Browsing Tag

leipä

Lindburgerit eli punajuurta burgerin väliin

tammikuu 30, 2013

Olen jo jonkin aikaa hingunnut testata punajuurista pihviä purilaisen välissä. Viime viikonloppuna pyöräytin varta vasten elämäni ensimmäiset hampurilaissämpylät ja pääsin toteuttamaan visiotani. Punajuurta lukuunottamatta päädyin aika klassiseen burgeriin; sämpylän väliin pihvi, cheddaria, tomaattia, juustoa ja suolakurkkua. Majoneesin jätin väliin. Pihvin ohje oli lindström-muunnelmastani, ja tälläkin kertaa käytin possun jauhelihaa. Possupihviä ei voi oikein jättää mediumiksi, mutta se on silti niin mehevää – varsinkin punajuuren kanssa, ettei hamppari jää kuivaksi vähemmilläkään soosilisäyksillä.

Sämpylät olivat tuoreita ja pehmoisia ja pihvi mehevä ja maukas, mutta jokin kokonaisuudessa jäi kuitenkin kaipaamaan vielä tuunauskierrosta, hampurilainen oli ehkä vähän liiankin pehmoinen ja mieto. Ehkä punajuuripihvin kanssa kannattaisi suosiolla valita cheddarin sijaan vähän enemmän kontrastia, vaikkapa punajuuren klassinen kaveri vuohenjuusto. Ja vaikka karsastankin vähän liian terveellisen makuisia hampurilaissämpylöitä, voisi hamppariin tulla enemmän tekstuuria ja pihvi päästä oikeuksiinsa paremmin, jos käyttäisi vaikkapa ruisleipää. Seuraavan kerran myös varmaan paahdan sämpylöitä hieman. Sinänsä punajuuripihvi sämpylän välissä oli kuitenkin ihan toimiva, joten suosittelen kokeilemaan ja varioimaan eteenpäin!

2 Comments

Hampurilaissämpylät

tammikuu 28, 2013

Olen viimeisen vuoden aikana ruvennut tykkäämään enemmän ja enemmän hyvin yksinkertaisista purilaisista; en erityisemmin kaipaile majoneesia tai edes salaatteja, kunhan pihvi on mehevä ja sämpylä tuore ja maukas. Kaveriksi riittää juusto ja tomaattiviipale tai sopiva tomaattisoosi.

Uudehkon mieltymykseni johdannaisena tein viikonloppuna ensimmäistä kertaa itse hampurilaissämpylöitä. Helené Johanssonin Leipä -kirjasta peräisin olevan ohje oli testattu toimivaksi ainakin Jauhot Suussa ja Suolaa ja Hunajaa -blogeissa, joista kopsasin sen itselleni. Luotin muuten kokeneempien leipurien ohjeisiin, mutta hiivan määrää pienensin kolmanneksella, ihan vaan siitä syystä ettei sitä enempää ollut. Jostain muistan joskus kuulleeni, että usein pienempikin hiivamäärä antaa saman lopputuloksen; en tiedä, onko neuvossa mitään tieteellistä perää tai onko muistiinikaan ihan luottaminen, mutta ainakin tällä kertaa sämpylät kohosivat kiltisti juuri halutunlaisiksi. Vaikka se ei ohjeeseen kuulunutkaan, lämmitin myös maidon kädenlämpöiseksi, kun en luottanut hiivan heräämiseen muuten. Lisäksi voitelin sämpylät kanamunalla, vaikka se ei taida kuulua ”oikeaan” hampurilaissämpylään”.

Lopputulokseen olin oikein tyytyväinen, juuri sitä vehnähöttöä, mitä ohjeessa luvattiin! Tein sämpylöistäni melko suuria, jolloin sain niitä tällä ohjeella 13 kpl. Osan ympärille kiedoin foliota ”muotiksi” paremman muodon saamiseksi, ja osan annoin paisua mittoihinsa luomuna. Tykkäsin ehkä jälkimmäisistä enemmän, joskin suurin piirtein joka sämpylästä tuli vähän omanlaisensa. Taito kai sekin 🙂

Hampurilaissämpylät

500g täysmaitoa
75g hiivaa
750g vehnäjauhoja
50g huoneenlämpöistä voita
1 tl suolaa
(seesaminsiemeniä)

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita ainekset kulhossa ja anna taikinan levähtää 30 min.
2. Jaa taikina osiin ja pyörittele paloista sämpylät. Voitele sämpylät kananmunalla, ripottele päälle seesaminsiemeniä ja nosta ne pellille leivinpaperin päälle.
3. Kohota sämpylöitä huoneenlämmössä noin puolitoista tuntia (kaksinkertaiseksi). Paista 225-asteisessa uunissa n. 10 min. Pakasta sämpylät mahdollisimman pian, jos et aio syödä niitä heti.

0 Comments

Kinkku-juustomuffinit: laiskan emännän paras aamiaisjuttu!

tammikuu 14, 2013

”Mikään ei ole parempaa kuin tuoreen leivän tuoksu aamulla” tai ”mikään ei ole parempaa kuin vastaleivottu leipä aamiaispöydässä”. Tottahan se on, mutta otan siitä vähän kodinhengetärpaineita. Ei minusta ole heräämään riittävän aikaisin, että vaivaisin, kohottaisin ja paistaisin ennen kuin muu talon väki edes herää! Ilokseni muffinit – tai muffinsit, kumpia ovatkaan – pystyy tekemään melko vikkelään ”sekoita ja paista” -periaatteella, eli ne sopivat myös tällaiselle laiskemmallekin emännälle. Lisäksi niihin saa ujutettua yhteen pakettiin suuren osan aamiaisesta, kun mukaan lisää juustoa, porkkanaa, pekonia, kinkkua, paprikaa… you name it. Brunssit ja ensi kesän piknikit, täältä tullaan!

Kun sopiva ja maasta taivaaseen kehuttu suolaisten kinkku-juustomuffinien ohje löytyi foodgawkerin kautta Clockwork Lemon -blogista, pääsin tuumasta toimeen. Sen verran huolimattomasti luin ohjeen kuitenkin etukäteen, että matkalla eteen tuli pieni mutka: ”asettele paperiset muffinivuoat muffinipellin syvennyksiin”. Oops… jaa mikä pelti? Ei auttanut kuin selvitä tavallista peltiä alustana käyttäen sen kustannuksella, että hieman muodottomia muffineistani tuli. Sillä ei kuitenkaan ole juurikaan väliä, koska niistä tuli myös ihan mielettömän hyviä! Luulin, että alkuperäisreseptin kehuissa liioiteltiin, mutta niin vain söin minäkin koko muffinisatsin sunnuntaipäivän aikana isännän kanssa puoliksi. Pisteet reseptille myös siitä, että muffineja tuli tasan sama määrä kuin alkuperäiselläkin tekijällä, minun käyttäessäni tavallisen suomalaisen pikkumarketin halvimpia muffinipapereita (sattumaakin voi siis olla mukana :).

Allaolevaan ohjeeseen olen muuttanut amerikkalaiset kuppi- ja fahrenheitmitat meikäläisemmiksi. Muutenkin vähän sovelsin tapani mukaan, timjamia ei ollut joten jätin sen pois, ja juustona käytin sekä emmentalia että mozzarellaa. Satsista tuli 17 maltillisen kokoista muffinia, joita paistoin 25 minuuttia. Toim. huom., epäilen tosin uunini falskaavan ja pahasti (terv. nimim. ”18 tunnin joulukinkku”), joten ohjeeseen olen palauttanut alkuperäiset, lyhyemmät paistoajat.

P.S. Sopivasti törmäsin tänään myös Chez Jasun helppoon arkileipään, joka näyttäisi täyttävän samat helppousvaatimukset kuin nämä muffinit. Sitä täytyy kokeilla seuraavaksi!

Kinkku-juustomuffinit 

5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
100g voita sulatettuna
3 dl maitoa
1 muna
3,5 dl (emmental)juustoraastetta
3,5 dl pieneksi silputtua kinkkua

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Vatkaa sitten sitten toisessa kulhossa maito, muna ja voisula tasaiseksi seokseksi, ja sekoita kuiviin aineisiin vähän kerrallaan. Kääntele mukaan kinkkusilppu ja juustoraaste.

2. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Annostele taikina muffinipapereihin (jotka voi asetella muffinipellin koloihin, jos sellainen pelti löytyy). Laita muffinit pellille ja paista 15-20 minuuttia, kunnes saavat hieman kullanruskeaa väriä pintaan. Tarjoile heti, kun ovat jäähtyneet sen verran, ettei suu pala.

Maistuis varmaan seisojallekin 😀
0 Comments

Kattilaleipä, raportti toisesta yrityksestä

tammikuu 10, 2013

Kevättalvella tein hurjan herkullista kattilaleipää ja vannoin, että tulen sitä tekemään useasti jatkossakin. Vannomatta paras, sain vasta nyt tehtyä toisen otoksen samaisesta ihanasta leivästä. Resepti oli sama kuin edelliselläkin kierroksella, mutta lopputulos ihan erilainen, siksi oikeastaan siitä nyt kirjoittelen. Ehkä joku muukin on ihmetellyt samoja asioita, tai ehkä joku osaa kommentoida siihen, mitä tein tietämättäni eri tavalla kuin viimeksi.

Edellisellä kierroksella käytin 10 dl vehnä- ja 4,5 dl grahamjauhoja, nyt taas koko 14,5 dl hiivaleipäjauhoja. Lisäksi nakkasin sekaan jämät pussillisesta auringonkukansiemen. Lieneekö johtunut jauhoista, kohotuslämpötilasta tai jostain muusta, mutta taikina olisi ilmeisesti koriin kohotukseen siirrettäessä kaivannut enemmän jauhoja, kohotusliinana käytetty astiapyyhe imaisi itseensä niin paljon märkää taikinaa, että en enää edes yrittänyt pestä sitä vaan leipäni koitui pyyhkeen kohtaloksi. Myös lopputuloksesta näkee, että jauhottaa olisi voinut enemmänkin – jotenkin se leipä vaan imaisi kaiken jauhon. Hyvää leivästä tuli kuitenkin, ja ehkä vähän ensiversiota kauniimpaakin, huolimatta kaikesta säädöstä märän taikinan kanssa, sekä siitä, että lämmitin kattilaani vahingossa tunnin. Hups 🙂

0 Comments

Pomminvarmat porkkanasämpylät

marraskuu 25, 2012

Tein pitkästä aikaa sämpylöitä. Olen ennenkin toitottanut, että kaupan leipä on niin kallista leivontatarvikkeisiin verrattuna, että mielelläni leivon osan kotikäytössä kuluvasta leivästä itse. Mutta kuinkas taas on käynytkään, viime talven leivontainto on lopahtanut ja huomasin leiponeeni leipää edellisen kerran maaliskuussa.

Koska leivontataitoni on vähän kyseenalainen, Pastanjauhajista löytynyt pomminvarmojen sämpylöiden ohje vetäisi oikeista naruista. Kun en osaa, tartun mielelläni sellaiseen, minkä sanotaan onnistuvan aina ja kaikilta, ja toivon sitten vaan, ettei kirjoittaja ole mennyt lupaamaan liikoja 😉 Tällä kertaa lupaukset pitivät, ainakin tuoreeltaan maistellut sämpylät olivat oikein herkullisia. Tein itse sen verran muutoksia, että lisäsin mukaan porkkanaraastetta (sitä olisi voinut käyttää enemmänkin) ja vaihdoin osan jauhosta ruisjauhoihin, muutoin ohje on alkuperäisessä muodossaan. Jauhoja käytin ohjeen minimimäärän, ja sitten vähän reilummin sämpylöitä pyöritellessä, jotta löysähkö taikina ei olisi kaikki kiinni sormissani.

Pomminvarmat porkkanasämpylät

5 dl maitoa
50 g hiivaa
50 g voita
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
2 isoa porkkanaa raastettuna

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseksi lämmitettyyn maitoon. Lisää suola, sokeri ja porkkanaraaste. Alusta joukkoon suurin osa jauhoista. Sulata rasva pehmeäksi ja lisää se taikinaan. Lisää loput jauhot. Anna taikinan kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa leivinliinan alla ainakin puoli tuntia.

2. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa jälleen kimmoisaksi. Leivo sämpylöiksi ja anna kohota pellillä parikymmentä minuuttia leivinliinan alla. Voit halutessasi voidella sämpylät ennen paistamista maidolla. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa noin 10 – 15 min.

3 Comments

Ensi kesän piknikeväs

marraskuu 3, 2012

Perässähiihtäjälinja jatkuu, sillä tätäkään tuotosta en ole itse keksinyt, vaan napannut sen Terveiset ravintoketjun huipulta -blogista, jossa kerrotaan leivän olevan metsästäjän eväs nimeltään shooter’s sandwich. Niin herkullisen näköistä! Perheemme on evästänyt roiskeläppäpitsoilla koko metsäkanalintukauden, joten kauden päätteeksi tein ihan oikeaa ruokaa – eli tällaisen leivän – retkieväiksi. Ei ollut kamalan yllättävää, että isäntäkin ilahtui lihalla täytetystä limpusta. Koska mitään saalista ei ollut käytettäväksi, päädyin tekemään täytteen paahtopaistista; tekeekö se leivästä dairy farmer’s sandwichin?

Leipä oli tosi hyvää, vaikka päädyimmekin syömään sen vasta kotona illalliseksi metsäreissun jälkeen. Kastiketta olisi voinut olla ehkä vieläkin enemmän, ja vastaavan varalle myös leikkaisin leivän  jo etukäteen (tosin sillä ei sitten kotona ollut väliä). Ohje on alla hyvin summittainen, koska eri sovellustapoja löytyisi miljoona, ja jokainen valitsee mieleisensä 🙂

Idea oli kuitenkin mainio, ja leipä minusta myös aika kaunis. Muistan joskus ehkä kymmenen vuotta sitten nähneeni brittitelkkarissa, kun vähän vastaavalla ajatuksella leipä täytettiin tonnikalasalaatilla, joten mielessäni vilkkuvat jo erilaiset vaihtoehdot voileipäkakun vaihtoehdoksi ja ensi kesän piknikevääksi, leipäkuori suojaa kuljetuksessakin mukavasti.

Shooter’s sandwich

1 täytettäväksi sopiva leipä (pyöreä maalaisleipä, ruislimppu, vuokaleipä tms.)
lihaa tai lintua (minulla aiemmin tehtyä paahtopaistia)
pekonia
kourallinen herkkusieniä
1-2 sipulia
sinappia
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

kostuketta: minä käytin paahtopaistin paistinlientä ja worcestershire-kastiketta, mutta tähänkin löytyisi lukemattomia yhdistelmiä

1. Leikkaa leivästä ”hattuviipale” pois ja koverra sisus. Sipaise sisäpuolelle reunoihin ja hattuun sinappia.

2. Viipaloi paahtopaisti. Kuullota pannussa voissa sipuli, lisää herkkusienet ja pekoni ja paista kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Täytä leipään kerroksittain lihaa ja pekoni-sipuli-sienisekoitusta. Lisää tarvittaessa suolaa lihalle, mutta huomioi, että kostukkeetkin maustavat sitä. Lusikoi kerrosten väliin ja viimeisen kerroksen päälle kostukkeita. Laita hattu takaisin leivän päälle ja kääräise komeus leivinpaperiin, jonka voi sitoa narulla kiinni. Pyöräytä varmistukseksi ympärille vielä pari kerrosta foliota. Laita reilun painon alle (minulla n. 10kg, alkuperäisohjeessa taisi olla enemmänkin) ainakin viideksi tunniksi, tai mieluiten yön yli. Tarjoile täytekakun tapaan leikattuina viipaleina.

1 Comments

Steak sandwich

toukokuu 25, 2012

Joskus jää pihviäkin tähteeksi. Se ei oikeastaan kerro siitä, ettemme söisi paljon, vaan siitä, että mopo on karannut taas vaihteeksi kaupassa käsistä. Tällä kertaa olin ostanut kahden hengen grillitarpeiksi noin kilon entrecotea, josta ison osan grilliin veistettyäni totesin, että jotain taitaa jäädä vielä jääkaappiinkin. Seuraavana päivänä pihvinjämän ja hampurilaishimon risteytyksestä kuoriutui ajatus steak sandwicheistä – onkohan niille muuten oikeaa suomenkielistä käännöstä, kenties ”pihvileipä”?

Laiskana ostin kaupasta paistovalmiit ciabattat, mutta muuten leipiin sai hyvin upotettua kaikenlaisia kanttuja, jämiä ja pullonpohjia. Mainiota ja nopeaa perjantairuokaa, mutta kehitysajatuksena, ensi kerralla näen sen verran vaivaa, että teen itse jonkun chutney-tyyppisen soosin. Ja sitä seuraavalla kerralla ehkä leivätkin itse. Laitan alle listan tämänkertaisista aineksistani, mutta joka kodista löytyy varmasti omat sovelluksensa jääkaapin perukoilta 🙂 Loppuun varoitus, annoskoko on ohjeessa valtava!

Steak sandwiches (kahdelle)

kaksi paistovalmista ciabattaa
300-400g entrecotea
n. 100g juustoa (meillä polar)´
1 tomaatti
1/2 sipuli
majoneesia
tomaattichutneyta
salsa verden jämiä
(vähän voita leiville)

1. Viipaloi entrecote n. sentin paksuisiksi viipaleiksi ja anna viipaleiden lämmetä hieman jääkaappikylmästä. Viipaloi tomaatti, juusto ja sipuli.

2. Jos käytät esipaistettua leipää, paista se uunissa paketin ohjeen mukaan.

3. Paista pihviviipaleet sihisevän kuumalla pannulla molemmin puolin. Kun käännät pihvin, lisää juustoviipaleet jo paistuneen puolen päälle sulamaan.

4. Täytä leivät, pohjalle jääkaapista löytyviä sooseja (me laitettiin salsa verde ja tomaattichutney eri leipiin) ja päälle lihat juustoineen, tomaatti- ja sipuliviipaleet.

2 Comments

Kattilaleipä eli no-knead-bread

maaliskuu 11, 2012

”Rustiikkinen” on sana, jolla kuvataan paljon kivoja, maanläheisiä asioita, mutta joka on myös aikamoisen ylikäytetty kuvaamaan kaikkea ei-niin-viimeisen-päälle-siistinnäköistä. Jälkimmäinen sopii ehkä minun kattilaleipääni, siitä tuli ulkonäöltään rustiikkinen 😉

Mutta pirun hyvää siitä tuli myös möykkyisestä ulkomuodostaan huolimatta. Kattilaleivästä on saatu lukea eri blogeissa vaikka kuinka, joten olihan sitä kokeiltava minunkin. Leipä, josta tulee kuohkea ja rapeakuorinen ilman vaivaamista vaan kuulosti liian hyvältä ollakseen totta: sen jälkeen, kun puolisen vuotta sitten päätin ryhtyä leipomaan enemmän – koska kaupan paperipussileivän 3-4 euron hinta syletti – olen oppinut tekemään ruislimpuista juuri mieleisiäni, mutta vaalea leipä takkuilee vielä. Voisiko sellaista leipää olla, joka onnistuisi noin helposti?

Kyllä voi. Ohjeesta oli hieman erilaisia variaatioita eri kirjoittajilla, minä käytin Heleen’s hobbies -blogin helpon kuuloista ohjetta. Sen verran muutin, että korvasin osan vehnäjauhoista grahamjauhoilla, kuivahiivan palahiivalla (hups, unohdin ostaa kuivahiivaa) ja puolitin suolan määrän. Mutta suola on tietysti makuasia, ja jauhojakin voi kuulemma sekoitella ihan mielensä mukaan, leivän pitäisi onnistua siitä huolimatta.

Ainoastaan leivän ulkonäkö hieman tökkäisi, olisin voinut olla varovaisempi siinä kohtaa, kun siirsin leivän kohotuskorista kattilaan (tässä tapauksessa vanhaan rautapataan). Siitä alussa mainittu rustiikkisuus 😉

Kattilaleipä

10 dl vehnäjauhoja
4,5 dl grahamjauhoja
2 tl suolaa

25g hiivaa
7,2 dl vettä
1. Sekoita siihen kuivat aineet keskenään mahdollisimman suuressa kulhossa. Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, jonka liuettua sekoita vesi-hiivaseos kuiviin aineisiin ja sekoita, älä vaivaa. Peitä kelmulla ja laita vedottomaan paikkaan kohoamaan 12-18 tunniksi.
 

2. Taikinan ollessa edelleen kulhossa, ripottele pinnalle reilusti jauhoja ja painele ilmakuplat pois.

3. Laita korin tai syvän lautasen pohjalle liina ja ripottele sille reilusti vehnäjauhoja. Minä kääntelin liinaa, jotta saisin sen kauttaaltaan jauhotettua. Kaada taikina lulhosta koriin, ripottele päälle vielä jauhoja, peitä liinalla ja anna kohota 2 tuntia.

4. Laita kattila uuniin ja kuumenna uuni 220-225 asteeseen. Liinan nurkista nostaen valuta taikina kuumaan kattilaan.

5.  Paista kannen kanssa puoli tuntia ja toiset puoli tuntia ilman kantta. Kumoa koriin tai ritilälle jäähtymään.

2 Comments

Kurpitsansiemensämpylät

tammikuu 15, 2012

Koska ruisleipä on onnistunut jo muutamaan otteeseen, testasin nyt myös vaaleamman leivän tekoa. Kaltaiseni jauhopeukalottoman näkökulmasta leivän leipomiseen liittyy vähintäänkin mystisiä voimia ja jonkin sortin magiaa. Kun sitten vihdoin 1) saa aikaiseksi leipoa ja 2) onnistuu siinä, on koukku valmis ja täytyy päästä yrittämään uudestaan jotain muutakin. Sitäkin suurempi syy leipomisintooni on kuitenkin, että leipä kaupassa on mielestäni ihan hiivatin kallista. Vaikka mopo lähteekin marketissa säännöllisesti käsistä, vanha kitupiikki sisälläni herää kassalla kiroilemaan, kun maksan moninkertaisen hinnan jostain, mitä voi kohtuupienellä vaivalla tehdä itse ja paljon edullisemmin.

Näihin sämpylöihin googlasin reseptiä muutamalta taholta, mutta en löytänyt ihan sataprosenttisen mieleistä versiota. Päätin siis soveltaa: jauhoiksi valikoitui jauhopussintyhjennysmetodilla spelttiä sekä hiivaleipäjauhoa, ja ilokseni kaapin perukoilta sattui käteen myös avattu pussi kurpitsansiemeniä, joita ripottelin sämpylöiden päälle. Rapean kuoren aikaansaamisesta vesihöyryllä olin myös lukenut jostain, joten tuikkasin sämpyläpellin alle vesipellin. Konstin toimivuuden toteamiseksi tarvitsen varmaan vielä lisäharjoitusta ja vertailukohteita vesihöyryttömästä leivästä, mutta johtui mistä johtui, ainakin osassa sämpylöitä oli rapea kuori. Sämpylöiden pohjat jäivät vähän kalpeiksi, joten paistoaika taisi jäädä hieman vajaaksi ja se saattoi vaikuttaa kuorien erilaisuuteen.

Sämpylöiden kokeiluluontoisuudesta johtuen resepti on todella ympäripyöreä. Lopputulokset eivät olisi voittaneet sämpylöiden missikisaa, mutta kuitenkin onnistuivat ja suurin osa sämpylöistä on jo syöty, joten ehkä leipomisprosessin kuvauksesta on iloa jollekulle – ainakin huvituksena kokeneemmille leipojille, jos tuli tietämättään munailtua, sekä muistutuksena itselleni skarpata vähän enemmän ensi kerralla 🙂

Kurpitsansiemensämpylät (tällä ohjeella sämpylöitä tuli pellillinen)

5-6 dl haaleaa vettä
2,5 dl spelttijauhoja
4 dl hiivaleipäjauhoja
10g hiivaa
1 tl suolaa
loraus öljyä
kurpitsansiemeniä

Aloitin touhun sekoittamalla hiivan taikinakulhon pohjalla noin desilitraan kädenlämpöistä vettä.
Jatkoin lisäämällä mukaan vuoroin haaleaa vettä ja vuoroin jauhoja, kunnes lopputuloksena oli halutun kokoinen taikina, joka ei ollut liian löysä eikä liian tinttu. Tässä vaiheessa lisäsin suolan ja lorautin öljyä sekaan, ja vaivasin tovin, kunnes taikina alkoi tuntua mukavan sitkeältä. Taikina ehti puolivahingossa kohota yli tunnin (45 min oli tarkoitukseni), ja pursusi kulhosta melkein yli äyräiden. Pyörittelin taikinasta pellillisen sämpylöitä, joiden päälle ripottelin kurpitsansiemeniä ja pirskottelin hieman vettä ennen uunia.

Palleroiset odottivat 10-15 minuuttia uuniin pääsyä, ja pellin alle laitoin toiseen, syvään uunipeltiin kuumaa vettä, joka toivottavasti höyrysti kuoria rapeammaksi. Sämpylät viihtyivät 220 asteessa puolisen tuntia – varoituksena kuitenkin, säädin sekä uunin että vesipellin kanssa, joten ei ehkä kannata seurata minun paistoaikaani vaan katsoa, milloin omat sämpylät alkavat näyttää uunissa kypsiltä.

0 Comments

Ruisleipä taikinajuureen

tammikuu 12, 2012

Leipähulluutta näyttää olevan nyt bloggaajien keskuudessa liikkeellä. Itse kärsin totaalisesta jauhopeukalon puutteesta, joten isäntä hoitaa meillä yleensä leipomispuuhat. Loppuvuodesta päähäni iskostui kuitenkin romanttinen ajatus itsetehdystä ruislimpuista ja kenties jopa sellaisten antamisesta  pahaa-aavistamattomille sukulaisille lahjaksi vuoden lahjontasesongin ollessa käsillä. Olihan siksi ruislimpun tekoa lopulta kokeiltava. Yllätyksekseni puuha olikin yllättävän helppoa, ja lopputulokset sangen palkitsevia!

Hapanleivän kaksi osaa, taikinajuuren teko ja varsinainen leipominen, ovat molemmat sinänsä nopeita toimituksia, mutta taikinajuuren valmistumiseen menee vuorokaudesta kahteen. Ensimmäisen kerran tein limput vuorokauden odottaneella taikinajuurella, jolloin lopputuloksena oli oikein hyviä ja hapanlimpuksi tunnistettavia, mutta ei erityisen happamia limppuja. Toisen kokeilujuuren annoin olla kahden yön yli, ja lopputuloksena oli selvästi happamampi leipä. Suosin jatkossa jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Ohje on muokkautunut mm. Hellapoliisin reseptistä.

Taikinajuuri

4 viipaletta hapanleipää
1 l ruisjauhoja
1 l kädenlämpöistä vettä
Leikkaa kuori hapanleipäviipaleista ja murenna ne tai hapankorppuviipaleet kulhon pohjalle. Kaada päälle vesi. Sekoita ruisjauhot joukkoon tasaiseksi puuromaiseksi massaksi. Peitä kulho kelmulla ja tee kelmuun muutama ilmareikä. Jätä juuri huoneenlämpöön tekeytymään 1-2 vuorokaudeksi. Valmiin juuren pintaan alkaa tulla kuplia, jotka lopulta – jos annat juuren olla toisenkin yön yli – muuttuvat melkein vaahtomaiseksi juuren pinnalla.

Ruisleipä

taikinajuuri
1 dl vettä
 50 g hiivaa
suolaa maun mukaan
1,5-2l l ruisjauhoja (taikinajuuri on ollut välillä löysempi, välillä tikeämpi, joten sopiva jauhomäärä vaihtelee)

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää taikinajuureen. Vaivaa joukkoon ruisjauhot. Taikinasta saa tulla melko tiivistä, ainakin itse huomasin sen helpottavan käsittelyä ja limppujen muodossa pysymistä ilman, että leivän rakenne kärsii. Löysemmälläkin taikinalla saa ihan mukavan rakenteen valmiiseen leipään, mutta limput ovat vaikeampia leipoa muotoonsa, ja litistyvät enemmän kuin tintummalla taikinalla.

Anna valmiin taikinan kohota noin tunnin ajan. Muotoile taikinasta haluamasi kaltaisia leipiä. Jos teet limppuja, kannattaa ne jättää melko korkeiksi, koska litistyvät hieman pellillä. Pistele leipiin muutamat henkireiät haarukalla ennen uuniin menoa. Paista 200 asteessa 55 minuuttia.

4 Comments