, joten en laita meidän versiomme ohjetta tähän. Tosin, ihan hyvän makuista siitäkin lopulta tuli 🙂

Donitsit


7 g kuivahiivaa
70 g sokeria
500 g vehnäjauhoa
reilut 300g / 315 ml kädenlämpöistä täysmaitoa
80 g pehmeää, kuutioitua voita
1-2 l kasviöljyä paistamiseen

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen kulhossa kuivahiiva, 1 rkl sokerimäärästä ja 1 rkl jauhomäärästä. Anna tekeytyä vartin verran, jolloin seoksen pitäisi olla vaahtoavaa ja sen näköistä, että hiiva on päässyt jujulle sille uskotusta tehtävästä. Lisää sitten jauho, sokeri ja voi hiiva-maitoseoksen joukkoon. Sekoita vitiisen minuuttia, kunnes taikina on silkkisen sileää. Jos taikina tarttuu liiaksi, lisää vähän jauhoa.

2. Anna taikinan kohota kulhossa kostealla kankaalla peitettynä n. tunnin ajan (meillä ei jostain syystä taikina oikein kohonnut tässä kohtaa, mutta myöhemmin sitten senkin edestä). Painele siitä sitten ilmakuplat pois ja kauli se kauttaaltaan sentin paksuiseksi levyksi. Painele taikina sitten haluamasi kokoisiksi renkuloiksi esim. tavallisella juomalasilla. Siirrä rinkulat jauhotetulle tai öljytylle alustalle ja anna kohota – jälleen hieman kostealla pyyhkeellä tms. peitettynä, noin tunnin ajan.

3. Kun donitsit ovat kohonneet kaksinkertaisiksi, puske niiden keskustoihin pienet reiät esim. syömäpuikolla. Kuumenna kasviöljy 180-190 asteeseen, ja uppolaista donitsit muutama kerrallaan kullanruskeiksi (2-3 minuuttia). Me käytimme paistomittaria öljyn lämmön määrittelyyn, mutta esim. krutongilla voi testata saman asian – öljy on sopivan lämpöistä kun öljy alkaa kuplia krutongin ympärillä, krutonki ottaa kauniisti kullanruskeaa väriä mutta ei pala välittömästi korpuksi.

4. Nosta paistetut donitsit hetkeksi talouspaperilla vuoratulle alustalle jäähtymään, ja pyöräytä sokerissa, kun ne ovat vielä reilusti lämpimiä mutta eivät enää polta näppejä.

0 Comments