Muut mietteet

Ruokaostostirkistely 2017

huhtikuu 26, 2017
IMG_0354

Viime vuonna seurasin taloutemme ruokamenoja helmi-maaliskuussa kuukauden ajan. Sen jälkeen moni kulutukseen vaikuttava asia on perheessämme muuttunut, suurimpina asioina varmasti itselläni töihinpaluu ja lapsilla päivähoidon aloitus sekä nuorimmaisten kasvaminen vauvoista kaikkiruokaisiksi (heh, ainakin teoriassa) taaperoiksi. Nyt, kun kotona ei syödäkään kaikkia neljää tai viittä ateriaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa, halusin toistaa kuittienkeruuharjoituksen nähdäkseni, mistä ruokamenot tällä hetkellä muodostuvat. Syynä ei ole se, että ruokamenoissa pitäisi varsinaisesti säästää vaan se, että haluan saada niistä ja muuttuneen arkemme vaikutuksista hieman paremman käsityksen.

Arvelen olevani hybridikuluttaja, joka on terminä näkynyt kulutusaiheisissa artikkeleissa silloin tällöin viimeisen vuoden-parin aikana. Joissain tuoteryhmissä, lähinnä tuoretuotteissa, olen hyvinkin kranttu laadun suhteen. Taloudellisuutta ajatellen suosin sesonkisia ja  melko arkipäiväisiä raaka-aineita, mutta haluan niiden kuitenkin olevan laadukkaita. Ostan luomumunia ja tivaan silakan pyyntipäivää kalatiskissä. Vihanneshyllyssä olen se ärsyttävä tyyppi, joka kopeloi jokaisen appelsiinin erikseen ennen pussittamista. Toisaalta taas, joissain asioissa ei ole niin väliä, saanko juuri sen parhaan tuotteen. Arkikäyttöön kelpaa ihan normaali tumma makarooni ja maidot – joita meillä kuluu toistakymmentä litraa viikossa – ovat sitä tavallisinta sorttia.

Mutta näkyykö se myös kauppakuitillani vai kuvittelenko ostoskorini sisällön erilaiseksi, kuin mitä se tosiasiassa on? Entä kuinka perheemme vertautuu suomalaiseen keskiarvoon? Vuoden 2016 lukujen mukaan suomalainen käytti ruokaan keskimäärin 200 euroa kuukaudessa. Viime vuonna meidän viiden hengen perheen ruokakulumme olivat 816 euroa, mikä jätti meidät vielä keskiarvon alle, mutta toisaalta pienten lasten kanssa ruokaan kuluu varmasti vähemmän rahaa kuin teini-ikäisten (kauhulla sitä odotellessa).

Viikko 1:

Ensimmäisen viikon kauppakuitti näyttää päällisin puolin lupaavalta. Ruokien osuus viikon kauppakuitista on 142,73 euroa, mikä on sangen kohtuullista. Kuitilla on pari einestä, mutta myös tuoretta kuhaa, pähkinöitä ja siemeniä sekä luomumunia, sekä ns. perustarpeita, kuten pastaa, maitoa, leipää ja voita, monen muun elintarvikkeen ohessa. Vilkaisu pankkitilille kuitenkin paljastaa, ettei tämä kerro koko totuutta. Viikolta löytyy myös täydennyskauppakuitti, jolta löytyy viattomien maitotölkkien lisäksi kestopahettamme kanansiipiä. Kyllä, niitä valmiiksi marinoituja, joita dippaamme kermaviiliin sekoitettuun pussidippiin. Kustannukset yhteensä 167 euroa.

Viikko 2:

Kauppakuitti herättää välittömästi epäilyksiä. Ruokien osuus vain 121,43 euroa? Viikolla tehty työmatka on tuonut mukaan eväsostoksia 25 euron edestä, mutta ilmeisesti olemme kuitenki tuon yhden viikon eläneet todella tunnollisesti, sillä pankkitilitkään eivät paljasta, että muita ruokamenoja olisi ollut. Lisää näitä! Viikon loppusumma 146,43 euroa.

Viikko 3:

Ruokaostosten yhteishinnaksi tulee 147,41 euroa. On todennäköistä, että edellisen viikon tiukan ostoskurin jälkeen ovat ruokakaapit kaivanneet vähän enemmän täydennystä. Kuitin sisältö näyttää melko tavanomaiselta, tosin silmään pistää hieman se, että olemme käyttäneet melkein seitsemän ja puoli euroa kurkkuihin. En kykene muistamaan, söimmekö ne kaikki. Jotain oli kuitenkin jäänyt matkasta, ja täydennystä haettiin seuraavalla viikolla 18 euron verran. Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi hyödyllisiä ostoksia, kuten kaurahiutaleita ja maitoa, eikä niitä iänikuisia siipiä. Roskaruoatta ei kuitenkaan selvitty, sillä noutoruokaa olemme viikolla hakeneet 31,50 euron edestä ja miehen taskusta löytyy vielä eväskuitti, 22 euroa. Viikon loppusummaksi tuleekin 216,90 euroa.

Viikko 4:

Ruokastostosten osuus kauppakuitista on 124.47 euroa, ja sisältökin näyttää nopealla vilkaisulla hyvältä, on kasviksia, kalaa ja herkkujakin. Pari päivää myöhemmin on kuitenkin tehty sekä 15 euron täydennyskaupat, joihin on kuulunut esimerkiksi kanansiipiä ja keksejä, että haettu jälleen iso kasa noutoruokaa, 31,50 euroa. Olikohan kiireinen viikko? Viikon loppusumma 171,19 euroa.

Kauppakuittien ulkopuolelta täytyy mukaan laskea kuitenkin omat työpaikkalounaani, joihin käytän noin 110 euroa kuukaudessa. Tällöin koko kuukauden saldoksi tulee 812.76 euroa. Tilanne on siis lähes täsmälleen sama kuin vuosi sitten; olin odottanut hieman pienentyneitä kuluja alkaneiden töiden ja päivähoidon vuoksi, mutta työpaikkaruokailut ja kiireinen arki näkyvät ilmeisesti kauppakuitilla. Lasten päivähoidossa syömää ruoan hintaa en ole tähän laskenut, mutta ei kolmen lapsen päivähoito tietenkään ole ilmaista. Hieman hämäävä tekijä on myös se, että käyttämämme liha on suureksi osaksi jo edellissyksynä pakastettua, siitä on aikanaan syntynyt vähintään välillisiä kustannuksia, joita en ole niitä lähtenyt jyvittämään eri kuukausille eivätkä kulut siis näy helmikuunkaan ruokalaskussa. Todellinen keskiarvomme lienee siis hieman korkeampi, kuin mitä laskelma kertoo.

Mutta sitten tuleekin kysymys, so what? Sisäinen kitupiikkini haluaa säästää kaikessa, taloudellisuus varsinkin arkiruoanlaitossa – varsinkin jos sen onnistuu tekemään ilman kompromisseja raaka-aineiden laadussa – ilahduttaa minua aina. Suurin osa asuntolainan kanssa elävistä lapsiperheistä varmasti tietää, että rahalle löytyy aina muutakin käyttöä ja pahan päivän varaa on hyvä olla, vaikkei mitään taloudellista ahdinkoa sinänsä olisikaan. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että kuittien keruuseen ajaa ennemmin mielenkiinto siihen, mitä syön, kuin se, kuinka paljon se maksaa. Saan ruokailutottumuksistani ja niiden muutoksista blogin myötä melko paljonkin tietoa, koska useina vuosina olen tehnyt erimuotoisia jääkaappikatsauksia reseptien julkaisun lisäksi. Kuiteista saan lisäksi tarkemman katsauksen tähän hetkeen. Pitäisikö kanansiipiä vähentää (joo, pitäisi), onko tarpeeksi kasviksia, muistimmeko kalan? Kaikki nämä asiat periaatteessa tiedän, mutta pieni konkreettinen muistutus elämäntavoista kauppakuitin muodossa ei yleensä tee pahaa.

Miltä teidän ruokaostoksenne näyttävät?

Reseptit

Keväinen chorizokala

huhtikuu 23, 2017
chorizokala

Blogihiljaisuudesta moi! Täällä ollaan edelleen. Kevät on ollut kiireinen ja ruoanlaitto tuntunut usein enemmän velvollisuudelta kuin virkistävältä harrastukselta, minkä vuoksi ei blogikaan ole päivittynyt kovin ahkeraan tahtiin. Olen onneksi luvannut itselleni, etten tämänhetkisessä elämäntilanteessa aseta blogille huikeita tavoitteita vaan pidän harrastuksen henkireikänä, josta saa ja pitää nauttia ilman suorituspaineita. Pitkä kirjoitustauko ei helpota hommaan ryhtymistä, mutta taannoin huomasin taas inspiraation pilkahduksia, jotka saivat minut palaamaan näppäimistön äärelle. Kevät! Parsaa! Kalaa! Kaikenlaisia ihanuuksia on maailma täynnä, kun niitä vaan muistaa katsoa.

Keväästä ja kaupan kalatiskin hyvästä tarjonnasta inspiroituneena tein lauantaipäivälliseksi kevyitä ja raikkaita ahvenfileitä, jotka saivat potkua mausteisesta chorizo-hapanleipämurusta. Kalojen kanssa tarjosin yksinkertaista, höyrytettyä parsaa ja annoksesta tuli mitä parhain; hyvine raaka-aineineen sen kehtaisi tarjota kenelle tahansa, mutta samaan aikaan valmistus oli ihan äärimmäisen yksinkertaista. Chorizoseoksen ainekset vain pilkotaan ja paahdetaan, jonka jälkeen kalat paistetaan samalla pannulla ja parsat höyrytetään. Raaka-aineitakaan ei montaa ole. Eetukäteen mietin, kaipaisiko maustaminen jotain isompaa twistiä, vaikkapa appelsiininkuorta ja -mehua, mutta lopulta ruoka oli hyvää juuri sellaisenaan, eikä ahvenen raikas maku tullut jyrätyksi. Tukevampaa ateriaa odottavalle olisi voinut seuraksi tehdä risoton tai uunissa paahdettuja perunoita, mutta en jäänyt niitä itse kaipaamaan. Jos ajatus nakeista perunasalaatin kaverina ei innosta vappuna, kokeile tätä ihanaa kalaa!

Chorizokala (neljälle)

100g chorizomakkaraa (kestomakkara, ei tuorechorizo)
2 viipaletta ruisleipää
800g ahvenfileitä
voita paistamiseen
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama rouhaisu suolaa
n. 1/2 sitruunan lohkoina

  1. Kuutioi chorizo ja ruisleipä mahdollisimman pieneksi. Minä käytin veistä, mutta kuutioinnin sijaan voi hyvin tehdä aineista rouhetta vaikka blenderissä. Paahda rapeaksi kuivalla, keskikuumalla pannulla. Laita talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois.
  2. (jos teet parsaa, ne kannattaa laittaa nyt kiehumaan) Kuumenna samaa pannua hieman lisää ja paista ahvenfileet voissa muutamassa erässä. Chorizoseos jättää pannuun myös hieman rasvaa ja makua. Älä jätä pannua, sillä fileet kypsyvät todella nopeasti. Mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Ripottele chorizo-leipäseos kalojen päälle ja tarjoile saman tien sitruunalohkojen kera.
Reseptit

Kepeää kuhaa aasialaisittain

maaliskuu 19, 2017
yrttikala

Perheemme aikuisten pitkän ajan kalaruokasuosikkeihin kuuluu thaimaalaisittain maustettu, höyrytetty valkoinen kala. Kala, aromaattiset yrtit ja riisi muodostavat yhdistelmän, joka tuntuu lähes puhdistavalta, ruoka on samaan aikaan täyttä tavaraa mutta jättää silti ruokailijalle keveän olon. Ruoka on myös ihastuttavan yksinkertainen, jollaisia parhaat kalaruoat mielestäni ovat. Niin tykästynyt olen tähän kalaan, että olin hyvin yllättynyt huomatessani, etten ollut koskaan kirjoittanut siitä. Onneksi otin edes pari pikaista kuvaa tämänkertaisesta vedoksesta ennen sen syömistä, sillä on korkea aika korjata tuo puute blogissani.

Olen valmistanut samantapaista kalaa useita kertoja vuosien varrella ja laittanut aina osan mausteista höyrytysvaiheessa mukaan antamaan kalalle makua. Vasta taannoin kuitenkin ymmärsin tavoittelemani annoksen jujun: kalaa ei mausteta kypsennysvaiheessa lainkaan pientä suolaamista lukuunottamatta, vaan kaikki mausteet sekoitetaan kastikkeeksi, joka kaadetaan valmiin kalan päälle. Tällöin annos saa sen tunnusomaisen raikkauden. Ohjeeseen sopii mikä tahansa valkoinen kala, mutta itse pidän kaikkein eniten miedosta ja raikkaasta kuhasta. Kalan voi höyryttää monella tapaa, mutta itse olen kokenut helpoksi tavaksi kääräistä sen leivinpaperiin ja kypsentää uunissa.

Mainittakoon vielä, että annos on myös lapsiyhteensopiva, sillä mausteiden määrää on helppo säätää tai jättää se vaikka kokonaan pois. Etukäteen on aina vaikea sanoa, miten mikäkin ruoka minäkin päivänä pikkuväkeen uppoaa, mutta kala on meillä yleensä kaikille mieleen ja sikäli turvallinen valinta. Nytkin se maistui, vaikka eräs perheenjäsenistä kuorikin huolellisesti kaikki hänelle osuneet yrtit kaloista ja syljeskeli ne muutamat suuhun saakka joutuneet pitkin seiniä hämmästyttävällä tarkkuudella, kun huomioi, ettei hän prosessissa hukannut muruakaan kalaa. Suurinta hämminkiä taisi kuitenkin aiheuttaa esikoiselle esittämäni toive siitä, että aikuisille voisi kattaa haarukan ja lusikan veitsen ja haarukan sijaan. Ajatus oli ilmeisen pöyristyttävä, sillä lapsi ei ainoastaan valistanut minua siitä, ettei niin voi tehdä, vaan kertoi myös olevansa päähänpistoni vuoksi minusta huolissaan ja muuttuvansa oravaksi. Jäin ilman lusikkaa.

Höyrytetty kuha thaimaalaisittain (neljälle)

800 g – 1 kg kuhafileitä
pari hyppysellistä suolaa

1,5 dl kalakastiketta
0,5 dl vettä
3 limen mehu
2 rkl tummaa sokeria
3-4 cm pala inkivääriä
1-2 sitruunaruohon vartta
3 kevätsipulin vartta
1 ruukullinen tuoretta korianteria
1 ruukullinen tuoretta thaibasilikaa

(1 tuore, punainen chili silputtuna – jätin lapsiruokailijoiden vuoksi pois ja korvasin hiutaleilla aikuisten annoksiin)

  1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Poista kuhafileistä ruodot leikkaamalla kapea v-viilto fileen paksun pään keskikohtaan (seuraten linjaa, jossa voi tuntea ruodot). Ripottele fileille hieman suolaa ja lado ne leivinpaperille. Paketoi leivinpaperi fileiden ympärille ja laita paketti pellillä tai vuoassa uuniin noin 20 minuutiksi. Käännä paketti kerran paiston aikana.
  2. Valmista maustekastike kalan kypsyessä. Sekoita keskenään kalakastike, vesi, sokeri ja lime. Hienonna mukaan inkivääri, sitruunaruoho, kevätsipuli sekä chili. Silppua lopuksi mukaan korianteri ja thaibasilika.
  3. Ota kala uunista, avaa paketti ja kaada päälle mausteliemi. Silppua halutessasi lisää yrttejä kalan päälle ja tarjoile mahdollisimman pian.
Reseptit

Noin viiden mausteen possu

maaliskuu 15, 2017
possunkylki

Blogista päätellen meillä on menty alkuvuosi vastavirtaan nykytrendeihin verrattuna; lihaa, grillisapuskaa ja vielä vähän lisää lihaa. Ja taas on possua. Mutta hei, tähän viimeisimpään puolustukseni on, että meillä valmistetaan porsaanlihaa nykyisin aniharvoin. Pääsyynä on, ettemme enää asu kätevän noutomatkan päässä ihanasta Kiven Säästöpossusta, josta aiemmin tapasimme hakea ihan turkasen hyvää luomupossua puolikas eläin kerrallaan. Nykyisiltä asuinhoodeilta emme ole ihan vastaavaa löytänyt, vaikka kompensoivasti lammasta ja nautaa on nyt mukavasti tarjolla. Toisena syynä vähäiseen porsaanlihan käyttöön lienee se, ettei meilläkään ihan oikeasti mennä niin vastavirtaan trendeistä kuin mitä julkaistuista resepteistä voisi päätellä. Liha-aterioita tulee tehtyä selvästi aiempaa vähemmän, ja usein liha on meillä hirveä.

Samaan aikaan possu on kuitenkin minusta ihan mahtavan maukasta. Nyt lähdin tekemään possunkylkeä viikonloppuateriaksi katseltuani jo iät ja ajat viime vuoden viimeisen Glorian Ruoka & Viinin (7/2016) viismaustepossun reseptiä. Kun vihdoin viikonloppuruokien to-do listalla – lista, joka muuten pitenee paljon helpommin kuin lyhenee – tuli possun aika, kävi kuitenkin niin, ettei kunnollista kylkipalaa ollutkaan saatavilla. Eikä viismaustetta. Eikä hoisin-kastiketta. Olin kuitenkin niin pitkään odottanut possunkylkeäni, etten antanut vastoinkäymisten lannistaa itseäni, vaan valitsin n. 150g annospaloiksi leikattua kylkeä, sekoittelin hoisinin tilalle toisen kastikkeen ja kaivelin omista kaapeista viismausteen saatavilla olevat ainesosat sekä muutaman muun mausteen possun kaveriksi.

En tiedä, kuinka hyvää GRV:n possu olisi ollut, mutta tämä oma versio oli myös oikein maukasta. Ainut hankaluus oli lihan paistossa, 150-asteisessa uunissa isommalle palalle ehdotettu paistoaika olisi ollut liian pitkä annospaloille, ja lyhyemmässäkin ajassa lihan pinta ehti vähän tummua. Tähän kirjattu paisto-ohje on tarkoitettu kokonaiselle kylkipalalle, mutta olen muokannut sitä hieman lempeämmäksi. Ohje on kuitenkin aika suuntaa-antava, suosittelen tarkkailemaan lihaa paiston aikana ja esim. peittämään paistoastian kannella tai foliolla tarvittaessa.

Vinkki: possunkylki on tunnetusti rasvaista. Rasvaisuutta tasapainottavat raikkaat ja happamat lisukkeet, esimerkiksi thaityyliset salaatit tai kimchi.

Noin viiden mausteen possunkylki 

marinadi:

1 dl soijaa
3 rkl tummaa siirappia
3 rkl riisiviinietikkaa
n. peukalonpään kokoinen pätkä inkivääriä raastettuna
5 valkosipulinkynttä puristettuna
2 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua maustepippuria
1 tähtianis jauhettuna
pieni ripaus cayennepippuria tai kuivattuja chilihiutaleita

800g-900g luutonta possunkylkeä

  1. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset. Kaada muovipussiin, lisää possunkylki, sulje pussi tiiviisti ja laita jääkaappiin yön yli. Käännä pussi vielä viimeisenä illalla sekä heti aamulla herätessäsi, jotta liha marinoituu tasaisesti.
  2. Ota possu huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistoa. Lämmitä uuni 130 asteeseen. Siirrä liha uunivuokaan ja kypsennä noin neljä tuntia, tai kunnes liha on kypsää mutta kiinteää. Jos liha vaikuttaa yhtään tummuvan, peitä paistoastia foliolla tai kannella. Anna valmiin kyljen vetäytyä folion alla parikymmentä minuuttia ennen tarjolle leikkaamista.
Reseptit

Yhden pannun aasialainen kana – ja äkkiä!

helmikuu 26, 2017
aasialainen_kanapannu

Arkiruoan täytyy olla nopeaa, mutta ei viikonloppuisinkaan ole läheskään aina mahdollisuutta rauhoittua kokkaamaan pitkän kaavan mukaan. Se on asia, josta olen toisinaan hieman pahoillani, mutta jonka olen valmis nielemään; viikossa on kaksi vain kaksi vapaapäivää ja ajalle monta ottajaa. Ruoan kuitenkin soisi olevan hyvää, on se lautasella kuinka nopeasti tai hitaasti tahansa.

Muutama viikko sitten valmistin arkipäivälliseksi broilerin paistileikkeitä (eli luuttomia reisipaloja) niin, että ruskistin ensin leikkeet, lisäsin kasviksia ja lientä ja hauduttelin palat liemessä kypsäksi. Lopuksi samaan pannuun lensivät vielä edellispäivän makaroonit, jotka saivat ihan uutta elämää imaistuaan kanalientä pannusta. Helppoa, hyvää ja vähätiskistä. Kanapannusta juontui ajatus tehdä samantapainen ruoka aasialaisella twistillä, broileria, lämmittävää lientä ja tuoreyrttejä, sekä samalla pannulla kypsyneet nuudelit. Seuraavana viikonloppuna ryhdyin tuumasta toimeen, ja aasiasta vaikutteita ottava yhden pannun kanaruoka – nopeudeltaan sopiva sekä arkeen että viikonloppuun – sai ensiesityksensä.

Vinkki: jos nuudelit kyllästyttävät, tee pelkkä kanat liemineen ja kokeile valmistaa niiden lisukkeeksi sushiriisiä. Wasabikaan ei ole väärin!

Yhden pannun aasialainen kana

1/2 dl soijakastiketta
1 rkl tummaa siirappia
3 valkosipulinkynttä puristettuna
3 cm pätkä inkivääriä raastettuna
700g broilerin maustamattomia paistileikkeitä
1-2 rkl rypsiöljyä
1 l kanalientä
200g pakastettuja, kuorittuja edamamepapuja
1/2 kiinankaali
3 hengen annos pikanuudeleita
2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
1 rkl seesamiöljyä
1 ruukullinen korianteria (pari kourallista silputtuna)
1 nippu kevätsipulia (5 vartta)
1-2 rkl chilihiutaleita

  1. Sekoita keskenään 2 rkl soijasta, siirappi, inkivääri ja valkosipuli. Kaada kanojen päälle ja anna maustua hetken.
  2. Kuumenna paistinpannu ja ruskista kanat molemmin puolin rypsiöljyssä.  Lisää liemi sekä loput soijasta, anna kiehahtaa ja pienennä sitten lämpö pienimmilleen. Anna hautua kannen alla viitisen minuuttia.
  3. Lisää edamamet ja nosta lämpöä jälleen niin, että pannullinen kiehahtaa. Lisää sitten kiinankaalit ja nuudelit ja laske lieden lämpötila jälleen pienimmilleen.
  4. Kun nuudelit ovat kypsät, mausta vielä seesamiöljyllä ja seesaminsiemenillä. Annostele ja ripottele jokaisen annoksen päälle maun mukaan kevätsipulia, korianteria ja chilihiutaleita.
Reseptit

Hirvenlihapullat omenalla ja pekonilla

helmikuu 19, 2017
hirvenlihapullat

Lihapullat, lihapullat. Onko ketään, joka ei niistä tykkäisi? Tein tosi pitkästä aikaa hyvin perinteisiä, pannulla ruskistettuja ja kermaisessa kastikkeessa kypsäksi haudutettuja lihapullia. Ei kenties kovin terveellistä, mutta ei niitä ole tarkoitus joka päivä syödäkään. Siksi tein pullat myös vähän juhlavammalla otteella, käyttäen naudan tai sikanaudan sijasta hirven jauhelihaa. Kastike sai kerman lisäksi  makua konjakista ja viherpippureista.

Olen aina vähän skeptinen hirvenlihapullien äärellä, koska vähärasvaisesta jauhelihasta tehtävät pullat muuttuvat niin helposti kuiviksi ja koviksi. Taikinaan lisätty pekoni ja raastettu omena pitivät kokonaisuuden kuitenkin todella mehevänä, joten huoleni oli turha. Väitän, että näitä kehtaisi tarjota illallisvieraillekin.

Määrästä tulee noin 45 keskikokoista lihapullaa. Itse tein tupla-annoksen, koska lihapullat tuppaavat aina loppumaan kesken.

valmiit_pullat

Hirvenlihapullat omenalla ja pekonilla

1 dl korppujauhoja
1,5 dl maitoa
1 pieni sipuli
1 pienehkö omena
170 g paketillinen pekonia
500 g hirven jauhelihaa
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama hyppysellinen suolaa
1 tl kuivattua rosmariinia
1/2 tl katajanmarjaa rouhittuna
1 muna
voita ja/tai öljyä paistamiseen

kastike:

3 rkl konjakkia
2 dl lihalientä
2,5 dl kermaa
1 tl kokonaisia viherpippureita
(hieman suolaa, jos lihaliemi on kovin mietoa)

  1. Sekoita kulhossa maito ja korppujauhot. Jätä turpoamaan ja kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli sekä kuori ja raasta omena. Silppua pekoni.
  2. Lisää omena, sipuli, valkosipuli, pekoni, jauheliha ja mausteet kulhoon korppujauhoseoksen kanssa ja vaivaa taikinaksi. Lisää vielä muna ja jatka vaivaamista. Anna valmiin taikinan levätä jääkaapissa puolisen tuntia.
  3. Pyörittele taikina pulliksi ja ruskista voi-öljyseoksessa erissä paistinpannulla. Ota syrjään odottamaan.
  4. Valmista kastike: Kun lihapullat on ruskistettu, lorauta konjakki samaan, edelleen kuumaan pannuun ja anna kiehahtaa. Lisää lihaliemi, kiehauta vielä ja lisää sitten kuohukerma ja pippurit. Kiehauta, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Pienennä sitten lämpöä ja nosta lihapullat takaisin pannuun. Anna hautua miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia.
Reseptit

Sellerilaatikko

helmikuu 11, 2017
sellerilaatikko

Vuosi sitten talvella lämmittelin ystävyyttäni juurisellerin kanssa. Minulla ei ole siitä koskaan ollut mitään negatiivisia kokemuksia, mutta se on pitkään nurkkautunut keittiössäni lähinnä keittojuureksen rooliin. Vuosi sitten tein kuitenkin pitkästä aikaa selleristä vaikka mitä ihanaa, kuten tämän laatikkoruoan, joka ei tuolloin koskaan päässyt blogiin saakka, vaikka ehdottomasti ansaitsee paikkansa täällä. Uusintaotto oli siis tarpeen.

Laatikko on oikeastaan jo lapsuudestani, enkä edes tiedä, mistä resepti on perheeseeni kulkeutunut. Lapsuudenkodissani ruokaa kutsuttiin riisi-sellerilaatikoksi, malttamaton nykyihminen oikaisee sen pelkäksi sellerilaatikoksi. Niin tai näin, sellerilaatikko on tosi hyvää ja sopii viileisiin talvipäiviin. Olen lähes hämmentynyt siitä, miten niin vaatimattoman näköinen ruoka voikin olla niin maukasta! Selleri ja juustokastike, loistopari.

Sellerilaatikko (iso vuoallinen, ainakin kahdeksalle)

2-3 sipulia
tilkka voita tai öljyä paistamiseen
1 kg naudan jauhelihaa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
n. 6 dl mietoa lihalientä (tai vettä)
3 dl riisiä
1 kokonainen juuriselleri (n. 1 kg)
pinnalle n. 1oog juustoraastetta

juustokastike:

3-4 rkl voita
0,75 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
ripaus suolaa
200 g emmentaltyyppistä juustoraastetta

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota hetki paistinpannulla öljytilkassa, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

2. Kiehauta lihaliemi ja keitä riisi siinä kypsäksi (riisipakkauksen ohjeen mukaan, mutta korvaa vesi lihaliemellä). Kuori ja raasta selleri.

3. Valmistele juustokastike. Sulata kattilassa voi ja sekoita jauhot siihen. Kuivaa jauhoa ei tule jäädä näkyviin. Lisää maito vähän kerrallaan samalla sekoittaen. Anna kiehahtaa varovasti, pienennä sitten lämpöä ja sekoita mukaan juustoraaste. Mausta ripauksella suolaa.

4. Voitele iso uunivuoka. Sekoita vuoassa riisi, jauheliha-sipuliseos ja selleriraaste tasaiseksi massaksi. Kaada päälle juustokastike ja ripottele vielä juustoraastetta pintaan. Kypsennä 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin.

Reseptit

Talviaurinkoa: appelsiinisalaatti tahinikastikkeella

helmikuu 5, 2017
appelsiinisalaatti_tahinikastike

Talvisin syödään appelsiineja, ja miksei syötäisikin. Ne ovat sesongissa, herkullisia ja edullisia. Minulle käy välillä kuitenkin niin, että ostan niitä muutaman kaupasta aina tavan vuoksi, jolloin ennen pitkää päädyn tilanteeseen, jossa keltaiset pallerot ovat valloittaneet sekä koko jääkaapin että hiljalleen myös keittiön työtasot. Pakkohan niistä on jotenkin päästä eroon.

Appelsiini on onneksi helppo käytettävä muuallakin kuin sellaisenaan tai hedelmäsalaatissa. En erityisesti fanita kaali- tai porkkana-appelsiiniraasteita, mutta esimerkiksi fenkolin kanssa olen blogiinkin tehnyt useampaakin erilaista salaattiversiota. Lisäksi appelsiinia tulee tungettua paljon esimerkiksi erilaisiin marinadeihin ja kalaruokiin sitruunan tilalle. Ja jos mikään muu ei auta, voi aina tehdä iki-ihanaa appelsiiniriisiä.

Appelsiini kelpaa salaatin pääraaka-aineeksi myös ihan sellaisenaan, kuten nyt tällä kertaa toteutettuna. Appelsiinin, mustapippurin ja punasipulin yhdistelmässä ei ole mitään uutta, mutta tämän salaatin juju onkin kastikkeessa. Pehmeänmausteinen, tahinilla, cayennepippurilla ja hunajalla jatkettu kastike täydentää kevyttä salaattia ihanasti.

Vinkki: jos tarjoat kastiketta jonkun muun kuin appelsiinisalaatin kanssa, kokeile lisätä siihen 1 dl tuorepuristettua appelsiinimehua. Kastikkeesta tulee tällöin juoksevampi ja hyvinkin yleiskäyttöinen salaatin kuin salaatin päällä. Tätä paksumpaa versiota voisi puolestaan käyttää hyvin myös dippinä. Voiko sanoa vaatimattomasti, että melkein mille tahansa?

Appelsiinisalaatti tahinikastikkeella (kahdelle-kolmelle lisukkeeksi)

2-3 appelsiiinia
1/2 punasipuli
muutama rouhaisu mustapippuria
pari hyppysellistä suolaa
ruukullinen korianteria
1 rkl hyvää oliiviöljyä

kastike:

1 dl kreikkalaistyyppistä jugurttia
1 rkl tahinia
1 tl hunajaa
pari hyppysellistä suolaa
pari hyppysellistä cayennepippuria

  1. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia tai ainakin sen aikaa, kun teet salaatin.
  2. Kuori ja viipaloi appelsiinit ja punasipuli ja lado ne tarjoiluastiaan. Ripottele päälle suola ja mustapippuri sekä silputtu korianteri. Lorauta hieman oliiviöljyä pinnalle. Tarjoile heti kastikkeen kera. Minä olen tarjoillut kastikkeen erillisessä kipossa, jolloin jokainen voi annostella sen makunsa mukaan.
Muut mietteet Ravintolat

Hampurilainen kahdeksalle – grillikierros Oulussa

tammikuu 31, 2017
hampurilainen

Kun maailma tammikuussa kevensi, lähtivät oululaiset ruokabloggaajat grillikierrokselle, makkaraperunoiden ja hampurilaisten äärelle. Eikä minua tarvinnut kahdesti houkutella mukaan! Perinteiset grillikioskimätöt kurkkusalaateillaan ja ketsupeillaan eivät ole aikoihin olleet mitään trendiruokaa, mutta niillekin on paikkansa ja tilanteensa. Ja kun grillin luukulle lähtee jonottamaan tammikuussa, voi kaupan päälle odottaa saavansa annoksen – noh, sanoisinko erityistä tunnelmaa. Minulle kierros oli uudehkona oululaisena toki myös kotiseutumatkailua, osa kierroksen kohteista oli täysin uusia tuttavuuksia ja osa sellaisia, jotka olin laittanut jonnekin takaraivoon testattavien paikkojen listalleni (joo, mun ”must visit” -ravintolalistalla on grillejä), mutten vielä ehtinyt käydä.

Matkaseuraa kierrokselle sain Kokit ja Potit-, Pastanjauhantaa-, Aina Nälkä– ja Muista Syödä Välillä -blogien väestä. Näiden kokeneempien oululaisten johdolla kierrokselle valikoitui neljä grilliä; Järvigrilli eli Puokkari, Tuiran grilli Swing, Lehtogrilli sekä Höyhtyän grilli. Jokaiselta grilliltä ostettiin vertailuun kolme annosta: kalibrointiannoksina klassiset makkaraperunat sekä kokolihahampurilainen sekä ekstrana jokaisesta paikasta yksi paikan spesiaaliannos. Annokset pisteytettiin ulkonäkönsä ja makunsa perusteella ja lisäksi grillit pisteytettiin myös palvelustaan. Annoksille annettiin arvosanoja numeroiden lisäksi muumimukiasteikolla (montako muumimukillista joisit / tai tässä tapauksessa söisit), jolla on omat perinteensä oululaisten ruokabloggaajien keskuudessa. Pastanjauhajilta löydät grillivertailun tarkat tulokset ja analyysin, suosittelen tutustumaan!

IMG_0295

Mutta sitten takaisin omiin kokemuksiini. Grillikierroksen aluksi seitsemän aikuisen ja yhden superreippaan lapsen joukkomme kurvasi Puolivälinkankaan Järvigrillille. Etukäteen en tätä tiennyt, mutta Järvigrilli oli lopulta ainut varsinainen ulkogrillikokemus, muissa paikoissa saimme katon päämme päälle. Tilasimme vertailuun sovitut annokset ja saimme ne ripeästi. Raatimme antamia pisteitä rokotti mukaanpakattujen annosten ulkonäkö, joka ei varsinaisesti hivellyt silmää, mutta makujensa puolesta annokset pärjäsivät vertailussa paremmin. Kiitosta raadiltamme saivat erityisesti paikan kastikkeet sekä kokolihahampurilainen, joka oli omasta mielestäni kierroksen kokolihahampurilaisista maukkain. Toiveena Puokkarille esittäisin ehkä paikan spesiaalin muuntamista kokolihaversioksi.

IMG_0297

Järvigrillin makkaraperunat

Seuraavaksi suuntasimme Tuiran Grilli Swingiin sisätiloihin sormiamme ja kännyköitämme sulattelemaan. Jos jostain tunnistaa innostuneen hullun ruokabloggaajaseurueen, on kuvien räpsiminen joltiseenkin kaikesta se asia. Ruokiakin enemmän kuvaamisen arvoista on se hullunkurinen näky, kun lauma aikuisia kerääntyy ruoka-annoksen ympärille puhelimet tanassa. Varmaan onni, että kännykkäkamerat ovat nykyisin niinkin hyviä, kierroksemme olisi ollut huomattavasti hitaampi, jos olisimme kaikki kaivelleet järkkäreitä laukuistamme jokaisella grillillä.

IMG_0301

Swingin kreikkalainen hampurilainen tehdään talon omaan leipään

Swingin erikoisannos, kreikkalainen hampurilainen, oli kaikista kierroksen annoksista aivan omaa luokkaansa vastapaistettuine leipineen. Annos vei kauas tavanomaisista, grilleihin yhdistetyistä mielikuvista. Suosittelen lämpimästi! Vertailun kalibrointiannokset kokolihahampurilainen ja makkaraperunat eivät mielestäni nousseet erityisesti esiin verrokkiensa joukosta, mutta mitään vikaa ei niissäkään ollut ja raatimme tuloksissa ne pärjäsivät erinomaisesti. Plussaa Swing sai myös palvelustaan, erityisesti siitä, että annokset leikattiin seurueellemme valmiiksi helposti jaettavaan muotoon.

IMG_0315

Kolmas kohteemme oli Haapalehdon Lehtogrilli. Loisteputkin valaistussa, katetussa mutta kylmässä ruokailutilassa oli rehellistä grillitunnelmaa. Lehtogrillin parasta antia olivat makkaraperunat, joiden mausteita ei oltu törötetty annoksen päälle vaan ne olivat dippauskelpoisissa kasoissa. Tämä poikkesi kaikista muista testigrilleistä ja oli raadillemme mieleen, sillä varsinkin mukaanvietävissä annoksissa perunat kärsivät ja muuttuvat tylsäksi muhjuksi, jos mausteet on kaadettu jo valmiiksi perunoiden päälle. Sitäpaitsi dippaaminen on mukavaa!

IMG_0312

Lehtogrillin erikoisannoksessa oli sipulirenkaita ja pekonia

Viimeisenä parkkeerasimme Höyhtyän grillille ja pääsimme jälleen sisätiloihin. Tilasimme valmiiksi täysiin vatsoihimme lisätäytettä jo tutuista makkaraperunoista, kokolihahampurilaisesta sekä spesiaaliannoksesta. Höyhtyällä spesiaaliannos oli pekonilla, kebablihalla ja -kastikkeella jatketut makkaraperunat, ja annos oli nimensä veroisesti spesiaali. Ulkonäkö herätti hieman hilpeyttä, mutta maukkaan kastikkeen siivittämä annos hupeni kuitenkin lautaseltaan yllättävän hyvin, huomioiden jo valmiiksi kovin täydet vatsamme. Höyhtyän ranskalaiset olivat perinteistä, kiharareunaista laatua, mikä oli mukava havainto syötyämme jo kolmet tikkuranskalaiset. Paikan erikoisuutena mainittakoon vielä samassa yhteydessä sijaitseva, italialaistyylistä jäätelöä myyvä Minetti-jäätelöbaari. Grillikierroksemme aikaan Minetti oltiin jo ehditty sulkea kyseiseltä päivältä, mutta hain seuraavana viikonloppuna paikasta jäätelöt, jotka osoittautuivat herkuiksi.

IMG_0320

Höyhtyän erikoisannos ja makkaraperunat

Tiivistettynä, grilliannoksista omiksi suosikeiksini jäivät Puokkarin kokolihahampurilainen sekä Swingin kreikkalainen burgeri. Kierroksen kaikkien makkaraperuna-annosten puolesta sanottakoon, että omien suosikkieni valintaan vaikuttaa se, että olen enemmän hamppari- kuin makkaraperunanaisia. Makkaraperunoissa ei siis ollut vikaa, vaikken niistä löytänytkään lemppareitani. Kaiken kaikkiaan grilleistä jäi muutenkin positiivinen ja perusannoksiltaan tasalaatuinen kuva. Vaikkei grillikulttuuri kenties elä kulta-aikaansa juuri nyt, oli ilo huomata, etteivät grillit ole liukuneet paikoiksi, joista saa korkeintaan ruokamyrkytyksen (tai ehkä nyrkistä). Ruoka oli tuoretta mutta tuhtia ja rehellistä grillimättöä. Palvelukin pelasi kaikissa kohteissa oikein ystävällisesti, vaikka kännykkäkameroin aseistettu, kaikesta kuvia räpsivä mutta vain kolme annosta per paikka tilaava laumamme oli varmastikin vähintään hämmentävä. Mukavaa oli huomata myös, että kaikissa kohteissa oli myös muita asiakkaita, vaikkemme ajoituksemme puolesta olleetkaan ruuhka-aikaan liikkeellä.

Oletko testannut oman kotikaupunkisi grillejä? Mitä suosittelisit?

Reseptit

Gulassi hirvenlihasta

tammikuu 20, 2017
gulassi

Minulle käy usein niin, etten keksi, mitä ruokaa laittaisin. Tuttu tunne? Ensin en keksi, mitä syödä, sitten yritän väkisin vääntää kauppalistaa, sitten huomaan unohtaneeni puolet ja sitten alkaa mennä maku koko touhusta ja päädyn syömään niitä samoja ruokia viikosta toiseen. Usein hyviä ruokia, mutta hyvin vähän sellaista, mistä inspiroituu kirjoittamaan. Koin kuitenkin hiljattain jonkinlaisen ahaa-elämyksen.  Usein tuppaan syyttämään ruuhkavuosia verkkaisesta bloggaamistahdista, mutta vasta nyt onnistuin hahmottamaan ongelman ytimen. On helppo olettaa, että arkirumban keskellä ei jäisi aikaa ruoanlaittoon, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen, mutta se ei oikeastaan ole mikään ongelma. Ruokaa täytyy tehdä joka tapauksessa, kuvaamiseni ei ole mitään aikaavievää hifistelyä, ja kirjoittamista voi ainakin joiltain osin tehdä pienissäkin pätkissä. Kyse on enemmän siitä, ettei ole aikaa ja tilaa ajatella – suurin bloggaamista hidastava tekijä on se, ettei ole mahdollisuutta pysähtyä miettimään, mitä oikein tekisin. Toisin sanoen omalla kohdallani kiireestä kärsii enemmän tekemistä ohjaava luovuus kuin itse tekeminen. En ole keksinyt tilanteeseen mitään kaiken ratkaisevaa elämänohjetta, meillä on kolme pientä lasta ja kolme koiraa, joten tekemistä riittää vaikka kaiken turhan karsisikin pois. Minusta on kuitenkin tärkeää kirjoittaa tämä ajatus ylös, jotta en sitä hukkaisi.

En keksi mitä tekisin -ongelma häviää aina ajoittain, kun tulee tilanteita, joissa aivokapasiteetti on normaalia pienemmällä käytössä ja ajatus alkaakin virrata. Käytännössä se tapahtuu usein matkustaessa, nyt viimeksi siten, että vanhempieni luona käydessäni söin siskoni tekemää paprikakeittoa, jonka resepti on isoäitini peruja. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kyseistä soppaa, resepti on ihan oman blogitaipaleeni alkumetreiltä (eilisestä päivälleen viiden vuoden takaa!) mutta ansaitsee tulla nostetuksi uudestaan esille.

Paprikakeitto on eräänlainen gulassin muunnelma, mistä juolahti mieleeni, että kunnon gulassin tekeminen roikkuu edelleen to-do listallani. Sitä siis! Tein pikaisen reseptien katselmointikierroksen, jonka perusteella selvisi lähinnä, että gulassista on tosi paljon variaatioita. Sivistyin nyt ainakin sen verran, että tiedän keitosta olevan myös amerikkalaisen version, johon tulee makaroonia. Tätä Chef Jar -blogin reseptiä käytin pitkälti inspiraationa. Naudanlihan tilalla käytin hirveä, joka sopi tarkoitukseen juuri passelisti eikä kuitenkaan jäänyt voimakkaampien mausteiden jalkoihin. Talvea on vielä pari kuukautta jäljellä, sen aikana suosittelen kokeilemaan tätä helppoa ja lämmittävää soppaa!

Gulassi hirvenlihasta (iso kattilallinen)

n. 1 kg hirvenpaistia tai soppalihaa (nautakin käy)
1 rkl suolaa + lisää maun mukaan
n. 1 dl vehnäjauhoja
muutama rouhaisu mustapippuria
nokare voita ja / tai öljytilkka ruskistamiseen
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
3 isoa, punaista paprikaa
1 rkl paprikajauhetta (mieluiten unkarilaista)
1 tl savupaprikaa
2 tl kuivattua meiramia
muutama laakerinlehti
pieni tölkillinen olutta
4 rkl tomaattimurskaa
n. 1,5 l hyvää lihalientä
10 kiinteää perunaa

  1. Kuutioi liha suupaloiksi. Sekoita keskenään suolaa, mustapippuri ja vehnäjauhot ja pyöräytä lihat jauhoissa. Kuumenna paistinpannu ja ruskista lihakuutiot erissä voi/öljytilkassa. Jätä lihat hetkeksi syrjään.
  2. Kuutioi paprikat ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kasviksia hetken aikaa samalla pannulla kuin aiemmin lihoja, ja mausta sitten paprikajauheella, savupaprikalla ja meiramilla sekä halutessasi suolalla. Lisää laakerinlehdet. Kaada pannuun olut ja anna kiehahtaa. Sekoita mukaan tomaattimurska ja lihaliemi.
  3. Lisää lihat takaisin kattilaan ja tuo keitto ensin lähes kiehuvaksi. Pienennä sitten lämpö pienimmilleen ja anna sopan muhia kannen alla rauhassa pari-kolme tuntia, kunnes liha on mureaa. Pienellä lämmöllä pysyy vähärasvainen paistilihakin mehevänä.
  4. Kuori ja pilko perunat suupaloiksi noin 45 minuuttia ennen keittelyn loppumista. Laita perunat liemeen kypsymään. Kun perunat ovat kypsät, keitto on valmis tarjottavaksi.