Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Usein on tapana julkaista jonkin sortin vuosikatsaus tai omia tai lukijoiden suosikkireseptejä, mutta tänä vuonna ajattelin viihdyttää teitä jollain ihan muulla ja esittelen kulissien takaa kuvia, joita ette ole aiemmin nähneet. Niitä ruokia, joiden valmistus ei mennyt niin kuin Strömsössä ja jotka todennäköisesti eivät kestäneet päivänvaloa blogiinkaan saakka.
Jos 2016 ei ole ollut paras vuotesi ruoanlaitossa tai muutenkaan, saanet kuvista hieman vertaistukea.
Viime vappuna tein churroja. Perinteisen kuumaan öljyyn pursotuksen sijaan kokeilin netistä löytämääni vinkkiä pursottaa churrot ensin leivinpaperille ja siirtää ne sitten uppopaistettavaksi. Pidättekö lopputuloksesta? Voin kertoa, että churrot eivät päätyneet blogiin eivätkä totta puhuen edes pöytään. Ne jäivät tuohon leivinpaperiin.
Makkarat ovat jo yli vuoden takaa, mutta kattilassa levinneet makkarat (tai osa niistä) ansaitsevat blogireality -erikoismaininnan. Jätän näyttämättä kuvan verta valuvasta lihamyllystä… Verimakkaraharjoitus toteutettiin yhdessä Muista Syödä Välillä -blogin Rommirusinan kanssa ja lopputulokset olivat tästä prosessikuvasta huolimatta herkullisia!
Edellistalven suosikkikasvikseni oli juuriselleri, mutta sain hyvin vähän juuriselleriohjeita julkaistua. Tämä juuriselleriä sisältänyt laatikkoruoka oli todella, todella maukas, mutta päädyttyään ennenaikaisesti pakasterasiaan se näytti siltä, kuin joku olisi istunut sen päälle. Ohje jäi julkaisematta (mutta yritän revanssia tänä talvena, niin hyvä tuo ruoka oli).
Tässä oli kanankoipia. En muista, oliko niistä tarkoitus kirjoittaa jotain, mutta ne katosivat mystisesti sillä välin, kun piipahdin viemässä roskikset uunin lämpeämistä odotellessa.
….ja tässä lienee syy edelliseen kanankoipimysteeriin.
Näiden kuvien myötä toivotan kaikille lukijoille onnellista uutta vuotta 2017, keittiössä ja sen ulkopuolella!
8 Comments
Tämä oli hauska juttu, pitäisi koota omatkin vastaavat postaukseksi. Minulla on ehkä tallella muutama aivan loistava kuva siitä, miten marenkeja ei kannata pursottaa, ellei erityisesti tavoittele koirankakan muotomaailmaa.
En kyllä ymmärrä, miten tuo voisikaan toimia, että ensin pursottaisi churrot paperille ja siitä saisi ne vielä öljyyn paistumaan. 🙂
Kiitos Sari – ja olisi hauska nähdä muidenkin vähemmän onnistuneita luomuksia esillä! Vertaistuki on paras tuki, myös silloin, kun marengit menevät pökäleiksi 😀
Hih, minullakin olisi tällaiselle listalle kirjoitettavaa 🙂
Ihana tuo kanankoipirosmo!!!
Ei kun kirjoittamaan! Ja on se rosmo aika ihana, vaikka niin kovin, kovin ahne…
Kaunis ja kovin ulottuvainen kuono siellä! Meillä on noita kuonoja kaksin kappalein eli riski mystisiin katoamiisin on kaksinkertainen. Jotain kokkauksia on kyllä päätynyt suoraan koirankuppiin ellei jopa kompostiin:).
Merja: tuttua täälläkin, nuo kuonolaiset ovat harvemmin kovin ronkeleita, jos joku sapuska jää niille syötäväksi 🙂 Meilläkin on useampi (kolme), pitävät hyvin huolta siitä, ettei keittiön pöydän alle jää muruakaan siivottavaksi.
Hauska katsaus!
Kiitos Outi! Kuvia olisi ollut lisääkin, mutta en tähän hätään löytänyt kaikkia muistikortteja ja muita hyviä jemmoja, joihin olen niitä kätkenyt. Materiaalia jäi siis seuraavaankin katsaukseen 🙂