Reseptit

Retiisi-sipulipikkelsi

syyskuu 23, 2016
retiisit

Kotimaisten retiisien sesonki alkaa olla jo hiipumassa, mutta jos saat vielä nipun käsiisi, kokeile vaihteeksi laittaa retiisit etikkaan. Meillä näin pääsi käymään hieman vahingossa, kun avomaankurkuille tarkoitettu säilöntäliemi oli jo keitetty, mutta kurkut hävinneet parempiin suihin jääkaapista. Retiisit ovat kuitenkin ihan loistavaa säilöttävää, niissä on rapsahtava purutuntuma ja ne tuovat makeanpippurisen säväyksen salaatteihin ja liharuokien rinnalle. Vaihtelu virkistää, vaikka sitten vahingossa!

Säilöntäliemen tein perinteisellä 3-2-1 mittasuhteella ja lisäsin pohjaan sitten suolaan. Näin liemestä tuli melko mieto ja makea. Retiisit säilyvät ainakin viikon-pari normaalisti tiskatuissa (eli desinfioimattomissa) purkeissa, jollet ennätä syömään niitä nopeammin.

Retiisi-sipulipikkelsi

n. 150 g retiisejä
2 sipulia
1,5 dl vettä
1 dl sokeria
0,5 dl
2 tl suolaa
0,5 tl sinapinsiemeniä
0,5 tl kokonaisia neilikoita
0,5 tl kokonaisia maustepippureita
pari tillinoksaa

  1. Putsaa ja viipaloi retiisit. Kuori ja viipaloi sipulit.
  2. Kiehauta vesi, etikka, sokeri ja suola. Sekoittele tarvittaessa, jotta sokeri liukenee. Lisää mausteet tilliä lukuunottamatta ja anna jäähtyä.
  3. Lado retiisit ja sipulit kerroksittain purkkiin. Kaada päälle jäähtynyt liemi ja lisää tillinoksat. Anna maustua vähintään yön yli.
Reseptit

Mehevät keikaussitruunapalat

syyskuu 3, 2016
sitruunapalat

Ihan sattumalta, jotain aivan muuta hakiessani, törmäsin tähän mehevään sitruunapalaohjeeseen. Pidän leipomuksissa eniten raikkaista, jopa happamista mauista ja suosikkitäytekakkuni on sitruunakakku, joten halusin kokeilla ohjetta, vaikken olekaan kova leipomaan. Kyseessä on eräänlainen keikausleivonnainen, jonka jujuna on kostuttaa ensin koko kakku mehevällä sitruunatahnalla, antaa sen jäähtyä ja hieman jähmettyä, ja sitten kääntää kakku tarjoiltavaksi, jolloin kakun läpi pohjalle valunut tahna muuttuukin päällikerrokseksi. Minä toteutin sitruunapalat pyöreänä kakkuna, mutta alkuperäisohjeessa se on tehty levynä mokkapalojen tapaan.

Allaolevaa ohjetta olen muokannut sen verran, että olen muuntanut mittayksiköitä meikäläisempään muotoon sekä hieman pyöristellyt tiettyjä mittoja. Lisäksi toteutin sitruunatäytteen kokonaan maissijauholla, kun vehnäjauhot loppuivat kesken leipomisen. Rakenteeltaan valmis kakku oli sangen kiinteä, mutta juuri niin raikkaan mehevä kuin toivoinkin. Ensi kerralla saattaisin kuitenkin kokeilla jättää täytteen hieman juoksevammaksi taatakseni vielä mehukkaamman lopputuloksen.

sitruunapalat_2

Keikaussitruunapalat

pohja:

115 g voita
95 g  vehnäjauhoja
2 munaa
1 sitruunan raastettu kuori
150 g hienoa sokeria
(ripaus suolaa, jos käytät suolatonta voita)

täyte:

40 g maissijauhoja
250 g sokeria
1,5 dl sitruunamehua ja hedelmälihaa
4 munaa
1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vuoraa kakkuvuoka tai laidallinen pelti leivinpaperilla (tai voitele).

2. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi pehmeä voi, sokeri ja jauhot. Vatkaa munat ja sitruuna keskenään toisessa kulhossa. Yhdistä kulhojen sisällöt ja vatkaa vielä tasaiseksi taikinaksi.

3. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes pinta saa aavistuksen väriä.

4. Pohjan paistuessa valmista sitruunatäyte. Sekoita kulhossa maissijauho ja sokeri, lisää sitten sitruunamehu ja vatkaa tasaiseksi. Lisää seokseen munat samalla reippaasti vatkaten.

5. Ota pohja pois uunista ja kaada päälle sitruunatäyte. Älä säikähdä, vaikka kakku kirjaimellisesti ui täytteessä. Paista vielä 20 minuuttia, ota sitten uunista ja anna jäähtyä täysin ennen kääntämistä. Käännä kakku ympäri ja koristele tomusokerilla.

 

Reseptit

Punainen pesto casheweista ja aurinkokuivatuista tomaateista

elokuu 26, 2016
akt_pesto

Monipuolisten, herkullisten, terveellisten, edullisten, helppojen ja nopeiden arkiruokien etsiminen on ikuisuusprojekti. Olen varmasti ennenkin sanonut, että niin hyvää ruokaa kuin jauheliha-makaroonimössö onkin, tulen saamaan siitä elämänmittaisen kiintiön täyteen siihen mennessä, kun lapset saavuttavat kouluiän. Niinpä muita vaihtoehtoja testataan mahdollisimman paljon, vaihtelevin lopputuloksin.

Yksi viimeaikojen onnistuneimpia uusia arkiruokakokeiluja on pastaruoka, johon tein punaisen pestotyylisen kastikkeen cashewpähkinöistä ja aurinkokuivatuista tomaateista. Ruoka oli helppo ja valmistui kirjaimellisesti siinä ajassa, kun keitin spagetin. Tykötarpeet kaivelin kaapista jo valmiiksi löytyvistä, hävikkiuhan alla olevista tuotteista, joten kustannuksetkin jäivät pieniksi. Oikeastaan ainut uutena ostettu raaka-aine oli tuore basilika, jota ripsin valmiiseen annokseen väriä ja lisämakua tuomaan. Sitäkään ei siis varsinaisesti tarvinnut itse kastikkeeseen. Pari päivää myöhemmin tein toisen nopean pastan, jonka kastikkeeseen jatkoin pestonjämiä vielä tomaattimurskalla. Hyvältä maistui sekin. Voisiko arkiruoalta paljon muuta toivoa?

Punainen aurinkokuivattu tomaatti-cashewpesto

330g purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen
1-1,5 dl cashewpähkinöitä
1 dl parmesanraastetta
2 valkosipulinkynttä
2 tl punaviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä

Laita kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta kannuun tai korkealaitaiseen kulhoon. Surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää oliiviöljyä vähän kerrallaan samalla surautellen, kunnes koostumus on mieleinen. Jos et tarvitse pestoa heti, anna sen vetäytyä jääkaapissa.

 

Reseptit

Helppo ja herkullinen kukkakaalilisuke

elokuu 21, 2016
paahdettu_kukkakaali

Kukkakaalikin on nyt sesongissa. Pidän kaikista kaaleista (uskotteko, että pari viikkoa sitten lastasin ostoskärryyni kuutta erilaista variaatiota?), mutta kukkis on ihan siellä kärkipäässä. Olen ennenkin sanonut, että parasta se on minusta yksinkertaisesti höyrytettynä ja voin kanssa syötynä, mutta tällä kertaa tämä tämä nopea ja yksinkertainen lisuke tuli tehtyä kesäiseen kalapöytään, kun mieli teki vaihteeksi jotain muuta kuin sitä höyrytettyä kestosuosikkiversiota. Saattaa myös olla, että lieden päällä koreili sellainen pino likaisia kattiloita, ettei siihen olisi mitään mahtunut höyryttämäänkään. Niin tai näin, tämä oli superhelppoa ja herkullista, ja ainakin omasta mielestäni vielä kaunistakin vielä.

Inspiraatio ruokaan tuli kaikista niistä lukuisista kukkakaalireseptipostauksista, joiden kuvia on viime viikolla vilahtanut silmieni editse. Yhtään reseptiä en kuitenkaan nyt lukenut, vaan improvisoin oman versioni vähän sen mukaan, mitä mieli teki ja mitä kaapissa oli. Valmistukseen meni muutama minuutti ja uunissa paahtamiseen noin vartti. Kukkiksen kaveriksi pellille pääsi paahtumaan manteleita ja seesaminsiemeniä, joita molempia olen tänä kesänä laittanut melkein joka toiseen ruokaan. Erittäin hyvin ne sopivat tähänkin, kokonaisuus oli paahteinen ja pähkinäinen ja täynnä makua. En olisi itse kaivannut tämän ympärille mitään vaan olisin voinut syödä kukkakaalit pääruoaksi ihan yksinään. Etukäteen meinasin erehtyä paahtamaan vain puolikkaan kukkakaalin, mutta onneksi viipaloin sen kokonaan; mitään ei nimittäin jäänyt jäljelle.

Paahdetut kukkakaaliviipaleet

1 keskikokoinen kukkakaali
n. 1 dl kokonaisia, kuorittuja manteleita
1-2 rkl vaaleita seesaminsiemeniä
pari hyppysellistä sormisuolaa
pari hyppysellistä juustokuminaa
2-3 rkl oliiviöljyä

1. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Leikkaa kukkakaali neljänneksiin ja viipaloi neljännekset noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

2. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Levitä pellille kukkakaaliviipaleet ja ripottele päälle mantelit, seesaminsiemenet, suola ja juustokumina. Lorauta mukaan oliiviöljy ja kääntele sekaisin niin, että kukkakaaliviipaleet saavat öljyä ja mausteita kauttaaltaan pintaansa.

3. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia, kunnes kukkakaalin pinta saa kauniin värin.

 

Reseptit

Syökää salaattia! Soijatäytteiset salaattikääröt

elokuu 12, 2016
soija-salaattirullat

Nyt se on taas, paras satokausi. Juoksen kaupassa lähes maanisena ja tuskailen, kun aika ja vatsa eivät millään anna myöten syödä kaikkea, mitä kärryihini haluaisin kerätä. Moni talvella valjulta maistuva kasvis herää henkiin aivan eri tavalla, kun siitä saa nauttia mahdollisimman tuoreena, parhaan satokauden aikana.

Edellämainittuun kategoriaan kuuluu myös perinteinen jäävuorisalaatti, jota jokainen lienee nähnyt nahistumassa lounasruokaloiden salaattilaareissa aivan riittämiin. Nyt kesällä, kun kotimaista jäävuorisalaattia on saatavilla ja se oikeasti on parhaimmillaan, kannattaa sille kuitenkin antaa tilaisuus. Hyvä jäävuorisalaattikerä on paitsi rapea, myös kevyt ja ilmava, toisin kuin saattaisi kuvitella. Jäävuorisalaatti rakastaa majoneesia ja on ehkä parhaimmillaan silputtuna majoneesilla höystetyn leivän väliin; ajatelkaapa vaikka klassista BLT:tä.

Sellaisenaan lehdet sopivat mainiosti myös erilaisten salaattiveneiden ja -rullien raaka-aineeksi. Erilaisia variaatioita löytyy pilvin pimein ja täältäkin yksi jos toinenkin, tällä kertaa käytin salaatin soijatäytteisiin kääröihin. En ole alkuunkaan mukavuusalueellani soijarouheen kanssa, mutta itseni haastamisen hengessä halusin pitkästä aikaa kokeilla sen valmistusta. Kasvikunnan proteiineja olisi kuitenkin ihan mukava käyttää; puuttumatta sen kummemmin eettisiin tai ekologisiin argumentteihin voi ruuhkavuosiaan elävä perheenäiti vähintään perustella soijarouheen tarjoilua sillä, että kuivatuotteena sen säilyvyys on jotain aivan muuta kuin vaikkapa jauhelihan. Helppoa melkein yhden pannun ruokaa!

Soijatäytteiset salaattikääröt

1 sipuli
1 nippusipuli varsineen
2 valkosipulin kynttä
1-2 varsisellerin vartta
1 porkkana
2 rkl öljyä paistamiseen
3 dl soijarouhetta
n. 5 dl kasvislientä
1 limen mehu
3 rkl soijakastiketta
2 tl siirappia
2 tl chilirouhetta
muutama rouhaisu mustapippuria
1 rkl seesamiöljyä
1 kerä jäävuorisalaattia
pieni lohko punakaalia
1 ruukullinen korianteria silputtuna
srirachaa tarjoiluun

  1. Silppua sipulit, valkosipuli ja selleri. Kuori ja raasta porkkana. Kuullota hetki öljytilkassa keskilämmöllä ja lisää sitten soijarouhe sekä kasvisliemi. Hämmennä.
  2. Lisää limemehu, soija, siirappi, chilirouhe, mustapippuri ja seesamiöljy. Sekoita, laita lämpä pienimmilleen ja anna maustua hetken.
  3. Soijarouheen maustuessa leikkaa salaatista kanta ja irrota lehdet. Silppua punakaali ja korianteri. Täytä lehdet sitten parilla lusikallisella soijarouhetta ja lisää mukaan silputtua korianteria ja punakaalia. Jokainen ruokailija voi pöydässä lisätä srirachaa makunsa mukaan ja kietaista omat salaatinlehtensä rullalle. Voit myös jättää lehdet kokonaan erikseen ja näperrellä rullat alusta loppuun vasta ruokapöydässä.
Reseptit

Yltiöhyvät gochujang-kanansiivet

elokuu 7, 2016
gochujang-kanansiivet

Kanansiivet maistuvat meillä naposteltavana tai iltapalana lähes milloin vain. Kelpuutan mukisematta myös tietyt teolliset variaatiot, mutta mielelläni teen siipiä itsekin. Siinä missä valmissiivet syödään yleensä salaa lasten käytyä nukkumaan, kestävät kotitekoiset hieman paremmin päivänvaloa. Nyt tein niitä viikonloppulounaaksi korealaisella gochujang-chilitahnalla maustettuna. Mukaan vihannestikkuja sekä pari dippiä, ja kasassa oli sormiruokaa koko perheelle!

Gochujangia on viime aikoina näkynyt resepteissä melkein kyllästymiseen saakka, mutta hyvin koukuttava tuo happaman ja tulisen yhdistävä tahna on. Sen ilmestyttyä suomalaistenkin markettien hyllyihin on sitä löytynyt myös minun jääkaapistani. Viikolla jäi valokuvausteknisten haasteiden vuoksi julkaisematta toinenkin resepti, jossa gochujang on oleellisessa osassa. Erityisen ihanaa tahnassa on mielestäni se, että se tarjoaa oikomismahdollisuuksia, kun vaikkapa mieliteko saada kimchiä iskee (täysin mahdollinen skenaario). Tulisuus ei ole ylenpalttinen, mutta lapsille sekoitin pikaisesti kuitenkin oman, lempeämmän marinadiversion, johon tuli mm. hunajaa ja seesamiöljyä. Yllätyksekseni kaksi kolmasosaa talouden lapsista söi kuitenkin myös mausteisempia siipiä hyvällä ruokahalulla. Se on onnistuminen, sanon minä.

Allaolevan ohjeen määristä riitti kahdelle suuriruokaiselle aikuiselle ja kolmelle pienelle lapselle, kun lisukkeena ei ollut mitään erityisen täyttävää (keitin lapsille myös riisiä, mutta sen menekki jäi selvästi siipien ja kasvistikkujen varjoon). Huomautettakoon tosin, että söimme itsemme ähkytäyteen. Dippejä voisi siiville keksiä monenlaisia, mutta tämänkertainen, hunajainen valkosipulimajoneesi toimi niin hyvin, että kirjaan senkin ohjeen mukaan. Minulla on muuten tapana käyttää majoneesiin aina koko kananmuna, jolloin rakenne on hieman löysempi, pelkkää keltuaista käyttämällä saa jähmeämpää tavaraa.

Gochujang-kanansiivet

2 rkl gochujang -tahnaa
2 rkl kalakastiketta
3 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl hunajaa
1 rkl seesamiöljyä
peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä puristettuna
1,6 kg maustamattomia kanansiipiä (minulla kaksi 800g pakkausta)

koristeluun: ruukullinen silputtua korianteria, pari silputtua kevätsipulin vartta sekä seesaminsiemeniä

  1. Sekoita isossa kulhossa keskenään gochujang, kalakastike, riisiviinietikka, hunaja ja seesamiöljy. Raasta inkivääri ja purista valkosipulinkynnet mukaan. Kaada mukaan kanansiivet ja kääntele sekaisin niin, että siivet saavat marinadia kauttaaltaan pintaansa. Anna marinoitua vähintään pari tuntia.
  2. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Nostele siivet yhteen kerrokseen uunipellille leivinpaperin päälle. Paista noin 30-40 minuuttia, kunnes siivet ovat saaneet kauniin paistopinnan ja suurin osa pellille kertyvästä nesteestä on haihtunut.  Siivet kannattaa kääntää kerran paiston loppupuolella. Jos näyttää, että siivet tummuvat liikaa jo ennen aikojaan, kannattaa lämpöä laittaa pienemmälle, hunaja muuttuu kitkeräksi, jos se pääsee palamaan.
  3. Nosta valmiit siivet kulhoon ja koristele silputulla korianterilla ja kevätsipulin varsilla.

Hunajainen valkosipulimajoneesi

2 munaa
pari hyppysellistä suolaa
n. 2 dl rypsi- tai oliiviöljyä
2 tl valkoviinietikkaa
1 rkl hunajaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

  1. Ota munat hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Riko munat kannuun tai syvään kulhoon. Lisää suola. Vinkki: jos teet pienemmän annoksen ja käytät vain yhden munan, suuri kahvikuppi on oiva astia tarkoitukseen.
  2. Riko munien rakenne sauvasekoittimella. Valuta mukaan öljy ohuena norona vähän kerrallaan samalla sauvasekoittimella sekoittaen. Huomaat, kun rakenne muuttuu vaahtomaisesta majoneesimaiseksi, silloin öljyä on tarpeeksi.
  3. Lisää mukaan valkoviinietikka, hunaja ja hienonnettu valkosipuli ja surauta seos vielä kertaalleen. Anna majoneesin vetäytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

 

Reseptit

Ajo blanco -mantelikeitto blogipiknikille

heinäkuu 31, 2016
ajo_blanco

Kesään, varsinkin hellesäihin, sopivat kaikenlaiset kylmät keitot. Ikisuosikkini gazpachon lisäksi tulee välillä tehtyä muitakin kokeiluja, nyt sain loputtomalta tekemättömien ruokien listaltani ruksittua yli ajo blanco -mantelikeiton. Koska kylmät keitot eivät varsinaisesti herätä ihastusta muussa perheessä, valitsin koekaniinijoukokseni bloggaajia ja tein ämpärillisen soppaa oululaisten ruokabloggaajien perinteiselle piknikille, jolle minun oli ilo osallistua ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa piknik oli muuntunut puutarhajuhlaksi, jota emännöi Kokit ja Potit -blogin Hannele kauniilla pihamaallaan. Kiitokset emännälle sekä kanssabloggaajille Pastanjauhantaa-, Kokkeillaan-, Makuja kotoa, Muista syödä välillä sekä Aina nälkä -blogeista, seura oli hilpeää ja ruoka herkullista (kyllä, söin liikaa)!

Käytin keiton tekemisen perustana The Guardianin ruokatoimittajan Felicity Cloaken ohjetta. Ilmeisesti käytän kuitenkin erityyppistä leipää kuin hän, koska samoin kuin taramosalatan kanssa, soppa uhkasi mennä turhan ohueksi. Muutoinkin ohje muuttui käsissäni niin paljon, etten voi oikein sanoa tehneeni Felicityn täydellistä keittoa. Pidin kuitenkin lopputuloksesta, raikkaasta ja täyteläisestä keitosta, jossa oli hieman muutakin suutuntumaa kuin pinnalle ripotellut mantelimurut. Suolan kanssa olisin jatkossa hieman varovaisempi, lopullinen voimakkuus selvisi vasta, kun keitto on saanut levätä aikansa ja tämänkertainen versio oli itselleni hieman ylärajalla, kun enimmäkseen pyrin suolaamaan ruoat taaperoystävällisesti. Allaoleva ohje keitosta on sellaisena, kuin itse sen tein.

Vinkki: nyt käytin keittoon ihan tavallista punaviinietikkaa, mutta jos kaupasta saat, alkuperäisohjeen sherryviinietikka olisi varmasti vielä parempi vaihtoehto.

Ajo blanco -mantelikeitto (8-10 alkuruoka-annosta)

400g kuorittuja manteleita
200g vaaleaa edellispäivän leipää ilman kuorta
tilkka maitoa (tai mantelimaitoa)
1 kurkku
8,5 dl jääkylmää kivennäisvettä
6 pienehköä valkosipulinkynttä
3-4 dl neitsytoliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa (sherryviinietikkaa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
pari hyppysellistä suolaa

  1. Paahda manteleita keskilämmöllä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat juuri saada väriä. Anna jäähtyä ja ota pari ruokalusikallista syrjään koristelua varten.
  2. Kastele leipä maidossa ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. Purista kuivaksi.
  3. Kuori ja paloittele kurkku sekä valkosipulinkynnet.
  4. Laita mantelit ja leipä tehosekoittimeen, monitoimikoneeseen tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon tai kannuun. Lisää tilkka vedestä ja surauta n. minuutin ajan, kunnes mantelit ovat rouhiintuneet. Lisää vähän kerrallaan loput vedestä samalla tasaisesti surautellen, sitten valkosipuli, kurkku, etikka ja öljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna keiton vetäytyä ja jäähtyä kylmässä ainakin pari tuntia.
  5. Puolita viinirypäleet ja murskaa karkeasti koristeluun tarkoitetut mantelit. Jaa viilennyt keitto kuppeihin tai kulhoihin ja koristele viinirypäleenpuolikkailla, mantelimurskalla ja lorauksella oliiviöljyä.
Reseptit

Jugurttimarinoidut lohivartaat grillistä

heinäkuu 24, 2016
marinoidut_lohivartaat

Saatan muistaa väärin, mutta kun olin pieni, ei ainakaan meidän lähipiirissämme juuri grillailtu. Toki avotulella on kokattu, varsinkin kalaa, aiemminkin eikä nuotiomakkaraa nyt lasketa. Tarkoitan ennemmin, etten muista kenelläkään olleen edes pallogrilliä, nykyisistä komeammista hiili- tai kaasuvempaimista puhumattakaan. Ensimmäinen muistikuvani grillistä omalla kesämökillämme on vasta jostain 80-90 -taitteesta. Muistelen myös, että ensimmäisinä grillivuosina tehtiin aika paljon vartaita.

Vartaiden grillaamisessa on jotain hieman retroa ja jotain hieman nostalgista, mutta niistä saa myös täysin nykyaikaista purtavaa. Nämä lohivartaat olivat täynnä makua, ja jugurtilla ja sitruunalla marinointi tekivät niistä myös mukavan kirpsakat. Kaverina lohella oli aina hyvää punasipulia sekä fenkolia, joka on mielestäni parhaimmillaan nimenomaan grillattuna. Tällä kertaa hoidin näpertelyosuuden eli vartaiden rakentelun ja marinadiin laittamisen etukäteen lasten nukkuessa päiväunia, ja itse grillaamisen – joka on nopea toimitus – juuri ennen ruokailua. Vaikka itse kehunkin, vartaat olivat tosi hyvät, esikoinen tilasi kalaa lisääkin eivätkä nuorimmatkaan heitelleet ruokaa pitkin lattioita. Se on kehu se.

lohivartaat_grilli

Jugurttimarinoidut lohivartaat (neljälle)

600 g lohifilettä
1 fenkoli
1 punasipuli

marinadi:

1,5 dl ruoanvalmistusjugurttia (minulla kreikkalaistyyppistä, 10% rasvaa)
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 rkl valkoviinietikkaa
1/2 mehevän sitruunan mehu ja raastettu kuori
1/2 tl sokeria
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

  1. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita tikut veteen likoamaan hetkeksi. Kahdeksan tikkua riittänee, mutta ota pari varayksilöä, ainakin minä onnistun tikkuja välillä katkomaan.
  2. Kuutioi lohifile halkaisijaltaan muutaman sentin kuutioiksi. Paloittele fenkoli ja punasipuli vartaaseen sopiviksi suupaloiksi. Pujottele palat vartaisiin.
  3. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset hyvin keskenään. Kaada marinadi vartaille ja kääntele muutamaan kertaan. Anna maustua pari tuntia jääkaapissa.
  4. Grillaa keskilämmöllä 5-10 minuuttia, kunnes vartaat ovat kauniin väriset.
Reseptit

Taramosalata

heinäkuu 16, 2016
taramosalata

Kesäaikana meillä syödään paljon ikisuosikkeja, perinteisiä kausiherkkuja kuten uusia perunoita ja silliä, herneitä ja mansikoita tai varhaiskaalista tehtyä pataa, jonka resepti löytyy täältäkin. Niistä ei valitettavasti kerry kovin paljon uutta blogattavaa, mutta kesä on lyhyt ja haluan nauttia siitä täysin siemauksin. Usein katamme kesällä myös meze-pöydän. Muiden maiden makumuistot lämmittävät talvellakin, mutta kesällä auringon paistaessa ne pääsevät minusta parhaimmilleen. Toivoisin niiden myös lievittävän matkakuumetta, mutta usein ainakin itselleni käy kyllä toisin päin, koska viime vuosina emme ole juuri ulkomaanreissuja tehneet. Makuja saa onneksi toistettua myös kotioloissa.

Sen lisäksi, että enemmän on toisinaan enemmän ja monensorttisten suupalojen syöminen ihanaa, on yksi meze-pöydän hienouksista minusta siinä, että valmistelujen hankaluutta voi todella helposti säädellä ostamalla osan tarjottavista valmiina. Tälläkään kertaa en ollut se reipas ruokabloggaaja, joka askartelee viininlehtikääryleensä alusta saakka, mutta sain sentään aikaiseksi kokeilla taramosalatan valmistusta ensimmäistä kertaa ihan itse. Taramosalata on varmaan tsatsikin ohella niitä perinteisimpiä dippejä etelänmatkaajille, mutta jos et ole asiaan vihkiytynyt, niin kyse on pääosin mädistä, leivästä, oliiviöljystä ja sitruunasta surautetusta tahnasta, joka on loistopari erilaisille kasviksille ja leiville. Kreikkalaisversioon käytetään tietääkseni esimerkiksi karpin mätiä, mutta kotimainen kirjolohenmäti on tarkoitukseen aivan pätevää. Mieleni tekisi kokeilla myös, onnistuuko taramosalatan tekeminen merileväkaviaarista. Tämänkertainen ohje mukaili pitkälti Felicity Cloaken täydellistä taramosalataa, mutta koska minusta seos jäi liian löysäksi, lisäsin siihen lopuksi vielä noin 30g kuivaa leipää.

Jos olet traumatisoitunut shokkipinkistä purkkitaramosalatasta, saattaa kotitekoinen versio yllättää iloisesti!

Vinkki: Investoi hyvään oliiviöljyyn. Huono tuote pilaa helposti kitkeryydellään koko annoksen ja kaikki muutkin ruoat, joihin koskee. Blogiharrastuksesta huolimatta ruokasnobistelen aika vähän, mutta joihinkin asioihin kannattaa oikeasti satsata tai jättää kokonaan käyttämättä!

Taramosalata

1/2 pieni sipuli

100 g vaaleaa, kuoretonta leipää + tarvittaessa hieman lisää koostumuksen optimoimiseksi

200 g kirjolohenmätiä

2-3 rkl sitruunamehua + lisää maun mukaan

2 dl hyvää oliiviöjyä + loraus tarjoiluun

mustapippuria

(suolaa)

silputtua, litteälehtistä persiljaa tarjoiluun

  1. Kuori ja raasta sipuli. Ota sipulin mehu talteen kulhoon tai kannuun (minä käytin mittakannua) painelemalla raastetta siivilän läpi. Heitä pois kiinteä osa.
  2. Upota leipä kylmään veteen ja nosta heti pois. Purista ylimääräinen neste huolellisesti leipämassasta. Laita kulhoon sipulimehun kanssa ja lisää mäti. Surauta pari kertaa sauvasekoittimella.
  3. Lisää sitruunamehu ja surauta uudestaan, sitten öljy vähän kerrallaan ja samalla surautellen. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla (mäti on yleensä valmiiksi suolaista), ja lisää tarvittaessa hieman leipää kuivana. Maista ja lisää sitruunamehua maun mukaan. Tarjoile silputun, litteälehtisen persiljan kera.

 

Reseptit

Siemennäkkäri, vihdoinkin!

heinäkuu 5, 2016
siemennakkari

Tiesin, että se on helppoa. Tiesin, että se on hyvää. Tiesin, että se on olemassa. Miten ihmeessä en ole valmistanut sitä aiemmin? Siemennäkkäri on ollut kokattavien ruokien listallani iät ja ajat, enkä ihan rehellisesti keksi yhtään hyvää tekosyytä sille, että ensimmäisen kerran tein sitä toissapäivänä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, se on juuri niin koukuttavaa kuin miltä kuulostaakin; ensimmäisen pellillisen kadottua parempiin suihin piti ripeästi tehdä toinenkin annos, jotta saisin näkkärit myös kuvattua. Koekierroksista inspiroituneena mieleen tuli heti tuhat erilaista variaatiota, nyt menin siitä, missä aita on matalin ja valitsin Glorian Ruoka & Viinissä (3/2016) esiintyneen, hyvin yksinkertaisen reseptin. Sitäkin voisi helposti tuunata esimerkiksi tuoreella rosmariinilla. Jos olet ollut siemennäkkärin kanssa yhtä aikaansaamaton kuin minä, nyt on korkea aika ottaa itseäsi niskasta kiinni!

Vinkki: Taikinan painelu levyksi on helpompaa, jos käytät apuna toista leivinpaperia. Vaikka tuntuu, ettei jämäkästä taikinasta koskaan tule ohutta levyä, jatka kärsivällisesti painelua ja siirtele tarvittaessa ylimääräisiä taikinaroippeita reunoilta takaisin keskemmälle.

Siemennäkkäri (pellillinen)

0,5 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl maissijauhoja
3/4 tl suolaa
2 dl vettä
1/2 dl (oliivi)öljyä

1. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Kiehauta vesi ja lisää samalla hyvin sekoittaen. Lisää vielä öljy, sekoita ja anna vetäytyä 10 minuuttia.

2. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina pellille ja painele toisen leivinpaperin avulla ohueksi, pellinkokoiseksi levyksi. Paista 150-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, tai kunnes näkkäri saa pintaansa hieman väriä.