Browsing Tag

muuten vaan

Kaksivuotiaan blogilupaukset vuodelle 2014

tammikuu 1, 2014

Hyvää uutta vuotta! Ja hyvää syntymäpäivää Kärähtäneille, blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Suurempia juhlamenoja ei kuitenkaan ole, vaikkei blogi edes ole matkoilla, kuten synttärisankareiden on tapana ilmoittaa.

Tapana on tehdä jonkinlainen katsaus menneen vuoden blogikohokohtiin ennen siirtymistä alkaneen vuoden maalailuun, mutta tänä vuonna en taida niin tehdä. Älkää käsittäkö väärin, mennyt vuosi oli elämän kokonaisuuden kannalta mitä parhain ja antoi hurjasti asioita, joista on syytä olla onnellinen. Blogin kannalta tämä kuitenkin tarkoitti vähän hiljaisempaa vuotta; talouden kasvaminen kahdella koiralla ja yhdellä ihmispoikasella verottivat vuorokauden tunteja. Lisäksi raskausaikana ruoka ei maistunut normaaliin tapaan ja ennen äitiyslomalle jäämistä työkiireet osaltaan minimoivat ajan keittiössä. Ja nykyiselläänkin arki on usein kaoottista, vaikka jonkinlainen tasapaino on jo alkanut löytyä.

Eilinen uudenvuodenaatto oli juuri tällainen kaaos- tai klassinen blogi reality -päivä; olin päättänyt leipoa pitsaa joulukinkun tähteistä, mutta hirvikoira ja ihmispoikanen pitivät huolen siitä, että 1) pitsataikina sai kohota noin tunnin ylimääräistä, 2) taikina oli enemmän sekoitettu kuin vaivattu ja 3) pitsapohjia ei juuri kaulittu, vaan lähinnä lätkäisin pohjat leivinpaperin päälle ja venyttelin niitä sen verran, että täytteet mahtuivat päälle. Pitsoista tulikin eri komeita, ristin toisen Kisu Killisilmä -pitsaksi. Keittiökin oli niin komea projektin jälkeen, että olisi pitänyt ottaa kuva. Yllättäen en kuitenkaan polttanut pitsoja (ihan vähän leivinpaperia vain) ja niistä tuli jopa ihan hyvän makuisia. Ehkä en enää koskaan vaivaa tai kaulitse taikinaa, hah. Useamman sortin ruuantähteetkin sain upotettua mestariteoksiini.

Kisu Killisilmä

Mutta mitäs sitten tänä vuonna? Koska hieman suuruudenhullu täytyy olla, tein sekä laadullisia että määrällisiä blogilupauksia vuodelle 2014:

  • Tänä vuonna teen vihdoin Kärähtäneille facebook-sivut
  • Pidän raaka-ainepohjaisia teemakuukausia, jolloin kokkaan tietystä raaka-aineesta vähintään kerran viikossa
  • Olen aiemmin pitänyt pari sniiduilukuukautta, jolloin blogissa on keskitytty erityisesti edullisiin ruokiin. Nyt vanhempainvapaalla ollessa taloudellisuus korostuu, joten samanteemaista sisältöä on tänäkin vuonna tiedossa.
  • Julkaisen vähintään kymmenen tekstiä joka kuukausi, jo ihan sen vuoksi, etten aina kokkaisi ”samaa vanhaa”

Nähtäväksi jää, onko lupaukset tänä vuonna tehty rikottavaksi. Näillä eväillä kuitenkin mennään eteenpäin alkavaan vuoteen rinta rottingilla 🙂 Stay tuned!

7 Comments

Taas yksi joulu takana päin

joulukuu 28, 2013

Taas ovat yhdet joulunpyhät takana päin, vaikka minusta joulu vielä jatkuu näin välipäivinäkin, nythän se joulusta nauttiminen on parhaimmillaan kun valmistelut on tehty ja voi vain ottaa rennosti sohvannurkassa. Vaikka joulut tuntuvat tupsahtavan eteen nopeammin ja nopeammin joka vuosi, tästä vuodesta teki erityisen se, että kyseessä oli ihmispoikasen ensimmäinen joulu. Useampi onnen kyynel tuli tirautettua, kun tunteellinen äiti herkistyi vähän väsyneenä tuon tuosta ajattelemaan asiaa 🙂

Koska kädet eivät samaan tapaan olleet vapaana kuin aiempina vuosina, tuli jouluväsymystä ja -stressaamistakin mietiskeltyä. Naureskelin juuri isännälle joku päivä, etten enää edes muista miltä tuntui, kun sai joulun alla keskittyä ihan rauhassa jouluvalmisteluihin, toista se on kolmen koiran ja pikkuvauvan kanssa. Toisaalta, niin sairaalta kun se kuulostaakin, tykkään vähän nähdä vaivaa joulujuttuja tehdessä; kun tekeminen sitten pysähtyy joulunpyhien koittaessa, tuntuu joulunvietto kahta suloisemmalta kun sen eteen on hieman tehnyt hommia. Vaikka pyöritänkin jouluruokia, niiden raaka-aineita, osto- ja valmistusaikatauluja excelissä, en koe silti stressaavani. Päin vastoin, joulu on ihana projekti jonka valmistelu on aina yhtä mukavaa!

Tämän vuoden joulumenu löytyy alta, halusin sen dokumentoida itsellenikin muistilapuksi. Olen lisännyt linkit sellaisiin ruokiin, jotka jo täältä blogista löytyvät ja muutaman muun reseptin lisään ja linkitän tänne tulevina viikkoina. Näin jälkikäteen tajusin valitettavasti, etten kuvannut ruokia juuri ollenkaan; kuvan joulutähteä emme sentään syöneet. Linkitettyjen reseptien ruokakuvat löytyvät toki alkuperäisteksteistä.

Kuten listasta näkyy, ruokapuolella mentiin tänä vuonna hyvin perinteisillä jouluruuilla. Rajallinen ehtimiseni ja sangen varatut käteni mielessä olin päättänyt karsia lajeja mutta tehdä sitten enemmän itse, mutta allaolevaa listaa katsoessa en kyllä tiedä, oliko mitään sitten lopulta vähemmän (ok, maksalaatikkoa ei otettu omaan joulupöytään ja  matjessillifileitä en tarjonnut sellaisenaan vaan ”ainoastaan” matjessillistä valmistettua smetanasilliä). Laatikoita en vielä tänäkään vuonna jaksanut alkaa tekemään itse vaan ne olivat kaupasta samoin kuin kylmäsavukala, muutoin tarjottavat olivat omatekoisia sikäli, kuin niissä tehtävää oli.

Joulumenu 2013

graavisiika
korianteri-limegraavattu lohi ja avokadokastike
(kirjolohen) mäti sipulin ja smetanan kera
sinappisilakat
paras silli
omenainen smetanasilli
kylmäsavukirjolohi
savustettu nieriäfile
rosolli (sillisalaatti)
yrttinen sienisalaatti
marinoidut punasipulit
maksapatee

perinteinen joulukinkku ja kotitekoinen sinappi
lanttulaatikko
porkkanalaatikko
perunalaatikko
kastike kinkun liemestä
keitetyt perunat
voissa mehevöityneet ruusukaalit

0 Comments

Suurperhe

marraskuu 20, 2013

Blogissa on taas ollut hiljaista reilun viikon verran. Tällä kertaa asiaan on kuitenkin erittäin hyvä syy, kauan odotettu pojanpalleromme syntyi viime viikolla ja nyt olemme opetelleet lapsiperheen elämän ensiaskeleita. Kun talouden nuppilukuun laskee ne karvaisemmatkin lapset, on meitä nyt kuusi, oikea suurperhe. Äiti (jep, puhuttelin juuri itseäni kolmannessa persoonassa) on kenties vähän väsynyt, mutta pakahduttavan onnellinen.

Ja se ruuanlaitto. Se jatkuu Kärähtäneiden keittiössä niin normaaliin tapaan, kuin mitä äiti saa käsiään vapautettua 🙂

4 Comments

Viisi vinkkiä hävikkiruokiin

marraskuu 10, 2013

Hävikkiviikon kunniaksi tai kenties siksi, että olemme isännän kanssa olleet molemmat pääosin kotosalla, ruokahävikkiä on alkuviikosta kertynyt ilahduttavan vähän. Enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että viikoittainen kauppareissu ei olekaan riittävä muonittamaan meitä kuin osaksi viikkoa. Lisäksi talouden karvajaosto Biojäte, Jätemylly ja Se-joka-tykkää-kaikesta-ällöttävästä pitävät hyvää huolta siitä, ettei ihan roskikseen asti joudu heittämään kovin paljoa. Toki tarkoituksella ei jätetä ns. ihmisten ruokia koiranruuiksi, mutta onhan se mukavaa, kun tietää, ettei rahkapurkkien pohjia tai porkkanankuoriakaan tarvitse aina heittää pois.

Toistaiseksi tämän viikon hävikkiruokasaldo on siis maanantailta nolla, tiistailta yksi, valitettavasti käyttämättä jäänyt ruukkukorianteri, keskiviikolta nolla, torstailta nolla, perjantailta pari jäätymään päässyttä sellerinvartta ja lauantailta pari anjovisviipaletta, jotka olivat jääneet avattuun purkkiin. Tämä on meille ihan harvinaisen vähän, hurraa! Toim. huom. vielä, emme tällä viikolla ole tarkoituksella ostaneet vähemmän ruokaa tai pantanneet jämiä jääkaapissa ”päiväkirjaviikon” ajan, vaan jostain syystä jätettä on nyt vaan tullut ihan oikeasti vähemmän. Edellinen viikko, kun siivosin kuivatavarakaappeja, olisikin ollut paljon surullisempaa luettavaa…

Koska jääkaappi on ruvennut näyttämään huolestuttavan tyhjältä ennen aikojaan, ei varsinaisia hävikintorjuntareseptejäkään ole nyt päässyt syntymään. Vanhoista arkistoista kaivoin kuitenkin muutaman hyväksi havaitun tavan hyödyntää jämiä, toivottavasti vinkeistä on iloa!

Perunasalaatit: Potut jäävät meillä helposti vihanneslaatikon pohjalle. Ne saa upotettua perunasalaattiin, jota voi varioida lähes loputtomasti sen mukaan, mitä jääkaapissa sattuu jäljellä olemaan. Tässä perinteisehkö sekä vuohenjuustoinen versio.

Muut perunaruuat: Maistuisivatko vaikka lyttypotut? Näihin uppoavat vanhenevat yrtit, jugurtit ja tietysti ne perunat. Ja jos perunat ehtivät ruveta jääkaapissa jo itämään, niitä voi keväiseen vuodenaikaan hyödyntää muutenkin kuin ruuanlaitossa: viime keväänä testasin valmiiksi vähän itäneiden pottujen idättämistä siemenperunoiksi, ja laitoin ne lopulta ämpäreihin kasvamaan. Ne poikivat syyskesästä ihan kiitettävän satsin oman pihan perunaa, lähestulkoon nollavaivalla 🙂

Pizza: Kotitekoinen pizza eli himispitsa on täydellinen hävikintappoväline, sinne saa piilotettua kohta vanhenevat jauhelihat, juustonkannikat, kananmunat, puolikkaat palahiivat ja oliivipurkkien pohjat.

Salaatit: Tuoresalaatit kannattaa tietysti käyttää tuoreeltaan, ennen kuin ne alkavat hiippailla itsekseen ulos jääkaapista, mutta hävikkiruuista saa kivoja salaattien ruokaistajia ja jatkeita. Meillä käy usein niin, että juureksia ostetaan johonkin tiettyyn tarkoitukseen vähän reilusti, ja sitten niitä jää muutama hassu pyörimään vihanneslaatikkoon.  Yksittäisistä juureksista ei kokonaista ateriaa tee, mutta niillä saa ryyditettyä salaatteja mukavasti, kuten tässä on tehty hunajaisten punajuurten kanssa.

Vähän fiinimmät tarjottavat: Ei kaiken hävikkiruuan tarvitse olla arkista. Smörrebrödejä tai täytettyjä kananmunia kehtaa tarjota vieraillekin, eikä niiden koostumuksessa ole kuin mielikuvitus rajana.

0 Comments

Hävikkiviikko 4.-10.11.

marraskuu 4, 2013

Kuluttajaliitto ja joukko yhteistyökumppaneita järjestävät tällä viikolla Hävikkiviikon, johon myös ruokabloggaajia on kutsuttu osallistumaan. Ja mieluusti tämänaiheiseen teemaviikkoon osallistuukin, koska tuskin yhtään sellaista kotikeittiötä on, jossa ei jonkinasteista hävikkiä syntyisi. Minuun teema iskee jo siksi, että olen melkoinen kitupiikki 😉

Kuluttajaliiton mukaan suomalaisissa kotitalouksissa heitetään vuodessa keskimäärin 24 kiloa ruokaa roskikseen per henkilö, ja määrän rahalliseksi arvoksi on arvioitu 125 euroa. Kärähtäneiden taloudessa – jossa pahoin pelkään, että aktiivisen kokkaamisen seurauksena myös hävikkiä syntyy yli keskiarvon – roskiin menee siis tuolla laskelmalla 250 euroa vuodessa. Sille löytyisi kyllä muutakin käyttöä!

Hedelmät ja vihannekset, leipä ja maitotuotteet ovat kotitalouksien tyypillisimpiä roskiin meneviä tuotteita. Omassa keittiössäni olen kiinnittänyt huomiota myös seuraavanlaiseen, salakavalasti kertyvään ja lurkkimaan jäävään hävikkiin:

  • Pakasteet: tietyt asiat liikkuvat pakastimen inventaariosta ja pysyvät mielessäkin, en muista esimerkiksi, että olisin heittänyt pakastimesta lähes koskaan roskiin lihaa, leipää tai marjoja. Jotkut toiset jutut taas eivät millään löydä käyttöä kerran pakastimeen päädyttyään, ja joutuvat yleensä roskikseen löydyttyään puolentoista vuoden säilytyksen jälkeen pakastimen sulatuksen yhteydessä muiden tavaroiden takaa. Tällaisia ovat esimerkiksi avatut pakastevihannekset tai kalat, joista olen ajatellut saavani joskus ”vielä yhden hengen annoksen”. No niin varmaan, koskaan ei vaan ole tullut sitä hetkeä, että sellaista tarvitsisin.Vielä pahempia meillä ovat makeat leipomukset; joskus leivon pullaa tai muuta ihan varta vasten pakastettavaksi, jotta ”olisi jotain vierasvaraa”. Totuus kuitenkin on, ettei meillä nyt niin kovin usein käy vieraita, ja että en oikeastaan edes tykkää makeista leipomuksista kuin tuoreena, parin kuukauden pakastuksen jälkeen ne maistuvat minusta lähinnä pakastuspussilta – eli miksi ihmeessä edes vaivaudun leipomaan pakkaseen, kun helpoimmat leipomukset eivät paljon aktiivista työtä vaadi ja hätätilassa kaupankin pakastealtaasta voi hakea pullia?
  • Kuivatuotteet: Siivosin taannoin kuivatavarakaappejani, ja inventaarion yhteydessä paljastui ikävä totuus: ihan älytön määrä ruokaa, joka oli mennyt vanhaksi. En ole turhantarkka kuivatavaran käyttöpäivien suhteen jos vain omalle perheelle kokkaan, mutta tunnustan, että joissain tuotteissa päiväykset olivat rapsahtaneet jo kaksi vuotta aiemmin. Eipä sillä, moni kyseisistä tuotteista ei ollut nähnyt päivänvaloakaan varmaan kahteen vuoteen. Vielä pahempaa oli bongata useita avattuja paketteja samoja tuotteita; seesaminsiemeniä, makaroonia, riisiä, kaakaota, kaurahiutaleita ja niin edelleen. Kaltaiseni laiska siivooja ei näköjään pysy kärryillä kaappiensa sisällöstä, päätyy vahingossa ostamaan turhaa ja hukuttaa olemassaolevat tuotteet jonnekin mustaan aukkoon, jota myös ruokakomeroksi kutsutaan. 

Näiden esimerkkien tarkoituksena ei toki ole väittää, että samat asiat toistuisivat joka keittiössä, mutta luulen, että monella meistä on ”hävikkiheikkoutemme”, ottaa se sitten millaisen muodon hyvänsä. Jollei hävikkiviikolla ehdi totaalisesti remontoimaan kulutustottumuksiaan, niin ainakin voi suoda ajatuksen sille, mikä tällainen heikkous omassa taloudessa on, ja koittaa täsmäiskeä juuri siihen.

Mitä Kärähtäneissä tehdään Hävikkiviikon teeman eteen? Näin alkajaisiksi tajusin, että blogikategoriani tähteet on aivan alihyödynnetty, olen ilmeisesti usein unohtanut korvamerkata tähderuokia kategoriaan, vaikka verrattain usein jämistä kokkaankin ja toisinaan niistä myös kirjoittelen. Lupaan siis kerryttää kategoriaa jatkossa aktiivisemmin. Muutamia hävikinhyödynnysvinkkejä löydät sieltä jo nyt.

Lisää Hävikkiviikosta löydät tapahtuman facebook-sivuilta.

P.S. Tajusin, että tänään ei roskikseen ole mennyt yhtään ruokaa. Viikko on siis ainakin alkanut hyvin 🙂

0 Comments

Syksyn tuomaa

syyskuu 18, 2013
Se kauan odotettu, ensimmäinen kypsä tomaatti 🙂

Ihan ensimmäisenä, anteeksi pitkästä radiohiljaisuudesta! Kauhistuneena tajusin, ettei blogi ole päivittynyt yli kuukauteen (no, mitenkä se itse itseään päivittäisikään ;). Koottuja selityksiä kuitenkin löytyy. Ensinnäkin elokuu oli meidän taloudessamme huippukiireinen. Toki kaikilla on kiire about aina ja ainakin itselläni kesä on melkeinpä kiireisintä työaikaa, mutta tämän vuoden elokuu räjäytti kyllä pankin; kellon ympäri kestävät työpäivät sekä itselläni että isännällä, erilaisten (sinänsä ihanien) rientojen lyhentämät viikonlopun hengähdystauot ja kolme karvakuonoa pitivät huolta, ettei vapaa-ajan ongelmia jäänyt.

Toinen kirjoittamiseen vaikuttanut asia on, että Kärähtäneiden talouteen on tulossa kohtuullisen lyhyellä aikavälillä perheenlisäystä, enkä tällä kertaa puhu sellaisesta karvaisesta sortista 🙂 Raskaus on alusta asti vaikuttanut suhteeseeni ruokaan jollain tavoin; kuvittelin, että minusta tulisi vielä normaaliakin hullumpi suursyömäri, mutta toisin kävi – oikeastaan koko raskausajan ruokahalu on ollut normaalia vähäisempi ja kunnon kokkausinspiraatio harvassa. Toki ruokaa on tullut jatkuvasti tehtyä ja joskus jopa projektikokkailtua sitä sun tätä, mutta päässä ei ole ollut riittävästi ajatuksia eikä naisessa energiaa tuoda reseptejä normaalilla tiheydellä koherenteiksi blogiteksteiksi. Toisinaan taas hyvänkään aterian äärellä ei ole vain jaksanut kaivaa kameraa esiin, ja joskus taas veto on vain ollut liian loppu, jotta jaksaisi syödä muuta kuin eineskinkkukiusausta tai edes harkita kirjoittavansa muuta kuin viikonloppuisin. Isäntä on toisenkin kerran raapinut päätään ja luullut minun olevan sairas, kun on saanut vastauksen ”ihan sama” kysyessään, mitä syötäisiin 😉

Nyt ovat kuitenkin työviikkojen ja erityisesti loppukesän ruljanssit takana päin ja nautin ansaitusta vuosilomasta pohjoisessa ja pian jo mammalomastakin. Tuntuu, että hiljalleen alkaa olla levänneempi olo ja päähän mahtuu myös ajatuksia ruuasta ja siitä kirjoittamisesta. Ihanaa pitää vaihteeksi hyvin rajallisia yhteyksiä ulkomaailmaan ja saada vähän hengähdystaukoa ennen vauva-arjen alkamista! Valitettavasti valaankaltainen olemukseni ja neuvolatädin tiukka käsky rauhoittaa menoa estävät minua osallistumasta loman pääteemaan eli kanalintujen jahtaamiseen, mutta puolukoita olen sentään jahdannut, sekä päässyt kokkaamaan isännän saaliita (joista lisää myöhemmin).

Muissa uutisissa ennen lomia, sadonkorjuukausi jatkui vaihtelevalla menestyksellä. Parista asiasta haluan kuitenkin vähän repostella. Ensinnäkin, heinäkuun lopulla ihmettelemäni tomaatit (eivätkö ne ikinä kypsy?) onnistuivat yli odotusten ja neljästä pienestä taimestani olen saanut jo kymmeniä tomaatteja huolimatta siitä, että suurin taimien saama hoito oli epäsäännöllinen kastelu. Ne kypsyivät sittenkin, ja lisää on vielä tulossa! Toivottavasti myös Iituntiltulla, joka kanssani tuskasteli tomaattien vihreyttä. Ja toisena onnistumisena, ämpäriperunoistani tuli kuin tulikin perunoita! Ensimmäisen saavin tyhjensin ennen aikojaan ja perunat jäivät miniatyyreiksi, mutta toinen saavi olikin jo ihan oikean perunan näköistä. Suurin peruna oli n. 10 cm halkaisijaltaan ja noin kaksi kolmasosaa saavillisesta sellaista, jota olisi kehdannut myydä uutena perunana kaupassa. Ehkä kahteen ateriaan riittävästä perunaämpäristä ei tarvitsisi olla niin kovin polleana, mutta minulle viherpeukalo keskellä kämmentä olevalle kyseessä on suuri saavutus 🙂

Huh, siinä hieman päällimmäisiä kuulumisia. Tarkoitukseni oli, että olisin ympännyt tähän tekstiin vielä hihassa odotelleen reseptinkin, mutta sen verran venähti pelkkä turina, että taidan tehdä sitten seuraavan ruokapäivityksen ihan erillisenä. Mutta teen sen pian, sen lupaan!  

2 Comments

Sadonkorjuuraportti ja papu-perunasalaatti

heinäkuu 31, 2013

Viime kesänä ei kasvimaani tuottanut oikeastaan yhtään mitään; sisällä esikasvattamani taimenalut sanoivat sopimukset irti ennen, kuin sain niitä edes siirrettyä ulos, ja ulos siemenestä istuttamani kakkospainokset joutuivat ötököiden hampaisiin. Satokauteni pelasti vasta myöhemmin kesällä saatu sitruunamelissan taimi, joka on tänäkin vuonna jaksanut ilahduttaa.

Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten tänä vuonna kaivoin alkukeväästä taas ruukut esiin ja laitoin ensimmäiset lajit kasvamaan. Pitkin kevättä jatkoin operaatiota vielä siirtämällä taimet sisältä ulos ja istuttamalla uusia siemeniä suoraan kasvimaahan.

Miten kävi? Sisällä esikasvatetut herneentaimet ovat nyt jo elonsa ehtoopuolella, mutta tuottivat noin kuukausi takaperin kourallisen erittäin herkullisia palkoja, vaikka niissäkin ehti kiipeämään ahneita tuholaisia. Ennen palkojen muodostumista kokeilin torjua ötököitä tolulla sekä luonnonmukaiseksi mainostetulla tuholaismyrkyllä, tiedä sitten, josko siitä olisi ollut hieman apua. Härkäpavut ovat tehneet vasta muutaman palon, keräsin valmiit eilen ja laskin saldoksi huikeat yhdeksän papua (eli muistaakseni neljä palkoa) 😀

Neljästä saavillisesta perunaa inventoin ensimmäisen ”koesaavin” niinikään eilen. Mukulat oli istutettu jo vappuna, mutta ne olivat kovin, kovin pieniä. Muut saavit saavat nyt odottaa vielä pari viikkoa. Perunoista olen kuitenkin hurjan iloinen, ne ovat olleet hienoja pihakasveja koko kesän, ja muutamakin mukula on bonusta!  Salaatit puolestaan eivät onnistuneet vaan jäivät ötököiden uhriksi, arvelen, että salaatista ja rucolasta saamme yhteensä ehkä yhden lisäkesalaatin loppukesän ruokapöytään. Yritin niitä esikasvattaa keväällä ruukuissa, mutta ne eivät jaksaneet kasvaa joten istutin uuden satsin suoraan kasvimaahan.

Kesän puutarhatähdiksi nousevat yrtit; hitaan startin jälkeen sileälehtinen persilja on ottanut varsinaisen kasvuspurtin, ja viime vuoden onnistuja sitruunamelissa tsemppaa tänäkin vuonna. Niistä riittänee hieman myös kuivatettavaksi. Anopilta saatu ruohosipuli on saanut uutta virtaa ulos päästyään, ja myös korianteri jaksaa kasvaa, vaikka onkin kovin, kovin hentoa. Yrttien lisäksi lupaavalta näyttävät edelleen tomaatit; varret eivät tahdo pysyä pystyssä tukiviritelmistäni huolimatta, mutta ilokseni neljässä taimessa on raakileita vaikka millä mitalla! Nyt toivotaan, että ne jaksaisivat myös kypsyä. Osaakohan kukaan sanoa, kauan kypsymisessä pitäisi kestää? Osa raakileista tuntuu roikkuneen taimissa jo juhannuksesta asti eli vähintään ikuisuuden, en jaksaisi odottaa!

Yksittäisistä lajeista ei eilisen sadonkorjuun perusteella saanut tehtyä juuri mitään, mutta yhteensä rakentelin niistä simppelin papu-perunasalaatin, josta tuli kuin tulikin ihan hyvää. Pekonilla vahvistettuna salaatista olisi luultavasti tullut erittäin hyvää. Olen muutellut määriä hieman ohjeeseen, jotta siitä riittäisi muutakin kuin suupalaksi.

Summa summarum: viherpeukalo on edelleen keskellä kämmentä, mutta onnistumisia ne ovat pienetkin onnistumiset. Ensi vuotta ajatellen jätän varmaan esikasvatukset väliin ja kylvän suoraan kasvimaahan sen, mitä kylvän. Kasvimaani ei pitäisi ketään hengissä, mutta vähän on jotain kerättävää vielä tulevillekin viikoille, ja ensi vuonna taas uusi yritys 🙂

Papu-perunasalaatti (lisukkeeksi kahdelle)

Kourallinen tuoreita, palosta perattuja härkäpapuja
litra uusia perunoita
2 tomaattia
2 kesäsipulia varsineen
nippu sileälehtistä persiljaa
(pieni nippu ruohosipulia)
1/2 sitruunan mehu
hyvää oliiviöljyä
suolaa
pippuria

1. Pesaise perunat ja kiehauta ne kypsäksi mutta varo kypsentämästä liikaa. Kiehauta myös härkäpapuja kattilassa runsaassa vedessä 3-4 minuuttia.

2. Perunoiden ja papujen kiehuessa pilko muut ainekset salaattiin ja sekoita mukaan oliiviöljy, sitruuna, yrtit, suola ja pippuri.

3. Anna kypsien perunoiden ja papujen jäähtyä hieman, pilko sitten perunat suupaloiksi ja lisää sekä ne että pavut salaattiin. Kääntele sekaisin, tarkista maku ja lisää öljyä/sitruunaa/suolaa/pippuria vielä tarvittaessa. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua, mutta tarjoile mieluiten huoneenlämpöisenä.

4 Comments

Juhannusherkut

kesäkuu 24, 2013
Tässä postauksessa ei varsinaisesti ole reseptiikkaa, ihan vaan fiilistelyä ja syöpöttelyiden kertaamista 🙂 Reseptejä tulee julkaisuun ja linkitän niitä tähän tekstiin sitä mukaan, kun ehdin.

Me vietimme juhannusta kotinurkissa, mikä oli sinänsä onnellinen sattuma, koska allekirjoittaneeseen iski ensin viikolla kesäflunssa ja juhannusaatoksi epämääräinen – luultavasti osaltaan flunssan kylkiäisenä tullut – selkäjumi. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut heittää koko viikonloppua hukkaan, vaan saimme kaupungissakin nautittua hyvästä ruuasta, jota teimme aika yksinkertaisen kaavan mukaan.

Juhannusaattona nautimme uusien perunoiden, voikastikkeen ja matjessillin kera pakastimesta löytynyttä siikaa, jonka pahoinpitelin leikkasin fileiksi ja paistoin pannulla. Sopivasti sattui, että jääkaapissa oli liuta pian vanhenevia kananmunia, jotka keitin ja täytin tulisiksi juhannusmuniksi. Yllättäen pakastimesta ja tähteistä saikin ihan herkullisen ja odotettua runsaamman aterian!

Juhannuspäivänä olin jo sen verran hyvävoimainen toipilas, että isäntä kärräsi minut ja seisojat kyläilemään valmiin pöydän ääreen. Tai no, melkein valmiin, sen verran huushollasin, että tein viemisiksi kasslerklöntistä leikatut pihvit tulisessa marinadissa, sekä pari riviä karitsan ribsejä. Kun nenä oli tukossa ja selkä vihoitteli, oli mukavaa vaan istua ahterillaan ja antaa toisten hoitaa grillimestarin tehtäviä. En edes ottanut yhtään valokuvaa.

Tänään sunnuntaina me mattimyöhäiset söimme ensimmäisen ”oikean” juhannusaterian, vaikka itse juhla tuli ja meni jo. Uusia perunoita, salaattia, parasta silliä ja smetana-tilli-sipulisörsseliin sekoitettua matjessilliä. Lisäksi edellispäivänä marinoituja karitsan ribsejä, maissintähkiä sekä grilliklassikkona tuorejuustotäytteisiä herkkusieniä – pekoni oli kaupasta aiemmin loppu, joten sienet oli tällä kertaa kääräisty siivuihin ylikypsää possunkylkeä. Palanpainikkeeksi raikkaan sitruunaista kesäjuomaa.

Mukavasti meni siis juhannus kaupungissakin. Eikä tarvinnut istua ruuhkassa 🙂

2 Comments

11 kysymyksen haaste

kesäkuu 2, 2013
Kuva ei liity oikeastaan mihinkään, mutta ovathan tuollaiset grillissä kypsyvät tomaatit mukavan kesäisiä 🙂

Aurinkoista kesäkuuta! Minna Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista heitti jo pari viikkoa sitten 11 kysymyksen haasteella, joka on jäänyt hautumaan, kunnes sain vähän jonossa olevia kirjoituksia julkaistua. Haasteen säännöt kuuluvat näin:

1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

Kommenttilootissa ehdin jo kiitelläkin, mutta tähän vielä kertaalleen kiitos Minna haasteesta ja kivoista kysymyksistä! Vastauksia runoilin niihin seuraavasti:

1. The keittokirja keittiössäsi?
Rakastan keittokirjojen räpläämistä mutta enemmän inspiraatiomielessä, suurimman osan kokeiluresepteistä kaivelen yleensä netin syövereistä. Ihan yksittäistä ruokaraamattua minulla ei siis taida olla. Otavan Suuri Keittokirja, jonka sain 20 vuotta sitten (apua, oikeesti!) syntymäpäivälahjaksi on kuitenkin lähimpänä sellaista – kirjasta löytyy paljon myös perusteknistä tietoa, joten sieltä lunttaan apua, kun en tiedä, miten joku lihan/kalan/riistanpala tai sisäelin pitäisi käsitellä tai kypsyttää.

2. Mitä raaka-ainetta et ole kokeillut, mutta haluaisit?

Useampia tulee mieleen… en ole koskaan tainnut kokata lahnaa, vaikka joitain ihania makumuistoja siitä kyllä on. Samoin luuydintä haluaisin kokeilla, olen ihastunut Fergus Hendersonin kuuluisan luuydinannoksen reseptiin (monen muun ohjeen ohessa) mutta en vielä päässyt kokeiluasteelle. Niin, ja hietasimpukoita ja kampasimpukoita ei meidän kotikeittiössä ole valmistettu, vaikka kovasti tykkään niitä syödä. Sinisimpukoita teemme kyllä aika usein. Ja toki olisi sitten vielä kaikki sellainen riista, mitä ei toistaiseksi olla itse saatu kiinni. Ja varmaan paljon muutakin! 😉

3. Seuraava keittiöhärpäke, jonka meinaat hankkia?

Todennäköisimmin lihamylly, mutta kenties pastakone, jos sellainen tulee hyvänä tarjouksena vastaan.

4. Inspiraation lähteesi kokatessa?
Niitä on ihan hirveästi. Makumuistot matkoilta, telkkarissa nähdyt ruuat, toisten blogeista ja netistä ympäriinsä bongatut, kavereiden tekemät jne. jne. Ja joskus ihan muutkin jutut, kuten sää, tuoksut sun muut. 
5. Mikä on vaikeinta sinulle ruoanlaitossa/leivonnassa?

Siivoaminen? 😀 No ei, ehkä ohjeiden noudattaminen, tykkään yksinkertaisesta ja jos en näe monimutkaisuudessa lisäarvoa lopputuloksen kannalta, lähden helposti keksimään oikoteitä. 

6. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Ruuasta on vaan niin kiva lärpättää 🙂 Hyviä reseptejä ei koskaan ole mielestäni liikaa ja vähemmänkin onnistuneista jutuista on mielenkiintoista lukea. Vaikka pienessä Suomessakin on hurjasti ruokablogeja, mielestäni mukaan mahtuisi vielä toinenkin mokoma! Sitäpaitsi, itsekin oppii hurjasti kun dokumentoi tekemisiään vähän tarkemmin. 
Mietin aloittamista kyllä todella pitkään, ja ainakin vuoden verran keräsin valokuvia ja reseptejä ja kirjoitin tekstejä ”varastoon” vähän epävarmana siitä, löytyykö aikaa ja istumalihaksia tarpeeksi bloggaamiseen. Nyt jälkikäteen tuntuu vähän naurettavalta tuollainen huoli. 
7. Miksi jatkat bloggaamista?

Syyt eivät oikeastaan ole juuri muuttuneet aloituksesta, ruuasta on edelleen mukava lärpättää. 

8. Mitkä asiat ruoassa tai ruoan laitossa ärsyttävät eniten?

No nyt sanon sen siivoamisen. Ja ehkä sitten sen, että turhankin usein on tilanne, että virtaa ei olisi yhtään mutta hirveä nälkä sen sijaan on. Silloin olen todella malttamaton saamaan ruuan pöytään ja usein aika kiukkuinen prosessissa 😉 Ja jos tulee pahaa ruokaa, se harmittaa tietysti myös. 

9. Mieliravintolasi?

Vaihtelee jonkin verran, mutta aika pitkälti thaikkulinjalle mennään. Helsingissä tykkään Lemon Grassista; ensimmäisen kerran siellä käydessäni ravintola oli uusi, ruoka oli hyvää mutta palvelu aika sekaisin. Sittemmin ruoka on pysynyt hyvänä ja palvelukin tasoittunut. Autenttisuudesta ja hypetyksestä voi aina kiistellä, mutta pidän siitä, että heiltä löytyy vähän omanlaisiaan annoksia klassikoiden lisäksi. Kauempaa löytyy muitakin mielipaikkoja, Chiang Maissa esim. Tha Nam -niminen vanhaan puurakennukseen tehty ravintola, jossa söin joskus ehkä elämäni parhaan lounaan. Ja samassa kaupungissa pieni lähiöostarin baari, jossa asioimme lähinnä elekielellä ja thaikielen alkeilla ja söimme ihan mahtavaa khao soi -soppaa. Koskaan ei kyllä selvinnyt, oliko paikalla joku nimi…
10. Minne lähtisit pelkästään kulinaariselle matkalle?
Pitkä syöpöttelyviikonloppu Berliinissä on ollut toivomuslistalla pidempään. Ja kuten yläpuolelta ehkä saattoi arvata, Thaimaahan lähtisin milloin vaan. 
11. Jatkatko bloggaamista vielä 5 -vuoden jälkeen?
Toivottavasti! 
Ja sitten vielä omat kysymykseni. Tällä(kään) kertaa en laita näitä erityisesti millekään tietyille blogeille, vaan halukkaat voivat vapaasti poimia nämä vastattavakseen 🙂 Olkaa hyvät!
1. Mikä on ollut elämäsi muistettavin ateria tähän saakka, ja missä sen söit?
2. Mitä inhokkiruokia tai raaka-aineita vältät lautasellasi kuin ruttoa?
3. Entä vastaavasti, mitkä ovat himokkiruokasi tai raaka-aineesi?
4. Mikä on parasta juuri tällä hetkellä?
5. Mitä olet laittanut parveke/pihapuutarhaasi kasvamaan tänä kesänä?
6. Mikä on mielipaikkasi maailmassa?
7. Mitä keittiövälinettä ilman et lähtisi autiolle saarelle?
8. Pahin ruokamokasi viimeisen vuoden ajalta (vaikka ei kai meille muuta tule kuin onnistumisia, right? 😉
9. Mökille vai maailmalle?
10. Kesän 2013 ruokajuttu
11. Mitä haluaisit omassa blogissasi kehittää, vai onko kaikki sopivasti juuri nyt? 🙂

1 Comments

Kahdeksan satunnaista asiaa

huhtikuu 6, 2013

Kahdeksan kysymyksen (tai oikeastaan vastauksen) haaste osui kohdalleni toistamiseen, mutta olin ihan yhtä imarreltu kuin ensimmäiselläkin kerralla 🙂 Haasteen heittivät pitkän linjan ruokabloggaajat Pastanjauhajat, nöyrin kiitokseni siis Ouluun!

Haasteen säännöt kuuluvat seuraavasti:

1. Kiittää haasteen antajaa.
2. Jakaa haaste kahdeksalle ruokabloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tästä haasteesta.
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään

Koska edellisellä kerralla olin häpeällisen saamaton ja jätin vain avoimen kutsun tarttua haasteeseen, nyt reipastuin listaamaan joukon blogeja, joita haluan nakata haasteella. Osa on vanhoja tuttuja, osa taas uudempia bongauksia mutta sitäkin mielenkiintoisempia.

Kääpiölinnan köökissä
Makuja kotoa
Keittiössä, kotona ja puutarhassa
Kaakao kermavaahdolla
Köökistä kajahtaa
Mausteinen Manteli
Luimupupu
Campasimpukka

Ja vielä, en soisi kenellekään mitään paineita haasteen eteenpäin laittamisesta (ja moni on siihen varmasti jo aiemminkin tarttunut), joten noukkikaa tämä ihan oman jaksamisenne mukaan. Joka tapauksessa on iloni linkittää kaikkiin näihin hienoihin blogeihin!

Loppuun vielä omat kahdeksan umpimähkäistä asiaani:

1. Seisojamäärä on hiljattain tuplaantunut taloudessamme, luppakorvia on nyt kaksi.

2. Keväisin minulle iskee matkakuume, aina juuri tässä kohtaa, kun vielä ei ihan kunnolla ole kevät mutta lumet sulavat ja päivät pitenevät jo. Juuri nyt kaipaisin kovasti Skotlantiin, minne teimme ihanan matkan viime keväänä.

3. Liityin hiljattain Marttoihin – innostuin kovasti heidän kursseistaan ja teemoistaan, joten täytin samoilla höyryillä myös jäsenlomakkeen 🙂

4. Tällä hetkellä takataskussa on iso kasa jo kokattuja reseptejä, jotka odottavat pääsyään blogiin. Voisiko vuorokauteen lisätä muutaman tunnin?

5. Viime kesänä pihaviljelyni saldo oli yksi lehtikaali, sekä siskoltani lahjaksi saadut minttu ja oregano. Kaiken muun veivät joko ötökät tai seisoja. Tänä kesänä uusi yritys, kun vaan pääsisi lumikasoista ensin eroon!

6. Viimeisen kuukauden teema on ollut hedelmähulluus – en muista, milloin olisin kuluttanut viimeksi yhtä paljon omenoita ja appelsiineja. Nam!

7. Olen parina viime vuotena havainnut olevani enemmän ja enemmän kotihiiri, tai kuten isäntä sanoo, hieman komeroitunut. Hmmm. En ole ihan varma, mitä mieltä olen asiasta 😉

8. Ja lopuksi vielä ruoka-asiaa; kohta saa taas parsaa, jee!

Kuva ei oikeastaan liity mihinkään erityisemmin, mutta sopii kuitenkin kivan keväisenä moneenkin kahdeksasta asiastani.

7 Comments