lisukkeet

Tosi pitkästä aikaa meillä on viime viikkoina idätetty mung-papuja iduiksi. Edellisestä innostuksesta on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta ja se kuihtui, kun tuotokset eivät koskaan jotenkin onnistuneet, lupaavasti kasvamaan lähteneet papuset ruskistivat vartensa ja muuttuivat limaisiksi kerta toisensa jälkeen. Hain sen jälkeen ituni kaupasta. Mutta nyt idut ovat onnistuneet kotonakin, jihuu!

Vaikka kyseessä on helppo juttu, jaan ohjeen ja vinkit, koska tiedän, että jopa tässä on mahdollista mennä pieleen (ainakin minun). Näin siis onnistut:

Tarvitset: 1 dl kuivattuja mung-papuja, lävikön, puhtaan lasipurkin, puhtaan harsoliinan tai vastaavan (käytin astiapyyhettä) sekä kuminauhan, jonka saa pujotettua purkin suun ympäri.

Huuhtaise lävikössä kuivat pavut ja laita purkkiin likoamaan kylmään veteen 10-12 tunniksi. Huuhdo lionneet pavut sekä liotuspurkki ja palauta pavut purkkiin. Peitä purkin suu puhtaalla liinalla ja laita alassuin valumaan esim. tiskikaapin alahyllyyn). Huuhdo ituja kolmesti päivässä (ja tämä on nyt se tärkeä osa, missä olen luultavasti aiemmin möhlinyt – kahdesti päivässä huuhtoessa idut ovat päässeet kuivahtamaan ja menneet pilalle!) ja käännä taas uudestaan alassuin valumaan, noin parin päivän ajan. Ohjeen määrällä saat noin 5 dl valmiita ituja.

Kotikutoiset ituset ovat kauppaserkkuihinsa verrattuina olleet pulskia ja meheviä ja käyttökohteita niille löytyy vaikka miten: salaattiin, wokkiin, keiton päälle, lautasen reunalle sellaisenaan… vain mielikuvitus on rajana!

Kummallinen, päättynyt kesä sopi omaan makuuni ja ohjelmaani ihan hyvin. Kesä tuli ja lämpöä on riitti pitkälle elokuuhun, vaikka viimeinen aurauskinos hävisi työpaikan kulmalta vasta kesäkuun puolivälissä ja juhannuskahvitkin juotiin vielä pipo päässä. Isoäitini tapasi juhannuksen kohdilla muistutella, että kesä alkaa olla ohi, mutta minusta se on parhaimmillaan vasta, kun sienet alkavat nousta maasta ja marjat kypsyä. Nyt ollaan muutama päivä syyskuun puolella, ja vieläkin tuntuu kesäiseltä.

Grillatakin ehtii vielä pitkälle syksyyn. Omassa grillissäni ei tänä kesänä tirissyt suuria ruokainnovaatioita, vaan olen nauttinut tutuista ja aika yksinkertaisista ruoista, jotka eivät vaadi suuremmin ajattelua. Paukut laitettiinkin sen sijaan lähinnä lisukkeisiin. Yksi niistä, paholaisen hillo tai chilihillo, on klassikko, jota en jostain syystä ole aiemmin tehnyt, vaikka käytän chiliä muuten sangen liberaalisti melkein kaikessa. Hillo sopii mainiosti esimerkiksi vuohenjuuston tai grillattujen lihojen tai broilerin seuraan. Vuohenjuustobroileri paholaisen hillolla taitaa olla lähes klassikkoyhdistelmä yhdistelmä niin sellaisenaan kuin leivänkin välissä.

Resepti-inspiraatiota kaivelin mm. Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä, mutta valmistustilanteessa annoin mennä vapaalla kädellä ulkomuistiin ja omiin ajatuksiin nojaten. Erittäin helppotekoinen hillo onnistui hyvin, mutta käyttämäni chilit olivat niin mietoja, että viisi kappaletta antoi hauduttuaan hilloon ainoastaan makua, ei potkua. Eli jos tykkäät tulisesta, käytä enemmän tai tulisempia yksilöitä.

Viiden chilin hillo

5 punaista chiliä siemenineen
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 suippopaprikaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tlk (500g) tomaattimurskaa
1 tl kuivattua oreganoa
muutama rouhaisu mustapippuria
1tl suolaa
3,5 dl (hillo)sokeria
3 rkl punaviinietikkaa

1. Hienonna chilit, sipuli,valkosipuli ja paprikat. Kuullota muutaman minuutin ajan oliiviöljyssä paksupohjaisessa kattilassa.
2. Lisää kattilaan loput ainekset. Kiehauta, pienennä lämpöä ja anna hautua miedolla lämmöllä n. 30 minuuttia. Purkita, kun hillo on hieman jäähtynyt ja anna jäähtyä kunnolla, esimerkiksi yön yli jääkaapissa, ennen tarjoilua.

Kukkakaalikin on nyt sesongissa. Pidän kaikista kaaleista (uskotteko, että pari viikkoa sitten lastasin ostoskärryyni kuutta erilaista variaatiota?), mutta kukkis on ihan siellä kärkipäässä. Olen ennenkin sanonut, että parasta se on minusta yksinkertaisesti höyrytettynä ja voin kanssa syötynä, mutta tällä kertaa tämä tämä nopea ja yksinkertainen lisuke tuli tehtyä kesäiseen kalapöytään, kun mieli teki vaihteeksi jotain muuta kuin sitä höyrytettyä kestosuosikkiversiota. Saattaa myös olla, että lieden päällä koreili sellainen pino likaisia kattiloita, ettei siihen olisi mitään mahtunut höyryttämäänkään. Niin tai näin, tämä oli superhelppoa ja herkullista, ja ainakin omasta mielestäni vielä kaunistakin vielä.

Inspiraatio ruokaan tuli kaikista niistä lukuisista kukkakaalireseptipostauksista, joiden kuvia on viime viikolla vilahtanut silmieni editse. Yhtään reseptiä en kuitenkaan nyt lukenut, vaan improvisoin oman versioni vähän sen mukaan, mitä mieli teki ja mitä kaapissa oli. Valmistukseen meni muutama minuutti ja uunissa paahtamiseen noin vartti. Kukkiksen kaveriksi pellille pääsi paahtumaan manteleita ja seesaminsiemeniä, joita molempia olen tänä kesänä laittanut melkein joka toiseen ruokaan. Erittäin hyvin ne sopivat tähänkin, kokonaisuus oli paahteinen ja pähkinäinen ja täynnä makua. En olisi itse kaivannut tämän ympärille mitään vaan olisin voinut syödä kukkakaalit pääruoaksi ihan yksinään. Etukäteen meinasin erehtyä paahtamaan vain puolikkaan kukkakaalin, mutta onneksi viipaloin sen kokonaan; mitään ei nimittäin jäänyt jäljelle.

Paahdetut kukkakaaliviipaleet

1 keskikokoinen kukkakaali
n. 1 dl kokonaisia, kuorittuja manteleita
1-2 rkl vaaleita seesaminsiemeniä
pari hyppysellistä sormisuolaa
pari hyppysellistä juustokuminaa
2-3 rkl oliiviöljyä

1. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Leikkaa kukkakaali neljänneksiin ja viipaloi neljännekset noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

2. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Levitä pellille kukkakaaliviipaleet ja ripottele päälle mantelit, seesaminsiemenet, suola ja juustokumina. Lorauta mukaan oliiviöljy ja kääntele sekaisin niin, että kukkakaaliviipaleet saavat öljyä ja mausteita kauttaaltaan pintaansa.

3. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes kukkakaalin pinta saa kauniin värin.