Manskulle on muutama kuukausi sitten avattu uusi thai-ruokapaikka Prikthai, johon suuntasimme testikierrokselle vapaapäivän kunniaksi samalla reissulla, kun lähdimme varta vasten Espoosta Hakaniemen torille ja halliin. Melkein ulkomaille siis.
Prikthai on saanut loistavan sijainnin kisahallia vastapäätä ja ilmeisesti lähiseudun asukkaatkin ovat jo paikan löytäneet, mutta lieko syynä ollut kaunis ilma tai joku muu, me söimme lähestulkoon tyhjässä ravintolassa. Miljöö oli mukava, siisti ja ehkä keskivertothaimaalaista hieman yksinkertaisempi, vaikkei epäselväksi jäänyt, minkä maan ruokakulttuuria paikka edustaa. Olin etukäteen silmäillyt arvostelua, jossa kehuttiin ravintolan listaa hieman tavanomaisesta thaimaalaisesta poikkeavaksi, mutta en valitettavasti keksinyt, miten, vaan valitsimme perusvarmat annoksemme tuttujen suosikkien niinikään perusvarmasta joukosta. Tilaukset otettiin reippaasti, mutta ruokia odottelimme tovin – ei haitannut, koska keittiöstä kuului mukavaa kokkaamisen ääntä, luvaten tuoreeltaan tehtyä, hyvää ruokaa.
Mutta mitähän sanoisin ruuasta? Alkupalaksi otettu papaijasalaatti oli reiluhko alkupala-annos, mistä tietysti ahneet ruokailijat kiittävät. Plussaa myös siitä, että potkua oli salaattiin laitettu keskimääräistä isommalla kädellä, mutta valkosipulia jäin kaipaamaan. Tuomiona, ihan kelpo papaijasalaatti, muttei lajinsa mehevimmän kärjen edustaja.
Pääruokina otimme uppopaistettua kanaa thaimaalaisten yrttien kera sekä panang-curryn (iskipä muuten lukihäiriö tätä kirjoittaessani, piti googlata, mikä on suomeksi vakiintunut kirjoitustapa). Annokset olivat kauniit, varsinkin uppopaistetun kanan rapeaksi friteeratut valkosipulit, sitruunaruohot ja valkosipulilastut olivat hauska idea. Itse kanat olivat kuitenkin aika tavanomaisia, miedosti maustettuja wingsejä. Isäntä puolestaan kommentoi panangia hieman pliisuksi, sanoen sen olevan lähempänä kotona tehtyä, oikaistua versiota kuin normaalisti thai-ravintoloista saatavaa, paksua ja aromikasta panangia. No, ainahan voi argumentoida, että curryja on yhtä paljon kuin kokkeja, eli sinänsä tässä ei ole oikeaa eikä väärää, mutta meidän mieleemme tämä annos ei tällä kertaa niin ollut.
Palvelu oli ystävällistä mutta hieman haparoivaa, päälle näkyy ehkä, ettei ravintolatoiminnasta ole vielä juuri kokemusta. Pienet asiat, kuten juomatilausten ottaminen tai juomien tuominen ennen ruokaa, olivat vähän hakusessa. Sinänsä sellaisella ei ole edes väliä ja jossain hyvin rennossa paikassa voi tällainen kotikutoisuus kuulua konseptiinkin, mutta mielestäni sen pitäisi tulla silloin esiin kautta linjan – tällä kertaa rentous tai välittömyys eivät olleet ihan riittäviä tekemään ruokatarjoilun ja lapsuksista luontevia, vaan lopputulos oli vähän epävarman oloinen.
Pienestä kritiikistä huolimatta, toivon Prikthain löytävän jalkansa Helsingin ravintolatarjonnassa ja yrittäjien pääsevän tästä vielä vauhtiin. Pieni hionta kuuluu alkuvaiheessa asiaan, ja huomioiden kyseessä olevan ilmeisesti ensikertalaisravintoloitsijaperheen (mikä yhdyssana, huh), poppoo suoriutui ihan mallikkaasti. Jään mielenkiinnolla kuulolle, ja käyn testaamassa syksymmällä uudestaan, miten paikka on lähtenyt kehittymään. Lykkyä tyko!
