Browsing Tag

äyriäiset

Voileipäkakku, joka onnistuu aina

toukokuu 26, 2013

Meillä ei ole tänä keväänä mitään omia juhlia vietettäväksi, mutta nyt kun monessa paikassa näkyy ajankohtaisia voileipäkakku- ja juhlatarjoiluvinkkejä, minullekin on iskenyt voileipäkakun himo. Niinpä innostuin muutama ilta sitten tekemään kakun ihan muuten vaan, ja nyt se alkaa olla jo syötykin 🙂

Kakun resepti taitaa alun perin olla erään sukulaisrouvan, ja äitini on tehnyt sitä meidän perheemme juhliin jo varmasti viimeiset parikymmentä vuotta. Resepti on niin yksinkertainen, että kakku saattaa tuntua jopa liian arkiselta, mutta samalla se on kuitenkin todella herkullinen ja toiminut joka ikisissä juhlissa, missä sitä on tarjoiltu. Tämä kakku on ollut se, joka hupenee juhlapöydästä ensimmäisenä, riippumatta porukasta tai siitä, mitä muuta on tarjolla. Suosittelen erityisesti voileipäkakkunoviiseille!

Tällä ohjeella tehty kakku sopisi juhlatarjoiltavana n. kahdeksalle hengelle muiden pöydän antimien ohessa. Resepti on kuitenkin helppo tuplata isommallekin porukalle. Koristeluun voi käyttää melkein mitä mieli tekee, meillä on yleensä suosittu ”pääkoristeina” katkarapuja sekä graavilohirullia. Koska kakun täyte on yksinkertainen, kannattaa kakun päällinen koristella kauttaaltaan – makuja ei tule silti liikaa ja samalla arkisuuden pelon saa selätettyä, kun joka palalle riittää muutakin kuin leipää ja täytetahnaa.

Kakku kannattaa rakentaa juhlia edeltävänä päivänä ja antaa vetäytyä jääkaapissa yön yli. Koristelunkin voi tehdä jo edellisenä päivänä, jos kakun saa hyvin suojattua, mutta jos aikaa riittää, kannattaa koristelu jättää mahdollisimman lähelle tarjoiluhetkeä.

Kalaisa voileipäkakku (kahdeksalle)

(kakun mitoiksi tulee tällä ohjeella yhteensä viisi kerrosta, joista kolme on vaaleaa leipää ja mitoiltaan 3 x 1 1/2 palaa, ja kaksi tummaa leipää, mitoiltaan 2 x 3 palaa)

14 palaa paahtoleipää, mielellään eilisen päivän eikä niitä ihan pienimpiä paloja (esim. Reilu tai Rainbow-paahtis sopivat hyvin)
12 palaa ruisvuokaleipää (palat yleensä vähän pienempiä kuin paahtispalat)
4 dl kalalientä

täyte:

3 prk tonnikalaa öljyssä
100-150g majoneesia
2-3 rkl mätitahnaa
ripaus sitruunapippuria
nippu tilliä hienonnettuna

koristeeksi esim:

200g katkarapuja
graavi- tai kylmäsavulohiviipaleita
tilliä
kurkkuviipaleita
sitruunaa

1. Valuta tonnikalasta suurimmat öljyt pois, mutta jätä se kuitenkin meheväksi. Valmista täyte sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään tahnaksi. Anna vetäytyä pari tuntia ja lisää sitten tarvittaessa majoneesia ja/tai mausteita niin, että täyte on helposti levitettävissä. Maustamisen kanssa kannattaa olla aluksi varovainen, koska maut tulevat esiin vasta tahnan vetäytyessä.

2. Kiehauta kalaliemi ja jätä se hetkeksi jäähtymään. Leikkaa sillä välin leipäviipaleista ohuelti reunat pois. Kaada liemi laakeaan, reunalliseen astiaan.

3. Rakenna kakku. Aloita kerrosten rakentaminen vaalealla, 1 1/2 x 3 palan leipäkerroksella. Kasta leipäviipaleet nopeasti liemeen (vaalealle leivälle riittää yleensä kastaminen toiselta puolelta, tiiviimmän/tumman leivän voi kastaa molemmin puolin) ja asettele ne tarjoiluastian pohjalle kasteltu puoli ylöspäin. Levitä päälle kerros täytettä ja rakenna päälle uusi, 2 x 3 palan kerros tummaa leipää. Jatka leipä- ja täytekerrosten rakentamista yhteensä viiden kerroksen verran. Kun kerrokset ovat valmiit, levitä loppu täyte kakun sivuille ja päälle.

4. Anna kakun vetäytyä yön yli jääkaapissa. Koristele se ennen tarjoilua mieleiseesi tapaan esim. katkaravuilla, graavilohisiivuista tehdyillä ruusukkeilla, kurkkuviipaleilla ja tillillä.

0 Comments

Simpukkaherkkuja

maaliskuu 1, 2013

Kovin vähän on tullut kirjoitettua simpukoista tällä kaudella, johtuen luultavasti siitä, että olen niin tykästynyt chorizosimpukoihin, että syön niitä vaan uudestaan ja uudestaan. Viikonloppuna, kun saimme ystäväperheen kivoiksi päivällisvieraiksi, sain aikaiseksi tehdä toisenlaistakin simpukkaa. Tällä kertaa mentiin enemmän klassiseen kerma-valkoviinisuuntaan, lisämakua toivat kokojyväsinappi ja purjo.

Simpukoiden osalta täytyy valitettavasti kuitenkin antaa pyyhkeitä Ison Omenan cittarin kalatiskille. Noin puolet jo kertaalleen tarkastetuista ja vain lyhyen kotimatkan paketissa viipyneistä simpukoista meni hävikkiin. Epäilen joukkokuoleman johtuneen liian tiiviistä paketista, muovipussi oli tiukasti solmussa eikä siihen oltu tökitty ilmareikiä. Harmillista erityisesti, koska kauppa veloittaa muutaman ylimääräisen euron kilolta simpukoiden tarkastuksesta (ja se hinta tuli myös pulitettua). Toisaalta, oma vikani kun en ollut heihin yhteydessä jälkikäteen, koska varmasti kunnon kauppana he olisivat tällaisen kämmin hyvittäneet. Simpukkatilanne saatiin onneksi pelastettua hakemalla toisen kaupan kalatiskistä vielä yksi lisäpussi. Ja cittarinkin simpukoista käyttökelpoiset olivat oikein herkullisia 🙂

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hyvää siis tuli. Valokuvan muistin vasta ihan lopuksi, joten kuvassa on kaikki, mitä simpukoista jäi 😉

Kerma-valkoviinisimpukat (kahdelle)

1 kg sinisimpukoita
5 salottisipulia
1 valkosipulin kynsi
1/2 purjo
2 rkl kokojyvädijonia
lasillinen valkoviiniä
2,5 dl kuohukermaa
oliiviöljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria
(tuoretta sileälehtistä persiljaa silputtuna)

1. Poista simpukoista parrat ja harjaa ne huolellisesti juoksevan veden alla. Nakkaa pois avoimet yksilöt, jolleivat ne mene kiinni pienellä naputtelulla. Käsittelystä löytyy lisätietoa esim. tästä kirjoituksesta.

2. Pese ja viipaloi purjo ja hienonna salottisipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä hetki kuumassa pannussa, lisää sitten valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää vielä kerma ja dijon-sinappi ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Tuo uudestaan kiehuvaksi ja lisää simpukat. Sekoita ja anna kypsyä kannen alla viitisen minuuttia, kunnes simpukat ovat kaikki auenneet. Jos joku yksilö ei aukea, se kannattaa nakata roskikseen.

2 Comments

Sormiruokaa: valkosipuliset ravut

helmikuu 24, 2013

Koska käymme yleensä vain kerran viikossa kaupassa, painottuu kalaruokien syöminen viikonloppuun, koska tuoretta kalaa ei oikein perjantaina osta seuraavalle keskiviikolle. Silloin tällöin pakastealtaasta tarttuu kuitenkin jotain merellistä mukaan, tällä kertaa paketti tiikerirapuja (joiden pakkausmerkinnästä olen hieman epäilevä, koska en nähnyt elukoissa mitään eroa tavalliseen jättikatkarapuun).  Ravuista syntyi nopea – jos marinointiaikaa ei lasketa mukaan – iltapala loppuviikkoon. Ja oikeastaan vähän vahingossa, tarkoitukseni oli tehdä ravuista nuudelisalaatti, mutta lopulta söimme ravut ja kasvisipitoiset nuudelit erikseen. Hyvää oli näinkin, tosin parempaa olisi ollut, jos rapuja olisi ollut ämpärillinen ihan sellaisenaan naposteltaviksi 😉

Vähemmällä näpertelemisellä pääsisi, jos olisi kuorinut ravut ja poistanut suolet jo ennen marinointia, mutta mukavaa puuhaa oli näpertelykin. Sitäpaitsi kuoripalat tuli melkein imeskeltyä erikseen, niin hyvän maun ne paistossa saivat!

Valkosipuliset ravut

1 pkt (150g) kypsentämättömiä pakastetiikerirapuja kuorineen
4 valkosipulinkynttä puristettuna
voita ja/tai öljyä paistamiseen
silputtua korianteria

marinadi

sormenpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
soijaa
1 chilipalko hienonnettuna

1. Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään kulhossa, ja lisää mukaan jäiset ravut. Kääntele muutaman kerran niin, että ravut saavat kauttaaltaan marinadia ja jätä jaakaappiin sulamaan ja marinoitumaan muutamaksi tunniksi.

2. Lämmitä tilkka öljyä ja/tai voita pannussa. Lisää ravut, paista hetki kunnes ravut muuttuvat harmaista punaisiksi ja käännä. Lisää puristettu valkosipuli ja tarvittaessa hieman rasvaa, ja paista vielä noin minuutin ajan, kunnes myös toinen puoli ravusta on muuttunut punaiseksi. Kippaa ravut ja valkosipuli tarjoiluastiaan ja laita tarjolle.

0 Comments

Ihanat chorizo-valkosipulisimpukat

lokakuu 6, 2012

Seisoja ja isäntä kotiutuivat vihdoin, ja minäkin sain aktivoiduttua. Säälittävää, mutta niin kauan  kun olin yksin kotona, en oikein osannut ryhtyä mihinkään ja haahuilin vain tuhannen eri asian välillä tekemättä lopulta juuri mitään. Kokkaamaan en myöskään ryhtynyt, vaan savulohisalaattia lukuunottamatta elin maksamakkaravoileivillä

Tänään oli kuitenkin taas kokkausinspiraatio, ja se kohdistui kauden ensimmäiseen simpukka-ateriaan. Simpukoita olen himoinnut koko kesän, mutta olen yrittänyt pysyä sanonnassa, jonka mukaan niitä tulisi ostaa vain sellaisina kuukausina, joissa on (ainakin enkuksi) r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun (joissa ei suomeksi ole kummassakaan r-kirjainta).

Kauden ekoihin simpukoihin resepti-idea tuli alun perin BBC Good Foodin reseptistä, mutta en sitten lopulta seurannut tai edes lukenut sitä, vaan apinoin pelkästään chorizolla maustamisen omaan versiooni. Ja näin jälkikäteen vilkaistuna ei siinä reseptissä edes ollut sinisimpukoita.

Chorizon lisääminen kuitenkin kannatti, vaikka itse kehunkin – simpukoita teen useamman kerran talvessa, mutta nämä olivat ehkä toistaiseksi parhaat itsetehdyistä; ihanan täyteläinen, tasapainoinen, makua puhkuva liemi joka ei kuitenkaan ajanut liikaa simpukoiden oman maun yli. Söimme isännän kanssa koko lähes kahden kilon satsin, ja moppasimme vielä liemet leivällä wokkipannun pohjalta. Ihan tolkuttoman hyvää. Minä laitoin valkosipulit vasta melko loppuvaiheessa mukaan, mutta kohtuullisemman valkosipulin ystävät voivat toki pilkkoa kynnet jo vaikka salottisipulin kanssa ruskistumaan, niin maku ehtii pehmetä paremmin.

Ensi kerralla voisi vielä tajuta käyttää tarpeeksi isoa pataa; nyt koitin änkeä simpukat wokkipannuun johon ne kyllä mahtuivat, mutta reunat alkoivat vähän tulla vastaan ja sekoittelu olisi voinut olla siistimpääkin puuhaa 😉

P.S. Ilmainen mainos vielä Ison Omenan Prismalle; kun ostin kaksi kilon pussia simpukoita ja nuori myyjäherra perkasi joukosta huonot pois, olin hieman epäluuloinen kun toisessa pussissa oli niinkin paljon kuin 940g tavaraa vielä huonojen poistamisen jälkeen. Epäluuloni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, koska perkausvaiheessa heitin pussista korkeintaan kaksi-kolme (luultavasti matkalla) rikkoutunutta simpukkaa. Yhtään avonaista ei satsissa ollut, eikä kypsistäkään tarvinnut montaa laittaa syrjään. Eli kiitos ja anteeksi Prisma ja kalatiskin kohtelias myyjä 🙂

Simpukat chorizo-valkosipuliliemessä

(iso satsi kahdelle, enemmillä lisukkeilla riittäisi neljällekin)

1,5-1,8 kg sinisimpukoita (minulla 1,8 kg; kaksi kilon pussia, joista rääpitty huonot pois)
6 banaanisalottia
6 valkosipulinkynttä
200g chorizoa
3 rkl balsamiviinietikkaa
2,5 dl punaviiniä
1 rkl sokeria
1 tlk (400g) yrttimaustettua tomaattimurskaa
1-2 dl vettä
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
suolaa
nippu tuoretta silolehtipersiljaa silputtuna
oliiviöjyä paistamiseen

1. Hienonna salottisipuli ja chorizo, ja silppua persilja. Kuori vielä valkosipulinkynnet ja jätä odottamaan pataan pääsyä.

2. Putsaa simpukat vaikkapa täältä löytyvän käsittelyohjeen mukaan. Tässä vaiheessa avonaiset roskiin, jolleivät ne sulkeudu, kun vähän koputtelee. Rikkinäiset poistetaan myös, ja kaikista simpukoista nypitään mahdolliset ”parrat” sekä harjataan hiekat pois vaikka juuresharjalla juoksevan veden alla.

3.  Kuumenna öljy korkealaitaisessa paistinpannussa, padassa (valitse sellainen, johon on olemassa kansi) tai kattilassa. Kuullota salottisipuli keskilämmöllä pannulla, ja lisää sitten chorizo. Kääntele hetken aikaa, ja lisää balsamiviinietikka, suola, sokeri sekä kuivat mausteet. Nosta sitten pannun lämpötilaa. lisää punaviini ja anna kiehahtaa.

4. Lämmön ollessa edelleen korkea, kaada mukaan putsatut simpukat. Lisää tomaattimurska, huuhtele purkinpohja 1-2 desilitralla vettä ja kaada vielä huuhteluvesi pataan. Kääntele simpukoita hieman ja peitä kannella. Anna kypsyä kannen alla 5-10 minuuttia, kunnes kaikki simpukat ovat auenneet. Purista loppuvaiheessa vielä mukaan valkosipulinkynsi ja anna hautua pari minuttia lisää. Nakkaa päälle reilusti silputtua persiljaa ja tarjoile tuoreen leivän kera.

Kypsennetyistä simpukoista kannattaa syödä vain ne, jotka ovat aunneet, kiinni jääneet voi nakata pois.

3 Comments

Merellinen perunasalaatti uusista perunoista

heinäkuu 18, 2012

Perunasalaattia on tehty viime aikoina varmaan joka toisessa (blogi)tuvassa. Eikä ihme, kesä ja kotimaiset uudet perunat ovat saatavilla vain kerran vuodessa. Lieneekö laumasieluisuutta tai telepatiaa, mutta pottusalaattia tein eilen minäkin jääkaapin jämistä. En ole ihan varma, olenko koskaan tehnyt samanlaista perunasalaattia kahta kertaa ja voinko oikeastaan sikäli edes neuvoa hyviä reseptejä, niistä kun tulee aina sellaisia kuin tulee – mutta hyviä perunasalaatit ovat, kerta toisensa jälkeen. Laitoin tällä kertaa samaan kulhoon vielä katkarapuja ja tonnikalaa (purkista ja pakastepussista sellaisenaan, toisaalla näin tänään hienommankin version, jossa oli käytetty grillattuja äyriäisiä – vesi herahti kielelle siitäkin), tunkien koko aterian samaan kulhoon. Hyvää oli, ja helppoa, ja taas yksi käyttö ihanille kesävihanneksille!

Annoksesta riittää pääruuaksi kahdelle. Fenkolin paistoin pikaisesti pannussa, mutta jos haluaa päästä vieläkin helpommalla, voi sen varmasti jättää poiskin.

Merellinen perunasalaatti uusista perunoista

6 suurehkoa uutta perunaa (eilen keitetyt sopivat myös)
1 prk tonnikalaa vedessä
1 pss pakastekatkarapuja
2 nippusipulia varsineen
1/2 punasipuli
1/2 fenkoli
1/2 vihreä paprika
pieni nippu persiljaa
3 rkl kapriksia
oliiviöljyä
loraus valkoviinietikkaa
valkopippuria
kuivattua valkosipulia rouhittuna
mustapippuria
suolaa
kananmunalohkoja koristeluun

1. Pese ja keitä perunat, anna jäähtyä ja pilko kuutioiksi. Jos käytät aiemmin keitettyjä perunoita, voit vain pilkkoa ne suoraan. Sulata katkaravut.

2. Silppua punasipuli, nippusipulit, ja persilja. Pilko paprika ja fenkoli, ja kuullota halutessasi fenkolia paistinpannulla. Sekoita vihannekset ja perunat salaattikulhossa.

3. Lisää tonnikala ja katkaravut ja sekoita hyvin. Lorauta päälle hieman valkoviinietikkaa ja reilusti oliiviöljyä. Mausta suolalla, valkosipulilla ja pippureilla. Tarjoile kananmunalohkojen kanssa.

2 Comments

Mereneläväisiä

toukokuu 4, 2012

Home sweet home. Skotlannissa reissaaminen oli antoisaa, mutta on kyllä kiva olla taas kotonakin, vaikken sinänsä loman loppumista kiiruhdakaan. Ennen kuin ryhdyn tänään taas itse kokkailemaan,  (eilen ei yksinkertaisesti ollut virtaa), vielä yksi päivitys lomareissun ruuista.

Meriherkkuloihin vinkkasin jo aiemmin Edinburghin syömisistä kertoessani, mutta paneudutaan niihin nyt vielä ihan oman tekstinsä verran; niin hyviä (ja tuoreita!) olivat simpukat, ravut ja kalat, varsinkin länsirannikolla. Fine dining -paikat jäivät testaamatta, mutta rentoja, kohtuuhintaisia kalapaikkojakin oli tarjolla aika mukavasti.

Palvelumalli oli useimmissa kalapaikoissa melko samanlainen, lounasta oli tarjolla noin puoliltapäiviltä puoli kolmeen tai kolmeen saakka, jonka jälkeen ravintolassa oli parin tunnin tauko ennen viiden ja kuuden välillä alkavaa illallista. Listat vaihtelivat jonkin verran lounaan ja illallisen välillä, ja lisäksi varsinaisen listan ulkopuolelta löytyi yleensä liitutaululle kirjoitettu lista päivän erikoisista. Kalaruokien lisäksi jokseenkin joka paikasta löytyi myös päivän liha- ja kasvisannos. Seuraavat kaksi paikkaa löytyvät suositeltuna useammasta matkaopaskirjasta, mutta koska mekin tykkäsimme niistä isännän kanssa hurjasti lounaskokeilun perusteella, kerron niistä (lue: mainostan) täälläkin vielä erikseen.

Crannog seafood restaurant, Fort William

Fort Williamin pikkukaupunki ei sinänsä ole kaunis, mutta Crannogin ikkunasta sitä ei kyllä tule huomanneeksi, ravintola sijaitsee laiturilla aivan rannassa ja maisemat avautuvat merelle ja kukkuloille. Tilasimme lounaaksi kuoressaan tarjoillun taskuravun (dressed crab) jugurttikastikkeen, salaatin, perunasalaatin ja mangosalsan kera sekä isännälle vadillisen sydän- ja hietasimpukoita (cockles and clams) chorizo-valkoviiniliemessä. Pahoitteluni muuten, jos käännökset ontuvat; tein pikaisia googlauksia eri raaka-aineiden nimistä suomeksi, mutta laitoin englanninkieliset alkuperäiset tähän varmuuden vuoksi (ja jos joku sattuu tietämään oikeammat termit, niin tulen mielelläni korjatuksi ;).

Kylmänä tarjoiltu taskurapuannos oli hyvä ja raikas, mutta myönnän, että tykkään enemmän valkoisesta (saksi?)lihasta, kuin keltaisesta massasta, jota ravun keskikuoressa oli. Kastikkeiden kanssa rapu kuitenkin toimi, enkä jäänyt nälkäiseksi. Isännän simpukat sen sijaan olivat täysosuma, liemi antoi muhevan savuisan maun hentoihin simpukoihin, ja pääraaka-aineen loputtua lusikoimme vielä liemet kulhon pohjalta parempiin suihin. Hintaa kahdelle annokselle, kahdelle oluelle ja leipäkorille tuli kolmisenkymmentä puntaa, mutta ravintolalla ei ollut erillistä lounaslistaa, vaan kaikki annokset olivat normaalilta ala carte -listalta.

Seafood Cafe, Mallaig

Mallaigin Seafood Cafesta avautuivat näköalat kalastuspaatteja isännöivään satamaan, joten heti ravintolaan mennessä tuli olo, että ruoka taitaa tulla melko läheltä. Söimme lounaan pitkän kaavan mukaan; isännälle alkuun skotlantilaisklassikko cullen skink (meikäläisittäin kalakeitto) ja minulle kylmäsavulohta. Pääruuaksi isäntä otti grillattua kampasimpukkaa, merikrottia ja jättikatkarapuja parsa-vihnnespedillä, ja minä päivän erikoislistalta grillattua lasikampelaa (megrim, tilattaessa ei ollut tosin hajuakaan, mikä otus on kyseessä).

Alkuruuista cullen skink olisi mennyt pääruokana jo yksinään, savustettua koljaa, perunaa ja porkkanaa oli kermaisessa liemessään valtava vadillinen. Annos oli myös oiva muistuttaja siitä, miten uskomattoman hyvää yksinkertaiset asiat ovat 🙂 Minun kylmäsavuloheni oli myös erittäin herkullista ja sitäkin oli paljon. Savun maku oli voimakkaampi kuin yleensä kotipuolessa, tamminen ja viskistä muistuttava. Lohi oli kuitenkin pehmeän raikasta, kaukana vakuumipakkausten rasvaa hikoilevista viipaleista. Ainut mitä en ihan tajunnut, olivat lohen kanssa tarjottavat suolaiset kaurakeksit, ne jäivätkin lopulta suurimmaksi osaksi lautaselle.

Pääruuista ei myöskään löytynyt juuri moitittavaa. Asiaa sen tarkemmin tuntematta arvioisin lasikampelan olevan ns. halpakala (ainakin ruokalistalla se oli halvemmasta päästä), ruotoja löytyi jonkin verran mutta liha oli helppo perata niistä irti. Kalan maku oli kuitenkin jälleen ihanan raikas ja kypsyys täydellinen, söin yksinkertaisesti sitruksilla ja yrteillä maustetun otuksen nahkoineen päivineen. Isännän annoksesta erityisesti kampasimpukat ansaitsevat maininnan, olen aiemmin syönyt kyseistä raaka-ainetta lähinnä pakasteesta tulleena ja kumipallomaisena (enkä sen vuoksi ole ikinä siitä erityisemmin innostunut), mutta nyt maku oli tuoreen raikas ja kypsennys mitä mainioin. Pääruokien ohella tarjoiltiin uusia perunoita ja vihanneksia voin kera. Tämän lounaan kustannus oli hieman korkeampi, noin 50 punnan hujakoilla kahdelta hengeltä, mutta mielestäni rahalle sai myös vastinetta, kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja kaksi olutta, kaikki herkullisia (myös oluet ;). Notkuimme ravintolan ovesta ulos vatsat onnellisen täysinä.

0 Comments

Thai-maustetut sinisimpukat

maaliskuu 4, 2012

Simpukoita meillä tehdään nykyisin verrattain usein niiden ollessa sesongissa, eli niinä kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain. Enkuksi siis, suomeksi laskiessa kausi olisi ihan liian lyhyt 😉 Konseptitasolla ihastuin tuoreisiin simpukoihin reilu kymmenen vuotta sitten Irlannissa, missä kiinnitin kaupassa huomion tämän hienompana pitämäni herkun edulliseen kilohintaan; 1 kg pussin hinnaksi tuli vaivaiset 3-4 euroa. En kuitenkaan tuolloin uskaltautunut/innostunut simpukoita kokkaamaan, vaan tein ensimmäiset omat simpukkakokeiluni vasta vuosia myöhemmin Suomessa.

Suomessa hinta on tänä vuonna ollut n. kympin kieppeillä kilolta, eli ei mitään älyttömän edullista huomioiden, että painossa on paljon kuorta mukana. Toisaalta, ei niin hirveän kallistakaan koska 800g riittää reilusti ruokkimaan kaksi henkeä, ja simpukoiden ostamiseen kuuluu palveluna se, että myyjä käy pyytämäsi satsin läpi ja poistaa kuolleet yksilöt, jotta niistä ei joutuisi maksamaan ja sitten heittämään kotona pois. Joissain kaupoissa on näkynyt kahta hinnoittelua niin, että simpukkansa saa edullisemmin ilman tätä palvelua, mutta itselleni se tuntuu hieman huijaukselta, en halua maksaa yhtäkkiä ylimääräistä jostain, mikä on aina kuulunut palveluun. Toisin sanoen, tämä kitupiikki on jättänyt simpukat tiskiin kahden hinnan kaupoissa 😉

Kahdelle kokatessa pyydän yleensä myyjää käymään läpi kilon simpukkapussin, ja ostan sen verran, mitä pussista jää jäljelle, normaalisti 800-900g. Jos hävikkiä olisi kovin paljon enemmän, olisi varmaan syytä epäillä, onko koko satsissa jotain pielessä. Toistaiseksi ei tällaista tilannetta ole kuitenkaan tullut.

Vaikka en yleensä pyri opettamaan ketään (olen niin tumpelo itse, ettei ole paljon varaa saarnata ;), haluan vielä sanoa pari sanaa simpukoiden tuoreudesta ja käsittelystä silläkin uhalla, että hoen itsestäänselvyyksiä. Pelko ruokamyrkytyksestä tuntuu kuitenkin edelleen olevan monelle kynnys simpukoiden ostamiseen. Ensin tuoreudesta: Osta simpukat aina samana päivänä, kun aiot ne kokata. Hyvä kalatiskin myyjä käy simpukat läpi ennen niiden myymistä sinulle, heittää avonaiset (kuolleet) pois, sekä pistelee pakettiin muutaman ilmareiän, jotta elävät simpukat eivät tukehdu. Kotonakin kannattaa huolehtia, että paketti on löyhä ja saa ilmaa, jos sen joutuu hetkeksi vielä jääkaappiin laittamaan.

Sitten käsittelystä. Käsittelyvaiheessa simpukoiden tuoreus tulee vielä kertaalleen testattua; avonaiset roskiin, jolleivät ne juoksevan veden alla huuhdellessa ja vähän koputellessa sulkeudu. Simpukat kannattaa muutenkin putsata hyvin, vaikkapa juuresharjalla juoksevan veden alla, koska hampaissa kirskuva hiekka ei maistu erityisen hyvältä. Lisäksi simpukoiden naavamaiset ”parrat” vedetään pois, koska ne eivät ole miellyttäviä syödä. Lisäksi tietysti on hyvä pitää mielessä normaali kylmäketju, mutta sen kummempaa magiaa ei simpukoiden käsittelyssä ole.

Simpukkatriviana vielä, muistelen joskus lukeneeni, että simpukat ovat huikeita proteiinipommeja. Kävin Finelin sivuilta kurkkaamassa, ja tosiaan, proteiinia on kunnioitettavat 71% (vedessä säilötty, tuoreiden ravintoarvoja ei ollut tarjolla), kun taas esim. kirjolohifileessä sitä on vain 41%.

Vihdoin pääsemme reseptiin. Sen lisäksi, että simpukankuorien kopina pannulla on jo itsessään melkein herkullista, ovat ne kiitollisia otuksia myös monipuolisuudessaan, niiden kanssa voi ihan oikeasti laittaa melkein mitä tahansa. Tällä kertaa teimme thai-tyyppisen liemen/keiton, ja söimme simpukat sellaisenaan ilman muita lisäkkeitä. Vielä parempaa olisi varmaan tullut, jos kotoa olisi löytynyt sitruunaruohoa ja kaffir-limetinlehtiä sekä inkivääriä (ok, sitä löytyi mutta liian myöhään), mutta jo ohjeen mausteilla päästiin mukavan lähelle Aasiaa.

Simpukat thai-mausteisessa liemessä (kahdelle)

n. 800g simpukoita
1 sipuli
1 punasipuli
pari valkosipulinkynttä
2 kokonaista chiliä

1 tlk kookosmaitoa
nippu thai-basilikaa silputtuna
nippu korianteria silputtuna
2 dl kalalientä
1 limetin mehu
2 rkl kalakastiketta
1 rkl currytahnaa (mieleistäsi väriä) tai 1 tl curryjauhetta
suolaa
mustapippuria

1. Hienonna sipuli, punasipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Hienonna myös chili, mutta jätä se erilleen odottelemaan

2. Harjaa simpukat juuresharjailla puhtaiksi juoksevan viileän veden alla ja nyhdä parrat pois. Heitä pois mahdolliset auenneet yksilöt, jos ne eivät pienellä koputtelulla ja juoksevan veden alle päästessään sulkeudu.

Parta.

3. Kuullota sipulit ja valkosipuli isossa pannussa. Lisää currytahna/jauhe, kalakastike, limetin mehu, suola ja pippuri. Nosta lämpöä, lisää simpukat pannulle ja pyöräytä muutaman kerran.

4. Lisää kookosmaito ja kalaliemi. Voit lisätä myös chilin tässä kohtaa, jos haluat antaa sen lempeytyä hieman liemeen (itse halusin chilipommeja, joten lisäsin vasta lopuksi). Sekoita ja peitä kannella. Anna poreilla kannen alla viitisen minuuttia, kunnes simpukat ovat kaikki auenneet. Lisää lopuksi vielä korianteri- ja thaibasilikasilppu ja tarjoile heti.

0 Comments

Nuudelisalaatti jokiravunpyrstöillä

tammikuu 10, 2012

Isännällä on ihmeellinen kyky elää hyvin monotonisella syömisellä. Joka päivä sama aamiainen, lounas, välipala ja päivällinen. Minulla ei ole vastaavaa kykyä. Kun syöminen uhkaa lähteä lapasesta, isäntä tukeutuu suunniteltuun, päivästä toiseen samanlaisena toistuvaan (vaikka ravintoteknisesti ottaen hyvinkin monipuoliseen) ruokavalioon, ja minä säntäilen erityyppisten, vastakohtaisten makujen perässä.

Tämä rapu-nuudelisalaatti syntyi tällaisesta säntäilystä, kun mieleni teki raikkaan sitruksista,  arki-iltaan sopivan nopeaa salaattia edellisviikkojen ylensyönnin jälkeen. Lisäksi jääkaapissa oleva purkillinen jokiravunpyrstöjä piti käyttää pois. Thairuokahulluna (noh, mihin ruokaan mä nyt en olisi hulluna) kalakastiketta, limettiä ja korianteria kuluu paljon, ja niitä upotin tähänkin annokseen. Jokiravun tilalle voisi hyvin laittaa myös katkarapua, simpukkaa tai miksei vaikka molempia 🙂

Nuudelisalaatti jokiravunpyrstöillä (kahdelle)

1 purkki jokiravunpyrstöjä
puolikas kurkku
punasipuli
1-2 tomaattia
kahden hengen annostus riisinuudeleita (riippuu vähän paketista, paljonko se käytännössä on
nippu korianteria

kastike:

2-3rkl kalakastiketta
kahden limetin mehu
tuoretta chiliä oman sietokyvyn mukaan
1 valkosipulinkynsi
sokeria
(suolaa)

Aloitin kastikkeesta sekoittamalla ensin limetin, kalakastikkeen ja sokerin salaattikulhon pohjalla, ja lisäämällä sitten sitten hienonnetun chilin ja puristetun valkosipulin. Seuraavaksi laitoin veden kiehumaan nuudeleita varten ja pilkoin odotellessa kurkun, tomaatin ja punasipulin salaatinkastikkeen joukkoon. Nuudeliveden kiehuttua laitoin nuudelit hetkeksi kiehuvaan veteen, nostin kattilan pois vedestä ja annoin vetäytyä parin minuutin ajan. Valmiit nuudelit huuhdoin kylmällä vedellä, koska salaatin ei ollut tällä kertaa tarkoitus olla lämmin. Sekoitin viilennetyt nuudelit salaattipohjaan, lisäsin ravut ja hienonsin lopuksi korianterin joukkoon.

0 Comments