Browsing Tag

välipala

Reseptit

Täydellinen pari

toukokuu 10, 2016
muna_srirachaleipa

Kananmuna ja sriracha, täydellinen pari. Mausteinen ja aavistuksen karvas kastike komppaa juuri sopivasti täyteläistä kananmunaa, jonka keltuainen on jätetty keskeltä hieman valuvaksi. Ainekset löytyvät kaapeistani aina, myös silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään syötävää.

Muna-srirachaleivät ovat viime aikoina pelastaneet useita iltoja, kun vapaa-ajanongelmia on ollut taas normaalia vähemmän. Pari viikkoa sitten tavaramme siirtyivät uuteen kotiin, ja heti muuttolaatikoiden keskeltä lähdimme kevätlomailemaan, palataksemme  viikkoa myöhemmin takaisin laatikoiden keskelle. Äitienpäiväbrunssi nautittiin kotimatkalla huoltoasemalla. Purkamista riittää edelleen, mutta nyt ei onneksi ole enää kiire. Normaaliarjen eläminen tekee kaiken – sinänsä mukavan – erikoisohjelman jälkeen hyvää koko perheelle.

Nopeatekoiset leivät paranevat entisestään, kun niihin lisää aasialaishenkistä tuoreyrttisalaattia. Jos kaapeissa on myös avokadoa, kannattaa sitäkin sujauttaa leivän väliin. Niin yksinkertaista, niin hyvää.

Muna-srirachaleivät (kahdelle)

1 keskikokoinen patonki
(voita tai margariinia)
2 kananmunaa
tilkka öljyä paistamiseen
pieni ripaus suolaa
1 dl tuoretta korianteria silputtuna
1 dl tuoretta minttua silputtuna
1 pieni punasipuli
2 tl limettimehua
1 tl kalakastiketta
srirachaa

  1. Leikkaa patonki puoliksi ja avaa puolikkaat pituussuunnassa. Voitele halutessasi leipä.
  2. Kuumenna paistinpannulla pieni tilkka öljyä. Riko kananmunat varovasti pannulle ja paista keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Käännä varovaisesti, jottei keltuainen rikkoonnu ja ota pannu pois levyltä.
  3. Suikaloi sipuli ja laita se kulhoon mintun ja korianterin kanssa. Lisää kalakastike ja limettimehu ja kääntele sekaisin.
  4. Kokoa leivät. Nosta molempien patonginpuoliskojen väliin paistettu kananmuna ja turauta päälle maun mukaan srirachaa. Jaa yrtti-sipuliseos leipien väliin.
2 Comments
Reseptit

Peltilohipiirakka vappupiknikille

huhtikuu 27, 2016
lohipiirakka

Vaput ovat muutamina viime vuosina menneet itseltäni hieman ohi. Viime vuonna pakkasin muuttolaatikoita ja tänä vuonna toivottavasti puran niitä – en siis niitä samoja, ainakaan suurimmaksi osaksi, vaan muutamien viime viikkojen aikana pakattuja, kun muuttohommat kutsuvat taas kuunvaihteessa. Tällä kertaa en onneksi muuta jättituplamahan kanssa eikä matkaakaan ole kuin muutama kilometri, mutta tekemistä riittää silti sen verran, että vapun juhlinta jää minimiin.

Teille, jotka ennätätte brunsseille ja piknikeille itseäni paremmin, suosittelen evääksi tätä lohipiirakkaa, joka on ruokaisa ja helposti syötävä eväs vapun turuille ja toreille. Tosi perinteinen peltilohipiirakka, mutta ah niin hyvää! Itse tein piirakkaa muuttoevääksi, mutta sen kesäinen savukalan ja tillin tuoksu houkutteli minut jo syömään kuormasta palasen tai kaksi tai kolme.

Käyttämäni hesarin resepti toimi suurimmaksi osaksi, mutta taikina jäi niin löysäksi, että se oli lähes mahdoton kaulittava jääkaappikylmänäkään, vaikka jauhotin reilusti lähes kaikki ympäröivät pinnat, itseni ja apuna häärineen taaperon mukaanlukien. Toki jauhoissa ja rahkoissa on eroja, mutta lisäisin seuraavalla kerralla taikinaan vielä 1 dl jauhoja, jolloin niitä olisi 5 dl. Nyt kaulinta onnistui lopulta leivinpaperia apuna käyttäen: kaulitsin ensin pohjan paperin päällä ja nostin laidalliseen uunivuokaan (perinteinen pelti toimisi myös). Sitten ripottelin hieman jauhoa toiselle leivinpaperinpalalle ja kaulitsin vielä kansipalan, jonka kumosin pohjan päälle paperia kääntämällä ja autoin reunoilta käsin paikoilleen. Konstit on monet. Muutoin seurailin reseptiä paria pientä muutosta lukuunottamatta, alla piirakka niin kuin itse sen tein.

Vinkki: valmistusta voi nopeuttaa vaihtamalla taikinaksi kaupan valmiin lehtitaikinan. Ei ole sama juttu, mutta toimii kyllä.

Lohipiirakka

Rahkavoitaikina:
250 g voita
4-5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
250 g rahkaa

Täyte:
3 kananmunaa
1 dl puuroriisiä
2 1/2 dl kalalientä
1 tl suolaa
2 sipulia hienonnettuna
1 rkl voita  + 1 rkl öljyä
1 dl silputtua tilliä
400 g savustettua lohta

Voiteluun:
1 kananmuna

  1. Keitä kananmunat koviksi (n. 7 minuuttia). Kiehauta kalaliemi, laske lämpö pienimmilleen ja lisää puuroriisi. Kypsennä, kunnes neste on haihtunut ja riisi pehmeää. Anna jäähtyä.
  2. Valmista taikina. Nypi sekaisin voi, vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää sitten rahka ja sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee yhtenäinen. Älä vaivaa. Muotoile taikinasta suorakaide, kääräise se kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa täytteen valmistuksen ajan.
  3. Hienonna sipuli ja kuullota sitä voin ja öljyn seoksessa miedolla lämmöllä, kunnes se alkaa muuttua kullankeltaiseksi. Kuori ja hienonna keitetyt kananmunat. Sekoita kulhossa riisi, sipuli kala, tilli ja munat.
  4. Ota taikina jääkaapista ja leikkaa se kahteen palaan. Kaulitse toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle. Lusikoi päälle täyte mutta jätä reunoja hieman näkyviin. Kaulitse sitten toinen pala samanlaiseksi levyksi ja nosta kanneksi piirakan päälle. Sulje reunat tiiviisti haarukalla.
  5. Riko kananmuna lasiin ja vatkaa sen rakenne kevyesti rikki. Voitele piirakka munalla ja pistele pintaan vielä haarukalla reikiä. Paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes piirakan pinta on kauniin värinen. Pienennä lämpöä tarvittaessa.
0 Comments

The Christmas Sandwich ja muutama muu vinkki joulutähteiden käyttöön

joulukuu 26, 2014

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein nautinnollinen joulu, juuri sellaisessa muodossa kuin se paras joulu itse kullekin näyttäytyy! Me vietimme joulua ihan perinteisesti ja meille mieleiseen tapaan, aattona kyläilimme kantakodissani valmiissa pöydässä ja sen jälkeen ollaan lähinnä löysäilty kotona ja nautittu pakkaskeleistä ulkona. Omaan kotiin ei tullut tänä vuonna edes hankittua jouluruokia vaan vähän muunlaista juhlavaa syötävää (joista ainakin yhden reseptin laitan vielä ennen uutta vuotta jakoon), mutta laitan jakoon yhden rääppimisimieliteon sekä lähinnä muistutuksena ihan muutaman perusvinkin jouluruokien kierrätykseen, jos joku kylläisenä raapii päätään tähteiden äärellä ja miettii, mihin ihmeen vatsaan niitä laittaisi.

  • Kinkku: minun ykkössuosikkini kinkun jatkojalostukseen on perinteinen hernekeitto (tuon linkin takaa paljastuva kuva on muuten kerrassaan, öh, hurmaava), mutta pidän kinkusta myös muissa talvisissa keitoissa, suosittelen lämpimästi vaikkapa tätä isoäitini reseptillä tehtyä, lämmittävää paprikakeittoa, johon voi laittaa sitä lihaa, mitä kaapissa sattuu olemaan. Parasta soppaan on kinkun potka, mutta myös muuta lihaa voi hyvin käyttää, jos olet hankkinut kinkkusi luuttomana. Toki kinkusta saa muutakin, viime vuonna taisimme pilkkoa jämiä pitsaankin. 
  • Laatikot: Jos laatikoita on tullut  hankittua ylimääräisiä, ne laittaisin suosiolla pakastimeen odottamaan talviviikonloppuja, ne maistuvat hyvältä ainakin aika monenlaisten liharuokien lisukkeena. Itse olen esimerkiksi sulattanut perunalaatikkoa maksakastikkeen kaveriksi, ja yhdistelmä toimi hienosti.
  • Kalat: Kalojen uudelleenkäyttö on minusta kinkkisempää, koska meillä joulupöydässä suurin osa kalasta on raakakypsytettyä enkä kovasti fanita kylmäsavu- tai graavilohisiivujen lämminkypsennystä edes tähteissä. Sen sanottuani, mieluummin kiertoon kuin roskikseen, joten suosittelen kokeilemaan vaikkapa tätä fenkoli-lohilaatikkoa graavilohisiivuilla tavallisten sijaan. Lämminsavukalasta taas suosittelen lämpimästi tekemään pihvejä, jotka sopivat mainiosti vaikkapa burgerin väliin. Pari vuotta sitten teimme myös ihan perinteisiä, pieniä sormisyötäviä kaloista.

Mutta sitten siihen tämän vuoden rääppimisjuttuun. Nuorena tyttönä työskentelin Irlannissa muutaman vuoden kahvilassa, jonka listalla oli aina jouluisin The Christmas Sandwich – eli yksi versio kalkkunavoileivästä. Kyseinen voileipä oli hurjan hyvää, ja tänä vuonna olen muistellut sitä niin monesti, että päätin tehdä kotiversionkin. Makumaailmassa on hieman joulua, mutta myös raikkautta, ja tuhti leipä käy lounaasta tai myöhäisestä aamiaisesta, pitäen nälän poissa monta tuntia. Alkuperäisiin aineksiin kuului myös stuffing eli kalkkunan tai kanan leipäpohjainen, yrttinen täyte, mutta minä jätin sen pois ja korvasin timjamin ja salvian lehdistä tehdyllä silpulla. Koska kyse on voileivästä, on reseptiikka hyvin summittaista, määrät tarkentuvat sen mukaan, mitä tähteitä on käytettävissä ja millaisesta täyte-leipäsuhteesta itse kukin pitää. Leiväksi sopii joko ihan tavallinen paahtoleipä, josta saa nätit kolmioleivät, tai vaikkapa sesonkiin sopiva karpaloleipä, jota on ollut parilla leipomolla valikoimissa. Ainut täyte, jonka tätä leipää varten valmistin, oli coleslaw, kaikkea muuta löytyi jääkaapista jo valmiina.

The Christmas Sandwich

pari isoa paahtoleipäviipaletta
majoneesia
dijon-sinappia
karpalohilloa
reilu siivu kinkkua
reilu siivu kalkkunaa
pari lusikallista coleslawia
salvian ja timjamin lehtiä silputtuna
tavallista tai marinoitua punasipulia (minulla oli Mama G:n reseptillä tehtyä)
silputtua jäävuorisalaattia

Paahda leipäpalat ja voitele toinen pala majoneesilla ja dijonilla, toiselle levitä nokare coleslawia. Kasaa coleslawin päälle kalkkunaviipale, karpalosoosi, salaatti, sipulit, yrttisilppu ja kinkkuviipale. Laita majoneesilla ja sinapilla voideltu pala leivän kanneksi, paina hieman kasaan ja leikkaa kolmioiksi tai kääräise paperiin ja syö sellaisenaan.

0 Comments

Joulupuurokauden avaus, ohra-omenauunipuuro

marraskuu 30, 2014

Minä tykkään puurosta. Useimmiten syön sitä ihan tavallista kaurahiutalepuuroa mitä keittelen ihmispoikasellekin, mutta ryynikaapin sisällön ja mieliteon mukaan tulee keiteltyä paljon muutakin. Kun on aikaa (odottaa, valmistukseenhan aikaa ei edes kulu), teen uunipuuroja. Viimeisin uunipuuroviritys oli jälleen ihan yliyksinkertainen, mutta siitä tuli niin hyvää, että halusin sen laittaa tännekin. Tuunasin normiuunipuuroa raastamalla sinne pari omenaa ja maustamalla hieman, jolloin puuroon tuli ihanan jouluinen tuntu. Tämä sopi hyvin hitaan viikonloppuaamun aamiaispuuroksi, mutta myös arkijälkkäriksi, varsinkin, jos päälle ripsauttaa vähän sokeria. Päärynä sopii tähän puuroon mainiosti myös, samoin ohran voisi vaihtaa riisiin. Jos puuron haluaa syödä aikaisin aamulla, sen voi laittaa uuniin jo edellisenä iltana ja antaa hautua pienemmissä asteissa (laittaisin noin 100-asteiseen uuniin) yön yli.

Ohra-omenauunipuuro

1l punaista maitoa
3 dl kokonaisia ohrasuurimoita
2-3 pientä, kotimaista omenaa
ripaus suolaa
ripaus kanelia
ripaus vaniljajauhetta
muutama voilastu

(valmiin puuron mausteeksi halutessasi maitoa, sokeria, kanelia ja/tai voisilmä)

Kuori ja raasta omena. Sekoita kaikki aineet voita lukuunottamatta uunivuoassa ja vuole voilastut päälle. Anna hautua 130-asteisessa uunissa kolmisen tuntia ja vetäytyä hetken ennen tarjoilua.

2 Comments

Oodi uunipuurolle

lokakuu 31, 2013

Ja samalla kysymys, MITEN mä en ole ennen tehnyt puuroa uunissa? Onneksi tämä aukko sivistyksessä tuli täytettyä, sillä uunipuuro on ihanan pehmeän makuista. Ja kun usein hehkutan helppojen juttujen perään, niin eivätpä ne jutut tästä enää helpotu. Anteeksi nyt siis teille, joille tällainen puuro on ihan peruskauraa ja resepti liian yksinkertainen jakoon, en vaan voi olla levittämättä uunipuuron ilosanomaa – olkoonkin, että resepti on napattu ohrasuurimopaketin kyljestä 🙂

Kolmen tunnin kypsennys tarkoitti minulla sitä, että puuro valmistui aamiaisen sijaan lounaaksi, mutta aamupalaksi puuro valmistuu hauduttamalla sitä vaikka yön yli 100-asteisessa uunissa. Puurolisukkeina käytin ihanaa äidin tekemää vadelmahilloa sekä maitoa, ja toisella syönnillä voita, kanelia, sokeria ja maitoa.

Uunipuuro

2 dl ohrasuurimoita
1,4 l maitoa
ripsaus suolaa
(pieni nokare voita paistoastian voiteluun)

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Voitele uunivuoka. Kaada vuokaan maito ja ohrasuurimot ja ripsauta päälle hieman suolaa. Paista puuroa uunissa noin kolme tuntia, ja anna levähtää hetki ennen tarjoilua.

2 Comments

Ensi kesän piknikeväs

marraskuu 3, 2012

Perässähiihtäjälinja jatkuu, sillä tätäkään tuotosta en ole itse keksinyt, vaan napannut sen Terveiset ravintoketjun huipulta -blogista, jossa kerrotaan leivän olevan metsästäjän eväs nimeltään shooter’s sandwich. Niin herkullisen näköistä! Perheemme on evästänyt roiskeläppäpitsoilla koko metsäkanalintukauden, joten kauden päätteeksi tein ihan oikeaa ruokaa – eli tällaisen leivän – retkieväiksi. Ei ollut kamalan yllättävää, että isäntäkin ilahtui lihalla täytetystä limpusta. Koska mitään saalista ei ollut käytettäväksi, päädyin tekemään täytteen paahtopaistista; tekeekö se leivästä dairy farmer’s sandwichin?

Leipä oli tosi hyvää, vaikka päädyimmekin syömään sen vasta kotona illalliseksi metsäreissun jälkeen. Kastiketta olisi voinut olla ehkä vieläkin enemmän, ja vastaavan varalle myös leikkaisin leivän  jo etukäteen (tosin sillä ei sitten kotona ollut väliä). Ohje on alla hyvin summittainen, koska eri sovellustapoja löytyisi miljoona, ja jokainen valitsee mieleisensä 🙂

Idea oli kuitenkin mainio, ja leipä minusta myös aika kaunis. Muistan joskus ehkä kymmenen vuotta sitten nähneeni brittitelkkarissa, kun vähän vastaavalla ajatuksella leipä täytettiin tonnikalasalaatilla, joten mielessäni vilkkuvat jo erilaiset vaihtoehdot voileipäkakun vaihtoehdoksi ja ensi kesän piknikevääksi, leipäkuori suojaa kuljetuksessakin mukavasti.

Shooter’s sandwich

1 täytettäväksi sopiva leipä (pyöreä maalaisleipä, ruislimppu, vuokaleipä tms.)
lihaa tai lintua (minulla aiemmin tehtyä paahtopaistia)
pekonia
kourallinen herkkusieniä
1-2 sipulia
sinappia
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

kostuketta: minä käytin paahtopaistin paistinlientä ja worcestershire-kastiketta, mutta tähänkin löytyisi lukemattomia yhdistelmiä

1. Leikkaa leivästä ”hattuviipale” pois ja koverra sisus. Sipaise sisäpuolelle reunoihin ja hattuun sinappia.

2. Viipaloi paahtopaisti. Kuullota pannussa voissa sipuli, lisää herkkusienet ja pekoni ja paista kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Täytä leipään kerroksittain lihaa ja pekoni-sipuli-sienisekoitusta. Lisää tarvittaessa suolaa lihalle, mutta huomioi, että kostukkeetkin maustavat sitä. Lusikoi kerrosten väliin ja viimeisen kerroksen päälle kostukkeita. Laita hattu takaisin leivän päälle ja kääräise komeus leivinpaperiin, jonka voi sitoa narulla kiinni. Pyöräytä varmistukseksi ympärille vielä pari kerrosta foliota. Laita reilun painon alle (minulla n. 10kg, alkuperäisohjeessa taisi olla enemmänkin) ainakin viideksi tunniksi, tai mieluiten yön yli. Tarjoile täytekakun tapaan leikattuina viipaleina.

1 Comments

Pähkinäinen smoothie

toukokuu 18, 2012

Välillä jotain muutakin kuin grilliruokaa, aamupalaakin on päivittäin syötävä. Eipä sillä, olemme kyllä joskus testanneet, miten onnistuu aamupalan teko alusta loppuun grillissä, ja ihan hyvin onnistui. Ehkä joskus vielä kokeillaan aamukahvinkin keittoa pallon yllä 😉

Anyway, asiaan. Smoothieissa ei sinänsä ole varsinaisesti ohjeistettavaa – eikös ohje ole se, että summamutikassa otetaan marjoja, maitotuotteita, makeutusta ja mitä muuta haluaakaan, ja surautetaan sauva- tai tehosekoittimella pirtelöksi? Tässä smoothiessa on kuitenkin jujuna maapähkinävoi, joka antaa täyteläisyyttä makuun, ja rasvaa ja proteiinia sitä kaipaaville. Ohje on hyvin summittainen edellämainitun ohjeperiaatteen mukaisesti 😉

Onko muuten muilla ollut vaikeuksia saada maapähkinävoita kaupasta? Olen löytänyt maapähkinävoita vain yhden merkin, joka on bonuksena vielä luomua, mutta muut tuotteet ovat useimmiten olleet levitteitä – tuoteseloste on huomattavasti voita pidempi, enkä tiedä, miten toimisivat muussa kuin leivänpäälliskäytössä. Kokemuksia otetaan mieluusti vastaan 🙂

Pähkinäinen smoothie (kahdelle)

pari kourallista pakastemarjoja
1 rasvaton maitorahka
pari dl jugurttia
(maitoa maun mukaan)
kaurahiutaleita
1-2 rkl maapähkinävoita
hunajaa

Mittaa ainekset kannuun tai tehosekoittimeen. Surauta tehosekoittimessa tasaiseksi pirtelöksi, tai jos käytät normikannua, sauvasekoittimella vastaavanlaiseksi. Valmista!

2 Comments

Mustikkainen vispipuuro

maaliskuu 19, 2012

Sovimme isännän kanssa jo ennen viime viikonloppua, että lauantain vieraskoreilun päälle emme sunnuntaina tee mitään hyödyllistä. Ja hyvin valitsimmekin ei-minkään-tekemispäivän, oli mukava ulkoilla seisojan kanssa auringonpaisteessa ja mennä sen jälkeen ulkoruokintalounaalle. Kävimme Lönnrotinkadun Emmyssä, joka on sinänsä ihan sympaattinen paikka ja listallakin on kaikkea mielenkiintoista moneen muuhun kiinalaiseen verrattuna, mutta joka kyllä jätti toisellakin käyntikerralla vähän kylmäksi. Ajatus hyvä, toteutus ontuu.

Anyway, illemmalla teki vielä jotain syötävää mieli, joten päätin pitkästä aikaa tehdä vispipuuroa. Pieni kriisi pukkasi kyllä siinä kohtaa, kun huomasin pakastimessa olevan vain puolisen desiä puolukoita. Idea oli kuitenkin jo iskostunut päähäni, joten vispipuuroa tein, muutamasta puolukasta sekä hieman useammasta mustikasta 🙂 Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ja tein pari pientä muutosta reseptiin: lisäsin marjojen määrää, sekoitin jämäpuolukat mukaan (antoivat mukavan puolukan happamuuden)  sekä laitoin vaniljasokerin jo puuroon, en maitoon. Helppoa kuin mikä ja hävisi nopeasti välipalana ja aamiaisena, mutta suosittelen seuraamaan mannaryynipaketin ohjetta – vatkaa ryynit ripotellen, älä lapa niitä kahtena könttänä desimitasta kattilaan ja palaa vatkaamiseen vasta, kun olet puuhannut jotain muutakin välissä 😉

Mustikkainen vispipuuro

0,5 dl puolukoita
4,5 dl mustikoita
1 dl sokeria
1 l vettä
1,5 dl mannaryynejä
1 rkl vaniljasokeria

1. Kiehauta marjat, sokeri ja vesi kattilassa. Vatkaa mannaryynit ripotellen sekaan (tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä tein 😉 ja anna muhia pienellä lämmöllä n. 10 min, kunnes seos on puuromaista. Mausta vaniljasokerilla ja jäähdytä.

2. Vatkaa puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi ja tarjoile maidon kera.

0 Comments