Reseptit

Thai-salaatti grillatulla entrecotella

kesäkuu 11, 2017
thai_naudanlihasalaatti_grilli

Jos yhdistää kaksi tavattoman hyvää asiaa, thai-maustetun salaatin ja grillatun entrecoten, niin eihän siitä voi tulla kuin vielä parempaa. Voisin lähestulkoon elää erilaisilla aasialaistyylisillä salaateilla ja thai-naudanlihasalaatista on tullut tehtyä versio jos toinenkin, mutta herkullisimmillaan se on varmasti juuri grillatun lihan kanssa. Tällä kertaa helppo ja nopea ruoka pelasti erään väsyneen arki-illan, mutta sopii hyvin myös viikonloppuun, jos et ole aikeissa käyttää koko päivää ruoanlaittoon. Lisuketta kaipaavalle salaatin kaveriksi sopii hyvin höyrytetty jasmiiniriisi.

Vinkki: Entrecoten rasvaisuus tekee lihasta ihan äärettömän maukkaan, mutta salaattiin jäähtyvä rasva ei ole kovin hyvää, niinpä ruoka kannattaa syödä heti, kun lihat ovat valmiit ja vielä kuumat. Isoimmat läskinpalat voi myös putsata viipalointivaiheessa pois.

Thai-naudanlihasalaatti grillatulla entrecotella (kaksi annosta)

400g pala entrecotea
suolaa

1/2 keskikokoinen kiinankaali
1 kurkku
1 pieni punasipuli
2 punaista chiliä
1/2 punainen suippopaprika
200g mung-pavun ituja
1-2 ruukullista korianteria

kastike:

2 limen mehu
2 rkl kalakastiketta
2 rkl sokeria (tai siirappia)
1 valkosipulinkynsi puristettuna

grillaukseen:

1 rkl soijaa
2 rkl rypsiöljyä

  1. Ota entrecote huoneenlämpöön ja ripottele suolaa sen pinnalle.
  2. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Jätä odottamaan. Suikaloi kiinankaali, kurkku (poista halutessasi siemenet), punasipuli, paprika ja chili kulhoon. Sekoita mukaan idut ja silppua päälle korianteri. Kaada päälle salaatinkastike mutta älä sekoita.
  3. Sekoita pienessä kipossa soija ja rypsiöljy. Kuumenna grilli. Grillaa entrecote makusi mukaiseen kypsyyteen soija-rypsiöljyseoksella paiston aikana sivellen. Viipaloi kypsä liha poikkisyin ja poista samalla ylimääräiset rasvat.
  4. Kääntele salaatti sekaisin ja nosta lihaviipaleet salaatin päälle. Tarjoile heti.
Reseptit

Udonit kaalilla ja sienillä

kesäkuu 3, 2017
udon

Talvella minun kiertäessäni grilliltä toiselle mies hifisteli kotona valmistamalla nuudeleita (tässä kohtaa voi toki miettiä, kumpi meistä olikaan se ruokabloggaaja). Taikinaa jäi ylikin, joten pakastimme sen tulevia tarpeita varten. Sinne se ehti jo unohtuakin, kunnes pari viikkoa sitten ostin lentokonelukemiseksii BBC Good Food -lehden kasvisruokanumeron, jonka udon-kaali-sieniresepti muistutti pakastimessa olevasta nuudelitaikinasta. Teen nuudeliruokia ihan aniharvoin reseptiä käyttäen, mutta nyt reseptin kaali, sienet ja erityisesti ne udonit houkuttelivat niin, että ohje päätyi kokeiluun.

Reseptin lähtökohtana on, että nuudelit ovat joko valmista tuoretavaraa tai kuivattuja, mutta ei niiden tekeminenkään ole erityisen vaikeaa, lähinnä se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä kovan taikinamassan käsittelyssä ja kaulitsemisessa. Ohje on yksinkertainen, me nappasimme omamme La Fuji Mamalta. Pastakone on hyvä apuväline sellaisen omistavalle, mutta koneen puutteessa meillä valmistettiin nuudelit käsin ja veitsellä leikkaamalla.  Taikinan vaivaaminen sen päällä kävelemällä jäi meiltä kuitenkin väliin.

Kunhan nuudelit ovat valmiit, loppuateria valmistuu tavallisen wokin vaivalla. Muokkasin ohjetta jonkin verran alkuperäistä mausteisemmaksi ja suolaisemmaksi, ja lisäksi teimme nuudeleiden kaveriksi edamame-papuja, jotka oli tarkoitus lisätä jo pannuun maustumaan mutta valmistuivat unohduksen vuoksi kattilassa omissa oloissaan. Alle olen kirjannut ohjeen sen mukaan, mitä itse tein.

Vinkki: jos ehdit hifistellä, paista sienet ja sipuli erillään kaalista ja lisää ne vasta lopuksi nuudeleiden sekaan. Näin ne saavat paremman paistopinnan.

udon-sienipannu

Udon-nuudelit kaalin ja sienten kera (2-3 hengelle)

400g udon-nuudeleita (tuorepaino, 250g kuivapaino)
1/4 pienehköstä kaalista (jos käytät varhaiskaalia, laita enemmän)
1 sipuli
200g tuoreita herkkusieniä (tai siitakesieniä, jos löydät)
tilkka öljyä paistamiseen
5 kevätsipulin vartta
(200g edamame-papuja)
(tuoretta, punaista chiliä silputtuna)
( 2 tl seesaminsiemeniä)

kastike:

4 rkl miriniä
1/2 dl soijakastiketta
1 rkl hienosokeria
1 rkl worcestershire-kastiketta
1 rkl seesamiöljyä

  1. Kiehauta kattilassa 1,5 – 2 litraa vettä. Lisää kiehuvaan veteen lasillinen kylmää vettä ja samalla nuudelit (kylmä vesi hidastaa kypsymistä niin, että paksut nuudelit eivät jää keskeltä raa’aksi). Keitä tuoreita nuudeleita 2 minuuttia tai kuivia 5-6 minuuttia. Kaada lävikköön, huuhtele kylmällä vedellä ja jätä sivuun.
  2. Sekoita kastikkeen aineet keskenään seesamiöljyä lukuunottamatta.
  3. Suikaloi kaali ja viipaloi sipuli, sienet ja kevätsipuli. Paista ensin kaalia ja sipulia hetki öljyssä, lisää sitten sienet ja anna kypsyä pari minuuttia. Lisää edamamet (jos käytät) ja kastike ja kääntele sekaisin. Lisää vielä nuudelit ja seesamiöljy ja kääntele muutaman kerran uudestaan. Ripottele päälle kevätsipuli, seesaminsiemenet ja chili (jos käytät) ja tarjoile.
Reseptit

Ihana munakoiso-pähkinätahna

toukokuu 20, 2017
munakoiso-pahkinatahna

Alkukevät saa minussa yleensä liikkeelle innostuksen Lähi-idän keittiötä kohtaan. Pääsiäisen lähestyessä teen lampaan kaveriksi tahnoja ja mausteisia salaatteja linsseistä, kvinoasta ja bulgurista. Tänä vuonna ihastuin tähän munakoisotahnaan niin paljon, että sitä on tullut tehtyä myöhemminkin keväällä, eikä loppua näy. Baba ghanoushia monelta osin jäljittelevän tahnan juju on saksanpähkinöissä, jotka tekevät siitä mahtavan täyteläisen ja ruokaisan. Valmistuskin on helppoa, munakoisot paahdetaan ja sen jälkeen kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Omaan makuuni pidän tahnasta hieman voimakkaampana ilman maitotuotteita, mutta koko perheelle tehtäessä pehmennän makua muutamalla ruokalusikallisella paksua kreikkalaista jugurttia. Tahna sopii dipiksi lähes mille vaan, mutta maistuu hyvältä myös sellaisenaan lusikoituna.

Munakoiso-pähkinätahna

2 keskikokoista munakoisoa
pari hyppysellistä suolaa (ja lisää maun mukaan)
1 rkl + 1,5 dl hyvää (ei kovin kitkerää) oliiviöljyä
2 kourallista saksanpähkinöitä
1 iso valkosipulinkynsi puristettuna
1 sitruunan mehu puristettuna
1-2 rkl hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl kanelia
1 tl juustokuminaa
reilu nippu sileälehtistä persiljaa silputtuna
(0,5 dl paksua, maustamatonta jugurttia)

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Lohko munakoisot neljään osaan pitkittäin ja nosta uunipellille. Sivele päälle 1 rkl oliiviöljyä ja ripsauta pintaan hieman suolaa. Paahda uunissa n. 20 min tai kunnes lohkot saavat jonkin verran väriä. Anna jäähtyä hetken.

2. Koverra munakoison ”liha” kuorestaan lusikalla kaapimalla kulhoon tai kannuun (minä käytin muovista litran mittakannua). Lisää pähkinät, valkosipuli, sitruunamehu, hunaja, etikka, mausteet ja persilja. Lorauta päälle hieman öljyä ja surauta sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi. Jatka sitten öljyn lisäämistä joukkoon, kunnes tahna on tasaisehko ja koostumukseltaan sopivan paksu. Sekoita halutessasi mukaan jugurtti. Tarkista maku ja muokkaa mausteita tarvittaessa. Anna vetäytyä jääkaapissa noin 30 minuuttia ennen tarjoilua.

Reseptit

Revanssi churroista

toukokuu 1, 2017
churrot

Edellisvapun alla halusin kokeilla churrojen tekemistä. Kaivelin jostain netin syövereistä ohjeen, jossa vinkattiin taikinan pursottamisesta voidellun leivinpaperin päälle pellille sen sijaan, että se pursotettaisiin normaaliin tapaan suoraan paistokattilaan. En tiedä, oliko syynä samaan ajankohtaan osuneet muuttovalmistelut, silloisen äitiyslomalaisen väsymys vai se, ettei pitäisi uskoa kaikkea lukemaansa, mutta kokeilu epäonnistui täydellisesti (kuvatodiste löytyy tästä tekstistä). Churrot eivät koskaan päässeet edes paistoon saakka, mutta niin paljon jäi asiasta hampaankoloon, että vannoin ottavani pötkylöistä vielä revanssin. Mikä olisikaan parempi ajankohta kuin seuraava vappu?

Nyt tartuin Campasimpukan reseptiin, koska muistin Sarin treenanneen churrojen parissa kerran jos toisenkin. Ohje oli suoraviivainen ja helppo, eikä tiskiäkään juuri tullut. Ja mikä parasta, churrot onnistuivat jopa minulta. En oikeastaan tiedä, mikä edelliskerralla meni vikaan (muistan homman olleen kamalaa sotkua muutoinkin kuin pellille pursottamisen osalta), sillä nyt tekeminen ei tuntunut alkuunkaan vaikealta. Sen verran sain aivoni prosessissa solmuun, että yhdessä kohtaa mies joutui pohtimaan, miksi olen jättänyt pursottimen pussin päälle enkä sisälle, mutta siitäkin selvittiin kun siirsin taikinan uuteen pussiin. Eli jos käytät normimarketin pursotinpussisettejä kuten minä, muista laittaa pursottimen pää pussin sisään, lisää sitten vasta taikina ja kun aloitat pursottamisen, leikkaa pussin kärki auki niin, että pursotinosan kärki pilkistää sieltä ulos.

Erilaisista munkki- ja donitsivirityksistä pidän yleensä eniten ihan niistä perinteisistä munkkirinkilöistä, mutta churroihin toivat appelsiini, kaneli ja suklaakastike ihan oman vinkeytensä. Suosittelen lämpimästi, sekä churroja että käyttämääni ohjetta!

Churrot

puolikkaan appelsiinin mehu + vettä niin, että nestettä on 2,5 dl
puolikkaan appelsiinin kuori raastettuna
100 g voita
ripaus suolaa
ripaus sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
1 litra rypsiöljyä uppopaistamiseen
sokeria ja kanelia

  1. Mittaa kattilaan appelsiinimehu ja vesi niin, että nestettä on yhteensä 2,5 dl. Lisää raastettu appelsiininkuori, voi, suola, sokeri ja vanilja ja kiehauta. Lisää vehnäjauhot ja sekoita palloksi. Anna jäähtyä hieman.
  2. Lisää kananmunat ja sekoita kunnolla taikinaksi. Kaavi taikina kattilasta pursotinpussiin ja siirrä jääkaappiin odottamaan (minä annoin taikinan levätä muutaman tunnin).
  3. Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 170 asteeseen. Pursota taikinasta n. 10 cm pötkylöitä kattilaan, viisi-kuusi pötköä kerrallaan (helpointa on, jos yksi pursottaa ja toinen leikkaa saksilla sopivaa pötkylää). Käännä kerran-pari paiston aikana ja anna kypsyä kauniin ruskeiksi. Ota paistetut yksilöt talouspaperin päälle kuivahtamaan. Laita uusi erä paistumaan ja pyörittele sillä aikaa paistosta tulleet sokeri-kaneliseoksessa. Jatka samaan malliin, kunnes koko taikina on paistettu. Tarjoile valmiit churrot mahdollisimman pian suklaakastikkeen kanssa.
Muut mietteet

Ruokaostostirkistely 2017

huhtikuu 26, 2017
IMG_0354

Viime vuonna seurasin taloutemme ruokamenoja helmi-maaliskuussa kuukauden ajan. Sen jälkeen moni kulutukseen vaikuttava asia on perheessämme muuttunut, suurimpina asioina varmasti itselläni töihinpaluu ja lapsilla päivähoidon aloitus sekä nuorimmaisten kasvaminen vauvoista kaikkiruokaisiksi (heh, ainakin teoriassa) taaperoiksi. Nyt, kun kotona ei syödäkään kaikkia neljää tai viittä ateriaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa, halusin toistaa kuittienkeruuharjoituksen nähdäkseni, mistä ruokamenot tällä hetkellä muodostuvat. Syynä ei ole se, että ruokamenoissa pitäisi varsinaisesti säästää vaan se, että haluan saada niistä ja muuttuneen arkemme vaikutuksista hieman paremman käsityksen.

Arvelen olevani hybridikuluttaja, joka on terminä näkynyt kulutusaiheisissa artikkeleissa silloin tällöin viimeisen vuoden-parin aikana. Joissain tuoteryhmissä, lähinnä tuoretuotteissa, olen hyvinkin kranttu laadun suhteen. Taloudellisuutta ajatellen suosin sesonkisia ja  melko arkipäiväisiä raaka-aineita, mutta haluan niiden kuitenkin olevan laadukkaita. Ostan luomumunia ja tivaan silakan pyyntipäivää kalatiskissä. Vihanneshyllyssä olen se ärsyttävä tyyppi, joka kopeloi jokaisen appelsiinin erikseen ennen pussittamista. Toisaalta taas, joissain asioissa ei ole niin väliä, saanko juuri sen parhaan tuotteen. Arkikäyttöön kelpaa ihan normaali tumma makarooni ja maidot – joita meillä kuluu toistakymmentä litraa viikossa – ovat sitä tavallisinta sorttia.

Mutta näkyykö se myös kauppakuitillani vai kuvittelenko ostoskorini sisällön erilaiseksi, kuin mitä se tosiasiassa on? Entä kuinka perheemme vertautuu suomalaiseen keskiarvoon? Vuoden 2016 lukujen mukaan suomalainen käytti ruokaan keskimäärin 200 euroa kuukaudessa. Viime vuonna meidän viiden hengen perheen ruokakulumme olivat 816 euroa, mikä jätti meidät vielä keskiarvon alle, mutta toisaalta pienten lasten kanssa ruokaan kuluu varmasti vähemmän rahaa kuin teini-ikäisten (kauhulla sitä odotellessa).

Viikko 1:

Ensimmäisen viikon kauppakuitti näyttää päällisin puolin lupaavalta. Ruokien osuus viikon kauppakuitista on 142,73 euroa, mikä on sangen kohtuullista. Kuitilla on pari einestä, mutta myös tuoretta kuhaa, pähkinöitä ja siemeniä sekä luomumunia, sekä ns. perustarpeita, kuten pastaa, maitoa, leipää ja voita, monen muun elintarvikkeen ohessa. Vilkaisu pankkitilille kuitenkin paljastaa, ettei tämä kerro koko totuutta. Viikolta löytyy myös täydennyskauppakuitti, jolta löytyy viattomien maitotölkkien lisäksi kestopahettamme kanansiipiä. Kyllä, niitä valmiiksi marinoituja, joita dippaamme kermaviiliin sekoitettuun pussidippiin. Kustannukset yhteensä 167 euroa.

Viikko 2:

Kauppakuitti herättää välittömästi epäilyksiä. Ruokien osuus vain 121,43 euroa? Viikolla tehty työmatka on tuonut mukaan eväsostoksia 25 euron edestä, mutta ilmeisesti olemme kuitenki tuon yhden viikon eläneet todella tunnollisesti, sillä pankkitilitkään eivät paljasta, että muita ruokamenoja olisi ollut. Lisää näitä! Viikon loppusumma 146,43 euroa.

Viikko 3:

Ruokaostosten yhteishinnaksi tulee 147,41 euroa. On todennäköistä, että edellisen viikon tiukan ostoskurin jälkeen ovat ruokakaapit kaivanneet vähän enemmän täydennystä. Kuitin sisältö näyttää melko tavanomaiselta, tosin silmään pistää hieman se, että olemme käyttäneet melkein seitsemän ja puoli euroa kurkkuihin. En kykene muistamaan, söimmekö ne kaikki. Jotain oli kuitenkin jäänyt matkasta, ja täydennystä haettiin seuraavalla viikolla 18 euron verran. Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi hyödyllisiä ostoksia, kuten kaurahiutaleita ja maitoa, eikä niitä iänikuisia siipiä. Roskaruoatta ei kuitenkaan selvitty, sillä noutoruokaa olemme viikolla hakeneet 31,50 euron edestä ja miehen taskusta löytyy vielä eväskuitti, 22 euroa. Viikon loppusummaksi tuleekin 216,90 euroa.

Viikko 4:

Ruokastostosten osuus kauppakuitista on 124.47 euroa, ja sisältökin näyttää nopealla vilkaisulla hyvältä, on kasviksia, kalaa ja herkkujakin. Pari päivää myöhemmin on kuitenkin tehty sekä 15 euron täydennyskaupat, joihin on kuulunut esimerkiksi kanansiipiä ja keksejä, että haettu jälleen iso kasa noutoruokaa, 31,50 euroa. Olikohan kiireinen viikko? Viikon loppusumma 171,19 euroa.

Kauppakuittien ulkopuolelta täytyy mukaan laskea kuitenkin omat työpaikkalounaani, joihin käytän noin 110 euroa kuukaudessa. Tällöin koko kuukauden saldoksi tulee 812.76 euroa. Tilanne on siis lähes täsmälleen sama kuin vuosi sitten; olin odottanut hieman pienentyneitä kuluja alkaneiden töiden ja päivähoidon vuoksi, mutta työpaikkaruokailut ja kiireinen arki näkyvät ilmeisesti kauppakuitilla. Lasten päivähoidossa syömää ruoan hintaa en ole tähän laskenut, mutta ei kolmen lapsen päivähoito tietenkään ole ilmaista. Hieman hämäävä tekijä on myös se, että käyttämämme liha on suureksi osaksi jo edellissyksynä pakastettua, siitä on aikanaan syntynyt vähintään välillisiä kustannuksia, joita en ole niitä lähtenyt jyvittämään eri kuukausille eivätkä kulut siis näy helmikuunkaan ruokalaskussa. Todellinen keskiarvomme lienee siis hieman korkeampi, kuin mitä laskelma kertoo.

Mutta sitten tuleekin kysymys, so what? Sisäinen kitupiikkini haluaa säästää kaikessa, taloudellisuus varsinkin arkiruoanlaitossa – varsinkin jos sen onnistuu tekemään ilman kompromisseja raaka-aineiden laadussa – ilahduttaa minua aina. Suurin osa asuntolainan kanssa elävistä lapsiperheistä varmasti tietää, että rahalle löytyy aina muutakin käyttöä ja pahan päivän varaa on hyvä olla, vaikkei mitään taloudellista ahdinkoa sinänsä olisikaan. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että kuittien keruuseen ajaa ennemmin mielenkiinto siihen, mitä syön, kuin se, kuinka paljon se maksaa. Saan ruokailutottumuksistani ja niiden muutoksista blogin myötä melko paljonkin tietoa, koska useina vuosina olen tehnyt erimuotoisia jääkaappikatsauksia reseptien julkaisun lisäksi. Kuiteista saan lisäksi tarkemman katsauksen tähän hetkeen. Pitäisikö kanansiipiä vähentää (joo, pitäisi), onko tarpeeksi kasviksia, muistimmeko kalan? Kaikki nämä asiat periaatteessa tiedän, mutta pieni konkreettinen muistutus elämäntavoista kauppakuitin muodossa ei yleensä tee pahaa.

Miltä teidän ruokaostoksenne näyttävät?

Reseptit

Keväinen chorizokala

huhtikuu 23, 2017
chorizokala

Blogihiljaisuudesta moi! Täällä ollaan edelleen. Kevät on ollut kiireinen ja ruoanlaitto tuntunut usein enemmän velvollisuudelta kuin virkistävältä harrastukselta, minkä vuoksi ei blogikaan ole päivittynyt kovin ahkeraan tahtiin. Olen onneksi luvannut itselleni, etten tämänhetkisessä elämäntilanteessa aseta blogille huikeita tavoitteita vaan pidän harrastuksen henkireikänä, josta saa ja pitää nauttia ilman suorituspaineita. Pitkä kirjoitustauko ei helpota hommaan ryhtymistä, mutta taannoin huomasin taas inspiraation pilkahduksia, jotka saivat minut palaamaan näppäimistön äärelle. Kevät! Parsaa! Kalaa! Kaikenlaisia ihanuuksia on maailma täynnä, kun niitä vaan muistaa katsoa.

Keväästä ja kaupan kalatiskin hyvästä tarjonnasta inspiroituneena tein lauantaipäivälliseksi kevyitä ja raikkaita ahvenfileitä, jotka saivat potkua mausteisesta chorizo-hapanleipämurusta. Kalojen kanssa tarjosin yksinkertaista, höyrytettyä parsaa ja annoksesta tuli mitä parhain; hyvine raaka-aineineen sen kehtaisi tarjota kenelle tahansa, mutta samaan aikaan valmistus oli ihan äärimmäisen yksinkertaista. Chorizoseoksen ainekset vain pilkotaan ja paahdetaan, jonka jälkeen kalat paistetaan samalla pannulla ja parsat höyrytetään. Raaka-aineitakaan ei montaa ole. Eetukäteen mietin, kaipaisiko maustaminen jotain isompaa twistiä, vaikkapa appelsiininkuorta ja -mehua, mutta lopulta ruoka oli hyvää juuri sellaisenaan, eikä ahvenen raikas maku tullut jyrätyksi. Tukevampaa ateriaa odottavalle olisi voinut seuraksi tehdä risoton tai uunissa paahdettuja perunoita, mutta en jäänyt niitä itse kaipaamaan. Jos ajatus nakeista perunasalaatin kaverina ei innosta vappuna, kokeile tätä ihanaa kalaa!

Chorizokala (neljälle)

100g chorizomakkaraa (kestomakkara, ei tuorechorizo)
2 viipaletta ruisleipää
800g ahvenfileitä
voita paistamiseen
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama rouhaisu suolaa
n. 1/2 sitruunan lohkoina

  1. Kuutioi chorizo ja ruisleipä mahdollisimman pieneksi. Minä käytin veistä, mutta kuutioinnin sijaan voi hyvin tehdä aineista rouhetta vaikka blenderissä. Paahda rapeaksi kuivalla, keskikuumalla pannulla. Laita talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois.
  2. (jos teet parsaa, ne kannattaa laittaa nyt kiehumaan) Kuumenna samaa pannua hieman lisää ja paista ahvenfileet voissa muutamassa erässä. Chorizoseos jättää pannuun myös hieman rasvaa ja makua. Älä jätä pannua, sillä fileet kypsyvät todella nopeasti. Mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Ripottele chorizo-leipäseos kalojen päälle ja tarjoile saman tien sitruunalohkojen kera.
Reseptit

Kepeää kuhaa aasialaisittain

maaliskuu 19, 2017
yrttikala

Perheemme aikuisten pitkän ajan kalaruokasuosikkeihin kuuluu thaimaalaisittain maustettu, höyrytetty valkoinen kala. Kala, aromaattiset yrtit ja riisi muodostavat yhdistelmän, joka tuntuu lähes puhdistavalta, ruoka on samaan aikaan täyttä tavaraa mutta jättää silti ruokailijalle keveän olon. Ruoka on myös ihastuttavan yksinkertainen, jollaisia parhaat kalaruoat mielestäni ovat. Niin tykästynyt olen tähän kalaan, että olin hyvin yllättynyt huomatessani, etten ollut koskaan kirjoittanut siitä. Onneksi otin edes pari pikaista kuvaa tämänkertaisesta vedoksesta ennen sen syömistä, sillä on korkea aika korjata tuo puute blogissani.

Olen valmistanut samantapaista kalaa useita kertoja vuosien varrella ja laittanut aina osan mausteista höyrytysvaiheessa mukaan antamaan kalalle makua. Vasta taannoin kuitenkin ymmärsin tavoittelemani annoksen jujun: kalaa ei mausteta kypsennysvaiheessa lainkaan pientä suolaamista lukuunottamatta, vaan kaikki mausteet sekoitetaan kastikkeeksi, joka kaadetaan valmiin kalan päälle. Tällöin annos saa sen tunnusomaisen raikkauden. Ohjeeseen sopii mikä tahansa valkoinen kala, mutta itse pidän kaikkein eniten miedosta ja raikkaasta kuhasta. Kalan voi höyryttää monella tapaa, mutta itse olen kokenut helpoksi tavaksi kääräistä sen leivinpaperiin ja kypsentää uunissa.

Mainittakoon vielä, että annos on myös lapsiyhteensopiva, sillä mausteiden määrää on helppo säätää tai jättää se vaikka kokonaan pois. Etukäteen on aina vaikea sanoa, miten mikäkin ruoka minäkin päivänä pikkuväkeen uppoaa, mutta kala on meillä yleensä kaikille mieleen ja sikäli turvallinen valinta. Nytkin se maistui, vaikka eräs perheenjäsenistä kuorikin huolellisesti kaikki hänelle osuneet yrtit kaloista ja syljeskeli ne muutamat suuhun saakka joutuneet pitkin seiniä hämmästyttävällä tarkkuudella, kun huomioi, ettei hän prosessissa hukannut muruakaan kalaa. Suurinta hämminkiä taisi kuitenkin aiheuttaa esikoiselle esittämäni toive siitä, että aikuisille voisi kattaa haarukan ja lusikan veitsen ja haarukan sijaan. Ajatus oli ilmeisen pöyristyttävä, sillä lapsi ei ainoastaan valistanut minua siitä, ettei niin voi tehdä, vaan kertoi myös olevansa päähänpistoni vuoksi minusta huolissaan ja muuttuvansa oravaksi. Jäin ilman lusikkaa.

Höyrytetty kuha thaimaalaisittain (neljälle)

800 g – 1 kg kuhafileitä
pari hyppysellistä suolaa

1,5 dl kalakastiketta
0,5 dl vettä
3 limen mehu
2 rkl tummaa sokeria
3-4 cm pala inkivääriä
1-2 sitruunaruohon vartta
3 kevätsipulin vartta
1 ruukullinen tuoretta korianteria
1 ruukullinen tuoretta thaibasilikaa

(1 tuore, punainen chili silputtuna – jätin lapsiruokailijoiden vuoksi pois ja korvasin hiutaleilla aikuisten annoksiin)

  1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Poista kuhafileistä ruodot leikkaamalla kapea v-viilto fileen paksun pään keskikohtaan (seuraten linjaa, jossa voi tuntea ruodot). Ripottele fileille hieman suolaa ja lado ne leivinpaperille. Paketoi leivinpaperi fileiden ympärille ja laita paketti pellillä tai vuoassa uuniin noin 20 minuutiksi. Käännä paketti kerran paiston aikana.
  2. Valmista maustekastike kalan kypsyessä. Sekoita keskenään kalakastike, vesi, sokeri ja lime. Hienonna mukaan inkivääri, sitruunaruoho, kevätsipuli sekä chili. Silppua lopuksi mukaan korianteri ja thaibasilika.
  3. Ota kala uunista, avaa paketti ja kaada päälle mausteliemi. Silppua halutessasi lisää yrttejä kalan päälle ja tarjoile mahdollisimman pian.
Reseptit

Noin viiden mausteen possu

maaliskuu 15, 2017
possunkylki

Blogista päätellen meillä on menty alkuvuosi vastavirtaan nykytrendeihin verrattuna; lihaa, grillisapuskaa ja vielä vähän lisää lihaa. Ja taas on possua. Mutta hei, tähän viimeisimpään puolustukseni on, että meillä valmistetaan porsaanlihaa nykyisin aniharvoin. Pääsyynä on, ettemme enää asu kätevän noutomatkan päässä ihanasta Kiven Säästöpossusta, josta aiemmin tapasimme hakea ihan turkasen hyvää luomupossua puolikas eläin kerrallaan. Nykyisiltä asuinhoodeilta emme ole ihan vastaavaa löytänyt, vaikka kompensoivasti lammasta ja nautaa on nyt mukavasti tarjolla. Toisena syynä vähäiseen porsaanlihan käyttöön lienee se, ettei meilläkään ihan oikeasti mennä niin vastavirtaan trendeistä kuin mitä julkaistuista resepteistä voisi päätellä. Liha-aterioita tulee tehtyä selvästi aiempaa vähemmän, ja usein liha on meillä hirveä.

Samaan aikaan possu on kuitenkin minusta ihan mahtavan maukasta. Nyt lähdin tekemään possunkylkeä viikonloppuateriaksi katseltuani jo iät ja ajat viime vuoden viimeisen Glorian Ruoka & Viinin (7/2016) viismaustepossun reseptiä. Kun vihdoin viikonloppuruokien to-do listalla – lista, joka muuten pitenee paljon helpommin kuin lyhenee – tuli possun aika, kävi kuitenkin niin, ettei kunnollista kylkipalaa ollutkaan saatavilla. Eikä viismaustetta. Eikä hoisin-kastiketta. Olin kuitenkin niin pitkään odottanut possunkylkeäni, etten antanut vastoinkäymisten lannistaa itseäni, vaan valitsin n. 150g annospaloiksi leikattua kylkeä, sekoittelin hoisinin tilalle toisen kastikkeen ja kaivelin omista kaapeista viismausteen saatavilla olevat ainesosat sekä muutaman muun mausteen possun kaveriksi.

En tiedä, kuinka hyvää GRV:n possu olisi ollut, mutta tämä oma versio oli myös oikein maukasta. Ainut hankaluus oli lihan paistossa, 150-asteisessa uunissa isommalle palalle ehdotettu paistoaika olisi ollut liian pitkä annospaloille, ja lyhyemmässäkin ajassa lihan pinta ehti vähän tummua. Tähän kirjattu paisto-ohje on tarkoitettu kokonaiselle kylkipalalle, mutta olen muokannut sitä hieman lempeämmäksi. Ohje on kuitenkin aika suuntaa-antava, suosittelen tarkkailemaan lihaa paiston aikana ja esim. peittämään paistoastian kannella tai foliolla tarvittaessa.

Vinkki: possunkylki on tunnetusti rasvaista. Rasvaisuutta tasapainottavat raikkaat ja happamat lisukkeet, esimerkiksi thaityyliset salaatit tai kimchi.

Noin viiden mausteen possunkylki 

marinadi:

1 dl soijaa
3 rkl tummaa siirappia
3 rkl riisiviinietikkaa
n. peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä raastettuna
5 valkosipulinkynttä puristettuna
2 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua maustepippuria
1 tähtianis jauhettuna
pieni ripaus cayennepippuria tai kuivattuja chilihiutaleita

800g-900g luutonta possunkylkeä

  1. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset. Kaada muovipussiin, lisää possunkylki, sulje pussi tiiviisti ja laita jääkaappiin yön yli. Käännä pussi vielä viimeisenä illalla sekä heti aamulla herätessäsi, jotta liha marinoituu tasaisesti.
  2. Ota possu huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistoa. Lämmitä uuni 130 asteeseen. Siirrä liha uunivuokaan ja kypsennä noin neljä tuntia, tai kunnes liha on kypsää mutta kiinteää. Jos liha vaikuttaa yhtään tummuvan, peitä paistoastia foliolla tai kannella. Anna valmiin kyljen vetäytyä folion alla parikymmentä minuuttia ennen tarjolle leikkaamista.
Reseptit

Yhden pannun aasialainen kana – ja äkkiä!

helmikuu 26, 2017
aasialainen_kanapannu

Arkiruoan täytyy olla nopeaa, mutta ei viikonloppuisinkaan ole läheskään aina mahdollisuutta rauhoittua kokkaamaan pitkän kaavan mukaan. Se on asia, josta olen toisinaan hieman pahoillani, mutta jonka olen valmis nielemään; viikossa on kaksi vain kaksi vapaapäivää ja ajalle monta ottajaa. Ruoan kuitenkin soisi olevan hyvää, on se lautasella kuinka nopeasti tai hitaasti tahansa.

Muutama viikko sitten valmistin arkipäivälliseksi broilerin paistileikkeitä (eli luuttomia reisipaloja) niin, että ruskistin ensin leikkeet, lisäsin kasviksia ja lientä ja hauduttelin palat liemessä kypsäksi. Lopuksi samaan pannuun lensivät vielä edellispäivän makaroonit, jotka saivat ihan uutta elämää imaistuaan kanalientä pannusta. Helppoa, hyvää ja vähätiskistä. Kanapannusta juontui ajatus tehdä samantapainen ruoka aasialaisella twistillä, broileria, lämmittävää lientä ja tuoreyrttejä, sekä samalla pannulla kypsyneet nuudelit. Seuraavana viikonloppuna ryhdyin tuumasta toimeen, ja aasiasta vaikutteita ottava yhden pannun kanaruoka – nopeudeltaan sopiva sekä arkeen että viikonloppuun – sai ensiesityksensä.

Vinkki: jos nuudelit kyllästyttävät, tee pelkkä kanat liemineen ja kokeile valmistaa niiden lisukkeeksi sushiriisiä. Wasabikaan ei ole väärin!

Yhden pannun aasialainen kana

1/2 dl soijakastiketta
1 rkl tummaa siirappia
3 valkosipulinkynttä puristettuna
3 cm pätkä inkivääriä raastettuna
700g broilerin maustamattomia paistileikkeitä
1-2 rkl rypsiöljyä
1 l kanalientä
200g pakastettuja, kuorittuja edamamepapuja
1/2 kiinankaali
3 hengen annos pikanuudeleita
2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
1 rkl seesamiöljyä
1 ruukullinen korianteria (pari kourallista silputtuna)
1 nippu kevätsipulia (5 vartta)
1-2 rkl chilihiutaleita

  1. Sekoita keskenään 2 rkl soijasta, siirappi, inkivääri ja valkosipuli. Kaada kanojen päälle ja anna maustua hetken.
  2. Kuumenna paistinpannu ja ruskista kanat molemmin puolin rypsiöljyssä.  Lisää liemi sekä loput soijasta, anna kiehahtaa ja pienennä sitten lämpö pienimmilleen. Anna hautua kannen alla viitisen minuuttia.
  3. Lisää edamamet ja nosta lämpöä jälleen niin, että pannullinen kiehahtaa. Lisää sitten kiinankaalit ja nuudelit ja laske lieden lämpötila jälleen pienimmilleen.
  4. Kun nuudelit ovat kypsät, mausta vielä seesamiöljyllä ja seesaminsiemenillä. Annostele ja ripottele jokaisen annoksen päälle maun mukaan kevätsipulia, korianteria ja chilihiutaleita.
Reseptit

Hirvenlihapullat omenalla ja pekonilla

helmikuu 19, 2017
hirvenlihapullat

Lihapullat, lihapullat. Onko ketään, joka ei niistä tykkäisi? Tein tosi pitkästä aikaa hyvin perinteisiä, pannulla ruskistettuja ja kermaisessa kastikkeessa kypsäksi haudutettuja lihapullia. Ei kenties kovin terveellistä, mutta ei niitä ole tarkoitus joka päivä syödäkään. Siksi tein pullat myös vähän juhlavammalla otteella, käyttäen naudan tai sikanaudan sijasta hirven jauhelihaa. Kastike sai kerman lisäksi  makua konjakista ja viherpippureista.

Olen aina vähän skeptinen hirvenlihapullien äärellä, koska vähärasvaisesta jauhelihasta tehtävät pullat muuttuvat niin helposti kuiviksi ja koviksi. Taikinaan lisätty pekoni ja raastettu omena pitivät kokonaisuuden kuitenkin todella mehevänä, joten huoleni oli turha. Väitän, että näitä kehtaisi tarjota illallisvieraillekin.

Määrästä tulee noin 45 keskikokoista lihapullaa. Itse tein tupla-annoksen, koska lihapullat tuppaavat aina loppumaan kesken.

valmiit_pullat

Hirvenlihapullat omenalla ja pekonilla

1 dl korppujauhoja
1,5 dl maitoa
1 pieni sipuli
1 pienehkö omena
170 g paketillinen pekonia
500 g hirven jauhelihaa
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama hyppysellinen suolaa
1 tl kuivattua rosmariinia
1/2 tl katajanmarjaa rouhittuna
1 muna
voita ja/tai öljyä paistamiseen

kastike:

3 rkl konjakkia
2 dl lihalientä
2,5 dl kermaa
1 tl kokonaisia viherpippureita
(hieman suolaa, jos lihaliemi on kovin mietoa)

  1. Sekoita kulhossa maito ja korppujauhot. Jätä turpoamaan ja kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli sekä kuori ja raasta omena. Silppua pekoni.
  2. Lisää omena, sipuli, valkosipuli, pekoni, jauheliha ja mausteet kulhoon korppujauhoseoksen kanssa ja vaivaa taikinaksi. Lisää vielä muna ja jatka vaivaamista. Anna valmiin taikinan levätä jääkaapissa puolisen tuntia.
  3. Pyörittele taikina pulliksi ja ruskista voi-öljyseoksessa erissä paistinpannulla. Ota syrjään odottamaan.
  4. Valmista kastike: Kun lihapullat on ruskistettu, lorauta konjakki samaan, edelleen kuumaan pannuun ja anna kiehahtaa. Lisää lihaliemi, kiehauta vielä ja lisää sitten kuohukerma ja pippurit. Kiehauta, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Pienennä sitten lämpöä ja nosta lihapullat takaisin pannuun. Anna hautua miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia.