Browsing Tag

liha

Riimiliha porosta

joulukuu 27, 2014

Tämä riimiliha sopii mainiosti uuden vuoden juhliin, mutta me söimme sitä joulupöydän alkupalana. Alkuperäinen, hirvenlihalle tehty resepti on hesarin ja se on odottanut jo syyskuun lopulta käyttöön pääsyä. Koska sopivaa hirvenpalaa ei pakastimessa tähän hätään ollut, nappasin kaupan pakastealtaasta kaksi poron ulkofilettä. Niistäkin sai aivan suussasulavat riimilihat. Minä käytin ohjeen mukaisia mausteita, mutta poronliha on itsessään niin maukasta, että pelkkä suolakin riittäisi, terveisin nimimerkki ”maistelin kuormasta”. Suolamäärää pienensin kuitenkin hieman alkuperäisestä, koska poronfile on kovin ohutta ja suolaantuu aika voimakkaasti jo vuorokaudessa.

Tarkoitukseni oli tehdä myös piparjuuri-konjakkikastiketta, joka oli hesarin ohjeessa tarkoitettu riimihirvelle. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että poron hieno maku ei kaipaa kastiketta, ja toisaalta lihan kanssa tarjotut sienisalaatti ja suolakurkut olisivat ihan riittävä lisuke. Ja tällä kertaa osuinkin oikeaan. ei tuollainen ohueksi viipaloitu, kielen päälle sulava liha kaivannut mitään ylimääräistä!

Jos teet poroa ainoana alkupalana, varaisin sitä n. 70g per syöjä, lisukkeiden kanssa riittänee vähän pienempikin määrä. Minä tein kaksi vajaa 200g filettä samalla kertaa, joista toisesta söimme kahdesti ja toinen odottaa vielä pakkasessa. Ohjeen määrä on siis aika reilu, kahdelle hengelle satsi kannattaa puolittaa.

Riimiporo

400g (n. 2 kpl) poron ulkofileetä
2 rkl karkeaa merisuolaa
5 oksaa timjamia
5 oksaa rosmariinia
3 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
10 katajanmarjaa
mustapippuria myllystä

1. Poista fileistä mahdolliset kalvot ja pyyhi ylimääräinen kosteus talouspaperilla. Hiero fileisiin suola, kääräise leivinpaperin sisään ja laita jääkaappiin painon alle vuorokaudeksi maustumaan. Käännä kerran maustumisen aikana.

2. Hienonna yrtit, murskaa katajanmarjat morttelissa ja sekoita ne leivinpaperin päällä. Ota poronfileet jääkaapista, pyyhi talouspaperilla ja pyörittele mausteissa. Rouhi vielä fileille mustapippuria. Laita pakastimeen, kunnes fileet muuttuvat kohmeisiksi (minä pidin kolmisen tuntia, mutta pakastusaika saattaa olla lyhyempikin jos fileet ovat ohuita tai pakastin kovin tehokas – kannattaa siis vilkuilla tilannetta aika ajoin). Leikkaa kohmeisista fileistä mahdollisimman ohuita viipaleita tarjolle.

2 Comments

Makkaralla maustettu hirvipata

marraskuu 3, 2014
Kuten kuvasta näkyy, kinner on kalvoista. Mutta myös kaunista, ainakin jos minulta kysytään.

Riistalihan kanssa yritän olla todella varovainen, etten sitä onnistuisi pilaamaan. Toki haluan kunnioittaa kaikkia hyviä raaka-aineita, mutta koska riista ei meillä suorastaan pursua pakastimesta emmekä sitä toisaalta halua ostaakaan, on se vähän erityisasemassa. Teen siis lähinnä sellaisia riistaruokia, joissa raaka-aineen oma maku pääsee mahdollisimman hyvin esiin, on kyseessä sitten lintu tai hirvenpala. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että esimerkiksi voimakkaasti maustettuja kastikkeita en ole uskaltanut tehdä.

Hirven kinner- eli pohjepala on kuitenkin ruhonosa, jolla uskaltaa hyvin tehdä testejä. Vaikka minusta se on todella hyvän makuista ja vaikka kaikki riista onkin mielestäni arvokasta, ei kyse ole mistään ns. ”oikeasta” arvopalasta: kinner on vähärasvaista ja kalvojen jakamaa, eli vaatii pitkän kypsennysajan. Nyt mieleni teki jotain tomaattista, vähän mausteista pataruokaa, joten kokeilin tehdä sellaista juuri kinnerpalalla. Olin ajatellut, että pekoni voisi olla padassa hyvä muhevoittaja, mutta kun nyt kokeiluja tehtiin, päätinkin heittää kastikkeeseen vähän tryffelillä maustettua makkaraa, joka tarttui mukaan ruokamessuretkeltä Mama Gastron kanssa.

Liha kypsyi osittain nesteellä peitettynä mukavasti arkipäivän aikana niin, että aina välillä kääntelin ja valelin paloja, jotka eivät olleet veden alla. Tomaatti, tryffelimakkara ja hirvi olivat kuin olivatkin ihan onnistunut yhdistelmä. Pelkäsin tryffelin maun joko tunkevan liikaa läpi tai vaihtoehtoisesti häviävän kokonaan padan kypsyessä, mutta se olikin juuri sopiva, maistuen aavistuksena kautta padan ja vähän voimakkaammin itse makkarapaloissa. Kinnerpalan oma, tummansyksyinen makukin tuntui hienosti. Muukin mausteinen makkara sopisi tähän varmasti ihan mainiosti, ensi kerralla kohti uusia kokeiluja!

Vuoan reunasta näkee, että nestettä haihtuu runsaasti. Liemestä esiin pilkistävät lihat ottavat hieman väriä, mutta pysyvät silti ihanan mureina ja mehevinä, kun niitä muistaa välillä käännellä.

Makkaralla maustettu hirvipata

n. 500g hirven kinnertä tai muuta haudutuspalaa
2 sipulia
2 porkkanaa
4-5 valkosipulinkynttä kuorineen
80g tomaattipyrettä
1 tl sokeria
n. 80g tryffeli- tai muuta mausteista makkaraa
n. 1,5 l vettä
pari laakerinlehteä
muutama hyppysellinen suolaa
pari rouhaisua mustapippuria

1. Leikkaa hirvenpalasta suupalaksi sopivia kuutioita. Hienonna makkara pieneksi. Pilko sipuli ja porkkana ja laita ne lihojen sekä kokonaisten valkosipulinkynsien kanssa uunivuokaan. Hiero aineksiin suolaa, rouhi päälle pippuria ja lisää laakerinlehdet.

2. Sekoita kulhossa osa vedestä, sokeri ja tomaattipyre ja kaada lihojen päälle vuokaan. Lisää vettä kunnes lihat peittyvät osittain. Paista ensin noin 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa, pienennä sitten lämpö noin 120 asteeseen ja anna hautua noin työpäivän mittaisen ajan, aina välillä lihoja valellen ja käännellen. Lisää vettä tarvittaessa, jos sitä haihtuu liikaa.

2 Comments

Merimiespihvi

syyskuu 16, 2014

Samaa ruokaa koko perheelle -ajatuksella tein tällä kertaa merimiespihviä. Yksinkertaisten ainestensa puolesta se sopii melkein kenelle tahansa eivätkä mausteetkaan hirvitä päätä, maku tulee suurimmaksi osaksi paistoliemestä sekä haudutuksesta. Olutta merimiespihvissä on, mutta alkoholi haihtuu siitä kypsennettäessä, tai sitten voi käyttää ihan alkoholitontakin vaihtoehtoa, kuten minä tällä kertaa tein. Tai siis, meillä oli jääkaapissa sekä alkoholiton olut että joku normaali, holillinen tuontiolut, ja kun ehdotin tuontioluen käyttöä merimiespihviin, isäntä aika napakasti sanoi, että ei. Hän sai pitää pullonsa.

Lapsen versio poikkesi allaolevasta ohjeesta niin, että viipaloituani perunat, ruskistettuani sipulit ja lihat ja sekoiteltuani liemen käytin osan materiaalista ensin erillisen lastenannoksen kasaamiseen, ja lisäsin vasta sitten suolan sipuliin, lihaan ja liemeen, joista kasasin aikuisten annoksen. Aikuisten satsiin ripottelin lisäksi suolaa perunakerroksiin.

Merimiespihviin liittyy meillä myös hauska, anopin kertoma tarina. Kertoman mukaan isäntä tykkäsi pikkuisena kovasti vauvanruokahyllystä saatavasta merimiespihvisoseesta, ja anoppi oli tuumannut, että tekisi ihan oikeaa merimiespihviä lapsilleen. Se ei ollutkaan vaan sitten isännälle oikein kelvannut, vaan se juttu oli nimenomaan se teollinen purkkiruoka. No, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin kotitekoinenkin upposi ihan hyvin. Ihmispoikanenkin söi merimiespihvin ihan mielellään sormiruokana, varsinkin liemessä maustuneet perunaviipaleet olivat hänelle mieleen. Silti, vaikka meillä ei varsinaisesti syljetä valmiiseen vauvanruokaan, en luultavasti uskalla koskaan maistattaa ihmispoikaselle merimiespihviä, koska pelkään, etten kestäisi vertailua 😉

Merimiespihvi (neljälle)

600g naudanpaistia
1 kg kiinteitä perunoita
3 isoa sipulia
muutama laakerinlehti
n. 10 maustepippuria
2-3 dl vettä
0,33 l olut (minä käytin tummaa Nikolaita)
suolaa
mustapippuria
voita ja öljyä paistamiseen

1. Ota paisti huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistusta. Kuori ja viipaloi perunat n. puolen sentin viipaleiksi. Viipaloi lisäksi sipulit renkaiksi sekä paisti ohuiksi siivuiksi. Ruskista sipulit voi-öljyseoksessa ja laita syrjään odottamaan. Ruskista sitten lihaviipaleet muutamassa erässä molemmin puolin ja laita myös syrjään odottamaan sipulien kera. Mausta suolalla ja pippurilla, tai jos teet myös lastenannoksen, voit jättää maustamisen myöhemmäksi.

2. Kaada (pesemättömään) pannuun ruskistuksen jälkeen pari desiä vettä. Kaada mukaan olut ja lisää laakerinlehdet sekä pippurit. Sekoita puuhaarukalla pannun pohjaa myöten ja kiehauta. Mausta suolalla (paitsi jälleen, jos teet myös lastenannoksen, jätä maustaminen myöhemmäksi).

3. Lado lihaa, sipulia ja perunoita kerroksittain uunivuokaan, ripotellen hieman suolaa perunakerroksille. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi perunaa. Kaada liemi kerrosten päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia ja anna vetäytyä vielä parikymmentä minuuttia ennen tarjoilua.

4 Comments

Koreaa possua

syyskuu 6, 2014

Olen tainnut jaksaa huomautella, että pulled porkista eli nyhtöpossusta on nykyisin jo lähes ylitarjontaa. Sitä saa lounasruokaloista, ketjuravintoloista, pop-upeista, food truckeista ja valmiiksi pakattuna jopa kaupan kylmätiskistä. Silti, minäkin olen pulled porkin suuri fani ja teen sitä verrattain usein, eihän tarjonta itse ruokaa pahenna yhtään. Kyseessä on sangen vaivaton ja edullinen, mutta monikäyttöinen ja suussasulava herkku, eli juuri sellainen ruoka, jota tykkään itse tehdä.

Viimeksi pulled pork kutsuttiin hätiin, kun tein pitkästä aikaa kimchiä. Minusta hapan, tulinen ja suolainen kimchi kaipaa parikseen mauiltaan vähän makeaan taittuvaa, kohtalaisen rasvaista lihaa, mieluiten possua. Ykkösvalintani olisi ollut luullinen paahtokylki, mutta koska pakastimessa oli useampi pala lapaa, päädyin tekemään nyhtöpossua aasialaishenkisellä marinadilla. En voi nimittäin sanoa possua korealaiseksi, koska tuntemukseni korealaisesta ruuasta alkaa ja päättyy kimchiin ja muutamiin ravintolareissuihin. Mielikuvitukseeni piirtyi kuitenkin kuva seesaminsiemenillä höystetystä, makeassa marinadissa muhineesta lihasta, ja sitä kuvaa seuraten syntyi enemmän tai vähemmän korea possuni. Jotta sekasorto olisi täydellinen, söimme possun ja osan kimchistä riisipaperirullien sisällä. Maistui se tosi hyvältä niinkin, vaikkei suoritus mikään tyylipuhdas ollutkaan.

Makeanseesaminen pulled pork

n. 1kg pala porsaan lapaa, mieluiten luun ja silavan kera.
suolaa
(n. 1-2 dl vettä)

kastike

1 dl luumusosetta
3 rkl soijaa
1 rkl siirappia
2 tähtianista
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl seesaminsiemeniä
n. 1 dl lihan paistolientä

1. Hiero possunlapaan suolaa ja laita se uuninkestävään vuokaan nestetilkan kera. Kypsennä n. 120-asteisessa uunissa viitisen tuntia tai kunnes liha putoaa luusta ja irtoaa haarukalla vedettäessä suikaleina. Lisää vuokaan vettä tarvittaessa, jos liha näyttää kuivahtavan. Säästä paistossa kertyvä liemi.

2. Irrota possunlavasta kamara, silavakerros ja luut, ja nyhdä liha kahdella haarukalla suikaleiksi. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset seesaminsiemeniä lukuunottamatta, ja sekoita kastike vielä lihaan. Siirrä seos uuninkestävään vuokaan ja ripottele seesaminsiemenet päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.


0 Comments

Hiero sitä sikaa

kesäkuu 15, 2014

Me grillataan aika paljon possua, ja usein teen siihen ihan näppituntumalla sellaisen perusgrillimarinadin, johon tulee yleensä soijaa, tomaattipyrettä, siirappia, tai tummaa sokeria, punkkua tai balsamicoa (joskus tosin kolajuoma ajaa hapon ja makeuttajan virkaa) sipulia, valkosipulia, pippureita, savupaprikaa, chiliä ja vähän öljyä. Mitään the ohjetta ei marinadiin ole julkaistu, mutta ainakin täältä tai täältä löytyy vedoksia.

Välillä on kuitenkin kiva kuivamaustaakin liha, varsinkin rasvaiseen possuun se toimii hyvin ja tekee grillaamisesta vähän siistimpää puuhaa (ei sillä, että grillauksen varsinaisesti tarvitsisi olla siistiä). Myös lihan pintaan hierottavaan mausteseokseen eli rubiin minulla on semmoinen näppituntumalla tehty, yksinkertainen perusversio, joka muuntuu tarpeen mukaan. Kun lihan sillä hieroo, ei tarvitse grillatessa kuin hieman halutessaan sutia pintaa esim. soija-öljyseoksella tai millä tahansa sopivalla grillauskastikkeella. Viimeksi tehdessäni laitoin jopa mittasuhteet ylös, joten nythän rubi ei olekaan enää näppituntumalla tehty! Tämä ohje on noin 800 grammalle lihaa (esim. neljälle mukavankokoiselle kasslerpihville), mutta rubia voi tehdä reilumminkin, niin sitä on käyttövalmiina seuraavallekin kerralle – mukavaahan siinä on se, että kuivista mausteista tehty seos säilyy toisenkin tovin. Ei muuta kuin sikaa hieromaan!

Pintamausteseos grillilihalle

1 rkl sokeria
n. 1/2 tl suolaa (minä laitan pari reilua hyppysellistä)
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl cayennepippuria
1 tl valkosipulirouhetta
1 tl kuivattua timjamia

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Hiero mausteseos sitten lihaan tai kaada se esim. leivinpaperille ja pyörittele grillattavat lihat siinä niin, että maustetta tarttuu lihaan kauttaaltaan. Anna maustua vähintään muutama tunti, ota huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen grillausta ja sivele halutessasi grillauskastikkeella tai soija-öljyseoksella grillatessa.

0 Comments

Kuukauden kasvis – tomaatti: meidän huushollin luottobolognese

maaliskuu 1, 2014

En ollut ajatellut ottaa tomaattikuukauden teemaresepteihin mukaan sellaisia ohjeita, joissa käytetään tomaattisosetta. Mieli kuitenkin muuttui, koska olen viime aikoina miettinyt arkisia luottoruokiani ja sitä, että ne pari meidän perheelle tyypillisintä – vihreä kanacurry ja spagetti ja jauhelihakastike – ovat jääneet kokonaan tämän blogin ulkopuolelle. Mitään suurempaa syytä siihen ei ole, paitsi se, etten ole vain saanut aikaiseksi blogata jostain, mitä syön varmaan kerran viikossa. Ja ehkä ihan pikkuisen se, että yleensä jommankumman ruuan valmistuessa on niin kova väsymys ja nälkä, ettei kameran esiin kaivaminen tule kuuloonkaan.

Pasta bolognese eli spagbol on kuitenkin melkoinen tomaattiklassikko, joten pääsköön se mukaan viimeiseksi tomaattireseptiksi, huolimatta siitä, että yleensä teen sen ihan tomaattipyreestä. Kastikkeen voi valmistaa myös pitkän kaavan mukaan ja suuremmalla pieteetillä, mutta maistuvaa arkiruokaa saa ihan yksinkertaisistakin aineksista. Meillä tyypilliseen, todennäköisesti sangen vääräoppiseen versioon, käytetään naudan sijasta maukasta (ja rasvaista…) possun jauhelihaa, savupaprikaa, chiliä ja paljon valkosipulia. Kastikkeen valmistuksen voi aloittaa, kun laittaa pastaveden tulille, jolloin soosi on valmista yhtä aikaa pastan kanssa.

Tämä viimeinen tomaattiresepti venähti nyt maaliskuun puolelle, anteeksi. Eilisiltana en vain enää venynyt kirjoittamaan yhtään koherenttia lausetta. Ensi viikolla paljastuukin sitten, mikä on maaliskuun kasvis!

Arki-illan bolognesekastike

400-500g porsaan jauhelihaa
1 suurehko sipuli
1/2 tuore paprika
1 porkkana
2-3 valkosipulinkynttä (tai enemmän 🙂
80g tomaattipyrettä
n. 2 dl vettä
1 rkl soijaa
1 tl savupaprikaa
1/2 tl chilihiutaleita
n. 1 tl sokeria
mustapippuria
suolaa

(spagettia kaveriksi ja parmesania tarjoiluun)

1. Hienonna sipulit, paprika ja porkkana. Kuori valkosipulinkynnet valmiiksi. Kuullota sipulia ja porkkanaa paistinpannulla muutama minuutti. lisää sitten jauheliha ja paista kypsäksi. Lisää vielä paprika ja purista valkosipulinkynnet joukkoon. Mausta soijalla, mustapippurilla, savupaprikalla ja chilihiutaleilla.

2. Lisää tomaattipyre ja sekoita. Lisää desi tai pari vettä niin, ettei pyre jää aivan tönköksi (kastikkeen ei kuitenkaan tarvitse muuttua löysäksi, vaan jauheliha saa sitoa sen suurimmaksi osaksi). Lisää sokeria sen verran, että tomaattisoseen hapokkuus taittuu (tarkka määrä riippuu pitkälti omasta maustasi ja käyttämästäsi soseesta) ja lisää vielä suolaa tarvittaessa. Anna muhia hetki pienellä lämmöllä, kunnes pasta on kypsää.

0 Comments

Karitsanpotkaa rautapadassa

tammikuu 28, 2014

Vanhempainvapaan paras juttu on se, että voi viikollakin tehdä hitaasti valmistuvia ruokia näkee aitiopaikalta lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Ja niinhän se ihan tosissaan puhuen on, mutta en pane pahaksi sitäkään, että saan tehdän enemmän ruokia, jotka vaativat vähän enemmän aikaa. Enkä tarkoita nyt, että ne vaatisivat minun aikaani, vaan enemmän sitä, että kypsymisessä kestää. Oma aikani ei ole merkittävästi lisääntynyt, siitä pitävät ihmispoikanen ja karvainen kolmen kopla huolen. Sitä suuremmalla syyllä, on mukava haudutella uunissa hitaasti valmistuvia ”cheap cutseja” ja lihapatoja, joiden aktiivinen esivalmistelu on kuitenkin hyvin nopeaa. Kun viettää aiempaa enemmän aikaa kotona ja lähiympäristössä, se on mahdollista, vaikka omat kädet olisivat kiinni muissa asioissa suuren osan ajasta.

Viime viikolla hauduttelin sekä possun-, että karitsanpotkia rautapadassa, eri kerroilla siis. Possut hupenivat parempiin suihin niin nopeasti, että jäivät kuvaamatta eivätkä siitä syystä nyt pääse blogiin, mutta lampaanpotkista muistin räpsäistä pikaiset otokset. Potkat saivat tällä kertaa punaviinisen, tomaattisen liemen, joka sai makunsa valkosipulista, sipulista, kanelista ja timjamista. Rinnalleen potkat saivat palsternakasta tehdyn muusin.

Tarkoitukseni oli jalostaa karitsan jämät pastakastikkeeksi tai couscousin kanssa syötäväksi, mutta meillä mitään jämiä jäänyt 🙂 Muusia sen sijaan jäi. Minä tykkäsin voilla ja punaisella maidolla höystetystä muusista kovasti, mutta isännän makuun palsternakka oli liian voimakas yksinään. Jämät käytin rieskantyyppisiin leipäsiin, joiden reseptin apinoin ihan googlaamalla perunarieskan ohjeesta.

Tein muuten possut ihan samalla metodilla ja samanlaisessa liemessä kuin lampaatkin, sopi niillekin hyvin!

Rautapadassa haudutetut karitsanpotkat (4:lle)

4 karitsanpotkaa
2 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
2 lasia punaviiniä
(vettä)
1 kanelitanko
muutama timjamin oksa
pari laakerinlehteä
ripsaus sokeria
suolaa
mustapippuria

1. Pyyhkäise mahdolliset luunsirut potkista talouspaperilla ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Kuori valkosipulinkynnet, lohko sipulit muutamaan osaan ja laita ne uuninkestävän padan tai vuoan pohjalle. Kaada päälle viini ja tomaattimurska, ripsauta mukaan sokeri ja mausta suolalla, pippurilla, laakerinlehdillä ja kanelitangolla. Nosta potkat pataan niin, että ne peittyvät osittain (lisää vettä tarvittaessa)

2. Paista potkia 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia niin, että ne saavat hieman väriä. Käännä potkat, ja anna olla vielä kymmenisen minuuttia kuumassa uunissa. Laske sitten lämpö n. 130 asteeseen, ja hauduta potkia nelisen tuntia, käännellen niitä muutaman kerran paiston aikana.

4 Comments

Stifado possusta ja hirvestä

tammikuu 15, 2014

Säät kylmenivät sopivasti lihapatalukemiin. Tällä tarkoitan, että yksi parhaista ruuista juuri nyt on lämmittävä, höyryävä lihapata, jonka voi tyrkätä viikonloppuaamuna uuniin, lähteä itse ulos ja saapua takaisin syömään muutamia tunteja myöhemmin, kun pata on valmistanut itse itsensä. Ovat lihapadat muulloinkin hyviä, ne kuuluvat viileään vuodenaikaan samalla tavalla, kuin grillaus kesään.  Aiemmin Kärähtäneissä on tehty ainakin karjalanpaistia, lammaspataa, oluessa haudutettua hirveä sekä palapaistia.

Stifado on kreikkalainen, kanelilla maustettu lihapata, tuttu varmasti kaikille etelänmatkalaisille. Reseptit vaihtelevat, mutta tyypillisesti pataan kuuluu punaviinistä, tomaatista ja salottisipulista tehty soossi sekä murea liha. Koska lihana ollen nähnyt kaikenlaisia variaatioita naudasta kaniin, uskaltauduin laittamaan tämänkertaiseen stifadoon myös hirveä. Lisäksi käytin possua mehevöittäjänä, kun sitäkin meillä jo valmiina oli.

Stifadoa syötiin meillä melkein kuin kreikkalaisessa tavernassa, eriparituoleilta ja -lautasilta. Lisukkeeksi tein ensisyömällä pastaa ja seuraavalla riisiä, ne maistuivat vaikka peruna olisi ehkä se suurin suosikkini.

Vinkki: Vaikka tein stifadon uunissa, se tehdään usein padassa liedellä. Pataversiosta saa nopeamman viikkoruuan, kun käyttää lihana jauhelihaa, se toimii yllättävän hyvin!

Stifado (neljälle)

800g-1kg pataan sopivaa lihaa (esim. kassler tai lapapalat, minulla tällä kertaa possun lapaa ja hirven kinnertä)
8 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
400g tomaattimurskaa
2 lasia punaviiniä
1-2 kanelitankoa
pari laakerinlehteä
suolaa
pippuria
vettä

1. Kuori salottisipulit ja valkosipulinkynnet, mutta jätä kokonaisiksi. Kuutioi liha suupaloiksi. Laita lihat, salotit ja valkosipulit laakeahkoon uunivuokaan ja mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Kaada päälle tomaattimurska ja punaviiini ja kääntele sekaisin. Huom. lihojen ei kuulu peittyä kokonaan. Tökkää mukaan laakerinlehdet ja kanelitangot.

2. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista stifadoa n. 30 min uunissa, laske lämpö sitten 130 asteeseen, ja jatka kypsentämistä n. 6 tuntia (kauemminkin sopii). Lisää vettä tarvittaessa kypsennyksen aikana, jos liemi tuntuu käyvän liian vähiin.

0 Comments

Onko kinkku joulupöydän kunkku? Muutama vaihtoehtoinen proteiinivinkki

joulukuu 17, 2013

Todettakoon heti aluksi, että meillä kinkku totisesti on joulupöydän kunkku, ja se tehdään ihan perinteisellä joulukinkun reseptillä. Tosin joka joulu ei meilläkään kinkkua valmisteta, vaan joka toinen vuosi syömme jouluna jotain muuta hyvää kuin perinteisiä jouluruokia, ja hyvä niin – muuten emme varmasti koskaan varioisi joulumenuamme.

Moni ei kuitenkaan kinkusta niin välitä, vaan etsii jotain muuta ihan perinteisenkin joulupöydän päätähdeksi. Tässä muutama vinkki liharuuista, jotka itse voisin nähdä joulupöydässä, jos vaan kinkusta malttaisin luopua 🙂

Hyvät riistapalat ansaitsevat tulla syödyksi nimenomaan juhlapöydässä ja monet riistan kanssa usein yhdistettävät mausteet, kuten timjami, rosmariini ja katajanmarjat, sopivat myös jouluun. Meidän viimeisin riistasta tehty juhlaruoka on hirvenlihasta tehty routapaisti eli jääpaisti, jota nautimme itsenäisyyspäivänä. Paisti oli suussasulavaa, ja se valmistetaan etukäteen ja syödään jäähdytettynä niinkuin joulukinkkukin. Hirveä saa myös kauppatavarana, joten sen syöminen ei ole kiinni omasta tai tuttavapiirin jahtionnesta. Hyvä vaihtoehto hirvelle on naudan paahtopaisti, jonka voi tehdä samaan tapaan routapaistina tai ihan perinteiseen malliin (marinadilla tai ilman).

Routa- eli jääpaisti
Perinteinen paahtopaisti

Jos olet niitä onnekkaita, jotka saavat käsiinsä metson, on metsopaisti hieno – tosin isännän mielestä liian pieni – vaihtoehto kinkulle. Muistakin linnuista, ovat ne riistaa tai vaikka ihan tavallista broileria, saa komean juhlavia, kun ne valmistaa kokonaisena. Jos kokonainen lintu on liikaa, voisi pienempään talouteen harkita vaikka näitä meheviä ankankoipia.

Metsopaisti
Ankankoivet

Vaikka jotenkin miellän joulupöydän tähtiproteiinin olevan joku isompi lihanpala, ei missään tietenkään määritellä, että asian pitäisi olla juuri näin. Karjalanpaisti tai lihapullat kuuluvat monelle perinteiseen joulupöytään, yleensä kinkun lisäksi, mutta mikseivät ne toimisi ilmankin. Lihapullista saa halutessaan tehtyä myös vähän jouluisemman version.

Karjalanpaisti

Valitsi pöytään sitten kinkun tai ei, jouluruokia tai jotain ihan muuta, toivottavasti kaikilla on toiveidensa mukainen joulu, mitä se itse kullekin ikinä tarkoittaakin!

0 Comments

Routapaisti hirvenlihasta

joulukuu 7, 2013

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää. Juhlan kunniaksi isäntä kaivoi pakastimesta palan hirvenpaistia, sen ainoan palan, joka oli riittävän suuri kokonaisena kypsytettäväksi. Ei taaskaan mitään paineita arvolihan pilaamisesta 😉 Normaalisti teen paistit aina samalla luottoreseptillä (yleensä ilman jälkimarinointia), mutta nyt Campasimpukan taannoisesta kommentista oli mielessä routapaisti, se on ollut to-do -listalla mutta jäänyt aina tekemättä. Routapaistihan on sinänsä todella vaivatonta tehtävää vaikka valmistusaika on pitkä (n. 8-10 tuntia uunissa + marinointi) ”tavalliseen” paistiini verrattuna, mutta olen jotenkin vierastanut ajatusta lihan kypsyttämisestä jäisestä kökkäreestä alkaen, miten siitä voi mitenkään tulla hyvää? Niin paljon olin kuitenkin lukenut kehuja routapaisteille, että uskaltauduin sellaisen nyt tekemään. Netti oli ohjeita pullollaan, minä katsoin eniten vinkkejä Pastanjauhajilta sekä Herkkusuun Lautasella -blogista ja sovelsin sitten vielä vähän omiani. Ja ta-daa, tässä se on 🙂

Lihasta tuli totisesti myös hyvää, ihan älyttömän mureaa ja 63-asteisena uunista tulleena sellaista kauniin punaista, mistä tykkäämme. Ja isäntä kun vielä pohti, että pala saattaa olla vähän sekundakin… Suola oli melko töpäkkä, arvelisin, että jos lihan käyttää leikkeleenä määrä on varmasti hyvä, mutta muutoin olisin ehkä voinut ottaa sen mausteliemestä jo hieman aiemmin. nyt se ehti tekeytyä 10 tuntia. Joku makea komponentti, esim. marjahyytelö taittanee suolaisuutta mukavasti myös. Routapaistin ohjeella saa muuten tehtyä isommankin paistin, tai tarvittaessa mausteliemen määrän voi esim. tuplata.

Itsenäisyyspäivän juhla-ateriallamme syötiin lisäksi alkupalaksi lohipastramia, jonka kanssa tällä kertaa huijasin ja käytin kirjolohta. Muutoin juhlintamme koostui ulkoilusta perinteisessä itsenäisyyspäivän räntäsateessa (säällä kuin säällä, huoh ;), joulukoristeiden kaivelusta sekä samaisen räntäsateen katselusta ikkunan läpi ateriaa odotellessa. Ihanan rentoa!

Routapaisti (neljälle)

n. 800-1kg pala pakastettua hirvenpaistia

mausteliemi

200g karkeaa merisuolaa
1 dl sokeria
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 mustapippuria
pari laakerinlehteä
muutama valkosipulinkynsi kuorineen
pari laakerinlehteä
1 l vettä

1. Lämmitä uuni 75-80 asteeseen. Laita paistipala kypsymään ritilälle täysin jäisenä. Parin tunnin päästä, kun liha on hieman sulanut, laita paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan.

2. Lihan kypsyessä sekoita mausteliemen ainekset kattilassa, kiehauta, kunnes suola ja sokeri sulavat, ja jäähdytä.

3. Ota paisti uunista, kun mittari näyttää 60-70 astetta (haluamastasi kypsyysasteesta riippuen). Laita paisti mausteliemeen (minä laitoin paistin ja liemen pussiin) ja anna maustua jääkaapissa vielä toiset 8-10 tuntia. Valuta paisti ja pyyhi kuivaksi ennen tarjoilua.

2 Comments