Browsing Tag

muuten vaan

Kuukauden kasvis – toukokuu: raparperi

toukokuu 14, 2014

Toukokuussa kokkaillaan raparperista, mikä olisikaan ajankohtaisempi kasvis? Raparperi tuo aina mieleen kevään ja alkukesän juhlat, äitienpäivän, lakkiaiset ja juhannuksen. Parasta raparperi on silloin, kun tuttava soittaa ja kertoo sitä kasvavan takapihallaan yli oman tarpeen; muovikassillinen epämääräisiä punavihreitä varsia saa sormet syyhyämään ja veden kielelle. Kaupasta ostan raparperia hieman pitkin hampain, mutta ei se raparperiherkkujen makua himmennä. Tämän vuoden lämpimänä keväänä raparperia on alkanut putkahdella maasta hyvinkin varhain, mutta tavallisesti sen paras sesonki alkaa toukokuun lopulla.

Älkää myöskään unohtako viime kuun kasvista parsaa; vaikka reseptejä tuli tänne blogiin vähän etunojaisesti, kausi alkaa nyt olla ihan parhaimmillaan!

Kotitortilloja kera iloisten uutisten

toukokuu 6, 2014

Aloitetaan niillä iloisilla uutisilla: taannoin osallistuin Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n järjestämään Suomen paras kotiruoka -kilpailuun, ja arvatkaapa mitä? Vaikkei varsinainen reseptini päässyt kisan äänestetyimpien joukkoon, minut palkittiin kisan toisessa osiossa, jossa raati valitsi kirjoitukseni suomalaisesta ruoasta kilpailun parhaaksi. Jihuu!! 🙂 Olin todella, todella otettu, koska lueskelin (pikkuisen kateellisenakin 😉 41 kisaan osallistuneen kanssabloggaajan kirjoituksia samasta aiheesta ja pidin niitä erittäin hyvinä, vuoroin tunnelmallisina ja vuoroin ajatuksia herättävinä. Pääsarjan eli reseptikilpailun voitti puolestaan Kääpiölinnan Anu herkulta vaikuttavilla pannupihveillään, paljon, paljon onnea Anulle vielä tätäkin kautta 🙂 Ihan mahtavan kuuloisia annoksia olivat muutkin tehneet, suosittelen tutustumaan, jos ette kisan aikana törmänneet näihin!

Jatketaan sitten tämän päivän ruoka-aiheella eli kotitortilloilla. Olen tulevalle perjantaille sopinut seuraavan possunpuoliskon noudon, joten laitoin edellispossun viimeisen lapapalan jokunen päivä sitten uuniin kypsymään miedolle lämmölle. Tortillat  tulivat mukaan kuvioon, kun pohdin, minkä kanssa possun söisi. Silläsipulilassa oli hiljattain tehty tortillalettuja ja muistin niitä kehutun helpoiksi, joten päätin itsekin testata, miten homma luonnistuisi.

Lättyjen alkuperäinen ohje on minulta vielä lukematta olevasta, paljon kehutusta Kira Åkerströmin kirjasta Auringon maku. Silläsipulilassa oli ohjeen yrtit vaihdettu nokkoseen, ja minä taas sovelsin edelleen niin, että jätin yrtit kokonaan pois ja korvasin noin puolet ohjeen jauhomäärästä maissijauhoilla, kun niitä kaapissa sattui olemaan. Oikein onnistuneita tuli tortilloista näinkin; aluksi näytti, että tortillat jäisivät liian mureiksi ja halkeaisivat täytettäessä (maissijauho?), mutta hyvin ne lopulta taipuivat. Osa tortilloista lämmitettiin vielä jälkikäteen leivinpaperinyytissä kevyesti sumutinpullolla sumutettuna, jolloin ne taipuivat vielä paremmin.

Oikeastaan isoin haaste lätyissä oli niiden kaulitseminen, minä kun en ole mikään suurleipuri ja tuppaan rikkomaan kaiken ohueksi kaulittavan. Mutta siitä selvittiin, vaikkeivät tortillani ihan symmetrisen pyöreitä olleetkaan. Ohjeen mukaisesti kymmeneksi tortillaksi kaulittaessa lätyt tuntuivat jäävän kovin pieneksi ja ehdin pelätä, riittävätkö ne, mutta ulkonäkö petti, ne olivat erittäin täyttäviä. Ja maukkaita, on helppo olla samaa mieltä omatekoisten tortillojen paremmuudesta kaupan vakuumikamaan verrattuna. Huonona puolena näissä onkin sitten se, että enää ei tortillanhimoa estä tarve käydä kaupassa, se toimi aiemmin edes näennäisenä stoppina spontaanille suursyömiselle!

Tortillat (10 kpl)

2 dl maissijauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1,5 dl kuumaa vettä
50g huoneenlämpöistä voita

1. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. Sekoita mukaan vesi, vaivaa n. kolme minuuttia kunnes taikina on yhtenäistä ja anna sitten levätä liinan alla noin viisitoista minuuttia.

2. Muovaa taikina pötkyläksi ja jaa pötkylä kymmeneen osaan. Pyöritä osat kämmenten välissä palloiksi ja kaulitse ohuiksi lätyiksi jauhotetulla alustalla. Paista lättyjä kuivalla, kuumalla pannulla noin 30 sekuntia per puoli (lättyjen on tarkoitus saada hieman pilkkuja pintaansa).

Ruokapäiväkirja, osa 4: hävikintorjuntaa

huhtikuu 20, 2014

Maaliskuun alkupuolella päätin pitää hetken aikaa ruokapäiväkirjaa nähdäkseni ja esitelläkseni, mitä ruokabloggaaja oikeasti syö. Jo ihan ekasta päiväkirjasta selvisi, että noh, kaikenlaista, enkä läheskään aina jaksa nähdä vaivaa, valmistaa ruokaa suurella rakkaudella tai ainakaan miettiä, mitä ravintosuositukset aterioista ovat mieltä. Silti, sikäli mielenkiintoista puuhaa oli nähdä omat syömisensä ylöskirjattuna, että päiväkirja venähtikin usean viikon mittaiseksi.

Tämän viikon (tai siis toissaviikon, koska julkaisu tulee hieman jälkijunassa) päiväkirja on toistaiseksi sarjassaan viimeinen – huomaan, että uusia havaintoja ei ruokailuista enää oikein löydy ainakaan näin lyhyellä aikavälillä, vaan päiväkirjan tarkastelusta saatu arvo on nyt lunastettu. Tyypillistä minulle näyttää olevan, että tiettyjä korjausliikkeitä tulee tehtyä joka viikko, kun vertaa syömisiään edellisiin viikkoihin, mutta samalla jotkut hyvät asiat jäävät silloin huomiotta ja unohtuvat. Tämän viikon päiväkirjassa esimerkiksi on mukavaa, että olen verrattain ahkerasti käyttänyt tähteitä ja torjunut hävikkiä, mutta samalla sitten viikolta on lähes kokonaan unohtunut tehdä kalaruokia, joiden kanssa tsemppasin aiemmin enemmän.

Alla vielä muutama käytännön pohdinta ruokapäiväkirjan pitämisestä kiinnostuneille:

  • Miksi pidät ruokapäiväkirjaa? Jotta päiväkirja palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla, kannattaa miettiä, miksi ylipäänsä kirjaa ylös syömisiään. Esim. ruoka-aineyliherkkyyksiä kartoittavan päiväkirja poikennee tarkkuudeltaan siitä, mitä itse olen kirjannut ylös ”ihan vain kiinnostuksesta” viikon ruokarakenteita kohtaan.
  • Ylläolevaan liittyen, valitse, haluatko olla kovin tarkka vai suurpiirteinen? Suurpiirteisempi tapa sopi minulle, mutta esim. kaloreiden laskijalle se ei sopisi. Tarkkaan päiväkirjaan tulisi merkitä myös juomat, leikkeleviipaleiden ja margariinin määrä, muuten syömisistä on melko vaikea tehdä johtopäätöksiä.
  • Reseptiikan kirjaamalla saa tehtyä hyvinkin tarkkaa ruokapäiväkirjaa ja samalla reseptit talteen 🙂
  • Tee päiväkirjan pitämisestä itsellesi sikäli helppoa, että saat merkinnät kasaan – vihkoon tai sähköisesti, mikä ikinä onkaan sinulle helpointa – joka aterian jälkeen. Trust me, seuraavana päivänä saati pari päivää myöhemmin voi olla aika hankala jo muistaa, mitä söikään aamiaiseksi. Toki voi olla, että muistisi on parempi kuin minun…

Allaolevassa jälleen linkitettynä reseptit, jotka löytyvät blogista. Ajattelin, että vuoden päästä voisi olla kiinnostavaa tehdä samanlainen katsaus nähdäkseni, mihin suuntaan ruokailutottumukseni elävät, vai elävätkö minnekään 🙂

Torstai 3.4.
kahvi + smoothie (banaani, mango, rahka, kaura, maito)
6 perunarieskaa, voita, kinkkua, juustoa
lehtikaalinuudelit
popcornia

Perjantai 4.4.
kahvi + smoothie (banaani, sekamarjat, rahka, kaura, maito)
4 perunarieskaa, voita, kinkkua, juustoa
…ja pari lisää samaa settiä myöhemmin
grillattua kirjolohifilettä, fenkolia ja parsaa

Lauantai 5.4.
kahvi + maitoon keitetty kaurapuuro
lämpimät leivät (4 ruispalaa, kinkku, juusto, tomaatti)
ribsejä ja parsaa grillistä, coleslawia ja chipotle-ranskankermadippiä
popcornia ja ribsien jämät

Sunnuntai 6.4.
kahvi + smoothie (banaani, sekamarjat, rahka, kaura, maito)
lämpimät leivät: 6 (!) ruispalaa, kinkku, juusto, tomaatti
pannulla paistettuja broilerin reisipaloja ja caesar-salaattia
popcornia

Maanantai 7.4. 
kahvi + smoothie (banaani, mustikka, rahka, kaura, maito)
maitoon keitetty kaurapuuro
hampurilaiset, jauhelihapihvi, coleslawin tähteitä, tomaattia, sipulia

Tiistai 8.4.
kahvi + smoothie (banaani, mustikka, rahka, kaura, maito)
kaalipata
2 palaa ruispaloja, margariinia, kinkkua, coleslawia

Keskiviikko 9.4.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, maito)
kaalipata
…samaa illalla
popcornia

Vähän viiniä (ja lammasta) ennen pääsiäistä

huhtikuu 16, 2014

Joka Kärähtäneitä lukee, tietää, ettei täältä viinivinkkejä oikein löydy. Toki meillä juodaan viiniä ja tykätään tietyistä viineistä tiettyjen ruokien kanssa, mutta en vain koe, että itselläni olisi juuri kirjoitettavaa aiheesta. Viime viikolla osui muutama sattuma kuitenkin niin hyvin yksiin, että vaihteeksi sanon jotain viinistäkin. Sain ensinnäkin Marsaanalta sähköpostia, jossa kerrottiin heidän asiakkaansa tarjoavan pääsiäisviinejä maistettavaksi. Ja toiseksi, itse en olisi päässyt viiniä hakemaan, mutta sattui erittäin sopivasti, että isäntä oli juuri viestiä seuraavana päivänä palaverissa ihan noutopaikan vieressä, joten ilahtuneena nappasimme sitten maistettavaksi Vuoden Viinit 2014 -kisassa hopeaa kategoriassa ”eurooppalaiset punaviinit alle 11e” saaneen espanjalaisen Durius Tempranillon (Alkossa 9,96e).

Viiniä suositeltiin kypsän lampaanviulun pariksi, mutta me maistelimme sitä ylikypsän karitsanpotkan kera jo palmusunnuntaina, ottaen samalla vähän varaslähtöä pääsiäiseen. Potkat oli valmistettu jokseenkin tähän tapaan, mutta käyttäen mausteena mm. aprikoosia, juustokuminaa ja cayennepippuria. Valmiit potkat riivimme Nannan ohjeella valmistettujen pitaleipien sisään kera kaalisalaatin ja kastikkeiden. Potkat olivat muuten vielä parempia seuraavana päivänä, kun lämmitin riivityt lihat tilkassa sipuli- ja aprikoosisattumilla varustettua paistinlientään, ja suikaloin mukaan vielä vähän tuoretta inkivääriä. Eräänlaista nyhtölammasta – joka tuntuu olevan blogeissa tämän pääsiäisen juttu – tämäkin.

Niin ja se viini? Syrahin ja Malbecin ystävinä viini ei ollut ihan meidän suosikkimme sellaisenaan, mutta se ei liene sinänsä viinin syytä. Yksinään maistettuna viinin maut jäivät minulle jotenkin irrallisiksi, mutta se sopi hyvin ylikypsälle potkalle, eli varmasti suosituksen mukainen kypsä lampaanviulu olisikin sille juuri oikea kaveri. Perinteisemmin maustettu potka olisi varmasti myös mainio makupari viinin kanssa.

Viinin testattavaksi sponssasi Servaali Oy aiemmin mainitun Marsaana Communicationsin kautta.

Ruokapäiväkirja, osa 3: parempaan suuntaan?

huhtikuu 7, 2014
Osa meidän talouden viikkokaupoista. Mitä luulette, olisikohan tuossa tarpeeksi kahdelle aikuiselle? 😉

Pienellä viiveellä julkaisen kolmannen viikon ruokapäiväkirjani edellisen ja sitä edellisen viikon jatkoksi. Hauskaa, että kun seuraa tarkemmin syömistään, huomaa, miten tietyt asiat vain toistuvat ja toistuvat: minun ruokavalioni kulmakivet taitavat olla aamusmoothie ja lämpimät ruispalat 😀

Mukavaa luettavaa ruokapäiväkirjassa tällä kertaa oli se, että kalaa tuli syötyä aika reippaasti, ja se, että hävikintorjuntaakin tuli listan mukaan tehtyä. Ainakin tortillat olivat ylijäämiä edellisen tortillakerran lätyistä, ja viillokista sain parikin ateriaa. Se, missä löytyy tsempattavaa, on ruokien määrä; kun vain osaisin mitoittaa sapuskani niin, että edellisen päivän päivällisestä jäisi useammin seuraavan päivän lounaaksi, niin ruispala-smoothiekuurini puolittuisi! Myös vihannekset näyttävät hävinneet listalta johonkin, vaikka olin ihan siinä käsityksessä, että meillä syödään kyllä vihreää päivittäin. Hmm.

Näitä päiväkirjoja tehdessäni olen myös tajunnut, että syömisensä saa kirjata todella yksityiskohtaisesti, ennen kuin niistä voi kunnon johtopäätöksiä tehdä. Vaikka olen yrittänyt listata ruokien pääraaka-aineet, eivät ne vielä erityisemmin kerro ruuan terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä (sikäli kuin se nyt nykyaikana muutenkaan on mahdollista, tai ainakaan helppoa). Käytänkö täys- vai rasvatonta maitoa? Onko rahkani makeutettua? Ovatko vihannekseni luomuja vai onko niissä mahdollisesti runsaasti torjunta-aineita? Entä suolan määrä? Sen sanottuani, ei tämän harjoituksen tarkoitus ole ollutkaan tehdä ruokaremonttia, joten ei ole erityisempää tarvettakaan mennä ihan reseptiikan tasolle. Mistä tuli mieleeni, että tuttuun tapaan olen linkittänyt niiden muutamien ruokien reseptit, jotka blogista löytyvät.

Kuluvalta viikolta tulen vielä julkaisemaan ruokapäiväkirjan, sitten saa hetkeksi riittää. Mielenkiintoista olisi toistaa harjoitus vaikka puolen vuoden kuluttua ja katsoa, miltä syömiseni silloin näyttää!

Torstai 27.3.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, sokeri)
muikkupihvit (muikkuja, pekoni-tuorejuustotäyte)
3 vehnätortillaa, jauhelihatäyte, juustoraaste, salaatti, guacamole, salsa

Perjantai 28.3.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, sokeri)
maitoon tehty kaurapuuro + voisilmä
ravintolasushit

Lauantai 29.3.
kahvi + smoothie
pari leipää (ruispala, kinkku, paistettu kananmuna)
itse tehtyä sushia ja sashimia, raastesalaattia
popcornia

Sunnuntai 30.3.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, maito, sokeri)
leipiä, paistettua kananmunaa
dumplingit possunjauhelihatäytteellä, soija-seesamidippi

Maanantai 31.3.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, maito, sokeri)
lämpimät leivät 4 kpl (ruispala, kinkku, juusto)
kanaviillokki, riisi, mustaherukkasurvos

Tiistai 1.4.
kahvi + rahka ja banaani
lounasravintolan buffetlounas
pikaruokaketjun täytetty patonki

Keskiviikko 2.4.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, maito, sokeri)
kanaviillokin jämät
paistettua kuhaa ja purjoa, perunamuusia, herneitä

Ruokapäiväkirja, osa 2: kunnon kotiruokaa(ko)

maaliskuu 28, 2014

Viime viikolla julkaisin ensimmäisen osan ruokapäiväkirjastani. En ole koskaan ennen sellaista pitänyt, mutta mielenkiinnosta omaa syömistäni kohtaan niin tein, ja oikeastaan homma on aika koukuttavaa. Minua kiinnostaa nimittäin aina, mitä muut syövät: kaupan kassalla kuikuilen edessäolevan asiakkaan ostoksia (anteeksi) ja mietin, mitä hän mahtaa niistä valmistaa. Ihan parasta on myös, jos osuu jonkun toisen kotiin ruoka-aikaan – enkä tarkoita nyt sitä, että tulisin itse ruokituksi, vaan sitä, että minusta on kiva nähdä, mitä toisten pöydistä löytyy. Nyt selvisi, en olekaan ainut ruokatirkistelijä – viime viikon päiväkirjaa luettiin sen verran paljon, että ilmeisesti muitakin löytyy.

Ensimmäisen viikon päiväkirjan teemana oli se, mitä ruokabloggaaja oikeasti syö niiden ruokien, joiden reseptit päätyvät blogiin, lisäksi. Toisella päiväkirjaviikolla taas huomasin kiinnittäväni huomiota siihen, voisinko tehdä vähän parempia ja terveellisempiä valintoja jokapäiväisessä syömisessäni. Ihan varmasti voisin; kun länttää kaiken syömisensä paperille (tai ruudulle) nenänsä eteen, totuus on aika karu. Ja kun mä ihan kuvittelin, että meillä tehdään kunnon ruokaa joka päivä. Eikä käytetä mitään valmisruokia, puolivalmisteitakin ihan tosi harvoin. Ja vielä harvemmin herkutellaan (mistä ihmeestä nuo kaikki popcornit, karkit ja jälkkärit tuonne ilmestyivät?). Tällaista luettavaa sain eteeni viime viikolta, reseptit tuttuun tapaan linkitettyinä:

Torstai 20.3.
2 ruispalaa + juusto + tomaatti
Pinaatti-pekoni-vuohenjuustopastavuoka
…ja santsikierros samasta illalla
2 ruispalaa, sipuliteemakkaraa

Perjantai 21.3.
kahvi + smoothie (banaani, mustikka, rahka, maito)
Pinaatti-pekoni-vuohenjuustopastavuoka
seesamilohisalaatti ja inkiväärivinaigrette (savukala, fenkoli, kurkku, porkkana, paprika, sipuli, chili, valkosipuli-inkiväärikastike)

Lauantai 22.3.
lämpimät leivät (4 ruispalaa, juusto, kinkku, tomaatti)
rahka + banaani + vähän sokeria
kala-simpukkapata
2 viipaletta kauraleipää, sipuliteemakkaraa

Sunnuntai 23.3.
kahvi + 3 viipaletta kauraleipää, kinkku, juusto, paprika
kala-simpukkapataa
2 viipaletta kauraleipää, sipuliteemakkaraa
3 vehnätortillaa, nyhtökanaa, guacamolea, salsaa, juustoraastetta, salaatti

Maanantai 24.3.
kahvi + smoothie (banaani, mustikka, rahka, maito)
nyhtökanan jämät, guacamole, salaatti, riisi
lämmin kvinoasalaatti, raejuusto, salaatti
appelsiiniriisi (Siskot kokkaa -blogin ohjeella)
popcornia

Tiistai 25.3.
kahvi + 3 ruispalaa, oivariini, kinkku, juusto, paprika
appelsiiniriisin jämiä
tulinen kana-nuudeliwokki (broileria, pakastewokki+tuoreita kasviksia, munanuudeleita)
4 ruispalaa, sipuliteemakkaraa, 2 paistettua munaa
viimeiset appelsiiniriisit

Keskiviikko 26.3.
kahvi + 2 ruispalaa (oivariini, sipuliteemakkara, paprika), maustamaton rahka
200g irtokarkkeja (köh, palkkari)
lämpimät leivät (4 ruispalaa, kinkku, juusto, tomaatti)
pasta carbonara

Niin. Päiväkirjasta heijastuu aika paljon se, että käymme kaupassa tai tilaamme ruokaostokset vain kerran viikossa. Viikonloppuna on tullut tehtyä ihan mukavia ruokia, mutta sen jälkeen homma vähän lopahtaa siihen, etten muista kaivaa lihaa tai kalaa ajoissa pakastimesta tai että joku ostoslistalta unohtunut juttu on viikon edetessä ihan totaalisen loppu. Ja joistain päivistä näkyy selvä ajan ja inspiraationkin puute, ruispaloilla ei tule ihan sen vuoksi elettyä, että tykkäisin niistä niin kovasti. Mukavaa listalla on puolestaan se, että jämiä on näköjään tullut käytettyä ihan huolella, useista ruuista on riittänyt kahteen syömiskertaan. Lisäksi on ihan kiva, ettei tällä viikolla ole tullut tuettua paikallisia känkkylöitä tai ravintolaketjuja, vaan syötyä kotona. Viikon parhaalta maistui seesamilohi raikkaan salaatin ja inkiväärikastikkeen kera. Ihan suoraan ei tämänkertaisen salaatin ohjeeseen ole linkkiä, mutta hyvin samantyyppistä salaattia löytyy esim. tästä vanhasta kirjoituksesta

Ruokapäiväkirja, osa 1 – mitä ruokabloggaaja oikeasti syö?

maaliskuu 20, 2014
Paahtopaisti-pastasalaatti. Tosi passelia hävikintorjuntaruokaa, josta ei kuitenkaan riittänyt jutunjuurta blogitekstiksi asti. 

Ruokabloggaajan ruokapäiväkirja. Melkoista metaa, kun miettii, että ruokablogi on kyseessä ja blogithan alun alkaen olivat nettipäiväkirjoja, tai ainakin joskus vuonna 2005 – jolloin olin vielä noin viiden vuoden päässä ensimmäisen blogini aloittamisesta – niitä sellaisiksi määriteltiin. Päiväkirjaan eivät kuitenkaan ihan kaikki ruuat päädy ainakaan meillä, vaikka olenkin yrittänyt ylläpitää Kärähtäneissä jonkinasteista realismia: kaikkien ruokien ei blogissakaan tarvitse onnistua tai olla kokin suurimpia taidonnäytteitä, arjen perussapuskat ja inhimilliset kömmähdykset kuuluvat minusta asiaan ja tykkään lukea (ja köh, saan lohtua) sellaisista myös toisten blogeista. Samaan aikaan teen kuitenkin niin usein niitä samoja, vanhoja juttuja tai tilaan pitsaa, ettei joka ateriasta vaan ole mitään kirjoitettavaa. Koska jonkin verran valikointia tapahtuu, saattaa blogin välittämä mielikuva elämästä ja bloggaajan syömisestä olla hieman erilainen kuin ruokailujemme kirjo.  Siksi halusin kasata nyt ruokapäiväkirjan, joka avaa vähän tarkemmin (myös itselleni), mitä meillä ihan kokonaisuudessaan syödään, ja samalla kertoo skandaalinkäryistä totuutta ruokabloggaajan syömisistä kulissien takana 😉

Koska sain tämän ajatuksen kesken viime viikon eikä itsehillintäni riittänyt odottamaan maanantaita, kulkee tämä ensimmäinen päiväkirja nyt torstaista keskiviikkoon. Laitoin listalta linkit resepteihin niiltä osin, kun reseptejä löytyy.

Ruokapäiväkirja, viikko 1:

To 13.3.

kahvi + smoothie (banaani, puolukka, kaura, rahka, maito + 1 rkl sokeria)
lämpimät leivät (4x ruispala, oivariini, kinkku, juusto, tomaatti)
lammas-kaalikääryleet 7 kpl, puolukoita

Pe 14.3.

kahvi + smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito)
lammas-kaalikääryleet 3 kpl + pari leipäviipaletta (oivariini, leikkele)
pihvi, maustevoi, wokatut kasvikset, raejuusto-smetanatahna, maalaisranskalaisia
pari leipää + leikkele

La 15.3.

kahvi + 4 viipaletta paperipussileipää (ehkä kaura-pellavasellaista), margariini, juusto, kokolihaleikkele
1/4 pizza
1 broilerinkoipi, avokadosalaattia

Su 16.3.

kahvi + smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito + 1 rkl sokeria)
4 karjalanpiirakkaa + juusto, kinkku, margariini
paahtopaisti, lohkoperunat uunissa, smetananokareella höystetty kasviswokki + riisivanukas kaalikääryleriisin jämistä

Ma 17.3.

kahvi + smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito)
pastasalaatti paahtopaistin jämistä
lämpimät leivät (4 x ruispala, margariini, juusto, kinkku, tomaatti)

Ti 18.3.
smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito)
2 leipää (ruispala, tomaatti, margariini), keitetty muna
broilerin rintafile, vihannes-riisiwokki, fenkoli-appelsiinisalaatti
2 leipää (ruispala, tomaatti, margariini), popcornia

Ke 19.3. 
smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito)
kaupan maksalaatikko + puolukoita
pulled pork -hampurilaisateria kauppakeskuksen ketjuravintolassa

popcornia

Ja kootut selitykseni analyysini päiväkirjasta? Silmiini pisti ainakin se, ettei edellisen viikon aikana tehty kertaakaan kalaa. Siihen löytyykin ihan looginen syy, kaupassa, jossa hoidimme viikon ruokaostokset, ei ollut riittävän tuoretta kalaa ja vakuumikaloista en erityisemmin välitä. Saatan olla jonkun mielestä kalasnobi, mutta minusta taas kuluttajan tehtävä on äänestää jaloillaan (ja mielellään tietysti kertoa kauppiaalle, miksi), jos ei saa riittävän hyvälaatuista tuotetta. Miksi maksaa huonosta? Joka tapauksessa, tästä ravitsemussuositusten vastaisesta kalaboikotista pääsemme eroon ensi viikolla, kun ostamme kalat eri paikasta.

Toinen vähän yllättävä juttu on, että syön usein vain kolme kertaa päivässä. Olin ihan varma, että syön (ainakin) viidesti, mutta nähtävästi en sitten kuitenkaan 🙂 Lisäksi huomasin, että näköjään viime viikolla on ollut selvästi tiettyjä teemoja: verrattain paljon naudanlihaa, paljon kotimaisia perusmakuja, paljon (lämpimiä) voileipiä, smoothieta aamiaiseksi melkein joka päivä. Kasviksia on, mutta voisi olla paljon enemmänkin, varsinkin raakana. Asiaa mietittyäni tulin ajatelleeksi, että minulla taitaa olla vähän tuollainen tyyli: yhdellä viikolla syödän paljon lihaa, seuraavalla paljon kalaa, kolmannella paljon kasviksia, neljännellä paljon aasialaista. Smoothieita syön muutaman viikon putkeen kunnes mieli alkaa tehdä aamupuuroa, sitten syön puuroa, kunnes taas kyllästyn.

Kaiken kaikkiaan arvelen, että ruokailumme on hyvin, hyvin tavallista, sellaista keskivertoperheen ruokailua. Jatkan mielenkiinnosta päiväkirjailua vielä ainakin toisen viikon, palataan asiaan siis ensi viikolla!

Tosiromantikon illallinen ja thaimaustettu siika

helmikuu 17, 2014

…Koska kavereita ja rakkaita muistetaan myös ystävänpäivän jälkeen, right? Haluan ainakin ajatella niin, totuushan nimittäin on, että unohdin koko ystävänpäivän, kunnes samana päivänä näin aiheeseen liittyviä toivotuksia facebookissa. Anteeksi. Seuraavana päivänä otin kuitenkin revanssin ja tein useamman ruokalajin illallisen minulle ja isännälle jääkaapissa jo valmiiksi odottavista antimista. Ajatukset suuntautuivat thairuokaan; se on meille sellaista arjen nopeaa luottoruokaa, johon ei koskaan kyllästy. Kun yhdistää muutaman eri ruokalajin, saa kohtuullisen pienellä vaivalla kasattua ihan komean kokonaisuuden myös viikonlopun päivällispöytään.
Olin ostanut siikafileitä, joten ne piti luonnollisesti käyttää osana kokonaisuutta; halusin fileistä jotain ihan yksinkertaista, joten tarjosin ne paistettuna yrttien kera. Kokit ja Potit -blogin pomelosalaattipostauksesta inspiroituneena kaivoin jääkaapissa kummittelevat sitrukset – appelsiinia ja verigreippiä – aineksiksi mausteiseen salaattiin, joka sopi kalan pariksi hienosti.  Jotta ruokaöveri olisi taattu eikä päivällinen vahingossakaan liian kevyt, tein vielä punaisen kanacurryn toiseksi pääruokalajiksi. Valmistahnasta tehtynä curry on nopea ja helppo ruoka, eikä hyvä valmistahna juuri häviä kotitekoiselle. Minun makuuni normimarketin tahnat ovat vähän pliisuja, joten suosin etnokaupoista ostettua, tymäkämpää tavaraa.

Jälkkäriajan koittaessa palasimme lautasmatkaltamme lähemmäs kotia, pistelimme menemään tupla-annoksen Kulinaarimurulan Jaanan ohjeella tehtyä suklaavanukasta.

Siikaruokalajin ohje on kirjattu alle, ohjeesta riittää hyvin kahdelle myös ainoana pääruokana riisin ja salaatin kera. Siika ei ehkä ole se tyypillisin kala thairuokaan, mutta toimii kyllä siinäkin tarkoituksessa!



Paistettua siikaa thaityyliin


450g ruodottomia (nahallisia) siikafileitä
2 rkl kalakastiketta
1 dl jauhoja (minulla tällä kertaa maissijauhoja)
ripsaus suolaa
1 pieni punainen chili
nippu tuoretta korianteria
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1/2 punasipuli

maapähkinä- tai rypsiöljyä paistamiseen
limettilohkoja tarjoiluun

1. Pilko siikafileet muutamiin, pienempiin paloihin. Tirauta fileen lihapuolelle hieman kalakastiketta (ja halutessasi suolaa, jos kaipaat lisäsuolausta) ja anna maustua sen aikaa, kun esivalmistelet muut ainekset. Sekoita kulhossa jauhot ja ripsaus suolaa. Viipaloi ohuelti punasipuli, suikaloi inkivääri ja hienonna korianteri ja chili, ja jätä odottamaan.

2. Kuumenna öljy korkeahkolaitaisessa paistinpannussa. Öljyä saa olla reilusti, mutta ei uppopaistotarpeiksi asti. Pyöräytä kalapalat jauhoseoksessa ja paista kuumalla pannulla molemmin puolin kauniin väriseksi. Nosta valmiit kalapalat hetkeksi esim. talouspaperin päälle ylimääräisen rasvan imeyttämiseksi, ja siirrä sitten tarjoiluastiaan. Ripottele kalojen päälle chili, korianteri, punasipuli ja inkivääri, ja laita tarjolle lisäksi limettilohkoja.

Nettiruokaa, mulle tuokaa

helmikuu 2, 2014

Laiskuus on meidän taloudessa päässyt siihen pisteeseen, ettemme enää käy edes jokaviikkoisella ruokakauppareissullamme. Sen sijaan tilaamme ruuat muutaman hiirenklikkauksen kautta kotiovelle saakka ja olen tykästynyt systeemiin kovasti. Disclaimerina, seuraavassa kerrotaan pelkästään omia mielikuviani palveluista yleisesti ja asiakaskokemuksiani tasan yhden palvelun käytöstä, ilman sponsorointia tai muuta yhteistyötä minkään tahon kanssa.

Syksyllä uutisissakin kerrottiin, että Suomessa ruuan nettikauppa on lähtenyt hitaasti käyntiin; muutamaa poikkeusta lukuunottamatta harvaan asuttu maa on varmasti  haasteellinen markkina, mutta uutisoinnissa annettiin ymmärtää myös, ettei kauppiaspuoli ole suoriutunut nettiruokakaupan lanseerauksesta ihan nappiin. Kieltämättä, asiaan sen suuremmin vihkiytymättömänä mutta paljon ruoka-aiheita seuraavana en vielä kaksi kuukautta sitten pystynyt sanomaan kuin yhden paikan, mistä ruokaa voi tilata kotiovelle, enkä ollut siitä ajatustasolla erityisen vakuuttunut – yritämme käydä kaupassa vain kerran viikossa eikä kyseisen ketjun valikoima kata meidän ostostarpeitamme ainakaan perinteisissä myymälöissään. Lisäksi hinnat ovat korkeammat kuin niissä kaupoissa, missä olemme yleensä asioineet. On täysin mahdollista, että kyseisen ketjun nettikaupassa tilanne on ihan toinen, mutta edellä mainituista syistä ei minua houkuttanut sitä edes testata. Brändäys on ihmeellinen juttu, hyvässä ja pahassa.

Olin pitkään hieman skeptinen ajatellessani, että antaisin jonkun muun valikoida elintarvikkeeni; olen tarkka siitä, mitä ostoskoriini laitan varsinkin tuorepuolella ja tapanani on kopeloida jokainen sitruuna ja peruna erikseen kaupassa, jotta ne varmasti ovat riittävän hyviä (ihanneasiakas, tiedän ;). Vaikka nettiruokakaupalla olisi hyvä aikomus toimittaa minulle hyviä tuotteita, osaisivatko työntekijät valita ne vai saisinko ruokakassiini myös satunnaisen, homeisen sattuman tai nopeasti lähestyviä parasta ennen -päiväyksiä?

Nettiruokakauppaan päädyimme siitä huolimatta. Laatuasioista isäntä järkeili minulle, että palvelujen tavoitteena on  oman hengissäpysymisensä kannalta ehdottomasti saada toistuvaa kauppaa ja vakioasiakkaita, eli he eivät varmastikaan laittaisi niitä huonompia tuotteita nettiasiakkaiden ostoskoriin. Lisäksi todennäköistä olisi, ettei tuotteita kerättäisi ostoskassiin kaupan hyllystä vaan esim. suoraan tukusta/varastolta, jolloin päiväyksetkin todennäköisesti olisivat kunnossa.  Kauppareissuihin leipääntyneenä reippaana miehenä isäntä myös tutki vaihtoehtoja  hieman enemmän ja ehdotti minulle Kauppahalli24.fi -palvelua. Minä nielaisin syötin tuottaja- ja tuotevalikoiman perusteella, palvelusta voi nimittäin ostaa tiettyjen pientuottajien tuoretuotteita perinteisten brändien ohella. Erityisesti tykästyin siihen, että Hakaniemestä ja Hietalahdesta tutut Reinin liha ja Erikssonin kalatukku toimittavat tämän palvelun kautta; tässäkin tapauksessa luotin siihen, etteivät hyvämaineiset kauppiaat yksinkertaisesti voisi toimittaa huonoa tavaraa. Ja täällä blogissakin asiasta marisseena, olen fyysisissä marketeissa joutunut aivan liian usein äänestämään jaloillani erityisesti kalan huonojen päiväysten vuoksi – minusta viisi päivää aiemmin pyydetty kala ei ole tuoretta, paitsi silloin kun tuoreella tarkoitetaan pakastamatonta. Eilen pyydetyn kalan merkkaaminen punnituksen tarralappuun ”ekstratuoreena” taas on mielestäni yksinkertaisesti kuluttajan aliarviointia, melkein ***tuilua.

Aluksi teimme koekierroksen, muutamalla ns.perustuotteella sekä parilla tuoretuotteella. Päiväykset olivat kunnossa, hinnat vertailukelpoiset ja tuoretuotteiden laatu hyvä. Toimitus tuli sovittuna aikana ja tuotteet olivat ne, mitkä tilasimmekin. Sen jälkeen uskalsimme jo kokeilla viikkokauppojenkin tekemistä ja olemme olleet melko tyytyväisiä, vaikka pientä viilattavaa toki löytyy, mihin seepra raidoistaan pääsisi. Ensimmäisen kuukauden ostokokemusten perusteella listaisin nettiruokaostosten plussat ja miinukset tämän palvelun osalta seuraavasti:

+ Laatu. Irtomyynnin lihat ja kalat ovat olleet erinomaisia, leivät tuoreita ja hevi-tuotteet yhtä hyviä kuin itse valitsemani 😉 Päiväykset ovat kunnossa myös valmiiksi pakatuissa tuotteissa.

+ Hinnoittelu. Jotkut tuotteet saattavat olla hieman edullisempia kuin marketissa, jotkut hieman kalliimpia. Tilauksen yhteishinta on kuitenkin joltiseenkin sama, kuin marketissa tehtyjen viikkokaupojen.

+ Ajansäästö. Aluksi suhtauduin vähän ivallisesti isännän huomioon, että häneltä säästyy nyt puolitoista tuntia aikaa perjantaisin, kun ei tarvitse lähteä kauppaan. No joo, hänellä varmasti säästyikin kun minä hoidin ostosten tilauksen, valitettavasti vaan itselläni meni kauemmin tilauksen tekemiseen kuin mitä markettireissu olisi vienyt, ja sitten vielä jouduin joka tapauksessa tekemään pienet täydennyskaupat, johon sain tärvättyä vähän ekstra-aikaa. Parin ensimmäisen kerran jälkeen ostosten teko on kuitenkin nopeutunut niin, että nyt voi oikeasti puhua ajansäästöstä. Erityisen mukavaa on se, ettei ostoksia ole pakko tehdä kerralla, vaan homma saa välillä keskeytyä ja sitten voi taas ehtiessään jatkaa.

+ Vaivattomuus. Onhan se kiva kun niitä kauppakasseja ei tarvitse raahata edes parkkipaikalta kotiin, vaan joku tekee sen puolestasi.

+ Reiluus. Tilaamaani 600g jauhelihapakettia ei ollut, mutta se tilaushetkellä käynyt ilmi. Korvaavana tuotteena sain samaan hintaan kaksi 400g pakettia kyseistä tuotetta, eli kuluttaja tuli reilusti kohdelluksi ja sai hieman ylimääräistäkin.

+/- Joustavuus. Ihan joka päivälle ja kellonajalle ei kuljetusta saa, mutta toimituksia on kuitenkin neljänä päivänä viikossa, alkuiltapäivästä kauppojen sulkemishetkeen. Toimitusajan voi valita kahden tunnin haarukalla, mikä on mielestäni melko joustavaa. Hieman ennakointia ostosten teko kuitenkin vaatii, koska saman tai seuraavan päivän toimituksia ei ole tarjolla. Kun kaupat tekee vain kerran viikossa, täytyy käytännössä osata katsoa kristallipalloon seuraavan puolentoista viikon ajalle, mikä on minulle välillä yllättävän hankalaa ja hävikin riski kasvaa.

+ / – Kauppalistan teko ja hallinta. On kiva, että kauppalistaa on helppo päivittää koko ajan ja listalta näkee myös ostostensa kertyvän kokonaissaldon, mitä ei perinteisessä kaupassa näe kuin vasta kassalla. Pidän myös siitä, että jos esim. jotain aterian pääraaka-aineeksi suunniteltua tuotetta ei olekaan tarjolla, minun ei tarvitse kulkea ympäriinsä palauttamassa hyllyyn aterian muita komponentteja, vaan voin klikkailla ne helposti pois listalta. Samaan tapaan en joudu pikapikaa miettimään vaihtoehtoista syötävää kaupassa ollessani, vaan voin rauhassa miettiä asiaa kotona ja vaikka inventoida keittiönkaapitkin vielä kertaalleen. Huonona puolena kauppalistan laatimisessa on tuotteiden hakemiseen liittyvät pienet teknisyydet; spesifin tuotteen, vaikkapa tiskiaineen, hakemiseksi on nopeampaa käyttää hakukenttää kuin selata koko tuoteryhmä läpi. Mutta haenko tiski- vai astianpesuainetta, vai jollain muulla termillä? Inhimillisenä rajoitteena kauppalistan tekemisessä taas on se, että olen tottunut ajattelemaan tuotteita ja kirjoittamaan niitä paperille sitä mukaa. Nettikaupan ostoslistalla taas klikkaan yhden tuotteen koriin, muistan samalla kaksi muuta tarvitsemaani tuotetta ja siirryn hakemaan niistä ensimmäisen. Hakiessani ensimmäistä tuotetta ehdin kuitenkin jo unohtaa, mikä jälkimmäinen oli, tai saatan jopa muistaa, että olen senkin jo koriin lisännyt, enkä välttämättä edes kassalla tajua korjata virhettäni. Kauppalistan teko sekä paperille että palvelussa taas tuntuu tuplatyöltä. No, tämä on asia, jossa kehityn koko ajan, kenties vielä koittaa viikko, kun minun ei tarvitse hakea täydentävää voi- tai leikkelepakettia lähikaupasta 🙂

+ / – Käyttäjä. Kuten sanottu, kehityn koko ajan ja vaakakuppi on plussan puolella kokemuksessa. Samalla kuitenkin tulen tehneeksi kaikenlaista hölmöä, kuten yllämainittu kauppalistan kanssa sekoilu. Lukutaitoa ja tarkkaavaisuuttakaan ei kannata täysin heittää matkasta, viimeksi onnistuin tilaamaan neljä kiloa tomaatteja suunnitelemani neljän kappaleen sijaan (tomaattien kohtalosta kerron joku toinen kerta enemmän)…

Valikoima. Vaikka valikoimaan kuuluu todella ilahduttavien tuottajien tuotteita, joutuu välillä käymään normikaupassa. Koska kyseessä on ensisijaisesti ruokakauppa, joudun edelleen turvautumaan markettiin etenkin kodintarvikkeiden osalta, jos vaikkapa piirakkavuoka menee rikki, haluan tietynmerkkistä talouspaperia tai kertakäyttöisiä laudeliinoja. Erikoisemmat tuoretuotteet, kuten vaikka thai-basilikan, joudun myös hakemaan muualta, samoin suurimman osan pyöreistä kaloista ja sisäelimistä. Sen sanottuani, edellä mainittuja ei saa monesta perinteisestäkään myymälästä. Ainakin Kauppahalli24.fi:n tuotevalikoima on silti riittävän laaja viikkokauppojen tekemiseen, jos ei ole aivan ehdottomasti saatava jotain tiettyä tuotetta. Tieto siitä, että valikoima elää koko ajan, tuotteiden hyvä laatu ja hyvin esilletuotu mahdollisuus esittää toiveita uusista tuotteista, antavat myös paljon anteeksi.

Mielenkiintoisinta online-ruokaostoksissa on ollut omien ennakkoluulojen voittaminen, näin se vanhakin koira oppii uusia temppuja ja rupeaa hyväksymään sen, ettei jokaiselle salaatinkerälle tarvitse itse suorittaa laadunvalvontaa. Ja kuten sanottu, vaaka on positiiviseen suuntaan kallellaan ainakin meidän käyttämässämme kaupassa. Suoraan en silti mene sanomaan, että ruokaostosten teko netissä voittaa aina ruokakaupassa käymisen, onhan siinäkin oma hupinsa, kun saa käydä hypistelemässä tuotteita ihan livenä. Perusmarketit eivät kuitenkaan ole tunnelmallisia kauppahalleja eivätkä ne tarjoa sellaisia elämyksiä, että niihin olisi päästävä kerran viikossa, siksi olenkin iloinen, että pakko ei ole mennä jos ei tahdo.

Millaisia kokemuksia sinulla on online-ruokaostoksista?

Kuukauden kasvis – tammikuu: porkkana

tammikuu 8, 2014

Uudenvuodenlupauksissani mainitsin, että tulisin pitämään raaka-aineliitännäisiä teemakuukausia. Mietittyäni asiaa pidemmälle tulin siihen tulokseen, että haluan keskittyä nimenomaan kasviksiin (vaikka kuukauden kala voisi myös olla aika kova :). Toisaalta sellaisiin, jotka ovat vähemmän kokattuja tai kokonaan uusia tuttavuuksia meidän keittiössämme, ja toisaalta taas tuttuihin, ns. tylsiin peruskasviksiin, joista tulee aina tehtyä sitä samaa vanhaa. Jospa keksisinkin välillä tehdä jotain uutta?

Tammikuun teemakasvis porkkana liittyy jälkimmäiseen kategoriaan. Porkkana on edullista, terveellistä ja hyvää, ja ah niin arkista. Se vähän niin kuin unohtuu kulisseihin. Meilläkin on jääkaapissa aina pussi porkkanoita ja harvemmin niitä jää hävikiksi asti, mutta mitä niistä tehdään? Yleensä ne päätyvät joko paloina liemeen tai kastikkeeseen, suikaleina wokkiin tai raasteena salaatin sekaan. Pysykää mukana, sillä tässä kuussa aion haastaa itseni ja askarrella porkkanasta jotain muutakin, vieläpä neljä kertaa!