Browsing Tag

pääruoka

Reseptit

Yhden pannun karitsa ja linssit

maaliskuu 18, 2016
karitsan_etuselkä_linssit

Jo nurkan takana kolkutteleva pääsiäinen on aikaisen ajankohtansa vuoksi päässyt tänä vuonna yllättämään ainakin minut. Normaalisti mietin jo ennen juhannusta, mitä jouluna syötäisiin ja aloitan vappuruokien ajattelun heti vuodenvaihteen jälkeen (joo, syömisen lisäksi tykkään myös ajatella ruokia…) , mutta nyt ei menusta ole tietoakaan. Tosin pakastimessa odottaa jo syksyn lammassesongin aikaan hankitusta karitsanpuolikkaasta säästetty viulu, joka pääsee luultavimmin pääsiäispöytään yhdessä erilaisten kasvistahnojen ja salaattien kanssa. Useimmiten ainakin meillä pääsiäisen maut taittuvat hieman itäisen välimeren ja Lähi-idän suuntaan.

Pääsiäismakuihin virittäytyäkseni ehdin kuitenkin tekemään helpon ja herkulliseksi osoittautuneen yhden pannun aterian, johon tuli karitsan luullista etuselkää, kasviksia ja  linssejä. Vaikka kyseessä on haudutettu liharuoka, oli kokonaisuus keväinen eikä uuniakaan tarvinnut lämmittää. Käytännössä hauduttelin hyvin maustetut karitsanpalat ja kasvikset miedossa lihaliemessä ihan tavallisessa wokkipannussa ja lisäsin linssit lopuksi kypsymään käytännössä jo valmiin lihan joukkoon. Ruusukaalit halusin makujen vaihtelun vuoksi paahtaa uunissa erillään ja lisäsin ne pannuun vasta lopuksi, mutta yhtä hyvin ne voisi laittaa samaankin pannuun hieman ennen linssejä. Jos isompi kokkaus ei pääsiäisenä kiinnosta, saattaa tämä ruoka olla juuri sinua varten!

P.S. Kuvasta jääneet yrtit ja saksanpähkinät kruunaavat kokonaisuuden, älä unohda niitä lautaseltasi!

Karitsan etuselkää ja linssejä pannulla (kolmelle)
800 g luullista karitsan etuselkää
loraus öljyä tai nokare voita ruskistamiseen
2 sipulia
2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
muutama hyppysellinen suolaa
mustapippuria
2 tl juustokuminaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl cayennepippuria
1 tl jauhettua maustepippuria
2 laakerinlehteä
n. 3 dl mietoa lihalientä tai vettä
n. 2 dl punaisia linssejä (kuiva määrä)
1 sitruunan mehu
250 g ruusukaaleja

tarjoiluun:
kourallinen saksanpähkinöitä rouhittuna
kourallinen silputtuja mintunlehtiä
kourallinen silputtuja korianterinlehtiä
2rkl granaattiomenan siemeniä

  1. Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Pyyhkäise karitsanpaloista mahdolliset luusirut talouspaperilla ja ruskista kuumalla pannulla voissa tai öljyssä kaikilta puoliltaan.
  2. Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit muutamaan osaan, hienonna valkosipuli ja lisää ne pannulle. Kääntele muutaman kerran, pienennä sitten lämpöä ja mausta suolalla, mustapippurilla, juustokuminalla, savupaprikalla, cayennepippurilla ja maustepippurilla. Lisää liemi (sen verran, että lihat peittyvät) ja laakerinlehdet, peitä kannella ja jätä hautumaan pariksi tunniksi pienelle lämmölle, kunnes liha on mureaa ja irtoaa hyvin luusta.
  3. Putsaa ruusukaalit ja laita ne paahtumaan pellille leivinpaperin päälle 200-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Ruusukaaliin saa tulla hieman väriä, mutta varo kypsentämästä sitä liikaa.
  4. Huuhtele ja valuta linssit pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää pannuun. Anna kypsyä noin kymmenen minuuttia, kunnes linssit ovat kypsät ja liemi pitkälti imeytynyt niihin. Jos seos näyttää kuivahtavan, lisää nestettä tarvittaessa.
  5. Lisää pannuun lopuksi kypsät ruusukaalit. Annostele ja nosta jokaisen annoksen päälle vielä rouhittuja saksanpähkinöitä, granaattiomenan siemeniä, korianteria ja minttua.
0 Comments
Reseptit

Paistetut ahvenet ja keväinen sitruuna-yrttimuru

maaliskuu 5, 2016
pannuahvenet

Ahven on raikkaan makuinen kala, jota itseni tulee syötyä aivan liian harvoin. Välillä kaupassa näkee kuitenkin ns. pannuahvenia, eli (yleensä pieniä) päättömiä, perattuja ja suomustettuja kaloja, jotka ovat kilohinnaltaan reilusti filetavaraa edullisempia. Pannuahvenet vaativat syödessä hieman näpertelyä, koska pienissä kaloissa on verrattain paljon ruotoja, mutta toisaalta, sormin syöminen on hauskaa.

Nyt ahvenista valmistui raikkaan keväinen ateria, jossa yksinkertaisesti pannulla paistetut kalat saivat leivityksen sijaan seurakseen yrteillä ja sitruunankuorella höystettyä hapanleipämurua. Muru on maukasta kuin mikä ja siitä näppärää, että sen voi valmistaa etukäteen ja silputa vain yrtit mukaan juuri ennen h-hetkeä. Jos jotain jää yli, voi jämät käyttää muutaman päivänä sisällä vaikkapa leivitykseen. Murun raaka-aineeksi käytin vuokaleivän reunoja, jotka olin sullonut pakastimeen ylijäämänä jostain loppusyksyn voileipäkakkuprojektista (ai miten niin kitupiikki?), mutta yhtä hyvin voi käyttää hieman kuivahtaneita leipäviipaleita. Hapankorppukin käy, jos haluaa päästä vielä helpommalla ja jättää uunitusvaiheen väliin.

Murun lisäksi ahvenet saivat lisukkeekseen ihan perinteisen perunasalaatin, jonka tein niinikään etukäteen, jolloin ruoka-ajan lähestyessä ei tehtävää jäänyt kalan paistamista ja yrttien pilkkomista enempää. Sanoiko joku vielä, että kalaruokien valmistaminen on vaikeaa?

Paistetut ahvenet ja sitruuna-yrttimuru (neljälle)

1 kg pannuahvenia
voita paistamiseen

yrttimuruun:
muutama viipale hapanleipää
pari hyppysellistä suolaa
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 rkl oliiviöljyä
1/2 (luomu)sitruunan kuori raastettuna
1 ruukullinen tuoretta basilikaa silputtuna
1 ruukullinen tuoretta sileälehtistä persiljaa silputtuna

1. Pilko hapanleipäviipaleet kuutioiksi ja laita pellille leivinpaperin päälle. Lisää suola, valkosipuli ja öljy ja kääntele sekaisin niin, että leipä saa kauttaaltaan hieman öljyä pintaansa. Paista 180-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia, kunnes leipäkuutiot ovat kuivia ja rapeita. Pidä kuutioita silmällä, ne palavat helposti! Anna kuutioiden jäähtyä ja surauta ne sitten esim. tehosekoittimessa karkeaksi muruksi.

2. Paista ahvenet voissa keskikuumalla pannulla muutamassa erässä kullanruskeiksi molemmin puolin. Ahventen paistuessa silppua yrtit, raasta sitruunankuori ja sekoita ne leipämuruun. Nosta paistetut ahvenet tarjoiluastiaan ja ripottele päälle reilusti yrttimurua. Tarjoile heti.

 

 

0 Comments
Reseptit

Sunnuntailounas: hirvenniskaa oluella ja suklaalla

helmikuu 29, 2016
revitty_hirvenniska

Vaikka mieli halajaa jo keväisempää ruokaa, on raskaammillekin virityksille vielä pakkaspäivinä tilaa, varsinkin kun pakastimessa odottaa muutama haudutushommiin houkutteleva lihakimpale. Viime syksyn hirviarpajaisissa meitä onnisti muiden kappaleiden ohella niskapalan verran, ja syksyinen hirvi-pho -kokeiluni jätti ajatuksen, että niskasta saisi ihan mainiota nyhtölihaa. Tuolloin ilahduin kovasti, kun lihasta ei tarpeeksi hitaasti keiteltäessä tullut alkuunkaan kuivaa, kun aiempi, ravintolassa maisteltu hirvenniska oli jättänyt mielikuvan mureasta mutta kuivahkosta palasta. Niinpä valitsin nyhtölihankin valmistusmetodiksi pitkän liedellä hauduttelun yhdistettynä loppukypsennyksen maustekastikkeessa.

Hirvenlihan ollessa kyseessä halusin kastikkeen makumaailmaan jotain muuta kuin klassisen barbecue-kastikkeen, jota yleensä teen revitylle porsaanlihalle. Rommirusinan nyhtönautareseptistä oli mieleen jäänyt oluen käyttö ja arvelin sen sopivan hirvellekin, joten tilasin isännältä kaupasta tarkoitukseen tölkillisen stoutia. Sitten jostain juolahti vielä mieleen, että suklaa voisi tuoda makuihin täyteläistä vivahdetta ja samalla se taittaisi stoutin kitkeryyttä. Yhdistelmästä tuli mielestäni tosi onnistunut, ja niin tuli koko ateriastakin. Jopa milloin minkäkin kanssa nirsoileva taapero santsasi lihaa useamman kerran niin, että veikkaan kaikkien suositusten mukaisten lihansyöntikiintiöiden ylittyneen koko seuraavan viikon osalta.

Lihan kaveriksi tein bataattilohkoja uunissa, salaattia ja paahdettua kukkakaalia. Lisäksi söimme chipotletahnalla, valkosipulilla ja fetalla maustettua kermaviilikastiketta, joka oli oikeastaan jäänyt tähteeksi parin päivän takaa mutta sattumalta muodosti ihan mahtavan yhdistelmän lihan ja bataatin kanssa.

Vielä sananen hirvenniskasta: kyseistä palaa ei ihan hirveän usein löydy edes hallikauppiaiden valikoimista, mutta jos siihen jossain törmää, ei kannata kulkea onnensa ohi! Palasta tuli niin mehevä, murea ja maukas että on vaikea uskoa sen olevan jonkun mielestä jopa roskapala omassa lajissaan. Valmistus on hidasta mutta vähätöistä, ja kypsä liha irtoaa helposti luusta. Jos ei hirveä kuitenkaan ole saatavilla, käy joku haudutukseen sopiva naudanpala, vaikkapa lapa, tarkoitukseen oikein hyvin.

P.S. Täyteläinen keitinliemi kannattaa keitellä kasaan, siivilöidä ja pakastaa tulevia keittoja varten. Vie voiton teollisista serkuistaan mennen tullen!

Hirvenniskaa oluella ja suklaalla

n. 2 kg pala luullista hirvenniskaa (meillä 2,3 kg, josta reilun kilon verran luuta)
vettä tai mietoa lihalientä (minä käytin n. 2 rkl Reformin luomulihaliemijauhetta)
2-3 porkkanaa
2 isoa sipulia
pari laakerinlehteä
10 katajanmarjaa
suolaa (maun mukaan ja riippuen siitä, käyttääkö liemen pohjana vettä vai lihalientä, jossa yleensä on suolaa valmiina)

maustekastike:

2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl rypsiöljyä
reilu nokare (n. 2 rkl) voita
3 dl stoutia
2 rkl fariinisokeria
1 rkl tomaattipyrettä
pari hyppysellistä suolaa
1 rkl hyvin tummaa suklaata rouhittuna tai 1-2 tl tummaa (sokeritonta) kaakaojauhetta

1. Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta. Laita pala isoon kattilaan ja lisää vettä tai mietoa lihalientä niin, että liha juuri ja juuri peittyy. Tuo kiehuvaksi ja kuori pinnalle kertyvä vaahto reikäkauhalla. Laita lämpö pienimmilleen ja peitä kannella.

2. Pilko porkkanat ja sipulit muutamaan osaan (ei tarvitse kuoria) ja lisää kattilaan yhdessä laakerinlehtien ja katajanmarjojen kanssa. Keittele hymyillen kannen alla noin kuusi tuntia, tai kunnes liha irtoaa helposti luusta (lähes hajoaa, kun yrität nostaa lihanpalaa kattilasta).

3. Lihan kypsyessä valmista maustekastike. Hienonna sipulit ja valkosipulit ja kuullota niitä hetki öljytilkassa paksupohjaisessa kattilassa. Lisää voi ja olut ja kiehauta. Lisää vielä fariinisokeri, tomaattipyre, suola ja suklaa tai kaakao ja sekoita. Keittele hiljakseen noin parikymmentä minuuttia.

4. Nosta kypsä liha kattilasta. Ota syrjään muutama desi keitinlientä. Riivi liha irti luista uunivuokaan ja revi haarukalla suikaleiksi. Sekoita lihan kanssa maustekastike sekä pari-kolme desiä keitinlientä. Tarkoitus on, että lihaseos on reilusti kosteaa (nesteestä suuri osa haihtuu uunissa) muttei kuitenkaan lihasoppaa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia kunnes liha saa hieman paistopintaa.

2 Comments
Reseptit

Nopeat yhden pannun pyörykät aasialaisittain

helmikuu 17, 2016
aasialaiset_broileripullat

Minulta kysyttiin facebookissa hiljattain, millä ihmeen ajalla loihdin kaikkia näitä blogiherkkuja. Tyhjentävä vastaus olisi niin pitkä, että se vaatisi oman postauksensa (ja aion muuten kirjoittaa sellaisen, koska aihe herätti paljon ajatuksia), mutta sitä odotellessa kuitenkin yksi perheenäidin ihanneruoka, nopeasti ja vähällä vaivalla valmistuva lihapullapannu, johon olen viime aikoina kovasti ihastunut. Ruuassa on oikeastaan kaksi jujua: ensimmäinen on pullien kypsennys uuninkestävällä pannulla ensin liedellä ruskistaen ja sitten uunissa loppukypsentäen, ja toinen on kasvisten tuuppaaminen samalle pannulle uuniin. Itse olen kypsentänyt toistaiseksi ainakin kirsikkatomaatteja, erilaisia paprikoita, sieniä, sipulia ja parsakaalia, mutta oikeastaan mitkä tahansa nopeahkosti kypsyvät kasvikset käyvät. Tiskin määrä pysyy maltillisena ja ruuanvalmistuksen voi tarvittaessa osittaa niin, että sekoittelee taikinan vaikka muutaman tunnin etukäteen ja h-hetkellä vain paistaa pullat, pilkkoo kasvikset ja heittää komeuden uuniin. Ja mainitsinko jo, ettei pullista tarvitse väkertää pieniä, isotkin kypsyvät hyvin uunissa? Pullien kypsyessä voi sitten vaikka korjata pöydällä vielä rehottavat lasten aamiaistiskit sivummalle tai vaihtaa tarvittaessa vaipan jos toisenkin.

Tämänkertaisesta vedoksesta halusin vähän normilihapullaa raikkaamman ja maustoin pullat aasialaisittain. Käytin broilerin jauhelihaa, possu olisi tähän hyvä vaihtoehto myös. Pullien kaveriksi keitin riisiä, mutta jos jääkaapissa olisi ollut valmiiksi keitettynä edellispäivän riisiä (tai toisenlaiseen pannuun vaikka perunoita tai pastaa), olisin nakannut senkin mukaan. Chiliaddiktina sekoittelin kanapullapannulle vielä nopean maustekastikkeen, joka viimeisteli kokonaisuuden.

Aasialainen broileripyörykkäpannu (2-3 aikuisten annosta)

taikina:

1 dl korppujauhoa (tai pankojauhoa)
2 dl maitoa
1 pieni sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
2 rkl kalakastiketta
nopankokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 rkl seesamiöljyä
400 g broilerin jauhelihaa

pannulle:

1 pienen parsakaalin kukinnot
1/2 paprika
kourallinen herkkusieniä
1/2 punasipuli
1 rkl soijaa
1 dl vettä

maustekastike:

ruukullinen tuoretta korianteria silputtuna
1 punainen chili hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl siirappia
1 limetin mehu

  1. Valmista pyörykkätaikina sekoittamalla kaikki aineet keskenään broilerin jauhelihaa lukuunottamatta. Anna turvota hetken ja sekoita sitten mukaan jauheliha. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.
  2. Pilko pannulle tulevat kasvikset suupaloiksi.
  3. Ota pyörykkätaikina jääkaapista ja pyöritä reiluiksi pulliksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ruskista pullat liedellä keskikuumalla pannulla välillä kääntäen. Lisää kasvikset, kääntele muutaman kerran ja lisää vielä soija ja vesi. Työnnä pannu kokonaisuudessaan uuniin ja paista n. 10 minuuttia, kunnes pyörykät ovat kypsät. Kääntele aineksia kerran sekaisin paiston aikana.
  4. Pannun ollessa uunissa valmista maustekastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään.
0 Comments
Reseptit

Kasviproteiinikokeiluja: seitanpihvit

helmikuu 15, 2016
seitanpihvit

Isäntä ei noin päällisin puolin vaikuta henkilöltä, joka ei söisi lihaa. Eikä hän sellainen olekaan, mutta silti vieraille ja monille tutummillekin saattaa tulla yllätyksenä, että suurimman osan viikosta hän syö kasvisruokaa. Reilusti proteiinipitoista on ruuan kuitenkin oltava, joten erilaisia kasvikunnasta peräisin olevia proteiininlähteitä käytetään keittiössämme ahkerasti. Harvemmin kuitenkaan niistä mitään kirjoitan, koska aihealue ei varsinaisesti kuulu omiin vahvuuksiini. Isännän tekemiin, helposti valmistuviin seitanpihveihin olen kuitenkin tykästynyt niin, että haluan laittaa niiden ohjeen tännekin.

Seitan on jäänyt selvästi esimerkiksi soijatuotteita pienemmälle suosiolle, arvelen sen johtuvan paljolti siitä, että seitan on gluteenijauhoa, eli samaa tavaraa kuin yksi viime vuosien suurimmista ruokapahiksista. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan sitä, jos pystyt syömään normaalia, gluteenipitoista leipää. Vaihtelu virkistää! Seitania  voi valmistaa lukemattomin eri tavoin ja netti on pullollaan ohjeita, joissa siitä on tehty vaikkapa makkaroita tai siipiä. Meillä on kuitenkin ajateltu, ettei kasviproteiinin tarvitse – tai edes kuulu – olla kuin lihaa, vaan vaihtoehtoinen, omanlaisensa proteiininlähde, joten varsinaiseen lihankaltaisuuteen ei näissä pullissa ole pyritty.

Valmistusvaiheessa seitan muistuttaa lähinnä taikinaa, valmiit pihvit taas ovat vähän hassuja; rakenteesta tulee mieleen, että joku on mennyt risteyttämään lihapullan ja sämpylän keskenään. Kuvassakin ne muistuttavat lähinnä isoja, cookie-tyylisiä keksejä. Mutta onko seitan sitten hyvää vai pahaa? Jokainen kokeilkoon itse, mutta voin kertoa, että ainakin näitä pihvejä tehdään meillä nykyään iso satsi kerralla – jokin koukuttava ominaisuus niissä selvästi on.

Seitanpihvit

200 g gluteenijauhoa
1 tl chilihiutaleita (tai enemmän maun mukaan)
1 rkl oluthiivaa
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sipulijauhetta
2 tl savupaprikaa
1/2 tl suolaa
3 dl vettä
50 g soijaa
30 g siirappia
70 g tahinia

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään isossa kulhossa. Sekoita märät aineet keskenään toisessa kulhossa.
  2. Kaada märät aineet kuivien joukkoon samalla kädellä sekoittaen. Kääntele ainekset sekaisin niin, ettei kuivia sattumia jää, mutta älä vaivaa enempää, koska taikina muuttuu helposti todella sitkeäksi.
  3. Muotoile taikinasta pihvejä tai pullia ja laita ne pellille leivinpaperin päälle. Paista 175-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia.
0 Comments
Reseptit

Stroganoff, herkullinen pettymys

helmikuu 6, 2016
stroganoff

Laskiaiseen kuuluu perinteen mukaan tukeva ruoka ennen paastoon laskeutumista. Sellainen on tämä naudanlihastroganoff, jossa ei säästellä voita eikä smetanaa. Stroganoffilla on sikäli hieman huono maine, että maustekurkkukuutioita minkä tahansa kastikkeen seassa käytetään monesti tekosyynä kutsua mitä karmeimpia sotkuja stroganoffiksi (tai nakkistroganoffiksi, jos kurkulla jatketaan nakkikastiketta), mutta tämä rautapadassa hautunut herkku ei ole sellaista nähnytkään.

Hienoinen pettymys stroganoff kuitenkin oli: maku oli herkullinen, mutta toivomaani ruokaprojektia en siitä onnistunut saamaan. Yritin nimittäin googlata stroganoffin salaisuutta, jotain yhdistävää ainesosaa tai metodia, jonka avulla voisin sanoa tehneeni ruuasta mahdollisimman autenttisen version. Kävi kuitenkin ilmi, että tämänkin ruuan ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, eikä edes stroganoffin tavaramerkkinä pitämääni suolakurkkua kuulunut jokaiseen reseptiin. Noh, myönnän, että yhteisenä piirteenä stroganoff-resepteissä käytettiin yleensä vähintään paistia, jopa filettä – jota en itse koskaan kehtaisi laittaa pataruokaan- kun taas minulla oli käytettävissäni ylämaankarjan lihasuikaletta, joka arvatenkaan ei ollut peräisin arvopalasta. Allaolevaa ohjetta voi siis kuvailla minun näkemyksekseni stroganoffista, vaikea arvioida, kuinka autenttista siitä tuli. Rakkaudella valmistettua ja lämmittävän hyvää siitä tuli joka tapauksessa.

Naudanlihastroganoff

800-900 g naudanlihasuikaleita
3 rkl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
2 keskikokoista sipulia
4 valkosipulinkynttä
150-200 g herkkusieniä
voita ja rypsiöljyä paistamiseen
n. 8 dl vettä tai mietoa lihalientä
1 dl puolikuivaa sherryä
80 g tomaattipyrettä
2 laakerinlehteä
1 tl valkopippuria karkeasti rouhittuna
1 suolakurkku + halutessa lisää tarjoiluun
120 g (1 prk) smetanaa + halutessa lisää tarjoiluun

1. Ota naudanlihasuikaleet huoneenlämpöön noin puolisen tuntia ennen paistamista. Sekoita lautasella keskenään vehnäjauhot ja suola ja pyöräytä lihasuikaleet seoksessa.

2. Viipaloi sipuli ja valkosipulinkynnet ja lohko herkkusienet. Lämmitä haudutuspata liedellä keskilämmölle, lisää pieni tilkka öljyä ja nokare voita ja laita sipulit ja sienet kuullottumaan. Kääntele välillä.

3. Sipulin kuullottuessa ruskista lihasuikaleet parissa erässä kuumalla paistinpannulla voi-öljyseoksessa. Siirrä ruskistetut lihat haudutuspataan. Huuhtaise pannu lopuksi parilla desillä vettä ja rapsuta paistinlastalla kaikki maut irti (voit tehdä tämän tarvittaessa myös paistoerien välissä, niin pannuun tarttuva jauho ei pääse palamaan). Kaada vesi haudutuspataan. Kuumenna pannu vielä kertaalleen ja kaada sherry pannulle. Anna kiehahtaa ja kaada haudutuspataan.

4. Lisää haudutuspataan vielä muutama desi vettä, tomaattipyre, laakerinlehti ja valkopippuri. Kuutioi suolakurkku ja sekoita se ja smetana mukaan. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan vettä tai suolaa (suolakurkut luovuttavat makua ja suolaisuutta liemeen). Anna hautua vielä toisen tunnin ajan ennen tarjoilua. Tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden, smetananokareen ja suolakurkkujen kanssa.

 

0 Comments
Reseptit

Sieniliemi-nuudelisoppaa haukipullilla

tammikuu 26, 2016
sieniliemi_nuudelikeitto_haukipullat

Ajatus lähti siitä, kun päätin tehdä yleistyviä haukipullia. Tarkoitan siis, että koska pyörittelin kalapullia reilun satsin, arvelin niistä riittävän useaan eri käyttötarkoitukseen, jos mausteet vain olisivat sellaiset, etteivät ne pahasti lähtisi sotimaan erityyppisissä ruuissa. Vielä vähän tylymmin sanottuna, mausteita tuli noin kahta sorttia, ja toinen niistä oli suola. Mutta se ei haitannut, sillä tuore kala maistui hyvältä pullissa melko sellaisenaan ja kuten toivoin, pääsin tarjoamaan pullia sekä taaperoystävällisen konservatiivisesti perunamuussin kera että enemmän itselleni mieleiseen tapaan aasialaishenkiseen nuudelisoppaan upotettuna. Joten oikeastaan tämä onkin tarina nuudelisopasta, tai sen liemestä.

Ei liene yllätys, että meikäläiset liemikuutiot ja fondit juuresmakuineen eivät ole ihan samaa paria aasialaistyylisten keittojen kanssa. Useimmiten käytänkin tällaisiin keittoihin kotitekoista liha- tai kanaliemiversiota, jossa on pelkästään lihaa tai lintua luineen, suolaa ja ehkä sipulia. Maku on tällöin mieto, mutta taittuu hyvin moneen tarkoitukseen ja juureksia sun muuta maustoa voi lisätä lientä jatkojalostaessa. En haukipullien kanssa kuitenkaan halunnut keittoon lihapohjaista lientä, joten jouduin miettimään jonkun toisen sopivan vaihtoehdon. Liemipohjaan sekoitinkin sitten vihannesten ja mausteiden kanssa toissasyksyn viimeiset kuivatut herkkutatit, ja käytin vielä pari desiä sienten liotuslientä keiton maustamiseen. Syntyi voimakkaan ja täyteläisen makuinen liemi, joka sopi hyvin nuudelikeiton pohjaksi. Pelkäsin kotimaisten ja aasialaisten makujen olevan pahasti ristiriidassa keskenään, mutta vielä mitä. Hauki on hyvä ja monipuolinen kala, vaikka nuudelikeittoon upottaisi.

En erikseen kirjannut haukipullareseptiä ylös, mutta ainakin yksi tähänkin tarkoitukseen sopiva kalapullaohje löytyy blogista parin vuoden takaa. Sieniliemisen nuudelisopan ohje puolestaan löytyy alta.

Nuudelikeitto ja sieniliemi (kaksi isoa annosta)

kourallinen kuivattuja herkkutatteja
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
pieni tilkka öljyä kuullotukseen
n. 2 dl sienten liotuslientä
5 dl vettä
4 rkl kalakastiketta
n. 2 rkl soijaa
1 pieni parsakaali
1-2 limetin mehu

tarjoiluun:

2 hengen annos riisinuudeleita (ks. paketin annostus)
limelohkoja
kalakastiketta
srirachaa
kuivattuja chilihiutaleita
kalapullia (minä laitoin 6-8 pullaa per annos)
tuoretta korianteria silputtuna
(tuoretta kevätsipulia silputtuna, sitä ei minulla ollut mutta sopisi tähän hyvin)

  1. Liota kuivattuja sieniä noin puolessa litrassa vettä vähintään parin tunnin ajan. Valuta sienet ja puristele ne varovaisesti kuiviksi. Ota liotusliemi talteen ja siivilöi tarvittaessa.
  2. Hienonna inkivääri, sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljytilkassa kattilassa. Lisää vesi ja pari desiä (tai halutessasi enemmän) sienten liotuslientä ja kiehauta. Lisää soija ja kalakastike sekä sienet. Keittele hiljaisella lämmöllä sen aikaa, kun valmistelet loput ainekset.
  3. Valmista nuudelit paketin ohjeen mukaan, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä. Pilko parsakaali kukinnoiksi ja lisää keittopohjaan. Kypsennä pari minuuttia ja ota kattila pois liedeltä. Lisää limettimehu, tarkista maku ja lisää kalakastiketta tai soijaa tarvittaessa.
  4. Kokoa annokset: Lado keittokulhoihin lientä, nuudeleita ja (etukäteen kuumennettuja, kypsiä) kalapullia. Jos teet pullat varta vasten keittoa varten, voi ne lisätä liemeen kypsymään samaan aikaan parsakaalin kanssa. Mausta oman maun mukaan kalakastikkeella, limellä, srirachalla ja chilihiutaleilla. Ripottele pintaan tuoretta korianteria ja kevätsipulia.
2 Comments
Reseptit

Yllätyskassin osso bucco

tammikuu 24, 2016
osso_bucco

Ylämaankarjan yllätyskassi? Hetken ajatukselle hihiteltyäni halusin ehdottomasti sellaisen, kun niitä paikallisen REKO-ryhmän kautta oli muutama tarjolla. Ennakkotietona oli vain luettelo paloista ja tuotteista, joista osa löytyisi kassista, mutta lista kuulosti niin hyvältä, ettei kovin huono tuuri ollut edes mahdollinen. Niinpä kiikutin innoissani kotiin muovikassin, josta löytyi ainakin maksaa, suikalelihaa, ydinluukiekkoja, osso buccoa ja naudanlihasäilykettä.  Listan viimeisen tuotteen viipaloin ruisleivän päälle, muut pääsivät pakastimeen odottamaan jatkokäsittelyä.

Ensimmäisenä kaivoin pakkasesta osso buccon. Jostain syystä sitä tulee tehtyä harmillisen harvoin, rinta- ja häntäpalojen pitäessä meillä lihapatasuosikin asemia. Nyt lähdin hakemaan lihaan mausteisuutta ja käänsin ajatukset aasialaisia keittiöitä kohden. Mielessäni oli sellainen etäinen ”olen joskus jossain maistanut jotain sentapaista” -makuhaihattelu kastikkeesta, jota söin vuosituhannen vaihteen kieppeellä eräässä ainakin siihen aikaan hyvässä kiinalaisessa ravintolassa setsuanilaisen kastikkeen nimikkeellä. Silloin sen kanssa tarjoiltiin rapuja, mutta arvelin naudanlihan sopivan samantyylisen kastikkeen kaveriksi myös, tai ainakin voivani taittaa makumaailman myös naudalle sopivaksi. Sitäpaitsi makumuistoni oli sen verran kaukaa ja lihani valmistumassa kastikkeella hitaasti hauduttamalla, että tuskin ihan samasta kastikkeesta puhuttaisiin kuitenkaan.

Tuumasta toimeen. Kun ainoana reseptinä on kaukaisehko muisto, ei oikeastaan voi muuta kuin lähteä testaamaan maistelemalla ja tarkentamalla uudelleen ja uudelleen. Tomaattiselle pohjalle rakensin kastikkeen, johon hiljalleen lisäsin makeutta, suolaisuutta, happamuutta ja mausteisuutta. Käytin ruskistukseen ja kuullotukseen tavallista paistinpannua ja haudutukseen wokkipannua, mutta yksi tasapohjainen, korkealaitainen pannu ajaisi saman asian vielä paremmin. Lopputulos ei ollut sama, kuin muistissani oleva tuote, mutta riittävästi samaan suuntaan. Mausteista vaihtelua talvisiin pataruokiin!

Mausteinen osso bucco (neljälle)

1 kg osso buccoa
6 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
n. 4 x 4 cm pala inkivääriä
2 tlk (800g) tomaattimurskaa
3 rkl riisiviinietikkaa
5 rkl soijaa
3-4 rkl tummaa siirappia
1 rkl chilihiutaleita
2 tl kokonaisia mustapippureita (tai setsuaninpippureita, jos kaapistasi löytyy)
1 rkl seesamiöljyä
(tuoretta korianteria tarjoiluun)
(tilkka mietoa öljyä, esim. rypsi- tai maapähkinäöljyä paistamiseen)

  1. Ota osso bucco huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta. Leikkaa muutama viilto ulkoreunan kalvoihin, jotta kiekot eivät taitu kuppimaisiksi kypsennettäessä. Silppua salottisipuli ja valkosipuli sekä inkivääri.
  2. Ruskista lihakiekot kuumalla pannulla molemmin puolin ja siirrä syrjään. Laske lämpöä ja kuullota salottisipulit ja valkosipulit.
  3. Yhdistä lihat ja sipulit samaan pannuun. Lisää inkivääri, tomaattimurska, etikka, soija, siirappi, chilihiutaleet ja mustapippurit. Anna hautua pienellä lämmöllä viisi-kuusi tuntia. Tarkista maku ja lisää soijaa tai siirappia tarvittaessa mieleisen suolaisen ja makean tasapainon saavuttamiseksi. Sekoita mukaan seesamiöljy ennen tarjoilua. Tarjoile tuoreen, silputun korianterin kanssa.
0 Comments
Reseptit

Pannupizzaa ja pizzavinkkejä taviksille

tammikuu 18, 2016
pannupizza

Pitkästä aikaa teimme kotona pizzaa, tällä kertaa pannupizzaa, jonka valmistusta en ole aiemmin kokeillut. En arvellut etukäteen siitä syntyvän mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta vähän varkain onnistuimmekin kyhäämään kotiin eräänlaisen pizzalaboratorion, josta jäikin muutama huomio korvan taakse. Jos olet leivinuunin onnekas omistaja, eivät nämä ehkä ole relevantteja, mutta meille karvalakkimallisten tavissähköhellojen kanssa taisteleville saattavat huomiot auttaa paremman pizzan valmistuksessa, vaikkeivät mitään valtionsalaisuuksia tai rakettitiedettä olekaan.

  • Pannupizzaa voi ajatella (ainakin) kahdella tapaa: pannulla saa tehtyä sellaisen hieman paksumman, pullavan mutta rapeapohjaisen luomuksen, perinteisen amerikkalaistyylisen pannupizzan. Toisaalta taas lätyn voi jättää ohueksi jolloin teknisesti ottaen kyseessä on edelleen pannupizza mutta ihan eri juttu kuin se edellä mainittu. Tällöin pannu toimii vähän kuin kiviarinan korvikkeena.
  • Sen edellämainitun kiviarinan puutteessa esikuumennettu pannu, pizzakivi tai pelti paistaa pizzaa myös pohjasta ja tekee siitä rapean.
  • Pannupizzan voi tehdä pannulla uunissa, mutta myös kannen alla liedellä (me teimme nyt uunissa).
  • Kahdesta käyttämästämme pannusta luulin rautapannun vievän pelin 6-0, mutta ihan tavallinen, pinnoitettu mutta uuninkestävä paistinpannu toimikin yllättävän hyvin.
  • Kuumennetun alustan lisäksi uunin tulee olla kuuma, vähintään 225 astetta mutta usein enemmänkin.
  • Tämänkertaisen pizzapohjan ohje löytyy alta. Toinen kokeilemisen arvoinen ohje on juuritaikinapizza, jota keittiössämme valmistui keväällä.

Pannupizzan ehdoton etu on se, että kun niitä kuitenkin hairahtuu tekemään useampia, voi täytevaihtoehtojakin olla monia. Meillä kahteen pizzoista täytteeksi meni jauhelihaa ja cheddaria, kahteen mozzarellaa, saksanpähkinöitä, punasipulia ja rucolaa ja kahteen mozzarellaa, parmankinkkua ja rucolaa. Kaikkiin tuli pohjalle perinteinen tomaattikastike.

Teimme yhteensä siis kuusi pannupizzaa, joista osaan jätimme perinteisen, paksumman pohjan ja osan kaulitsimme ohueksi.  Normaalisti olen enemmän ohuen pohjan ystävä, nyt en oikein osannut päättää suosikkiani. Tämänkertaisen pizzapohjan ohjeeseen tykästyimme isännän kanssa molemmat niin paljon, että jaan sen teillekin. Ohje on napattu meille Mama Gastron pannupizzoista  ja alun perin  Leila Lindholmin Vielä yksi pala! -kirjasta. Ja koska kohtuullisuus ei aina ole hyveemme, teimme taikinaa tupla-annoksen allakuvatusta. Allaoleva ohje riittää siis neljään ohueen pannupizzaan tai kahteen-kolmeen, jos osasta tai kaikista haluaa tehdä paksumpia.

Pizzapohja

15 g tuorehiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 tl sokeria
1 tl sormisuolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl durumvehnäjauhoja
6 dl erikoisvehnäjauhoja

  1. Murenna hiiva yleiskoneen kulhoon ja liota se veteen. Lisää sokeri, sormisuola ja öljy.
  2. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja vaivaa taikina koneella noin 10 minuuttia tai käsin hieman kauemmin.
  3. Ripottele hieman jauhoja taikinan päälle ja kohota leivinliinan alla ainakin 45 minuuttia. Meidän taikinamme kohosi kaksi tuntia, muttei mitenkään kärsinyt siitä.
  4. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Esikuumenna pannu uunissa. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä neljään osaan ja pyöritä osat palloiksi. Kaulitse palloista pyöreitä pohjia, nosta pannuun ja lisää haluamasi täytteet. Paista noin viisi minuuttia. Huom. pannuun voi laittaa hieman öljyä pohjalle pizzapohjaa rapsakoittamaan, mutta se ei ole välttämätöntä – me öljysimme osan pannuista ja jätimme osan öljyämättä, mutta pizza ei tarttunut kiinni kummassakaan tapauksessa.

IMG_9453

0 Comments
Reseptit

Hyvänmakuisen arjen minestronekeitto

tammikuu 12, 2016
minestronekeitto

Mikä on sinun mielikuvasi minestronekeitosta? Minä yhdistän sen aina koulu- ja työpaikkaruokaloihin, mieleen tulee sellainen teollisen makuinen oranssi liemi, jossa killuu ylikypsiä makarooneja sekä hieman epämääräisempiä sattumia, jotka kuulemma ovat lihaa. Ei erityisen houkuttelevaa. Silti, minestrone tuli mieleeni kun mietin tässä joku kerta, mitä taaperolle syöttäisi, hän kun pitää kovasti kaikesta pasta- ja tomaattipitoisesta. Vähän kyseenalaisesta kouluruokala-assosiaatiosta huolimatta minestronehan on perusidealtaan oikein passeli, pastaa, kasviksia ja vähän lihaa tomaattisessa liemessä. Innostuin tutkimaan, mitä keittoon pitäisi ihan oikeasti laittaa, ja selvisi, että kyse ei ole mistään kovin spesifistä tieteenlajista; kyseessä on jälleen yksi kiitollinen ruoka, johon jokainen laittaa sitä, mitä on. Sopii minulle!

Omaan soppaani päätyi mm. isoja, valkoisia säilykepapuja, parsakaalin kukintoja ja savukylkeä. Liemen teollinen makuvivahde vältettiin helposti valitsemalla liemeen hyvää kanalientä, vähän valkkaria ja laadukkaita purkkitomaatteja. Tuore basilika ja parmesan viimeistelivät sopan ja muistuttivat, että arkiruokakin saa hyvin pienillä muutoksilla ihan uutta nostetta. Mietin, että myös lehtikaali olisi ollut tähän mainio, kotimainen lisä. Parsakaalikin toimi, mutta se menetti kauneimman värinsä punaisessa liemessä, vaikka rakenne säilyykin rapsakkana.

Minestronekeitto

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 varsisellerin vartta

1 pienehkön parsakaalin kukinnot

300 g savukylkeä

pieni tilkka öljyä

250-300 g (1 prk) isoja valkoisia papuja

2 hengen annos makaroonia tai muuta sopivanmuotoista pastaa (annostus pakkauksen mukaan)

pieni lasillinen (n. 12 cl) valkoviiniä

400 g tomaattimurskaa

1 l kasvis- tai kanalientä

muutama rouhaisu mustapippuria

(suolaa)

tarjoiluun parmesanlastuja ja silputtua, tuoretta basilikaa

  1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Viipaloi sellerinvarret ja pilko parsakaali suupaloiksi. Kuutioi savukylki.
  2. Kuullota sipulia ja valkosipulia hetki kattilassa öljytilkassa. Lisää savukylki ja selleri ja kääntele muutaman kerran sekaisin. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää sitten kana- tai kasvisliemi sekä tomaattimurska ja kiehauta.
  3. Laske lämpö pienemmäksi ja lisää pavut, makarooni ja pari minuuttia myöhemmin parsakaali. Keitä muutama minuutti ja laita sitten levy pois päältä (parsakaali ja pasta jatkavat vielä kypsymistään). Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kun pasta on kypsää ja parsakaali pehmennyt, on keitto valmis. Annostele lautasille ja ripottele pintaan parmesanlastuja ja silputtua basilikaa.

 

 

4 Comments