Meidänkin perheessä kovin tavallista kesäruokaa ovat uudet perunat erilaisten kalojen kera. Yleensä siinä vaiheessa, kun perunoita ei enää kutsuta uusiksi, on silli- ja peruna-aterioita nähty niin paljon, että syksy saa tulla ja seuraavan kerran sillejä valmistetaankin vasta jouluna. Pidän kalapöydissä erityisesti siitä, että tarjoilu tuntuu aina runsaalta, mutta vaivannäön määrä on helposti säädeltävissä. Helpoimmillaan tarvitsee vain pestä ja keittää perunat ja availla valmiina kaupasta haetut purkit ja paketit pöytään, jolloin kolmen pikkulapsenkin äiti saa pitää kakkunsa – tai kalapöytänsä – ilman, että muun perheen kesäpuuhista tarvitsee tinkiä. Kaikki kun eivät kuulemma halua kokata aina ja koko ajan, paitsi ehkä hiekkakakkuja. Välillä on kiva tehdä enemmänkin itse, mutta tämä kompromissi palvelee hyvin, kunnes meno alkaa olla sellaista, että ilman kahta aikuista käsiparia selviytyy pidemmälle kuin lähileikkipuistoon.
Vakkaritarjontaani kuuluu uusien perunoiden lisäksi höyrytettyä kukkakaalia (olen kaalihullu), paria erilaista silliä ja kylmäsavu- tai graavikalaa. Yleensä ostan tai teen lisäksi jonkun helpon ”täydentäjän”, koska lapset karsastavat vielä silliä enkä raaski syöttää heille ihan pelkkää kylmäsavukalaa, vaikka se varmaan maistuisikin loputtomiin. Onneksi potut ja kukkakaalitkin uppoavat, mutta on kiva, jos on muutakin. Jos syöjiä on enemmän, täydentelen lisäksi esimerkiksi kikherne- tai papupohjaisilla salaateilla, jotka on nopea sekoitella kasaan ja ruokaisuudessaan tasoittavat kalojen kulutusta ja tuovat pöytään ruokaisuutta myös kalaa syömättömille ruokailijoille. Monipuolisuutta pöytään saa myös esimerkiksi kylmillä paahtopaistiviipaleilla tai kestosuosikillani sienisalaatilla.
Viimeksi innostuin kaivelemaan jääkaappia ja sekoittelin majoneesi-, sinappi- ja hunajapurkkien pohjista kastikkeen, josta tuli katkarapujen kanssa paritettuna menestys niin aikuisten kuin lastenkin mielestä. Hunaja ja sinappi tuovat kokonaisuuteen säväyksen, jota tilli ja kesäsipulin varret komppaavat hienosti. Katkarapusalaatti toimi paitsi sellaisenaan, myös leivän päällä tai kastikkeena savukalalle. Majoneesin määrä on säädeltävissä maun mukaan, itse pidän eniten versiosta, jossa kastiketta tulee rapuihin ohuelti. Ihanan helppoa, eikä vaadi reissua kauppahalliin onnistuakseen, ihan tavalliset pakastealtaan katkaravut toimivat.
Vinkki: jos karsastat hunajan käyttöä, kokeile raastaa tilalle yksi vihreä omena. Se tekee salaatista hurjan raikkaan!
Hunajainen katkarapusalaatti (ruokalajien määrästä riippuen 4-6 syöjälle)
400g kuorittuja pakastekatkarapuja
1,5 rkl dijon-sinappia
1,5 rkl hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
n. 1/2 dl majoneesia
3:n nippusipulin varret
muutama oksa tuoretta tilliä
pari rouhaisua mustapippuria
ripaus suolaa
1. Ota ravut samana aamuna ravut sulamaan omassa pussissaan jääkaappiin, ja jos ne ovat vielä kohmeisia ruoanlaittohetken lähestyessä, laita ne siivilään, huuhtele kylmällä vedellä pariin otteeseen ja kääntele. Älä käytä kuumaa vettä tai painele rapuja kovasti. Valuta rapuja hetki ennen salaatin valmistusta.
2. Valmista kastike: sekoita salaattikulhossa keskenään dijon, hunaja, valkoviinietikka ja majoneesi ja sekoita. Silppua mukaan sipulinvarret sekä tilli. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
3. Lisää katkaravut ja kääntele sekaisin. Salaatti on tarjoiluvalmista heti, mutta sen voi tehdä myös jääkaappiin maustumaan pari tuntia ennen tarjoilua.
