Browsing Tag

keitto

Helppo hernesosekeitto ja 11 vastausta

toukokuu 28, 2012

Sain hiljattain Millibaarilta 11 kysymyksen haasteen, kiitokset siitä! Täältä pesee vastauksia:
1. Oletko valittaja vai se positiivisen hengen luoja?
Toivottavasti en ainakaan se valittaja! Toisinaan tunnustan muuttuvani sarkasmin sanansaattajaksi, mutta yleensä jos jotain valittamista on, yritän ennemmin tehdä asialle jotain kuin märistä.
2. Ikähaitarisi? <20 / 20-25 / lähempänä kolmeakymppiä / yli kolmikymppinen / vuosia ei enää lasketa?
Luultavasti yli kolmekymppinen, en ole laskenut kovin tarkasti 🙂
3. Lähi- vai kaukomatkailu? Miksi?
Tykkään matkailla sekä lähelle että kauas, mutta nykyään painotus taitaa olla lähimatkailussa seisojan saavuttua perheeseen reilu vuosi sitten. Lähimatkailun ihana puoli on ex-tempore -matkustus, suunnitelmia ei tarvitse aina päättää etukäteen vaan voi lähteä reissuun päiväseltään sopivan aurinkoisen kelin sattuessa.
4. Mikä on lempiarkiruokasi?
Vihreä curry. Siinä täytyy olla jotain addiktiivisia aineosia.

5. Jos sinulla on lapsia, puhutteko kaveripiirissäsi lasten kasvatuksesta ja jaatteko toisillenne ohjeita ja vinkkejä (tai onko joku kärkäs neuvomaan, miten missäkin tilanteessa tulee toimia)?
Minulla on vain karvainen lapsi, mutta sen kasvatuksesta keskustellaan samanhenkisten tuttavien kanssa paljonkin. En ole mielestäni saanut ainakaan mitään liian kärkkäitä neuvoja, yleensä enemmän hyviä vinkkejä, joista voi sitten soveltaa omat ohjeensa kotioloihin.

6. Minkätyylistä musiikkia kuuntelet?
Voi, tämä on aina yhtä vaikea kysymys, musiikkimakuni on vaihteleva kuin sää…
7. Millä kolmella sanalla ulkopuoliset ihmiset sinua kuvailisivat?
Jalat maassa, ystävällinen, (toivottavasti) täyspäinen.

8. Kuljetko resuisissa vaatteissa, oletko muodin orja vai jotain siltä väliltä?
Varmasti jotain siltä väliltä mutta lähempänä resupetraa, ison osan ajasta tamineet ovat vähintään kurassa. Olen myös tavattoman laiska shoppailemaan.
9. Mitä kotipaikkakuntasi sinulle merkitsee?
Kotipaikkakuntani on niin hajanainen, ettei se itsessään merkitse kovin paljoa. Suurempi merkitys on lähiöllä, jossa vietin lapsuuteni sekä paikkakunnalla, jossa oli ensimmäinen oma kotini. Niistä paikoista löytyvät sekä lapsuuteni että aikuisuuteni juuret. Terkkuja vaan.

10. Kysy itseltäsi jokin kysymys ja vastaa siihen.
Apua, olen parempi kehittämään kuin keksimään… Mutta ehkä uudehkon blogin myötä, mitkä ovat päällimmäiset havainnot ensimmäisen viiden kuukauden ajalta? Mulle tulee mieleen lähinnä se, että ruuanlaitosta ja syömisestä nauttii nyt entistä enemmän, mutta samalla myös siitä, kun välillä ei tee ruokaa tai kirjoita siitä ollenkaan – pakastepizzastakin on tullut paljon parempaa!

11. Mitä haluaisit kysyä minulta? 🙂
Vähän edelliseen liittyen, uutena bloggaajana minua kiinnostavat kovasti muidenkin blogit ja niiden taustat. Siispä kysyn, mitä bloggaus on tuonut sinulle?

Toistaiseksi en oikein tiedä, mitä kysyisin omassa 11 kysymyksen haasteessani ja kenelle sen laittaisin eteenpäin, joten jätän homman hautumaan siltä varalta, että sisäistä kysymysgeneraattoriani alkaa myöhemmin kutkuttamaan. Ehtiihän sitä.

Ja sitten vielä siitä hernekeitosta, kuva on aika karsea mutta soppa oli hurjan hyvää kaikessa helppoudessaan ja pakasteherneiden arkisuudessa. Kahden hengen satsiin käytin 500g pakasteherneitä, 100g maustamatonta tuorejuustoa, n. 6dl kanalientä, mustapippuria ja kuivattua valkosopulia jauhettuna. Kiehautin herneet kanaliemessä, lisäsin mausteet ja tuorejuuston, ja surautin sauvasekoittimella tasaikseksi. Sopalle olisi tehnyt terää leipäkrutongit, rapsakaksi paistettu pekoni tai vaikka parmesanraaste, mutta oikein hyvin toimi näinkin.

2 Comments

Arki-illan kalakeitto

maaliskuu 22, 2012

Arkkupakastimesta toistaiseksi haaveillessa, meidän jääkaappipakastimen pakastinpuoli (tai pitäisi varmaan sanoa ”osa”, koska ei se mikään puolikas ole) on melko turvoksissa. Viime viikkoina olen ottanut projektiksi syödä vanhoja pakasteita mahdollisimman paljon pois, kyytiä ovat mm. saaneet pakastemarjat vispipuuron muodossa, sekä banaaninlehdet ihan muuten vaan.

Tällä kertaa oli pakasteseitin vuoro. En oikeastaan edes tykkää ko. tuotteesta, mutta aina välillä uskottelen itselleni, että saan siitä tehtyä jotain hyvää, ja että kannattaahan sitä nyt ostaa kun on niin edullistakin, ja kun valkoinen kala on tunnetusti korkeaproteiinista ja vähärasvaista. Ja sitten se paketti muhjuuntuu pakastimessa puoli vuotta.

Arkikalakeittoon sain kuitenkin vihdoin käytettyä tuon kalapalan, plus jääkaapin puolelta paljon muita jämiä, lanttua, perunaa, porkkanaa ja fenkolia. Oikeastaan fenkolinjämästä lähti koko ajatus tehdä kalakeittoa, ja mieli teki kirkasliemisen kalasopan kaltaisia yksinkertaisia makuja. Eikä soppa mitenkään pahaa ollut, oikein sopivaa arki-iltaan – ja huomioiden, että kaikki ainekset oli ostettu aiemmin muita tarkoituksia varten, ei se maksanutkaan mitään. Having said that, aivan varmasti tuoreesta kalasta ja omatekoisesta kalaliemestä olisi saanut paremman lopputuloksen. Toivottavasti joku muistuttaa minua jatkossa siinä pakastealtaan kohdalla, etten ostaisi sitä puristemallista pakasteseitiä, vaikka kuinka keksisin sille käyttötarkoituksia kaupassa… 😉

Arki-illan kalakeitto

300-400g pakasteseitiä (tai ruodotonta tuoretta kalaa)
3 suurehkoa, kiinteää perunaa
1 porkkana
1 iso sipuli
pala lanttua
n. puolikas fenkoli
1 l kalalientä (minulla ihan vain kuutiosta)
muutama kokonainen maustepippuri
sitruunapippuria
silputtua tilliä tai ruohosipulia
(suolaa)

1. Ota pakastekala sulamaan huoneenlämpöön n. 30 min ennen muun ruuanlaiton aloitusta. Kun pala on sulanut juuri ja juuri leikattavaksi, paloittele se suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Jos käytät tuoretta kalaa, sulatusta ei tietenkään tarvita. Mausta sitruunapippurilla ja halutessasi suolalla.

2. Kiehauta kalaliemi maustepippureiden kanssa. Liemen kuumetessa kuori ja pilko perunat, sipuli, lanttu ja porkkana. Lisää liemeen. Anna poreilla hiljalleen n. 10 min.

3. Pilko fenkoli ja lisää se sekä kalapalat kattilaan. Anna poreilla vielä viitisen minuuttia, tai kunnes kalat alkavat olla kypsät. Ripottele keiton pinnalle silputtua ruohosipulia tai tilliä.

0 Comments

Helmikuun viimeinen borssikeitto

helmikuu 29, 2012

Helmikuun ruokahaasteen voitti Kulinaarimuruja -blogin Elviksen sydänkohtausleipä huikealla äänimäärällä, onnittelut voittajalle! Itselleni samainen ruokahaaste oli ensimmäinen, osallistuin porsaan ribseillä ja chili-coleslawilla. Oli hauskaa jännittää kisan etenemistä, miettiä eri reseptivaihtoehtoja ja ihastella muiden osallistujien herkkuja. Varsinkin Ahmijan sianpääprojekti oli vaikuttava, täytyy ehdottomasti päästä joskus kokeilemaan.

Ensikertalaisen haasteeseenosallistujan sekä bloginoviisin näkökulmasta ehkä ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, että joku – täsmällisemmin Kotona Tehtyä -blogin emäntä – oli ihan oikeasti kokeillut reseptiäni, ja jättänyt vielä kommentin, että hyvin oli toiminut. Voi miten kivaa! Olen nyt ihan ruokahaastekoukussa enkä malta odottaa, että maaliskuun haaste julkistetaan 🙂

Nyt kuitenkin hetkeksi vielä helmikuuhun, ja tarkemmin ottaen omaan viimeiseen ateriaani tämän kuukauden osalta. Borssikeitto ei ole meidän perheessä mikään yhteinen suosikki, mutta itse tykkään tehdä sitä vähintään kerran talvessa. Yleensä kerta riittääkin, koska teen tavallisesti niin ison satsin, että viimeiset annokset saa kaivella pakastimesta elokuussa. Tällä kertaa yritän kuitenkin pysyä vähän maltillisemmassa määrässä.

Borssiinkin taitaa olla yhtä paljon reseptejä kun on tekijöitäkin. Minulla on usein tapana lisätä vihreitä linssejä tai jonkin sortin papuja keittoa tukevoittamaan, mutta jätin ne väliin tällä kertaa, ja laitoin sen sijaan vähän palvikylkeä joukkoon. Annoksesta riittää kahdelle-kolmelle pääruuaksi hapanleivän kera.

Borssikeitto

2 suurehkoa punajuurta
2 porkkanaa
1/4 valkokaalia
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
12 dl kasvis- tai lihalientä (minulla yksi lihafondiannoshyytelö sekä vettä)
1/2 dl punaviinietikkaa

(300g palvikylkeä)

mustapippuria myllystä
muutama maustepippuri
(suolaa)
meiramia
rakuunaa
timjamia

smetanaa tarjoiluun

1. Suikaloi porkkanat, punajuuret ja kaali. Pilko sipulit ja valkosipuli hienoksi hakkeeksi.

2. Kiehauta liemi kattilassa ja laske sen jälkeen lämpöä. Kuullota kasviksia erissä pannulla (tai kaikki kerralla, jos pannusi on riittävän iso) ja siirrä kattilaan liemeen.

3. Mausta etikalla, pippureilla ja kuivatuilla yrteillä ja anna kypsyä puolisen tuntia. Etikkaa kannattaa vähän maistella maustaessa, vähempikin saattaa riittää jos et halua kovin tujakkaa keittoa. Jos käytät tuoreyrttejä, lisää ne vasta hetki ennen tarjoilua.

4. Lisää palvikylki tai muu kypsä liha ja anna kuumentua. Tarjoile heti smetanan ja hapanleivän kera.

0 Comments

Aasialaistyylinen kanakeitto

helmikuu 6, 2012

Tämän kanan kanssa tuli munittua. Hieno tarkoitukseni oli keittää pakkasesta kaivettu broileri, jäähdyttää sen keitinliemi, kuoria rasvat pinnalta ja hyödyntää liemi keiton pohjana. Kaikki sujui mallikkaasti, kunnes tein virhearvion jäähdytysastian ominaisuuksista: ”Kyllähän tää pakkasta kestää”, kuuluisia viimeisiä sanoja. Niin halkesi liemikulhoni (ei mikään oikea sellainen, vaan ihan vain normaali kulho, johon olin liemen laittanut) ja liemi lirisi terassilautojen välistä maan ja lumihangen uumeniin. Oho.

Jouduin siis korvaamaan kanaliemen teollisella, mutta ihan arkihyvää ja thai-tyylisen happamantulista keitosta tuli kuitenkin. Broileri kannattaa keittää jo edellisenä päivänä, koska liemen jäähtyminen ottaa aikansa. Söin oman annokseni sellaisenaan, mutta isännän lautaselle lisättiin vielä nuudeleita satsia tukevoittamaan.

Aasialaistyylinen kanakeitto (neljälle)

1 kokonainen broileri (jos pakaste, niin sulata etukäteen)
1, 5 l kanalientä (tai vettä ja pari annoshyytelöfondia, jos kaadat liemen pitkin pihaa)
1/2 vihreä paprika
1 porkkana
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 prk maissia
2 tomaattia
1/4 kiinankaali
1,5 limetin mehu
kalakastiketta
sitruunaruoho
5 cm pätkä inkivääriä
tuoretta chiliä

öljyä paistamiseen.

1. Keitä ensin broileri. Laita lintu isoon kattilaan, ja kaada päälle kylmää vettä niin, että lintu peittyy. Kiehauta, kuori päältä mahdollinen kertyvä vaahto ja laske lämpöä. Anna kypsyä kannen alla pienellä lämmöllä n. 1-1,5 tuntia tai kunnes liha on kypsää.

2. Nosta broileri kattilasta, anna sen jäähtyä käsiteltävän lämpöiseksi, poista nahka, irrota lihat luista ja nosta ne syrjään. Siivilöi liemi ja jäähdytä se jääkaapissa. Kun liemi on jäähtynyt niin, että rasva on hyytynyt sen pinnalle, kuori rasvakerros pois ,liemi on sen jälkeen käyttövalmista sopan pohjaksi. Itselläni jäi tosiaan tällä kertaa tämä vaihe väliin ja korvasin liemen vedellä ja fondilla, mutta jos broilerin kerran keittää, voi saman tien liemenkin ottaa talteen. Ja aina se on fondia parempaa.

3. Pilko porkkana ja sipuli, viipaloi inkivääri ja leikkaa sitruunaruoho pitkittäin kahtia.

4. Kuullota hetki porkkanaa, sipulia, inkivääriä, sitruunaruohoa ja valkosipulia öljyssä kattilan pohjalla. Lisää kanaliemi ja anna kiehahtaa. Mausta limettimehulla ja makusi mukaan kalakastikkeella, ja lisää keitetty broilerinliha.

5. Keiton uudelleen kuumentuessa lohko tomaatit, hienonna chili ja suikaloi kiinankaali ja paprika. Kun keitto on kiehumispisteessä, lisää loput vihannekset mutta älä enää keitä, vaan nosta kattila levyltä ja tarjoile heti.

0 Comments

Valkosipulikeitto ja parmesaanikrutongit

helmikuu 1, 2012

Blogi on ehtinyt olla jo kuukauden pystyssä! Hassua, miten paljon havaintoja ja ja metaa uuteen harrastukseen liittyen onkin jo ehtinyt kertyä. Säästän kuitenkin lukijoita (moi isäntä) sen verran, etten huutele ruokabloggaamisen syvimmästä olemuksesta huikealla kuukauden kokemuksellani.

Päivän ruoka liittyy tosin blogimetaani sikäli, että yksi parhaita juttuja uudessa harrastuksessa tuntuu olevan toisten reseptien bongailu. Mieliteko valkosipulikeittoon syntyi nimenomaan toisten blogipostauksista, joissa kyseinen ruoka on vieraillut ahkerasti parina viime vuotena. Pohjana omaan versiooni käytin mm. Pippurimyllyn käyttämää ja hehkuttamaa Pirkka-reseptiä, josta oma versioni muotoutui kokkaamisen edetessä, suurimpana erona alkuperäiseen ehkä valkosipulin paahtaminen kuullottamisen sijaan, sekä valkoviinin lisääminen. Hassu sattuma on, että hyvästä tarjonnasta huolimatta en ole koskaan ennen syönyt valkosipulikeittoa, vaikka kärsinkin vakavasta valkosipulihulluudesta. Tänään sitä kuitenkin sattui olemaan työpaikan läheisessä lounasruokalassa, joten en tietenkään voinut kävellä vertailuversion ohi. Hyvää oli, mutta omassa sopassa oli kyllä reilusti enemmän makua 🙂

Keiton kanssa tein parmesaanikrutonkeja, jotka tasoittivat mukavasti melko tujakkaa keittoa. Annoksesta riittää kahdelle illalliseksi ainoana ruokalajina tai kuudelle alkuruokana.

Valkosipulikeitto

4 kokonaista valkosipulia
1 sipuli
0,5 dl vehnäjauhoja
2 dl valkoviiniä
3 dl kanalientä (minulla 3 dl vettä ja yksi kanafondiannos)
2 dl kermaa
laakerinlehti
mustapippuria
(suolaa)
voita ja öljyä paistamiseen
silputtua persiljaa

1. Irrota valkosipulinkynnet toisistaan, mutta jätä ne kuorimatta (poista kuitenkin ylimääräiset, paperimaiset ”irtokuoret”). Paahda 180-asteisessa uunissa n. 20 min.
2. Valkosipulin paahtuessa pilko sipuli ja persilja. Ota paahtuneet valkosipulit uunista ja poista kuoret.
3. Kuumenna paistinpannussa hieman öljyä tai voita ja kuullota sipuli. Lisää valkosipuli pannulle ja anna kuullottua vielä hetki. Lisää vehnäjauho ja sekoita se sipuli-valkosipuli-rasvaseokseen niin, ettei irtojauhoja jää.
4. Lisää valkoviini kuumaan pannuun ja anna kiehahtaa. Lisää kanaliemi ja laakerinlehti, ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Anna hautua n. 20 min.
5. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kerma. Lisää pinnalle reilusti tuoretta persiljaa ja parmesankrutonkeja.

Parmesaanikrutongit

1/3 vähän kuivahtanutta ranskanleipää
50g parmesaania raastettuna
oliiviöljyä

Leikkaa leipä kuutioiksi. Sekoita kulhossa leipäkuutiot ja öljy, ja nosta kuutiot uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele parmesanraaste päälle ja paista uunissa 200 asteessa n. 10 min tai kunnes krutongit ovat kullanruskeita.

0 Comments

Gazpacho – aikainen kesäkauden avaus

tammikuu 19, 2012

…Koska nythän on jo melkein kesä, right? No, ikkunasta katsomalla ei siltä näytä, ja kalenterikin väittää, että vielä olisi neljä ja puoli kuukautta kesäkuun alkuun.

Gazpacho, eli kylmä tomaatti-kurkkukeitto, taipuu mielessäni lähinnä hellepäivän lounaaksi, enkä mitenkään saa kuviteltua siitä talviruokaa. Sitä on kuitenkin tehnyt jo useamman viikon mieli, ja koska olen vatsani orja, oli pakko vihdoin antaa periksi ja avata kesäkausi hyvissä ajoin näin tammikuussa. Tällä kertaa en taida kyllä nauttia keittoa terassilla päivänvarjon katveessa, vaan ihan visusti lämpimissä sisätiloissa. Vaikka onhan se talvikin tietysti ihanaa, varsinkin nyt kun se ihan oikeasti tuntuu saapuneen myös tänne maan eteläosiin. Lunta, jee!!

Ohjeeni on alun perin Könemannin kustantamasta Suuri Kasvisruoka -keittokirjasta, jonka sain takavuosina lahjaksi. Alkuperäisen ohjeen punaisen ja vihreän paprikan sijaan käytän pelkästään vihreää paprikaa, ja määriä olen hieman suhteuttanut omaan makuuni sekä tasannut, jottei tarvitsisi miettiä, mitä tehdä jääkaapissa olevalle tomaattimehutölkille, jonka pohjalla on 1 1/4 dl tomaattimehua.

Kirja on käsittääkseni käännösteos ja kuuluu aika moniaiheiseen keittokirjasarjaan, muistaakseni omassa hyllyssä on ainakin Suuri Herkkupalakeittokirja, ja kirjakaupassa on tullut vastaan ainakin aasialaista ja välimeren ruokaa käsittelevät teokset. Osassa kirjoja on myös samoja ohjeita jonkin verran. En ole kovin montaa reseptiä tästä kasvisruokakirjasta kokeillut, mutta niiden tarkkuus vaikuttaa päällisin puolin hieman vaihtelevalta. Gazpacho on tietysti niin idioottivarma ruoka, ettei sen kohdalla ohjeen kanssa ole niin justiinsa, mutta jos enemmän hifistelisi, voisi harmittaa jos ohje ei täsmäisi. Mutta niin vähän olen kirjasta kokannut, että kyse on enemmän fiiliksestä kuin empiirisiin kokeisiin pohjautuvasta tutkimustuloksesta. Ehkä vain ujostelen liikaa reseptejä, jotka vaatisivat vähän enemmän töitä (olen siis laiska ;).

Kirjassa on kuitenkin sekä herkullisen näköisiä kuvia että kuuloisia ohjeita, joista olen monesti saanut inspiraatiota. Ja siitähän kai keittokirjoissa onkin kyse, ideoiden ja innostuksen löytämisestä? Reseptistä viis, kun ajatus on päässä syntyy resepti tehdessä 🙂

Gazpacho on erittäin helppo ruoka, mutta käsin pilkottaessa työtä on jonkun verran, kun vihanneksista tehdään muutaman millin kuutiota. Joskus olen tehnyt tätä blenderilläkin, mutta kuutioiden rakenne on jotenkin ollut muhjuisempi ja melkein vaahtoava, johtuu se sitten liian tylsistä teristä tai ilman sekoittumisesta vihannesmassaan.

Tämän sopan maku vain paranee, jos sitä jää vielä seuraavallekin aterialle. Keittokirjan mukaan ohjeesta saa 6-8 annosta, mikä riittänee alkupalana vastaavalle määrälle ihmisiä. Kevyenä lounaana satsista riittää mielestäni kolmelle tai neljälle. Gazpachon seuraksi teen yleensä valkosipulikrutonkeja, mutta myös valkosipulileipä toimii hyvin.

Gazpacho

3 tomaattia
1/2 kurkku
1 vihreä paprika
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1l tomaattimehua
3 rkl valkoviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 tl sokeria
suolaa
mustapippuria

1. Pilko tomaatit, kurkku, punasipuli ja vihreä paprika pieniksi kuutioiksi.

2. Sekoita vihannessilppu kulhossa, purista päälle valkosipulin kynsi, lisää sokeri ja mausta suolalla ja pippurilla.

3. Kaada päälle tomaattimehu, viinietikka ja öljy. Sekoita ja laita jääkaappiin jäähtymään ennen tarjoilua.

Valkosipulikrutongit

Kuutioi vaaleaa, hieman kuivahtanutta leipää muutaman sentin kuutioiksi. Laita leipäpalat kulhoon, kaada päälle hieman oliiviöljyä ja purista joukkoon valkosipulinkynsi. Sekoita, kunnes öljyä on tarttunut tasaisesti leipäpaloihin. Aloita hieman pienemmällä öljymäärällä ja lisää tarvittaessa – leipien ei kuitenkaan tarvitse imaista öljyä läpeensä. Levitä kuutiot tasaisesti leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle hieman suolaa. Paista uunissa 180 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes krutongit ovat kullanruskeita.

0 Comments

Paprikakeitto

tammikuu 14, 2012

Huomenna olemme menossa seisojan kanssa treenaamaan lintujen hätistelyä, joten edessä on monen tunnin ulkoilu odotettavasti hyytävässä pakkasessa. Vastalääkkeeksi paleltuneisiin varpaisiin ja neniin tein jo tänään valmiiksi voimakkaan lämmittävää paprikakeittoa, jonka voi nopeasti kuumentaa hellalla huomenna kotiin tullessa. Vähän oli kyllä pakko koemaistaa jo tänään.

Paprikakeiton resepti on kulkeutunut minulle isäni äidiltä (ja hänelle eräältä tuttavaltaan), joka tapasi valmistaa soppaa mökkireissuilla. Siinä missä siskoni ja serkkuni tarinan mukaan kinastelivat siitä, kuka saa syödä sopan minkäkin väriseltä lautaselta, en lapsena en oikeastaan välittänyt paprikakeitosta vaan vierastin sen voimakasta makua. Aikuisena sitä on tullut tehtyä vähintään kerran talvessa, ja sen lämpöisiin, rikkaisiin makuihin tulee himo etenkin näin pakkaskeleillä. Tämä keitto ei ole kevytruokaa, vaan se saa lisäpuhtia pekonista (niin kuin 99% meidän talouden aterioista) ja riisistä. Sopan valmisteluissa joutuu pilkkomaan jonkin verran, mutta siitä suoriuduttua keitto valmistuukin melkein omia aikojaan.

Minun soppani olisi tällä kertaa saanut olla paprikaisempaa (käytin aika paljon sipulia sekä poikkeuksellisesti myös porkkanaa, joka oli tässä reseptissä vähän turha) , joten muokkasin jakoon tulevaa reseptiä lähemmäksi ”kantaversiota”.

Paprikakeitto (iso satsi)

6-8 punaista paprikaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2,5 l lihalientä (tai 2 l vettä ja 1-2 lihaliemikuutiota)
1 pkt pekonia
1 dl riisiä
mustapippuria
kuivattua meiramia
(suolaa)
voita tai öljyä paistamiseen

Pilko paprikat, sipulit, pekoni ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Paista sipulit, pekoni ja valkosipuli käyttämäsi kattilan pohjalla voissa tai öljyssä, lisää paprikat ja annan niidenkin ottaa hieman paistomakua itseensä. Mausta seos mustapippurilla, meiramilla ja halutessasi suolalla, riippuen käyttämäsi lihaliemen suolaisuudesta. Kaada lihaliemi vihannes-pekoniseoksen päälle ja anna kiehahtaa. Laske sitten lämpöä, lisää kaurariisi ja jätä soppa hiljaiselle tulelle porisemaan, kunnes riisi ehtii kypsyä.

0 Comments

Hernekeitto alkusanojen kera

tammikuu 1, 2012

Keitto valmistui jo muutama päivä sitten mutta blogin saamisessa kirjoituskuntoon vierähti tämän vuoden puolelle (minullako kesti? Ei kai… 🙂 Haluan kuitenkin aloittaa kirjoittamiseni tällä perinteisellä kinkunjämien käyttöruualla, joka sopii hyvin kitupiikin arkibudjettiini ja venyy useamman päivän ruuaksi ja vielä pakastimeenkin. Tähteiden ulkopuolelta tämän keittosatsin hinnaksi taisi tulla korkeintaan kaksi euroa, kun sipulit, porkkanat ja maustepippuritkin köllöttivät jo valmiina keittiössä ja ainut tarvittava ostos olivat kuivatut herneet.

Minun taidoillani ei hernekeitosta vielä saa kaunista kuvaa, ehkä ensi vuonna sitten… Mutta hyvältä se maistui, oikeesti!

Hernekeittoa kokkaillaan meillä yleensä vain sen kerran vuodessa, mutta sitä tosiaan tehdään silloin sitäkin enemmän. Perinteisesti lihaksi käytetään kinkun tähteet ja liemi saa makua kinkun paistoliemestä, mutta jos ei joulukinkkua syystä tai toisesta olekaan paistettu, olen käyttänyt savupotkaa, savukinkkua (toisten mielestä savuliha taitaa olla tässä se ainut oikea) tai jopa kassleria, pääasia että on jotain mikä hautuu ihanan mureaksi sopan poreillessa hiljalleen liedellä.

Porkkanoiden roolista väitellään meillä joka vuosi: isännän mielestä ne ovat vain väärin, minusta taas ne kuuluvat asiaan. Koska minä keitän sopan, porkkanat lisätään mukaan ja isäntä nyppii ne valmiista keitosta jos niin haluaa, olkoonkin, että silloin kuulemma keiton käyttöliittymä on huono 😉 Ääntä kohden se on kuitenkin mennyt, ja tuskin tänäkään vuonna tarvitsee mitään heittää pois.

Ohje on melko summittainen, toinen tykkää puuromaisemmasta keitosta ja toinen laihemmasta, tämä taisi olla jotain siltä väliltä.

Hernekeitto useamman päivän ruokailuun

700-800g kuivattuja herneitä kuorineen
4 l vettä
4 sipulia
3-4 porkkanaa
n. 1 kg joulukinkun jämiä
0,5 l kinkun lientä
maustepippureita
(suolaa, jos lihan ja liemen jälkeen sitä tarvitsee)

Liota herneet pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele ne liotuksen päätteeksi. Mittaa vesi kattilaan ja lisää lionneet herneet. Kiehumista odotellessa, silppua sipuli sekä pilko kinkku ja porkkanat. Kun herneet ja vesi ovat kiehuneet, kuori pinnalle kerääntynyt vaahto ja lisää sipuli, kinkku, porkkanat, maustepippurit ja kinkun liemi. Anna poreilla hiljalleen pienellä lämmöllä pari-kolme tuntia tai kunnes herneet ovat muuttuneet rakenteeltaan ”puuromaiseksi” ja seos alkaa näyttää valmiilta keitolta.

0 Comments