Browsing Tag

hedelmät

Sunnuntailounas: pikaiset porsaankyljykset ja päärynä-vuohenjuustosalaatti

lokakuu 11, 2015
Johtuen erilaisista päivärytmeistämme, olemme arkipäivisin hieman huonoja istumaan koko perheen kesken ruokapöytään nauttimaan yhteisistä aterioista. Isännän kanssa syömmekin oman illallisemme yleensä vasta sitten, kun lapset ovat nukkumassa, eikä silloin enää kateta pöytää kauniisti tai oikeastaan edes seurustella, vaan maataan puolikoomaisena sohvalla ja korkeintaan valitaan netin suoratoistopalveluista joku tv-sarja, jota seurata jakson verran ennen nukkumaanmenoa.

Viikonloppuisin on kuitenkin kiva kerääntyä saman pöydän ääreen ja nauttia seurustelusta hyvän ruuan äärellä. Se on minusta myös ruuan arvostamista ja tapa, jonka haluan opettaa lapsilleni. Ilahduinkin isännän hiljattain esittämästä toiveesta, että voisimme tehdä sunnuntailounaasta ihan konseptin, että sunnuntaisin syötäisiin aina porukalla, ilman kiireitä.
Tänä viikonloppuna oli sen verran muutakin ohjelmaa, että syömään ehdittiin, mutta valmistuksen piti sujua sukkelasti. Niinpä pöytään pääsivät pannulla paistetut porsaankyljykset sekä päärynällä ja vuohenjuustolla höystetty salaatti, jota ryyditti hunajalla ja timjamilla maustettu kastike. Porsaankyljyksissä on minusta tasan kaksi vaihtoehtoa: ne saavat olla joko juuri ja juuri kypsät tai sitten ihan reilusti ylikypsiksi haudutetut, kaikki siltä väliltä päätyy ainakin minun tekemänäni kuivaksi. Nämä kyljykset edustavat ensimmäistä koulukuntaa ja olivatkin sekä todella mehevät että nopeat valmistaa. Yhdessä hieman syksyisen mutta raikkaan salaatin kanssa kokonaisuus oli samaan aikaan sekä tuhti että raikas – kyljykset olivat pikaruokaa minun makuuni eivätkä kalvenneet sunnuntailounaanakaan.
Pannulla paistetut porsaankyljykset

1 luullinen porsaankyljys per syöjä (meillä paksuhkoja, n. 200g painoisia kyljyksiä)
suolaa
mustapippuria
kuivattua valkosipulia jauhettuna
voita ja/tai öljyä paistamiseen
Päärynä-vuohenjuustosalaatti
1 ruukullinen mieleistä salaattia (meillä punainen salanova)
n. 2/3 keskikokoisesta kurkusta
1/2 punasipuli
1 päärynä
300g vuohenjuustoa
kastike:
1 rkl hunajaa
2 rkl punaviinietikkaa
n. 1 rkl tuoreita timjaminlehtiä
hyppysellinen suolaa
ripaus mustapippuria
3-4 rkl miedonmakuista öljyä (minulla kylmäpuristettua seesamiöljyä)
1. Ota porsaankyljykset huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistamista. Revi salaatti suupaloiksi, pilko kurkku ja kuori ja viipaloi punasipuli sekä päärynä ja sekoita ainekset salaattikulhossa. 
2. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki sen ainekset öljyä lukuunottamatta. Vatkaa sitten mukaan öljy ohuena nauhana.
3. Paista porsaankyljyksiä kuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin, kunnes kyljys saa kauniin värin. Mausta suolalla, valkosipulilla ja pippurilla ja jätä pannulle, mutta ota pannu pois levyltä ja peitä foliolla. Anna vetäytyä sen aikaa, kun viimeistelet salaatin.
4. Leikkaa vuohenjuusto parin sentin paksuisiksi kiekoiksi ja paista toisella pannulla nopeasti molemmin puolin niin, että kiekot saavat hieman väriä ja paistopintaa. Nosta kiekot salaatin sekaan ja kaada päälle kastiketta. Tarjoile.
0 Comments

Appelsiiniriisi

syyskuu 28, 2015

Perinteisen ”mummolajälkkärin” appelsiiniriisin sesonki on oikeastaan talvella, mutta miksei sitä tekisi muulloinkin, jos sitruksia ja kermaa lojuu jääkaapissa hävikkiuhan alla. Lapsuudenkodissani ja omissa mummoloissani en muista appelsiiniriisiä tehdyn eikä minulla ole sen suhteen ollut suurempia ennakkoluuloja tai -odotuksia, mutta ilmeisesti sekin on niitä ruokia, jotka jakavat mielipiteitä. Toisille se on kermansekaista riisipuuromössöä. toisille taas happamanraikas mutta täyteläinen jälkkäri. Itse muistin sitä joskus syöneeni ja tykänneeni, ja nyt itse tehdessäni katsoin valmistusvinkit Siskot Kokkaa -blogista, jossa on perehdytty kunnolla appelsiiniriisin syvimpään olemukseen. Allekirjoitan täysin näkemyksen siitä, että suolalla maustettu ja appelsiinimehua itseensä imaissut riisi ei ole millään tapaa tunkkaista – kun riisi marinoituu ensin mehussa ja kerman sekoittaa vasta lopuksi mukaan, jälkkäri on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mainion hyvää!

Riisin keittoon suosittelen käyttämään pakkauksen ohjetta, mutta allaoleva on hyvä yleisohje, jos riisin alkuperäispakkaus on mennyt roskiin jo ajat sitten eikä tuotemerkkiäkään enää muista.

Appelsiiniriisi (reilu kulhollinen, jälkkäri n. 8 hengelle)

3 dl puuroriisiä + vettä keittämiseen (minulla 6 dl)
pari hyppysellistä suolaa
4 appelsiinia
3 dl kermaa
hyppysellinen vaniljajauhetta
n. 2 rkl sokeria

1. Mittaa kattilaan riisin keittovesi ja suola ja kiehauta (suosittelen 2 osaa vettä yhtä riisiosaa kohden). Lisää riisi, laita levy pienimmilleen ja anna riisin muhia kannen alla sekoittamatta, kunnes neste on imeytynyt kokonaan ja riisi on kypsää.

2. Kuori ja pilko appelsiinit sellaisen alustan päällä, mistä saat myös appelsiinin mehun talteen. Sekoita appelsiinit mehuineen kulhossa hieman jäähtyneen riisin kanssa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja laita sitten jääkaappiin vetäytymään pariksi tunniksi.

3. Sekoita kerma, sokeri ja vaniljajauhe. Vaahdota kerma ja sekoita se riisi-appelsiiniseoksen kanssa. Tarjoile heti.


0 Comments

Uunipäärynät pähkinäsydämellä ja kinuskikastikkeella

syyskuu 17, 2015

Syksyisten jälkiruokien helppoihin klassikoihin kuuluvat uuniomenat ja vaniljakastike, niitä tulee tehtyä joka vuosi. Nyt varioin ajatusta hieman laittamalla uuniin omenoiden sijasta päärynöitä ja vaihtamalla vaniljan kinuskikastikkeeseen. Lopputuloksena syntyi edelleen ihan yhtä helppo, mutta piirun verran hienostuneempi jälkiruoka.

Kotimaisia päärynöitä ei nyt ollut saatavilla, joten käytin conference-lajiketta, joka taitaa olla se tavallisin ja joka kaupasta löytyvä vaihtoehto. Arpoessani omenoiden ja päärynöiden välillä mietin, riittääkö päärynän hapokkuus tasapainottamaan makeaa kinuskikastiketta, mutta makeus-happamuussuhde osui epäilyksistäni huolimatta juuri nappiin. Päärynän mieto hapokkuus oli riittävä, mutta samaan aikaan hedelmä oli sen verran mieto ja makea, ettei tällaisen ei-niin-makeiden-jälkkäreiden ystävän tarvinnut lisätä siihen alkuunkaan sokeria. Ihan tosi hyvää sen kinuskikastikkeen kanssa siis, parhaimmillaan lämpimänä mutta maistui jäähtyneenäkin.

Huom. Ohjeessa kastikkeen määrä on sangen maltillinen, koska päärynöitä ei ole tarkoitus ihan uittaa makeassa kastikkeessa . Jos olet siis suuri kinuskifani, suosittelen tuplaamaan annoksen.

Pähkinäiset uunipäärynät ja kinuskikastike (8 annosta)

4 conference-päärynää
kourallinen saksanpähkinöitä
2 rkl voita
1 rkl sokeria
ripaus kanelia
ripaus vaniljajauhetta

kinuskikastike

100g voita
2 dl kuohukermaa
100g fariinisokeria
ripaus suolaa

1. Pese ja puolita päärynät. Koverra siemenkota esim. kuorimaveitsellä pois. Murskaa saksanpähkinät rouheeksi ja sekoita ne voin, sokerin, kanelin ja vaniljajauheen kanssa. Lusikoi nokare seosta päärynöiden siemenkotien paikalle.

2. Laita päärynät pellille leivinpaperin päälle. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes päärynät ovat pehmenneet.

3. Valmista kinuskikastike noin kymmenen minuuttia ennen päärynöiden valmistumista. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset pannulla. Tuo kiehuvaksi ja keittele nelisen minuuttia, kunnes seos on kiiltävää ja kullanruskeaa ja koostumukseltaan kastikemaista.

4. Ota päärynät uunista ja annostele ne tarjoiluvalmiiksi vielä lämpimänä. Lorauta hieman kinuskikastiketta jokaisen päärynän pinnalle ennen tarjoilua.

6 Comments

Pehmeä omena-vaniljapiirakka gluteenilla ja ilman

syyskuu 15, 2015

Ei syyskuuta ilman omenapiirakkaa! Toissaviikonlopun nimiäisiin tilasin täytekakun valmiina, mutta tämän sesongin kestosuosikin halusin leipoa itse. Etäisesti päässäni oli ajatus vaniljaisesta täytteestä, mutta olin hiukan pettynyt löytäessäni googlen avulla lähinnä reseptejä, joissa oli käytetty valmisvaniljakastikejauhetta. Uskon, että siitäkin saa aikaiseksi hyvää mutta halusin tehdä itse, joten rakentelin täytteen vaniljavanukkaan ohjetta soveltaen. Maukas tuli piirakasta näinkin.

Juhliin tein kaksi versiota, tavallisen vehnäjauhoista leivotun piirakan sekä gluteenittoman vedoksen, johon sekoitin Semperin Finmix -jauhoa ja maizenaa. Ylimääräisten piirakkavuokien puutteessa tein gluteenittoman piirakan kertakäyttövuokaan enkä juhlissa uskaltanut nostaa sitä kauniimmalle tarjoiluastialle, koska pelkäsin piirakkapohjan hajoavan, niin kuin gluteenittomille leivonnaisille usein käy. Pelkoni oli kuitenkin turha, leikatessa yön yli levännyt piirakka pysyi oikein hyvin kasassa. Ohje sopii halkaisijaltaan 26 cm piirakkavuoalle.

Pehmeä omena-vaniljapiirakka

pohja

150g voita
3,5 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl gluteenittomia jauhoja ja 1,5 dl maissitärkkelystä)
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa

täyte

n. 5 kotimaista omenaa
3-4 munaa
4 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta
0,5 dl sokeria + hieman omenoiden päälle piirakan pintaan
muutama ripaus kanelia

1. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Sekoita keskenään pohjan kuivat aineet ja nypi pehmennyt voi mukaan. Lisää maitoa, ja sekoita vain sen verran, että taikina tasoittuu. Laita jääkaappiin hetkeksi vetäytymään.

2. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti sen pohjaan ja reunoille. Varo jättämästä reikiä. Anna jälleen viiletä jääkaapissa sen aikaa, kun valmistelet täytteen.

3. Pese ja leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, vaniljajauhe ja kerma. Kaada seos piirakkavuokaan taikinan päälle ja lado omenaviipaleet varovaisesti seoksen päälle. Ripottele viipaleille kanelia ja sokeria. Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 min kunnes piirakan reunat ja pinta ovat kauniin väriset.

2 Comments

Vaniljavanukas ja mausteinen raparperi-omenapaistos

elokuu 8, 2015

Kesä 2015 ei tule jäämään historiankirjoihin kesänä, jolloin hyötykasvit tekivät ennätyssatoa pihallamme. Ainut muutossa mukana kulkenut taimi, anopin aikanaan antama raparperi, on kyllä juurtunut mutta sekin halunnee levätä talven yli, ennen kuin toivottavasti ryhtyy kasvamaan samalla tarmolla kuin edelliskesänä. Muutaman varren se on kuitenkin jaksanut kasvattaa nytkin, ja parhaan raparperisesongin jo hiivuttua minulla on ollut tarve päästä käyttämään ne pois.

Nyt meillä sattui sopivasti olemaan jääkaapissa tölkki punaista maitoa, joka piti niin ikään hyödyntää ennemmin kuin myöhemmin. Mieleen juolahti tehdä perinteistä mutta jotenkin aika kesäistä vaniljavanukasta ja Omenamintulta löytyi siihen todella helppo ohjekin, jota muokkasin aivan minimaalisesti allaolevan mukaiseksi. Ohjeessa käytetään maissijauhoja ja kananmunaa vanukkaan sakeuttamiseen, mikä tekee siitä sopivan sekä gluteenittomaan että lihattomaan ruokavalioon. Valmistus taas on niin yksinkertaista, että ohje piti tavata kahdesti läpi, jotta uskoin, että ainekset tosiaan vain sekoitetaan kattilassa ja kiehautetaan, vanukas on joltiseenkin siinä. Raparperinvarret puolestaan paistoin omenalla jatkettuna pannulla mausteiseksi paistokseksi, josta tuli parempaa kuin osasin odottaakaan. Viileän pehmeä vaniljavanukas ja mausteista potkua tuova paistos ovat vaan ihan ylihyviä yhdessä!

P.S. Paistosta maistellessani tajusin, että se sopisi hienosti myös monien juustojen kanssa. Minä taidan ensimmäisenä testata sitä cheddarin makupariksi.

Vaniljavanukas

1 dl kermaa
5,5 dl täysmaitoa
1/2 dl sokeria
3/4 dl maissitärkkelystä
hyppysellinen vaniljajauhetta
1 kananmuna + 1 keltuainen

1. Sekoita kaikki vanukkaan aineet hyvin kattilassa. Kuumenna seos sitten kiehuvaksi samalla koko ajan sekoitellen. Kun vanukas kiehahtaa, laita levy pois päältä mutta jatka sekoittamista vielä parin minuutin ajan.

2. Nosta vanukas pois levyltä, sekoita vielä hetki ja anna sitten jäähtyä hieman (tulikuuma vanukas voi rikkoa tarjoilulasit). Jaa tarjolle laseihin ja anna hyytyä jääkaapissa kolme tuntia. Lusikoi päälle hieman raparperi-omenapaistosta.

Omena-raparperipaistos

1 suurehko omena (minulla granny smith, koska niitä on aina jääkaapissa)
8 raparperinvartta (minun varteni olivat mitaltaan noin 25 cm)
3 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl cayennepippuria
n. 3 rkl vettä

1. Huuhdo ja viipaloi raparperinvarret noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja kuutioi omena.

2. Sekoita kaikki paistoksen ainekset pannulla keskenään. Paista keskilämmöllä välillä sekoitellen, kunnes omena ja raparperi ovat pehmenneet. Laita lämpö pois ja jatka sekoittelua, kunnes vesi on haihtunut ja koostumus on sakeahko. Anna jäähtyä ja jaa paistos vaniljavanukasannosten päälle.

0 Comments

Mustapapu-melonisalaatti katkaravuilla

toukokuu 27, 2015

No niin, muutosta on nyt selvitty hengissä. Tai oikeastaan paremmin kuin hengissä, tavaroiden pakkaamisen kanssa tuli lopulta hirveä kiire ja yöunet jäivät vähiin, mutta matka uusille nurkille onnistui olosuhteet huomioiden yli odotusten, oikeastaan todella hyvin. Jäämme kyllä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan perheillemme, jotka kukin vuorollaan auttoivat muuttotouhuissa – tai siinä, että saimme itse muuttohommia edistettyä – omien kiireidensä keskellä.

Vaikka kaikki meni hyvin, on muuttaminen kuitenkin rankkaa puuhaa, varsinkin pallomahan, puolitoistavuotiaan ihmispoikasen ja kolmen koiran kanssa. Piti myös tajuta, ettei aviomies automaattisesti muutu siivousintoilijaksi eikä koirista lähde yhtään vähemmän karvaa paikkakunnanvaihdoksen myötä. Ja vaikka sormia syyhyttää järjestellä tavaroita kaappeihin, on välillä pakko levätä ja antaa isännän hoitaa purkuhommia yksin. Keittiötavaroiden purkaminen oli jopa pieni henkilökohtainen kriisi, kun en itse päässyt sitä tekemään. Olen niin tottunut pitämään keittiötä lähestulkoon täysin omana valtakuntanani, että on vaikea neuvoa edes isäntää siinä, mihin järjestykseen tavaroiden pitäisi mennä. On toimiva periaate laittaa vähemmän käytetyt ruokatarpeet ja astiat ylähyllyihin ja paljon käytetyt helposti ulottuville, mutta se ei paljon auta, jos ei tiedä, mitä tarvikkeita käytetään paljon ja mitä vähemmän. Mutta eiköhän kaikki löydä paikkansa ajan mittaan. Uudessa asunnossa ei onneksi ole kiirettä saada kaikkia tavaroita purettua, vaan voimme rauhassa totutella takaisin tavalliseen arkeen. Tärkeimmät asiat ovat jo paikallaan niin, että asunnossa voi hyvin elää ja toimia. Ja tehdä ruokaa.

Ruuanlaittoon ehtikin tulla himo muuton aikana. Vanhassa asunnossa ei oikein viimeisinä päivinä voinut tehdä mitään suurimman osan tavaroista ollessa paketissa, matkapäivä oli omaa lukunsa ja pari ensimmäistä päivää uudessa kodissa kuluivat niinikään muuton tiimellyksessä, joten tilauspizzat ja kaupan eineshylly tulivat sangen tutuiksi. Eläähän niilläkin ja onneksi valikoimassa on nykyisin myös tuoresalaatteja ja -raasteita, mutta kovasti alkoi jo kroppa huutaa erityyppistä ruokaa ja korvien väli sitä, että saisi tehdä ruokansa ihan itse. Ei mitään monimutkaista, mutta jotain raikasta ja terveellistä, samaan aikaan riittävän kevyttä ja ruokaisaa.

Niillä kriteereillä uuden kodin ensimmäiseksi ateriaksi valikoitui salaatti, joka koostui pääosin raikkaasta vesimelonista, mustapavuista ja katkaravuista. Olen viime aikoina ihastunut kovasti proteiinipitoisiin, pieniin ja napakoihin mustapapuihin, ja ne sopivatkin hienosti vesimelonin kanssa. Salaatin höysteeksi tein limettipohjaisen kastikkeen. Ohjeen annoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai 3-4 hengen lisukesalaatiksi. Todella yksinkertainen kokonaisuus, todella helppo tehdä, ja todella hyvää. Loistavaa tarjottavaa (katkaravuilla tai ilman) myös grillijuttujen kaveriksi tai kesän buffetpöytiin perinteisen feta-melonisalaatin sijaan!

Mustapapu-vesimelonisalaatti katkaravuilla 

200g pakastekatkarapuja
2 tlk (280 gr per tölkki) mustapapuja
1/4 pienehköstä vesimelonista
1/2 sipuli
1 ruukullinen korianteria
1 pieni, vihreä chili
1/2 limetin mehu
reilu loraus oliiviöljyä
muutama rouhaisu mustapippuria
pari ripsausta suolaa

1. Sulata ja valuta katkaravut, huuhdo ja valuta mustapavut ja kuori ja pilko meloni. Hienonna sipuli, chili ja korianteri. Sekoita ainekset salaattikulhossa.

2. Purista limetin mehu salaatin sekaan. Lisää mukaan loraus öljyä, suola ja pippuri.

2 Comments

Chorizo-fenkoli-sitrussalaatti

helmikuu 23, 2015

Taannoin katsoimme lauantai-illan iloksi useamman ruokabloggaajan jo hehkuttaman Chef-leffan. Muilta ansioiltaan elokuva ei ehkä iskenyt minuun ihan täysillä komeasta näyttelijäkaartistaan huolimatta, mutta ruuanlaiton määrää, kuvaustapaa ja detaljitasoa kuolasin ihailin kovasti. Symppistä oli myös se, että elokuva oli pääosanesittäjänsä käsikirjoittama ja ohjaama, eli voisin kuvitella hänen olleen todella innoissaan aiheestaan. Suosittelen elokuvaa nimenomaan ruuanlaiton ystäville ja suosittelen myös varaamaan evästä käden ulottuville, muuten alkaa harmittaa. Paljonpuhuttujen cubanos-leipien lisäksi mieleen jäi erityisesti elokuvan alku, jossa katsoja sai ihastella mm. erilaisten sitrusten pilkkomista. Minulle jäi siitä hirveä himo erilaisiin sitrusresepteihin, ja nyt onkin niille hyvä aika sitrusten ollessa vielä sesongissa.

Sitruksisen chorizosalaatin ajatus syntyi tämän sitrushimon johdannaisena oikeastaan kahdesta eri suunnasta: toisaalta vanhan Glorian Ruoka & Viinin chorizosalsasta (joka jää edelleen to-do -listalle), toisaalta taas Jamie Oliverin cevichereseptistä, josta mieleen jäi fenkolin käyttö. Mausteisten salaattien ystävänä söin tätä ihan sellaisenaan kevyeksi lounaaksi, mutta parhaiten salaatti sopisi valkoisen, grillatun kalan tai broilerin lisukkeeksi. Talvisista raaka-aineista huolimatta maku on jo ihanan kesäinen! Marinoidut fenkolit olivat oikeastaan niin hyviä, että niitä täytyy tehdä joskus ihan erikseenkin…

Chorizo-fenkoli-sitrussalaatti (kahdelle lisukkeeksi)

1/2 fenkoli
1 limetti (1/2 mehu + 1/2 hedelmäliha pilkottuna)
3 rkl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
3 pienehköä veriappelsiinia
1/2 punasipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
n. 8 cm pätkä kestochorizoa
n. 2 rkl tuoreita mintunlehtiä
n. 2 rkl tuoretta korianteria
1/2 tl chilihiutaleita
suolaa ja mustapippuria

1. Purista kulhoon puolikkaan limetin mehu. Kuori toinen puolikas, pilko hedelmäliha ja lisää kulhoon. Sekoita mukaan oliiviöljy ja hunaja. Poista tarvittaessa fenkolin päällimmäinen kerros ja viipaloi ohuelti mukaan kulhoon. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla ja anna marinoitua kymmenisen minuuttia.

2. Kuori ja viipaloi mukaan veriappelsiinit ja punasipuli sekä hienonna valkosipulinkynsi. Hienonna chorizo pieniksi kuutioiksi ja lisää se, sekä chilihiutaleet salaattiin. Silppua mukaan vielä minttu ja korianteri, kääntele salaatti varovaisesti sekaisin ja annostele. Ripsaise annosten päälle suolaa ja mustapippuria ja tarjoile heti.

0 Comments

Sesongin appelsiini-vaniljapiirakka

tammikuu 18, 2015

Erilaisten eksoottisten hedelmien keskellä arkiset appelsiinit pitävät pintansa vuodesta toiseen. Niiden sesonki on parhaimmillaan juuri nyt, eikä hintakaan huimaa päätä. Suurimmaksi osaksi syön appelsiinit ihan sellaisenaan, mutta tällä kertaa valmistin niistä raikkaan piirakan. En ole aiemmin tehnyt makeaa piirakkaa appelsiinista ja vähän mietin, vetääkö mehevä hedelmä koko piirakan muhjuksi, mutta vielä mitä, siitä tuli tosi hyvää! Yksinkertaisuus taisi jälleen olla valttia: appelsiini-tuorejuustotäyte täydentyi simppelisti vaniljalla ja pohja kardemummalla, molemmat mausteet sopivat mielestäni ihan nappiin appelsiinin kanssa. Piirakan maku on raikkaan talvinen, mutta samalla se muistuttaa jo lähestyvästä keväästä ja pääsiäisestä. Ihanaa, pitkän pimeän syksyn ja alkutalven jälkeen valoa ihan kirjaimellisesti häämöttää jo horisontissa.

Osallistun samalla Rokkaavan kokin isännöimään tammikuun ruokahaasteeseen. Taannoin muuten ajattelin kotona ääneen, että olisipa kiva tehdä pitkästä aikaa jotain näihin kuukauden ruokahaasteisiin ja keksisinköhän tammikuulle jotain piirakkaa. Isäntä ehdotti ripsipiirakkaa. Eipä minulla siihen muuta, kuin että valitsin mieluummin sen appelsiinipiirakan.

Ohjeesta riittää parahultaisesti 26cm piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan.

Appelsiini-vaniljapiirakka

3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
150g voita
1 tl jauhettua kardemummaa
1 tl leivinjauhetta

täyte:

3 kananmunaa
1 dl sokeria
200g maustamatonta tuorejuustoa
2dl kuohukermaa
1 tl appelsiininkuorta raastettuna
1 appelsiinin hedelmäliha
1 tl vaniljajauhetta

1. Ota voi hetkeksi huoneenlämpöön odottelemaan. Sekoita pohjan kuivat aineet ja nypi ne sitten sekaisin voin kanssa. Sekoita taikinaksi, mutta älä vaivaa, riittää, että taikinasta tulee yhtenäinen massa.

2. Voitele piirakkavuoka tai irtopohjainen kakkuvuoka. Painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille (jos käytät kakkuvuokaa, ei taikinaa tarvitse riittää reunoja ylös asti, 3-4 cm pohjasta ylöspäin riittää. Tarkista, ettei pohjaan jää reikiä, joista täyte voisi päästä karkaamaan. Anna taikinalla vuoratun vuoan levähtää hetki jääkaapissa, kun valmistat täytteet.

3. Riko kulhoon munat ja sekoita niihin sokeri. Lisää tuorejuusto sekä notkeuttajaksi pieni tilkka kermasta ja sekoita muniin ja sokeriin. Lisää loppu kerma sekä vanilja ja vatkaa sekaisin.

4. Pese appelsiini huolella ja raasta kuoresta teelusikallisen verran. Kuori appelsiini ja hienonna hedelmäliha, osan voi jättää isommiksikin siivuiksi jos haluat koristella. Parhaan tuloksen saat, jos jaksat ”fileoida” hedelmän, jolloin kitkerää valkoista osaa ei tule piirakkaan.

5. Ota jäähtynyt piirakkavuoka jääkaapista ja kaada noin puolet munaseoksesta vuokaan. Lisää pilkottu appelsiini sekä appelsiininkuori ja kaada päälle loput munaseoksesta. Halutessasi laita muutama appelsiiniviipale vielä lopuksi piirakan pintaan. Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia ja anna vetäytyä hetken ennen tarjoilua. Parhaimmillaan piirakka on, jos sen valmistaa jo etukäteen ja tarjoilee jäähdytettynä.

2 Comments

Persimon-sinihomejuustosalaatti, ihan vain itselleni

marraskuu 8, 2014

Isäntä on joltiseenkin kaikkiruokainen, ja monia asioita hän on myös oppinut syömään yhteiselomme aikana. Ihailen ja arvostan suuresti tuota avoimuutta maistaa kaikkea, mitä nenän eteen keksin kiikuttaa (toivottavasti kyseessä ei ole vain joku perhesopuun liittyvä asia :D). Sinihomejuustosta isäntä ei ole kuitenkaan ryhtynyt tykkäämään, joten sitä tulee ostettua harvemmin, ja kun ostan, niin se on vain itselleni.

Nyt olin suunnitellut tekeväni lounaaksi jonkun yksinkertaisen, loppusyksyisen salaatin, johon tulisi viikunaa ja sinihomejuustoa, mutta tuoreita viikunoita ei sitten meidän nurkilla tai nettikaupoissa ollutkaan saatavilla. Niinpä pikaisen harkinnan jälkeen ajattelin, että persimon voisi olla sopiva kaveri sinihomejuustolle, ja miksei sekin salaattiin sopisi. Niin syntyi tämä superyksinkertainen mutta tosi hyvä lounassalaattini, joka sopisi varmasti hyvin myös vaikka naposteltavaksi pikkujouluihin pipareiden ja glögin kera. Ja kuten etukäteen arvelin, persimon oli tosi hyvä kaveri juustolle. Tunnustan käyttäneeni puolet juustopaketista salaattiin ja syöneeni toisen puolen juustosta vielä samana iltana sellaisenaan persimonin kera, niin hyvää se oli.

Salaatin pohja on ihan vain kurkkua ja arkista jääsalaattia, jotka on pyöräytetty miedossa, hunajaisessa omenavinaigretessa. Minusta liian voimakas etikkaisuus sinihomejuuston kera luo sellaisen oksennuksenmakuefektin (anteeksi, toivottavasti en vienyt ruokahaluja kaikilta), joten kastike on tarkoituksella hyvin lempeä. Juustoa ja hedelmää en pyöräyttänyt kastikkeessa lainkaan. Minä söin salaatin sellaisenaan, mutta rinnalle sopisi pari viipaletta maalaisleipää tai miksei vaikka joululimppua. Yhden hengen kevyeksi lounaaksi – tässä tarkoitan kevyellä lähinnä pienehköä lounasta, pysyn kaukana kevytsinihomejuustoista – tarkoitettuun salaattiin riittää yksi hedelmä ja 75g juustoa.

Sattumalta bongasin, että Mama Gastrokin oli juuri kokannut persimonista, tai sharonista, ja Luimupupun kommentin perusteella oli minunkin pakko käydä kurkistamassa, mitä eroa kakilla, persimonilla ja sharonilla nyt sitten oikeasti on. Eli: sikäli kuin wikipediaa ymmärsin, kaikki ovat eebenpuun (diospyros) hedelmiä, josta on useita eri lajikkeita. Persimon näyttäisi olevan aika yleispätevä nimi, jota käytetään monien lajikkeiden yhteydessä, kun taas kaki viittaa nimenomaan Kiinasta ja Japanista peräisin olevaan diospyros kakiin, joka on yleisin viljelty lajike. Sharon-nimike taas on kasvatuspaikkaan viittaava kauppanimi, jota käytetään samasta lajikkeesta. Toisin sanoen Suomessa myytävä hedelmä on yleensä samaa lajiketta riippumatta siitä, onko myyntinimenä persimon, kaki vai sharon. Silti, kuten Mama G:kin huomioi, eri nimillä myytävä tavara voi maistua erilaiselta, varmasti kasvupaikka ja -ajankohta asiaan vaikuttaa, eri kasvatuspaikoissa paras sesonki on kuitenkin hieman eri aikaan.

Hämmentynyt? Minä ainakin olen. Mutta ei huolta, hyvää se on joka tapauksessa.

Persimon-sinihomejuustosalaatti (yhdelle)

75g sinihomejuustoa (minulla miedohko ja pehmeä Castello luomublue)
1 kypsä persimon/sharon/kaki
muutama jääsalaatin lehti (tai vaikka kourallinen rucolaa)
10cm pätkä kurkkua

kastike:

1tl omenaviinietikkaa
1tl hunajaa
2tl rypsiöljyä (tai muuta miedonmakuista öljyä)
ripaus suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä

Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Pilko kurkku ja revi salaatinlehdet mukaan, pyöräytä kastikkeessa ja nosta tarjoiluastiaan. Viipaloi päälle persimon ja sinihomejuusto ja tarjoile heti.

2 Comments

Kirsikkaolutgranita

elokuu 4, 2014

Raaka-aineena kirsikkaa tulee käytettyä tosi harvoin, koska se on varmaan ainut hedelmä, josta minä saan allergiaoireita. Aina niitä ei tule, mutta valitettavasti en ole päässyt selvyyteen siitä, tulevatko oireet itse kirsikasta vai niihin käytettävistä torjunta/säilöntäaineista. Tykkään kirsikoista kuitenkin kovasti, ja kypsennettynä tai pakastimen kautta käytettynä ne sopivat ihan hyvin minullekin. Niin, ja kirsikkaoluessa myös 😉

Tämän reseptin nappasin korvan taakse jo viime syksynä Glorian Ruoka & Viinistä (6/2013) – joo, aika vähän tulee luettua paperisena muita kotimaisia ruokalehtiä, kaikki ruokalehtiperäiset reseptini tuntuvat olevan samasta lähteestä – mutta koska syksymmällä eivät toritiskit enää notkuneet tuoreista kirsikoista, jäi toteutus odottamaan tätä kesää. Ja mikä olisikaan parempi hetki kylmänraikkaalle, hileiselle granitalle kuin tämänhetkinen helle, josta saamme sääennusteen mukaan nauttia vielä ensi viikollakin.

Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee hyvä, neljän hengen satsi (jonka minä saan syödä ihan itse, koska isäntä ei kirsikoista tykkää). Raaka-aineita granitassa on vain neljä ja tekeminen on superhelppoa, ainut vaiva on kirsikoiden perkaamisessa ennen soseutusta. Aikaa kannattaa kuitenkin varata riittävästi, sillä ainakaan meidän pakastimessa ei ohjeen viisituntinen ihan riittänyt massan hyydyttämiseksi. Sokerin käytön kanssa olisin myös tarkkana ja maistelisin määrän omien mieltymysten mukaiseksi. Jäinen granita imaisee sokeria hieman enemmän kuin sula, mutta minulle 2,5dl oli aika paljon, kun kirsikat sattuivat luonnostaankin olemaan tosi makeita.

Kirsikkaolutgranita

1l tuoreita kirsikoita
2,5 dl kirsikkaolutta
1 rkl  hunajaa
2,5 dl sokeria

Liota kirsikoita kylmässä vedessä puolisen tuntia, huuhtaise ne ja poista kivet. Soseuta kirsikat sauva- tai tehosekoittimella. Sekoita kirsikkasoseeseen olut, hunaja ja sokeri ja laita massa pakastusta kestävään astiaan. Pakasta 2,5 tuntia, sekoita voimakkaasti ja pakasta vielä toiset 2,5 tuntia (tai kauemmin, jos pakastimesi niin vaatii). Muotoile granitasta palloja ja tarjoile heti, granita sulaa nopeasti!

0 Comments