Browsing Tag

kastikkeet

Perusasioiden äärellä: paahtopaisti ja viherpippuri-konjakkikastike

elokuu 11, 2013

Blogia seuraava on saattanut huomata, että olen välttänyt uunin päälle laittamista kuin ruttoa viime aikoina; en koskaan valittaisi liian kuumasta kesäkelistä, mutta sisäilmaa en viitsi turhaan lämmittää kolmeenkymppiin 😉 Eilen vähän viileämmän kelin vallitessa tehtiin vaihteeksi kuitenkin uuniruokaa: ihan klassista, sisältä kauniin punaista paahtopaistia, perunoita sekä kermaista viherpippuri-konjakkikastiketta. Ja miten hyvältä ne maistuivatkaan pitkästä aikaa!

Paahtopaistin ohje löytyy vanhemmasta tekstistä, tällä kertaa jätin vain jälkimarinoinnin pois ja viipaloin paistin sellaisenaan, kun se oli uunista tultuaan hieman jäähtynyt ja vetäytynyt. Siitä ei vaan pääse mihinkään, että yksinkertainen on kaunista, ja sama pätee myös paahtopaistiin. Suolaa, pippuria, ja ainoana ekstrana hieman valkosipulirouhetta.

Kaveriksi tehty, helppo viherpippuri-konjakkikastike oli myös onnistunut, tosin kastiketta tuli niin vähän, että muutin tähän ohjeeseen määrät suuremmiksi – kahden desin kermaa käyttäessä hyvin kokoon keittynyt soosi riitti nimittäin vain juuri ja juuri kahdelle. Kastike kannattaa tehdä vasta, kun paisti on otettu uunista ja ehtinyt levähtää hetken, niin saat paistinliemet talteen. En ole mikään kastikemestari ja luultavasti menin tässä siitä, mistä aita oli matalin, mutta se ei haittaa. Jos hyvää saa tehtyä ilman vaikeaa, I’ll take it!

Viherpippuri-konjakkikastike (neljälle)

n. 2 dl paahtopaistin paistinlientä (tai sen verran, kun sitä on)
5 dl kuohukermaa
0,5 dl konjakkia
1 tl kokonaisia, kuivattuja viherpippureita
1 rkl hunajaa
1 rkl voita
(suolaa)

Kuumenna pannu sihiseväksi ja lisää voi. Minä käytin samaa pannua, kuin paahtopaistin pintojen sulkemiseen, ja rapsuttelin voin lisättyäni vielä kaikki mahdolliset maut irti ja mukaan kastikkeeseen. Lisää konjakki ja anna kiehahtaa hetken. Lisää viherpippurit ja liemi, ja anna jälleen kiehahtaa. Lisää vielä kuohukerma ja anna koko kastikkeen kiehua hetken kasaan kunnon lämmöllä. Pienennä sitten lämpöä, ja jatka kokoon keittelyä 10-15 min rauhallisesti niin, että kastike kuplii laiskasti silloin tälloin, mutta ei enää kiehu voimakkaasti. Lisää hunaja ja tarkista maku; tarvittaessa lisää vielä suolaa (minä en käyttänyt, koska paistinliemen suola riitti ja maku korostui kastikkeen mennessä kokoon). Sulje levy ja anna vetäytyä vielä pari minuuttia. Sekoita vielä kevyesti ennen tarjoilua.

Samettinen paputahna

elokuu 6, 2013

Oman pihan härkäpapuja ei ole montaa tullut ainakaan toistaiseksi, mutta onneksi isoja valkoisia papuja (jotka ilmeisesti ovat sama asia) löytyy myös kaupasta sekä purkki- että kuivatavarana. Askartelin niistä viime viikolla porkkanasämpylöiden pariksi ihanan samettista paputahnaa, johon ohje ja inspiraatio löytyi Suolaa ja hunajaa -blogista. Mittasuhteissa ja yrttivalinnoissa sooloilin kuitenkin oman maun ja pihan tarjonnan mukaan, laitoin sitruunamelissaa, persiljaa ja korianteria. Papujen oma maku on sen verran neutraali, että mikä tahansa rakenteeltaan pehmeähkö yrtti sopinee joukkoon, näkisin ainakin mintun tai basilikan maistuvan tahnassa aivan mainiolta.

Tahnan teko oli helppoa ja helpommallakin voi päästä, jos valitsee valmiiksi kypsennetyt purkkipavut. Jos tykkäät hummuksesta tai muhammarasta, niin tykkäät tästäkin 🙂 Toivottavasti te muut olette onnistuneet papufarmarina minua paremmin!

Samettinen paputahna 

200g kuivattuja, isoja valkoisia papuja (tai vastaava määrä purkkikamaa)
1/2-1 sitruunan mehu
iso kimppu sekalaisia yrttejä oman maun mukaan (minulla persiljaa, korianteria ja sitruunamelissaa)
75g maustamatonta tuorejuustoa
1 iso valkosipulinkynsi
reilu loraus oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Jos käytät kuivattuja papuja, huuhtaise ne edellisenä iltana ja jätä likoamaan yön yli. Huuhtaise vielä liotetut pavut ja keitä niitä reilun tunnin ajan, kunnes pehmenevät. Valuta ja anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi. Purkkipapujen kanssa voit jättää tämän vaiheen väliin ja aloittaa seuraavasta kohdasta.

2. Kippaa pavut kulhoon ja mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä. Soseuta papuja hieman sauvasekoittimella. Silppua mukaan yrtit ja sitruunamehu, sekä purista joukkoon valkosipuli. Soseuta
tahnaksi. Lisää lopuksi vielä tuorejuusto ja soseuta hieman lisää, kunnes tahna on sileähköä. Tuorejuusto tekee tahnasta samettisemman ja kermaisen, mutta sen voi myös jättää pois, jolloin saat pavuista vegaanisen version.

Sitruunamelissapesto

syyskuu 2, 2012

Urani kaupunkiviljelijänä ei oikein tänä vuonna lähtenyt käyntiin. Yritin siemenistä kasvattaa pientä kotikasvimaata ensin alkukeväästä sisätiloissa ruukuissa, ja sittemmin ulkona pihamaalla ja yrttipenkissä. Ensimmäiset yksilöt menehtyivät jo sisällä. Muut sain kukkapenkkiin asti, kunnes seisoja ystävällisesti kävi alkukesästä tonkimassa puolet yrttipenkistä terassin puolelle. Pienistä taimenaluistani oli pakko julistaa suurin osa joko kuolleiksi tai kadonneiksi. Lehtikaali jäi, mutta siihen iskivät sitten ötökät, ja nyt siitä on jäljellä pari pientä rankaa – hengissä se tosin on, joten katsotaan, jos uudet lehdet lähtisivät vielä kasvamaan. Olin alkukasvatusruukuista dumpannut ylimääräistä multaa pihan perälle (tai ehkä keskelle, meidän nurmialueemme on noin kuusi neliömetriä) ja ilokseni huomasin, että joku sitkeä basilika lähti sieltä vielä puskemaan, mutta se kohtasi karun loppunsa, kun isäntä leikkasi nurmikkoa. Nyt odotan vain, milloin viherpeukalouteni palkitaan vuoden kaupunkiviljelijä -palkinnolla 😉

Onneksi sain siskoltani vielä nyt loppukesästä hienot oreganon ja sitruunamelissan taimet, jotka ainakin toistaiseksi ovat hengissä. Niistä pitäisi riittää vähän kuivatettavaksi, sekä tietysti käyttöön niin paljon, kun vielä ehtii. Oreganolle on helppo löytää käyttökohteita, mutta sitruunamelissa on vähän haastavampi; millaista käyttöä sille keksisi? Olen miettinyt sen ainakin sopivan kaikenlaisiin lämpimiin ja kylmiinkin juomiin vähän mintun tapaan, sekä koristeeksi jälkkäreihin ja makeisiin leivonnaisiin. Mihin muuhun olette sitruunamelissaa käyttäneet?

Koska sitruunaiset jutut yleensä menevät hyvin yksiin kalan kanssa, päätin myös kokeilla sitruunamelissaa kalan kanssa tarjottavaan pestoon basilikan sijaan. Vähän huolestutti, toimiiko pesto ilman basilikaa, mutta ihan yllättävän hyvää tuli! Sitruunamelissan maku erottui hienosti, ja lisää raikkautta sai vielä puristamalla sekaan yhden limetin mehun. Paistoimme pääruuaksi muikkuja, ja soosi toimi mukavasti dippinä niille sekä keitetyille uusille (tai tässä kohtaa vuotta, uudehkoille) perunoille.

Sitruunamelissapesto (lisukkeeksi kahdelle)

Isohko tukku sitruunamelissaa (jos ostat kaupasta, pari ruukkuyrttiä pitäisi olla sopiva määrä)
kourallinen pinjansiemeniä
25g parmesaania raastettuna
1 iso valkosipulinkynsi
1 limetin mehu
n. 1dl oliiviöljyä
suolaa
pippuria

1. Silppua sitruunamelissa kannuun tai syvään kulhoon. Nuoresta yksilöstä voi käyttää lehdet ja varret, vanhemmissa varret muuttuvat puumaiseksi, jolloin käyttäisin pelkästään lehdet. Lisää parmesan, limetin mehu ja pinjansiemenet, ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Lisää hieman oliiviöljyä.

2. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi, lisäten loppu oliiviöljy mukaan vähitellen, kunnes peston koostumus on mieleinen. Vähemmällä öljyllä koostumus jää tahnamaiseksi, enemmällä pesto muuttuu juoksevammaksi kastikkeeksi.

Muutama kastikevinkki grilliruuan kaveriksi

heinäkuu 8, 2012

Viime viikon menin aika lailla tukka putkella, ja vietin töissä aikaa kellon ympäri. Väliaikainen tilanne, mutta aiheutti sen, ettei ruuanlaitolle jäänyt kovin montaa ajatusta, eikä tietokoneenkaan edessä huvittanut suuremmin enää istua, kun kotiin asti selvisi. Minä se tiedän, kuinka viettää kesää… 😉 Viikonlopun kunniaksi sentään taas lauantaina grillattiin (sateessa, mutta grillattiin kuitenkin). Ei mitään uutta tai ihmeellistä, vaan lohifilettä. Lisukkeita miettiessä tulin ajatelleeksi, että ne ovat oikeastaan se osa grillausta, johon ainakin itse kaipaan välillä (usein) ideoita. Erityisesti, koska me grillataan vähintään viikoittain huhtikuusta syyskuuhun, eikä ihan joka kerta halua laittaa lautasen reunalle niitä samoja juttuja.

Oikeiden aiheiden puutteessa Näistä mietteistä inspiroituneena, päätin koota yhteen kirjoitukseen linkit muutamaan jo aiemmin julkaistuun tekstiin, joissa on reseptejä grilliruuan kanssa sopiviin yksinkertaisiin – harvemmin jaksan kauheasti hifistellä – kastikkeisiin. Kastike on tietysti vain yksi lisä grillilautasella, mutta jonkin piti keskittyä, ettei mopo lähde lapasesta 😉

Jos aloitan uusimmasta, tämän päivän lohelle tein thai-tyylistä vihreää dippikastiketta, jonka reseptin vihdoin sain käsiini reilu viikko sitten. Dippi sopii loistavasti melkein minkä tahansa grillatun merenelävän kanssa, mutta olen siihen dipannut joskus lomareissulla myös lihaa. Ei mikään kaunis kastike, mutta hyvää ja kevyttä, ja vie ajatukset Thaimaan rantakatujen seafood-ravintoloihin.

Toinen kalan kaveriksi sopiva – ja niinikään Aasiaan viittaava kastike – on inkiväärivinaigrette. Ohje syntyi toukokuun inkivääriaiheiseen ruokahaasteeseen, mutta on maistunut myöhemminkin, sekä pelkän lohen kanssa että lohisalaatin kastikkeena.

Laitetaan grilliin toki muutakin kuin kalaa, ja ihan ehdoton yleissoosi on salsa verde. En oikeastaan edes keksi siitä enempää sanottavaa, paitsi että se vaan on niin hyvää!

Meillä useimmiten tehtävä kastike grillattavien dipiksi on kuitenkin hyvin, hyvin yksinkertainen: otetaan purkki kermaviiliä ja reilu puoli pakettia (sitä ihan perus apetina) fetaa. Muussataan feta kermaviiliin ja valmista on. Maustaakin kenties voisi, minä olen syönyt ihan sellaisenaan. Helppous-makusuhde on lyömätön. Ja jos kastikkeet eivät houkuta ollenkaan, niin maustevoihan on mitä mainioin juttu lihan tai kasvisten päälle.

Toivottavasti joku saa tästä grillikautensa jatkoon jotain eteenpäin jalostettavaksi.  Niin, ja toivottavasti joku ehtii tänään grillata, ennen kuin lämmin ilma tuo sateet mukanaan 😉

Näyttää pahalta, maistuu hyvältä – chili-limettidippi

heinäkuu 1, 2012

Oho, nyt on jo heinäkuu. Ja Kärähtäneiden olemassaoloa on ehtinyt kulua puoli vuotta! Helppo muistaa, koska ensimmäisen tekstin hernekeitosta nakuttelin kasaan uudenvuodenpäivänä, kamalan rumalla (sinänsä herkullisen sopan) kuvalla varustettuna 😀 Muutenkin sormet ovat jo alkaneet syyhytä päästä vähän siistimään ulkoasua, ottaa rakeinen valokuva pois taustalta ja niin edelleen. Ja kategorisointikin voisi olla loogisempi… Mutta ne ovat varmasti ikuisuusprojekteja, innostun sitten jonain päivänä 🙂

Tämänpäiväisestä tekstistä tulee ihan eka kirjoitus sikäli mieleen, että lopputuotos on esteettisyydeltään vähän samaa luokkaa kuin hernekeitto tai vaikkapa raparperikiisseli 😉 Kummastakaan ei ole kuitenkaan kyse, vaan vihreästä thai-dipistä, jota muutaman vuoden takaisella Thaimaan-reissulla sai aina grillattujen merenelävien, sekä usein myös hot potien kaverina. Samaa soosia ei ole tullut kotimaassa vastaan, joten ostin tuliaisiksi pullollisen – se ei kuitenkaan yhtään vastannut ravintoloissa saatua tuoretta dippiä, joten käyttämättä jäi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ei reseptikään ole tullut aiemmin vastaan, mutta nyt siihen vihdoin törmäsin foodgawkerin kautta She Simmers -blogissa.

Hurjan helppo ohje, onnistui heti ekalla, ja oli hurjan hyvää ensin kanansiipien kaverina, ja myöhemmin illalla vielä pannulla paistetun ahvenen kera; grillatuille merenelävillehän soosi sopii parhaiten, mutta sopii oikeastaan kaiken muunkin grillatun kanssa. Ensi kerralla kokeilen jättää chilit kiehauttamatta jotta ne pitävät kauniin, tuoreen värinsä, mutta ohjeessa ne ovat vielä alkuperäisen version tapaan kiehautettuina (ja varmuuden vuoksi siemenet poistettuna) – en nimittäin uskalla luvata, että tulisuus pysyy aisoissa jos chilin heittää tuoreena kastikkeeseen, joten toimin koekaniinina ensin itse 😉

Vihreä chili-limettidippi

3 pientä vihreää chiliä
3 valkosipulinkynttä
3 rkl kalakastiketta
3 rkl sokeria
3 rkl vettä
limettimehua ja hedelmälihaa (käytin n. 1,5 limetin mehun ja hedelmälihan) maun mukaan.

1. Murskaa valkosipulinkynsi. Poista chileistä siemenet, pilko pieneksi ja muussaa vielä morttelissa, tai surauta monitoimikoneella pieneksi muhjuksi.

2. Kiehauta pienessä kattilassa kaikki ainekset limettiä lukuunottamatta, ja anna porista rauhallisesti n. 30 sekuntia. Nosta keitos liedeltä ja sekoita mukaan limettimehua ja hedelmälihaa oman maun mukaan. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Ylikypsien tomaattien hautausmaa

kesäkuu 8, 2012

Taas kotona odotti iso kasa edellisellä viikolla ostettuja tomaatteja, kun tulin kaupasta kotiin uuden tomaattipussukan kanssa. Ja taas piti keksiä niille vanhemmille yksilöille jokin loppusijoituspaikka. Jäiköhän hävikkiteema vähän päälle?

Mieleen pulpahti kantakotini entisen naapurinrouvan tomaattinen salaatinkastike, jonka reseptistä ei ollut harmainta aavistusta. Ja taisin olla yksitoista, kun viimeksi kastiketta söin. Olin kuitenkin jo kaivellut toista käyttötarkoitusta varten monitoimikoneen esiin, joten miksikä en samalla vaivalla olisi kokeillut kastikettakin. Vaivalla ihan kirjaimellisesti, koska monitoimikone on nähnyt parempiakin päiviä ja siihen pitää aina yksi murtunut pala kikkailla jotenkin epämääräisesti paikoilleen, muuten koko laite ei käynnisty. Unohtamatta puuttuvaa kannenpalaa, joka takaa, että ruokaa päätyy myös pitkin seiniä. Mutta ei siinä muuten ole mitään vikaa, sanoo nainen, joka joskus käytti useamman vuoden viinipulloa kaulimena – eikä siinäkään mitään vikaa ollut 😉

Kastike ei ollut ihan niin makeaa ja täyteläistä kuin mitä naapurin rouvan tekemä, mutta hyvää se oli joka tapauksessa. Täytyyhän tuotekehityksellekin jättää sijaa 🙂 Kivaa vaihtelua joka tapauksessa meidän kovin oliiviöljy-balsamico ja oliiviöljy-sitruunapohjaisiin salaatinkastikkeisiimme.

Tomaattinen salaatinkastike

3 ylikypsää tomaattia
3 rkl punaviinietikkaa
1,5-2 rkl sokeria
1 dl hyvää oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl mustapippuria
tuoretta yrttiä (minulla korianteria, koska sitä sattui olemaan)
suolaa

Lohko tomaatteja hieman ja poista niistä kannat. Purista valkosipulinkynnet ja silppua tuoreyrtti. Sekoita kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa tasaisehkoksi massaksi. Lisää öljy ja surauta vielä uusi kierros monitoimikoneella.

Chili-omenachutney

kesäkuu 3, 2012

Vastoin suunnitelmia en selviytynytkään eilen ruokabloggaajien piknikille, mutta hellan ääreen raahauduin kuitenkin edes vähäksi aikaa. Ei nimittäin vaadittu kovia ponnistuksia huomata, että vaikka hävikkikuukausi loppui, potentiaalista hävikkiä kasvaa edelleen jääkaapin lokeroissa. Kaivoin esiin muutaman omenan, jotka näyttivät ihan syötäviltä, mutta pussien kyljestä selvisivät karut ostopäivämäärät: omput oli ostettu helmi- ja maaliskuussa!

Kieltäydyin ajattelemasta, mitä kaikkia omenoihin on laitettu jos ne kolme-neljä kuukautta ostopäivämäärän jälkeen edelleen odottavat nahistumattomana syöjäänsä, mutta raakana en kuitenkaan halunnut laittaa niitä lautaselleni. Sen sijaan keittelin niistä tulisen chutneyn, jonka arvelin sopivan ainakin pulled porkin kanssa, tai miksei juustojenkin kylkiäisenä.

Terminologiasta vielä, hillo tai hilloke (mikä ero niillä muuten on?) olisi saattanut olla ihan käypä nimike, mutta tuntui jotenkin hassulta kun mukaan meni sipulia, etikkaa ja chiliäkin. Eksoottisemmat nimikkeet chutney ja relissi pitikin sitten googlata niiden eron selvittämiseksi – google viisauksissaan kertoi yhdessä lähteessä, ettei oikeastaan näille ole mitään virallista määritelmää, jolla eron tekisi, ja toisessa lähteessä taas, että chutney on yleensä pääosin hedelmäpohjainen kun taas relississä on usein vihanneksia. Chutneyllä mentiin siis, ja tukahdutettiin sisäisen viisastelijan loput kysymykset hillonimikkeiden hierarkiasta 😉 Toivottavasti en menetä yöuniani.

Chili-omenachutney

3 omenaa
1 sipuli
1 dl sokeria
2-3 rkl valko- tai omenaviinietikkaa
2-3 rkl jaloviinaa
1 pieni punainen chilipalko
2 dl vettä
ripaus suolaa

Hienonna sipuli ja chili ja raasta omenat. Sekoita kattilassa kaikki ainekset ja anna kiehahtaa. Pienennä lämpöä ja anna keittyä kokoon n. 20 min välillä sekoitellen. Jos vettä näyttää olevan liikaa (niin kuin minulla oli, pienensin määrää ohjeeseen), valuta sitä varovasti pois, jottei chutneysta tule liian löysää. Purkita valmis chutney puhtaaseen lasipurkkiin.

Hollandaisekastike

huhtikuu 8, 2012

Lankalauantaina puuhattiin lähinnä kaikkea muuta kuin ruokaa, korjattiin polkupyöriä, kasattiin huonekaluja ja laitettiin vähän yrttipenkin tulevia taimia itämään, saa nähdä, mitä niille käy. Olen valitettavasti enemmän poro- kuin viherpeukalo 😉

Illalla tuli kuitenkin kokeiltua yhtä ruokajuttua, hollandaisekastiketta, ihan ensimmäistä kertaa. Olin napannut jo ahneuksissani parsaa marketista (en edes uskalla arvata, mistä kaukaa se oli vihannesosastolle lennätetty), ja isäntä sattui vinkkaamaan hollandaisekastikkeen suuntaan, mikä sai minut tajuamaan, etten ole koskaan syönyt hollandaisea kuin pussista tulleena. Tykötarpeetkin löytyivät jääkaapista, joten epäterve uteliaisuus pakotti heti kokeilemaan

Ohje on hs.fi:n sivuilta vain hieman soveltaen, ja annoksesta riittää neljästä kuuteen hengelle, riippuen vähän minkä kanssa tarjotaan. Mitään kevytruokaa ei tämäkään ole, neljä keltuaista ja hulppeat 200g voita!

Hollandaisekastike

1/2 dl vettä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl rouhittuja valkopippureita
4 keltuaista
200 g voita
1/2 sitruunan mehu
(suolaa)

1.Mittaa kattilaan vesi, valkoviinietikka ja pippurit. Keitä, kunnes neste on haihtunut puoleen. Anna jäähtyä.

2.Laita keltuaiset ja neste teräskulhoon tai kattilaan kiehuvan vesikattilan päälle. Sekoita keltuaisia ja nestettä, kunnes seos sakenee selvästi. Ota astia vesihauteesta.

3.Vatkaa joukkoon pehmeä voi vähän kerrallaan. Mausta kastike sitruunamehulla ja tarvittaessa suolalla (voi tuo kastikkeeseen jo jonkin verran suolaa), ja tarjoa heti.

Salsa verde lampaankareen kaveriksi

huhtikuu 7, 2012

Pitkänäperjantaina teimme lampaankaretta isännän lohkoperunoiden, paistettujen kirsikkatomaattien ja tujakan salsa verden kera. Lampaan ohjeen laitan jakoon vähän myöhemmin, mutta ennakkona jaan jo tämän salsa verden ohjeen, koska se ansaitsee oman otsikkonsa 🙂 Salsa verdestä on nimittäin tullut yksi meidän suosikkisooseista, se toimii niin paistetun kuin grillatunkin ruuan kanssa, riippumatta siitä onko kyseessä liha, kala vai kasvis.

Annoksesta riittää teoriassa neljälle, mutta me ahnehdittiin se kaksin. Alun perin olen tainnut käyttää salsa verdeen pastanjauhajien ohjetta, eilinen vihersalsa syntyi puolestaan näin:

Salsa verde

nippu tuoretta lehtipersiljaa (tai tavallista, jos lehtipersiljaa ei ole saatavilla)
nippu minttua
nippu basilikaa
1 rkl dijon-sinappia
2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl kapriksia
1 sitruunan mehu
5 anjovisfilettä
mustapippuria
n. 1/2 dl oliiviöljyä

1. Silppua yrtit karkeasti kulhoon tai kannuun. Lisää muut aineet oliiviöljyä lukuunottamatta.

2. Surauta ainekset sauvasekoittimella kastikkeeksi, lisäten samalla oliiviöljyä parissa erässä kunnes koostumus on mieleinen. Ei haittaa, jos sattumia jää 🙂