…eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin itse teen 😀 Klassinen, ranskalainen sipulikeitto on kummitellut mielessäni syksystä saakka, kun Glorian ruoka & viini julkaisi hurjan herkullisen kuuloisen reseptinsä. Muutamassa blogissakin on näkynyt sipulikeitto-ohjeita hiljattain. Viime kauppareissun yhteydessä päätin sitten vihdoin tehdä sitä perjantairuuaksi, mikä olisi lämmittävämpää kylmänä talvi-iltana, ja vielä sniiduilulinjaankin sopivaa. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei homma ei kuitenkaan mennyt.
Oppitunti numero 1: Jos tiedät, että ruoka kestää parisen tuntia valmistaa, älä kokeile sitä silloin, kun tulet töistä kaupan kautta iltakahdeksalta perjantaina, väsyneenä ja verensokeri jo hieman alhaalla.
Sopan alku vaikutti kuitenkin lupaavalta. Kolmen vartin rautapadassa kuullotuksen jälkeen sipuli oli kauniin kullankeltaista, kuten oli tarkoituskin. Huomasin kuitenkin hieman sekoilleeni ohjeen kanssa. Ohjeessa pyydettiin lisäämään ”mausteet” kuullotuksen yhteydessä, joten nakkelin suolat, timjaminoksat, pippurit ja muut kiltisti pataan. Huomasin kuitenkin sittemmin, että samat aineet käskettiinkin laittaa vasta seuraavassa kohtaa pataan, joten vähän epäselväksi jäi, mitä mausteita alussa olisi pitänyt lisätä. En pitänyt sitä suurena ongelmana, eikä se ollutkaan, kun olin ollut suolan kanssa aika varovainen.
Nestettä lisätessäni tajusin, että valkoviini puuttui, mutta ei hätää, kyllä kaapista varmaan jotain korviketta löytyy. Oppitunti numero 2: Jos valkoviiniä ei ole, älä kokeile, jos ruokalusikallinen valkoviinietikkaa toimisi! Tuskin vaihdat juomaksikaan viinilasillista etikkashottiin. Tästä älynväläyksestä potkin kyllä itseäni, ei noin höntti tarvitse minunkaan olla. Itse sopan valmistus sujui kuitenkin melko mutkattomasti tästä loppuun saakka.
Leipien kanssa nostin kuitenkin haasteet vielä ihan uudelle tasolle. Tyypillisesti sipulikeiton kanssa tarjottava leipäpala saanee loppusilauksensa niin, että juusto sulatetaan tarjoilukulhon päälle laitetulle paahdetulle leipäpalalle grillivastuksen alla. GRV:n ohjeessa leipä tehtiin kuitenkin erikseen ja niin tein minäkin, koska uuninkestävät kulhoni ovat enemmän jälkkäri- kuin soppakulhokokoa. Se ei sinänsä ollut virhe, mutta tämä oli:
Oppitunti numero 3: Jos tiedät uunisi olevan toispuoleinen, älä jätä leipiä hetkeksikään vahtimatta. Ensimmäinen leipäsatsi muuttui hiiliksi takarivistä ja eturivin leivistä jokaisesta puolet hiiltyi ja puolet muuttui sopivaksi. Uusi yritys, ja oppitunti numero 4: vaihda leivinpaperi, jos se on ehtinyt jo reunoilta tummua. Seuraavalla kierroksella leivät nimittäin paahtuivat sopivasti, mutta leivinpaperi oli iloisissa liekeissä kun nostin pellin uunista. Käytännöllisenä toiminnan naisena tuijotin tumput suorana palavaa leivinpaperia ja sain hämmennyksessäni ainoastaan huudahdettua apua. Sillä sain seurakseni keittiöön isännän, joka rauhallisesti poimi onnistuneet leipäni leivinpaperin vielä palamattomalta reunalta syrjään ja siirsi pellin palavine papereineen tiskialtaaseen vesihanan alle.
Minä päästin ärräpäitä mutta isäntää nauratti. ”Sä epäonnistut missään niin harvoin, että jos kerran jotain menee pieleen ja mitään oikeaa vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu, niin sehän on vaan hauskaa”. No, väittäisin epäonnistuvan ihan keskivertousein, mutta ilmeisesti olen antanut itsestäni kovin pätevän vaikutelman 😉 Ja tottahan tuo on, aika hassulta säätö tuntui sitten jälkeen päin.
Kello oli n. 22.30 kun saimme keittokulhot vihdoin eteemme. Yllättäen itse soppa oli ihan syötävää, ja leipäpalat jopa herkullisia liemeen sukellettuaan. Pieni borssimainen etikkaisuus maistui kuitenkin läpi, eikä soppaa voinut sanoa paremmaksi, kuin ihan ok:ksi. Eikä ihan ok ruoka ole sinänsä välttämättä huonoa, lopputulos ei nyt vain ollut riittävä palkinto sen eteen nähdystä vaivasta.
Alla vielä kuitenkin hieman yksinkertaistettuna GRV:n resepti, jota en pienestä säädöstä huolimatta pidä mitenkään syypäänä keittooni. Itse ohje on varmasti oikein hyvä, vaikka en nyt löytänytkään enää blogia, jossa sitä hiljattain hehkutettiin (anteeksi). Myös Jokihaan viimeaikainen sipulikeittoresepti vaikutti tosi herkulliselta!
Ranskalainen sipulikeitto
6 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
100 g voita
2 tähtianista
ripaus merisuolaa
5 oksaa tuoretta timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 1/2 l hyvää liha-, kana- tai kasvislientä
Leipäviipaleita
raastettua gruyére-juustoa
1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Sulata voi kattilassa tai padassa. Lisää sipulit, valkosipulisilppu ja mausteet timjamia lukuunottamatta kattilaan. Lisää tähtianis ja mausteet. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 45 min, kunnes ne ovat karamellisoituneet kiiltäviksi ja kullankeltaisiksi.
2. Lisää valkoviini (jota minulla ei ollut) kattilaan ja keitä se kasaan. Lisää lihaliemi ja hauduta keittoa ilman kantta vähintään tunti niin, että keiton pinta juuri ja juuri väreilee. Lisää timjaminoksat ja hauduta 10 min. Poista tähtianikset ja timjaminoksat keitosta ja mausta keitto vielä tarvittaessa suolalla. Rouhi päälle mustapippuria.
3. Lämmitä uunin grillivastus 250 asteeseen. Viipaloi leipä ja sutaise viipaleita hieman halkaistulla valkosipulinkynnellä. Paahda leivät uunissa leivinpaperin päällä molemmin puolin rapeiksi. Lisää leipien pinnalle juustoraastetta ja paahda juustoon kaunis väri. Aseta leivät keittoannosten päälle.
Jos tarjoat keiton annoskulhoista, paahda leivät ilman juustoa. Annostele sitten keitto uuninkestäviin kulhoihin ja aseta leivät kulhojen kansiksi. Ripottele juustoraaste leiville ja paahda uunissa annoksiin vielä kaunis pinta.
