Browsing Tag

lisukkeet

No onkos tullut joulu, nyt kesän keskelle…

elokuu 2, 2013

Moni joulupöydässä tarjottava juttu on ihan mainiota myös kesällä. Graavikalat ja sillit kuuluvat aika luonnollisesti tähän kategoriaan, mutta hiljattain mieleen tuli myös rosolli Siskot kokkaa -blogin taannoisesta punajuurikirjoituksesta. Nyt loppu(?)kesästähän se on ihan parasta  raaka-aineiden puolesta mutta jostain syystä harvemmin tulee kesällä tehtyä. Tuumasta toimeen, ja kesärosolli oli pian pyöräytetty. Uusia punajuuria, porkkanoita, sipulia, perunoita sekä vähän omenaa ja maustekurkkua.

Se, mikä on rosollia ja mikä on sillisalaattia, vaihtelee tekijöittäin, samoin kuin se, mitä sinne salaattikulhoon ihan lopulta päätyy. Itse kutsun tuotostani aina rosolliksi vaikka normaalisti sinne menee sekaan silliäkin. Nyt silli jäi pois, mutta kyllä tuo salaatti sitä kaipaa, se tuo makuun mukavan täyteläisen, suolaisen vivahteen. Kompensoin laittamalla maustekurkkua hieman ohjetta enemmän. Toinen vaihteleva käytäntö koskee punajuuria; etikkapunajuurta vai ei? Kukin tyylillään, mutta minusta ”oikeaan” rosolliin eivät etikkapunajuuret kuulu, vaan punajuuret keitetään tuoreista mukuloista. Etikkaisuutta saa säädeltyä maustekurkulla.

Allaoleva ohje sopii sekä kesään että jouluun, mutta tarkkoja määriä on vaikea arvioida, niin paljon riippuu juuresten koosta ja siitä, laittaako mukaan silliä vai ei. Maistelu on paras konsti varmistaa, että mittasuhteet ovat kohdillaan 🙂

Rosolli

1 nippu punajuuria (5 pienehköä juurta)
1 sipuli tai kaksi kesäsipulia varsineen
2-3 uutta perunaa
2-3 uuden sadon porkkanaa
1-2 maustekurkkua
1/2-1 omena
(1 sillifile)

1. Höyrytä kokonaiset punajuuret, porkkana ja perunat kuorineen juuri ja juuri kypsiksi. Näistä punajuuri vaatii pisimmän kypsymisajan. Anna juuresten jäähtyä ja kuori ne.

2. Pilko kulhoon pieniksi kuutioiksi punajuuret, sekä ainakin osa perunoista ja porkkanoista. Lisää sipuli, maustekurkku, omena ja silli. Rosolli saa lopullisen värinsä vasta hetken muhittuaan, joten tässä kohtaa se saattaa näyttää liian vaalealta, vaikka mittasuhteet olisivatkin kohdillaan. Anna siis vetäytyä hetken ja maistele, ja jatka tarpeen mukaan eri komponenteilla.

0 Comments

Kesäkasvismania

heinäkuu 26, 2013

Ah, satokausi. Toisaalta niin mahtavaa, kun kaikki ihanat kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan ja niitä saa kohtuulliseen hintaan, toisaalta niin kamalaa, kun silmät alkavat kiilua maanisesti jo kaupan ovella ja vihannesosastolla mopo karkaa lapasesta joka kerta. Punajuuria, ei kun nauriita, ei kun molempia! Sitten herneitä, avomaankurkkuja, nippusipuleita, uuden sadon kaalia ja porkkanoita, vai sittenkin savoijinkaalia? Ja kukkakaalia? No mitä mä näistä teen, en tiedä, jotain varmasti!

Mitään suurempaa hävikkiä ei ole kuitenkaan ehtinyt hamstraamisesta huolimatta syntymään, kesäkasvikset ovat niin ihania, että niille on löytynyt kyllä käyttöä. Ja talven valjuja tuontikasviksia odotellessa on ihana ottaa kaikki irti satokaudesta!

Viimeksi kesäkasviksia päätyi intialaishenkiseen sekametelilisukkeeseen, jota tein karitsan parikyljysten kaveriksi. Valitettavasti itse kyljyksistä ei jäänyt dokumentaatiota jälkipolville (en odottanut niiltä suuria, mutta ne olivatkin ihan sairaan hyviä ja isäntä paistoi ne täydellisesti), mutta myös kasvislisuke oli tosi onnistunut – ei mitään rakettitiedettä eikä varsinaisesti edes mitään uutta, mutta sellaista hyvää ja nopeaa arkipöperöä, josta kannattaa aina muistutella silloin tällöin 🙂

Ohjeen määrästä tuli sopiva satsi kahdelle, kun muita lisukkeita ei kyljyksillä ollut, perunan tai riisin kera määrä venyisi varmasti kolmelle tai neljällekin.

Kesäkasvislisuke intialaisittain 

1/2 kukkakaali
3 kesä(nippu)sipulia varsineen
1 paprika (värillä ei väliä)
2 valkosipulinkynttä puristettuna
3 uuden sadon porkkanaa
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 tuore, punainen chilipalko

voita ja öljyä paistamiseen

1/2 tl curryjauhetta
ripaus korianterin siemeniä jauhettuna
ripaus juustokuminaa
2-3 rkl soijaa
(suolaa)

1. Poista kukkakaalista kovin kanta ja pilko puolikas (varsi, lehdet ja kukinnot) suupaloiksi. Huuhtaise, kuori halutessasi ja viipaloi porkkanat, pilko paprika, sipulit, chili ja inkivääri.

2. Kuullota kasviksia wokkipannussa kovimmista pehmeimpiin, keskilämmöllä voi/öljyseoksessa. Lisää mausteita ja soijaa vähitellen paiston aikana. Aloita kukkakaalista, porkkanasta, inkivääristä ja chilistä, ja lisää sipulit, paprika sekä valkosipulimurska loppuvaiheessa hetkeksi mukaan. Tarjoile heti, kun kasvikset ovat mukavan kypsät syödä mutteivät vielä muhjuiset.

0 Comments

Kreikkalaiset marinoidut pavut

heinäkuu 11, 2013

Pavut tomaattikastikkeessa tuovat keskimäärin mieleen enemmän englantilaisen aamiaisen kuin kreikkalaiset alkupalat, mutta uskokaa, ne ovat keskenään ihan eri maata (ahhahhaa, sanaleikki), vaikka molemmille on varmasti paikkansa.

Kreikkalaisversioon käytetään isoja valkoisia papuja, joita englanniksi kutsutaan voipavuiksi, en tiedä, onko termi vakiintunut suomisanastoon vaan puhutaanko vain isoista valkoisista pavuista. Noloa muuten, en vieläkään ole ihan perillä siitä, onko kyseessä sama pullura kuin härkäpapu, viisaammat voivat halutessaan alentua valistamaan 😉  Kreikaksi pavut tai niistä tehty ruokalaji kulkevat joka tapauksessa nimellä gigantes.

Myös tomaattikastike on omanlaisensa, runsaalla valkosipulilla ja yrteillä maustettu, eikä papujen ja soosin kokonaisuus ole limainen. Myös oliiviöljyä kuuluu mukaan reilu loraus. Viitseliäs liottaa pavut itse, mutta valmiiksi säilötyistä saa hyvää myös, kun sekoittelee kastikkeen itse. Saa kreikkalaisversiotakin toki myös purkista sooseineen päivineen, mutta omatekoinen on parempaa!

Reseptin määrästä tulee iso satsi, noin pari litraa papulisuketta.

Kreikkalaiset marinoidut pavut 

300g kuivattuja, isoja valkoisia papuja (tai about vastaava määrä veteen säilöttyjä purkkipapuja, esim. 4 prk.)
nippu persiljaa, minttua ja/tai tilliä silputtuna
150g tomaattipyrettä
ripaus sokeria
pari valkosipulinkynttä puristettuna
pari laakerinlehteä
2 rkl valkoviinietikkaa
reilu loraus oliiviöljyä
1-2 dl vettä
suolaa
mustapippuria

1. Huuhtele pavut ja liota niitä 8-12 tuntia. Huuhtaise vielä kertaalleen, laita kattilaan kylmään veteen ja tuo kiehuvaksi. Pienennä lämpöä ja anna keittyä suolattomassa, kunnes pavut ovat syömäpehmeitä (minulla meni pari tuntia).

2. Valuta valmiit pavut ja lisää suola, sokeri, pippuri, etikka ja laakerinlehdet lämpimien papujen joukkoon. Sekoita keskenään tomaattipyre, valkosipuli, vesi ja yrtit ja lisää papujen joukkoon. Sekoita lopuksi mukaan hyvä loraus oliiviöljyä. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti tai esim. yön yli.

0 Comments

Monitoimilisuke tomaatista

kesäkuu 8, 2013

Mietittiin joskus isännän kanssa, jos kasvattaisi oikein paljon tomaatteja ja kokeilisi sitten, kuinka montaa eri juttua niistä keksisi tehdä. No, meidän kukkapenkissä kasvaa huikeat neljä tomaatintainta joista vasta yksi suvaitsee kukkia, joten olen ihan iloinen, jos taimet tuottavat yhteensä yhden tomaatin 😀

Onneksi tomaatteja saa kaupastakin, niistä teimme herkullisen lisukkeen grilliruualle. En tiedä, olisiko oikea nimitys lisuke, kastike, hilloke, chutney, mössö vai joku muu, mutta sangen herkullista tästä tuli ja sopi hyvin niin lihan, kalan kuin leivän kanssa.

Tomaattien juju on siinä, että ne grillataan jo ennen säilömistä, sitten maustetaan ja annetaan vetäytyä esim. yön yli viileässä. Grillausosion voi hoitaa muun grillaamisen sivutuotteena, niin pääsee helpolla, kun ei tarvitse erikseen lämmitellä grilliä tomaatteja varten.

Minä tykkäsin näistä eniten suurin piirtein huoneenlämpöisenä, isännän mielestä taas lämmitettynä oli parempi. Tomaatit säilyvät noin viikon verran viileässä.

Grillattu tomaattilisuke (purkillinen)

500g terttukirsikkatomaatteja (minulla yksi terttukirsikkatomaattirasia)
1 rkl sokeria
1 rkl valkoviinietikkaa
1 iso valkosipulinkynsi
muutama timjamin oksa
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

1. Grillaa tomaatteja hetki molemmin puolin kuumassa grillissä niin, että ne ottavat hieman väriä ja pehmenevät. Pintakin saa vähän halkeilla. Anna tomaattien jäähtyä.

2. Sekoita sokeri, valkoviinietikka, suola ja mustapippuri säilöntäpurkissa, kunnes sokeri on suurin piirtein liuennut. Riivi mukaan timjamin lehdet ja purista valkosipuli joukkoon.

3. Nypi jäähtyneet tomaatit tertusta purkkiin. Jos haluat ”hillomaisempaa” lisuketta, nuiji osa tomaateista muhjuksi. Lisää hyvä loraus oliiviöljyä ja sekoita. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa, sokeria tai mausteita. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli.

0 Comments

Muhammara-paprikatahna pitaleivän väliin tai muuten vaan

huhtikuu 14, 2013

Kuten monessa muussakin kodissa, meilläkin rääpittiin pääsiäislammasta lähi-idän hengessä, kera mm. erilaisten tahnojen. Hummukset ja tsatsikit ovat jo vanhoja tuttuja, mutta tätä ihanaa, mausteista paprikatahnaa maistoin ensimmäistä kertaa vasta ystäväni Marian luona talvella, ja pummasin reseptin heti kiertoon itselleni.

Alkuperäinen resepti löytyy Cook Eat Live Vegetarian -blogista, jota jäin muuten ihan haltioissani selaamaan pidemmältikin, kasvisruokareseptit ja kauniit kuvat veivät kielen mennessään! Jätin saksanpähkinät omasta versiostani pois, mutta muuten olin melko reseptiuskollinen. Tosin jälkikäteen kuvia katsoessani tajusin, että eihän meillä ollut kokkaushetkellä persiljaakaan, vaan olin korvannut sen korianterilla. Sekin kuitenkin toimi. Lopputulos sopii loistavasti esim. pitaleivän väliin lampaan ja tsatsikin kera, tai oikeastaan ihan muutenkin vaan leivän kaveriksi. Sen sanottuani, vatsamme olivat pääsiäisenä niin täynnä, ettemme lopulta edes tehneet pitaleipiä vaan rääpimme lampaan pelkkien tahnojen ja salaatin kera.

Vähän toisenlaisen paprikakastikkeen reseptin oli muuten julkaissut kaimani Makuja Kotoa -blogissaan. Kiva ajatus tuo paprikakastikkeen käyttö pitsapohjankin päällä!

Libanonilainen muhammara-paprikatahna

250g grillattuja paprikalohkoja (säilyke käy)
2-3 valkosipulinkynttä
vajaa 2 dl leipää murustettuna
1 rkl sitruunamehua
2 tl hunajaa
1 tl juustokuminaa
1 tl kanelia
1/2 tl chilihiutaleita
1-2 dl neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
seesaminsiemeniä pinnalle
kourallinen silputtua, sileälehtistä persiljaa

1. Laita kaikki ainekset oliiviöljyä, seesaminsiemeniä ja persiljaa lukuunottamatta blenderiin ja surauta karkeaksi tahnaksi. Lisää oliiviöljyä vähän kerrallaan ja jatka blenderissä sekoittamista, kunnes koostumus on mieleisesi. Tämän vaiheen voi toki tehdä myös kulhossa sauvasekoitinta käyttäen.

2. Maista ja lisää makeutta, sitruunamehua ja suolaa makusi mukaan. Laita tarjolle (huoneenlämpöisenä) ja ripottele pinnalle tuoretta persiljaa sekä seesaminsiemeniä.

2 Comments

Kimchi

huhtikuu 13, 2013
Kuvasta tuli turhankin samankaltainen Option kanssa, mutta purkkini oli vähän turhan iso, joten sivukuva olisi ollut kovin ruma…

Pari ruokajuttua aiheuttavat minulle niin suurta riippuvuutta, että en voi lopettaa niiden syömistä, ennen kuin syötävää ei enää ole. Yksi on tuoreet herneet, ja toinen on kimchi. Erityisesti jälkimmäinen ei ole kaikkien mieleen, mutta minä vain olen hulluna kimchiin. Turha tulla kitisemään  ”mädästä kaalista”, eihän se nyt ole hapankaalia kummempaa!

Muutaman kerran olen ennenkin tehnyt kimchiä, mutta menestys on ollut vähän vaihtelevaa. Useimmiten kiinankaali on jäänyt vähän raa’an tuntuiseksi, ja joskus taas maut ovat olleet liian pliisut. Joskus on käynyt myös niin, että kimchi on huvennut purkistaan pala palalta jo ennen, kun se olisi valmista…

Hiljattain Optiossa julkaistiin Lauryn Chunin The Kimchi Cookbookista napattu ohje kimchille, joten päätin pitkästä aikaa testata, miten valmistus sujuisi. Aiemmin käyttämissäni resepteissä on ensin liotettu kokonaisia kiinankaalin lehtiä suolavedessä ja annettu maustetun kimchiseoksen hapattua vain vuorokauden verran, mutta tässä versiossa kiinankaalin lehdet vain sekoitetaan suolan kanssa ilman vettä, ja toisaalta hapatusaika on kolme vuorokautta. Onnistumisen varmistamiseksi piilotin kimchini visusti suljettuun kaappiin ja pyysin isäntää tarvittaessa siirtämään koko purkin lukkojen taakse hävikin välttämiseksi.

Ja tällä kertaa kimchini onnistui! Siitä tuli sopivan hapanta, sopivan suolaista ja ihanan mausteista. Minulla oli kiinankaalia vain puolet ohjeen määrästä, mutta maustetahnan tein melkein täysimääräisenä (miinus katkaravut, joita kotoa ei löytynyt), mikä tietysti voimisti kimchin makua entisestään ja teki siitä erittäin tulista. Se sopi minulle, mutta allaolevan ohjeen julkaisen Option alkuperäisessä muodossa, koska ei chiliä ehkä ihan niin paljon kuuluisi olla… 🙂

Ohjeen mukaan valmis kimchi säilyisi jääkaapissa puolikin vuotta, mutta itse olen tyytyväinen, jos se säilyy meidän ahmattien käsissä edes puoli tuntia. Kuten muissakin säilykkeissä, hygienia on tärkeää kimchin onnistumisen ja säilymisen kannalta.

Kimchi

2 kg kiinankaalia
1,2 dl merisuolaa

maustetahna

1 keskikokoinen sipuli ohuina viipaleina
3 valkosipulinkynttä puristettuna
2 tl inkivääriä hienona raasteena
2 rkl anjovis- tai kalakastiketta (nam pla)
2 rkl suolattuja katkarapuja
2 tl sokeria
1,2 dl korealaisia chililastuja (minulla jotain muita etnokaupan lastuja)
4 kevätsipulin vihreät osat

1. Huuhtaisen kiinankaalin lehdet ja leikkaa n. 5 cm kuutioiksi. Sekoita lehdet ja suola ja anna vetäytyä noin tunnin ajan.

2. Kiinankaalin vetäytyessä valmista maustetahna: yhdistä pienessä kulhossa sipuli, valkosipuli, kalakastike, katkaravut ja sokeri. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Lisää chililastut ja anna vetäytyä n. 15 min.

3. Huuhdo ja valuta suolan kanssa muhinut kaali. Sekoita kevätsipuli, kaali ja maustetahna niin, että kaaliin menee tahnaa kauttaaltaan. Pakkaa sekoitus tiiviisti parin litran puhtaaseen lasipurkkiin, kaada päälle vajaa desi vettä, sulje purkki tiiviisti ja anna käydä huoneenlämmössä kolme päivää.

Chiliä löytyi kotoa tarpeeksi, joten sen kanssa ei ujosteltu 🙂
2 Comments

Keväisen vihreää talviruokaa

helmikuu 20, 2013

Tuntuu, että varsinaisia reseptikirjoituksia on ollut viime aikoina vähän harvakseltaan, vaikka kaikkea muuta kivaa sitäkin enemmän. Sen huomaa ruokavaliossakin, viime päivät on menty nopeasti wokatuilla broileri-vihannes-riisimössöillä; nekin ovat ihan kelpo muonaa, mutta eivät valitettavasti kovin inspiroivaa blogikamaa.

Viikonlopulta jäi kuitenkin mieleen – ja valokuvaan – kauniin vihreä kaalilisuke, joka syntyi Kunnon Lenkki -kisan ”tuotekehityksessä” yli jääneistä materiaaleista. Lisukkeesta tuli niin voimakaan vihreää, että siitä tuli mieleen kevät, vaikka muuten aika talvista settiä onkin. Pähkinät toivat kaalien lomaan lisätekstuuria. Aterian päätähtenä olleet talouskyljykset sopivat kaalilisäkkeen kanssa mainiosti! 
Keväisen vihreä kaalilisuke (kahdelle)
1 pieni parsakaali
pari kourallista lehtikaalia
pieni kourallinen saksanpähkinää
2 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria
voita ja/tai öljyä paistamiseen. 
1. Pilko parsakaali ja halkaise kukinnot suupalakokoisiksi. Hyödynnä myös varsi, mutta kuori puisinta osaa hieman pois päältä. Silppua lehtikaali ja valkosipulinkynnet, sekä rouhi pähkinät karkeaksi murskaksi. 
2. Paista parsakaalia ja valkosipulia voi-öljyseoksessa pannussa keskilämmöllä hetken, kunnes se hieman pehmenee. Lisää lehtikaali ja pähkinät, ja anna paistua vielä toisen hetken, kunnes lehtikaalikin on pehmennyt. Muhjua lisukkeesta ei tarvitse kuitenkaan tulla 🙂 Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile. 
0 Comments

Pirteä talvisalaatti

tammikuu 16, 2013
Sesongissa olevat sitrukset sopivat minusta hurjan hyvin talven salaatteihin, erityisesti tykkään kombosta appelsiini (tai greippi) – rucola – punasipuli. Muut salaatin komponentit voi oikeastaan melkein arpoa; pekonia, leipäkuutioita, fetaa, kaikki maistuu hyvälle!
Tällä kertaa tein fetaisen version peruskombosta, se toi mukavaa raikasta vastapainoa sangen tuhdeille lampaan ribseille, jotka olivat saman aterian päätähti. Makea appelsiini ja suolainen feta muodostivat lisäksi keskenään ihanan makuparin! Ribsit onnistuivat muuten myös, jaan niidenkin ohjeen heti kun vaan ehdin 🙂
Appelsiini-fetasalaatti (kahdelle lisäkkeeksi)

3 pienehköä appelsiinia
100g fetajuustoa
1 punasipuli
kourallinen rucolaa
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
Kuori appelsiini ja viipaloi poikkiviipaleiksi. Leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi. Sekoita keskenään appelsiini, rucola ja sipuli, ja murusta joukkoon feta. Mausta suolalla ja pippurilla, ja lorauta päälle vielä oliiviöljyä. 
0 Comments

Hävikintorjuntaa: Ihanat paistetut korianteriperunat

tammikuu 6, 2013

Ihan kiva, ettei ole tarvinnut tämän joulun jälkeen miettiä, mihin survoisi viimeiset joulukinkun palat tai lanttulaatikon. Koska jotain muuta ollaan kuitenkin syöty ja melko reilustikin, piti viikolla tuhota vähemmän jouluisia potentiaalisia hävikinaiheita, mm. uudesta vuodesta jäänyttä, vähän jo nahistunutta korianteria sekä edellispäivän keitettyjä perunoita. Niistä syntyivät sairaan hyvät paistetut korianteriperunat.

Annoksen juju oli siinä, että korianteria ei sekoitettu paistovaiheessa perunaan (tai edes valmiiseen annokseen silppuna), vaan se surautettiin erilliseksi salsaksi ja lusikoitiin mukaan tarjoiluvaiheessa, jolloin maut pysyivät raikkaina ja toivat kontrastia itse perunoihin. Oikeastaan salsaan voisi tunkea muitakin yrtinjämiä, ainakin basilika ja persilja sopisivat ihan mainiosti. Savustetun paprikan, limetin, chilin ja korianterin makuyhdistelmä teki kokonaisuudesta meksikolaishenkisen ja oli tosi, tosi hyvää, vaikka itse kehunkin!

Paistetut korianteriperunat (kahdelle)

6-8 keitettyä, kuorellista perunaa
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
savustettua paprikajauhetta
valkosipulijauhetta tai rouhetta
öljyä paistamiseen

Korianterisalsa

1-2 ruukullista korianteria (minulla oli kaksi ruukkua, joista molemmista oli jo noin puolet syöty)
1 isohko, vihreä chilipalko hienonnettuna
1-2 limetin mehu
1 puristettu valkosipulin kynsi
hyppysellinen sokeria
ripaus suolaa
hyvää oliiviöljyä

1. Kuutioi perunat sopivaan syömäkokoon ja kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja lisää sitten sipuli, perunanpalat ja suola. Anna paistua hieman keskilämpöä kuumemmalla välillä käännellen, kunnes perunat saavat kauniin värin. Lisää paiston aikana tarvittaessa öljyä ja mausta loppuvaiheessa savustetulla paprikajauheella, valkosipulijauheella sekä mustapippurilla.

2. Valmista salsa perunoiden paistuessa. Pilko korianteri karkeasti isoon lasiin tai syvähköön kulhoon, ja lisää vielä muut aineet öljyä lukuunottamatta. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi, lisäten öljyä mukaan vähän kerrallaan kunnes koostumus on makusi mukainen. Lusikoi valmiiden perunoiden päälle tarjoiluvaiheessa.

0 Comments

Revityt ruusukaalit

tammikuu 2, 2013

Ruusukaali on nyt suuressa huudossa. Se on kiva, koska samalla tulee esiin lukemattomia minulle uusia valmistustapoja. Olen nimittäin häpeällisesti – tosin varmaan siksi, että se on niin hyvää (saako sillä jotain anteeksi?) – tehnyt ne koko ikäni about samalla tavalla, keittäen puolikypsiksi, jonka jälkeen melkein kaikki vesi on kaadettu pois, lämpöä pienennetty ja mukaan nakattu reilu möhkäle voita, sitruunamehua, suolaa ja pippuria (sitruunapippurikin käy), joiden kanssa kaali on saanut hautua kypsäksi. Ruusukaalin sanotaan jakavan mielipiteitä, mutta onneksi meidän taloudessa asuu pelkästään ruusukaalin ystäviä (jep, myös seisoja).

Revityn ruusukaalin ajatus tuli Jamien jouluohjelmasta, idea taitaa olla jo huolella kierrätetty, mutta laitetaan vielä tännekin. Enkä enää vaivautunut etsimään saatika noudattamaan ohjetta ohjelman katsottuani, joten ehkä olen onnistunut tekemään jotain edes vähän eri tavalla. En myöskään jälkikäteen muistanut, oliko Jamien ruusukaaleissa pähkinöitä vai joku muu komponentti. Laitoin saksanpähkinää. Olisin ehkä suosinut pekonia, mutta isännän mielestä pähkinä oli juuri hyvä 🙂 Ihan onnistunut testi syödä ruusukaali muuten kuin kokonaisena tai puolikkaana, revityssä ruusukaalissa oli kiva rakenne ja wokatut maut vähän erilaiset kuin keitetyt.

Revityt ruusukaalit (reilu lisäke kahdelle)

400-500g ruusukaalia
reilu loraus öljyä
nokare voita
kourallinen saksanpähkinöitä
tilkka vettä
suolaa
pippuria
(sitruunamehua)

Surauta ruusukaalit ohueksi raasteeksi ja pähkinät rouheeksi monitomikoneessa. Lämmitä wokkipannu keskilämmölle, lorauta pannuun reilusti öljyä ja nakkaa sekaan ruusukaalihakkelus. Paista muutama minuutti sekoitellen. Lisää sitten vielä tilkka vettä sekä nokare voita, ja jatka kypsentämistä vielä muutama minuutti lisää, kunnes ruusukaalihakkelus on mehevän pehmeää, mutta rakenteessa on vielä vähän suutuntumaa. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi sitruunamehulla.

2 Comments